"Eteläisessä Suomessa tavataan loppusyksyisin ja talvisin joka vuosi joitakin tunturipöllöjä, mutta viime aikoina niitä on havaittu poikkeuksellisen runsaasti. Tunturipöllöjen pesimäalueella Siperian tundralla on tänä kesänä ollut ilmeisen hyvä sopulivuosi, jonka vuoksi niiden pesinnät ovat onnistuneet erinomaisesti" arvioi toiminnanjohtaja Mika Asikainen BirdLife Suomesta. "Talven tullen pikkunisäkäskannat ovat romahtaneet ja pöllöt ovat lähteneet ruoan perässä vaeltamaan. Osa niistä on päätynyt eteläiseen Suomeen, jossa on tällä hetkellä varsin runsaasti myyriä. Myyrien runsauden ansiosta monet yksilöt ovat asettuneet talvireviireille. Kevään tullen ne palaavat taas pohjoiseen arktisimmille seuduille" jatkaa Asikainen.
Toistaiseksi tämänvuotinen vaellus vaikuttaa ainakin kuluvan vuosikymmenen voimakkaimmalta, mutta vielä ollaan kaukana ennätysvaellusvuosien luvuista. Vuoden 1961 suurvaelluksen aikana Signilskärin lintuasemalla Ahvenanmaalla havaittiin samalta seisomalta 18 tunturipöllöä. Myös vuonna 1911 oli kova vaellus. Silloin Etelä-Suomessa ammuttiin vähintään 151 tunturipöllöä. Tämän vuoden vaellus on vasta alkanut, ja on todennäköistä, että seuraavien viikkojen aikana tunturipöllöjen havaintomäärä edelleen kasvaa.
Tunturipöllö on valkoinen pienten mustien täplien kirjoma suuri, huuhkajan kokoinen, pöllö. Sen pääasialista ravintoa ovat tunturisopulit ja muut pikkunisäkkäät. Suomessa tunturipöllö on hyvin harvinainen pesijä. Parhaina sopulivuosina korkeimmilla tuntureillamme pesii muutama pari, mutta yleensä tunturipöllöjä ei pesi Suomessa lainkaan. Pääosa nyt Suomessa havaittavista tunturipöllöistä on nuoria lintuja. Vanhat pysyvät nuoria tiiviimmin pesimäalueiden läheisyydessä myös talvella, sillä ne selviävät kokeneempina saalistajina nuoria paremmin niukoissa ravinto-oloissa
Usein tunturipöllöt oleskelevat päivisin latojen katoilla, pelloilla tai sähkötolppien nokassa ja ovat varsin helposti havaittavissa. BirdLife Suomi kartoittaa tunturipöllöjen tämänvuotista vaellusta. Kaikki havainnot kiinnostavat ja niitä voi ilmoittaa paikallisille lintuharrastajille tai BirdLife Suomen toimistolle puh. (09) 685 4700.
[Tunturipöllö ruotsiksi Fjälluggla]
Euroopan Unionin maatalouspolitiikka on ympäristöjärjestöjen runsaasti arvostelema, sillä nykyisin Euroopassa harjoitetun maatalouspolitiikan on havaittu olevan luonnolle monin tavoin vahingollista. Maatalousympäristön eläimistö- ja kasvisto on huomattavasti köyhtynyt ja monet ennen runsaat lajit ovat käyneet harvinaisiksi. Euroopassa esimerkiksi haarapääsky ja kiuru ovat huomattavasti vähentyneet viime vuosikymmeninä. Suomessa peltolinnuista eniten on vähentynyt peltosirkku, jonka kanta on taantunut 60-70 % kahdessa vuosikymmenessä.
Maatalousympäristön eliöstön taantumisen syynä on mm. laidunmaiden väheneminen, rikkakasvien väheneminen, peltojen yksipuolistuminen ja ravintohyönteisten väheneminen. Maataloudessa on otettava ympäristönäkökohdat paremmin huomioon, jotta nykyinen hälyttävä suuntaus saadaan pysäytettyä. Toistaiseksi taloudellista tukea on annettu maanviljelijöille heidän tuottamaansa ruoan määrän mukaan. Maanviljely ei ole kuitenkaan vain ruoan tuottamista. Se koskee myös luonnonvarojen käyttöä, kuten vettä, maaperää ja kasveja vaikuttaen suuresti biodiversiteettiin ja maisemaan. Unionin yhteinen maatalouspolitiikka toimii läpi tuotantosysteemin pakottaen luonnon resurssien kestämättömään vauhtiin. Monet tieteelliset ja poliittiset tutkimukset osoittavat, että tämä politiikka aiheuttaa ympäristön rappiota, biodiversiteetin tuhoutumista sekä maaseudun työpaikkojen ja perinteisen maiseman vähenemistä.
BirdLife International on 102 maassa toimivien BirdLife järjestöjen verkosto, jolla on yli kaksi ja puoli miljoonaa henkilöjäsentä. Suomessa BirdLife Internationalin partnerijärjestönä toimii BirdLife Suomi.
[Lajien nimet ruotsiksi: sånglärka (kiuru), ladusvala (haarapääsky), ortolansparv (peltosirkku)]
"The Finnish-inspired Pan European Forest Certificate (PEFC) doesn't help nature at all. Selling business-as-usual bulk wood with an eco-label is pure greenwashing", says Marcus Walsh. "In Sweden wood is currently certified by the stricter principles of the Forest Stewardship Council (FSC). The FSC represents democratic cooperation between Environmental NGOs, social, and economic interests, whereas PEFC is a closed group of forest owners and some industry wishing to avoid the sacrifices necessary to truly preserve biodiversity".
"Regrettably Finnish forestry is neither ecologically nor socially sustainable. Production figures continue to increase while both jobs and populations of endangered species fall. Forestry is the biggest single cause for species endangerment in Finland. Only 3,6 % of true forests are protected, with the majority in the far North. In the southern part of Finland the conservation percentage is under 1 %, less than one tenth the amount ecologists estimate as sufficient to prevent extinction of species specialized in mature forest habitats."
Siinä missä lintujen talviruokinta on ihmiselle mukava harrastus, sillä on myös merkittävä vaikutus monille lintukannoille. Esimerkiksi sinitiaisen talvikannan on havaittu 20-kertaistuneen ja viherpeippokannan 30-kertaistuneen viimeisten 40 vuoden kuluessa. Pikkuvarpunen on levinnyt Karjalasta eri puolille Suomea ja talvehtii pitkälti juuri talviruokinnan turvin. Talviruokinnan yleistymistä voidaankin pitää tärkeimpänä yksittäisenä tekijänä muutamien lintulajien runsastumiselle.
Loppusyksy on sopiva ajankohta talviruokinnan aloittamiselle. Marraskuuhun mennessä ovat myös useimmat muuttolinnut jo jättäneet Suomen, eivätkä jää yrittämään talvehtimista helposti saatavissa olevan ravinnon turvin. Jos ei voi taata kerran aloitetun ruokinnan jatkuvuutta, on parempi olla totuttamatta lintuja epävarmaan tarjoiluun, sillä uuden ruokintapaikan löytäminen ei välttämättä ole linnuille helppoa. Ruoan loppuessa kovan pakkasjakson aikana saattaa olla etteivät linnut löydä uutta ruoka-apajaa ajoissa ja osa yksilöistä menehtyy. Mikäli alueella on useita ruokintoja, linnut vaihtavat ruokintaa ruoan loppuessa. Ruoan jatkuva tarjoilu on siis erityisen tärkeää harvaan asutuilla alueilla, joilla ruokintoja on harvassa.
Linnuille kelpaa monenlainen ruoka, kunhan se ei ole pilaantunutta eikä liian suolaista. Suosituimpia talvilintujen ravintokohteita ovat auringonkukansiemenet, maapähkinät, tali ja kaura.
Uhanalaisten lintujen lukumäärän kasvu on hälyttävä merkki maailman luonnonympäristöjen huononemisesta. Linnut ovat hyviä bioindikaattoreita, eli ne ilmentävät myös muiden eliöiden ja elinympäristöjen tilaa. Tilanne on hälyttävä, sillä uhanalaisten lintujen lukumäärän kasvu osoittaa, että myös muu biodiversiteetti on yhä enemmän uhattuna ja eliöiden sukupuuttoon kuolemisvauhti on kasvanut.
BirdLife Internationalin kunniapuheenjohtaja Jordanian kuningatar Noor tiivisti ongelman BirdLifen maailmankongressin avauspuheessaan: "Uhanalaisten lintujen lukumäärän kasvu on merkki paljon suuremmasta tragediasta. Ympäristön huononemisella on todellinen vaikutus myös miljoonien ihmisten elämään - erityisesti köyhien ja puutteessa elävien. Ympäristönsuojelun tulisi nousta hallitusten ja teollisuuden päätavoitteeksi, etteivät nämä lintulajit häviä ikuisiksi ajoiksi ja ettei yhä suuremman ihmismäärän tarvitse kärsiä ympäristönsä tuhoutumisesta".
Yli sadan maan linnuston- ja luonnonsuojelujärjestöjen ja asiantuntijoiden verkosto BirdLife International kokoontui maailmankokoukseen Malesiassa lokakuussa. Linnustonsuojelijat olivat huolissaan paitsi uhanalaisten lintujen lukumäärän huimasta kasvusta myös monien yleisten lintulajien viimeaikaisesta taantumisesta. Esimerkiksi Euroopassa maatalousympäristön tunnuslintujen kiurun ja haarapääskyn pesimäkannat ovat taantuneet puoleen edellisen 30 vuoden aikana. Monien yleisten lintulajien taantuminen on nähtävissä myös Suomessa, sillä peräti 16 yleisen lintulajin pesimäkannat ovat taantuneet vähintään 30 % viimeisen 20 vuoden aikana. Suuri osa Suomessa taantuneista lajeista on peltolintuja.
Voimakkaimmin Suomessa on romahtanut kuusikoiden tyyppilaji tiltaltti. Tämän ennen erittäin yleisen linnun pesimäkanta on tipahtanut viidesosaan entisestä. Syitä tiltaltin vähenemiseen ei tiedetä. Peltolinnuista eniten on vähentynyt peltosirkku, jonka pesimäkanta on pudonnut 60-70 prosenttia. Tutummista lajeista isokuovi, kottarainen, kiuru ja haarapääsky ovat kaikki vähentyneet yli 30 prosenttia. Syynä peltolintujen taantumiseen ovat muutokset maatalousympäristössä. Salaojitus, laidunten katoaminen ja torjunta-aineiden käyttö vähentävät lintujen ravintoa ja pesimäpaikkoja. Lisäksi ainakin kuovia ja peltosirkkua on rasittanut eräissä Euroopan maissa jatkuva metsästäminen.
Elinympäristöjen tuhoutuminen on maailmanlaajuisesti suurin lintujen ja muun luonnon biodiversiteettiä uhkaava ongelma. Vaikka uhanalaisia lintuja esiintyy lähes kaikissa habitaateissa, 75 % maailmanlaajuisesti uhanalaisista lintulajeista on metsälintuja. Valtaosa näistä on biodiversiteetiltä rikkaiden trooppisten sademetsien ja vuoristometsien lajeja. Eniten uhanalaisia lintulajeja tavataan Brasiliassa (111 lajia), Indonesiassa (92 lajia) ja Kolumbiassa (79 lajia). Maailmanlaajuisesti uhanalaisista lajeista Suomessa tavataan kiljuhanhea ja kiljukotkaa. Aiemmin maailmanlaajuisesti uhanalaiseksi luokiteltu ruisrääkkä ei ole uusimpien tietojen mukaan uhanalainen, sillä Itä-Euroopan pesimäkannat ovat erittäin vahvat.
Lohtajan esimerkkitapaus osoittaa, että Suomessa yhä esiintyy petolintuvihaa. Petoviha pohjautuu 1700- ja 1800-luvun hyödyn aikakauden tapaan luokitella kaikki petoeläimet ihmiselle haitallisiksi kilpailijoiksi. Sittemmin asenteet petolintuja kohtaan ovat kuitenkin vähitellen muuttuneet. Nykyään petolintujen rooli luonnon ekosysteemeissä tunnustetaan laajalti, minkä vuoksi kaikki petolinnut ovat maassamme rauhoitettuja. Petolintujen olemassaolo ei myöskään uhkaa metsästysharrastusta, vaan pikemminkin petolinnut tulisi nähdä kaikkien luonnossa liikkujien yhteisinä erätovereina.
BirdLife Suomi valtakunnallisena linnustonsuojelujärjestönä ja lintuharrastajien keskusjärjestönä vetoaa viranomaisiin, metsästäjä- sekä luonnonsuojelujärjestöihin, että nämä pyrkisivät yhteistyössä löytämään sellaisia ratkaisuja, joilla sekä saalistaan valikoimattomien jalkarautojen käyttö että rauhoitettujen petolintujen laiton metsästys saataisiin Suomessa todellakin vihdoin loppumaan.
[Tiedotteen lajit ruotsiksi: jorduggla (suopöllö)]
Maailman lintupäivien tavoite on kiinnittää maailmanlaajuista huomiota siihen, että 1 111 lintulajia maailmassa uhkaa sukupuutto. Tämä käsittää noin 11 % maailman kaikista lintulajeista! Pääasiallisin lintuja uhkaava tekijä kaikkialla maailmassa on elinympäristöjen tuhoutuminen. Metsien hävittäminen, kosteikkojen kuivattaminen ja maatalouden tehostaminen ovat ihmisen toiminnoista elinympäristöjä eniten tuhoavia.
Suomella on erityisvastuu vanhojen havumetsien suojelemisesta, sillä merkittävä osa Euroopan jäljellä olevista havumetsistä on juuri Suomessa. "Esimerkiksi kuukkeli ja pohjantikka ovat Suomessa vielä melko yleisiä, mutta niiden suojelemiseen pitäisi panostaa jo nyt enemmän, koska huomattava osa lajien Euroopan kannoista pesii Suomessa", sanoo BirdLife Suomen toiminnanjohtaja Mika Asikainen.
[Tiedotteen lajit ruotsiksi: lavskrika (kuukkeli), tretåig hackspett (pohjantikka)]
Jo nyt parantunut kaatopaikkojen hoito näkyy Suomen pesivien harmaalokkien määrissä, sillä muutamilla rannikkoalueilla harmaalokkien pesimämäärät ovat kääntyneet hienoiseen laskuun. Harmaalokkien määrän rajoittamiseksi huolellisempi jätteenkäsittely kaatopaikoilla ja tehokkaampi kierrätys ovat tehokkaimmat keinot. Lintujen ampuminen ja myrkyttäminen ovat tehottomia ja lisäksi eettisesti arveluttavia keinoja.
Harmaalokkien runsastuminen ja saapuminen kaatopaikoille ja muualle kulttuuriympäristöön on ollut osin kohtalokasta muille lokkilajeillemme. Lokkeja ei enää pidetä kalastajien onkiseurana, vaan niitä tapetaan ja pesiä tuhotaan. Tämän yleisen lokkivihan yhteydessä vuosittain todetaan tapauksia, missä uhanalaisen selkälokin ja muiden rauhoitettujen lokkilajien ja muiden lintujen pesiä on tuhottu. Suomen lainsäädäntö kuitenkin kieltää kaikkien lintulajiemme (myös harmaalokin) pesien hävittämisen.
Kaatopaikkoja hoitamalla ja roskaamista vähentämällä harmaalokkien kanta saadaan pysymään sopivana. Tämä johtaa vähitellen asenteiden palautumiseen entisenlaisiksi, ja säästää muut lokki- ja lintulajit lokkivihan aiheuttamilta tappioilta.
Sopiville vaellusreiteille niemien kärkeen ja mäkien lakialueille viritetään yöllä lintuverkkoja, joiden keskellä soitetaan helmipöllön soidinhuutoa. Ääni kiinnostaa ohi matkaavia vaeltavia helmipöllöjä, jotka saadaan verkoilla pyydystettyä ja rengastettua. BirdLife Suomen lintutilanneraportin mukaan vaeltavien helmipöllöjen rengastusmäärät ovat toistaiseksi olleet poikkeuksellisen suuria Pohjanmaan ja Pohjois-Suomen rengastuspaikoilla. Uusimpien tietojen mukaan vaeltajia on saapunut enenemissä määrin myös etelärannikolle.
Vaelluksen alkaminen Suomen pohjoisosissa jo syyskuussa kuuluu helmipöllövaelluksen normaaliin kuvaan. Etelärannikon vaeltajien pääjoukot saavuttavat yleensä lokakuun puolivälin aikoihin ja vaellus päättyy marraskuun alussa. Vaellukset ovat tavallisempia Pohjois- kuin Etelä-Suomessa ja joinakin vuosina pohjoisen vaeltajamäärät eivät saavuta lainkaan eteläistä Suomea, sillä vaellus ei suuntaudu muuttolintujen lailla aina etelästä pohjoiseen vaan voi suuntautua esimerkiksi länteen, jolloin helmipöllöt siirtyvät Ruotsiin Pohjanlahden yli.
Helmipöllö on paikkalintu, mutta ne vaeltavat voimakkaasti muutaman kerran vuosikymmenessä. Nyt meneillään olevan vaelluksen arvioidaan olevan kuluvan vuosikymmenen voimakkain. Pääosa vaeltavista linnuista on nuoria ja naaraita. Populaation kasvaessa liian suureksi ravintotilanteeseen nähden koiraat jäävät reviireilleen, mutta nuoret yksilöt ja naaraat lähtevät vaeltamaan alueille, joiden ravintotilanne on suotuisampi. Helmipöllö on Suomen runsaslukuisin pesivä pöllölaji, jonka keskimääräinen pesimäkanta on 15 000 paria. Tänä vuonna helmipöllöt pesivät erittäin runsaina Pohjanmaan ja Itä-Lapin alueilla. Helmipöllön pääravintoa ovat myyrät.
[Tiedotteen lajit ruotsiksi: pärluggla (helmipöllö)]
"Vaikka lämpimien säiden voisi kuvitella sekoittavan lintujen ajantajun, ne tietävät tarkalleen missä vaiheessa syksyä kulloinkin ollaan. Linnut tietävät syksyn vaiheen, ilmeisesti päivän pituuden avulla, ja osaavat poistua vuosittain samanaikaisesti, vaikka säät vaihtelevat", kertoo BirdLife Suomen suojeluasiantuntija Teemu Lehtiniemi.
Lintumaailmassa eletään juuri nyt syksyn vilkkaimpia hetkiä. Viime viikolla lintuharrastajat ovat seuranneet komeita muuttoparvia eri puolilla Suomea, muuton pääosassa ovat olleet haukat ja kurjet. Parhailla muutonseurantapaikoilla laskettiin 9.9 ja 10.9. yli 2000 kurkea. Esimerkiksi Hangossa riitti taivaalla liikennettä, kun parhailla paikoilla nähtiin yli 1000 muuttavaa petolintua päivässä. Petolintumuutossa runsaimpina ovat olleet varpushaukat. Seassa on kuitenkin havaittu mm. hiirihaukkoja, mehiläishaukkoja ja sinisuohaukkoja.
[Tiedotteen lajit ruotsiksi: trana (kurki), duva (kyyhky), rovfåglar (petolintu), sparvhök (varpushaukka), ormvråk (hiirihaukka), bivråk (mehiläishaukka) ja blå kärrhök (sinisuohaukka)]
Internetissä ehdittiin jo vaatia lintuharrastajien päitä vadille ja toivottiin maanomistajia rajoittamaan jokamiehenoikeuksiin perustuvaa lintuharrastajien retkeilyä, estämään tienkäyttöä sekä muita luonnonsuojelun vastaisia kostotoimia. Tällä kertaa metsästäjät saivat siis saaliikseen uutisankan.
Lintuharrastajien keskusjärjestö BirdLife Suomi ei vastusta metsästystä sinänsä, vaan ainoastaan joitakin metsästyksen epäkohtia: kevätmetsästystä, rauhoitettujen lintujen ampumista sekä joidenkin vastuuttomien metsämiesten kehnoa lajintuntemusta. BirdLife Suomi korostaa, että sorsastuksessa pitäisi malttaa käyttää riittävän lyhyttä ampumamatkaa, jotta saalis kyetään tunnistamaan varmuudella eikä haavakoita jää luontoon. Liian herkistä liipaisinsormista on jo turhan monta esimerkkiä tältäkin sorsastuskaudelta.
Metsästäjillä ja lintuharrastajilla on paljon yhteisiä tavoitteita riistalintujen elinympäristöjen turvaamisessa ja lintukantojen säilyttämisessä. Katteettomiin huhuihin perustuva leimaaminen ei lintuharrastajien mielestä edistä yhteistyötä.
Pudasjärven Liekokylässä on törmätty vielä törkeämpään tapaukseen. Neljä nuorta joutsenta löydettiin ojasta kuolleiksi ammuttuna.
Lintuharrastajien keskusjärjestön BirdLife Suomi paheksuu tapauksia ja toivoo metsästäjiltä tarkkuutta lajinmääritykseen. Edelliset tapaukset herättivät runsaasti keskustelua ja paheksuntaa BirdLife Suomen valtakunnallisilla kesäpäivillä Ähtärissä 21.-22.8.
Pikkukajava (Rissa tridactyla) on Suomessa satunnaisvieras, joka ei pesi maassamme lainkaan. Suomea lähimmät pesimäalueet löytyvät Pohjois-Norjasta. Maassamme tavataan vuosittain muutamasta yksilöstä muutamaan kymmeneen pikkukajavaa. Pikkukajava on pienikokoinen lokkilintu, joka on helppo jo kokonsa puolesta erottaa rauhoittamattomista harmaa- ja merilokeista.
Myöhäisiä vielä lentokyvyttömiä poikueita on havaittu joka puolella Suomea kaikenlaisissa vesistöissä aina etelärannikolta Lappiin saakka. Perjantaina 20.8. alkava sorsanmetsästys alkaa tänä vuonna kovin aikaisin myöhäisten poikueiden näkökulmasta. BirdLife Suomi toivookin metsästäjiltä tarkkuutta. Poikasten kanssa liikkuvat tai hätääntyneesti käyttäytyvät sorsalinnut tulisi jättää metsästämättä, sillä emon tappaminen johtaa lähes poikkeuksetta myös poikasten turmioksi. Ilman emon suojaa jäävät poikaset joutuvat hyvin nopeasti petojen saaliiksi.
Lisäksi BirdLife Suomi toivoo, ettei runsaan vesikasvillisuuden alueilla metsästetä lainkaan ilman noutavaa koiraa. Runsaaseen kasvillisuuteen katoavat haavoittuneet linnut ovat koiratta usein lähes mahdottomia löytää. Noutavan koiran avulla saalis saadaan varmemmin talteen ja vähennetään lintujen turhaa kärsimystä. Koirattomien metsästäjien olisi parempi keskittyä sellaisille alueille, joilla saaliin tai haavoittuneen linnun löytäminen onnistuu myös ilman koiraa. Vuosittain lintujen tarkkailijat havaitsevat runsaasti metsästyksessä haavoittuneita sorsalintuja, jotka ovat jääneet luontoon kitumaan vastuuttoman metsästäjän toimien vuoksi.
[Tiedotteen lajit ruotsiksi: tukkakoskelo (småskrake), tukkasotka (vigg), sinisorsa (gräsand) ja tavi (kricka)]
Monien muidenkin lintujen syysmuutto on jo hyvässä vauhdissa. Valtaosa vanhoista kahlaajista on jo siirtynyt Suomen eteläpuolelle ja nuorten kahlaajien päämuutto on nyt käsillä. Varpuslinnuista monet hyönteissyöjät jättävät Suomen parin seuraavan viikon kuluessa. Kerttusten, kerttujen ja pajulintujen vilinä rantapensaikoissa on juuri nyt parhaimmillaan niiden ruokaillessa ja kerätessä vararavintoa muuttoa varten.
Tarkemmin maakunnallisesta lintutilanteesta: http://www.birdlife.fi/
[Tiedotteessa esiintyneiden lajien ruotsinkieliset nimet: trana (kurki)]
Naapurimaassamme Ruotsissa hämärämetsästys on kielletty. Suomen metsästyslainsäädäntö sallii edelleen tämän epäkohdan. BirdLife toivoo, että metsästäjät luopuvat hämärämetsästyksestä laista huolimatta. Jokainen metsästäjä pystyy itse arvioimaan omat taitonsa ja tietää varmasti missä vaiheessa päivän valo käy niin vähiin, ettei lajinmääritys enää onnistu. Myös lainsäätäjien tulisi huomioida hämärämetsästyksen ristiriidat. Kestävän metsästyksen kulmakivenä on, että tunnistetaan ammuttava kohde. Hämärässä tunnistaminen on epävarmaa ja usein mahdotonta, joten vesilintujen hämärämetsästys tulisi välittömästi kieltää valikoimattomana metsästystapana.
BirdLife toivoo myös, että sorsanmetsästyksen harrastajat kertaavat vesilintujen tunnistamisen ennen metsälle menoa. Lähes jokaisesta lintujen tunnistamisoppaasta löytyy ohjeet syyspukuisten sorsien erottamiseksi. Lajin määrittäminen tulee aina tapahtua ennen ampumista, eikä vasta saaliin tarkasteluvaiheessa!
Loppukesäisten kiertelevien harmaahaikaroiden lukumäärä on kasvanut vuosi vuodelta suuremmaksi. Osa linnuista on Suomen pesimäkantaa, mutta valtaosa loppukesällä ja syksyllä Suomessa havaittavista harmaahaikaroista on Suomen eteläpuoleisten alueiden pesimälintuja. Baltian ja muiden lähialueiden pesimälintuja saapuu pesinnän jälkeen tuhansittain tutkimaan Suomen kalavesiä. Harmaahaikara on runsastunut Suomessa myös pesimälajina viime vuosina. BirdLife Suomen arvioiden mukaan niitä pesii nykyään toistasataa paria. Pääosa kannasta pesii etelärannikon tuntumassa, mutta nyt loppukesällä kierteleviin lintuihin voi törmätä pohjoisinta Lappia myöten.
Tavallisimpia harmaahaikaroiden tapaamispaikkoja ovat matalat meren- ja järvenlahdet, joihin ne kerääntyvät syömään särkikaloja ja sammakoita. Niiden ruokailuaktiivisuus on suurinta aamulla ja illalla, jolloin ne useimmiten väijyvät liikkumattoman näköisinä rantakasvillisuuden seassa. Keskipäivällä harmaahaikaroita näkee usein rantapuiden oksistossa ja saarissa lepäilemässä. Usein vanhat linnut saapuvat samoille alueille vuodesta toiseen. Harmaahaikara onkin pitkäikäinen laji, rengaslöytöjen mukaan vanhin yksilö on elänyt yli 25-vuotiaaksi.
Seisova harmaahaikara muistuttaa lähinnä vaaleata kurkea, mutta se on helppo erottaa kurjesta vaaleanharmaasta selästä, valkeasta vatsapuolesta ja pitkästä valkeasta kaulasta. Lennossa harmaahaikara ei muistuta kurkea lainkaan, sillä lennossa se pitää kaulaa mutkalle kierrettynä ja suuret siivet ovat taittuneet kuuppamaisiksi. Eräät havainnoijat ovat tulkinneet mutkalle vedetyn kaulan kurkkupussiksi ja erehtyneet luulemaan harmaahaikaroita pelikaaneiksi. Pelikaani on kuitenkin Suomessa hyvin harvinainen satunnaisvieras, josta on vain kaksi hyvin vanhaa havaintoa.
[Tiedotteessa esiintyneiden lajien ruotsinkieliset nimet: häger (harmaahaikara)]
Maakuntahallitus perustelee päätöstään sillä, että korpit syövät muiden lintujen munia ja poikasia. Korpin kyky käyttää monipuolista ravintoa ei BirdLife Suomen mukaan oikeuta metsästyksen aloittamista. Kaikkiruokainen korppi toimii luonnossamme terveyspoliisina syöden mm. pikkujyrsijöitä sekä kalojen ja lintujen raatoja. Ne syövät jonkin verran myös muiden lintujen munia ja poikasia. Tämä on kuitenkin luonnon normaalia, luontaista kiertokulkua, jolla ei ole mainittavaa vaikutusta muiden lintulajien runsauteen, ja johon ei ole syytä puuttua.
Korpin metsästämisen aloittaminen on kuin siirtyminen ajassa lähes sata vuotta taaksepäin, aikaan, jolloin isoja lintuja ja nisäkkäitä tapettiin vahinkoeläiminä. Korppi oli vielä tämän vuosisadan alkupuoliskolla kotkien, kuikkien ja hylkeiden tavoin vahinkoeläimenä vainottu. Vainon lakattua suhtautuminen korppiin on muuttunut ja nykyään monen luonnossa kulkijan mielestä korpin havaitseminen on hieno elämys. Korpin voikin nykyään tavata ympäri vuoden koko maasta. Arkana ja viisaana lintuna korpit välttelevät asutuskeskuksia, joista niitä tapaa hyvin harvoin.
Suomessa pesii yhteensä vain 6 000 korppiparia. Näin pienen pesimäkannan omaavan lajin metsästäminen ei ole metsästysetiikan ja kestävän kehityksen ajattelutavan mukaista. Varsinkin kun korppeja ei ammuta ihmisravinnoksi, vaan ainoastaan tappamistarkoituksessa sillä perustelulla, että korpista on muulle luonnolle haittaa. Suomen korppikanta on naapurimaihimme verrattuna hyvin pieni, sillä mm. Ruotsissa arvioidaan pesivän jopa 20 000 korppiparia ja pinta-alaltaan pienessä Virossakin 4 000 paria.
Talvehtivien ja pesivien korppien lukumäärä on hieman kasvanut saaristoalueellamme viime vuosikymmeninä merikotkien haaskaruokinnan ansiosta. Haaskat ovat auttaneet merikotkakantamme nousuun ja korpit ovat siinä sivussa saaneet osansa helposta ravinnosta. Korppien määrä on kuitenkin edelleen varsin pieni, eikä uhkaa muuta luontoa tai linnustoa millään tavalla.
[Tiedotteessa esiintyneiden lajien ruotsinkieliset nimet: korp (korppi)]
Uuden lain myötä metsästyskausi alkaa ranskassa jo huomenna 15.7. ja loppuu vasta helmikuun lopussa. Lähes kaikissa muissa Euroopan maissa metsästyskausi alkaa elokuun puolivälin jälkeen ja loppuu viimeistään tammikuussa. Ranskan uusi laki on myös lintudirektiivin vastainen, sillä lintudirektiivi kieltää lintujen metsästämisen lisääntymis- ja kevätmuuttoaikana. Heinäkuun puolivälissä myös Ranskassa, kuten suomessakin, monien lintujen pesintä on vielä kesken ja aikuisten lintujen metsästämisen vuoksi poikaset kuolevat pesiin. Myös useiden lajien kevätmuutto alkaa Ranskassa jo tammikuussa. Helmikuun aikana metsästetään siis jo uuteen pesimäkauteen valmistautuvia kevätmuuttajia. Vanhojen lintujen ampuminen ennen lisääntymiskautta on luonnonvarojen tuhlaamista. Metsästyksen tulee ajoittua syksyyn, jolloin vuotuinen poikastuotto on jo ohi, yksilömäärät suurempia ja valtaosa saaliista koostuu kokemattomista nuorista yksilöistä, joiden luontainenkin kuolleisuus on suurta.
Ranska on muuttolintujen tärkeä kauttakulkumaa, jonka kautta muuttaa miljoonia Skandinaviassa ja Brittein saarilla pesiviä lintuja. Joka vuosi myös tuhannet suomessa pesivät linnut päättävät päivänsä ranskalaisen metsästäjän hauleihin. Laki sallii Ranskassa mm. töyhtöhyyppien, meriharakoiden, kuovien, punajalkaviklojen, valkoviklojen, suokukkojen, kiurujen, mustarastaiden ja laulurastaiden metsästämisen. Tämän lisäksi metsästäjät pyydystävät yleisesti myös rauhoitettuja lintuja kuten punarintoja, peltosirkkuja, viherpeippoja, peippoja ja järripeippoja. Näistä lajeista mm. töyhtöhyyppä, kiuru, mustarastas, punarinta, peippo ja peltosirkku ovat vähentyneet Suomessa ja muualla Euroopassa viime vuosikymmeninä.
Suomessa nimien keräämistä koordinoi lintuharrastajien keskusjärjestö BirdLife Suomi. Nimienkeruulomakkeita voi tilata osoitteella BirdLife Suomi, PL 1285, 00101 Helsinki.
[Tiedotteessa esiintyneiden lajien ruotsinkieliset nimet: tofsvipa (töyhtöhyyppä), strandskata (meriharakka), storspov (kuovi), rödbena (punajalkaviklo), gluttsnäppa (valkoviklo), brushane (suokukko), sånglärka (kiuru), koltrast (mustarastas), taltrast (laulurastas), rödhake (punarinta), ortolansparv (peltosirkku), grönfink (viherpeippo), bofink (peippo) ja bergfink (järripeippo)]
Vielä 1920-luvulla Suomessa pesi kymmeniä tuhansia ruisrääkkiä, mutta maatalouden muutokset, lähinnä suojaisten avo-ojien väheneminen ja heinänteon aikaistuminen ja koneistuminen, romahduttivat ruisrääkkäkantamme. Lintuharrastajien keskusjärjestöllä BirdLife Suomella on meneillään ruisrääkän suojeluprojekti, jonka tarkoituksena on paitsi selvittää ruisrääkän elintapoja ja esiintymistä myös tehostaa ruisrääkän suojelua ja antaa maanviljelijöille ohjeita ruisrääkän suojelemiseksi.
Ruisrääkän mielielinpaikkoja ovat heinä- ja tuorerehupellot. Lajin tulevaisuuden turvaamiseksi on erityisen tärkeää, että maanviljelijät huomioivat pelloilla narisevat ruisrääkät. "Ruisrääkän poikaset ovat juuri niittoaikaan heinikoiden kätkössä ja niittokoneet silpovat vuosittain suuren osuuden poikueistamme. Poikueiden tuhoutumista voidaan vähentää aloittamalla niitto pellon keskeltä. Reunoilta aloitettaessa poikaset jäävät keskelle viimeiseen kaistaleeseen ansaan ja menevät melkoisella varmuudella niittokoneen teriin." sanoo BirdLife Suomen ruisrääkkäprojektin vetäjä Petri Parkko. "Myös peltojen reunojen hoidolla on suuri merkitys rääkälle ja muillekin peltolinnuillemme. Olisi hyvä, jos reunoille voitaisiin jättää pieniä pensaita ja viljelyn ulkopuolelle jääviä kapeita suojakaistoja", jatkaa Parkko.
Ruisrääkkä on taantunut tällä vuosisadalla koko Euroopassa. Sen vahvimmat pesimäkannat ja turvatuin tulevaisuus on Venäjällä ja Itä-Euroopassa, jossa maatalouden muutokset ovat olleet viime aikoina ruisrääkälle suosiolliset, kun suuret määrät peltopinta-alaa on poistunut tehokkaasta viljelyksestä.
[Ruisrääkkä ruotsiksi: kornknarr]
Kahlaajien päämuutto on normaalissa aikataulussaan. Monet kahlaajat ovat Suomessa vain parin kuukauden ajan pesimässä ja ne lähtevät takaisin kohti etelää heti, kun pesinnän vaihe sallii. Useilla lajeilla ensimmäisenä muutolle lähtevät vanhat naaraat. Naaraiden koiraita aikaisemman lähtemisen mahdollistaa se, että useilla lajeilla vain koiraat hoitavat poikasia niiden ensimmäisten elinviikkojen ajan. Tällaisia lajeja ovat mm. Suomen runsaslukuisin kahlaaja liro, metsäviklo, mustaviklo, isokuovi ja vesipääsky.
Valtaosa suomessa pesivistä kahlaajalajeista talvehtii Afrikassa, mutta muutamat lajit kuten isokuovi ja lehtokurppa talvehtivat Keski-Euroopassa. Suomesta paluumuuttavat kahlaajat voivat lentää kerralla jopa yli tuhannen kilometrin matkan ennen kuin ne pysähtyvät ruokailemaan Etelä-Skandinavian ja Keski-Euroopan alaville merenrannoille. Yleensä aurinkoisella säällä kahlaajat muuttavat hyvin korkealla ja ovat vaikeasti havaittavissa. Epävakaisella säälle ne muuttavat alempana ja pysähtyvät aurinkoisia päiviä selvästi runsaslukuisempina ruokailemaan myös Suomessa.
Maakunnittainen lintutilannekatsaus: http://www.birdlife.fi/
[Tiedotteessa esiintyneiden lajien ruotsinkieliset nimet: grönbena (liro), svartsnäppa (mustaviklo), gluttsnäppa (valkoviklo), storspov (isokuovi), smalnäppad simsnäppa (vesipääsky), morkulla (lehtokurppa)]
Pikkulintujen pesintä on nyt kriittisimmässä vaiheessa, kun poikaset lähtevät pesästä. Poikasten lentotaidot eivät ole vielä kovin kehittyneet, joten niiden luullaan usein vahingoittaneen itseään. Usein myös luullaan, että emot ovat hylänneet poikaset, mutta tämäkään ei tavallisesti pidä paikkaansa, vaan emot ovat jossakin lähistöllä etsimässä ruokaa. Parasta on jättää tällaiset yksinäisiltäkin näyttävät poikaset rauhaan.
Isojen petolintujen poikaset kehittyvät hitaammin ja ovat vielä pesissään muutaman viikon ajan. Sen sijaan aiemmin keväällä pesinnän aloittaneet pöllöt ovat jo saaneet poikasensa lentoon. Jos metsässä törmää pöllön poikasiin, ne kannattaa jättää heti rauhaan, sillä esimerkiksi viirupöllöt saattavat puolustaa poikasiaan jopa hyökkäämällä ihmisen kimppuun.
BirdLife Suomen toimistolle on viime viikkoina tullut runsaasti kyselyitä kaupungeissa ihmisiä ahdistelevista variksista ja lokeista. Tämä ilmiö onkin yleistynyt viime vuosina. Lokit ja varikset ovat tottuneet kaupungeissa helppoon ravinnonsaantiin ja ne ovat alkaneet myös pesiä kaupungeissa. Emolintujen vaisto suojella poikasiaan on kuitenkin niin voimakas, että ne puolustavat jälkikasvuaan myös ihmistä vastaan. Näitä lintuja on paras vältellä, pian niiden poikaset oppivat lentämään ja ne siirtyvät pois asutuksen läheisyydestä.
Lintudirektiivi kieltää lintujen metsästyksen niiden pesimäaikana sekä niiden palatessa pesimäalueilleen. Direktiivistä voidaan poiketa vain, jos ei ole olemassa muuta tyydyttävää ratkaisua. Suomi on jatkanut vesilintujen kevätmetsästystä, vaikka sille on olemassa vaihtoehto syksyllä tapahtuvan metsästyksen muodossa. Lisäksi kevätmetsästyksen pääsaalista, haahkakoirasta, voidaan metsästää jo 1.6. alkaen.
Kevätmetsästys ei ole järkevää riistanhoitoa, sillä se verottaa kannan pääomaa eikä pesimäkauden satoa kuten syysmetsästys. Keväällä Suomeen pesimään saapunut vesilintu tuottaa kesällä poikasia, jotka pitävät kantaa yllä ja lisäävät metsästettävien lintujen määrää. Lisäksi nuorten lintujen selviytyvyys on muutenkin huonompi ja poikastuotanto pienempi kuin vanhojen lintujen.
Kevätmetsästys voi kohdistua myös Pohjois-Suomeen muuttaviin lintuihin, joiden kannat ovat liian pieniä kestääkseen kevätmetsästystä. Esimerkiksi allin sisämaakanta on 1500-2000 paria ja Ahvenanmaalla metsästettävän pilkkasiiven sisämaakanta 800 paria. Yksin Ahvenanmaan saaliskiintiöt keväällä 1999 ovat 8700 allia ja 8000 pilkkasiipeä.
Omat muuttolintumme hyötyvät eniten lintudirektiivin kevätmetsästyskiellosta. Suomi on EU:n pohjoisimpana maana eniten riippuvainen lintudirektiivin kevätmetsästyskiellon suojasta muuttolinnuille. 240 pesimälajistamme peräti 90 prosenttia on muuttolintuja.
Vetoomuksen ovat allekirjoittaneet BirdLife Suomi, Eläinsuojeluliitto Animalia, Luonto-Liitto, Natur och Miljö, Suomen eläinsuojeluyhdistys, Suomen luonnonsuojeluliitto sekä Suomen WWF.
Pahimmin on romahtanut kuusikoiden tyyppilaji tiltaltti. Tämän ennen erittäin yleisen linnun pesimäkanta on tipahtanut viidesosaan entisestä. Lintuharrastajat ovat kiinnittäneet asiaan huomiota viime vuosina ja nyt tiltaltin väheneminen näkyy siis myös tieteellisissä seurantatutkimuksissa. Syitä tiltaltin vähenemiseen ei tiedetä.
Erityisen monet pelloilla esiintyvät linnut ovat taantuneet. Kuudestatoista tutkitusta lajista peräti puolet on pelloilla esiintyviä lintuja. Näistä pahiten on vähentynyt peltosirkku, jonka pesimäkanta on pudonnut 60-70%. Tutummista lajeista isokuovi, kottarainen, kiuru ja haarapääsky ovat kaikki vähentyneet yli 30 prosenttia. Myös varpunen on taantunut koko maassa ja varis erityisesti maaseudulla. Syynä peltolintujen taantumiseen ovat muutokset maatalousympäristössä. Salaojitus, laidunten katoaminen ja torjunta-aineiden käyttö vähentävät lintujen ravintoa ja pesimäpaikkoja. Lisäksi ainakin kuovia ja peltosirkkua on rasittanut eräissä Euroopan maissa jatkuva metsästäminen.
Lintujen runsauksia seurataan koko maassa vapaaehtoisten lintuharrastajien voimin. Vuosina 1978-1998 on tehty toistolaskentoja yli 400 kohteessa Suomessa.
Lähde: Linnut-lehti 2/1999, julkaisija BirdLife Suomi ry.
Lauantaina osa muutosta ajautui poikkeuksellisen kauas sisämaahan. Sisämaassa mm. Artjärveltä, Kouvolasta sekä Etelä- ja Pohjois-Karjalan alueelta laskettiin monista paikoista yli 70.000 hanhen muuttoja. Suurimmat määrät laskettiin kuitenkin rannikolla Porvoon saaristossa, jossa monen paikan loppusummaksi kertyi yli 100.000 hanhea.
Lauantain muutossa oli poikkeuksellista myös molempien arktisten hanhilajien massamuuton ajoittuminen samalle päivälle. Yöllä ja aamulla muuton massalajina oli valkoposkihanhi, mutta aamupäivän jälkeen muutti ainoastaan sepelhanhia.
Sunnuntaina muutto oli jo selvästi heikompaa. Pohjois-Karjalassa nähtiin edellisen päivän rippeinä muutamia tuhansia sepelhanhia ja Suomenlahden ulkomerellä laskettiin vielä noin 40.000 muuttavaa sepelhanhea.
Viikonloppuun osuneen massamuuton ansiosta useat sadat lintuharrastajat pääsivät tänä vuonna ihailemaan tätä vaikuttavaa luonnonilmiötä. Suosituimpaan arktisen muuton havainnointipaikkaan Kirkkonummen Porkkalaan oli kokoontunut noin 200 harrastajaa.
[Tiedotteessa esiintyneiden lajien ruotsinkieliset nimet: valkoposkihanhi (vitkindad gås), sepelhanhi (prutgås)]
Arktisista hanhista kaksi, sepelhanhi ja valkoposkihanhi, muuttaa Pohjanmeren talvehtimisalueilta Siperiaan nimenomaan Suomenlahden kautta. Valkoposkihanhia muuttaa koko kevään aikana yhteensä 150.000 yksilöä ja sepelhanhia noin kaksi kertaa enemmän. Molempien hanhien populaatiot ovat kasvaneet viime vuosina ja Suomenlahdella on päästy katselemaan entistä näyttävämpää muuttoa.
Hanhien muuttoreitti riippuu olennaisesti muuttopäivän tuuliolosuhteista. Voimakkaalla etelä- tai kaakkoistuulella hanhet saapuvat Suomen rannikolle jo Helsingin länsipuolella, jolloin mm. Kirkkonummen Porkkalanniemeltä nähdään komeaa muuttoa. Tällöin hanhiparvet myös usein siirtyvät sisämaan ylle. Länsituulella hanhien päämuuttoa näkee parhaiten Kymenlaakson rannikolla, Virolahdella ja Vehkalahdella, sekä Kaakkois-Suomen sisämaassa.
Valkoposkihanhien pääjoukot muuttavat yleensä paria päivää ennen sepelhanhia, viime vuosina niiden päämuutto on osunut 20.-23.5. väliselle ajalle. Valkoposket ovat tällä hetkellä levähdys- ja ruokailualueillaan Virossa ja Gotlannissa, mistä ne lähtevät liikkeelle sään muuttuessa. "Nyt on ennustettu etelään ja kaakkoon kääntyvää tuulta, mistä syystä lintuharrastajat kansoittavat niemenkärjet viikonloppuna hanhimassojen toivossa. Hanhia on toistaiseksi nähty yhteensä alle 6000 muuttavaa, joten nyt on edellytykset kaikkien aikojen massamuutolle.", sanoo Asikainen.
[Tiedotteessa esiintyneiden lajien ruotsinkieliset nimet: valkoposkihanhi (vitkindad gås), sepelhanhi (prutgås)]
Arktisten vesilintujen muutto on ollut käynnissä jo yli viikon. Suomen puolella Suomenlahden tarkkailupisteissä on päivittäin nähty enimmillään joitakin kymmeniä tuhansia muuttavia alleja ja mustalintuja, huippuna Porvoon Söderskärillä laskettiin 17.5. yhteensä 91 400 vesilintua. Nyt lintuharrastajat odottelevat kevään seuraavaa kohokohtaa innokkaina; arktisten hanhien päämuuton odotellaan tapahtuvan lähipäivinä. Päämuuttopäivänä parhailta paikoilta voidaan nähdä jopa 100 000 muuttavaa hanhea.
Arktisen vesilintumuuton päälajit alli ja mustalintu talvehtivat eteläisellä Itämerellä ja Pohjanmerellä. Ennen varsinaista kevätmuuttoa ne siirtyvät suuriksi parviksi ruokailemaan mm. Viron Riianlahdelle. Pesimäalueille arktiselle tundralle ne muuttavat Suomenlahtea pitkin jatkaen Vienanmerelle Karjalan kannaksen yli.
Vaikka allit ja pilkkasiivet ovat runsaita Venäjän tundralla, ne ovat Suomessa vähälukuisia pesimälajeja. Ahvenanmaalla ja saaristossa tapahtuva vesilintujen kevätmetsästys kohdistuukin kyseisten lajien osalta pääosin Suomen pienen populaation pesimälintuihin. Lisääntymisaikana tapahtuvalla metsästyksellä on merkittäviä vaikutuksia populaation säilymiseen. Suomen vähentynyt pilkkasiipikanta on uusimpien arvioiden mukaan vain 14 000 paria. Silti Ahvenanmaan kevätmetsästyskiintiö on tänä vuonna 8000 pilkkasiipeä! Lintuharrastajien keskusjärjestö BirdLife Suomi vaatii, että ekologisesti kestämätön lintujen kevätmetsästys kielletään Suomesta ennen ensi kevättä. Myös EU:n komissio vaatii perustellussa lausunnossaan toimia lintudirektiivin vastaisen kevätmetsästyksen kieltämiseksi. Suomen on vastattava perusteltuun lausuntoon 28.6.1999 mennessä.
[Tiedotteessa esiintyneiden lajien ruotsinkieliset nimet: alfågel (alli), sjöorre (mustalintu), svärta (pilkkasiipi),]
Suomen runsaimman pesimälajin, pajulinnun, kymmenen miljoonan parin pesimäkannasta jo varsin suuri osa on saavuttanut pesimäalueensa. Myös keltavästäräkkejä, haara- ja räystäspääskyjä, leppälintuja, hernekerttuja ja sirittäjiä on saapunut runsaasti viime päivinä. Satakielien ensijoukot ovat saavuttaneet eteläisen Suomen, niiden pääjoukot saapunevat seuraavan viikon aikana.
Monien pönttöjen laittajien iloksi mustavalkeat kirjosiepot runsastuivat viikonlopun aikana. Etelä-Suomessa pöntön ripustaminen rupeaakin olemaan jo liian myöhäistä, sillä koiraat ovat jo vallanneet reviirit ja laulavat innokkaasti löytämänsä pöntön äärellä. Keski- ja Pohjois-Suomessa kirjosiepon pöntön ehtii vielä laittamaan.
Muutamilla pikkulintulajeilla on jo todettu munien kuoriutuneen. Lintuharrastajat ovat havainneet ainakin varpusten, kottaraisten ja rastaiden poikasten kuoriutuneen monin paikoin.
Tiistaisin päivitettävä maakunnittainen lintutilanne: http://www.birdlife.fi/
[Tiedotteessa esiintyneiden lajien ruotsinkieliset nimet: lövsångare (pajulintu), gulärla (keltavästäräkki), ladusvala (haarapääsky), hussvala (räystäspääsky), rödstjärt (leppälintu) ärtsångare (hernekerttu) grönsångare (sirittäjä), näktergal (satakieli), svartvit flugsnappare (kirjosieppo), gråsparv (varpunen), stare (kottarainen) trast (rastas)]
Arktisten vesilintujen päämuutto ajoittuu aiempien vuosien aineistojen perusteella keskimäärin ensi viikolle. Tällöin parhaimmilla paikoilla voidaan havaita jopa satojatuhansia alleja ja mustalintuja päivässä. Arktinen muutto eli "arktika" on monen lintuharrastajan lintuharrastusvuoden kohokohta. Arktikan linnut ovat Suomessa vain läpimuuttajia, jotka matkaavat Suomenlahtea pitkin tundran pesimäalueilleen. Seuraavana lämpimänä ja etelätuulisena päivänä tapahtunee ensimmäinen voimakas muuttorysäys.
BirdLife Suomen saamien tietojen mukaan arktiset hanhet ovat vielä Virossa ja eteläisen Itämeren ja Pohjanmeren rannikoilla. Näillä alueilla ne ruokailevat ja keräävät vararavintoa muuttoa ja pesintää varten. Niiden keskimääräiseen päämuuton ajoittumiseen on vielä pari viikkoa aikaa. Päämuuttopäivänä voidaan havaita jopa yli 100 000 hanhea yhdeltä havainnointipaikalta. Keski-Euroopassa on havaittu jo tuhansien valkoposkihanhien lähteneen mm. Hollannista kohti pohjoista. Ne eivät kuitenkaan saavu heti Suomeen, vaan pysähtyvät seuraaville välietapeille mm. Gotlantiin ja Viroon ruokailemaan.
Arktisten lintujen muutto on lintuvuoden vaikuttavimpia näytelmiä Suomessa. Arktisten lintujen muuttoa voi havainnoida parhaiten Suomenlahden niemenkärjistä ja ulkosaaristosta. Suosituimpia muutonhavainnointipaikkoja ovat Kirkkonummen Porkkalanniemi ja Virolahden ja Porvoon niemenkärjet sekä ulkosaaret.
[Tiedotteessa esiintyneiden lajien ruotsinkieliset nimet: strandskata (meriharakka), myrspov (punakuiri), sjöorre (mustalintu), storlom (kuikka), vitkindada gås (valkoposkihanhi) ja alfågel (alli)]
Viime päivinä kylmässä säässä mm. punarinnat ovat hakeutuneet ruokinnoille ja sulien läheisyyteen etsimään ravintoa. Lintuharrastajien keskusjärjestön BirdLife Suomen lintujen kevätseurannan mukaan vesilintujen, petolintujen ja siemensyöjävarpuslintujen päämuutot ovat jo menneet. Hyönteissyöjiä ja kahlaajia lukuun ottamatta Etelä- ja Keski-Suomen pesimälajisto on jo pääosin saapunut reviireilleen. Pohjois-Suomessa lajisto on vielä niukempaa ja monet lajit ovat parvissa odottelemassa olosuhteiden paranemista.
Kylmän sään jatkuessa lintumaailmassa on varsin hiljaista. Vain karaistuneimmat laulajat ovat aamuisin äänessä ja uusia muuttajia ei juurikaan saavu. Sään lämmetessä kahlaajien ja hyönteissyöjien pääjoukot saapuvat Etelä-Suomeen seuraavien viikkojen aikana.
Maakunnittainen lintutilanne (päivitetään joka tiistai) http://www.birdlife.fi/
[Tiedotteessa mainittujen lintulajien ruotsinkieliset nimet: rödhake (punarinta), svala (pääsky) ja tofsvipa (töyhtöhyyppä)]
25. huhtikuuta 1998 valtava ekokatastrofi tapahtui Doñanan alueella, kun kaivoksen jätevesien suojavallit murtuivat. Länsi-Euroopan merkittävimmälle kosteikolle, 4 400 hehtaarin kokoiselle alueelle levisi 7 miljoonaa kuutiometriä myrkyllistä mutaa. Alue on linnustollisesti hyvin tärkeä, siellä mm. talvehtii 400 000 lintuyksilöä!
Onnettomuudesta on nyt kulunut vuosi, mutta ympäristöongelmat eivät ole poistuneet. Kosteikkoalueen maaperässä on valtavat määrät myrkyllisiä metalleja mm. arsenikkia ja sinkkiä. Myrkkypitoisuudet haittaavat koko ravintoketjun toimintaa ja myrkyt kerääntyvät ensin kasveihin, niistä kasveja syöviin lintuihin ja edelleen rikastuen petolintuihin. Tutkimuksissa on havaittu, että monille alueen lintulajeille tärkeistä ravintokasveista löytyi keskimäärin sata kertaa enemmän sinkkiä kuin normaalisti!
Tutkimusten mukaan eniten näyttää kärsivän merihanhi (45 000 yksilöä), joista puolet kantaa elimistössään erittäin suuria raskasmetallipitoisuuksia. Muilla lajeilla voimakkaasti saastuneiden yksilöiden määrä on tutkimuksissa vaihdellut 15 ja 20 % välillä. Lajien väliset erot johtuvat ravinnonkäytön eroista. Raskasmetallit ja myrkyt vaikuttavat lintuihin aiheuttaen mm. käyttäytymishäiriöitä, elimellisiä vikoja, munankuoren ohenemista ja hedelmällisyyden alenemista.
Alueen puhdistus on toistaiseksi maksanut 300 miljoonaa dollaria. Onnettomuudella on ollut myös muita merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Alueella ja sen lähialueilla ei voi viljellä saastuneen maaperän vuoksi. Lisäksi metsästys on kielletty kohdelajien myrkyllisyyden vuoksi ja turismin määrä on romahtanut.
Doñanan alue on paitsi tärkeä talvehtimisalue myös merkittävä muutonaikainen l evähdyskohde mm. kahlaajille, jotka myrkyttyvät matkalla pesimäalueilleen. Alueen puhdistamista pitääkin jatkaa suurista kustannuksista huolimatta, ja lintujen pääseminen pahimmin saastuneille alueille pitää estää. Espanjan BirdLife on esittänyt vaatimuksen kaivoksen toiminnan lopettamiseksi ekologisesti näin ainutlaatuisen alueen läheisyydessä vastaavan ekokatastrofin toistumisen estämiseksi.
Koloissa pesivät lintumme kärsivät asuntopulasta. Tämän vuoksi on tärkeää, että ihmiset tekevät linnuille pönttöjä perheonnen ja jälkeläistuoton turvaamiseksi. Pönttöjen koko ja malli vaihtelevat lintulajin mukaan. Pöntön suuaukon kokokin voi vaihdella kuusitiaisen alle kolmesta senttimetristä viirupöllön lähes kahteenkymmeneen senttimetriin.
Pöntön tekeminen on nopeaa ja helppoa. Täydelliset ja yksinkertaiset ohjeet monenlaisten linnunpönttöjen rakentamiseen ovat ilmaiseksi nähtävissä BirdLife Suomen kotisivuilla osoitteessa http://www.birdlife.fi/
[Tiedotteessa mainittujen lintulajien ruotsinkieliset nimet: mes (tiainen), stare (kottarainen), svartvit flugsnappare (kirjosieppo), svartmes (kuusitiainen), slaguggla (viirupöllö]
Eniten ihmisten huomiota ovat kiinnittäneet tulvivilla pelloilla ruokailleet joutsenet, hanhet ja vesilinnut. Peltojen tulvalammikoilla voi havaita satoja sorsalintuja, hanhia ja joutsenia. Myös monien pikkulintujen muutossa on huippuaika käsillä. Varsinkin peippolla, västäräkillä ja rastailla on päästy ihastelemaan komeita muuttoja ja suuria paikalliskerääntymiä.
Lämpimät säät ovat tuoneet myös useita harvinaisuuksia. Havaintoja on tehty mm. arokotkasta, käärmekotkasta, ruosterastaasta, jalohaikarasta, punapäänarskuista, isovesipääskyistä ja pussitiaisista. Kaakkoisen ilmavirtauksen jatkuessa BirdLife Suomen lintuharrastajat odottelevat uusia muuttajia ja harvinaisuuksia innokkaasti kiikaroiden. Suomeen on saapunut jo 135 muuttolintulajia. Säätyypin jatkuessa 150 lajin raja katkaistaan hyvin pian, sillä uusia kevätmuuttolajeja kirjataan joka päivä lisää.
Uusi tarkka maakunnittainen lintutilanne internet osoitteessa http://www.birdlife.fi/
[tiedotteessa havaittujen lintujen ruotsinkieliset nimet: svala (pääsky), gluttsnäppa (valkoviklo), lärkfalk (nuolihaukka), svan (joutsen), gås (hanhi), sjöfågel (vesilintu), bofink (peippo), sädesärla (västäräkki), trast (rastas), stäppörn (arokotka), ormörn (käärmekotka), bruntrast (ruosterastas), ägretthäger (jalohaikara), rödhuvad dykand (punapäänarsku), brednäppad simsnäppa (isovesipääsky), pungmes (pussitiainen)]
Lintujen kevätmuuton kiivain aika on juuri alkanut ja eteläinen ilmavirtaus tuo myös viikonloppuna runsaasti uusia muuttolintuja Suomeen. Tällä hetkellä luonnossa on voimakkaimmillaan hanhien, vesilintujen, petolintujen, rastaiden ja peippojen muutto. Aurinkoisen sään suosiessa viikonloppuna voidaan nähdä myös tuhansia kurkia matkalle pohjoisen pesimäpaikoille. Muuton ennalta-arvaamattomuus on monien harrastajien mielestä lintuharrastuksen suola.
Lauantaina kannattaa käydä tutustumassa lintujen kevätmuuttoon ja lintuharrastukseen nyt kun "yhteishavainnointipäivänä" on runsaasti harrastajia maastossa. Lintuharrastajat kertovat kevätmuutosta, linnuista ja lintuharrastuksesta mielellään. Lauantaina (ja muulloinkin) lintuharrastajia tapaa varmimmin lintutorneilta ja muilta hyviltä lintupaikoilta koko maassa.
Metsästäjät keräsivät 1.8 miljoonaa nimeä, joiden avulla he pyrkivät pakottamaan Euroopan parlamentin keskusteluun lintudirektiivin muokkaamiseksi linnustonsuojelullisesti huonompaan suuntaan. Euroopan lintuharrastajat ovat tekemässä vastavetoomusta Ranskan hallitukselle, jotta se muuttaisi metsästyslakinsa lintudirektiivin mukaiseksi, sekä Euroopan parlamentille, jotta se ei taipuisi metsästäjien lobbauksen alla. Vetoomuksen on allekirjoittanut jo yli puoli miljoonaa ihmistä. Suomessa nimien keräämistä koordinoi BirdLife Suomi.
Ranska on tärkeä talvehtimisalue ja muuttoreitti Pohjois-Euroopan linnuille. Ranskassa ammutaan myös suomalaisia lintuja. Ranskassa talvehtii satojatuhansia suomalaisia pesimälintuja ja miljoonat lintumme käyttävät Ranskaa kauttakulkumaana. Moni Suomessa rauhoitettu ja vähälukuinen pesimälintu päättää päivänsä ranskalaisen metsästäjän hauleihin.
Mikäli metsästäjät onnistuvat lobbaamaan muutoksia lintudirektiiviin, muutkin EU-maat voivat muuttaa metsästyslakejaan linnustonsuojelullisesti huonompaan suuntaan. Metsästäjien toimet pyritään pysäyttämään ja Ranskaa painostamaan, jotta se alkaa noudattamaan lintudirektiiviä.
Suomeen on saapunut jo noin 75 muuttolintulajia. Vielä viikko sitten yksilömäärät olivat pieniä, mutta viikonloppuna muuttolintuja saapui parvittain. Runsaan lumimäärän vuoksi muuttolinnut kerääntyvät harvoille avonaisille pelloille ja pälvipaikoille, joissa voi nyt nähdä hyvinkin suuria lintuparvia. Lämpimien säiden jatkuessa uusia muuttolajeja ja yksilöitä saapuu joka päivä lisää.
Tavanomaisten aikaisten muuttajien lisäksi on havaittu myös monia keskimääräistä aikaisempia tunnustelijoita. Ensimmäiset yksilöt on todettu jo mm. merikihuista ja tiltaltista. Ennätysaikaisin saapui kiljuhanhi, joka havaittiin 27.3. Ahvenanmaalla Saltvikissa. Aikaisempi saapumisennätys oli vuodelta 1993, jolloin kiljuhanhi saapui 7.4. Kristiinankaupunkiin.
Maakunnittainen lintutilanne BirdLife Suomen kotisivuilla http://www.birdlife.fi/
[Tiedotteessa mainittujen lajien ruotsinkieliset nimet: ringduva (sepelkyyhky), sånglärka (kiuru), stare (kottarainen), tofsvipa (töyhtöhyyppä), bofink (peippo), ejder (haahka), labb (merikihu), gransångare (tiltaltti), fjällgås (kiljuhanhi)]
Monet uudet harrastajat ovat päässeet mukaan harrastustoimintaan ja luoneet kontakteja Arktikumin lintuilloissa. Lisäksi Yhdistys julkaisi viime vuonna Kokko-lehdessä monipuolisen katsauksen joka käsitteli Etelä- ja Keski-Lapin lintuhavaintoja vuosilta 1990-95. BirdLife suomen hallituksen mukaan yhdistyksen viimeaikainen toiminta on ollut esimerkillistä alueen suuri koko, välimatkat ja harrastajien määrä huomion ottaen.
Yhdistyksessä oli vuoden 1998 lopussa 134 jäsentä, joka on kaksi prosenttia koko BirdLife Suomen jäsenmäärästä. Silti yhdistyksen toimialue kattaa viittä kuntaa lukuun ottamatta koko Lapin maakunnan ja on toimialueeltaan Suomen suurin lintuharrastajien paikallisjärjestö. Yhdistyksen toiminnasta ja siihen liittymisestä saa lisätietoja puheenjohtaja Martti Kalliolta, puh. (016) 329 5400, ja sihteeri Ismo Kreiviltä, puh. (016) 342 4808.
EU lähetti Suomelle virallisen huomautuksen Suomen metsästys-lainsäädännöstä. Suomi vastasi huomautukseen ja lupasi muuttaa lainsäädäntönsä direktiivien mukaiseksi. Suomen uusi metsästysasetus vahvistettiin 27.11.1998. BirdLife Suomi kysyi joulukuussa ympäristökomissaarilta tämän kantaa uuteen asetukseen. Bjerregaard toteaa, että uusi metsästyslainsäädäntö on kirjoitettu direktiivin mukaisesti, mutta painottaa, että myös lain soveltamisessa on noudatettava direktiiviä. Erityisesti komissaari mainitsee vesilintujen kevätmetsästyksen, jonka osalta "tilanne on kaikkea muuta kuin tyydyttävä".
Lintudirektiivin 7 artikla kieltää lintujen metsästyksen niiden pesimisaikana ja muuttoaikana. Poikkeus tähän voidaan myöntää vain jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Suomessa muu tyydyttävä ratkaisu on olemassa, kun samoja vesilintuja voidaan metsästää syksyllä ja haahkaa jo kesäkuun 1. päivä alkaen. Ja vaikka muuta tyydyttävää ratkaisua ei olisi, direktiivissä luetellaan joukko muita ehtoja direktiivistä poikkeamiselle (9 artikla). Kevätmetsästys ei täytä niistä yhtään.
Lintudirektiivi, 9 artikla: Jäsenvaltiot voivat, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole, poiketa 5, 6, 7 ja 8 artiklasta seuraavin perustein:
Kaikkialla Suomessa muuttolintujen yksilömäärät ovat hyvin pieniä. Ainoastaan lounaisella etelärannikolla on havaittu muutamaa yksilöä suurempia kiuru-, pulmus- ja uuttukyyhkyparvia. Yksittäisiä muuttolintuja on havaittu jo koko Suomen alueella mm. mustavaris 14.3. Ivalossa saakka.
Erityisesti kylmä, korkeapaineinen sää pidättelee muuttolintujen saapumista. Säätyypin muuttuessa lämpimämmäksi ja voimakkaan lounaisen ilmavirtauksen saapuessa muuttolintutilanne saattaa palautua normaaliin aikatauluun hyvinkin nopeasti. Muuttolintujen pääjoukot saapuvat Suomeen yleensä huhtikuun puolen välin jälkeen.
Lisätietoja ja koko Suomen uusi lintutilannekatsaus maakunnittain jaoteltuna löytyy BirdLife Suomen kotisivuilta osoitteesta htttp://www.birdlife.fi/
[Tiedotteessa mainittujen lintulajien ruotsinkieliset nimet: storskrake (isokoskelo), gråtrut (harmaalokki), sånglärka (kiuru), skogsduva (uuttukyyhky), snösparv (pulmunen), stare (kottarainen), tofsvipa (töyhtöhyyppä), bofink (peippo) ja råka (mustavaris)]
Ruokkimista kannattaa jatkaa niin pitkään kunnes sula- ja pälvipaikkoja on runsaasti ja linnut pystyvät löytämään helposti ruokaa myös ruokintapaikkojen ulkopuolelta. Liian aikaisin lopetettu ruokkiminen heikentää lintujen kuntoa ja pesintään valmistautumista.
Lintujen ruokinnan jatkaminen auttaa paitsi Suomessa talvehtineita lintuja myös ensimmäisiä kevätmuuttajia. Talvisten olosuhteiden vuoksi myös monet muuttolinnut hakevat ravintoa ruokinnoilta. Tänä keväänä voi havaita ruokinnoilla normaalisti harvalukuisia lajeja. Tällaisia ovat mm. vihervarpunen, kottarainen, peippo ja järripeippo.
Auringonkukan siemenet, maapähkinät ja kaura ovat parasta ja pidetyintä ravintoa myös ruokinnoille pysähtyville muuttolinnuille, mutta melkein mikä tahansa pullanmuruista omeniin kelpaa. Linnuilla ei ole varaa nirsoilla kun ravintoa on niukasti saatavilla.
[Tiedotteessa mainittujen lintulajien ruotsinkieliset nimet: grönsiska (vihervarpunen), stare (kottarainen), bofink (peippo) ja bergfink (järripeippo)]
Juuri nyt pöllöjen soidinaktiivisuus on korkealla ja ne huhuilevat aktiivisesti. Varmimmin pöllöt ovat äänessä keväisen ja tyynen päivän jälkeen. Lämpimän ja aurinkoisen päivän jälkeen metsissä kuulostaa asustelevan selvästi enemmän pöllöjä kuin epävakaan ja tuulisen päivän jälkeen tietävät BirdLife Suomen asiantuntijat.
Pöllöjen vuosittaista runsautta säätelee pikkunisäkkäiden määrä. Myyrät, erityisesti peltomyyrä, metsämyyrä ja vesimyyrä ovat pöllöjen pääravintoa. Kun myyrätilanne on huono, pöllöt joko jättävät kokonaan pesimättä tai tuottavat normaalia pienempiä poikueita. Muutamat lajit siirtyvät uusille alueille pikkunisäkäskantojen romahtaessa. Tällaisia vaeltavia lajeja ovat mm. sarvipöllö ja helmipöllö.
Varmimmin pöllöjä kuulee metsäalueilla. Parhaita pöllömetsiä ovat vanhahkot kuusi- ja sekametsät. Silti pöllön huhuiluun voi törmätä myös kaupungeissa. Mm. Helsingin Seurasaaren lehtopöllö on tullut myös tänä vuonna tutuksi monille kaupunkilaisille. Keskimäärin Suomen runsaimmat pöllölajit ovat helmipöllö (15 000 paria), varpuspöllö (10 000), sarvipöllö (5000) ja suopöllö (5000). Tänä vuonna helmipöllö on pohjoisessa selvästi runsaslukuisin laji, kun taas etelämpänä, niukkuuden alueilla, on kuultu eniten lehto- ja varpuspöllöjä sekä huuhkajia.
Paikallisesta pöllötilanteesta ja paikallisyhdistysten järjestämistä pöllöjenkuunteluretkistä tarkempia tietoja löytyy BirdLife Suomen kotisivuilta http://www.birdlife.fi/
[Tiedotteessa mainittujen pöllölajien ruotsinkieliset nimet: pärluggla (helmipöllö), sparvuggla (varpuspöllö), hornuggla (sarvipöllö), jorduggla (suopöllö)]
Suurista lumikinoksista huolimatta Suomessa talvehtineet linnut ovat jo selvästi kevätmielellä. Niin etelässä kuin pohjoisessakin ilma on monin paikoin sakeana sini- ja talitiaisten sekä viherpeippojen laulusta. Metsäkään ei ole enää talvisen hiljainen, sillä öisin huhuilevat pöllöt ja päivisin äänekkäimpiä ovat tiaiset ja käpylinnut. Karaistuneilla käpylinnuilla poikasetkin ovat jo joissakin pesissä kuoriutuneet.
Lintuja on lähiviikkoina matkannut myös meiltä etelään. Etelä-Suomea keskitalvella värittäneet suuret räkättirastas- ja tilhiparvet ovat joutuneet jatkamaan etelämmäksi pihlajanmarjojen huvettua.
Ajankohta on varsin tavanomainen ensimmäisten muuttolintujen saapumiselle. Useimpina keväinä juuri uuttukyyhky ja kiuru ovat kuuluvat ensimmäisiin saapujiin. Niiden pääjoukot saapuvat Suomeen vasta maaliskuussa. Muuton alkamisen on laukaissut lounaasta saapunut matalapaine.
Räkättirastaiden pääjoukot ovat tällä hetkellä etelärannikon tuntumassa - mm. pääkaupunkiseudun pihlajia tyhjentää useita kymmeniä tuhansia räkättejä. Suurimmissa parvissa on havaittu jopa yli 10 000 räkättirastasta. Myös Keski-Suomessa on havaittu useiden satojen räkättirastaiden parvia tilhiparviin liittäytyneenä.
Tilhien pääjoukot ovat tällä hetkellä Keski-Suomessa ja pääjoukkojen odotetaan saavuttavan etelärannikon parin viikon kuluessa. Mm. Tampereen ja Jyväskylän keskustoissa tavattiin tuhansien tilhien parvia viime viikonloppuna. Etelärannikolla suurimmissa tilhiparvissa on ollut vain muutamia satoja yksilöitä, mutta pääjoukot ovat tulossa.
Marjalinnut ovat alkutalven tyhjentäneet maaseudun pihlajanmarjasatoa. Nyt, kun marjat ovat huvenneet maaseudulta, marjalinnut ovat saapuneet suurina parvina taajamiin. Huonoina pihlajanmarjatalvina räkättirastaita ja tilhiä jää talvehtimaan hyvin vähän. Tällöin ne siirtyvät jo syksyn aikana etelämmäksi alueille, jossa ruokaa on enemmän tarjolla. Vastaavia marjalintutalvia kuin tämän vuotinen koetaan harvakseltaan, kerran tai kaksi vuosikymmenessä.
Copyright © 1999 by BirdLife Finland.
Last updated December 10, 1999 by webmaster.