Haluatko BirdLife Suomen lehdistötiedotteet itsellesi tuoreeltaan sähköpostilla? Ilmoita nimesi ja sähköpostiosoitteesi toimistolle.
Lapintiaisten vaelluksen käynnistyminen havaittiin tänä vuonna ensin Pohjois- Karjalassa syyskuun puolivälin jälkeen, kun eri puolilla maakuntaa havaittiin kohti länttä ja lounasta matkaavia yksilöitä. Sittemmin vaellus on selvästi voimistunut ja viime viikonloppuna havaittiin yksilöitä etelärannikolla jopa Hankoniemen kärjessä saakka. Vaeltavat lapintiaiset ovat todennäköisesti alkuperältään Suomen itäpuolelta Venäjän taigalta. Tätä olettamusta tukee paitsi vaelluksen suuntautuminen kohti länttä myös sen alkaminen Pohjois-Karjalasta Pohjois-Suomen sijaan.
Lapintiaiselta tavataan heikkoja vaelluksia muutaman vuoden välein. Yleensä vaellusvuosina eteläisesti Suomesta kertyy havaintoja parista-kolmestakymmenestä yksilöstä. Toistaiseksi havaintoja on tänä vuonna kertynyt yli 300 yksilöstä.
Lapintiainen on Suomessa nimensä mukaisesti Lapin pesimälintu. Sen levinneisyyden eteläraja sijaitsee koillismaalla ja kanta on vahvin Pohjois- Lapissa. Suomessa pesii arviolta 40 000 paria lapintiaisia. Se suosii pesäpaikan valinnassa metsiä, joissa on iäkkäitä havupuita, koivupökkelöitä ja muita lahopuita. Kanta on runsain Metsä-Lapin havumetsissä, mutta pesiviä pareja löytyy myös Lapin tunturikoivikoista.
Lauantaina hanhimuutto keskittyi pääsääntöisesti Itäiselle reitille, mutta sunnuntaina suuria hanhiparvia havaittiin koko eteläisessä Suomessa. Lauantaina suurin muuttavien hanhien kokonaismäärä laskettiin Kiteellä, jossa päivän aikana havaittiin yli 42 000 hanhea. Sunnuntaina suurimmat määrät on laskettu Itäisellä Suomenlahdella, jossa parhaiden paikkojen hanhisumma on kivunnut jopa 50 000 hanheen. Viikonlopun hanhimuutossa on havaittu runsaasti kaikkia Suomessa yleisesti läpimuuttavia hanhilajeja eli valkoposkihanhia, sepelhanhia, tundrahanhia ja metsähanhia. Tarkkasilmäiset lintuharrastajat ovat löytäneet tavallisten lajien parvista myös kaksi harvinaista kiljuhanhea ja punakaulahanhea.
Hanhien lisäksi viikonloppuna on havaittu kymmeniä tuhansia muuttavia vesilintuja. Vesilintumuuton päänäyttelijöinä ovat olleet allit, mutta myös mustalintuja, pilkkasiipiä ja haapanoita on havaittu runsaasti. Itäisessä Suomessa lauantaina rynnistivät hanhien ja vesilintujen ohella myös kuikkalinnut, joita havaittiin parhaista pisteistä useita tuhansia. Tavallisempien lajien, kuikkien ja kaakkureiden, joukosta löydettiin myös pari harvinaista amerikanjääkuikkaa.
Tiaisvaellus on myös ollut voimakasta. Runsaimpina vaeltajina ovat sini- ja talitiainen sekä pyrstötiainen, mutta liikkeellä on ollut myös Etelä-Suomessa harvinaisia lapintiaisia, joita on havaittu etelärannikolla saakka. Myös Siperiasta lähtöisin olevia pähkinänakkeleita on havaittu useita.
Nyt järjestetty maailman lintupäivät on BirdLife Internationalin joka toinen vuosi järjestämä tapahtuma, jonka tarkoituksena on tuoda ihmisille enemmän tietoa linnuista, lintuharrastuksesta ja lintujen suojelusta. Tapahtuma on tänä vuonna osa maailmanlaajuista, koko lokakuun kestävää World Bird -festivaalia. Festivaalin aiheena on "The Inspiration of Birds". Festivaaliin osallistuu tänä vuonna yhteensä 148 organisaatiota 74 eri maasta.
Keskiarvo sopivalle metsiensuojelun tasolle Etelä-Suomessa oli 11 %. Mediaaniarvo oli 5 %, joka myös oli eniten kannatusta saanut suojeluprosentti (ns. moodi). Tällä hetkellä metsiä on suojeltu Etelä-Suomessa runsas 1 %. Lisäsuojelu halutaan ensisijaisesti toteutettaa valtion mailla (50 % vastaajista), seuraavaksi kuntien ja säätiöiden, kolmanneksi yhtiöiden ja neljänneksi yksityisten metsänomistajien mailla. Vastaajista 68 % katsoo metsiensuojelun parantavan virkistysmahdollisuuksia ja luontomatkailua. Suomalaiset eivät katso Etelä-Suomen metsien lisäsuojelun heikentävän suomalaisten hyvinvointia: vain 13 % on tätä mieltä. Peräti 72 % toivoo, että alle 50 kilometrin päässä asuinpaikasta olisi mahdollisimman luonnontilaisina säilytettäviä metsiä, joiden tehtävänä on suojella luonnon monimuotoisuutta ja toimia virkistys- ja luontomatkailualueina. Näistä 47 % kaipaa tällaisia metsiä alle kymmenen kilometrin päähän kodistaan. Suomalaisista 43 % katsoo, että metsiä tulee suojella lisää, vaikka se vaikuttaisi metsäteollisuuden kasvumahdollisuuksin, 22 % on eri mieltä. 59 % uskoo myös, että Suomen kansainvälinen maine hyötyy metsiensuojelusta, mikä parantaa vientiteollisuuden toimintaedellytyksiä.
Gallupin tavoitteena oli tukea Etelä-Suomen metsien suojelua koskevaa yhteiskunnallista päätöksentekoa tarjoamalla tietoa suomalaisten asiaa koskevista mielipiteistä. "On tärkeää, että Etelä-Suomen metsien suojelua käsittelevä METSO-toimikunta ottaa vakavasti huomioon suomalaisten näkemykset, sillä toimikunnan on kyettävä tekemään poliittinen esitys asiasta", sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton pääsihteeri Esko Joutsamo tänään galluptulosten julkistustilaisuudessa Helsingissä. Gallupin tilanneet järjestöt korostavat myös, että tehty tutkimus antaa pohjaa päätöksenteolle siitä, että suojelu tulisi ensisijaisesti toteuttaa yhteisöjen eli valtion, kuntien, säätiöiden ja yhtiöiden metsissä. Tutkimus tehtiin 14.-18.9. omnibus-kyselynä GallupKanava - tutkimusmenetelmällä. Otoskoko oli 1510, ja se edustaa Suomen 15-vuotta täyttänyttä väestöä Ahvenanmaata lukuunottamatta. Virhemarginaali on ±2.3. Tutkimuksen tilasivat BirdLife Suomi, Greenpeace, Luonto-Liitto, Natur och Miljö, Suomen luonnonsuojeluliitto, Tringa ja WWF.
Maailman lintupäivät järjestetään tänä vuonna viidennen kerran. Tulevana viikonloppuna, 6.- 7. lokakuuta, ihmisiä ympäri maailman kannustetaan tutustumaan lintuihin ja lintuharrastukseen satojen erilaisten tapahtumien ja retkien kautta. Viikonlopun aikana retkeillään ja havainnoidaan lintuja yli 30 Euroopan maassa. Lintupäiviin osallistuvat maat lähettävät koosteen havainnoistaan BirdLife Suomelle. Koko Euroopan tulokset julkaistaan BirdLife Suomen kotisivuilla sunnuntaina 7.10. kello 21. Myös BirdLife Suomen paikallisyhdistykset järjestävät viikonlopun aikana muutonseurantaa, retkiä, ym. tapahtumia eri kohteissa ympäri Suomea. Yleisötapahtumia järjestävät mm. seuraavat yhdistykset:
Viikonloppuna koettiin ennätyksellistä kurkimuuttoa, kun sunnuntaina kauan odotettu pohjoinen kylmänpurkaus laittoi tuhannet kurjet muutolle. Hämeenkyrön Mannanmäeltä laskettu uusi kurkimuuton suomenennätys yhdeltä päivältä on nyt 10 375. Myös muualla maassa oli voimakasta kurkimuuttoa; yli 9000 kurjen päiväsummaan päästiin Ähtärissä, Tampereella ja Ypäjällä. Kaikkiaan Suomen yli muutti kurkia sunnuntaina lähes 30 000.
Kurkien muutto on parhaimmillaan syksyn näyttävin tapahtuma Suomen luonnossa. Päämuuttopäivinä kurkiparvissa voi olla satoja lintuja ja muuttoparvien töräyttely kuuluu jopa kilometrien päähän. Aikuisten kurkien joukossa muuttaa tänä vuonna runsaasti myös kesällä syntyneitä poikasia, joiden ääni muistuttaa pikkulinnun viserrystä. Kurki on Suomen suurimpia lintuja, aikuisen linnun siipiväli on jopa 220 cm. Arvioitu pesivien kurkien määrä koko Suomessa on 19 000 paria.
Kurkien syysmuutto jakautuu syksyisin aina useaan huippupäivään. Viimeisenä Suomesta poistuvat niin sanotut länsikurjet, jotka kokoontuvat parhaillaan Vaasan lähellä Söderfjärdenin pelloille. Sinne on tällä hetkellä kokoontunut lähes 3000 kurkea. Nämä kurjet lähtevät liikkeelle yleensä syys-lokakuun vaihteessa. Söderfjärden on Suomen tärkein kurkien levähdysalue ja on mukana myös BirdLifen tärkeiden lintualueiden (IBA, Important Bird Areas) listalla.
BirdLife Suomen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyön tuloksena Suomesta on löydetty 411 kansallisesti tärkeää lintualuetta (FINIBA). Aluejoukkoon sisältyvät myös jo aiemmin nimetyt kansainvälisesti arvokkaat lintualueet (Important Bird Areas, IBA). Kartoitetut lintualueet ovat linnustonsuojelun kannalta erityisen tärkeitä, sillä niillä tavataan runsaasti valtakunnallisesti taantuneita ja uhanalaisia lintulajeja. Alueiden valinta on tehty tieteellisesti kartoittamalla yli 2000 lintualuetta. Näistä mukaan valittiin ainoastaan parhaat alueet, joilla tiukat FINIBA-kriteerit ylittyvät.
FINIBA-kartoituksissa löytyi useita alueita joiden linnustollinen arvo ei ole ollut aiemmin tiedossa tai jota ei ole tiedostettu. Näiden suojelemattomien alueiden säilyminen hyvinä lintupaikkoina on kuitenkin tärkeää Suomen lintulajien säilymiselle. "Maankäytön suunnittelijat ottavat aineiston varmasti ilolla vastaan, sillä tämän työkalun avulla pystytään tekemään ekologisesti entistä kestävämpiä kaavoja. Nyky-yhteiskunnassa alueen ei tarvitse olla luonnonsuojelulailla suojeltu, jotta se tulisi huomioida maankäytössä. Hankkeiden ympäristövaikutukset tulee aina arvioida ja pitää huolta siitä, ettei luonnon kannalta arvokkaita alueita tuhota tahallisesti. Suojelemattomien FINIBA- alueiden osalta yhteiskunnalla on erinomainen tilaisuus osoittaa, etteivät nämä periaatteet ole pelkkää sananhelinää", sanoo BirdLife Suomen toiminnanjohtaja Mika Asikainen.
Kaikkien FINIBA-alueiden säilyminen linnustolle sopivana ei edellytä niiden tiukkaa suojelua, vaan monilla alueilla riittää, että nykyisen kaltainen maankäyttö jatkuu. Esimerkiksi muuttomatkalla levähtävien joutsenten, hanhien ja kurkien suosimien peltoalueiden säilyminen edellyttää maatalouden jatkumista nykyisellään.
BirdLife Suomi järjesti keväällä lastenkilpailun, johon osallistui joukkueita koululuokista ja kerhoryhmistä ympäri Suomea. Kilpailu oli osa BirdLife Internationalin maailmanlaajuista Save the Birds - Save the Trees - Save the Earth -lastenkilpailua. Suomen osakilpailun kolmen parhaan joukkoon päässyt luontokerho Piikkiön Peikkojen "Sanomalintu" -paperimassatyö valittiin Englannin jatkokilpailussa Länsi-Euroopan parhaaksi työksi. Palkintona on viikon matka Taiwaniin, jossa järjestetään kilpailujuhlallisuudet, palkintojenjako sekä lintuharrastustapahtuma marraskuussa. Matkalle pääsevät voittajat kahdeksasta eri maanosasta. Länsi-Eurooppaa edustaa Taiwanissa Piikkiön Peikkojen joukkueesta kaksi lasta sekä ohjaaja.
Sanomalintu -työ erottui edukseen jo Suomen osakilpailussa, jolloin BirdLife Suomi perusteli valintaa seuraavasti: " Lapset olivat sanomalehdestä ja kuusen risuista rakennettua sanomalintua tehdessään pohtineet erinomaisella tavalla lintujen ja luonnon merkitystä, sekä ihmisen vaikutusta niihin. Lintua oli esim. ammuttu muuttomatkalla siipeen, jolloin lapset hoivasivat sen terveeksi. Lapset kertoivat auttavansa lintuja ja luontoa olemalla luonnon ystäviä sekä muistamalla luontoa joka päivä."
BirdLife Internationalin lastenkilpailu tuo suojeluviestin maailman lapsilta. Tarkoituksena on ollut saada lapset ajattelemaan ympäröivää luontoa ja lintuja. Kilpailun suojelijana toimii BirdLife Internationalin kunniapuheenjohtaja Jordanian Kuningatar Noor. BirdLife International on maailmanlaajuinen ympäristöjärjestö, jolla on yli 2.5 miljoonaa henkilöjäsentä. BirdLife Suomi on BirdLife Internationalin partneri ja lintuharrastajien kattojärjestö Suomessa.
Tunturikiurun pesintä on todettu Suomessa viimeksi 1970-luvulla. Suomen pesimälintujen kartoituksen yhteydessä 1980- ja 1990-luvuilla on tehty muutama havainto pesimäaikaan mahdollisesti reviireillä oleilleista yksittäisistä linnuista, mutta yhtään pesintää ei varmistettu.
Tunturikiuruja pesi Suomen Lapissa hyvin runsaasti 1900-luvun alkupuoliskolla. Tällöin maamme pesimäkanta on ollut vähintään kymmeniätuhansia pareja. Lajin taantuma alkoi ilmeisesti jo viime vuosisadan alkupuoliskolla, mutta saavutti hälyttävät mittasuhteet 1970-luvulla.
Tunturikiurun taantuman syyt ovat osittain epäselvät. Taantuman pääsyyksi on esitetty lajin talvehtimisalueilla Kaspianmeren ja Mustanmeren alueella tapahtunutta maankäytön muutosta ja maatalouden tehostumista ja näiden vaikutusta yksilöiden elossasäilymiseen. Myös Lapissa kasvaneen poromäärän vaikutusta pesimäympäristöön on esitetty syyksi, mutta tästä ei ole näyttöä ja sitä pidetään epätodennäköisenä syynä, koska muilla saman elinympäristön lajeilla vastaavaa taantumaa ei ole todettu.
Tunturikiuruja pesii vuosittain säännöllisesti Suomen lähialueilla Norjan pohjoisosissa. Tällä alueella ei ole todettu yhtä jyrkkää taantumaa kuin Suomessa. Ero johtuu todennäköisesti siitä, että Norjan populaatio muuttaa lounaaseen Pohjanmeren rannoille poiketen huomattavasti Suomen lintujen kaakkoisesta muuttoreitistä.
Ruisrääkän ääni on helposti tunnistettava kaksitavuinen karhea "reep-reep". Sitä on vaikea päästä näkemään. Piilottelevien elintapojen vuoksi ruisrääkkiä tutkitaan radiolähetinseurannan avulla. Anjalankosken Hirvelässä radiolähetinseurannassa olevan "Eeka" -koiraan on varmistettu paritutuneen. Reviirin naaras hautoo tällä hetkellä ja koiras, ruisrääkälle tyypilliseen tapaan, on poistunut radiolähetinvastaanottimen kantaman ulkopuolelle uusia naaraita houkuttelemaan. Reviireillä olevasta naaraasta on havaintoja myös muutamalta muulta reviiriltä ja Juukasta on löydetty ruisrääkän 11-munainen pesä.
Rääkkäkoirailla siirtyilevät tällä hetkellä runsaasti peltotöiden sekä pesinnän aloituksesta johtuvien siirtymien takia. Koiraita löytyykin joka yö uusilta paikoilta. Lajin tapaa varmimmin kesanto- ja heinäpellolta. Valitettavasti lajin pesintä ajoittuu niin, että poikaset ovat juuri niittoaikaan heinikossa ruokailemassa. Aikuiset linnut yleensä ehtivät pois niittokoneiden ja silppurien alta, mutta poikaset jäävät helposti saarroksiin ja silpoutuvat. Jos niittäminen aloitetaan pellon keskeltä reunan sijasta, poikaset pakenevat ojiin turvaan. Myös pienemmän alan niittäminen kerrallaan parantaa poikasten selviytymismahdollisuuksia. Maanviljelijäväestö on avainasemassa ruisrääkän elinmahdollisuuksien ja pesimätuloksen parantamisessa. Ruisrääkkä on taantunut Suomessa merkittävästi viime vuosisadan alusta lähtien. 1900-luvun alkuvuosikymmenininä se kuului maatalousympäristömme tyyppilintuihin ja pesimäkantamme oli kymmeniätuhansia pareja. Laji on sittemmin huomattavasti taantunut Suomessa ja Länsi-Euroopassa. Ruisrääkän pesimäkannaksi arvioitiin 90- luvun lopulla keskimäärin 600 paria. BirdLife Suomen kartoituksissa kesällä 1999 ja 2000 on havaittu ruisrääkän ilahduttava runsastuminen maassamme. Kesällä 2000 havaittujen koiraiden yhteismäärä ylittää 7 000 yksilöä ja tämän kesän yhteismäärä saattaa nousta sitäkin suuremmaksi.
Ruisrääkkäkantamme romahduksen pääsyy on maanviljelyksessä tapahtuneet muutokset. Maatalouden koneistuminen ja heinänkorjuun aikaistuminen ovat olleet vahingollisia sekä emoille että poikasille. Lisäksi salaojitus ja muu maankäytön tehostuminen ovat vähentäneet ruisrääkälle tärkeitä pientareita ja ojanvarsia. Lisäksi tuholaishävitteet ovat vähentäneet erityisesti poikasille sopivan hyönteisravinnon määrää. Ruisräkkäkannan viime vuosien kasvu on pääosin seurausta Suomen itä- ja eteläpuolella tapahtuneista maankäytön muutoksista. Lähiseutujen ruisrääkkäpopulaatiot ovat kasvaneet ja niiltä on riittänyt yksilöitä (immigrantteja) myös Suomeen.
Ruisrääkästä kaivataan pesintään viittaavia havaintoja (pesälöytöjä tai poikashavaintoja). Havainnot voi ilmoittaa BirdLife Suomen ruisrääkkävastaavalle Petri Parkolle. Ruisrääkkä on poikasena musta pieni höyhenpallo, joka yleensä juoksee kasvillisuuden sekaan ihmistä piiloon. Kasvaessaan höyhenpuku muuttuu vähitellen ruskeaksi. Peltoympäristössä ei pesi muita lajeja, joiden poikasten väristys olisi pienikokoisena vastaavanlainen.
Lintumaailmassa on nyt vuoden kiireisin aika. Nälkäiset poikaset kerjäävät pesissä ruokaa ja emojen päivät kuluvatkin lähes kokonaan poikasten ruokkimisessa ja huoltamisessa. Aikaisimpien pesimälajiemme, kuten varislintujen ja pöllöjen poikaset ovat jo lentokykyisiä eteläisessä Suomessa. Aikaisilla varpuslinnuilla, kuten talitiaisilla ja pajusirkuilla on jo toisen pesyeen haudonta käynnissä. Runsaimmilla pesimälinnuillamme, hyönteissyöjillä, sen sijaan on vasta pienet poikaset tai munat pesässä. Hyönteissyöjistä aikaisin saapuvien lajien, kuten västäräkkien ja punarintojen poikasia näkee maastossa jo runsaammin. Myös tiaisten poikueita näkyy tai paremminkin kuuluu runsaasti; piilottelevan poikueen voimakas ääntely paljastaa sen olemassaolon.
Kiireisestä pesimäajasta huolimatta jaksavat laululinnut edelleen ilahduttaa aamukonserteillaan. Helteisenä keskipäivänä ei juuri mikään laji laula kovin aktiivisesti, mutta illan viilentyessä laulu käynnistyy uudelleen. Öisin jatkavat yölaulajat vielä konsertointia vaikka useat parit ovatkin jo aloittaneet pesinnän; ruisääkkien raksutusta sekä kerttusten ja sirkkalintujen laulua voi kuulla edelleen runsaasti. Yksi tämän hetken kuuluvimmista linnuista ovat pikkukäpylinnut. Niiden muutaman kymmenen yksilön parvia näkee vaeltamassa eteläisiin ilmansuuntiin aamun aikaisina tunteina. Päivisin ne pysähtyvät kuusikoihin ruokailemaan ja jatkavat vaellustaan seuraavana aamuna. Suurimmissa käpylintujen ruokailuparvissa on nähty jopa useita satoja yksilöitä!
Vanhojen viklojen syysmuuton huippu on parhaillaan käynnissä. Korkeapaineisella säällä ne eivät kuitenkaan juurikaan laskeudu paikalliseksi ja muutto voi livahtaa huomaamatta ohitse. Viime päivinä muutolla on nähty runsaasti liroja ja valkovikloja.
Maratonin alkupuolisko kisailtiin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä, mutta puolen yön aikaan koillisesta vyörynyt sade sekoitti monen joukkueen suunnitelmat. Vaikka laululinnut olivatkin kohtalaisesti äänessä myös sateessa, teki se monien lajien etsimisen hankalaksi. Tästä huolimatta kilpailun taso nousi korkeammaksi kuin koskaan, sillä peräti 19 joukkuetta ylitti 110 lajin rajan.
Tämän vuoden maratonin korkeaa lajimäärää selittää se, että Kuusamossa on ilmeisen hyvä myyrävuosi ja petolintuja oli siten runsain määrin maastossa. Myös vähälukuisia hyönteissyöjälajeja nähtiin hyvin. Joukkueet ovat lisäksi oppineet löytämään harvalukuisetkin lintulajit monen vuoden kokemuksen ja ennen maratonia tehtävän pohjustuksen avulla. Kisan yhteislajimäärässä ei vastoin odotuksia tehty uutta ennätystä. Joukkueet havaitsivat maratonilla tänä vuonna yhteensä 160 lajia, kun ennätys on 164 lajia.
Lintumaratonin yhteydessä löydetään perinteisesti erittäin harvinaisia lintuja. Tänä vuonna löytyneistä harvinaisuuksista parhaita olivat mustapäätasku, virtavästäräkki ja viiriäinen. Kuusamossa erittäin harvinaisia lintuja ovat myös nyt Oulangassa havaitut viirupöllö ja pensassirkkalintu.
Kuusamossa on järjestetty lintumaraton vuodesta 1984 lähtien. Kilpailu kestää 24 tuntia, minä aikana kukin 2-5 henkinen joukkue pyrkii havaitsemaan mahdollisimman monta lintulajia. BirdLife Suomen jäsenyhdistykset järjestävät kymmeniä linturalleja Suomessa vuosittain. Kuusamon maraton on näistä suurin, tänä vuonna mukana oli peräti 27 joukkuetta. Kilpailukeskuksena toimi Oivangin Nuorisokeskus.
Kuusamon 18. SM-lintumaratonin 3 parasta joukkuetta:
SM-lintumaraton alkaa perjantaina 15.6. kello 11.00 ja päättyy vuorokautta myöhemmin. Kilpailukeskuksena toimii Oivangin Nuorisokeskus, missä myös kilpailun tulosten julkistaminen tapahtuu lauantaina noin kello 19.00. Tulosten selvittyä niistä tiedotetaan erillisellä tiedotteella lauantai-iltana.
Kilpailuun on ilmoittautunut jo yli 20 joukkuetta. Vuorokauden kilpailussa useimmat joukkueet pääsevät sadan havaitun lajin paremmalle puolelle. Lintumaratonin historian ennätystulos on 127 lajia. Tänä vuonna voidaan päästä lähelle ennätystä, sillä Kuusamossa on erittäin hyvä myyrävuosi ja paljon petolintuja pesimässä. Myös useita harvinaisuuksia on jo havaittu, kuten virtavästäräkki, haarahaukka ja viiriäinen.
Kuusamo on pesimälinnustoltaan erittäin mielenkiintoinen lintualue, sillä siellä kohtaavat Etelä-Suomen ja Lapin linnut. Lisäksi Kuusamossa voi nähdä muutamia itäisiä, koko Länsi-Euroopassa harvinaisia lintulajeja, kuten pikkusirkun ja sinipyrstön. Monet joukkueet tulevatkin Kuusamoon kisaamaan joka vuosi.
Monien lintulajien pesintä on nyt kriittisimmässä vaiheessa, kun poikaset lähtevät pesästä. Poikasten lentotaidot eivät ole vielä kovin kehittyneet, joten niiden luullaan usein vahingoittaneen itseään. Usein myös luullaan, että emot ovat hylänneet poikaset, mutta tämäkään ei tavallisesti pidä paikkaansa, vaan emot ovat jossakin lähistöllä etsimässä ruokaa. Parasta on jättää tällaiset yksinäisiltäkin näyttävät poikaset rauhaan.
Isojen petolintujen poikaset kehittyvät hitaammin ja ovat vielä pesissään. Sen sijaan aiemmin keväällä pesinnän aloittaneista pöllöistä osa on jo saanut poikasensa lentoon. Jos metsässä törmää pöllön poikasiin, ne kannattaa jättää heti rauhaan, sillä esimerkiksi viirupöllöt saattavat puolustaa poikasiaan jopa hyökkäämällä ihmisen kimppuun.
BirdLife Suomen järjestämään lastenkilpailuun osallistui joukkueita aina koululuokista kerhoryhmiin ympäri maan. Kilpailutyöt oli tehty enimmäkseen joko piirtämällä tai maalaamalla mutta joukkoon mahtui myös monenlaisia kollaaseja, julisteita, askartelutöitä ja kirjoitelmia. Töiden arvostelussa kiinnitettiin erityisesti huomiota siihen, miten lapset olivat osanneet tuoda esille omia ideoitaan siitä, millä tavalla lintuja, metsiä ja maapalloa olisi suojeltava.
Kilpailutöiden taso oli kauttaaltaan erinomainen. BirdLife Suomi päätyikin palkitsemaan yhteensä 15 kilpailutyötä, joiden tekijöille lähetetään kunniakirjat sekä BirdLife pinssit ja tarrat. Kilpailun kolme parasta työtä lähetetään Englantiin kilpailemaan muiden maiden voittajien kanssa matkasta Taiwaniin. Lisäksi BirdLife Suomi lähettää heille Suomen Linnut CD-rom Faktan sekä lintuharrastusoppaat. Kaikkien osallistuneiden kesken arvottiin myös 500 mk arvoiset lintukiikarit - arpa suosi Voltin koulun joukkuetta (Voltti).
BirdLife Suomen lastenkilpailu oli osa BirdLife Internationalin maailmanlaajuista Save the Birds - Save the Trees - Save the Earth - lastenkilpailua, jossa pääpalkintona on matka maailmanlaajuiseen lintuharrastustapahtumaan Taiwaniin tämän vuoden marraskuussa. Kilpailun päätarkoituksena on tuoda suojeluviesti maailman lapsilta sekä saada lapset ajattelemaan ympäröivää luontoa ja lintuja. Kilpailun suojelijana toimii BirdLife Internationalin kunniapuheenjohtaja Jordanian Kuningatar Noor.
Värillisen kaksipuolisen kortin etupuolella on yleistietoa haarapääskystä, joka on vähentynyt kolmanneksen kahdessa vuosikymmenessä - ennen muuta karjatilojen vähenemisen myötä. Kannan taantuminen voidaan kuitenkin pysäyttää pienillä käytännön toimilla. Tietokortin takapuolella on käytännön neuvoja siitä miten haarapääskyä voi auttaa maatilalla.
Pääskyjen aiheuttama eläintautien leviämisriski on hyvin pieni. Tärkeintä on estää lintujen ulosteiden joutuminen rehuihin. Ulosteita putoilee pesästä eniten kahdella viimeisellä viikolla ennen kuin poikaset jättävät pesän.
Navetoissa kannattaa asettaa lautoja pesänalustoiksi lantakourujen yläpuolelle. Näin pääskyt pesivät sinne niin, että niiden ulosteet eivät pääse rehun sekaan, vaan poistuvat yhdessä lannan kanssa.
Mikäli pääsky on ehtinyt tehdä pesänsä ruokintapöydän tai rehunkuljetusreitin ylle, pesän alle voi laittaa pahvilaatikon. Ulosteet putoavat laatikkoon, jonka voi polttaa, kun linnut ovat lähteneet.
Peltosirkku on ollut yksi maatalousympäristömme tyyppilinnuista. Suurikokoisilla peltoaukeilla niitä lauloi tasaisin välein ja pienehköiltäkin peltoaukeilta lajin tapasi. Toisin on tilanne tänä päivänä. Peltosirkkukantamme on taantunut edellisen parinkymmenen vuoden aikana 80 % ja pesiviä pareja on enää 20 000-30 000. Peltosirkku on uusimmassa uhanalaisuusarvioinnissa luokiteltu vaarantuneeksi eli uhanalaiseksi lajiksi.
Peltosirkun romahduksen pääsyynä pidetään maatalouden tehostumista ja maaseutuympäristön yksipuolistumista. Torjunta-aineiden ja rikkakasvihävitteiden sekä suurten yksipuolisten viljelmien runsastuminen ovat heikentänet peltosirkun elinmahdollisuuksia. Lisäksi peltojen reuna-alueet ovat pienentyneet ja puiden ja pensaiden lukumäärä peltomaisemassa romahtanut. Myös pesimäaikaisen häirinnän lisääntymisen on esitetty heikentäneen kantaa ainakin paikallisesti. Ranskassa tapahtuvaa peltosirkun metsästämistä ruoaksi sekä talvehtimisalueiden elinympäristömuutoksien on myös arveltu vähentäneen kantaa.
Peltosirkku on taantunut lähes kaikkialla Euroopassa. Laaja katsaus peltosirkun esiintymiseen, kannan kehitykseen ja elintapoihin löytyy BirdLife Suomen kotisivuilta osiosta Suojelu. (http://www.birdlife.fi/). Tänä keväänä ensimmäiset peltosirkut saapuivat huhtikuun viimeisinä päivinä. Päämuutto tapahtuu näinä päivinä.
BirdLife Suomen toimintaa peltosirkun ja muiden lintujen suojelemiseksi voi tukea esimerkiksi tilaamalla peltosirkun soittoäänen gsm-puhelimeen (tekstiviesti BLAANI PELTOSIRKKU numeroon 17116 [palvelu toimii Soneran, Telian ja Radiolinjan liittymissä sekä uusissa Nokian puhelimissa]). Suojelutoimintaa voi myös tukea lahjoittamalla haluamansa summan tilille 800015-2095806 (Rahankeräyslupa OKU999A, 5.9.2000).
Helsingin Viikissä havainnoinut BirdLife Suomen joukkue havaitsi 93 lajia, joukossa mm. uhanalaiset muuttohaukka ja mustapyrstökuiri sekä poikkeuksellisen aikainen kultarinta. Espoon Laajalahdella kilpailun pääsponsorin Kemiran joukkue havaitsi 82 lajia. Kaikkien osallistuneiden tornien tulokset ja mainittavimmat lintuhavainnot löytyvät BirdLife Suomen kotisivuilta osoitteessa http://www.birdlife.fi/
Pohjoisimmasta kilpailuun osallistuneesta tornista Inarin Kaamasessa havaittiin 37 lajia. Sodankylässä Lokan tekojärvellä lintutornille pääsi tulvan vuoksi ainoastaan veneellä sekä hydrokopterilla, jollaisella ainoa yleisön edustaja käväisi paikalla. Kilpailun eteläisimmässä tornissa Hangon lintuasemalla havaittiin 86 lajia.
Forssassa katseltiin mielenkiintoista luonnonnäytelmää, kun kaksi kyhmyjoutsenta lähestyi aluetta, jolla oli laulujoutsen pesällä hautomassa. Laulujoutsen antoi tulokkaille kyytiä ja hätisti sen pois paikalta. Alkuperäinen joutsenlajimme näyttää siis pärjäävän hyvin kilpailussa tulokas kyhmyjoutsenta vastaan.
Kilpailun aikana tehtiin havaintoja myös useista erikoisista linnuista, joista harvinaisimpia olivat Turun ruokosirkkalintu, Rautjärven kiljukotka, Helsingin sitruunavästäräkki sekä Porissa nähdyt avosetit. Lisäksi havaittiin useita muuttohaukkoja, haarahaukkoja, aro- ja niittysuohaukkoja, lyhytnokkahanhia sekä kattohaikaroita. Aikaisista muuttolinnuista tervapääskyjä nähtiin jo usealla taholla, Helsingin kultarinta oli ennätysaikainen.
Tornien taisto on vuodesta 1994 järjestetty hauska lintuharrastustapahtuma, jonka tarkoituksena on viettää mieleenpainuvaa lintupäivää. Tapahtumassa kilpailtiin 3-8 henkilön joukkueilla, jotka yrittivät havaita lintutornista mahdollisimman monta lintulajia kello 05-13. Tapahtuman teemalaji tänä vuonna oli Suomessa huolestuttavasti vähentynyt metsähanhi. BirdLife Suomi kartoittaa metsähanhen runsautta koko Suomessa. Metsähanhiprojektia voi tukea lahjoituksilla BirdLife Suomen tilille 800015-2095806 (Rahankeräyslupa OKU999A, 5.9.2000).
Kahdeksannessa Tornien taisto -tempauksessa 3-8 hengen joukkueet kilvoittelevat yleisön avustamina Hangosta Enontekiölle. Nimi ei joukkuetta pahenna; mukana ovat mm. Lapinlahden linnuttomat, Käen näkijät, Karvaturvat, Lajinsa viimeiset ja monta muuta hienoa joukkuetta.
Joukkueet yrittävät havaita mahdollisimman useita lintulajeja lintutornista kello 5-13 välisenä aikana. Lajien laskenta ei kuitenkaan ole Tornien taiston päätavoite, vaan tärkeintä on viettää mukavaa keväistä retkipäivää ja perehtyä lintuharrastuksen saloihin. Viime vuonna eniten lajeja nähtiin Mietoisten Mynälahdessa ja Porin Leveäkarissa, missä molemmissa ylitettiin lähes uskomaton 100 lajin raja. Enontekiön Sotkajärven lumisessa ympäristössä havaittiin vain 9 lajia.
Yleisötapahtumia järjestetään ainakin seuraavissa paikoissa: Helsingin Viikissä, Nummi-Pusulan Savijärvellä, Janakkalan Toivanjoen tornilla, Lahdessa Luhdanjoen tornilla, Jyväskylän Jyväsjärvellä, Kristiinankaupungissa Siipyyn lintutornilla, Nurmon Paukanevalla, Ähtärin Särkänlahdella, Mikkelissä Kenkäveron ja Hujaksen torneilla, Rantasalmen Vaahersalossa, Varkauden Ruokojärvellä, Maaningan Kinnulanlahdella, Lapinlahden Linnansalmella, Joensuussa Höytiäisen suistossa, Liminganlahden Virkkulassa ja Kuusamossa Suiningin Olkilammella.
Tornien taiston järjestää lintuharrastajien kattojärjestö BirdLife Suomi ja tapahtumaa sponsoroi Kemira. Kaikki Tornien taistoon osallistuvat tornit ja joukkueet yhteystietoineen ovat nähtävissä BirdLife Suomen kotisivuilla osoitteessa www.birdlife.fi. Tornien taiston tulokset julkaistaan kotisivuilla lauantaina viimeistään klo 18.00. Tuloksista tiedotetaan myös erillisellä tiedotteella. BirdLifen metsähanhiprojektia voi tukea lahjoituksella tilille 800015-2095806 (Rahankeräyslupa OKU999A, 5.9.2000)
Kuluneen viikon aikana havaituista aikaisista hyönteissyöjälinnuista uuden saapumisennätyksen ovat tehneet kehrääjä 25.4. Vehkalahden Metsäkylässä, pensaskerttu 25.4. Valkeakoskella ja rytikerttunen 25.4. Dragsfjärdissä.
Kaakkoiset lämpimät ilmavirtaukset ovat hyvin otollisia itäisten harvinaisuuksien harhautumiselle Suomeen. Arosuohaukkoja, kattohaikaroita ja sitruunavästäräkkejä on nähty runsaasti, mutta varsinaisia suurharvinaisuuksia ei ole vielä havaittu. Harvinaisuuksista ennätysaikaisin saapui ruokosirkkalintu, joka löytyi Vehkalahden Kirkkojärveltä 26.4.
Lintujen kevätmuuton kiivain aika on käsillä ja viikonloppuna odotetaan runsaasti uusia muuttolintuja Suomeen. Tällä hetkellä voimakkaimmillaan on mm. hanhien, vesilintujen, monien petolintujen ja kuovien muutto. BirdLife Suomen vuoden 2001 projektilajin, vähentyneen metsähanhen päämuutto ajoittuu näille päiville. Mikäli sää on aurinkoinen ja tuulee etelästä, voidaan viikonloppuna nähdä myös tuhansia kurkia matkalla pohjoisen pesimäpaikoille. Muuton ennalta- arvaamattomuus on monien harrastajien mielestä lintuharrastuksen suola.
Lauantain yhteishavainnointipäivänä maastossa liikkuu runsaasti lintuharrastajia. Silloin kannattaakin käydä tutustumassa lintujen kevätmuuttoon ja lintuharrastukseen; lintuharrastajat kertovat kevätmuutosta, linnuista ja lintuharrastuksesta mielellään. Lauantaina (ja muulloinkin) lintuharrastajia tapaa varmimmin lintutorneilta ja muilta hyviltä lintupaikoilta koko maassa.
Lintujen laulun kiehtova maailma on kevään edetessä kaikkien kuultavilla. Lintukoiraat houkuttelevat laulullaan ja siihen verrattavilla soidinäänillä luokseen naaraita ja ilmoittavat muille koiraille varaamastaan reviiristä. Lisäksi linnut pitävät yhteyttä toisiinsa kutsu-, yhteys- ja lentoäänillä. Äänet vaihtelevat paljon lintulajeittain ja niiden tunnistamisen opetteleminen on haastava ja mielenkiintoinen harrastus. Valitettavasti yhä useammin käy niin, että aikaisemmin hyvinkin tuttu linnunlaulu jää kokonaan kuulematta lintujen elinympäristöissä tapahtuneiden muutosten vuoksi.
Linnunlaulusoittoääniä voi käydä kuuntelemassa ja lataamassa kännykkään BirdLife Suomen kotisivuilla osoitteessa www.birdlife.fi
Lisätietoja:
BIRDLIFE SUOMI RY: Mika Asikainen (09) 4135 3300, 040 568 6711
MOBILE AVENUE
FINLAND OY: Tom V. K. Lassila (0400 628 957), JP Anttila (040 82 000 60)
www.mobileavenue.net
Interaktivum konsernin (www.interaktivum.fi) tytäryritys Mobile Avenue Finland Oy on tuottanut SMS-palveluita elokuusta 2000 alkaen asiakkailleen (mm. Nelonen, Forma, Satakunnan Kansa). Yrityksen SMS palveluita ovat SMS-teknologian lisäksi logot, logopiirturi, soittoäänet, sms-horoskoopit, chat ja deitti palvelut sekä PUSH-palvelut. Yhtiön palveluksessa on 12 henkilöä ja arvioitu liikevaihto 2001 on 8 mmk.
BirdLife Suomi on Suomen lintutieteellisten yhdistysten keskusjärjestö, joka toimii lintujen suojelun, harrastuksen ja tutkimuksen edistämiseksi.
Lintujen kevätmuuton voimistuminen kuluneen viikon aikana on kääntänyt monen katseet taivaalle ja muuttolintujen laji- ja yksilömäärät ovat lisääntyneet päivä päivältä. Viime päivinä on saapunut runsaasti mm. lokkeja, vesilintuja ja monia pikkulintulajeja. Vesilinnut kerääntyvät jäistä vapautuville vesialueille ja peltojen pälvet houkuttelevat mm. kottaraisia ja töyhtöhyyppiä. Edellä mainittujen lisäksi Suomeen on jo saapunut varsin paljon mm. joutsenia, metsä- ja merihanhia, haahkoja, alleja, hiirihaukkoja ja peippoja. Lisäksi havaintoja on tullut myös mm. västäräkeistä, kurjista ja kuoveista. Huhtikuun edetessä ja ilmojen jatkuessa suotuisina havaitaan uusia kevätmuuttajia päivittäin.
Yksi kevään odotetuimmista linnuista, haarapääsky, havaittiin Tuusniemellä torstaina. Ensimmäiset haarapääskyt tavataan vuosittain näihin aikoihin, vaikka niiden päämuuttoon onkin vielä reilu kuukausi aikaa. Aikaisin Suomessa koskaan havaittu haarapääskyhavainto on seitsemän vuoden takaa, vuodelta 1993, jolloin kevään ensimmäinen yksilö havaittiin Helsingissä jo 23. maaliskuuta. Valtaosa Suomen lintujen pesimälajistosta saapuu maahamme huhti- ja toukokuussa.
Linnut ovat useiden virus- ja bakteeritautien potentiaalisia levittäjiä, mutta lintujen yksilömäärät ja liikkuvuus huomioonottaen tapauksia todetaan erittäin vähän. Riski suu- ja sorkkataudin leviämiseen lintujen mukana Englannista Suomeen on minimaalinen tai olematon. Todisteita taudin kaukolevinnästä lintujen avulla ei ole. Suu- ja sorkkataudin leviäminen Suomeen muilla tavoilla, kuten ihmisten ja erilaisten tuotteiden mukana on huomattavasti todennäköisempää kuin riski leviämiselle lintujen mukana.
Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimiston Jarmo Ruohon mukaan rengaslöytöjen perusteella suomalaisista peltoympäristön linnuista Englannissa talvehtii lähinnä kottaraisia sekä jonkin verran töyhtöhyyppiä, punakylki- ja räkättirastaita. Muualta etelästä Suomeen saapuvat muuttolinnut eivät myöskään koukkaa muuttomatkallaan Englannin kautta. Miljoonien suomalaisten lintujen talvehtimisalueilla Afrikassa suu- ja sorkkatautia esiintyy jatkuvasti, mutta tauti ei ole aiemminkaan levinnyt niiden mukana säännöllisesti Eurooppaan.
Sisätiloissa pesivät linnut eivät ole millään tavalla potentiaalisia taudin levittäjiä. Navetoissa ja muissa maatilarakennusten sisätiloissa pesii Suomessa lähinnä ainoastaan varpusia ja haarapääskyjä. Varpuset ovat kotipaikkauskollisia lintuja, jotka pysyvät koko elämänsä hyvin pienellä alueella. Haarapääskyt talvehtivat eteläisessä Afrikassa ja muuttavat sieltä varsin suoraan Euroopan yli Suomeen. Ne ruokailevat ilmassa hyönteisiä saalistaen, eivätkä juurikaan laskeudu maahan muuttomatkansa aikana. Lisäksi ne ovat erittäin koti- ja synnyinpaikkauskollisia, joten Suomessa pesivä haarapääsky on todennäköisesti syntynyt Suomessa.
Tämän vuotisen Englannin epidemian potentiaalisena syynä ei pidetä lintuja. BirdLife Suomi vetoaakin maanviljelijöihin, jotta he eivät ryhtyisi toimenpiteisiin lintujen poistamiseksi tiloilta. Lintujen pesien poistaminen ja ampuminen on hätävarjelun liioittelua, johon ei kenenkään pitäisi ryhtyä, eikä kehottaa. Kyseessä ovat myös luonnonsuojelulaissa rauhoitetut lajit, joiden tappaminen ja pesien hävitys on laitonta.
Suuri osa Suomen maatalousympäristön lintulajeista on vähentynyt huomattavasti viime aikoina - maatalousympäristön lintu- ja muu eliölajisto on huomattavasti uhanalaistunut. Liioittelemalla tautiriskejä heikennetään entisestään lajien elinmahdollisuuksia ja sitä voidaan pitää yhtenä osoituksena ihmisen yhä vakavammasta vieraantumisesta luonnosta.
Maailman uhanalaisten lintujen kartoituksen mukaan silmälasiliitäjä (Procellaria conspicillata, Spectacled Petrel) on äärimmäisen uhanalainen. Se pesii vain yhdellä saarella eteläisellä Atlantilla ja on sielläkin ilmeisesti vähenemässä. Öljyonnettomuuksien lisäksi sitä uhkaa erityisesti pitkäsiimakalastus, nykyarvion mukaan noin 700 lintua kuolee vuosittain kalastuksen yhteydessä. Lajin maailmankanta on arvioitu vain 2.500-10.000 yksilön suuruiseksi.
Hoikka-albatrossi (Diomedea chlororhynchos) on yksi alueen tavallisista albatrossilajeista. Sen kaikista esiintymistä ei ole tarkkoja tietoja, mutta yhden populaation on havaittu merkittävästi pienentyneen viimeisen 20 vuoden aikana. Tämän perusteella laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Mikäli vähenevä trendi jatkuu, laji täyttää pian myös uhanalaisen lintulajin kriteerit.
Öljyn uhkaamalla alueella esiintyy myös eurooppalaisia merilintuja, kuten pikkuliitäjiä, keltanokkaliitäjiä ja isoliitäjiä. Jos uponneelta lautalta tai sen mahdollisesti rikkomista öljyputkista pääsee öljyä mereen, kaikki alueen linnut ja muut eläimet ovat vaarassa öljyyntyä. Aiemmat öljyonnettomuudet mm. Etelä-Afrikassa kesäkuussa 2000 ja Ranskassa joulukuussa 1999 tuhosivat merkittäviä määriä lintuja ja muita eläimiä.
Uhanalaisten lajien tiedot ovat peräisin BirdLife Internationalin uhanalaisten lajien ohjelmasta ja kirjasta Threatened Birds of the World, joka julkaistiin lokakuussa 2000.
Lisätietoja ja valokuvia muutamista tiedotteessa mainituista lajeista lehdistön käyttöä varten löytyy BirdLife Internationalin kotisivuilta osoitteesta http//:www.birdlife.net/
Pöllöjen soidinaktiivisuus on nyt korkeimmillaan. Varmimmin pöllöt ovat äänessä keväisenä ja tyynenä iltana. Lämpimän ja aurinkoisen päivän jälkeen metsissä kuulostaa asustelevan selvästi enemmän pöllöjä kuin epävakaan ja tuulisen päivän jälkeen, kertovat BirdLife Suomen asiantuntijat.
Pöllöjen vuosittaista runsautta säätelee pikkunisäkkäiden määrä. Myyrät, erityisesti peltomyyrä, metsämyyrä ja vesimyyrä ovat pöllöjen pääravintoa. Kun myyrätilanne on huono, kuten tänä vuonna, pöllöt joko jättävät kokonaan pesimättä tai tuottavat normaalia pienempiä poikueita. Muutamat lajit siirtyvät uusille alueille pikkunisäkäskantojen romahtaessa. Tällaisia vaeltavia lajeja ovat mm. sarvipöllö ja helmipöllö.
Varmimmin pöllöjä kuulee metsäalueilla. Parhaita pöllömetsiä ovat vanhahkot kuusi- ja sekametsät. Pöllön huhuiluun voi kuitenkin törmätä myös kaupungeissa. Keskimäärin Suomen runsaimmat pöllölajit ovat helmipöllö (15 000 paria), varpuspöllö (10 000), sarvipöllö (5000) ja suopöllö (5000).
Suomenselän Lintutieteellisen Yhdistyksen toiminnan katsottiin viime vuonna olleen sekä esimerkillistä että hyvin lintuharrastusta, -tutkimusta ja suojelua edistävää. Yhdistys toimi aktiivisesti niin maakunnallisen tärkeiden lintualueiden eli IBA -työn (Important Bird Areas) edistämisessä kuin nuorisotoiminnassa, jäsenhankinnassa ja muussa BirdLife Suomen toiminnassa.
Kymenlaakson Lintutieteellisen Yhdistyksen julkaisema Lintukymi -lehti valittiin vuoden lintulehdeksi. BirdLife Suomen hallitus perusteli valintaa: "Lintukymi on ulkoasullisesti Suomen paras - erittäin laadukas lehti. Lisäksi lehdessä on myös lajikohtaisia artikkeleja maakunnan linnustosta. Lehti on ilmestynyt vuosia säännöllisesti ja ajallaan."
Suuren suosion ja erinomaisia arvosteluja saanut Uudenmaan lintupaikkaopas valittiin vuoden lintujulkaisuksi. Kirja on erinomainen esimerkki alueellisesta yhteistyöstä ja on erittäin onnistunut niin sisällöltään, ulkoasultaan kun kuvitukseltaankin. Uudenmaan lintupaikkaoppaan on julkaissut Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry ja se on tehty Tringan, Hyvinkään, Lohjan, Porvoon ja Luoteis-Uudenmaan lintuyhdistysten yhteistyönä.
Lintuyhdistysten parhaiksi kotisivuiksi valittiin Suupohjan Lintutieteellisen Yhdistyksen kotisivut. Ne tarjoavat lukijalleen runsaasti monipuolista ja asiantuntevaa lintutietoa ja ovat myös ulkoasullisesti onnistuneet ja näyttävät (http://www.saunalahti.fi/retki/linnut/).
BirdLife Suomi on 29 Suomessa toimivan lintuyhdistyksen kattojärjestö. Järjestön tavoitteena on lintuharrastuksen, -tutkimuksen ja -suojelun edistäminen. Jäsenyhdistyksissä on yhteensä n. 8000 jäsentä.
Lapin eteläpuolisista metsistä on suojeltu vain runsas prosentti. Tutkimusten mukaan määrä on liian vähäinen erikoistuneen metsälajiston säilymisen varmistamiseksi. Arviolta yli 1000 metsälajia kuolee lähivuosikymmeninä Suomesta sukupuuttoon, ellei suojelupinta-alaa lisätä oleellisesti. "Hyväksymällä tulevat sukupuutot Suomi rikkoo ns. Rion biodiversiteettisopimusta, joka allekirjoittamalla olemme sitoutuneet säilyttämään Suomen luonnon monimuotoisuuden. Nyt me näytämme huonoa esimerkkiä mm. maailman sademetsävaltioille. On kaksinaismoralistista edellyttää muilta mailta luonnonvarojen kestävää käyttöä ja monimuotoisuuden ylläpitoa, jos me emme itse pidä huolta omasta lajistostamme" toteaa toiminnanjohtaja Mika Asikainen BirdLife Suomesta. "Suojellun metsä-alan kasvattamisen lisäksi myös ennallistamistoimet ovat tärkeitä."
Tutkimusten mukaan Suomen talousmetsät ovat liian yksipuolisia monille lajeille, jotka näin häviävät sopivan elinympäristön puuttuessa. Kestävä metsätalous on muutakin kuin uuden puun istuttamista hakatun tilalle. Tehometsätaloutemme on jatkuvasti yksipuolistanut metsiä, mikä on sadoille lajeille vahingollista. Vanhojen metsien sekä harvinaisempien metsätyyppien kuten lehtojen häviäminen ja pirstoutuminen ajaa niihin erikoistuneita lajeja yhä ahtaammalle ja kasvattaa sukupuuttouhkaa.
Uusi metsälaki yrittää vastata metsien yksipuolisuusongelmaan määrittelemällä avainbiotooppeja eli arvokkaita elinympäristötyyppiä, jotka hakkuissa on aina säästettävä. Ongelmana on, että avainbiotoopit ovat pinta-alaltaan yleensä vain aareja tai muutamia hehtaareja. Suomen kansainvälisesti arvostetuimman ekologin, Ilkka Hanskin, tutkimusryhmä on kuitenkin tutkimuksissaan osoittanut, että pienet, eristetyt elinympäristöt eivät ole kovinkaan hyödyllisiä lajien säilyttämisen kannalta. Resurssit kannattaisi sijoittaa olemassa olevien isompien arvoalueiden kuten kansallispuistojen laajentamiseen ja ennallistamiseen vanhojen metsien kaltaisiksi sekä uusien metsiensuojelualueiden hankkimiseen näiden läheltä.
V. 2000 julkaistu ympäristöministeriön mientintö "Metsien suojeluntarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla" myöntää Lapin etelänpuoleisen Suomen metsiensuojelutarpeen huomattavaksi. Mietinnön ovat allekirjoittaneet mm. Maa- ja metsätalousministeriön sekä Metsäntutkimuslaitoksen edustajat. Mietintö ei kuitenkaan tarkemmin erittele, missä ja millä rahoituksella uudet suojelualueet perustetaan. Tämä työ jätettiin ns. METSO-työryhmälle, jonka on määrä luovuttaa mietintönsä heinäkuussa 2002. Työryhmän järjestäytymistä on varjostanut valtionvarainministeriön ilmoitus, ettei metsiensuojelulle anneta lisärahaa ennen vuotta 2007, oli tieteellisesti osoitettu tarve mikä hyvänsä. Tämä on ennenkuulumatonta ajatellen Suomen mainetta kestävään metsätalouteen pyrkivänä maana. METSO-ryhmä ei myöskään ole vielä kyennyt sopimaan tavoitteistaan, mitä ennen keinoistakaan on vaikea keskustella mitään.
Schiniasin kosteikko on tärkeä muuttolintujen levähtämisalue. Se on yksi Euroopan tärkeimmistä pronssi-iibiksen levähtämispaikoista ja arvokas myös monille muille lajeille kuten silkkihaikaralle. Kyseinen lintualue on elinympäristöiltään hyvin monipuolinen ja sitä reunustaa meren puolelta harvinainen pinjametsikkö, yksi kolmesta Kreikassa. Alueella elää myös harvinainen kotoperäinen kalalaji. Luonnontieteellisten arvojen lisäksi alueella on erityistä kulttuurihistoriallista ja arkeologista arvoa, sillä juuri kyseisellä alueella käytiin kuuluisa Marathonin taistelu vuonna 490 ennen ajanlaskumme alkua.
Soutustadionin rakentamiseksi on olemassa paljon parempi ja ekologisesti kestävä vaihtoehto tekojärvellä Ateenan pohjoispuolella. Vaihtoehtoiselle paikalle on hieman pidempi matka Ateenasta, mutta samalla paremmat liikenneyhteydet ja niiden ansiosta matkustusaika Ateenasta sama kuin nyt suunnitellulle paikalle.
Kansalliset ja kansainväliset lintujensuojelujärjestöt sekä arkeologit ovat vedonneet Kreikan päättäjiin, jotta vaihtoehtoinen suunnitelma toteutettaisiin ja arvokas Schiniasin kosteikko säästettäisiin.
Metsissä, maatalousympäristöissä, vesistöissä ja kaikkialla luonnossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat eläimiin ja kasveihin. Muutosten vuoksi toiset lajit taantuvat ja toiset runsastuvat. Tutkimusten mukaan linnut ovat erinomainen eliöryhmä ympäristömme tilan tarkkailemiseen. Ne ovat hyvin tunnettuja ja tarkassa seurannassa. Seurannan tekevät pääosin vapaaehtoiset lintuharrastajat. Mitä linnut kertovat elinympäristömme nykytilasta? Se selviää lauantain seminaarissa.
Tervetuloa!
SEMINAARIN OHJELMA
Ilmoittautumiset ja tiedustelut: BirdLife Suomi, puh. (09) 4135 3300 / Kirsi Peltonen
Kilpailun tarkoituksena on tuoda suojeluviesti maailman lapsilta. Kilpailun avulla saadaan lapset ajattelemaan ympäröivää luontoa ja lintuja ja se antaa hyvän mahdollisuuden opettaa lapsille näitä asioita. Kilpailun virallisena suojelijana toimii BirdLife Internationalin kunniapuheenjohtaja, Jordanian kuningatar Noor.
Suomen osakilpailun kolme parasta työtä laitetaan BirdLife Suomen ja Internationalin kotisivuille ja ne osallistuvat maailmanlaajuiseen kilpailuun, jonka pääpalkintona on viikon matka Taiwaniin! Lisäksi BirdLife Suomi jakaa pienempiä palkintoja ja arpoo kaikkien osallistuneiden kesken kiikarit! Lapset kilpailevat ryhmissä (2-15 hengen joukkueessa) ja heillä on oltava aikuinen ohjaaja. Joukkueen tehtävänä on kertoa haluamallaan tavalla miksi linnut ja metsät tarvitsevat apuamme ja miten voimme niitä auttaa. Vain mielikuvitus on rajana! Kilpailuun ei tarvitse erikseen ilmoittautua, riittää kun kilpailutyöt lähetetään BirdLife Suomelle 30.4.2001 mennessä.
Jos kiinnostuksesi heräsi ja tiedät lapsia, jotka haluaisivat osallistua, niin käy hakemassa kilpailun tarkemmat säännöt ja ohjeet BirdLife Suomen kotisivuilta ajankohtaista osiosta.
Lintujen muuttorintamalla on BirdLife Suomen keräämän lintutilannekatsauksen mukaan hiljaista ja saapuneiden lajien lukumäärä on pysynyt toistaiseksi pienenä. Merialueiden jääpeitekin on viime aikoina kasvanut, minkä johdosta vesilintujen määrätkin ovat pysyneet toistaiseksi vähäisinä. Toistaiseksi saapuneista muuttajista eniten on saapunut harmaalokkeja ja vesilintuja kuten isokoskeloita ja telkkiä. Kiuruista, mustavariksista, pulmusista, kottaraisista, hiirihaukoista ja kyyhkyistä on kirjattu joitakin havaintoja eri puolilta eteläistä Suomea. Seuraavien lämpimien lounaisten ilmavirtausten mukana on todennäköisesti odotettavissa jo hieman runsaammin muuttolintuja.
Lintujen kevätmuuttoa on havaittu jo aivan Pohjois-Lappia myöden. Siellä ruokinnoille on ilmaantunut lisää viherpeippoja ja keltasirkkuja, ovatpa ensimmäiset merikotkatkin saapuneet Lapin perinteisille pesäpaikoille.
Valtaosa Suomen pesimälajistosta saapuu vasta huhti- ja toukokuussa, jolloin lintujen kevätmuutto on parhaimmillaan.
BirdLife Suomen tietojen mukaan varsinainen lintujen kevätmuuton avaus tapahtui hyvin samanaikaisesti kuin viime vuonna. Ensimmäiset kevätmuuttajat havaitaan Suomessa yleensä juuri helmikuun puolivälissä.
Yksilöiden lukumäärät pysyvät kuitenkin pieninä useita viikkoja ensimmäisten havaintojen jälkeen. Suurempia yksilömääriä havaitaan vasta maaliskuun puolivälissä. Aikaisin keväällä saapuvia lajeja on Suomen pesimälinnustossa varsin vähän. Valtaosa Suomen pesimälajistosta saapuu vasta huhti- ja toukokuussa, jolloin lintujen kevätmuutto on parhaimmillaan.
Järjestöjen maatalouden ympäristöryhmän teettämä Maatalouden ympäristötuki ja luonnon monimuotoisuus -tutkimus julkistettiin tänään tiistaina 14.2. ympäristöministeriössä. Tutkimuksessa on selvitetty maatilojen luonnonhoitoa ja erityistuen mahdollisuuksia luonnon monimuotoisuuden edistämisessä. Tutkimuksessa on tarkasteltu erityistukihankkeiden suunnittelua, hoitotoimia ja hoitokustannuksia yhdeksällä maatilalla. Lisäksi on arvioitu hankkeiden merkitystä tilan luontoarvojen säilymiselle ja luonnon monimuotoisuuden edistämiselle.
Tutkimuksen mukaan onnistuneessa erityistukihankkeessa kohteen hoito suunniteltiin yhteistyössä asiantuntijan kanssa ja viljelijä sai samalla riittävästi tietoa hoidon tavoitteista. Tärkeä tekijä hankkeen käynnistymisessä oli viljelijän myönteinen asenne ja motivaatio ympäristönhoitoa kohtaan. Luontevimmin kohteiden hoito järjestyi tiloilla, joilla oli laiduntavaa karjaa. Ongelmallista erityistukihankkeissa oli niiden alhainen korvaustaso suhteessa työmäärään. Viljelijöiden mukaan erityistuki kattoi juuri ja juuri esimerkiksi materiaalikustannukset, mutta omasta työstä ei saanut riittävää korvausta. Laajamittainen laidunnus tuotti kuitenkin vähitellen myös taloudellista hyötyä mm. rehukustannusten säästönä ja karjan parantuneen yleiskunnon myötä. Hoidon seurannan puute on epäkohta, joka heikentää kohteiden laatua ja hankaloittaa erityistuen vaikuttavuuden arviointia.
Tällä hetkellä maatalouden ympäristötukijärjestelmä on avainasemassa maatalouden ympäristöhaittojen vähentämisessä ja maatalousympäristön monimuotoisuuden lisäämisessä. Kaikkien ympäristötukeen sitoutuvien viljelijöiden on toteutettava perustoimenpiteitä, joissa on mukana luonnon monimuotoisuutta edistäviä velvoitteita. Rajatumpaan ja tehokkaampaan luonnon- ja ympäristönhoitoon viljelijät voivat hakea erityistukea. Erityistukea myönnetään muun muassa niittyjen ja laidunalueiden hoitoon, pellon ja metsän välisen reunavyöhykkeen tai umpeen kasvaneen metsäsaarekkeen raivaukseen. Erityistuen avulla voi myös perustaa suojavyöhykkeitä sekä pienimuotoisia kosteikkoja. Suosituinta on ollut erityistuen hakeminen luonnonmukaiseen tuotantoon.
Tilaisuudessa julkaistaan järjestöjen (BirdLife Suomi, Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ja Metsästäjäin Keskusjärjestö) maatalouden ympäristöryhmän tutkimusraportti: Maatalouden ympäristötuki ja luonnon monimuotoisuus.
Ympäristötuki on tukimuoto, jolla saattaa tulevaisuudessa olla ratkaiseva merkitys suomalaisten maatilojen taloudellisen toiminnan turvaamisessa.
Raportti käsittelee maatiloilla toteutettuja erityistukihankkeita ja niiden merkitystä tilaan liittyvien luontoarvojen säilyttämisessä. Tarkastelussa on mukana rohkaisevia ja kannustavia esimerkkejä viljelijän työstä ympäristönhoitajana. Raportissa esitetään myös arvioita ympäristötuen mahdollisuuksista ja ongelmista maatalousympäristön monimuotoisuuden edistämisessä.
TERVETULOA !
OHJELMA
Laavalokki esiintyy öljylautan eniten uhkaamilla saarilla, San Cristobalilla, Espanolalla ja Santa Cruzilla. Laavalokkia ei tavata missään muualla Galapagosin ulkopuolella. Sen maailmanpopulaatio on vain 600-800 yksilöä ja se on maailmanlaajuisesti uhanalaisten lajien listalla vaarantuneena lajina. "On selvää, että laavalokin uhanalaisuusluokka nousee erittäin uhanalaiseksi, mikäli yksilöitä kuolee öljyonnettomuuden vuoksi," tiedottaa BirdLife Internationalin toiminnanjohtaja Michael Rands. Laavalokilla jo muutaman kymmenen yksilön kuoleminen aiheuttaa populaatioon kymmenen prosentin taantuman. BirdLife seuraa tilannetta ja toimittaa alueelle asiantuntija- ja materiaaliapua.
Toinen öljyonnettomuuden vakavasti uhkaama merilintu on erittäin uhanalainen galapagosinmerimetso, joka on maailman ainoa lentokyvytön merimetsolaji. Tämäkin laji esiintyy koko maailmassa ainoastaan Galapagossaarilla. Vuoden 1999 laskentojen mukaan galapagosinmerimetsoja on jäljellä vain 900 yksilöä.
BirdLife International vetoaa hallituksiin ja öljy-yhtiöihin, jotta ne välttäisivät merikuljetuksia herkkien ja ainutlaatuisten ekosysteemien, kuten Galapagossaarten läheisyydessä. Mikäli kuljetuksia ei suunnata pois näiltä alueilta, tapahtuu tämän kaltaisia onnettomuuksia väistämättä myös tulevaisuudessa. Ainoa tapa estää onnettomuuksia on ennaltaehkäisy.
BirdLife aikoo julkaista aloitteen herkkien ekosysteemien suojelemiseksi Jessican haaksirikon kaltaisilta onnettomuuksilta. Aloitteessa tullaan esittämään alueet, joilla vaarallisten aineiden kuljetusta tulee erityisesti välttää. Tällaisia alueita ovat merialueiden herkimmät ekosysteemit sekä mm. kotoperäisten lintujen esiintymisalueet. Galapagossaarten lisäksi uhanalaisten merilintujen säilymiselle erityisen arvokkaita alueita ovat mm. Cap Verden saaret, Sokotra, Madeira, Kanarian saaret, Falklandin saaret, Seychellit, Mauritius ja Bahamasaaret.
BirdLife Suomen toiminnanjohtaja Mika Asikainen vetoaa myös Itämeren ympäristön valtioihin ja alueella toimiviin öljy-yhtiöihin: "Myös Itämeri on öljytuhoille herkkä alue ja sillä tapahtuvat öljyonnettomuuden vaikutukset luontoon ovat hyvin merkittävät. Toistaiseksi pahoilta onnettomuuksilta on vältytty, mutta öljykuljetusten määrää ei saa enää kasvattaa ja kuljetusten turvallisuuden on oltava ensiluokkainen. Poliittista tahtoa tarvitaan - tuhoisia öljyonnettomuuksia tapahtuu liian usein. 13 kuukauden sisällä on tapahtunut jo kolme vakavaa onnettomuutta: Ranskassa joulukuussa 1999, Etelä-Afrikassa kesäkuussa 2000 ja nyt Galapagosilla".
"Toimikunnan työn lähtökohtana on oltava luonnontieteellisen tutkimuksen määrittelemä suojelutarve, ei etukäteen asetetut rahoitusraamit", suojelujärjestöt toteavat. "Vaikuttaa siltä, ettei metsien ja metsälajiston surkeasta tilasta kertoville luonnontieteellisille tutkimustuloksille anneta mitään arvoa." Metsiensuojeluun tulisikin osoittaa lisävaroja välittömästi, järjestöt vaativat. Erityisen valitettavaa on, että rahoitusraami vaikeuttaa myös suojelumyönteisten maanomistajien metsien suojelua.
Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsiensuojelutilanteen parantaminen on olennainen osa jo hyväksyttyä Kansallista metsäohjelmaa (KMO). Toimikunnalle asetettu rahoitusraami on järjestöjen mielestä Kansallisen metsäohjelman ja siitä tehtyjen valtioneuvoston päätösten vastainen. KMO:ssa suojelutoimet on päätetty aloittaa heti toimikunnan työn valmistuttua. Valtioneuvosto puolestaan edellytti metsäohjelman hyväksyessään, että sitä toteutetaan taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti tasapainoisella tavalla. Nyt esitetty rahoitusraami käytännössä estäisi näiden päätösten toteuttamisen.
Toimikunnalla onkin edessään hämmentävä ristiriita, sillä eduskunta katsoi sen asettamisen jälkeen valtion budjettia käsitellessään, että suojelun rahoituksesta on sovittava suojeluohjelmaa laadittaessa. Kansallisen metsäohjelman mukaan toimikunnan on "etsittävä rahoitukseen uusia keinoja". Konkreettiset suojelutoimet näyttävät kuitenkin olevan jäämässä täysin sivuosaan ohjelman toteuttamisessa. Suojelujärjestöt moittivatkin valtiota KMO:n epätasapainoisesta toteuttamisesta: metsätalouden tehostamistoimiin on käytetty jo vuosina 2000-2001 noin 1,2 miljardia markkaa.
Lisätietoja: Harri Hölttä, Suomen Luonnonsuojeluliitto, 09 228 08 226 tai 040 722 9224
Työryhmän asetuskirjeeseen on kirjattu, että "Toimikunnan tulee ehdotuksiaan laatiessaan ottaa huomioon se, että valtiontaloudelliset vaikutukset voidaan kattaa talouspoliittisen ministerivaliokunnan 4.6.1996 vuosille 1996-2007 puoltaman luonnonsuojelutoimien 3285 milj. markan kokonaisrahoitusohjelman puitteissa." Käytännössä tämä summa kuitenkin kuluu kokonaisuudessaan vanhojen suojeluohjelmien toteuttamiseen, eikä se mahdollista uusia suojelutoimia.
Tavallisesti harmaahaikarat poistuvat Suomesta jo syys-lokakuussa, mutta ilmeisesti viime syksyn leudon sään ansiosta harmaahaikaroita jäi runsaasti talvehtimaan. Etelärannikolla muutamien yksilöiden ryhmiä ja yksittäisiä haikaroita on havaittu monin paikoin. Suurin Suomen talvea uhmaava harmaahaikaraparvi on Kangasalla, missä talvehtimista yrittää yli 30 linnun parvi.
Harmaahaikara selviää talvesta varsin hyvin, mikäli ravintoa ja sulapaikkoja riittää. Pitkät kylmät jaksot ja sitä kautta tapahtuva ravinnon saannin vaikeutuminen sulapaikkojen jäätyessä voivat koitua haikaroille kohtaloksi. Suurikokoisena lintuna pakkanen ei ole suurin uhka selviytymiselle, vaan kalaravinnon vaikea saatavuus. Harmaahaikaroita talvehtii runsaasti Keski- Euroopassa, jossa kylminä talvina suuri osa yksilöistä saattaa menehtyä ruokailupaikkojen jäätyessä.
Harmaahaikara on Suomen pesimälinnustossa uudistulokas, jonka kanta on viime vuosina selvästi kasvanut. Pesimäkantamme koko on noin 150 yksilöä. "On mielenkiintoista nähdä kasvaako pesimäkantamme ensi kesänä talvehtivien yksilöiden ansiosta. Valtaosa talvehtivista yksilöistä on kuitenkin nuoria, jotka eivät vielä ensi kesänä aloita pesimistä" toteaa toiminnanjohtaja Mika Asikainen BirdLife Suomesta.
Vuonna 2000 Suomessa havaittiin enemmän harmaahaikaroita kuin koskaan aiemmin. Suurimmissa kerääntymissä oli jopa 100 lintua. Osa kesän ja syksyn linnuista on Suomen pesimäkantaa, mutta valtaosa on Suomen eteläpuoleisten alueiden pesimälintuja. Baltian ja muiden lähialueiden pesimälintuja saapuu pesinnän jälkeen runsaasti Suomeen. Seisova harmaahaikara muistuttaa lähinnä vaaleata kurkea, mutta se on helppo erottaa kurjesta vaaleanharmaasta selästä, valkeasta vatsapuolesta ja pitkästä valkeasta kaulasta. Lennossa harmaahaikara ei muistuta kurkea lainkaan, sillä se pitää kaulaa mutkalla ja suuret siivet ovat taittuneet kuuppamaisiksi.
Copyright © 2001 by BirdLife Finland.
Last updated September 09, 2001 by TL.