Suomen alkuperäinen suopinta-ala on ollut 10 miljoonaa hehtaaria eli noin kolmannes maamme pinta-alasta. Alkuperäisestä suoalasta on ojituksin menetetty valtaosa. Vielä 1950-luvulla meillä jäljellä olleista soista on sittemmin ojitettu 60 %, eteläisessä Suomessa noin 80 %. Suojeluohjelmin on rauhoitettu alle ½ miljoonaa hehtaaria. Rauhoitetut suot keskittyvät Pohjois-Suomeen, jossa sijaitsee 90 % suojellusta suopinta- alasta.

Suoelinympäristön muutokset heijastuvat suolinnustoomme ja muuhun eliöstöön. Ojitusten vaikutukset eivät välttämättä näy heti, vaan viipeellä suon vesitalouden muuttuessa. Viime vuosikymmeninä suolinnusto onkin ollut yksi eniten taantuvia linturyhmiämme, vaikka soiden ojitusinto ei ole enää takavuosien luokkaa. Erityisesti monet suon kahlaajalinnut, kuten runsaslukuiset suokukko ja liro, ovat taantuneet huomattavasti. Lintukantojen taantuma kertoo siitä, että maksamme nyt laskua edellisten vuosikymmenten ojituksista.

BirdLife Suomi toimii suolinnuston hyvinvoinnin parantamiseksi muun muassa osoittamalla päättäjille FINIBA - hankkeen avulla, mitkä suot ovat erityisen arvokkaita. Myös kaavoitus- hankkeen avulla pyrimme vaikuttamaan soiden asianmukaiseen huomiointiin maankäytön suunnittelussa. Kokemus on osoittanut, että turvetuotantoon saatetaan varata laajojakin luonnontilaisia suoalueita ilman selvityksiä tai ympäristöarvoista piittaamatta. Suomessa on myös biodiversiteettiarvoiltaan vähäarvoista, ojitettua suota turvetuotannon tarpeisiin. Tästä huolimatta viime vuosina on lakeja kiertäen tuhottu luonnontilaisia ja ojittamattomia suoalueita.