Haluatko BirdLife Suomen lehdistötiedotteet itsellesi tuoreeltaan sähköpostilla? Ilmoita nimesi ja sähköpostiosoitteesi toimistolle.
BirdLife Suomen tavoite on, että pienpetokampanja kohdistetaan erityisesti Suomen luonnossa vieraisiin pienpetolajeihin, minkkiin ja supikoiraan. Pyynnin toivotaan kohdistuvan linnustollisesti tärkeille alueille, kuten kosteikoille ja saaristoon. Näissä minkin ja supikoiran negatiivinen vaikutus lintuihin on tutkimusten mukaan todettu suurimmaksi. Usein myös petojen tiheys on näillä kohteilla suurin ja siten niiden metsästys helpointa.
BirdLife Suomi katsoo, että minkin ja supikoiran pyynti on jokaisen vesilinnustajan velvollisuus. Erityisesti minkki aiheuttaa merkittäviä poikuetappioita sorsalinnuille. Tehokkaan minkinpyynnin avulla metsästäjät pystyvät hieman kompensoimaan sorsakantaan vesilinnustuksessa tekemäänsä vajetta.
BirdLife Suomi vastustaa vanhojen ja nykyisin kiellettyjen pyyntimenetelmien sallimista tai suojelusäädösten muunlaista muuttamista. Pienpetojen pyynnin täytyy olla tulevaisuudessakin sallittu ainoastaan metsästyskortin omaaville. BirdLife Suomi sen sijaan edellyttää, että Suomen ja Ahvenanmaan metsästyslainsäädäntöä muutetaan kansainvälisesti hyväksyttäväksi mm. pesimäaikaan tapahtuvan lintujen metsästyksen suhteen.
Lintuharrastajat ovat viime päivinä havainneet myös vuodenaikaan nähden poikkeuksellisesti useita niittykirvisiä, töyhtöhyyppiä, kapustarintoja, harmaahaikaroita sekä runsaasti vesilintulajeja. Yksittäisiä myöhästelijähavaintoja on tehty lisäksi mm. metsäkirvisestä, hernekertusta, kehrääjästä ja tiltaltista. Valtaosa myöhästelijähavainnoista on tehty eteläisessä Suomessa.
Joka syksy Suomessa havaitaan joitakin selvästi normaaliaikataulustaan jäljessä olevia muuttolintuyksilöitä, mutta tänä vuonna myöhästelijöiden määrä on ollut normaalia suurempi. Lintuharrastajien keskusjärjestöstä BirdLife Suomesta kerrotaan, että myöhästelijöiden suuri määrä on lauhan syksyn ansiota. Pakkasen ja lumipeitteen puuttuessa monet Suomeen jääneet viivyttelijät ovat selvinneet normaalia pidempään. Luonnossa on vielä varsin runsaasti jopa hyönteisravintoa saatavilla. Sään kylmenemisen myötä osa viivyttelijöistä lähtee jatkamaan muuttoaan kohti etelää, mutta osa jää yrittämään talvehtimista Suomessa. Useimmat talvehtimista yrittävät hyönteissyöjälinnut kuolevat kuitenkin pian talvisen sään myötä ravinnon puutteeseen ja kylmyyteen.
Luonnon ja lintujen suojelu on lähellä vuoden nuoren lintuharrastajan sydäntä ja hänen huolensa luonnon ja ympäristön tilasta on aitoa ja vakaumuksel-lista. Mustalahti on viime aikoina ollut osallisena laajassa kottaraispönttöprojektissa, Lempäälän Ahtialanjärven rantaniittyjen hoitoprojektissa sekä Pirkanmaan yhdistyksen kuukkeli- ja kaakkuriprojekteissa.
Lauri Mustalahti on nuoresta iästään huolimatta myös lintujen määritystaidoiltaan luotettava lintuharrastaja ja nauttii laajaa arvostusta Pirkanmaan lintuharrastajien keskuudessa. Luonteeltaan vuoden nuori lintuharrastaja on sosiaalinen, rehti ja huumorintajuinen.
BirdLife Suomi valitsi vuoden nuoren lintuharrastajan tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Jatkossa valinta tehdään vuosittain ja valinnan avulla kannustetaan nuoria harrastajia aktiiviseen lintuharrastus- ja järjestötoimintaan. Maineen ja kunnian lisäksi vuoden nuori lintuharrastaja palkittiin 500 markan lahjakortilla Suomen Lintuvaruste Oy:hyn.
Liittohallitusta täydennettiin lisäksi kolmella uudella jäsenellä: Sami Timonen Oulusta, Tapio Tiirikainen Forssasta ja Juhani Kairamo Hattulasta. Timonen on toiminut mm. Pohjois-Pohjanmaan Lintutieteellisen yhdistyksen ja Tiirikainen Lounais-Hämeen Lintuharrastajien puheenjohtajana. Kairamo taas on toiminut mm. Suomen Lintuvaruste Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Liittohallitukseen valittiin uudelleen Matti Helminen, Jouni Lamminmäki ja Marko Vauhkonen.
BirdLife Suomi on Suomen lintuharrastajien kattojärjestö, jonka tavoitteena on linnustonsuojelun, lintuharrastuksen ja -tutkimuksen edistäminen. Liitto on myös kansainvälisen, yli sadassa maassa toimivan linnustonsuojelujärjestön BirdLife Internationalin Suomen partneri.
Kainuun Sanomat on julkaissut näyttävästi lintuja koskevia kirjoituksia. Lintujutut ovat olleet pääosin Pekka Helon ja Jouni Ruuskasen kirjoittamia ja kuvittamia, mutta lehden omatkin toimittajat ovat tehneet hyvin halukkaasti lintuharrastukseen ja lintuihin liittyviä juttuja. Vuosittain lintuartikkeleita on ollut kymmeniä. Kainuun Radio on myös mielellään tehnyt lintuja ja lintuharrastusta koskevia haastatteluja koko Kainuun lintutieteellisen yhdistyksen 30-vuotisen toiminnan ajan.
Uutisoinnilla on ollut myös vaikutusta. Esimerkiksi Kainuun Sanomien tiedottamisella oli ratkaiseva vaikutus siihen, että Kainuun paras lintukohde, Otanmäen lintuallas, saatiin kesällä 2000 rauhoitetuksi metsästykseltä ja siitä on nyt tulossa tärkeä lintumatkailukohde.
Kainuun Sanomien päätoimittaja Matti Piirainen vastaanotti kunniakirjan BirdLife Suomen edustajiston kokouksessa Joutenlammen kurssikeskuksessa Kajaanissa sunnuntaina 19.11. Piirainen totesi puheessaan, että Kainuun Sanomat on panostanut luonto- ja ympäristöasioihin viime vuosina. "Ihmiset ovat erittäin kiinnostuneita luonnosta tänä päivänä ja siksi Kainuun Sanomat haluaa tarjota lukijoilleen tuoretta tietoa mm. Kainuun linnustosta. Yhteistyö Kainuun lintuharrastajien kanssa on ollut myönteinen kokemus", sanoi Piirainen.
Virtain Riponevalla kiistellyn kuukkelimetsän hakkuiden yhteydessä metsähallituksen virkamiehet ovat esittäneet väärää tietoa kuukkelin esiintymisestä alueella ja Suomen kuukkelikannan nykytilanteesta. Tietojen vääristely ja viittaaminen siihen, että kuukkeli ei ole valtakunnallisesti uhanalainen, osoittavat, ettei alue-ekologinen ajattelu ole iskostunut Metsähallitukseen.
Metsähallituksen virkamiehet väittivät myös, että kuukkelit olisi houkuteltu kiistellylle alueelle muualta ruokinnan avulla. Kuukkeli on paikkalintu, joka ei siirry reviiriltään, ellei sen reviirin elinympäristössä tapahdu muutoksia. Se etsii ravintonsa ympäri vuoden omalta reviiriltään. Reviirillä tapahtuvan hakkuun seurauksena yksilöt jättävät pesimämetsänsä. Kuukkelille soveliaita alueita on nykyään niin harvassa, että lähes jokaisen pesimämetsän hakkaaminen johtaa Etelä-Suomen kuukkelikannan pienenemiseen.
Moraalisena kädenojennuksena Metsähallitus on luvannut Virroilla jättää kuukkeleille tarkoitetun ruokinnan lähiympäristön hakkaamatta. Ruokinnan tai pesän välittömän lähiympäristön suojaaminen ei kuitenkaan riitä, elinkelpoinen kuukkelireviiri on paljon laajempi.
Kuukkeli tarvitsee elinympäristökseen riittävän suuren yhtenäisen metsäalueen. Erityisen tärkeätä on, että alueella on riittävästi varttuneita metsiä. Elinympäristörakenne ei saa olla avohakkuiden liiaksi pirstoma. Kuukkeli ei ole valtakunnallisesti uhanalainen, mutta eteläisessä Suomessa jäljellä oleva kanta on pieni, pirstaloitunut ja ehdottomasti uhanalainen.
"Meidän tulee huolehtia siitä, että tulevilla ihmissukupolvilla on ihaltavanaan nykyisen kaltainen eliörunsaus ja vastaavasti siitä että vanhan metsän eliöillämme on myös seuraava sukupolvi. Etelä-Suomen vanhojen metsien suojelutilanne on toistaiseksi riittämätön luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä. Kuukkeli on merkittävä yhtenäisen vanhahkon metsän indikaattorilaji, jonka pesimäkannat ovat romahtaneet eteläisessä Suomessa. Metsähallituksen väitteet, että kuukkeli ei kuulu Etelä- Suomen luontoon ovat täysin tuulesta temmattuja", sanoo suojeluasiantuntija Teemu Lehtiniemi BirdLife Suomesta.
BirdLife Suomi vaatii, että metsäammattilaiset jättävät vapaaehtoisesti kaikki tiedossa olevat ja tietoon tulevat Etelä-Suomen kuukkelin esiintymismetsät hakkaamatta.
Pohjois-Venäjän hanhet muuttavat syksyisin itäisimmän Suomen halki. Joinakin vuosina sääolosuhteet siirtävät muuttoreitin lännemmäksi ja silloin hanhia nähdään yleisesti muuallakin eteläisen Suomen alueella. Tavallisesti hanhet lentävät suoraan maamme yli pysähtymättä, mutta tänä syksynä tuulet ovat pysäyttäneet niiden muuton Suomeen.
Suomessa metsästettäviä hanhia ovat metsä- ja merihanhi koko maassa sekä kanadanhanhi Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Satakunnassa. Kaikki muut hanhilajit ovat rauhoitettuja.
FSC-työryhmä toimii avoimesti ja konsensuslähtöisesti ja ryhmän taloudellisilla, sosiaalisilla ja ekologisilla tahoilla on yhtäläinen päätäntävalta. Työryhmässä on tällä hetkellä 27 jäsentä (liite), lisäksi useat tahot ovat ilmaisseet kiinnostuksena tulla kuulluksi standardin sisällön osalta. Kaiken kaikkiaan noin sata eri tahoa sai kutsun osallistua työryhmään. FSC-työryhmän pysyvä puheenjohtaja valitaan ryhmän seuraavassa kokouksessa marraskuussa.
FSC-järjestelmän mukainen metsien käsittely perustuu kymmeneen pääperiaatteeseen ja niihin liittyviin metsänhoidollisiin kriteereihin. FSC:n pyrkimyksenä on, että alueellisesti luodaan paikallisia metsänhoitostandardeja, jolloin sertifiointi tapahtuu näiden standardien mukaisesti. Suomen kansallinen FSC-standardi tulee olemaan juuri Suomen erityisoloihin sopeutettu sovellus FSC:n yleisistä periaatteista ja kriteereistä. Standardin laadinnassa hyödynnetään myös olemassa olevia säädöksiä, kriteereitä ja metsänhoito-ohjeita sekä Suomen lähialueiden vahvistettuja FSC-standardeja.
FSC (Forest Stewardship Council, Hyvän Metsänhoidon Neuvosto) on kansainvälinen, voittoa tavoittelematon järjestö, jonka tavoitteena on edistää maailmanlaajuisesti taloudellisesti kannattavaa, ympäristön kannalta vastuullista ja yhteiskunnallisesti hyödyllistä metsien hoitoa. FSC-sertifioituja metsiä on ympäri maailmaa yhteensä yli 20 miljoonaa hehtaaria ja FSC-merkittyjä tuotteita on markkinoilla noin 10 000.
LIITE FSC-standardia laativan työryhmän kokoonpano 18.10. 2000
Taloudellinen kamari
Sosiaalinen kamari
Ekologinen kamari
Pyrstötiaisten vaellus on nyt huipussaan. Ennätyksellisen suuri vaellus on tuonut näiden sympaattisten pitkäpyrstöjen parvia kaupunkien keskustoihin saakka. Pyrstötiainen näyttää lennossa pieneltä vaalealta pallolta, jolla on erittäin pitkä pyrstö. Tarkkakorvainen kuuntelija tunnistaa pyrstötiaisen myös korkeasta kutsuäänestä. Pyrstötiaisvaellus ei ole miesmuistiin saanut vastaavia mittasuhteita kuin tänä syksynä. Esimerkiksi Hangon lintuasemalla tehtiin jo uusi Suomen ennätys, kun yhdessä päivässä havaittiin mahtavat 6200 pyrstötiaista. Myös sisämaassa on paikoin havaittu useita tuhansia pyrstötiaisia.
Pyrstötiainen pesii naapurimaissamme runsaampana kuin Suomessa. Se viihtyy kosteissa lehti- ja sekametsissä, mutta myös villiintyneissä puistoissa ja metsittyneillä niityillä. Suomessa pyrstötiainen pesii harvalukuisena (n. 6000 paria) maan etelä- ja keskiosissa. Pesimäkanta vaihtelee huomattavasti vuodesta toiseen talvikuolleisuuden ja idästä tulevien vaeltajien vaihtelusta riippuen. Viime aikainen pyrstötiaisten runsaslukuinen Suomen vaellus johtuukin todennäköisesti naapurimaittemme ylisuurista pyrstötiaiskannoista. Lintujen vaellukset saattavat ulottua jopa satojen kilometrien päähän pesimäalueilta.
Euroopan lintupäiviin osallistui BirdLife-järjestöjä 31 Euroopan maassa. Tiedot on koottu jo 18 Euroopan maasta ja ne osoittavat hyvin, miten lintujen syysmuutto on edennyt eri osissa Eurooppaa. Pohjoismaissa peippo ja järripeippo olivat runsaslukuisimpina lintuina liikkeellä. Baltian maissa on havaittu poikkeuksellisen voimakas pyrstötiaisten vaellus, joka on ulottunut myös Suomeen, Kalajoella vaelsi 3000 pyrstötiaista sunnuntain aikana.
Suomesta syyskuussa lähteneet pääskyt ovat ehtineet jo Etelä-Eurooppaan, haarapääsky oli viikonlopun yleisin laji Maltalla, mutta myös Sveitsissä nähtiin vielä runsaasti pääskyjä. Räystäspääskyjä oli runsaasti muutolla Ukrainassa.
Tänä vuonna Euroopan Lintupäivät keskittyi BirdLifen Tärkeiden Lintualueiden (IBA, Important Bird Areas) verkon julki tuomiseen. IBA on BirdLifen ohjelma, jossa kartoitetaan maailman tärkeimmät lintualueet ja pyritään takaamaan niiden suojelu. Keväällä 2000 julkaistiin IBA-kartoituksen Euroopan tulokset 1600-sivuisessa kirjassa. Euroopasta on kartoitettu 3600 tärkeää lintualuetta, näistä on Suomessa 96.
IBA-ohjelma on ensimmäinen suojeluohjelma, joka pyrkii täysimittaisesti ottamaan huomioon myös muuttolintujen tarvitsemat levähdysalueet. Muuttolintujen matkanteko Euroopasta Afrikkaan ei tapahdu kertalennolla, vaan linnut tekevät matkaa jopa kuukausia. Matkan varrella ne tarvitsevat levähdysalueita, joilta löytyy ravintoa ja suojaa. IBA-ohjelmassa on kartoitettu tärkeimpien pesimäalueiden lisäksi myös näitä levähdysalueita.
Suomen 96 IBA-alueesta vain kolmasosa on suojeltu tärkeinä lintualueina Natura 2000 -ohjelmassa. Naturan ulkopuolella on yhä varsinkin metsähanhen ja joutsenen tärkeitä levähdysalueita. Sen sijaan kurkien levähdysalueena tunnettu Vaasan Söderfjärden on mukana myös Naturassa, tänä viikonloppuna alueella levähti ennätykselliset 4000 kurkea.
Tarkempia tuloksia löytyy tapahtumaa koordinoineen BirdLife Suomen kotisivuilta osoitteessa www.birdlife.fi
Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Timo Helle korostaa, että Etelä-Suomen metsiensuojelutilanteen parantaminen vaatii myös nopeita toimia, vaikka suojeluprosessin kokonaisaikajänne onkin pitkä. Helle puhui tänään Tervolassa Päättäjien Metsäakatemian maastoretkeilyllä.
"Onnistuminen Etelä-Suomen metsiensuojelussa ja alue-ekologisessa suunnittelussa edellyttää Metsähallituksen tuottotavoitteen laskemista," Timo Helle toteaa. "Vastuu suomalaisen metsäluonnon ja metsälajiston säilymisestä on nimenomaan suomalaisilla. Lajiston suojeleminen ei ole turhuutta, sillä käynnissä olevan sukupuuttoaallon pysäyttäminen tulee olemaan luonnonsuojelun suurimpia haasteita tällä vuosisadalla."
Esimerkiksi metson ja kuukkelin kaltaisten laajoja, yhtenäisiä metsäalueita vaativien lintulajien kannat ovat taantuneet voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Lajien alamäki jatkuu, esimerkiksi Suomen metsokannat ovat tutkimusten mukaan laskeneet edelleen 13 % viime vuodesta. Kasvavat hakkuumäärät tulevat vaikeuttamaan tällaisten lajien elinolosuhteita jatkuvasti ja niiden suojelutarve kasvaa samalla aiheuttaen suojelun kustannusten nousua.
Etelä-Suomen valtionmailla on parhaillaan hakkuita tai hakkuusuunnitelmia luonnonsuojelullisesti arvokkaissa metsissä Evon retkeilyalueella ja Virtain Riponevalla. Molemmilla esimerkkialueilla Metsähallituksen laajat avohakkuut kohdistuvat vanhoista metsistä riippuvaisten, metsätalouden vuoksi uhanalaisten lintujen kotimetsiin.
Euroopan lintupäivien tavoitteena on kasvattaa tietämystä linnuista, niiden muutosta ja suojelusta. Tänä vuonna tapahtuma keskittyy BirdLife Internationalin Tärkeät lintualueet (IBA = Important Bird Area) -verkoston tunnettavuuden lisäämiseen.
Tärkeät lintualueet -ohjelma on BirdLife Internationalin projekti, joka tähtää maailman tärkeimpien lintukohteiden kartoittamiseen ja suojelemiseen. Euroopan tärkeät lintualueet on kartoitettu ja julkaistu tämän vuoden maaliskuussa kahtena 800-sivuisena kirjana. Alueet on valittu tiukkojen tieteellisten kriteerien mukaisesti ja niiden yhteismäärä Euroopassa on 3619. Niiden kaikkien suojeleminen ja säilyminen on erityisen tärkeää Euroopan linnuston ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Suomessa IBA-alueita on 96, joista osa, mm. Kemihaaran suot eli Vuotoksen alue, ovat vielä vailla suojelualuestatusta.
Joka kahdeksas maailman lintulajeista on uhanalainen. Uhanalaisten lintujen tulevaisuuden turvaamiseksi on tehtävä vielä paljon suojelutyötä. Suurinta osaa maailmanlaajuisesti uhanalaisia lintuja uhkaa elinympäristön köyhtyminen ja häviäminen. Muutonaikaisten levähdys- ja ruokailualueiden väheneminen tekee muuttolintujen matkan entistä vaikeammaksi. BirdLifen IBA-verkosto kattaa paitsi tärkeät pesimäalueet myös Euroopan tärkeimmät muutonaikaiset levähdys- ja talvehtimisalueet. Suomen IBA-alueista vailla valtiollista suojelua ovat vielä useat tärkeimmistä metsähanhien ja joutsenten levähdysalueista.
Euroopan lintupäivinä BirdLife Suomen paikallisyhdistykset järjestävät muutonseurantatapahtumia muutamissa kohteissa eri puolilla Suomea. Paikallisyhdistysten järjestämät tapahtumat löytyvät BirdLife Suomen kotisivuilta http://www.birdlife.fi/ => ajankohtaista => tapahtumakalenteri.
Lisäinformaatiota Euroopan lintupäivät -tapahtumasta sekä lista tapahtumaan osallistuvista maista löytyy BirdLife Suomen kotisivujen englanninkielisiltä sivuilta http://www.birdlife.fi/eng/. Tapahtuman tulokset julkaistaan samalla sivustolla sunnuntaina 1.10. kello 21 mennessä.
Joskus kurjet jatkavat matkaansa kohti Viroa yötä myöten, jolloin tänä iltana myös Länsi-Uudellamaalla olisi mahdollista nähdä hienoja kurkiparvia. Mikäli kurjet pysähtyvät Etelä-Suomeen yöksi, muuttorintama saavuttaa etelärannikon vasta torstaina aamupäivällä.
Kurkien syysmuutto jakautuu aina useaan huippupäivään. Tänä syksynä on koettu jo kaksi erittäin hyvää kurkimuuttoa, ensimmäinen 4.9., jolloin Pirkanmaalla laskettiin 2.500-3.000 muuttavaa kurkea. Toinen päämuutto tapahtui 12.9., jolloin muutti yli 3.000 kurkea. Aamupäivän lukujen valossa tästä päivästä voi tulla syksyn paras kurkipäivä.
Kurkien muutto on parhaimmillaan syksyn näyttävin tapahtuma Suomen luonnossa. Päämuuttopäivinä kurkiparvet voivat käsittää jopa satoja lintuja ja muuttoparvien töräyttely kuuluu jopa kilometrien päähän. Kurki on Suomen suurimpia lintuja, aikuisen linnun siipiväli on jopa 220 cm.
Viimeisenä Suomesta poistuvat niin sanotut länsikurjet, jotka parhaillaan kokoontuvat Vaasan lähellä Söderfjärdenin pelloille. Sinne on kokoontunut 2.500 kurkea. Nämä kurjet lähtevät liikkeelle yleensä vasta syys-lokakuun vaihteessa. Söderfjärden on Suomen tärkein kurkien levähdysalue ja on mukana myös BirdLifen tärkeiden lintualueiden (IBA, Important Bird Areas) listalla.
Tiedot on koottu Bongariliiton ylläpitämästä Lintutiedotus-järjestelmästä. Bongariliitto ry on BirdLife Suomen jäsenyhdistys. Ajankohtaisia lintutietoja löytyy BirdLife Suomen kotisivuilta www.birdlife.fi kohdasta lintutilanne.
Kurkiaurat ovat olleet toistaiseksi pieniä ja parhaiden päivien kokonaissummat ovat olleet muutamia kymmeniä yksilöitä. Kurkien päämuutto ajoittuu syys- lokakuulle, jolloin voidaan nähdä jopa yli 5000 yksilöä päivässä. Aikuisten kurkien joukossa muuttaa myös kesällä syntyneitä poikasia, joiden ääni muistuttaa pikkulinnun viserrystä. Ehkä tästä nuorten lintujen äänestä on tullut vanha uskomus, että kurki kuljettaisi pikkulintuja selässään vapaamatkustajina talvehtimisalueille asti.
Petolinnuista varpushaukkoja on nähty Hangon lintuasemalla jo satoja muuttavia yksilöitä päivässä. Muita viime päivinä runsaammin muuttaneita petolintuja ovat olleet sinisuohaukat ja mehiläishaukat. Varpuslinnuista erityisen näkyviä tämän hetken muuttajia ovat keltavästäräkit, metsäkirviset ja haarapääskyt.
Suomen linnusto on yksi tarkimmin tunnetuista koko maailmassa. Tämän on mahdollistanut satojen lintuharrastajien talkoovoimin keräämä arvokas tutkimusaineisto. Olisi valitettavaa, jos tämä tieto sivuutettaisiin poliittisiin syihin vedoten. Tärkeiden lintualueiden suojelulla virkamiehet voisivat osoittaa, että lintuharrastajien työtä ja saatuja tuloksia arvostetaan.
Monilla IBA-alueilla linnustonsuojelu voitaisiin turvata kevein menetelmin. Tärkeimmillä hanhien levähdyspelloilla suojelutoimiksi riittää, ettei maankäytössä tapahdu merkittäviä muutoksia. Tämä tarkoittaa, että maataloutta jatketaan, mutta muu ihmistoiminta suunnataan pois lepäilyalueelta lintujen ruokailurauhan varmistamiseksi.
Naturan ulkopuolelle on jätetty mm. huomattavasti taantuneen metsähanhen tärkeimmistä muutonaikaisista levähdysalueista kaksi eli Kristiinankaupungin Lålbyn ja Kauhajoen Alajoen pellot. Näiden alueiden säilyminen nykyisessä tilassaan on metsähanhelle elintärkeää. Alueiden merkitys hanhille korostuu kylminä keväinä, jolloin hanhien seuraava taukopaikka eli Pohjois-Pohjanmaan peltoaukeat pysyvät pitkään lumen peitossa. Metsähanhi on uudessa uhanalaismietinnössä luokiteltu silmälläpidettäväksi. Joutsenen levähdysalueista Tornion Karunginjärvellä ruokailee vuosittain yli 1000 laulujoutsenta. Kyseessä on maailmanlaajuisesti tärkeä laulujoutsenen levähdysalue. Toinen tärkeä verkostosta puuttuva laulujoutsenalue on Artjärven kosteikot.
Muut Natura-verkoston ulkopuolelle jätetyt kansainvälisesti arvokkaat lintualueet ovat pääosin tärkeitä havumetsälintujen esiintymisalueita sekä saaristolintujen pesimä- ja levähdysalueita. Suurin puuttuva kohde on Kemihaaran suoalue eli Vuotoksen alue, joka on poikkeuksellisen edustava pohjoisen havumetsä- ja suolinnuston pesimäalue.
Suomen pitäisi osoittaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle, että se haluaa turvata tärkeimpien lintualueiden säilymisen ja saattaa nämä puuttuvat IBA- alueet pikaisesti suojelun piiriin. Näin voitaisiin entistä paremmin turvata lintulajistomme tulevaisuus.
IBA-kartoitus on kattavin Suomessa koskaan tehty lintualueiden kartoitus. Kultakin kohteelta on selvitetty tarkat linnustotiedot ja alueet on rajattu linnuston vaatimusten mukaan. Euroopan yhteisöjen komissio on haastanut Suomen oikeuteen, koska Suomi ei ole ottanut näitä IBA-alueita Natura-verkostoon lintudirektiivin mukaisina erityissuojelualueina. Suomen ympäristöministeriö ei ole voinut esittää Suomesta mitään muuta lintualueiden kartoitusta, joten komissio pitää BirdLifen IBA-kartoitusta parhaana tietolähteenä Suomesta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimesta on ennakkopäätös Hollannista, jonka mukaan Hollannin valtio ei voi luoda Natura-verkkoaan jättäen osan tärkeimmistä lintualueista suojelun ulkopuolelle. EY-tuomioistuimen päätöksen johdosta 95 % Hollannin IBA -alueista on nykyään suojeltu Natura-verkostossa erityissuojelualueina.
Kaikki Suomen IBA-alueet ovat tiukoin kansainvälisin kriteerein valikoituneita ja ne täyttävät joko maailman- tai Euroopan laajuisesti merkittävän lintualueen kriteerit. "Kyse ei siis ole pelkästään kansallisesti merkittävistä kohteista, siksi onkin kansainvälisesti tarkastellen häpeällistä, ettei niitä ole otettu mukaan erityissuojelualueiden verkkoon. On erittäin todennäköistä, ettei Suomi pysty välttämään kansainvälistä vastuutaan Euroopan lintujen suojelussa", toteaa toiminnanjohtaja Mika Asikainen BirdLife Suomesta.
IBA on maailman vanhimman kansainvälisen luonnonsuojelujärjestön BirdLife Internationalin hanke, jossa tieteellisin kriteerein kartoitetaan maailman tärkeimmät lintualueet. Euroopasta näitä alueita on löytynyt yhteensä yli 3600. "Nämä ovat kaikki erityisen tärkeitä lintualueita, joiden suojelu on linnustonsuojelun kannalta olennaista eikä niitä voi perustellusti jättää Natura- verkoston ulkopuolelle", Asikainen sanoo.
"Ulkosaaristossa pilkkasiivellä on vielä järjestään lentokyvyttömät poikaset ja monilla riskiläpareilla poikaset lähtevät pesistään vasta elokuun lopussa", toteaa Porvoon Söderskärillä merilintuja tutkiva Martti Hario. "Saaristoalueella liikkuvien veneilijöiden ja metsästäjien tuleekin nyt seurata tarkasti luotojen lintutilannetta. Mikäli luodon tai saaren rannassa näkyy pesivän oloisia tai ravintoa pesille vieviä riskilöitä, täytyy alue jättää rauhaan vielä ainakin parin viikon ajaksi", hän jatkaa.
Sisämaassa myöhäisiä, vielä lentokyvyttömiä poikueita, on huomattavasti viime vuotista vähemmän. Lähinnä muutamat tukkasotka- ja koskelopoikueet ovat vielä lentokyvyttömiä. Poikasten kanssa liikkuvat tai hätääntyneesti käyttäytyvät sorsalinnut tulisi jättää rauhaan ja häiriötä poikueiden lähellä tulisi välttää, sillä emon katoaminen johtaa lähes poikkeuksetta myös poikasten turmioksi. Ilman emon suojaa jäävät poikaset joutuvat hyvin nopeasti petojen saaliiksi.
Naapurimaassamme Ruotsissa hämärämetsästys on kielletty. Suomen metsästyslainsäädäntö sallii edelleen tämän epäkohdan. BirdLife toivoo, että metsästäjät luopuvat hämärämetsästyksestä tästä huolimatta. Jokainen metsästäjä pystyy itse arvioimaan omat taitonsa ja tietää varmasti missä vaiheessa päivän valo käy niin vähiin, ettei lajinmääritys enää onnistu. Myös lainsäätäjien tulisi huomioida hämärämetsästyksen ristiriidat. Kestävän metsästyksen kulmakivenä on, että tunnistetaan ammuttava kohde.
BirdLife toivoo myös, että sorsastukseen valmistautuvat kertaavat vesilintujen tunnistamisen ennen metsälle menoa. Lähes jokaisesta lintujen tunnistamisoppaasta löytyy ohjeet syyspukuisten sorsien erottamiseksi. Lajin määrittäminen tulee aina tapahtua ennen ampumista, eikä vasta saaliin tarkasteluvaiheessa. Lisäksi BirdLife Suomi yhtyy Metsästäjäin keskusjärjestön toivomukseen, ettei lintuja ammuttaisi liian pitkiltä etäisyyksiltä. Kaukolaukaukset lisäävät huomattavasti haavoittuvien yksilöiden määrää, mutta eivät kasvata saalista.
Vielä 1920-luvulla Suomessa pesi kymmeniä tuhansia ruisrääkkiä, mutta maatalouden muutokset, lähinnä suojaisten avo-ojien väheneminen ja heinänteon aikaistuminen ja koneistuminen, romahduttivat ruisrääkkäkantamme. Lintuharrastajien keskusjärjestöllä BirdLife Suomella on meneillään ruisrääkän suojeluprojekti, jonka tarkoituksena on paitsi selvittää ruisrääkän elintapoja ja esiintymistä myös tehostaa ruisrääkän suojelua ja antaa maanviljelijöille tietoja ruisrääkän huomioimiseksi viljelyssä.
Ruisrääkän mielielinpaikkoja ovat heinä- ja kesantopellot. Lajin tulevaisuuden turvaamiseksi on erityisen tärkeää, että maanviljelijät huomioivat ruisrääkät. "Ruisrääkän poikaset ovat juuri niittoaikaan heinikoiden kätkössä ja niittokoneet silpovat vuosittain suuren osuuden poikueistamme. Poikueiden tuhoutumista voidaan vähentää aloittamalla niitto pellon keskeltä. Reunoilta aloitettaessa poikaset jäävät keskelle viimeiseen kaistaleeseen ansaan ja menevät melkoisella varmuudella niittokoneen teriin.", sanoo BirdLife Suomen ruisrääkkäprojektin vetäjä Petri Parkko. "Myös peltojen reunojen hoidolla on suuri merkitys rääkälle ja muillekin peltolinnuillemme. Olisi hyvä, jos reunoille voitaisiin jättää pieniä pensaita ja viljelyn ulkopuolelle jääviä suojakaistoja", jatkaa Parkko.
Ruisrääkkä on taantunut tällä vuosisadalla koko Euroopassa. Sen vahvimmat pesimäkannat ovat Venäjällä ja Itä-Euroopassa, missä maatalouden muutokset ovat olleet viime aikoina ruisrääkälle suosiolliset, kun suuret määrät peltopinta- alaa on poistunut tehokkaasta viljelyksestä. Suomessa havaittavien koiraiden lukumäärän kasvu on pääosin seurausta lähialueillamme tapahtuneesta voimakkaasta populaation kasvusta. Lähialueiden populaation kasvun tuloksena Suomeen on saapunut enemmän yksilöitä etelästä. On lisäksi erittäin todennäköistä, että Suomessa lisääntynyt viherkesannointi on parantanut ruisrääkän pesimämenestystä maassamme ja tätä kautta myös Suomen oma ruisrääkkäkanta on kasvanut.
Ruisrääkkä on Afrikassa talvehtiva muuttolintu, joka saapuu Suomeen loppukeväällä. Se on elintavoiltaan erittäin piilotteleva, mutta öisin kuuluva "kreek-kreek" soidinääni on erittäin tunnusomainen ja kuuluva.
Loppukesäisten kiertelevien harmaahaikaroiden lukumäärä on kasvanut vuosi vuodelta suuremmaksi. Osa linnuista on Suomen pesimäkantaa, mutta valtaosa loppukesällä ja syksyllä Suomessa havaittavista harmaahaikaroista on Suomen eteläpuoleisten alueiden pesimälintuja. Baltian ja muiden lähialueiden pesimälintuja saapuu pesinnän jälkeen tuhansittain tutkimaan Suomen kalavesiä. Harmaahaikara on runsastunut Suomessa myös pesimälajina viime vuosina. BirdLife Suomen arvioiden mukaan niitä pesii nykyään yli 150 paria. Pääosa kannasta pesii etelärannikon tuntumassa, mutta nyt loppukesällä kierteleviin lintuihin voi törmätä pohjoisinta Lappia myöten.
Tavallisimpia harmaahaikaroiden tapaamispaikkoja ovat matalat meren- ja järvenlahdet, joihin ne kerääntyvät syömään särkikaloja ja sammakoita. Niiden ruokailuaktiivisuus on suurinta aamulla ja illalla, jolloin ne useimmiten väijyvät liikkumattoman näköisinä rantakasvillisuuden seassa. Keskipäivällä harmaahaikaroita näkee usein rantapuiden oksistossa ja saarissa lepäilemässä. Usein vanhat linnut saapuvat samoille alueille vuodesta toiseen. Harmaahaikara onkin pitkäikäinen laji, rengaslöytöjen mukaan vanhin yksilö on elänyt yli 25- vuotiaaksi.
Seisova harmaahaikara muistuttaa lähinnä vaaleata kurkea, mutta se on helppo erottaa kurjesta vaaleanharmaasta selästä, valkeasta vatsapuolesta ja pitkästä valkeasta kaulasta. Lennossa harmaahaikara ei muistuta kurkea lainkaan, sillä lennossa se pitää kaulaa mutkalle kierrettynä ja suuret siivet ovat taittuneet kuuppamaisiksi.
Laidunnusta jatkamalla on mahdollista estää rantaniittyjen ja saarten niittyjen umpeenkasvu. Laiduntamisen loputtua niityt kasvavat muutamassa vuodessa umpeen. Umpeenkasvun myötä linnusto muuttuu ja elinympäristönsä suhteen vaativat lintulajit katoavat. Monilta lahdilta ja saarilta pesivä kahlaajalajisto on hävinnyt lähes kokonaan ja vesilintujenkin lukumäärä laskenut laidunnuksen loputtua. Laidunnus onkin aloitettu uudelleen monilla alueilla linnuston suojelemiseksi ja kahlaaja- ja kasvilajiston palauttamiseksi. BirdLife Suomen asiantuntijat toivovat, että rantalaiduntamisen määrä lisääntyy erityisesti sellaisilla alueilla, joiden linnusto on taantunut umpeenkasvun myötä.
Matalat rantaniityt ovat hyvä esimerkki elinympäristöstä, joka muuttuu eliöiden kannalta huonommaksi ilman ihmisen hoitotoimenpiteitä. Monissa kohteissa järviruoko on vallannut ennen monipuoliset rantaniityt. Tällaisilla alueilla rantaniittyjä voidaan hoitaa paitsi laiduntamalla, myös ruovikkoa niittämällä. Niitto on kuitenkin laidunnusta työläämpi, eikä yhtä pysyviä muutoksia aikaansaava hoitomenetelmä.
Laiduntavien eläinten lukumäärä tulee kuitenkin pitää kohtuullisena, sillä liian suuri karjan määrä saattaa kovettaa niityn tai muuttaa rannan lähialueet mutaiseksi. Kohtuullinen karjan määrä säilyttää niityn kasvillisuuden sopivan matalana, jotta se tarjoaa pesimälinnustolla riittävästi suojaa.
Kuusamon lintumaratonilla kilpailevien joukkueiden taso on selvästi noussut. Tästä kertoo se, että huolimatta erittäin kylmästä säästä kolmen parhaan joukkueen tulokset olivat lähellä kaikkien aikojen ennätystä. Korkeaa lajimäärää selittää se, että joukkueet ovat oppineet löytämään harvalukuisetkin lintulajit monen vuoden kokemuksen perusteella. Maratonin ennätys on vuosilta 1997 ja 1995, jolloin voittajat kokosivat 127 lajia.
Kuusamon linnusto on erittäin monimuotoinen, mistä kertoo maratonin yhteislajimäärä. Huolimatta sateisesta, kylmästä ja tuulisesta säästä joukkueet havaitsivat tänä vuonna yhteensä 157 lajia.
Lintumaratonin yhteydessä löydetään perinteisesti erittäin harvinaisia lintuja. Tänä vuonna löytyi peräti kolme maratonille uutta lajia, liejukana, rytikerttunen ja harmaahaikara. Harvinaisin lintu puolestaan oli keisarikotka, josta on aiemmin tehty Suomessa alle kymmenen havaintoa.
Kuusamossa on järjestetty lintumaraton vuodesta 1984 lähtien. Kilpailu kestää 24 tuntia, minä aikana kukin 2-5 henkinen joukkue pyrkii havaitsemaan mahdollisimman monta lintulajia.
Lintuharrastajat järjestävät Kuusamon lintumaratonin tyyppisiä tapahtumia Suomessa kymmeniä vuosittain. Kuusamon maraton on näistä suurin, tänä vuonna mukana oli peräti 33 joukkuetta. Kilpailukeskuksena toimi Oivangin Nuorisokeskus.
Tulokset:
Pikkulintujen pesintä on nyt kriittisimmässä vaiheessa, kun poikaset lähtevät pesästä. Poikasten lentotaidot eivät ole vielä kovin kehittyneet, joten niiden luullaan usein vahingoittaneen itseään. Usein myös luullaan, että emot ovat hylänneet poikaset, mutta tämäkään ei tavallisesti pidä paikkaansa, vaan emot ovat jossakin lähistöllä etsimässä ruokaa. Parasta on jättää tällaiset yksinäisiltäkin näyttävät poikaset rauhaan.
Isojen petolintujen poikaset kehittyvät hitaammin ja ovat vielä pesissään muutaman viikon ajan. Sen sijaan aiemmin keväällä pesinnän aloittaneet pöllöt ovat jo saaneet poikasensa lentoon. Jos metsässä törmää pöllön poikasiin, ne kannattaa jättää heti rauhaan, sillä esimerkiksi viirupöllöt saattavat puolustaa poikasiaan jopa hyökkäämällä ihmisen kimppuun.
SM Lintumaraton alkaa perjantaina 16.6. kello 11.00 ja päättyy vuorokautta myöhemmin. Kilpailukeskuksena toimii Oivangin Nuorisokeskus, missä myös kilpailun tulosten julkistaminen tapahtuu lauantaina noin kello 19.00. Tulosten selvittyä niistä tiedotetaan erillisellä tiedotteella lauantai-iltana.
Kilpailuun on ilmoittautunut jo yli 30 joukkuetta. Vuorokauden kilpailussa useimmat joukkueet pääsevät sadan havaitun lajin paremmalle puolelle. Lintumaratonin historian ennätystulos on 127 lajia. Tänä vuonna voidaan päästä lähelle ennätystä, sillä Kuusamossa on jo havaittu poikkeuksellisen paljon harvinaisia lintuja, kuten kuningaskalastaja, virtavästäräkki, tunturipöllö ja haarahaukka.
Kuusamo on erittäin mielenkiintoinen lintualue myös pesimälinnuiltaan, sillä siellä kohtaavat Etelä-Suomen ja Lapin linnut. Lisäksi Kuusamossa voi nähdä muutamia itäisiä, koko Länsi-Euroopassa harvinaisia lintulajeja, kuten pikkusirkku ja sinipyrstö. Monet joukkueet tulevatkin Kuusamoon kisaamaan joka vuosi.
Vielä 1920-luvulla Suomessa pesi kymmeniätuhansia ruisrääkkiä, mutta maatalouden muutokset, lähinnä suojaisten avo-ojien väheneminen ja heinänteon aikaistuminen ja koneistuminen, romahduttivat ruisrääkkäkantamme. Lintuharrastajien keskusjärjestöllä BirdLife Suomella on meneillään ruisrääkän suojeluprojekti, jonka tarkoituksena on paitsi selvittää ruisrääkän esiintymistä ja elintapoja myös antaa maanviljelijöille ohjeita ruisrääkän suojelemiseksi.
Ruisrääkän mielielinpaikkoja ovat heinä- ja tuorerehupellot. Lajin tulevaisuuden turvaamiseksi on erityisen tärkeää, että maanviljelijät huomioivat pelloilla narisevat ruisrääkät. "Ruisrääkän poikaset ovat juuri niittoaikaan heinikoiden kätkössä ja niittokoneet silpovat vuosittain suuren osuuden poikueistamme. Poikueiden tuhoutumista voidaan vähentää aloittamalla niitto pellon keskeltä. Reunoilta aloitettaessa poikaset jäävät keskelle viimeiseen kaistaleeseen ansaan ja menevät melkoisella varmuudella niittokoneen teriin.", sanoo BirdLifen ruisrääkkäprojektin vetäjä Petri Parkko. "Myös peltojen reunojen hoidolla on suuri merkitys rääkälle ja samalla muillekin peltolinnuillemme. Olisi hyvä, jos reunoille voitaisiin jättää pieniä pensaita ja viljelyn ulkopuolelle jääviä kapeita suojakaistoja", jatkaa Parkko.
Ruisrääkkä on taantunut tällä vuosisadalla koko Euroopassa ja se on luokiteltu maailman-laajuisesti vaarantuneeksi lajiksi. Ruisrääkän vahvimmat pesimäkannat ja turvatuin tulevaisuus on Venäjällä ja Itä-Euroopassa, missä maatalouden muutokset ovat olleet viime aikoina ruisrääkälle suosiolliset, kun paljon peltoa on poistunut tehokkaasta viljelyksestä.
Vaikka kevätmuutto edelleen jatkuu on syysmuuttokin jo käynnistynyt. Kaikkein kiireisimmät vesilintukoiraat ja kahlaajat ovat jo suorittaneet oman osuutensa pesinnästä ja kiirehtivät kohti etelää. Syysmuuttohavaintoja on tehty mm. sulkasatoalueille matkaavista telkistä ja haahkoista sekä talvialueille matkaavista isokuoveista, suokukoista, mustavikloista, metsävikloista ja töyhtöhyypistä.
Juuri nyt on monin paikoin havaittu keskimääräistä selvästi runsaammin satakieliä, ruisrääkkiä ja viiriäisiä, joiden lukumäärät ovat erityisesti eteläisessä ja keskisessä Suomessa olleet vuodenaikaan ja viime vuosiin nähden poikkeuksellisen runsaat.
Parin edellisen viikon aikana kovat tuulet ovat kahdesti nostaneet meriveden korkeutta merkittävästi, minkä seurauksena vain hieman vedenpinnan tasoa korkeammalle tehdyt vesilintujen, kahlaajien ja lokkien pesät ovat monin paikoin huuhtoutuneet mereen. Myös sisävesillä moni uikkupari on joutunut rakentamaan pesää moneen kertaan. Kesä on vasta aluillaan, joten ainakin osa emoista ehtii vielä uusimaan pesinnän.
Suomen käenpiikakanta käsittää nykyisen arvion mukaan noin 15 000 paria. Vielä parikymmentä vuotta sitten pesimäkanta oli yli kaksinkertainen nykyiseen verrattuna. Käenpiian Euroopan laajuisen taantumisen syyt ovat epäselvät. Syiksi on epäilty mm. metsien käytön muutoksia ja sopivien pesimäpaikkojen vähenemistä, ilmaston mereistymistä, pesimäympäristön muutoksia ja ympäristömyrkkyjä. Suomessa taantuman syyksi on esitetty metsälaidunten vähenemistä, jonka vuoksi lisääntynyt umpeenkasvu olisi vähentänyt pääravinnon muurahaisten määrää. On ilmeistä, etteivät kaikki taantumisen syyt ole pesimäalueilla. Käenpiiat muuttavat talveksi Afrikkaan ja niiden talvehtimisalueiden elinympäristö on todennäköisesti huonontunut. Muuttolintujen suojelussa onkin erityisen tärkeää, että niiden suojelua edistetään myös talvehtimisalueilla.
Muurahaisia pääravinnokseen käyttävä käenpiika pesii kulttuuriympäristöissä ja lehtipuuvaltaisissa metsissä. Usein käenpiika pesii ihmisasumusten läheisyydessä. Piilottelevana lajina sitä pääsee harvoin näkemään, mutta sen oleskelun paljastaa kevätaikaan kuuluva "kie-kie-kie-kie-kie" -huuto. Käenpiika tekee pesänsä vanhaan tikankoloon tai pönttöön. Monilla alueilla käenpiialle soveliaiden kolopuiden ja pönttöjen määrä on nykyään vähäinen. Kottaraisten vähenemisen myötä vähenivät kottaraispöntöt - lahonneiden pönttöjen tilalle ei ole enää laitettu uusia. Tämän vuoksi käenpiialle soveliaita pesäkoloja ja pönttöjä on nykyään vähän. Käenpiialle sopivat samankokoiset pöntöt kuin kottaraiselle, joten pönttöjä ripustamalla voi kerralla auttaa kahden vähentyneen lajin asuntopulaa.
Käenpiikahavaintoja voi ilmoittaa BirdLife Suomelle internetissä olevan lomakkeen avulla http://www.birdlife.fi/ sekä kirjeellä tai kortilla osoitteella BirdLife Suomi, PL 1285, 00101 Helsinki.
Silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista metsien linnut metso, teeri, käki ja kangaskiuru ovat merkittävästi taantuneita. Samanlainen menneisyys on maatalousympäristön linnuista mm. tuulihaukalla, kivitaskulla, pensastaskulla ja varpusella.
"Useiden lintulajiemme jyrkkä taantuminen on hälyttävä merkki elinympäristöjemme tilan huononemisesta. Jos me emme pidä elinympäristöistämme parempaa huolta tulevaisuudessa moni uudessa uhanalaisuusluokituksessa mainittu laji tulee edelleen vähenemään" toteaa toiminnanjohtaja Mika Asikainen BirdLife Suomesta. "Maatalous- ja metsäpolitiikkaa on syytä tarkistaa luonnon monimuotoisuus paremmin huomioivaksi" jatkaa Asikainen.
Torstaina 26.5. julkistetun uuden uhanalaismietinnön mukaan Suomen pesimälinnustosta on kadonnut 3 lajia (kiljukotka, viiriäinen, heinäkurppa), uhanalaisia lajeja on Suomessa nyt 32, lisäksi silmälläpidettäviksi on luokiteltu 37 lintulajia. Suomessa pesii 237 lintulajia.
Toisen osan muodostaa arktika-näyttely, joissa esitellään arktisia lajeja, niiden muuttoa ja lintuharrastuskulttuuria. Näyttelyn rungon muodostaa:
Kuvia arktisista linnuista löytyy osoitteesta: www.amfibi.net/arktika Kuvia voi käyttää vain tapahtumasta kertovaan tiedottamiseen, kiitos.
Arktikaksi kutsutaan arktisella alueella, Jäämeren ja Siperian rannikolla, pesivien lintujen Suomen kautta tapahtuvaa muuttoa. Pääosin toukokuussa Suomenlahden kautta muuttaa vuosittain miljoonia arktisia lintuja, mm. alleja, mustalintuja, valkoposki- ja sepelhanhia ja kahlaajia. Ne eivät jää Suomeen, vaan lentävät aina Itä-Siperian suunnattomiin erämaihin asti pesimään.
Suomi on Euroopan ainoita maita, jossa arktista massamuutto näkyy yhtä vaikuttavasti ja intensiivisesti. Linnut ahtautuvat Suomenlahdelle, jossa niitä voidaan nähdä satoja tuhansia yhdessä päivässä. Luonnonilmiönä arktika on tunnettu vasta vähän aikaan, tieteellisessä kirjallisuudessa siitä on mainittu ensimmäisen kerran 1800-luvun puolivälissä ja viimeiset suuret aukot tiedoissa täyttyivät 1970-luvulla. Vieläkään siitä ei tiedä kaikkea.
Arktika keksittiin vasta 1950-luvulla ja 1960-luvulla sen seuraamisesta rannikoilla ja saaristossa tuli suosittu harrastus varsinkin pääkaupunkiseudun koululaisen keskuudessa. Nykyään ulkosaariston telttaleirit ovat vähentyneet, mutta havainnointiaktiivisuus on lisääntynyt lintuharrastajien määrän kasvun myötä.
Arktikan mystiikan luo myös oma mielikuvituksemme arktisista pesimäalueista erämaissa Jäämerellä, kaukaisessa Siperiassa, Novaja Zemljalla ja Taimyrin niemimaalla. Luoksepääsemättömillä ikiroudan mailla kesä alkaa myöhään ja kestää vain hetken. Tuona aikana on ehdittävä pesiä ja valmistautua paluuseen talvehtimisalueille.
Ta pahtuman järjestävän BirdLife Suomi ja Tringa. Tringa on Suomen suurin alueellinen lintuyhdistys, toimialueenaan Uusimaa ja osia Itä-Uudestamaasta. Tringan toimintaan kuuluu kokoukset, retket ja julkaisutoiminta, sekä tutkimus- ja linnustonsuojelutoiminta. Tringa kuuluu valtakunnalliseen kattojärjestöön BirdLife Suomi ry:hyn, joka on osa maailmanlaajuista BirdLife Internationalia - yli 2,5 miljoonan jäsenen yhdistystä.
Helsinki on Euroopan kulttuurikaupunki vuonna 2000. Tapahtuma kuuluu kulttuurivuoden ohjelmistoon
Harvinaisin viime aikoina havaittu lintulaji on Joensuusta sunnuntaina löytynyt Suomessa aiemmin tapaamaton punatavi Anas cyanoptera. Tämä uudelta mantereelta alun perin kotoisin oleva pieni sorsalintu on kuitenkin todennäköisesti lähtöisin jostakin Keski-Euroopan lintutarhasta, eikä sitä näin olleen oteta mukaan Suomen viralliselle lajilistalle. Virallisempia superharvinaisuuksia ovat olleet Suomen neljäs Suohyyppä, joka tavattiin Merikarviassa sunnuntaina sekä Lieksan Savijärven maisemiin jo kolmantena vuonna peräkkäin saapunut idänkäki. Tämä itäinen käkiharvinaisuushan oli kolme vuotta sitten uusi laji Suomelle.
Nyt liikkeellä olevista lajeista näkyvin ja helpoimmin tunnettava on mustavalkoinen kurjen kokoinen kattohaikara. Kattohaikarat tulevat Suomeen Virosta, jossa niitä pesii runsaasti. Suomeen harhautuvat linnut ovat pääosin nuoria pesimättömiä lintuja. Idän ja kaakon puoleiset tuulet tuovat perinteisesti Suomeen itäisiä lintuharvinaisuuksia. Eniten harvinaisuuksia on useina vuosina tavattu juuri toukokuun loppupuolella ja kesäkuun alussa.
Valkoposkihanhien lisäksi myös sepelhanhia on muuttanut muutamia tuhansia. Muuton valtavirta on kulkenut rannikkoa seuraten meren yllä. Muutto käynnistyi heti aamun sarastuksen jälkeen ja oli Uudellamaalla intensiivisimmillään kello kuuden aikoihin.
Valkoposkihanhien muuton laukaisi lämmin eteläinen ilmavirtaus ja etelään kääntynyt tuuli. Lintuharrastajat osasivat edellisen illan säätiedotuksesta päätellä hanhien lähtevän todennäköisesti muutolle levähdysalueiltaan. Useat rannikon muutontarkkailupaikat olivatkin miehitettynä jo ennen auringonnousua.
- tietolähde: bongariliiton lintutiedotusjärjestelmä
BirdLife Suomen lintutilannekatsauksen mukaan myös varpuslintujen muutto on hieman virkistynyt. Erityisesti pensastaskut, keltavästäräkit, herne- ja pensaskertut, ruokokerttuset sekä kirjosiepot ovat selvästi runsastuneet viime aikoina. Myös todellisia kesän tuojia, tervapääskyjä on havaittu jo usealla taholla.
Lintuharrastajien kevään kohokohta, arktisten hanhien ja kuikkalintujen muutto on ollut toistaiseksi vaisua. Kylmä sää ja epäsuotuisat tuulet ovat pidätelleet lintumassoja, jotka odottelevat sään muuttumista Suomen eteläpuolella. Osa muutosta on mennyt myös Suomenlahden eteläosissa suomalaisten kiikaroijien näkymättömissä. Mikäli pohjoisen puoleiset tuulet jatkuvat voi arktinen muutto kokonaisuudessaan jäädä Suomessa keskimääräistä vähäisemmäksi. Arktisten hanhien päämuutto tapahtuu perinteisesti seuraavan 1½ viikon kuluessa.
Viikon erikoinen pesähavainto tulee Iisalmesta. Siellä heinätavi hautoo männyn oksanhangassa vanhassa variksenpesässä 7 metrin korkeudella.
Helsingin Viikin Hakalan tornissa kilpaillut BirdLife Suomen joukkue havaitsi 76 lajia, Espoon Laajalahdella kilpaillut Eläinmaailma-lehden joukkue havaitsi 77 lajia ja kilpailun pääsponsorin Kemira Agron joukkue havaitsi Espoon Suomenojalla 66 lajia. Kaikkien osallistuneiden tornien tulokset ja mainittavimmat lintuhavainnot löytyvät BirdLife Suomen kotisivuilta osoitteessa http://www.birdlife.fi/
Pohjoisimmasta kilpailuun osallistuneesta tornista Enontekiön Sotkäjärvellä havaittiin vielä lumisessa ympäristössä 9 lajia. Vastaavasti kilpailun eteläisimmässä tornissa eli Hangon lintuaseman tornista havaittiin 84 lajia.
Kilpailun aikana tehtiin havaintoja useista erikoisista linnuista, joista harvinaisin oli Kokemäen Puurijärvellä nähty ruostepääsky. Muita huippuharvinaisuuksia olivat Kaarinassa ja Helsingissä havaitut sitruunavästäräkit ja Saaressa havaittu kiljukotka. Lisäksi havaittiin useita haarahaukkoja, mustapyrstökuireja ja muuttohaukkoja.
Tornien taisto on Eläinmaailma- lehden vuodesta 1994 järjestämä joukkueiden välinen kutsukilpailu. Tänä keväänä kilpailu muuttui avoimeksi ja taisto toteutettiin Eläinmaailman ja BirdLife Suomen yhteistyönä. Tornien taisto on hauska tapahtuman, jonka tarkoituksena on paitsi viettää mieleenpainuvaa lintupäivää, kiinnittää huomiota linnuille tärkeiden pesimä- ja levähdyspaikkojen suojeluun ja edistää lintuharrastusta.
Kilpailun säännöt olivat:
- Joukkueet ovat 3-6 henkilön ryhmiä, jotka ovat itse valinneet lintutornin, josta osallistuvat kilpailuun.
- Joukkueen tehtävänä on havaita tornista mahdollisimman monta lintulajia kilpailuaikana
- Joukkueesta vähintään kahden henkilön on havaittava laji, jotta sen voi hyväksyä kilpailussa havaituksi.
Seitsemännessä Tornien taisto -tempauksessa 3-6 hengen joukkueet kilvottelevat yleisön avustamina peräti 72 lintutornissa, aina Enontekiötä myöten. Nimi ei joukkuetta pahenna; mukana ovat Lajinsa viimeiset, Atomiryhmä, Pyhäjärven Ponnistus, Pinnat kireällä, Laatokan Karjala, Viskisiepot, Käen näkijät ja monta muuta uljasta joukkuetta.
Lajien laskenta ei ole Tornien taiston päätavoite, vaikka lajeja epäilemättä koetetaankin havaita torneista kaikin mahdollisin keinoin. Tärkeintä on viettää mukavaa keväistä retkipäivää ja perehtyä lintuharrastuksen saloihin.
Opastettuja linturetkiä järjestetään ainakin viidessä paikassa: Helsingin Viikissä (Hakalanniemen uudempi torni), Espoon Laajalahdella Villa Elfvikissä, Espoon Suomenojan lintulammella, Liminganlahden Virkkulan luontokeskuksessa ja Kodisjoen Otajärvellä. Retket lähtevät näiden lintutornien juurelta klo 7.00, 9.00 ja 11.00.
Tornien taiston järjestävät Eläinmaailma-lehti ja BirdLife Suomi. Tapahtumaa sponsoroi Kemira Agro.
Tornit ja joukkueet on lueteltuina BirdLife Suomen kotisivuilla osoitteessa www.birdlife.fi , jossa myös tulokset julkaistaan lauantaina klo 16.00.
Muuttolintutilanne on muuttunut nopeasti viimeisen viikon aikana. Yllättävää on monien hyönteissyöjien ensimmäisten yksilöiden aikainen saapuminen. Monissa maakunnissa on todettu mm. leppälintuja ja muita hyönteissyöjiä poikkeuksellisen aikaisin. Valtakunnallisesti ennätysaikaisia havaintoja ovat olleet Mietoisissa 25.4. havaittu pikkulepinkäinen sekä Porissa 21.4. havaittu harmaasieppo. BirdLife Suomen maakunnallisten yhdistysten lintuasiantuntijat arvioivat kevätmuuton olevan tällä hetkellä jopa viikon keskimääräistä aikataulua edellä. Kylmän sään yllättäessä muuttolintutilanne tasoittuu kuitenkin nopeasti.
Viime aikoina lintumuuton pääosissa ovat olleet rastaat, punarinnat ja peippolinnut. Puolisukeltajien ja hanhien pääjoukot ovat jo ohittaneet Etelä- Suomen ja päätyneet Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan lakeuksille ja lahdille suuriksi parviksi. Kuluneella viikolla myös pääskyjä näkyi jo eri puolilla Suomea. Silti noin 40 Suomessa yleisenä pesivistä lajeista ja läpimuuttavista on vielä saapumatta. Viimeiset lajit saapuvat Suomeen vasta kesäkuussa.
IBA-alueiden merkitys lintujen suojelulle on valtaisa. Euroopan 3619 IBA-aluetta kattavat vain 7 % Euroopan pinta-alasta. Nämä alueet suojelemalla voidaan kuitenkin turvata kohtuullisesti peräti 70% Euroopan lintulajeista. Eniten IBA- alueita on kartoitettu Espanjasta, jossa niiden lukumäärä on 391. Suomesta kriteerit täyttäviä alueita oin kartoitettu 96. Nämä alueet kattavat yhteensä 2.7 miljoonan hehtaarin alan eli 8 % Suomen maapinta-alasta.
IBA suojelee myös muuta luontoa. Linnut ovat hyviä ympäristön indikaattoreita eli niiden runsaus kertoo myös muiden eliölajien runsaudesta. Suojelemalla lintuja ja IBA-alueita suojellaan myös muita eliöryhmiä. Tärkeiden lintualueiden verkosto on siis tärkeä kokonaisuus koko Suomen luonnonsuojelun kannalta. Kaikille lintulajeille yksittäisten kohteiden suojelu ei sovellu. Näille lintulajeille tarvitaan myös muita suojelutoimenpiteitä, esimerkiksi muutoksia elinympäristöjen käytössä.
Euroopassa 40 % ja Suomessa kolmasosa IBA-alueista on vielä kansallisen suojelun ulkopuolella. Lisäksi puolet EU-maiden IBA-alueista on vailla lintudirektiivin mukaista SPA (erityissuojelualue) -suojaa. Suomen IBA-alueista 7 puuttuu kokonaan Natura-verkostosta. Muut alueet ovat joko osittain tai kokonaan mukana Natura-verkostossa. Natura-rajaukset ovat monin paikoin merkittävästi IBA- rajauksia pienempiä, joten linnustollisesti tärkeitä alueita puuttuu edelleen esityksestä runsaasti. IBA-alueiden turvaaminen ei välttämättä tarkoita alueiden täydellistä rauhoitusta. Monilla alueilla on tärkeää, että ihmistoiminta, mm. maatalous, jatkuu nykyisen kaltaisena. Tärkeintä on, että alueet pystyvät myös tulevaisuudessa ylläpitämään linnustolliset arvonsa. Näillä alueilla ei tule sallia merkittäviä linnustollisesti haitallisia hankkeita.
Saaristomerellä tehtyjen tutkimusten mukaan tehokkaalla minkinpyynnillä voidaan parantaa lintujen pesimämenestystä erittäin merkittävästi. Runsaan minkkikannan alueilla poikaset ja nuoret linnut jäävät monilukuisesti minkkien saaliiksi. Tästä on seurauksena lintujen poikastuoton ja yksilömäärien selvä väheneminen.
Minkin runsautta on mahdollista säädellä tehokkaasti pyynnin avulla. Määrän sääteleminen on riistanhoidollisesti erittäin tärkeää, sillä minkkien ravintoon kuluu huomattavan paljon riistalintujen poikasia. Jokaisen vesilintuja tai kanalintuja metsästävän metsästäjän tulisi pitää huoli oman kotiseutunsa pienpetojen määrän rajoittamisesta. Näin linnustomme säilyy monipuolisena ja myös riistalintuja riittää tulevaisuudessa.
Suomessa tehtyjen kyselytutkimusten mukaan hyvin suurta osaa metsästäjistä minkin ja supikoiran pyynti ei kiinnosta lainkaan. Näyttääkin selvältä, ettei pienpetopyyntiä saada riittävän tehokkaaksi ilman erityistoimenpiteitä. Lintuharrastajat toivovat, että maa- ja metsätalousministeriö sekä metsästäjäorganisaatiot rupeavat erityistoimiin minkin pyynnin tehostamiseksi. Paikallistasolla pyynti on monin paikoin hyvin järjestetty, mutta kokonaisuutena pyyntiä on saatava tehostettua. Pyyntiä tulee tehostaa erityisesti vesistöjen läheisyydessä sekä tärkeillä lintujen pesimäalueilla.
Myös Maa- ja Metsätalousministeriön metsäkanalintutyöryhmä esitti vuoden alkupuolella ilmestyneessä muistiossaan huolensa pienpetojen pyynnin vähäisestä määrästä ja toivoi toimia pyynnin tehostamiseksi.
Minkki ja supikoira eivät kuulu Suomen alkuperäiseen eläinlajistoon, vaan minkkikanta on lähtöisin turkistarhoista karanneista yksilöistä ja supikoirakanta Venäjän puolella tehdyistä istutuksista. Vieraana eläinlajina ne ovat tuottaneet monilla alueilla merkittäviä tuhoja linnustolle. Minkki on monipuolista ravintoa käyttävä petoeläin, joka pystyy vaihtamaan ravintokohdettaan esimerkiksi linnuista kaloihin lintujen määrän vähentyessä. Niiden opportunistisen ravinnonkäytön ansiosta saalislintujen määrä ei säätele kantaa, vaan se pysyy korkeana, vaikka lintukannat olisivat pienet.
Vaikka ensimmäiset haarapääskyt saapuivatkin Suomeen jo nyt, niiden päämuuttoon on vielä reilu kuukausi aikaa. Viime vuosina ensimmäiset haarapääskyt on tavattu juuri näihin aikoihin huhtikuun puolivälissä. Aikaisin Suomessa koskaan havaittu haarapääskyhavainto on 7 vuoden takaa, vuodelta 1993, jolloin kevään ensimmäinen yksilö havaittiin Helsingissä jo 23. maaliskuuta.
Liian pohjoiseen liian aikaisin erehtyneille uskalikoille voi alkukevään ankaruus osoittautua ylivoimaiseksi koettelemukseksi. Niin Inarin Solojärvelle 7.4. saapunut töyhtöhyyppä kuin Kittilän Kinisjärvelle samana päivänä eksynyt liejukana kokivat molemmat kovan kohtalon ja ne löytyivät kuolleina kaksi päivää myöhemmin. Pohjoisessa on edelleen varsin talvista ja saapuneille muuttolinnuille niukasti ravintoa tarjolla.
Harvinaisin viikon aikana havaittu lintu oli Hangon Tvärminnestä esiin kiikaroitu ruskosotkanaaras. Ruskosotka on havaittu Suomessa vain kymmenkunta kertaa aikaisemmin, joten moni harvinaisuuksista kiinnostunut harrastaja suuntasi loppuviikon ja viikonlopun aikana hankoon.
Vaikka kevätmuuttajat ovatkin hieman aikataulustaan jäljessä on jo nyt luonnossa paljon kiikaroitavaa. Kevään komeimmat lintumuutot ovat vielä kokematta, mutta seuraavan parin viikon aikana lintumaailmalla on innokkaille tarkkailijoille paljon tarjottavaa. Kurkien, petolintujen, hanhien ja monen muun pienikokoisemman lajin päämuutot ovat edessä.
Lintudirektiivi kieltää yksiselitteisesti lintujen metsästämisen niiden kevätmuutto- ja pesimisaikoina. Lisäksi komissio huomautti Suomelle, ettei entisten rauhoittamattomien lajien rauhoitusaika 10.4.-31.7. ole riittävän pitkä turvaamaan niitä niiden lisääntymisaikana. Suomen ja Ahvenanmaan metsästysviranomaisetovat antaneet täksi kevääksi lähes 80 000 vesilinnun kevätmetsästyskiintiön. Suomessa tai Ahvenanmaalla saa nykylainsäädännön mukaan kevätmetsästää haahkoja, pilkkasiipiä, alleja, tukkasotkia, isokoskeloita, tukkakoskeloita, telkkiä ja lehtokurppia.
BirdLife Suomi ja Suomen Luonnonsuojeluliitto ovat viimeksi joulukuussa 1999 kirjoittaneet komissiolle kirjeen Suomen kevätmetsästystilanteesta ja lintujen muutto- ja pesimäkauden ajoittumisesta. Kirjelmässään järjestöt osoittivat, että Suomen kevätmetsästyksen oikeuttamiseksi lähettämät perustelut olivat vääriä.
BirdLife Suomi ja Suomen Luonnonsuojeluliitto vaativat, että Suomi ja Ahvenanmaan maakunta muuttavat metsästyslakinsa lintudirektiivin mukaiseksi mahdollisimman pikaisesti. Tämä tarkoittaa kevätmetsästyksen täydellistä kieltämistä sekä rauhoittamattomien lintujen pesimäaikaisen rauhoittamisen pidentämistä niiden todellisen pesimäajan mukaiseksi.
Kevätmetsästys alkoi Ahvenanmaalla maaliskuun puolivälissä. Varsinais-Suomen ja Länsi-Uudenmaan rannikkoalueella kevätmetsästys alkaa 10.4.
Komission tiedote on luettavissa: kokonaisuudessaan komission sivuilta.
Muutamia muuttolintuja on kaikesta huolimatta ehtinyt jo Lappiin asti. Pulmuset ovat tunnettuja siitä, että ne muuttavat läpi Suomen nopeasti usein säästä riippumatta. Pulmusparvia onkin nähty jo Keski-Lappia myöten. Kevään ensimmäinen kottarainen päätti olla palelematta pohjoisimman Suomen alkukeväässä, sillä saavuttuaan 29.3. Inarin Solojärvelle se asettui saman tien sisälle paikalliseen navettarakennukseen!
Kylmä sää ei juurikaan hidasta hanhien ja joutsenten muuttoa. Länsirannikolla hanhia on alkanut kerääntyä pelloille. Myös vesilintujen muutto on jonkin verran edistynyt eteläisimmässä Suomessa. Avoimilla merenlahdilla on havaittu erityisesti sotkia, koskeloita ja nokikanoja. Muuton edistyminen sisämaahan riippuu lämpötilasta, sillä uusia sulia tarvitaan ennen kuin vesilinnut jatkavat muuttoaan pohjoisemmaksi.
Viikon harvinaisin lintu oli Turun saaristossa Jurmon saarella havaittu mustapäätasku. Laji on Suomessa jokavuotinen vierailija, se pesii meitä lähinnä Keski-Euroopassa. Viikon huikein lintuhavainto oli kuitenkin Salon Halikon lahdelle 31.3. saapunut pohjansirkku, joka paransi saapumisennätystään lähes kahdella viikolla.
Suomen Lintutieteellisen yhdistyksen viime vuotinen toiminta katsottiin esimerkilliseksi ja hyvin lintuharrastusta, -tutkimusta ja suojelua edistäväksi. Viime vuonna 75-vuotta täyttänyt Suomen Lintutieteellinen Yhdistys mm. järjesti Linnut-kongressin Turussa, julkaisi maailman lintujen Suomenkielisen nimistön sekä julkaisi Ornis Fennica -lehteä. Yhdistyksen julkaisema Ornis Fennica lehti valittiin vuoden lintulehdeksi. BirdLife Suomen hallitus perusteli valintaa: " Ornis Fennica on muutamassa vuodessa noussut maailman lintujulkaisujen arvostetuimpien joukkoon". SLY on julkaissut lehteä koko toiminta-aikansa.
Kuopion ja Pohjois-Savon linnusto -kirja valittiin vuoden lintujulkaisuksi. Kirja on sisällöltään monipuolinen sekä ulkoasultaan ja kuvitukseltaan erittäin onnistunut. Pohjois-Savon Linnusto -kirjan on julkaissut Pohjois-Savon Lintutieteellinen Yhdistys, Kuikka. Kuikan kotisivut valittiin lintuyhdistysten parhaiksi.
BirdLife Suomi on 28 Suomessa toimivan lintuyhdistyksen kattojärjestö. Järjestön tavoitteena on lintuharrastuksen, -tutkimuksen ja -suojelun edistäminen.
Natura-verkoston edellisessä valmisteluvaiheessa kuusi kansainvälisesti tärkeää lintualuetta (IBA = Important Bird Area) jäi Naturan ulkopuolelle. Verkostosta puuttuvat kokonaan: Artjärven kosteikot, Kontiolahden Pitkäranta, Kauhavan Alajoen pellot, Kristiinankaupungin Lålbyn alue, Tornion Karunginjärvi ja Kemihaaran suot (Vuotoksen alue).
Artjärven kosteikot ja Tornion Karunginjärvi ovat joutsenen tärkeimpiä levähdysalueita Suomessa. Lålby ja Alajoen pellot ovat tärkeimpiä metsähanhen levähdyspaikkoja. Kemihaaran suoalue on poikkeuksellisen edustava pohjoisen havumetsä- ja suolinnuston pesimäalue. Kontiolahden Pitkäranta on monipuolinen suo- ja kosteikkolintujen pesimäalue ja muutonaikainen lepäilykohde.
Suomen Natura-verkostoa täydennetään parhaillaan. Suomen hallituksen ja ympäristöministeriön on nyt huomioitava kaikki kansainvälisesti tärkeiksi lintualueiksi todetut alueet. Niiden lisäämisellä Natura-verkostoon voidaan parhaiten turvata Suomen tärkeiden lintualueiden ja Suomen linnuston tulevaisuus.
IBA on BirdLife Internationalin hanke, jossa on tieteellisin kriteerein kartoitettu Euroopan tärkeimmät lintualueet. Suomessa näitä kansainväliset kriteerit täyttäviä alueita on 96 kappaletta. Koko Euroopan IBA-verkko julkaistaan maaliskuussa kirjassa Important Bird Areas in Europe. Kirjan esittelemät alueet ovat Euroopan tärkeimpiä lintualueita, joiden suojelu on erittäin tärkeää eikä niitä voi perustellusti jättää Natura-verkoston ulkopuolelle.
BirdLifen IBA-kartoitus on kattavin Suomessa tehty lintualueiden kartoitus. EY- tuomioistuin määräsi Hollannin suojelemaan kaikki BirdLifen kartoittamat IBA- alueet, koska Hollannin valtiolla ei ollut esittää kartoitusta tärkeistä lintualueista. Myöskään Suomen ympäristöministeriö ei ole tehnyt riittävän laajaa lintualuekartoitusta, joten on todennäköistä, että tuomioistuimen päätös viimeistään velvoittaa Suomen suojelemaan kaikki IBA-alueet.
Juuri nyt pöllöjen soidinaktiivisuus on korkeimmillaan ja ne huhuilevat aktiivisesti. Varmimmin pöllöt ovat äänessä keväisenä ja tyynenä iltana. Lämpimän ja aurinkoisen päivän jälkeen metsissä kuulostaa asustelevan selvästi enemmän pöllöjä kuin epävakaan ja tuulisen päivän jälkeen, tietävät BirdLife Suomen asiantuntijat.
Pöllöjen vuosittaista runsautta säätelee pikkunisäkkäiden määrä. Myyrät, erityisesti peltomyyrä, metsämyyrä ja vesimyyrä ovat pöllöjen pääravintoa. Kun myyrätilanne on huono, pöllöt joko jättävät kokonaan pesimättä tai tuottavat normaalia pienempiä poikueita. Muutamat lajit siirtyvät uusille alueille pikkunisäkäskantojen romahtaessa. Tällaisia vaeltavia lajeja ovat mm. sarvipöllö ja helmipöllö.
Varmimmin pöllöjä kuulee metsäalueilla. Parhaita pöllömetsiä ovat vanhahkot kuusi- ja sekametsät. Silti pöllön huhuiluun voi törmätä myös kaupungeissa. Keskimäärin Suomen runsaimmat pöllölajit ovat helmipöllö (15 000 paria), varpuspöllö (10 000), sarvipöllö (5000) ja suopöllö (5000).
Ahvenanmaalla metsästetään keväällä haahkoja, pilkkasiipiä, alleja, tukkasotkia, isokoskeloita, tukkakoskeloita, telkkiä ja lehtokurppia. Selvästi runsain keväällä Ahvenanmaalla metsästettävä laji on haahka. Ahvenanmaan kevätmetsästyskiintiö ei muuttunut mainittavasti vuodesta 1999 - sitä pienennettiin ainoastaan alle 3 %. Kevätmetsästys on edelleen sallittua myös Suomen lounaisella rannikkoalueella, missä se alkaa 10. huhtikuuta.
Ahvenanmaalla keväällä metsästettävistä lajeista selvästi harvinaisin on pilkkasiipi, joita pesii Suomessa ainoastaan 14 000 paria. Pilkkasiipeä metsästettiin viime vuonna yli kiintiön. 8000 yksilön kiintiö ylitettiin lähes 10 prosentilla. Tämän kevään pilkkasiipikiintiö on 6700 yksilöä. Harvalukuista pilkkasiipeä ei saa metsästää Suomessa Ahvenanmaan ulkopuolella.
BirdLife Suomi vaatii, että sekä Ahvenanmaan maakuntahallitus että Suomen eduskunta saattavat metsästyslainsäädäntönsä nykyaikaiseksi ja kieltävät kevätmetsästyksen kokonaan. "Kevätmetsästys on perinne, joka on jäänyt elämään niiltä ajoilta, kun saariston asukkaat tarvitsivat keväistä riistaa selvitäkseen. Sillä ei ole enää mitään merkitystä saariston asukkaiden toimeentulossa - se on vain harrastus. Muutenkin kevätmetsästys on luonnonvarojen haaskausta ja vastoin kestävän kehityksen ajattelutapaa. Metsästyksen tulee kohdistua syksyisiin nuoriin lintuihin, joiden luontainenkin kuolleisuus on suuri, ei populaation kannalta arvokkaimpiin juuri uusia yksilöitä tuottaviin emolintuihin" sanoo toiminnanjohtaja Mika Asikainen BirdLife Suomesta.
"Lintudirektiivin 7 artikla kieltää yksiselitteisesti lintujen metsästyksen niiden kevätmuutto- ja lisääntymisaikana. Suomen olisi syytä saattaa lainsäädäntönsä direktiiviin mukaiseksi ennen kuin komissio ryhtyy oikeustoimiin Suomea vastaan" Asikainen jatkaa. "BirdLife Internationalin johdolla Euroopasta kerättiin viime vuoden aikana yli 2 miljoonaa nimeä kevätmetsästyksen lopettamiseksi. Se on selkeä viesti kansalaisilta - kevätmetsästystä ei suvaita".
Metsäviklo on pieni kahlaaja, joiden ensimmäiset yksilöt saapuvat Suomeen yleensä huhtikuun alkupuolella. Nyt tehtyä havaintoa edelsi voimakas lounainen virtaus, jonka mukana metsäviklo saapui Suomeen. Tällä hetkellä Suomessa pesivien metsäviklojen pääjoukot ovat vielä eteläisellä Itämerellä ja Keski- Euroopassa.
Lintujen kevätmuutto on edellisen viikon aikana edennyt pienin askelin. Kiuruja, pulmusia, uuttukyyhkyjä, mustavariksia sekä muutamia vesilintulajeja on eteläiseen Suomeen saapunut jo jonkin verran, mutta kokonaisuutena saapuneiden kevätmuuttajien lista on vielä lyhyt. Lämpimän ilmavirtauksen tullessa tilanne voi muuttua hyvinkin nopeasti. Suurin osa aikaisin Suomeen saapuvista linnuista saapuu lounaan suunnasta, joten lounaisilla ilmavirtauksilla uusia muuttajia saapuu eniten.
BirdLifen vetoomuksessa vaaditaan Euroopan valtioita saattamaan lainsäädäntönsä lintudirektiivin mukaiseksi. Erityisesti vetoomuksessa korostetaan kevät- ja kesäaikaisen metsästyksen kieltämistä. Lintudirektiivissä vaaditaan yksiselitteisesti, ettei lintuja saa metsästää niiden lisääntymisaikana tai niiden palatessa lisääntymisalueilleen. Pesimään palaavien ja pesivien lintujen metsästäminen ei ole riistanhoidollisesti järkevää. Lintujen metsästäminen pesimäaikana herättää myös eettisiä kysymyksiä.
Lintudirektiivistä ja kovasta vastustuksesta huolimatta Ranska pidensi lintujen metsästysaikaansa toissa vuonna. Metsästyskausi on nyt seitsemän ja puoli kuukautta pitkä, heinäkuun puolivälistä helmikuun loppuun. Helmikuussa lintujen kevätmuutto on Ranskassa jo pitkällä (tänä vuonna jo mm. haarapääskyt saapuneet) ja Ranskan metsästyslaki rikkoo selvästi lintudirektiivin periaatteita. Myös Suomi rikkoo törkeästi lintudirektiiviä. Vesilintujen kevätmetsästys alkaa taas Suomen rannikolla 10.4. ja Ahvenanmaalla jo maaliskuussa.
BirdLifen vetoomuksen myötä kaksi miljoonaa Euroopan kansalaista pyytää Euroopan parlamenttia torjumaan kaikki aloitteet lintudirektiivin muuttamisesta ja myötävaikuttamaan direktiivin tehokkaaseen täytäntöönpanoon. Vetoomus luovutetaan maaliskuun ensimmäisenä päivänä Euroopan parlamentin puheenjohtajalle Nicole Fontainelle. Suomessa reilu kymmenen tuhatta lintujen ystävää allekirjoitti vetoomuksen. BirdLife Suomi toivoo Suomen eduskunnalta toimia, jotta myös Suomen metsästyslainsäädäntö saatetaan pikaisesti lintudirektiivin mukaiseksi.
BirdLife International on maailman lintujensuojelujärjestöjen yhteenliittymä, joka toimii yli sadassa maassa. BirdLife Internationalin Suomen partneri on suomalaisten lintuyhdistysten kattojärjestö BirdLife Suomi.
Lintujen asuntopulan helpottamisen lisäksi pönttöjen avulla saa myös koko kesäksi seurattavaa pihapiiriin. Laulavat ja poikasia ruokkivat linnut ovat mielenkiintoista seurattavaa. Pöntön laittajan ei pidä huolestua, vaikka pönttöihin ei ilmestyisikään asukasta kevättalven aikana, sillä monen pöntöttäjän suosikkilinnut kirjosiepot saapuvat vasta toukokuussa Suomeen.
Paitsi pikkulinnut myös monet muut lintulajit tarvitsevat pönttöjä asumuksiksi. Nykyään valtaosa myyriä syövistä pöllöistä pesii pöntöissä suurien kolopuiden harvinaistumisen vuoksi. Lisäksi mm. vesilinnuista telkkä ja isokoskelo pesivät pöntöissä. Niiden metsästyskauden runsauden kannalta on tärkeää, että pönttöjen lukumäärä on riittävän suuri ja kaikki halukkaat parit voivat pesiä.
Pönttölinnuistamme voimakkaasti taantuneita ovat kottarainen ja käenpiika. Niidenkin asuntopulaa voidaan helpottaa keskikokoisilla pöntöillä. Kulttuuriympäristön laji käenpiika on parissa vuosikymmenessä taantunut varsin yleisestä lajista harvinaisuudeksi. Voimakkaan taantumisen vuoksi BirdLife Suomi on valinnut käenpiian vuoden 2000 projektilajiksi. Autetaan käenpiikaa ripustamalla sille asumuksia pihapiireihin.
Pönttöjen rakennusohjeet ja mitat löytyvät helposti Internetistä BirdLife Suomen kotisivuilta osoitteesta http://www.birdlife.fi/lintutietoutta/linnunponttojen- rakennusohjeet.html
Tähän mennessä on löydetty vasta yksi kuollut vanha merikotka ja toinen yksilö on myrkytyksen vuoksi hoidossa. Joen rannoilla on kuitenkin edelleen paljon saastuneita kaloja, joita paikalliset kalastajat ja lintumiehet keräävät pois. Hortobágyn alueella on jo aloitettu merikotkien ruokkiminen saastumattomilla kaloilla. Ruokkimisella on tarkoitus saada kotkat syömään puhdasta ruokaa katastrofin kriittisimpien hetkien aikana.
Merikotkien ruokkimista on jatkettava riittävän pitkään, jotta pesivät ja muuttavat linnut pystyvät ruokailemaan saastumattomalla ravinnolla eli ainakin niin kauan kunnes kaikki kuolleet ja myrkyttyneet kalat on saatu kerättyä pois. Maaliskuussa Hortobágyyn tulee lisää muuttolintuja mm. haarahaukkoja, jotka myös käyttävät kalaa ravinnokseen.
Lintujen ruokkimiseen ja kuolleiden kalojen keräämiseen Unkarin BirdLife ja Hortobágyn kansallispuiston väki tarvitsevat avustusta. Puhtaan ravinnon toimittamisen lisäksi on erittäin tärkeätä seurata paikallista linnustoa ja muuta eläimistöä sekä katastrofin vaikutuksia niihin. Hortobagyn aluetta käyttävät lepäily ja ruokailualueenaan myös monet Suomessa pesivät linnut.
BirdLife Suomi järjestää keräyksen Unkarin merikotkien suojelemiseksi. Keräyksen tuotolla hankitaan merikotkille ja muille linnuille myrkytöntä ravintoa, jotta ne selviävät paremmin syanidikatastrofista. Keräystilin numero on 800015- 2095806. Lahjoituksen viestiksi pankkisiirron viestikenttään Tiszajoki.
Varmaa kiuruhavaintoa ei ole vielä tehty, mutta porissa havaittiin viikonloppuna erittäin todennäköinen kiuru. Valitettavasti lintu meni sen verran kaukaa havainnoitsijoista, ettei lajia päästy varmuudella määrittämään. Seuraavaksi Suomeen odotellaan töyhtöhyyppää ja kottaraista.
Ensimmäisten kevätmuuttajat havaitaan Suomessa keskimäärin juuri näihin aikoihin, ennen helmikuun puoliväliä. Yleensä yksilöiden lukumäärät pysyvät pieninä useita viikkoja ensimmäisten saapujien jälkeen ja suuria yksilömääriä havaitaan vasta maaliskuun puolivälissä. Aikaisin keväällä saapuvia lajeja on Suomen pesimälinnustossa varsin vähän. Valtaosa Suomen pesimälajistosta saapuu vasta huhti- ja toukokuussa. Joka tiistai päivitettävä Suomen lintutilanne Internetissä: http://www.birdlife.fi/
BirdLife Suomen kotisivuilta löytyy monipuolista lintuihin liittyvää tietoa. Vastikään linnuista innostuneelle sivuilta on mm. perustietoa lintuharrastuksesta. Myös lintujen suojelusta kiinnostuneille on runsaasti mielenkiintoista luettavaa. Lisäksi kotisivuilta löytyy tietoa lintututkimuksesta, eri puolilla maata toimivista lintuyhdistyksistä, Suomen parhaiden lintutornien sijaintipaikoista jne. Tilastonikkareita hyödyttävät mm. lista Suomessa havaituista lintulajeista, Suomen lintujen ensihavainnot, kaikkien maailman lintujen suomenkieliset nimet ja perustietoa Suomen linnustosta. Myös linnunpönttöjen rakennusohjeet sekä perustietoa talviruokinnasta on sivujen antina. Linkkikokoelman avulla pystyy tutustumaan vaikkapa japanin linnustoon.
BirdLife Suomen kotisivut perustettiin huhtikuussa 1998. Niiden suosio on siis kasvanut voimakkaasti. Sivujen suosiota on edesauttanut jatkuva päivitys ja koko ajan kasvanut ajankohtaisen tiedon määrä. Kotisivusto toimii myös hyvänä lintukiinnostuksen mittarina. Runsas kävijämäärä osoittaa, että linnuista kiinnostuneiden määrä on suuri ja että tietoa osataan myös hakea.
BirdLife Suomi ry on 28 maassamme toimivan lintuyhdistyksen kattojärjestö. Sen tavoitteena on edistää lintuharrastusta ja -tutkimusta sekä lintujen elinympäristöjen ja luonnon monimuotoisuuden suojelua. BirdLife Suomi on maailmanlaajuisen, yli sadassa maassa toimivan ja yli 2.5 miljoonan henkilöjäsenen BirdLife International-järjestön jäsen. Euroopan Unioni luokittelee BirdLife Internationalin merkittävimpiin ja luotettavimpiin ympäristöasiantuntijoihin.
Maataloustalousympäristömme on muuttunut monella tavalla viimeisen sadan vuoden aikana. 1900-luvun alkupuolella maatalousympäristömme oli monimuotoisimmillaan. Valtaosa maatiloista oli pienikokoisia ja maanviljelyn lisäksi niillä pidettiin karjaa. Erilaisten perinneympäristöjen (niityt, kedot, hakamaat ja metsälaitumet) määrä ja pinta-ala oli selvästi suurempi kuin viljelyssä ollut peltoala. 1950-luvulta alkoi kuitenkin maataloutemme tuntuva tehostaminen. Väkilannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö lisääntyi, niityt korvattiin nurmiviljelyllä, salaojitus yleistyi, tilat erikoistuivat erityisesti etelässä joko viljakasvien tai juurikasvien viljelyyn, karjatalous väheni, perinneympäristöjen määrä suorastaan romahti, tilakoko suureni. Tehostumisen tuomat ympäristömuutokset ovat vaikuttaneet moniin maatalousympäristössä esiintyvään eliöön. Moni laji on vähentynyt, useat jopa kadonneet.
Tutkija Mikko Pitkäsen (BirdLife Suomi) ja tutkija Juha Tiaisen (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, RKTL) laatima raportti käsittelee laajasti maatalousympäristön eliöstössä 1900-luvulla tapahtuneita muutoksia ja muutosten syitä maassamme. Raportissa keskitytään tarkastelemaan useiden koti- ja ulkomaisten tutkimusten pohjalta maatalousympä-ristön kasvien, lintujen, päiväperhosten, pölyttäjähyönteisten sekä lantakuoriaisten runsautta sekä niiden monimuotoisuuteen vaikuttavia tekijöitä.
Uhatuimpia ovat erilaisissa perinneympäristöissä viihtyvät kasvit ja eläimet. Esimerkiksi niittyjen, ahojen ja ketojen päiväperhoslajeista 2/3 on vähentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Useat kuivilla niityillä ja kedoilla pesivät mesipistiäiset ovat niin ikään taantuneet.
Monet laitumilla viihtyvät lantakuoriaiset ovat taantuneet karjatalouden vähentymisen aiheuttaman laidunverkoston harvenemisen takia. Peltolinnustosta vähentyneisiin kuuluvat pelloilla pesivien lajien, kuten peltosirkku ja isokuovi, lisäksi myös pihapiirissä ja laitumilla viihtyvät lajit, kuten haarapääsky ja kottarainen. Peltojen ja niiden pientareiden kasvillisuus on yksipuolistunut pitkälti lisääntyneen lannoituksen ja tehostuneen rikkakasvitorjunnan tuloksena.
Raportissa esitetään monia maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden säilyt- tämisen ja lisäämisen kannalta olennaisia toimenpiteitä. Ensiarvoisen tärkeää on eri-laisten perinneympäristöjen suojelu, vanhojen ennallistaminen ja uusien perinneympäristöjen luominen, esimerkiksi ulkolaidunnusta elvyttämällä. Myös luonnonmukaisen viljelyn (LUOMU) lisääminen turvaa monimuotoisen ja luonnon arvoiltaan rikkaan maatalousympäristön säilymisen maassamme. Muita toimenpiteitä ovat mm. viljelykierron ja viljelykasvivalikoiman monipuolistaminen sekä piennarten hoitaminen (niitto ja niittojätteen poistaminen) ja piennarkasvillisuuden suojeleminen lannoitteiden ja torjunta- aineiden vaikutuksilta suojelureunusten avulla.
Näin ei saisi jatkua: maatalouden tukikriteerit on muutettava enemmän laatu- ja ympäristökeskeisiksi. Samalla tuen määrä pienemmille tiloille on nostettava tasolle, joka mahdollistaa maaseutukulttuurimme ja sen perinnemaisemien pelastamisen.
Perinnemaisema on vuosisatoja vanha viljelyksien ja laiduntamisen muokkaama elinympäristö; useimmille meistä se lienee käsitteenä yhtä itsestään selvä kuin metsä tai suo. Perinnemaisema on kuitenkin suurelta osin syntynyt ihmisen toiminnan tuloksena ja hän kykenee sen myös nopeasti hävittämään. Vuosisatojen aikana monet kasvi- ja eläinlajeistamme ovat sopeutuneet hyödyntämään perinnemaisemien viljelyn ja laiduntamisen kiertoa. Useat niistä yleistyivät maassamme vasta samassa tahdissa perinnemaisemien kanssa. Ihmisen toiminta on tässä suhteessa rikastuttanut luontomme monimuotoisuutta: perinnemaisema ja ihminen ovat kietoutuneet yhteen kauniiksi kokonaisuudeksi, kulttuuriympäristöksi.
Viljelymenetelmät muuttuivat hitaasti toiseen maailmansotaan asti. Tämän jälkeen kiihtyvä maaltamuutto sekä jäljelle jääneiden tilojen tuotannon koneellistuminen ja erikoistuminen ovat kuitenkin muuttaneet tilannetta. Karjaa ei ole enää tasaisesti ympäri maan eivätkä ne laidunna ulkona entiseen tapaan. Uudet menetelmät ovat korvanneet kesannointitarpeen ja torjunta-aineet mm. vähentäneet tarjolla olevaa hyönteisravintoa. Kaikki tämä näyttää köyhdyttävän perinnemaiseman luontoa nopeasti. Keski-Euroopassa uhanalaisten tai pitkäaikaisesti taantuvien lintulajien lukumäärä on suurempi kulttuurimaisemissa kuin missään muussa elinympäristössä. Suomessa vain vanhoissa metsissä on suurempi uhanalaisten lajien kokonaismäärä.
Kulttuuriympäristön suojelu ei ole vähemmän 'luonnollista' tai tärkeää kuin vaikkapa metsien, soiden tai merien. Eläin- ja kasvilajiston lisäksi kulttuuriympäristön köyhtyminen merkitsee myös ihmiskulttuurin menetystä. Tätä ei tule hyväksyä jonkinlaisena vääjäämättä tapahtuvana lainalaisuutena sen enempää kuin viimeisten vanhojen metsien hakkuita tai jätteiden heittämistä mereen. Ratkaisut ovat ihmisissä - tässä tapauksessa erityisesti Euroopan Unionin maatalouspoliitikoissa ja -virkamiehissä - mutta myös meidän kaikkien kansalaisten päivittäisissä ostopäätöksissä.
Helmikuun 1. päivä 2000 julkaistussa selvityksessään 'Maatalous ja luonnon monimuotoisuus' Suomen ympäristöjärjestöt kiinnittävät huomiota kulttuuriympäristön lajiston taantumisen syihin. Julkaisussa on joukko suosituksia, joita toteuttamalla lajiston ahdinkoa voitaisiin lieventää. Oleellisena osana mitä tahansa toimenpiteitä on kuitenkin samalla koko suomalaisen maaseutukulttuurin pelastamisen tarve. Ympäristöjärjestöjen ja maataloushallinnon tulee ponnistella yhteisesti kulttuuriympäristömme ja sen lajirikkauden vaalimiseksi.
Ympäristöjärjestöt vetoavat myös kansalaisiin, että nämä suosisivat suomalaisia ja erityisesti luonnonmukaisesti viljeltyjä tai kasvatettuja tuotteita eli Luomu- tuotteita. 'Luomuviljelyssä ei käytetä väkilannoitteita eikä torjunta-aineita ja lisäksi viljelykierto on selvästi monipuolisempi kuin tavanomaisessa viljelyssä. Näiden tekijöiden johdosta luomuviljely todistettavasti lisää kasvien ja useiden eliöryhmien monimuotoisuutta' (Pitkänen & Tiainen 2000: Maatalous ja luonnon monimuotoisuus. BirdLife Suomen julkaisu No. 1/2000).
Luomuviljely on suuresti yleistynyt 1990-luvulla ja tällä hetkellä luomutiloja on noin 6% kaikista Suomen tiloista. Halvan ulkomaisen ruoan lupaus voi todella viedä 'halpaan': hintana on maaseudun alasajo sekä kymmenien tuttujen lintu-, perhos-, hyönteis- ja kasvilajien häviäminen tai huomattava harvinaistuminen.
BirdLife Suomi järjestää tiistaina 1.2. 2000 klo 9.00 Ympäristöministeriössä (Kasarmikatu 25, Helsinki) maatalousympäristömme luonnon monimuotoisuutta käsittelevän seminaarin ja tiedotustilaisuuden. Tilaisuudessa julkistetaan ympäristöjärjestöjen (BirdLife Suomi, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen WWF ja Metsästäjäin keskusjärjestö) maatalousryhmän teettämä tutkimus: Maatalouden muutokset ja monimuotoisuus.
Tutkimus käsittelee kasvien ja eri eliöryhmien esiintymisessä ja monimuotoisuudessa tapahtuneita muu-toksia maassamme, muutoksiin johtaneita syitä sekä tulevaisuuden näkymiä. Tutkimuksessa on koottu yhteen niin koti- kuin ulkomaistakin tietoa maatalousympäristön monimuotoisuuden ylläpitämiseksi ja edis-tämiseksi.
Tervetuloa!
Lintuharrastajien keskusjärjestön BirdLife Suomen jäsenet ovat viime päivinä raportoineet lintujen laulukauden alkamisesta. Erityisesti Etelä-Suomessa talitiaisen laulua kuulee jo yleisesti. Myös mustarastaiden laulua on kuultu monin paikoin ja muutamat pöllötkin ovat olleet äänessä. Laulukauden alkamista on edesauttanut vuodenaikaan nähden lauha sää.
Ensimmäiset talitiaiset aloittivat laulamisen jo viime vuoden loppupuolella, mutta tämän vuoden ensi viikkoina laulukautensa aloittaneiden lajien lukumäärä on kasvanut. Tiettävästi ensimmäisen mustarastaan kuultiin laulavan uudenvuoden päivänä.
Pöllöjen soidinhuhuilua voi satunnaisesti kuulla lähes ympäri vuoden. Erityisesti varpuspöllö, huuhkaja ja lehtopöllö kuuluttavat reviiriään myös varsinaisen lisääntymiskauden ulkopuolella. Viime päivien lämpimän sään ansiosta myös näiden lajien huhuiluaktiivisuus on noussut. Talviruokintojen läheisyydessä viihtyvien viherpeippojen on myös havaittu aloittelevan laulukauttaan. Erityisesti lauhoina ja aurinkoisina päivinä talvilintujen lauluaktiivisuus on suurinta, sillä lämpimien säiden ansiosta lintujen ei tarvitse ruokailla koko valoisaa aikaa, vaan ne pystyvät käyttämään aikaa myös reviirien valitsemiseen ja laulamiseen.
Vaikka lintujen laulukausi on alkanut, niiden pesimäkauteen on vielä aikaa. Lämpimän sään vaikutuksesta lintujen sisäinen kalenteri ei mene sekaisin ja ne eivät aloita pesintäänsä keskellä talvea, vaan niiden pesinnän aloituksen laukaisevana tekijänä on päivän pituuden merkittävä kasvu. Päivän pituuden määrätessä pesinnän aloittamisen ajankohdan pesinnät ajoittuvat varsin samanaikaisesti vuodesta toiseen sään vaihtelusta huolimatta.
Oravat ovat siirtyneet suurin joukoin asutuksen ja lintulautojen ääreen kuluvana talvena. Syynä tähän on kuusen heikko käpysato. Lintujen talviruokkijat ovat tehneet poikkeuksellisen runsaasti havaintoja oravista. Talvehtivia lintuja on löytynyt sen sijaan normaalisti.
Lintujen talviruokkijoilla on menossa vuoden kiihkein vaihe. Monien lintulautavieraiden määrät ovat joulukuussa olleet huipussaan ja ruoka on tehnyt kauppansa. Oman lisänsä ruoan kulutukseen ovat tänä talvena tehneet oravat, jotka kuusen käpyjen täydellisesti puuttuessa ovat hakeutuneet lintulaudoille ja asutuksen pariin. Lintujen ruokinnassa tärkeintä on ruokinnan jatkaminen kevääseen saakka, sillä kylmenevä talvi yhdessä ruokinnan lopahtamisen kanssa saa aikaan ikäviä murhenäytelmiä. Ruokinnan runsaus ei ole niinkään merkityksellistä, vaan sen päivittäinen jatkuvuus. Lisäksi täytyy muistaa, että pilaantunutta ruokaa ei saa linnuille antaa.
Joulun aikaan on suoritettu yli 40 vuoden perinteen omaavia talvilintulaskentoja, joista saatujen alustavien tulosten mukaan talvilintujen määrä on suunnilleen normaali. Suomen yleisimmät lintulajit talvella ovat keltasirkku, varpunen ja talitiainen. Kanalinnuista teeren pitkäaikainen väheneminen on huolestuttanut lintuharrastajia suuresti. Tänä talvena teeriä on havaittu muutamin paikoin viime vuosia enemmän. Nyt jää nähtäväksi, olisiko kanta kääntynyt taas nousuun.
Talvilintulaskennat ovat hyvä esimerkki lintuharrastajien vapaaehtoisen työn tärkeydestä; kymmenien vuosien aineistosta saadaan luotettava kuva siitä, mitkä lajit ovat todella runsastuneet ja mitkä vähentyneet. Suurimpia menestyjiä ovat olleet sinitiainen ja viherpeippo, joiden talvehtiva kanta on 20-30-kertaistunut 40 vuodessa. Sen sijaan esimerkiksi kanalintujen alamäki näkyy myös talvilintulaskennoissa selvästi.
Vuosi 1999 oli Suomessa erinomainen lintuvuosi harvinaisista linnuista kiinnostuneille bongareille. Tämän seurauksena uusi Suomen ennätys vuoden aikana havaituissa lintulajeissa on peräti 311 lajia. Ennätykseen ylsi samanaikaisesti kolme eri lintuharrastajaa: Mika Ohtonen Helsingistä ja Jari Rantala sekä Jari Nummelin Vantaalta. Yli kolmensadan lajin pääsi 11 bongaria, tätä aiemmin vain yksi henkilö oli ylittänyt maagisena pidetyn rajan.
Bongareiden vuoden kohokohtia olivat Savonlinnassa vuoden alkajaisiksi löytynyt lunni, Lappeenrannassa näyttäytynyt ruosterastas, Kalajoella havaittu valkosiipikiuru ja Ahvenanmaalla viihtynyt amerikkalainen valkokurkkusirkku. "311 lajin näkeminen Suomessa on hyvästä vuodesta huolimatta valtava saavutus, Suomessahan pesii säännöllisesti vain noin 240 lajia, ja osa niistäkin on hyvin harvinaisia ja vaikeita löytää", sanoo lintuharrastajien kattojärjestön BirdLife Suomen toiminnanjohtaja Mika Asikainen. Edellinen ennätys oli 305 lajia, se oli helsinkiläisen Jyrki Lausamon nimissä.
Bongareiden etuja ajava Bongariliitto on BirdLife Suomen jäsenjärjestöistä tällä hetkellä voimakkaimmin kasvava. Liiton jäsenmäärä lähentelee tuhatta samalla kun lintuharrastajien määrä on noin 7.000. Bongariliitolla on käytössään tehokas tekstihakujärjestelmä, joka välittää tiedon harvinaisista linnuista bongareille lähes reaaliajassa. Kännykät ja piipparit ovatkin bongarille tärkeitä työkaluja. Lisäksi tarvitaan paljon vapaa-aikaa, sillä lintuja joutuu tarkkailemaan kaikkina vuodenaikoina.
Copyright © 2000 by BirdLife Finland.
Last updated January 02, 2001 by webmaster.