Puhdistamolta laskettiin 15.4. - 19.6. välisenä aikana 81.000 kuutiota aktiivilietettä linnustoltaan arvokkaaseen altaaseen. Liete aiheutti altaan vedessä happikadon, joka vei koko altaan pilaantumistilaan. Altaan linnut kuolivat ruokamyrkytyksiin ja muihin tauteihin. Nämä tiedot selviävät Vesi- ja viemärilaitoksen ja Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen selvityksistä, joita on käsitelty Espoon kaupungin ympäristölautakunnassa 11. helmikuuta.
BirdLife Suomen lintuharrastajat tutkivat altaan linnustoa ja tutkimuksissa selvisi, että lähes kaikki altaalla esiintyvät vesilintulajit kärsivät suuria tappioita niin pesinnässä kuin aikuisten kuolleisuudessakin.
Vesi- ja viemärilaitos on menetellyt tapauksessa vastoin lakia ja lupia. Laitos ei ollut hakenut ympäristölupaa lietteen käsittelylle. Lietteen laskemisesta altaaseen ei oltu tehty jätelain mukaista ilmoitusta poikkeuksellisesta tilanteesta. Vesioikeuden luvassa asetettu ilmoittamisvelvollisuus lietteen pumppauksesta oli laiminlyöty.
Jätevedenpuhdistamoa valvova Uudenmaan Ympäristökeskus on kieltänyt aktiivilietteen varastoimisen Suomenojan jätevesialtaassa.
Uuttukyyhkyt ovat usein ensimmäisiä muuttolintuja, jotka palaavat Suomeen keväällä. Poikkeuksellisen lämmin sää on nyt houkutellut ensimmäiset kyyhkyt muuttomatkalle, vaikka niiden pääjoukot saapuvat vasta runsaan kuukauden kuluttua. Jos lämmin sää jatkuu vielä päivän pari, odotellaan saapuviksi myös muita muuttolintuja. Ensimmäisen muuttolinnun tittelistä kilpailevat yleensä juuri uuttukyyhky, kiuru, pulmunen ja töyhtöhyyppä.
Lintujen kevätmuuton alkutahdit lyödään lähes joka vuosi helmikuussa. Vain kovina pakkastalvina ensimmäisiä muuttolintuja saadaan odotella maaliskuulle asti.
Etelämpänä monien lintujen muutto on jo täydessä vauhdissa. Esimerkiksi Saksassa töyhtöhyypät ja kiurut ovat jo liikkeellä. Näin alkukeväästä muuttolintujen eteneminen riippuu lähes yksinomaan sääoloista. Lämmin sää saa linnut liikkeelle, mutta pakkasjakson aikana muutto voi pysähtyä pitkäksikin aikaa.
Important Bird Areas (IBA) -hankkeessa on kartoitettu tärkeimpiä lintualueita Suomessa. Kansainväliset kriteerit täyttäviä alueita löytyi 96, niistä kolmasosa on yhä ilman SPA-merkintää. BirdLife Suomi on nyt kahteen kertaan huomauttanut Ympäristöministeriölle, jotta se korjaisi Natura-ohjelman valmistelun yhteydessä tämän epäkohdan.
Tärkeistä lintualueista kuusi on vielä kokonaan Naturan ulkopuolella. BirdLife Suomen mielestä on häpeällistä, jos tällaiset arvokkaat lintualueet jätetään huomiotta Natura-ohjelmassa.
SPA - Specially Protected Area, Lintudirektiivin mukainen suojelumerkintä.
Important Bird Areas, IBA, Tärkeät Lintualueet -hanke on BirdLife Internationalin hanke, jota Suomessa toteuttavat BirdLife Suomi ja Suomen Ympäristökeskus.
BirdLife Suomen juhlaseminaarissa luennoivat mm. Luonnontieteen museon dosentti Risto A.Väisänen ja kalastaja Pentti Linkola. Seminaari päättyi paneelikeskusteluun Suomen linnuston tulevaisuudesta.
Risto A.Väisänen kertoi mm. metsälinnustossa tapahtuneista muutoksista 40-50-luvuilta tähän päivään. Metsien yleislinnut voivat melko hyvin, monien lajien kannat ovat jopa runsastuneet sitten 50-luvun. Syynä tähän pidetään metsien pirstoutumisesta seurannutta pensaikkoisten reunojen määrän kasvua, josta mm. Suomen yleisimpiin lintuihin kuuluvat pajulintu ja metsäkirvinen ovat hyötyneet.
Huonoin tilanne on linnuilla, jotka tarvitsevat elääkseen vanhoja metsiä. Keskimääräisen vanhan metsän linnun kanta on vähentynyt peräti puoleen sitten 40-50-lukujen. Ihmisen vaikutuksesta metsät on muutettu talousmetsiksi, joista lahopuut on lähes kokonaan poistettu. Lahopuut ovat monille linnuille elintärkeitä sekä pesäpaikkoina että talviravinnon lähteenä, sanoi Väisänen.
Raimo Virkkala on jo vuonna 1996 kiinnittänyt huomiota vanhojen metsien suojeluun teoksessa Suomen ympäristö 16. "Kun otetaan huomioon boreaalisen metsäluonnon erityispiirteet sekä lajien säilymistä koskevan tutkimuksen viimeaikaiset tulokset, suojeltujen alueiden tulisi käsittää noin 5-10 % metsämaan alasta Metsä-Lapin eteläpuolisessa Suomessa", kirjoittaa Virkkala.
Pentti Linkola esitteli oman 15 neliökilometrin tutkimusalueensa linnustomuutoksia 50 vuoden ajalta. Muutokset ovat olleet rajuja, peräti 20 lintulajia on kokonaan hävinnyt. Pahiten ovat tälläkin alueella kärsineet juuri vanhan metsän lajit. Linkola esitti huolestumisensa erityisesti käestä, joka on hänen havaintojensa mukaan vähentynyt koko Etelä-Suomessa voimakkaasti.
Suojelun merkitys linuharrastajapiireissä kasvoi 80-luvulla. LYL:n rinnalla Suomessa toimi Suomen linnustonsuojeluneuvosto, kansainvälisen ICBP:n (International Council for Bird Preservation) Suomen osasto. Suojelu- ja harrastusjärjestöjen yhdistämistä pohdittiin pitkään ja 90-luvun alussa aika oli kypsä kansallisten lintujärjestöjen ja ICBP:n suurfuusiolle. Muodostettiin uusi linnustonsuojelun maailmanlaajuinen järjestö BirdLife International. Suomessa seurattiin esimerkkiä vuonna 1995, kun LYL ja Suomen linnustonsuojeluneuvosto sulautettiin yhteen ja nimeksi otettiin BirdLife Suomi.
Järjestön merkittävimpiin saavutuksiin kuuluu kaikkien Suomen pesimälintujen kartoitus 70-luvulla. Suomi jaettiin 10x10 kilometrin ruutuihin ja joka ruudusta kerättiin tietoa pesivistä lintulajeista ja lintumääristä. Kartoitukseen osallistui yli 2.000 lintuharrastajaa ja sen tuloksena julkaistiin vuonna 1983 Suomen Lintuatlas.
Vastaava kartoitustyö tehtiin 80-luvun lopussa Euroopan laajuisena ja tuon työn tulokset julkaistiin Euroopan Lintuatlas- kirjassa syksyllä 1997. Suomen aineistosta tehtiin uusi lintuatlas joka julkaistaan näinä päivinä Muuttuva Pesimälinnusto- kirjana.
Kultainen ansiomerkki: 1. Jouko Pihlainen (Lohja), 2. Pertti Kalinainen (Pori) 3. Martti Lagerström (Tampere) 4. Lasse J. Laine (Inkoo) 5. Leo Lehtonen (Helsinki) 6. Jaakko Syrjänen (Tampere) 7. Rauno Tenovuo (Turku)
Hopeinen ansiomerkki: 1. Jouko Alhainen (Humppila) 2. Dick Forsman (Kirkkonummi) 3. Hannu Hautala (Kuusamo) 4. Olavi Heikkuri (Kemi) 5. Eero Heinonen (Virrat) 6. Esko Joutsamo (Kerava) 7. Jukka Jokimäki (Rovaniemi) 8. Raimo Koskenkorva (Kemi) 9. Lasse Kosonen (Nokia) 10. Esa Lehikoinen (Turku) 11. Juhani Lokki (Helsinki) 12. Rainer Mäkelä (Nokia) 13. Veikko Neuvonen (Helsinki) 14. Markku Ojala (Vantaa) 15. Olli Paasivirta (Kauniainen) 16. Esko Rajala (Kuortane) 17. Tuomo Salmela (Espoo) 18. Pertti Salolainen (Lontoo, Englanti) 19. Heikki Seppänen (Kuusamo) 20. Pertti Uusivuori (Espoo) 21. Jouni Ylipekkala (Haaparanta, Ruotsi)
BirdLife Suomen edustajiston puheenjohtajaksi seuraavaksi kahdeksi vuodeksi valittiin uudelleen Pertti Uusivuori Espoosta.
Sunnuntai oli toistaiseksi koko kevään vilkkain muuttopäivä. Peipon pääjoukot etenivät pohjoista kohti mukanaan korean värisiä järripeippoja. Rastaiden pääjoukot saapuivat Etelä-Suomeen ja västäräkit yleistyivät monin paikoin.
Isoista linnuista muuton pääosassa olivat viikonloppuna haukat, erityisesti Lappiin suuntaavat piekanat sekä varpushaukat. Torstaina Suomeen saapuneet kurjet hakeutuivat pesimäpaikoilleen viikonlopun aikana. Joutsenten muutto etenee sulavesien lisääntyessä kohti pohjoista.
Jos vanhaa hokemaa on uskominen, niin kesä on jo alkanut Kymenlaaksossa Ruotsinpyhtäällä. Siellä nimittäin havaittiin ensimmäinen haarapääsky sunnuntaina.
Itäisimmässä Suomessa Värtsilässä kiurut lentelevät yhä parvissa harvoja pälviä etsien, kun Etelä- ja Länsi-Suomessa kiurut ovat jo viikkoja laulaneet reviireillään. Peippojen laulua kuuluu metsistä jo sentään Oulun lääniä myöten. Pohjoisimpaan Suomeen ovat sen sijaan ehtineet vasta pulmuset. Ne muuttavatkin Suomen halki nopeasti lumitilanteesta välittämättä.
Etelärannikolle saapui runsaasti uusia muuttolintuja lauantaiaamuna. Haarapääskyjä nähtiin eri puolilla rannikkoa ja sisämaassakin monin paikoin. Hyönteissyöjistä mm. pajulintujen ja kirjosieppojen ensijoukot saapuivat viime yön aikana.
Joutsenten pääjoukot ovat jo ohittaneet Etelä-Suomen, samoin metsähanhet, jotka kokoontuvat parhaillaan tuhansittain mm. Liminganlahdelle. Liminganlahti onkin ilmeisesti Suomen arvokkain muuttolintujen levähdysalue.
Päivän huikein havainto tulee Turun saaristosta. Korppoon Utössä tavattiin tänään huippuaikainen kehrääjä. Kehrääjä saapuu normaalisti yhtenä viimeisimmistä muuttolinnuista toukokuun lopulla. Tämänpäiväinen kehrääjä rikkoi lajin saapumisennätyksen vuodelta 1927 kahdella päivällä.
BirdLife Suomi (ennen vuotta 1995 Lintutieteellisten Yhdistysten Liitto) toteutti pesimälintukartoituksen eli lintuatlaksen Suomessa ensimmäisen kerran vuosina 1974-1979 ja toisen kerran 1986-1989. Suomi jaettiin kartoituksessa 10 kertaa 10 kilometrin ruutuihin ja kustakin ruudusta selvitettiin sen pesimälinnusto. Pesimälinnustoa takseerasivat tuhannet lintuharrastajat ja lähes kaikilta 3855 ruudulta saatiin havaintoja. Havaintoarkistoon kertyi kahdessa kartoituksessa yhteensä lähes puoli miljoonaa havaintoa pesimälinnuista.
Muuttuva Pesimälinnusto -kirjassa tekijät esittelevät kaikki Suomessa pesivät lajit ja niiden nykylevinneisyyden 10x10 kilometrin ruutujen tarkkuudella. Lisäksi kirjaan on koottu keskeinen tietämys lintujen runsaudesta ja kannanmuutoksista sekä niihin vaikuttavista ympäristötekijöistä Suomessa. Muuttuva Pesimälinnusto on kaikkien aikojen lintukirja suomalaisista linnuista!
BirdLife Suomen ohella atlastyössä ovat olleet mukana Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ja Luonnontieteellisen Keskusmuseon lintututkijat. Muuttuva Pesimälinnusto -kirjan on kustantanut Kustannusosakeyhtiö Otava.
Sääntöihin kuuluu, että lajeja havainnoidaan 2-5 hengen joukkueella yhden vuorokauden aikana. Joukkue saa liikkua millä kulkuvälineellä haluaa, mutta luonnollisesti vain yhdellä aikavyöhykkeellä. Oleellista on myös, että yli 50 % joukkueen jäsenistä tulee tunnistaa kukin laji, ennenkuin se voidaan laskea mukaan. Tämän vuoksi ryhmä ei voi hajaantua, vaan liikkuu yhdessä koko vuorokauden.
Vuorokausiennätyksissä perusedellytys on, että joukkue retkeilee kaikilla avainbiotoopeilla, jolloin havaitaan eri ympäristöissä elävät lintulajit. Ajoitus on myös tärkeä. Toukokuun loppu on paras aika ennätysyritykselle, sillä arktiset linnut ovat vielä matkalla pesimäseuduilleen ja toisaalta kaikki pesimälajit ovat jo saapuneet.
Uusi Euroopan ennätys tehtiin Virossa, mikä on kenties maanosan paras paikka tähän tarkoitukseen. "Jos joku haluaa yrittää rikkoa tämän ennätyksen, heidän on yritettävä sitä Virossa tai Suomessa", arvioi ennätysjoukkueen jäsen Sampsa Cairenius. "Täällä etuna ovat rinnakkain esiintyvät Itä- ja Länsi-Euroopan lajit sekä pohjoiset ja eteläiset lajit. Suomenlahden kautta kulkee myös arktisten lintujen muuttoreitti, mikä lisää lajimäärää. Pohjois-Euroopassa etuna on vielä pitkä, yli 20-tuntinen, valoisa aika", sanoo Cairenius.
Suomalaiset ovat ennenkin kunnostautuneet vuorokauden ennätyksissä. Edellinen ennätys 182 lajia oli kahden suomalaisryhmän hallussa. Seuraavana Euroopassa ovat ranskalaiset, joiden ennätys on 181 lajia.
Ennätystuloksessa oli mukana monia harvinaisuuksia, kuten viiriäinen, mustahaikara, heinäkurppa ja sitruunavästäräkki. Yllättävin oli havainto pikkukajavasta, joka matkasi pitkin Viron rannikkoa kohti Jäämerellä sijaitsevia pesimäalueitaan. Lajilistan edustavuudesta kertovat myös peräti 29 eri kahlaajalajia, 4 lajia haikaroita ja 12 eri petolintua.
Ennätysjoukkueessa olivat mukana Mika Bruun, Sampsa Cairenius, Jukka Hatva ja Jan Nordblad, kaikki kokeneita ja vuosia Virossakin retkeilleitä lintuharrastajia.
Tapahtuman nimi englanniksi on European Day Record.
Sää ei suosinut lintumaratonia tänä vuonna ja havaittujen lintujen määrä jäi edellisvuosista. Maratonin ennätys on vuosilta 1997 ja 1995, jolloin voittajat kokosivat 127 lajia.
Kuusamon linnusto on erittäin monimuotoinen, mistä kertoo maratonin yhteislajimäärä. Huolimatta sateisesta, kylmästä ja tuulisesta säästä joukkueet havaitsivat tänä vuonna yhteensä 153 lajia.
Lintumaratonin yhteydessä löydetään perinteisesti erittäin harvinaisia lintuja. Tänä vuonna Itä-Suomen Iskun joukkue löysi todellisen superharvinaisuuden, yöhaikaran, Oulangan kansallispuiston alueelta. Kyseessä on vasta Suomen kuudes havainto tästä eteläeurooppalaisesta lajista.
Kuusamossa on järjestetty lintumaraton vuodesta 1984 lähtien. Kilpailu kestää 24 tuntia, minä aikana kukin 2-5 henkinen joukkue pyrkii havaitsemaan mahdollisimman monta lintulajia. Lintuharrastajat järjestävät Kuusamon lintumaratonin tyyppisiä tapahtumia Suomessa kymmeniä vuosittain. Kuusamon maraton on näistä suurin, tänä vuonna mukana oli peräti 30 joukkuetta. Kilpailukeskuksena toimi tänä vuonna uudistettu Oivangin Nuorisokeskus.
Tulokset
1. Tuomenkukat, Helsinki 125 lajia
2. Paras A-ryhmä, Tampere 117 lajia
3. MC Rallus, Helsinki 115 lajia
Lisätietoja:
Lintumaratonin kisatoimikunta
Heikki Seppänen, puh. 0400 582 058
Olli Lamminsalo, puh. 0500 501 706
Mika Ohtonen, puh. 0400 475 872
Pikkulintujen pesintä on nyt kriittisimmässä vaiheessa, kun poikaset lähtevät pesästä. Kahden viikon haudonta-aika ja kahden viikon pesäpoikasaika alkaa monilla olla ohi ja poikaset lähtevät pesästä. Poikasten lentotaidot eivät ole vielä kovin kehittyneet, joten niiden luullaan usein vahingoittaneen itseään. Usein myös luullaan, että emot ovat hylänneet poikaset, mutta tämäkään ei tavallisesti pidä paikkaansa, vaan emot ovat jossakin lähistöllä etsimässä ruokaa. Parasta on jättää tällaiset yksinäisiltäkin näyttävät poikaset rauhaan.
Isojen petolintujen poikaset kehittyvät hitaammin ja ovat vielä pesissään muutaman viikon ajan. Sen sijaan aiemmin keväällä pesinnän aloittaneet pöllöt ovat jo saaneet poikasensa lentoon. Jos törmää pöllön poikasiin, ne kannattaa jättää heti rauhaan, sillä esimerkiksi viirupöllöt saattavat puolustaa poikasiaan jopa hyökkäämällä ihmisen kimppuun.
Viime viikkoina on ihmetelty kaupungeissa ihmisiä ahdistelleita variksia ja lokkeja. Tämä ilmiö onkin yleistynyt viime vuosina. Lokit ja varikset ovat tottuneet kaupungeissa helppoon ravinnonsaantiin ja ne ovat alkaneet myös pesiä kaupungeissa. Emolintujen vaisto suojella poikasiaan on kuitenkin niin voimakas, että ne puolustavat jälkikasvuaan myös ihmistä vastaan. Näitä lintuja on paras vältellä, pian niiden poikaset oppivat lentämään ja ne siirtyvät pois asutuksen läheisyydestä.
Lintujen törmäily voimalinjoihin on kiistatta osoitettu kymmenissä tutkimuksissa eri puolilla maailmaa. Useissa tutkimuksissa törmäämiset johtoihin ovat olleet yksi eniten kuolemia aiheuttavista tekijöistä. Muhoksella jouduttiin lopettamaan riistanhoitoon käytetty riistapelto, koska sen yli kulki voimalinja ja erityisesti kanalinnut törmäilivät johtoihin runsaasti.
Törmäyksistä voimalinjoihin kärsivät eniten isokokoiset linnut, kuten metsäkanalinnut, hanhet ja joutsenet. Niiden lentonopeus on melko suuri ja raskaina lintuina ne eivät pysty tekemään nopeita väistöliikkeitä. Erityisen huolestuttavia suunnitelmat ovat rajusti taantuneiden metsäkanalintujen kannalta. Metso ja teeri ovat vähentyneet Suomessa viimeisen 33 vuoden aikana 70 % ja pyy 60 %.
Suomessa yleisesti käytössä olevassa linjatyypissä on kolme johtorykelmää vierekkäin. Nyt suunnitellussa linjassa olisi kolme johtorykelmää päällekkäin sekä ylinnä niin sanottu ukkosjohto. Tämä olisi tuhoisaa lintujen kannalta, sillä linjasta tulisi niin korkea, että isokokoiset linnut eivät sitä pystyisi väistämään vaikka havaitsisivatkin sen ajoissa.
Törmäysten määrään vaikuttavat monet tekijät. Avoimessa maastossa oleviin linjoihin törmäyksiä sattuu vähemmän kuin metsän keskellä kulkeviin linjoihin. Hyvässä säässä linnut taas havaitsevat johdot paremmin kuin pilvisellä ja sateisella säällä. Maastossa alhaalla olevat johdot erottuvat huonommin kuin korkealla olevat ja ovat siten vaarallisempia. Puun latvojen tasalla olevat johdot ovat kanalinnuille pahimpia.
Linjojen erottumista voidaan parantaa merkitsemällä johdot värikkäillä palloilla. Tutkimustulokset osoittavat törmäysten vähentyneen merkityillä linjoilla jopa 60%. Varoituspallojen teho perustuu siihen, että linnut havaitsevat esteen ajoissa ja ehtivät muuttaa lentokorkeuttaan ajoissa. Kuitenkin, jos johtoja on useampia päällekkäin, kuten Suomen Kantaverkko suunnittelee, linja tulee niin korkeaksi, että linnut eivät ehdi muuttaa lentokorkeutta tarpeeksi.
Lintu- ja riistakantojen kannalta olisi tärkeää, että erityisesti kaikki uudet linjat merkittäisiin koko matkalta varoituspalloin. Suomessa on tehty kartoitus, jossa on kartoitettu 190 paikkaa, joissa törmäyksiä eniten tapahtuu. Näiden paikkojen merkitseminen palloilla olisi myös ensiarvoisen tärkeää.
Lisätietoja:
BirdLife Suomi
Mika Asikainen
Järjestösihteeri
(09) 685 4700
Metsästäjäin Keskusjärjestö
Pentti Vikberg
Riistanhoidon kokeilujohtaja
(09) 877 7677
Tällä viikolla lintumaailmassa etsitään muuttomatkalla pysähteleviä, harvinaisia heinäkurppia. Laji on hävinnyt Suomesta sukupuuttoon, mutta muuttomatkalla pysähtyviä lintuja nähdään aina syyskuussa eri puolilla Etelä- ja Keski-Suomea. Havaintoja on kertynyt ainakin muutamasta kymmenestä yksilöstä.
Kurkien muutto vilkastuu päivä päivältä, päämuuttoa odotetaan parin viikon sisällä. Muhoksen laajalle peltoaukealle oli jo viikonloppuna kerääntynyt 1450 kurkea. Myös Vaasan Söderfjärdenille odotetaan taas tuhansien kurkien kerääntymää. Niiden aamu- ja iltalento on yksi sykähdyttävimmistä luontoelämyksistä mitä Suomessa voi kokea.
Monet pikkulinnut ovat kadonneet maisemista. Pääskyjen pääjoukot ovat menneet, samoin useimmat muut hyönteissyöjät. Västäräkkejä pyrähtelee yhä yleisesti, peippojen päämuuttokin on pian edessä. Petolintujen muutto on kauniina päivinä ollut vilkasta, mm. mehiläishaukat ovat jo jättäneet Suomen ja ovat matkalla Afrikkaan.
Lisää voit lukea lintuharrastajien keskusjärjestön BirdLife Suomen kotisivuilta osoitteessa http://www.birdlife.fi/
Suomessa järjestettiin viikonlopun aikana kymmeniä lintutapahtumia. Maastossa oli yhteensä viitisensataa lintuharrastajaa ja linnuista kiinnostunutta ihmistä. Lintuja oli katseltavana kuitenkin niukasti. Suurin osa muuttolinnuista on jo jättänyt Suomen matkallaan kohti etelää. Toisaalta nekin muuttolinnut, joita vielä on jäljellä, pysyivät viikonlopun aloillaan lämpimän ja tuulettoman sään takia.
Tuuli on isoille linnuille ratkaiseva tekijä. Aivan tyynessä säässä ne eivät halua nousta siivilleen, sillä niiden matkalento perustuu juuri tuulen avustavaan vaikutukseen. Lämmin sää taas saa pikkulinnut jäämään paikoilleen rasvavarastoja kasvattamaan.
Euroopan Lintupäivät -viikonloppuna ei siis Suomessa juhlittu lintumäärien kanssa. Runsaimpia lintuja viikonloppuna olivat järripeipot ja peipot, joita havaittiin muutamia tuhansia. Meiltä jo aiemmin lähteneet töyhtöhyypät, naurulokit ja sinisorsat olivat nyt yleisiä Keski-Euroopassa.
Hiljaisen muuton korvikkeeksi löytyi meille idästä lentäneitä harvinaisuuksia. Tyypillisiä harhautujia tähän aikaan vuodesta ovat hippiäis- ja taigauunilinnut, joita havaittiin mm. Kalajoella, Joensuussa, Uudessakaupungissa, Porissa, Kirkkonummella ja Espoossa.
BirdLife painottaa, että lintujen suojelua täytyy edistää myös pesimäalueiden ulkopuolella. Muuttomatka Suomesta Afrikkaan ei taitu linnuilta ilman lepopäiviä ja lisäravinnon tankkausta. Tätä varten linnut tarvitsevat suojaisia levähdysalueita koko muuttomatkansa varrelle. Suojelua linnut todella tarvitsevat, sillä peräti 1 111 lintulajia uhkaa maailmanlaajuinen sukupuutto.
Suomen maatiloille maksetaan hehtaariperusteista ympäristötukea eli ns. perustukea sekä hankekohtaista erikoistukea. Perustuki edellyttää mm. vesistöjen varsille viljelemättömiä suojakaistoja sekä lannoite- ja torjunta-ainemäärien käytön rajoittamista. Kaistat ovat kuitenkin jääneet turhan kapeiksi ja sallitut ainemäärät ovat edelleen korkeita. Vaikka perustuki on nostanut viljelijöiden ympäristötietoisuutta ja parantanut paikoin veden laatua, sen merkitys luonnon monimuotoisuudelle on jäänyt vähäiseksi. Erikoistuki tarjoaa järeämpiä aseita luonnon vaalimiseen, mutta hakumenettely on huomattavasti perustukea monimutkaisempi. Erikoistuen anomusmäärät ovatkin jääneet kauaksi tavoitteista.
Ympäristöjärjestöt korostavat, että, oikein hoidettuun luonnonmukaiseen eli luomutuotantoon siirtyminen on viljelijän tärkein yksittäinen ympäristöteko. Luomu on paljon muutakin kuin torjunta-aineetonta ruokaa. Esimerkiksi luomutilalla osa maasta on jatkuvasti viljelykierrossa ja laidunnus yleistä; molemmat ovat tärkeitä muiden eliöiden viihtyvyyttä lisääviä seikkoja. Tutkimukset osoittavatkin, että luomutilojen ympäristö on lajistoltaan usein tavanomaista rikkaampi ja lajit yksilömääriltään runsaslukuisempia. Tilan siirtämiseksi luomutuotantoon voi anoa erikoistukea.
Maa- ja metsätalousministeriössä pohditaan parastaikaa Suomelle uusia ympäristötuen kriteereitä vuosille 2000-2006. Ympäristöjärjestöt korostavat, että nyt on viimeinen hetki luoda järjestelmä, joka todella palkitsee viljelijän ympäristöteot sekä takaa hänelle riittävän asiantuntija-avun hakemuksen tekemiseksi.
"Merkittävistä suojelutöistä kuten laajoista suojavyöhykkeistä tai kosteikkojen ylläpidosta saa liian heikon korvauksen suhteessa menetettyyn tuloon" toteaa maa- ja metsätalousministeriön työryhmän edustaja, Suomen luonnonsuojeluliiton (SLL) Heikki Susiluoma. "Hakumenettelyt erikoistuen eri muodoille ovat monimutkaiset, eikä keskimääräinen viljelijä mitenkään ehdi paneutua niihin. Viljelijät tarvitsevat kipeästi lisää asiantuntija-apua luonnon monimuotoisuuteen liittyvissä kysymyksissä, monilla olisi kiinnostusta asian edistämiseen."
Maatalouselinympäristön yksipuolistuminen on paha suojeluongelma muuallakin EU:ssa: peräti 60% maanosamme taantuvista linnuista eli kaikkiaan 117 lajia elää pääasiallisesti maatalousympäristössä. Suomessa harvinaistuvia maatalousympäristön lintulajeja on vajaa parikymmentä, joista tunnetuimmat lienevät kiuru ja haarapääsky. Viimeisen 25 vuoden aikana molempien kannat ovat vähentyneet Etelä-Suomessa n. 30%. Jos mukaan otetaan kasvi- ja hyönteislajit, harvinaistuvien lajien määrä kohoaa masentavasti yli 500 lajiin eli jopa suuremmaksi, kuin vanhojen metsien häviämisestä johtuva häviäminen.
Maatalouden ympäristötuki on EU:n maatiloille myöntämä tuki, jonka tavoitteena on vähentää tilojen luonnolle aiheuttamaa rasitusta sekä suojella maatalouselinympäristön luonnon monimuotoisuutta. Tuki edellyttää tilan omistajilta toimenpiteitä kuten lannoitemäärien rajoittamista sekä perinnemaisemien hoitamista. Tuki jakaantuu hehtaarikohtaiseen perustukeen sekä hankekohtaiseen erikoistukeen. EU:n jäsenvaltiot maksavat puolet ympäristötuesta omasta pussistaan.
Suojakaista tai laajempi suojavyöhyke on pellon ja muun elinympäristön, yleensä vesistön tai metsän välinen raja-alue, jota ei viljellä eikä käsitellä torjunta-aineilla. Suojakaistoilla- ja vyöhykkeillä on suuri merkitys monille eläin- ja kasvilajeille.
BirdLife Suomi on maailman lintutieteen- ja harrastuksen keskusjärjestön BirdLife Internationalin Suomen osasto.
Luonnonsuojeluasiantuntija Marcus Walsh
BirdLife Suomi ry
puh. (09) 7275 013, 0400 513 410
Pääsihteeri Tuomas Rantanen
Luonto-Liitto ry
puh. (09) 630 300
Kokeilupäällikkö Pentti Vikberg
Metsästäjäin keskusjärjestö
puh. (09) 8777 677
Pääsihteeri Nina Wahlsten
Natur och Miljö rf
puh. (09) 644 731
Luonnonsuojeluasiantuntija Marja Pirinen
Suomen WWF
puh. (09) 774 0100
Standardityöryhmän ehdotuksen allekirjoittamisen jälkeen asian kehittäminen ei ole vastannut ympäristöjärjestöjen odotuksia. Suomeen ei ole saatu aikaiseksi virallista FSC-työryhmää, joka olisi jatkojalostanut standardiehdotusta ja lähettänyt sen FSC:n hyväksyttäväksi. Jatkotyössä se kehitys, mitä oli tapahtunut Suomea ilmasto-oloiltaan vastaavissa maissa, olisi myös pitänyt ottaa huomioon. Suomen standardiehdotuksen ja Ruotsin tänä vuonna hyväksytyn FSC-standardin välillä on joitakin metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta olennaisia eroja. Ruotsin FSC-standardi on Suomen standardiehdotusta tiukempi mm. hakkuissa säästettävien puiden, kokonaan hakkaamatta jätettävien alueiden sekä vaadittavan lehtipuuosuuden osalta. WWF, Suomen luonnonsuojeluliitto, Natur och Miljö ja BirdLife katsovat, että Suomeen vuonna 1997 valmistunut standardiehdotus vaatii vielä kehittämistä ja tarkennuksia vastatakseen FSC:n vaatimuksia. Kehittämistarpeita tuli ilmi myös sertifioinnin testaushankkeissa. Kevään 1997 standardiehdotuksen pohjalta ollaan nyt kuitenkin ryhtymässä suomalaismetsien sertifioimiseen "suomalaisella" mallilla. Ympäristöjärjestöjen mielestä pelkästään kansallisista lähtökohdista luodusta sertifikaatista ei voi tulla kansainvälisesti uskottavaa. Ympäristöjärjestöt ovat milloin tahansa valmiit aloittamaan neuvottelut Suomen oloihin sopeutetun FSC-standardin luomiseksi, joka olennaisilta osiltaan olisi harmonisoitu Ruotsin FSC-standardin kanssa. Suomen FSC-standardissa tulee lisäksi huomioida perhemetsätalouden erityispiirteet kuten vuoden 1997 ehdotuksessa tehtiin kehiteltäessä ryhmäsertifiointimallia pientiloille.
BirdLife Suomi on maailmanlaajuisen, lähes 100 maassa toimivan BirdLife International -järjestön partneri. Järjestöllä on Suomessa noin 7.000 jäsentä. Pakkalan mukaan BirdLife Suomi jatkaa työtään lintujen suojelemiseksi. "BirdLifen päämäärä on suojella lintuja ja niiden elinympäristöjä kaikkialla maailmassa ja pyrkiä näin säilyttämään luonnon monimuotoisuutta. BirdLife on maailman johtava lintujen ja niiden elinympäristöjen asiantuntija", sanoo Pakkala.
Liittohallitusta täydennettiin lisäksi kahdella uudella jäsenellä, Rauno Laine Turusta ja Marko Vauhkonen Heinolasta tulivat valituksi hallitukseen kahdeksi vuodeksi. Hallituksessa jatkavat edelleen Mikko Alestalo, Jouni Lamminmäki, Mika Ohtonen, Reijo Purasmaa ja Ilkka Wentus Helsingistä, Olli Lamminsalo ja Vesa Pallasvesa Espoosta, Matti Helminen Hyvinkäältä sekä Juhani Rinne Kirkkonummelta.
Lintudirektiivin 7 artikla kieltää yksiselitteisesti lintujen metsästyksen niiden lisääntymisaikana ja tästä voidaan poiketa vain jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Vesilintujen osalta tyydyttävänä ratkaisuna täytyy pitää mahdollisuutta metsästää niitä syksyllä. Haahkakoiraita voidaan lisäksi metsästää jo kesällä.
Lintuharrastajat katsovat, että Suomi näyttää metsästysasioissa erittäin huonoa esimerkkiä muulle Euroopalle. Muissa maissa, esimerkiksi Ruotsissa, vedotaankin Suomen kevätmetsästykseen ja vaaditaan samaa oikeutta. Suomen vitkastelu lintudirektiivin noudattamisessa voi täten koitua lintujen vahingoksi myös muualla.
Uusi metsästysasetus valmisteltiin Maa- ja metsätalousministeriössä. Ministeriö ei lähettänyt ehdotusta lausunnolle edes keskeisimmille asianosaisille, kuten tällaisissa asioissa on tapana. Järjestöjen ainoaksi keinoksi jääneekin EU-kantelun tekeminen.
(Mainittu lintudirektiivi on 79/409/ETY)
Lintulautojen äärellä käy pakkaspäivinä kova vilske, kun linnut täyttävät vatsojaan ihmisten tarjoamilla siemenillä ja pähkinöillä. Lintujen talviruokinta on Suomessa erittäin suosittu harrastus. Joulun pyhinä kannattaa kuitenkin suunnata myös ulos retkelle, sillä hämärät talvipäivät voivat tarjota antoisia hetkiä lintujen tarkkailijoille.
Talvisen linturetken erikoispiirre ovat koskikarat. Koskikara on rastasta pienempi mustavalkoinen varpuslintu, joka elää virtaavien vesien äärellä. Koskikarat talvehtivat Suomessa sulana pysyvien purojen ja jokien varsilla. Koskikarat selviävät jopa 40 asteen pakkasista, vaikka etsivät ravintonsa veden alta jokien pohjasta. Niiden salaisuus on hyvin rasvattu höyhenpeite, joka on vedenpitävä ja mahdollistaa koskikaran pulahtelun jääkylmässä vedessä.
Katso lisätietoja talvisesta linnustosta ja retkivinkkejä osoitteesta http://www.birdlife.fi/ kohdasta "Lintutilanne"!
Copyright © 1998 by BirdLife Finland.
Last updated December 22, 1998 by webmaster.