BirdLife Suomi ry - BirdLife Finland rf
PL 1285, 00101 Helsinki
Puh. (09) 685 4700; fax (09) 685 4722
BirdLife Suomi katsoo, ettei kyseisessä tapauksessa ole ollut tarvetta antaa lupaa muiden kuin rauhoittamattomien harmaa- ja merilokin ampumiseen, sillä kaatopaikoilla lokkilajit liikkuvat lupa-aikana (18.8.-30.9.) ryhmissä, joissa on aina pääosa harmaalokkeja. Pelkästään harmaalokkien ampuminen johtaa välillisesti myös muiden lokkilajien pelästymiseen ja tätä kautta poistumiseen paikalta. Luvan myöntämiseen ei ole siis lupapäätöksessä viitattuihin lainkohtiin (luonnonsuojelulaki 39 § ja 48 §) perusteita, koska on olemassa muu tyydyttävä ratkaisu, joka on ampumisen kohdistaminen rauhoittamattomiin lajeihin ja tätä kautta myös muiden lokkilajien karkottamiseen. Aina kun harkitaan rauhoitettujen eläinten tappamista koskevia lupia niiden tuottaman haitan vuoksi tulee mielestämme ensisijaisesti tutkia onko olemassa muuta tyydyttävää ratkaisua haitan poistamiseksi.
BirdLife Suomen puolesta
Heikki Pakkala
Puheenjohtaja
Ilkka Wentus
Rahastonhoitaja
BirdLife Suomi ry - BirdLife Finland rf
PL 1285, 00101 Helsinki
Puh. (09) 685 4700; fax (09) 685 4722
Haluamme lisäksi muistuttaa, että myös rauhoittamattomat linnut ovat nykylainsäädännön (metsästysasetus 25 §) perusteella rauhoitettuja pesimäajan 1.5-30.6. Taimen Oy:lle myönnetty lupa ei siis oikeuta harmaalokin ampumiseen 1.5-30.6 välisenä aikana! Mikäli alueella on vuonna 1999 kyseisenä aikana ammuttu harmaalokkeja on rikottu edellä mainittua asetusta. Kyseinen seikka tulee tutkia ja mikäli asetusta on rikottu ja harmaalokkeja on ammuttu niiden rauhoitusaikana täytyy alueen viranomaisten ryhtyä asian vaatimiin toimiin.
Kalanviljelylaitoksella tapahtuva lintujen pesimäaikainen ampuminen on eettisestikin hyvin arveluttavaa ja lupaviranomaisen tulisi käyttää erityistä harkintaa. Emolintujen ampuminen johtaa poikasten tuskalliseen nälkäkuolemaan, minkä vuoksi emolintujen pesimäaikaisen ampumisen voidaan katsoa johtavan välillisesti eläinrääkkäykseen. BirdLife Suomi katsoo, että tällainen menettely on siten myös eläinsuojelulain 1 ja 2 §:ien vastaista.
Ympäri vuoden rauhoitettujen kala- ja naurulokkien ampuminen pesimisaikana on vielä edellistä vakavampaa. Eläinten metsästämistä niiden pesimäaikana ei saa sallia kuin erityisen merkityksellisistä syistä, jollaisesta ei tässä ole kyse. Erityisesti nykyään voimakkaasti taantuneen naurulokin (mm. Väisänen ym. 1998) ampumiseksi ei saisi myöntää lupia, koska pienimuotoinenkin metsästys saattaa johtaa paikallisesti merkittäviin romahduksiin jo ennestään taantuneissa yhdyskunnissa.
Luonnonsuojelulain 48 § sallii ympäristökeskuksen poiketa luonnonsuojelulain 39, 42 ja 47 §:istä mikäli lajin suotuisa suojelutaso säilyy. Jo muutamien kymmenien pesivien lokkiemojen tappaminen vaikuttaa lähivesistöjen pesimäpopulaatioon merkittävästi. Rauhoitettujen kala- ja naurulokkien pesimäkanta lähivesistöillä on vain muutamia satoja pareja (maksimi 500 paria). Jos kalanviljelyslaitoksella ammutaan esim 100 yksilöä kesässä, tuhotaan 10% alueen aikuislinnuista. Tällä on varmasti vaikutus lajien suojelutasoon, kun mittakaavana käytetään kuntaa tai lähivesistöjä. Tämän vuoksi lupaviranomaisen olisi täytynyt määrittää lajikohtaiset maksimimäärät.
Saamiemme tietojen mukaan kyseisellä alueella suoritettu lokkien ammunta ei ole perustunut pelkästään paikalle omia aikojaan saapuneiden lokkien ampumiseen, vaan lokkeja on houkuteltu lähialueilta heittämällä jo ammuttuja lokkeja ilmaan. Kyseinen menettely kiinnostaa lokkeja ja ne tulevat hyvinkin kaukaa katsomaan mistä on kyse. Katsomme, että tällaisessa menettelyssä ei ole kyse kalanviljelykselle haittaa tuottavien yksilöiden ampumisesta, vaan paremminkin periaatteellisesta lokkivainosta.
BirdLife Suomen puolesta
Heikki Pakkala
Puheenjohtaja
Ilkka Wentus
Rahastonhoitaja
BirdLife Suomi ry - BirdLife Finland rf
PL 1285, 00101 Helsinki
Puh. (09) 685 4700; fax (09) 685 4722
BirdLife Suomi ry valittaa yllä mainitusta Valtioneuvoston päätöksestä. Valitusoikeutensa perusteluina BirdLife Suomi esittää seuraavaa. BirdLife Suomi on Suomen lintutieteellisten yhdistysten kattojärjestö ja kansainvälisen linnustonsuojelujärjestön BirdLife Internationalin jäsen. Valitusoikeus asiassa perustuu Luonnonsuojelulain 9 luvun 61 pykälään. Sen mukaan valtakunnallisella yhteisöllä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen, on oikeus valittaa Valtioneuvoston päätöksestä korkeimmalle hallinto-oikeudelle.
BirdLife Suomi katsoo, että Suomen Valtioneuvosto ei ole ottanut huomioon luonnontieteellisin perustein valittuja tärkeitä lintualueita nimetessään lintudirektiivin mukaisia SPA-alueita. Suomesta on nimetty 96 kansainväliset kriteerit täyttävää IBA -aluetta (Important Bird Areas). Näistä 19 aluetta jätettiin ilman SPA-merkintää ja kuusi aluetta jätettiin kokonaan Natura 2000 -verkoston ulkopuolelle, siis myös ilman SCI-merkintää.
Important Bird Areas (IBA) on BirdLife Internationalin suojeluohjelma, jolla selvitetään ja kartoitetaan kansainvälisesti tärkeimmät ja arvokkaimmat lintualueet Euroopassa ja maailmassa. Suomessa IBA-ohjelmaa toteuttaa BirdLife Suomi yhdessä Suomen Ympäristökeskuksen kanssa. Suomen IBA-alueet on valittu vuosina 1996-1997 tehtyjen huolellisten inventointien perusteella.
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tehnyt vastaavassa tapauksessa ennakkopäätöksen toukokuun 19. päivänä 1998 (päätöksen numero C-3/96). Päätöksen mukaan Hollanti velvoitettiin nimeämään IBA-alueet lintudirektiivin mukaisiksi SPA-alueiksi. BirdLife Suomi katsoo, että Suomen Valtioneuvoston päätös, missä kaikkia IBA-alueita ei esitetty lintudirektiivin mukaisiksi SPA-alueiksi, on tältä osin yhteisöoikeuden vastainen.
Kansainväliset IBA-alueet, joilta puuttuu SPA-merkintä tai jotka jäivät kokonaan Naturan ulkopuolelle, on lueteltu liitteessä 1. BirdLife Suomi esittää, että asian korjaamiseksi korkein hallinto-oikeus palauttaa päätöksen liitteessä 1 mainitsemiemme 27 kohteen osalta Valtioneuvostolle velvoittaen sen ilmoittamaan puuttuvat IBA-kohteet Euroopan komissiolle lintudirektiivin mukaisina SPA-alueina.
Tämä valituksemme ei estä luontodirektiivin mukaisten SCI-alueiden päättämistä Euroopan neuvostossa tai komissiossa jo ennen kuin asiamme on päätetty korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Valituksemme ei myöskään estä ilmoittamasta valtioneuvoston jo päättämiä SPA-alueita Euroopan komissiolle.
Asiaa koskevat ilmoitukset voi toimittaa osoitteella BirdLife Suomi ry, PL 1285, 00101 Helsinki (puhelin 09 - 685 4700).
Heikki Pakkala
Puheenjohtaja
Jouni Lamminmäki
Sihteeri
Liitteet
Ympäristöministeriö
PL 399
00121 Helsinki
Viite Dnro 3/500/98 (16.6.1998)
BirdLife Suomi on tutustunut ympäristöministeriön päätösluonnokseen kotkien porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi. BirdLife Suomi esittää ympäristöministeriölle luonnoksen johdosta seuraavaa:
Uusi korvausjärjestelmä lähtee siitä että ympäristöministeriön talousarvioon myönnetään aina vuosittain kotkan aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tietty summa rahaa, jolloin kotkan kyseisen vuoden pesintätulos ei ole vielä tiedossa. Pesimisajan jälkeen lasketaan päätösluonnoksessa esitetyllä tavalla koko poronhoitoalueen pesimistuloksen kertoimien summa. Myönnetty määräraha jaetaan kertoimien summalla (mk/kerroin 1). Korvausjärjestelmä ei siis ota vuositasolla lainkaan huomioon pesimistulosta. Se vain jakaa käytettävissä olevan summan tasapuolisesti paliskunnille.
| asuttu reviiri, joka ei tuota poikasia lentokykyisiksi | 1 |
| asuttu reviiri, joka tuottaa poikaset lehtokykyisiksi | 4 |
| erikseen määritetyllä poronhoitoalueen osalla asuttu reviiri, joka ei tuota poikasia lentokykyisiksi | 2 |
| erikseen määritetyllä poronhoitoalueen osalla asuttu reviiri, joka tuottaa poikaset lentokykyisiksi | 8 |
BirdLife Suomi ry
Heikki Pakkala
Puheenjohtaja
Suomen Ympäristöministeriölle
PL 399
00121 Helsinki
LINTUTIETEEN KESKUSJÄRJESTÖ BIRDLIFE SUOMI RY
BirdLife Suomi on tutustunut ympäristöministeriön ehdotukseen uusiksi ja laajennettaviksi Natura-alueiksi sekä SPA-alueiksi. BirdLife Suomi esittää ympäristöministeriölle tämän ehdotuksen johdosta seuraavaa:
Olemme panneet merkille, että lintudirektiivin velvoitteet on otettu alkuperäistä ehdotusta paremmin huomioon, kun esitetään SPA-merkintää (SPA-Specially Protected Area) 37 uudelle alueelle. BirdLife Suomi kannattaa näitä SPA-merkintöjä.
BirdLife Suomi pyytää ympäristöministeriötä saattamaan sen tietoon kaikki nykyistä Natura-esitystä heikentävät tai vahvistavat toimet perusteluineen.
BirdLife Suomen puolesta
Mika Asikainen
järjestösihteeri
Suomen Ympäristöministeriölle
PL 399
00121 Helsinki
LINTUTIETEEN KESKUSJÄRJESTÖ BIRDLIFE SUOMI RY
BirdLife Suomi on tutustunut ympäristöministeriön ehdotukseen Suomeen muodostettavasta Euroopan Unionin habitaattidirektiivin tavoitteenmukaisesta ns. Natura 2000-suojelualueverkostosta (SCI-alueet) sekä ns. lintudirektiivin mukaisesta linnustonsuojelualueverkostosta (SPA-alueet). BirdLife esittää ympäristöministeriölle tämän ehdotuksen johdosta seuraavaa:
Huomioiden Natura-esityksen tärkeyden olemme huolestuneita siitä anteeksipyytävästä sävystä, jolla ministeriö ja erityisesti alueelliset ympäristökeskukset ovat julkisuudessa puolustaneet Natura-esityksiään. Lounais-Hämeen ympäristökeskus perui eräitä itse esittämiään Natura-kohteita ennen kuin kuulemisvaihe oli edes päättynyt. Laaja ja uskottava Natura-esitys on kuitenkin maamme etujen mukaista niin ekologisesti kuin viennin ja matkailunkin kannalta.
Ympäristöministeriön ei tule luopua periaatteestaan pitää kasikki maamme arvokkaimmat alueet Natura-ohjelmassa. Kiistanalaisilla kohteilla (erityisesti Vuotoksen alue Lapissa, Mustavuori-östersundomin lintuvedet ja rantalehdot Uudellamaalla) tulee habitaattidirektiivin mukaisesti edellyttää näyttöä, että alueen hyötykäyttö on kansantaloudellisesti välttämätöntä ja ettei vaihtoehtoja ole. Mikäli luontoa vahingoittava hyötykäyttö tällöin sallitaan, samalla on sovittava direktiivin edellyttämistä kompensoivista suojelualueista ja näiden perustamiskustannusten rahoittajasta.
Saaristoluonnon kohteet ovat edustavia ja tältä osin Natura-esitys on mallikelpoinen. Räyskän osalta pitkäaikaisia pesimäluotoja tulisi suojella enemmän (viittaamme tältä osin Luonnontieteellisen keskusmuseon Natura-lausuntoon).
Lapin eteläpuolella niin soiden kuin vanhojen metsien suojelu jää Naturassa vaillinaiseksi. Olemassaolevan tieteellisen tiedon perusteella (mm. Haila, Hanski, Virkkala) näistä ympäristöistä riippuvien lajien kantojen väheneminen jatkuu. Suojelurajaukset ovat liian suppeat ja kohteiden välimatkat liian suuret Tästä syystä Natura-esityksen uskottavuus edellyttää eteläsuomalaisilla metsä ja suokohteilla erityisen laajoja rajauksia ja ahdollisimman suurien kokonaisuuksien muodostamista.
Eräillä alueilla, erityisesti Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa, vuoden 1982 Lintuvesityöryhmän mietinnössä valtakunnallisesti arvokkaiksi todettuja kohteita on jätetty Natura-esityksestä pois. Tämä menettely murentaa pahasti maamme luonnonsuojeluohjelmien pohjana olevien inventointien uskottavuutta. Esitämme Ympäristöministeriölle, että edellä mainitut lintuvesikohteet siirretään takaisin Naturaan.
Kulttuurimaisemat ovat Natura-verkossa huomattavan aliedustettuina huomioiden, että Natura mahdollistaa monia muitakin suojelutapoja kuin lunastusmenettelyn. Kulttuurimaisemien ja perinnemaatalouden lajisto taantuu samaa vauhtia kuin vanhojen metsien vastaava . Kulttuuribiotoopeilla, erityisesti tulvaniityillä ja niiden lähistöllä olevilla pelloilla, on myös huomattava muutonaikainen merkitys. Esimerkiksi maamme arvokkaimman lintukohteen, Liminganlahden, Natura-rajaus on peltomaiden osalta liian suppea. Viittaamme tältä osin Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen lausuntoon.
Pikkulokki (99%)
Jouhisorsa (95%)
Sinipyrstö (95%, EU:n alueella marginaalinen kanta, mutta on linnustomme
paras vanhojen metsien indikaattorilaji)
Kiljuhanhi (94%) I, E
Uivelo (93%) I
Liro (80%) I
Jänkäsirriäinen (77%)
Pohjantikka (73%) I
Pikkukuovi (71%)
Kuikka (58%) I, St
Räyskä (58%) I avohakkuulla.
Harjukohteissa tuhoutuu tällöin mm. metson,harmaapäätikan, kangaskiurun ja kehrääjän pesimäpaikkoja. Kaikki edellä mainitut kuuluvat lintudirektiivin liitteen I mukaisiin erityissuojeltaviin lajeihin.
Vesilailla suojeltujen kosteikkojen rantavyöhykkeille kohdistuu erityisesti Etelä-Suomessa huomattavia rakennuspaineita, jotka asteittain syövät alueen suojelu- ja virkistysarvon. Lisäksi lähes kaikkien kosteikkojen lajien monimuotoisuus perustuu vesi-, ranta- ja pensas/rantametsävyöhykkeen väliseen vuorovaikutukseen, jota vesilaki ei suojele. Huolimatta siitä, että habitaatti- ja lintudirektiivit kieltävät haittaavat toimet niihin nimettyjen suojelualueiden liepeillä, kiellon vaikutusta ei ole mitattu oikeustoimin eikä sen käytännön merkityksestä ole tietoa. Arvokkaimpien kosteikkojemme rantavyöhykkeen suojelua ei tule jättää toistaiseksi tulkinnanvaraisen kiellon varaan. Jo nyt moniin lintuvesikohteisiin (esim Laajalahti Uudellamaalla) kohdistuu sietämättömiä rakennuspaineita puutteellisten rantavyöhykerajausten takia.
Useita IBA-kohteita kuten Mustavuori-östersundomia (Natura-rajaus FI0100065) esitetään suojeltavaksi vain SCI-alueina habitaattidirektiivin nojalla. Tämä ei ole perusteltua. Menettely jättää itsestään selvän vajeen Suomen SPA-verkkoon ja johtaa mitä todennäköisimmin oikeustoimiin Suomen valtiota kohtaan.
Erityisen oudoksi selvien SPA-alueiden nimittäminen vain SCI-alueiksi tekee SPA-alueiden jo olemassaoleva vahva oikeusturva. Euroopan Unionin ennakkopäätökset lintudirektiivin tulkinnassa antavat nimetyille (ja jopa ulkopuolelle jääneille potentiaalisille) SPA-alueille vahvan suojan. Ympäristöministeriön tulee nimittää jo tässä vaiheessa maallemme kattavampi SPA-alueverkosto lähtökohtanaan vuoden 1982 Lintuvesityöryhmän mietintö sekä edellä kuvattu IBA-tutkimus.
Tärkeät lintualueet-rekisteri tulee ottaa käyttöön myös SCI-alueita nimitettäessä. Vaikka linnut eivät yksin voi kaikissa tapauksissa toimia kriteerinä kohteen SCI-luokitukselle, alueella säännöllisesti esiintyvät harvinaisempien elinympäristöjen vaateliaat lajit ovat käyttökelpoinen indikaattori, joiden huomiotta jättäminen ei ole tieteellisesti perusteltavissa.
Kokonaisuudessaan BirdLife Suomen alueyhdistysten suorittamat inventoinnit ovat erityisen kattavia ja viranomaisille tärkeitä tiedon lähteitä, joiden teettäminen tilaustyönä maksaisi miljoonia. Toivomme tälle aineistolle arvoisensa huomiota Natura-verkon lopullisesta laajuudesta päätettäessä.
BirdLife Suomi pyytää ympäristöministeriötä saattamaan sen tietoon kaikki nykyistä Natura-esitystä heikentävät tai vahvistavat toimet perusteluineen.
BirdLife Suomen hallituksen ja suojeluasiain toimikunnan puolesta
Marcus Walsh
suojeluasiantuntija
BirdLife Suomi ry
Linnustonsuojelukysymykset ovat muodostuneet toisinaan ongelmaksi eräissä tuulivoimalapuistoissa, mutta tuloksia tulisi yleistää varoen; voimaloiden vaikutukset ovat suuressa määrin paikka- ja laji- (tai lajiryhmä)kohtaisia. Ennustavat mallit ovat vasta alkutekijöissään (Anon. 1996) eikä vakioituja tutkimusmenetelmiä vielä ole (Pollock 1996). Tuulivoimaloiden linnustovaikutusten tutkimukset ovat myös melko työläitä.
Linnut törmäävät vaihtelevassa määrin mihin tahansa ympäristöään selvästi korkeammalla oleviin 'odottamattomiin' esteisiin kuten rakennuksiin tai voimajohtoihin. Tuulivoimaloiden lintukuolleisuutta tuskin koskaan saadaan täysin poistettua edes huomattavilla investoinneilla, mutta tätä ei välttämättä tule ottaa tavoitteeksikaan. Oleellisempi kysymys on, vaikuttaako voimaloiden ja niiden oheisrakenteiden muodostama kokonaisuus negatiivisesti jonkin lajin tai lajiryhmän kokonaiskantaan alue- tai maakohtaisessa tarkastelussa. Vaikutus voi olla suora (törmäykset) tai epäsuora (voimaloiden ja niiden oheisrakennelmat karkottavat linnut tai ne muutoin haittaavat linnun lisääntymistä).
Eräille tuulivoimaloiden nykyisille ja tuleville sijoituspaikoille Suomessa tarvitaan todennäköisesti linnustovaikutusten seurantaa. Tämän lausunnon kirjallisuusviitteissä eri tutkimusmenetelmiä on esitelty melko laajasti, erityisesti ks. RESOLVE Inc:in julkaisut sekä alan julkaisujen bibliografia (Orloff & Flannery 1996).
Kirjoittaja kiittää erityisesti California Energy Commissionin Dick Andersonia ja Vogelbescherming Nederlandin (BirdLife Nederland) Johanna Winkelmania avustaan tämän esityksen valmisteluissa.
Valoisana aikana lintujen törmäystiheys voimaloihin on hyvin alhainen, eikä se nouse paljoakaan öisin, jos ne ovat valoisia ja kirkkaita. Huonompi on öinen sumu tai tiheä sade, joka nostaa törmäystiheyden rannikolla sijaitsevissa tuulivoimalapuistoissa lähelle vastaavaa tiheyttä per kilometri moottoritietä (Karlsson 1987; n. 0.05 - 0.09 lintua/voimala/päivä, Winkelman 1992a). Sisämaassa törmäystiheys on huomattavasti alhaisempi, ilmeisesti koska muuttolintukeskittymiä ei ole.
Toistaiseksi vain päiväpetolinnut ovat erottuneet lajiryhmäksi, joka on selvästi keskimääräistä törmäysalttiimpi (Orloff & Flannery 1992, Martí 1995). Syitä tähän ei toistaiseksi ole varmuudella selvitetty, mutta valtaosa törmääjistä ovat lajeja, jotka metsästävät tarkkailemalla maastoa tähystyspisteestä tai paikallaan tuuleen lepatellen. Onnettomuuksia on paljon myös vuoristosolien reunoilla, joiden ylöspäin suuntautuvat ilmavirtaukset houkuttavat suuria lintuja. Ongelmia on ollut lähinnä alueilla, joiden petolintutiheys on ainakin ajoittain hyvin suuri.
Koska tutkimusmaastot ovat olleet tasaisia ja puuttomia, tuulivoimaloiden tornit ovat houkuttaneet petolintuja käyttämään niitä tarkkailupisteinä. Petolinnut eivät myöskään ole kovin pelokkaita; niille ei näytä 'juolahtavan mieleen', että niitä uhkaisi jokin vaara. Paikallaan lepattelevat pedot eivät metsästäessään myöskään aina näytä erottavan voimaloiden lapoja kovinkaan hyvin, varsinkin jos lavat eivät erotu selvästi maaston taustaväristä (Dick Anderson, California Energy Commission, pers. comm).
Petolintujen törmäystiheydet ovat melko suoraan verrannollisia alueella vierailevien yksilöiden määrään; tuulivoimaloiden tiheyden tai sijoittamistapojen vaikutuksista vakiopopulaatioon ei ole tietoa.
Yllä olevan valossa erityisesti Ahvenanmaan ja Merenkurkun välisellä merikotkan pesimäalueella, Lapissa maakotkan pesimäalueilla sekä tunnetuilla petolintujen muuttoreiteillä voimaloiden sijoittelussa tulisi käyttää harkintaa.
On epäselvää, lisääkö vai vähentääkö lintujen tottuminen voimaloihin törmäysriskiä. Ongelma on ajankohtainen lähinnä päiväpetolinnuille, koska voimalarakentamisen muut karkottavat vaikutukset ovat paikallisille lintukannoille merkityksellisempiä kuin törmäysvaara: koska petolinnun reviiri on yleensä suuri, voi se joutua voimalan vaikutuspiiriin vaikka sen pesä sijaitsisikin kauempana. Toistaiseksi on epäselvää, missä määrin nimenomaan muuttavat petolinnut törmäävät tuulivoimaloihin verrattuna alueella säännöllisesti liikkuviin yksilöihin.
Lisätutkimuksia kaivataan rannikkoa seuraavien yömuuttajien käyttäytymisestä, jotka ovat pääasiassa ns. pikkulintuja. Nykytiedon valossa tuulivoimaloiden vaikutukset näiden lajien kantoihin ovat kuitenkin vähäiset muihin kuolleisuustekijöihin verrattuna.
Vain 5-10% tuulivoimalapuiston alueesta on fyysisesti voimaloiden käytössä, mutta linnustolliset vaikutukset ulottuvat kauemmaksi (Meo 1995, Winkelman 1992d). Voimaloiden vaikutusalue ulottuu 200 - 500 metrin päähän tuulivoimapuiston reunoista ja vähentää erityisesti rannikolla säännönmukaisesti ruokailevien ja läpimuuttavien lintujen yksilömäärää 36-67 % lajista riippuen. Pienikokoiset pesimälinnut kärsivät vähiten. On epäselvää, johtuvatko muutokset voimaloiden melusta, liikkeestä vai muista häiriötekijöistä.
Tuulivoimapuiston rakentamisen aiheuttamat häiriöt sekä valmiin puiston huolto ja tieverkosto vaikuttavat arvokkaisiin luontoalueisiin kuten muutkin vastaavat projektit, ja ne tulisi huomioida asianmukaisesti. Useimmissa tapauksissa nämä vaikutukset ovat todennäköisesti linnustollisesti merkittävämpiä kuin suorien törmäyksien aiheuttamat efektit.
Voimaloiden koko: Vertailuaineistoa on olemassa vain vähän. Pienillä voimaloilla (alle 50 kW) on sattunut vain muutamia törmäyksiä, mutta nämä olivat yleensä myös yksittäisiä laitoksia, joiden törmäystiheys on muutenkin normaalisti alhainen. Kokoluokassa 150 kW - 500 kW ei näyttäisi olevan merkittäviä eroja; törmäysvaara on näissä yleisesti melko alhainen, lukuun ottamatta tässä paperissa eriteltyjä erikoistapauksia, verrattuna voimalarakentamisen muihin vaikutuksiin. Edellä oleva huomioiden vaikuttaa epätodennäköiseltä, että voimaloiden koon kasvaminen edelleen kasvattaisi lintujen törmäysmääriä samassa suhteessa, mutta tästä ei ole tutkimuksia.
Voimaloiden sijainti: Voimaloiden linnustollisia vaikutuksia on tutkittu vain rannikolla (erit. Winkelman 1992a-d) sekä sisämaan korkeilla puuttomilla tasangoilla, joissa on vuoristosolia (Orloff & Flannery 1992, Martí 1995). Edellisessä suurin ongelma olivat voimaloiden epäsuorat vaikutukset, (tutkimusalueella on vain vähän petolintuja, ks. kohta 4, yllä), jälkimmäisissä petolintujen törmäykset.
Voimaloiden muodostelma: Winkelman (1992a) totesi useampivuotisessa tutkimuksissa, että kolmirivisessä tuulivoimalapuistossa lintuja törmäsi vähiten keskimmäiseen voimalariviin. On siis todennäköisesti turvallisempaa sijoittaa voimalat peräkkäin useampaan kuin jonossa vain yhteen riviin.
Voimaloiden määrä: Voimaloiden määrän kasvaessa lintukuolleisuus näyttäisi myöskin kasvavan melko lineaarisesti (Dick Anderson, pers.comm.), joskin tätä voitaneen siis pienentää sijoittamalla voimaloita sopivasti limittäin (Winkelman 1992a).
Otsikon kysymys on Suomessa erityisen merkittävä johtuen rannikkoamme pitkin muuttavasta huomattavan suuresta arktisten vesilintujen määrästä. Ei kuitenkaan ole toistaiseksi näyttöä, että tuulivoimalapuisto vaikuttaisi merkittävästi lintujen muuttoreittivalintoihin. Valtaosa voimaloita lähestyvistä linnuista korjaavat suuntaansa ja väistävät ne helposti (Winkelman 1992c). Tutkimus koski tosin vain rannikkoseutua eikä ulottunut kauaksi merelle.
Tuulivoimaloiden lintuja vähentävä vaikutus voimalan läheisyydessä on suuri. Winkelman (1992d) on todennut häiriöalueen ulottuvan n. 500 metrin päähän tornista, joskin lajikohtaiset erot olivat suuret. On kuitenkin selvää, että väistäessään muutontarkkailupaikan vieressä mahdollisesti sijaitsevaa voimalaa pääosa linnuista ajautuvat kauemmaksi laskijoilta. Voimalat voivat muodostaa tutkijoille myös näköesteen.
Tuulivoimalat voisivat toisaalta edistää lintuharrastusta. Allekirjoittaneelle on esitetty ajatus, että eräisiin rannikolla sijaitseviin tuulivoimalatorneihin olisi mahdollista rakentaa linnustonseurantatasanne. Uusi tuulivoimala on siis aina potentiaalinen uusi lintutorni! Tämä on sinänsä kannatettava ajatus, mikäli tasanne ei lisää petolintujen törmäysvaaraa (ks. suositukset). Toisaalta lintujen mahdolliset väistämisreaktiot saattavat ajaa ne liian kauaksi tornista. Voimalan tornin tärinä saattaa tehdä sen sopimattomaksi lintujen tarkkailuun.
Voimalapuiston lähilinnustoa karkottavat vaikutukset sen sijaan voivat olla huomattavat, eli niitä ei tulisi sijoittaa esimerkiksi arvokkaiden lintuvesien keskelle tai näiden välittömään läheisyyteen (alle kilometrin etäisyydelle). Vesilinnut ovat alttiimpia häiriöille kuin useimmat pikkulinnut (Winkelman 1992d).
Tuulivoimalat aiheuttavat suurimman törmäysvaaran petolinnuille sekä (huonossa näkyvyydessä) öisin matalalla rannikkoa seuraaville muuttolinnuille. Näistä edellinen tapaus on suojelubiologisesti ongelmallisempi. Tuulivoimaloita tulisi välttää sijoittamasta lähelle tunnettuja petolintujen muutto- tai pesintäkeskittymiä. Milloin tämä ei ole mahdollista, tulisi välttää ainakin erityisen uhanalaisten petolintulajien kuten kotkien keskittymiä, sekä huomioida suositukset 2 & 3.
Marcus Walsh
suojeluasiantuntija
BirdLife Suomi ry
Cade, T.J. 1995: Industry Research: Kenetech Windpower. In: Proceedings of the National Avian-Wind Power Planning Meeting, Denver Colorado 20-21 July 1994, pp.36-39. Report DE95-004090. RESOLVE Inc, Washington D.C. 145 pp.
Cererols, N. et al 1996: Bird Impact Study on the 10 MW Wind Farm of La Peña. Proceedings of the 1996 European Union Wind Energy Conference, Göteborg 20-24 May 1996, pp.199-200.
Clausager, I & Nøhr, H 1996: Impact of Wind Turbines on Birds - an overview. Proceedings of the 1996 European Union Wind Energy Conference, Göteborg 20-24 May 1996, pp.156-159.
Gauthreaux, S.A. 1996: Suggested Practices for Monitoring Bird Populations, Movements and Mortality in Wind Resource Areas. In: Proceedings of the National Avian-Wind Power Planning Meeting II, Palm Springs, California 20-22 September 1995, pp.88-110. Report for the Avian Subcommittee of the National Wind Coordinating Committee by RESOLVE Inc, Washington D.C. 152 pp.
Karlsson, J. 1987: Fåglar och vindkraft. Vindkraft Fågle, Vindkraftutrednings Betänkning, SOU 1988:32.
Martí, R 1995: Bird/Wind Turbine investigations in Southern Spain. In: Proceedings of the National Avian-Wind Power Planning Meeting, Denver Colorado 20-21 July 1994, pp.48-52. Report DE95-004090. RESOLVE Inc, Washington D.C. 145 pp.
Meo, E.A. 1995: Wind Power Status and Utility Activities. In: Proceedings of the National Avian-Wind Power Planning Meeting, Denver Colorado 20-21 July 1994, pp.9-22. Report DE95-004090. RESOLVE Inc, Washington D.C. 145 pp.
Orloff, S.G. & Flannery, A 1992: Wind Turbine Effects on Avian Activity, Habitat Use, and Mortality in Altamont Pass and Solano County Wind Resource Areas 1989-91. California Energy Commission, Sacramento.
Orloff, S.G. & Flannery, A (eds) 1996: Effects of Wind Energy Development - an Annotated Bibliography. California Energy Commission, Sacramento. 75 pp.
Pollock, K.H. 1996: Assessing Avian - Wind Power Interactions: Sampling, Study Design and Statistical Issues. In: Proceedings of the National Avian-Wind Power Planning Meeting II, Palm Springs, California 20-22 September 1995, pp.15-25. Report for the Avian Subcommittee of the National Wind Coordinating Committee by RESOLVE Inc, Washington D.C. 152 pp.
Winkelman, J.E. 1989. [Birds and the wind park near Urk: collision victims and disturbance of ducks, geese, and swans (in Dutch with English summary]. RIN report 89/15. Rijksinstituut voor Natuurbeheer, Arnhem, The Netherlands.
Winkelman, J.E. 1992a. [The impact of the Sep wind park near Oosterbierum (Fr.), The Netherlands, on birds, 1: Collision Victims [in Dutch with English summary]. RIN report 92/2. DLO-Instituut voor Boosen Natuuronderzoek, Arnhem, The Netherlands. 71pp + appendices
Winkelman, J.E. 1992b. [The impact of the Sep wind park near Oosterbierum (Fr.), The Netherlands, on birds, 2: Nocturnal Collision Risks [in Dutch with English summary]. RIN report 92/3. DLO-Instituut voor Boosen Natuuronderzoek, Arnhem, The Netherlands. 120pp + appendices
Winkelman, J.E. 1992c. [The impact of the Sep wind park near Oosterbierum (Fr.), The Netherlands, on birds, 3: Flight Behaviour During Daylight [in Dutch with English summary]. RIN report 92/4. DLO-Instituut voor Boosen Natuuronderzoek, Arnhem, The Netherlands. 69pp + appendices
Winkelman, J.E. 1992d. [The impact of the Sep wind park near Oosterbierum (Fr.), The Netherlands, on birds, 4: Disturbance [in Dutch with English summary]. RIN report 92/5. DLO-Instituut voor Boosen Natuuronderzoek, Arnhem, The Netherlands. 106pp + appendices
Winkelman, J.E. 1995: Bird/Wind Turbine Investigations in Europe. In: Proceedings of the National Avian-Wind Power Planning Meeting, Denver Colorado 20-21 July 1994, pp.43-47. Report DE95-004090. RESOLVE Inc, Washington D.C. 145 pp.
Copyright © 1998-1999 by BirdLife Finland.
Last updated September 02, 1999 by webmaster.