Haluatko BirdLife Suomen lehdistötiedotteet itsellesi tuoreeltaan sähköpostilla? Ilmoita nimesi ja sähköpostiosoitteesi toimistolle.
Kemihaaran soiden alue on todettu linnustoltaan kansainvälisesti arvokkaaksi. Alue kuuluu maamme tärkeimpiin IBA-lintualueisiin (Important Bird Area) ja saa lintujen pesimäalueena paremman suojeluarvon kuin paras kosteikkomme Liminganlahti. Alue on myös muilta luontoarvoiltaan huomattavan tärkeä.
Kemihaaran soiden suojeluarvoa kasvattavat erityisesti vähentyneet, uhanalaiset ja suojelun kannalta Suomen erityisvastuulla olevat lajit. Suojeluarvoa nostavat mm. seuraavien lajien suuret pesimäkannat: laulujoutsen 18, metsähanhi 50, uivelo 52, sinisuohaukka 27, muuttohaukka 4, metso 650, kurki 71, mustaviklo 70, liro 1700, kuukkeli 150 ja pikkusirkku 620 paria.
"Erityisesti Keski- ja Itä-Euroopassa tämä on tuhoisaa sille rikkaalle luonnolle, jota vielä on jäljellä hakijamaissa", sanoo Szabolcs Nagy, BirdLife Internationalin suojelujohtaja. "Kun suorien tukien taso tulee olemaan yli puolet EU:n nykytasosta, niin se tulee vääjäämättä johtamaan maatalouden voimaperäistymiseen."
Hakijamaiden maatalousmaat ja erityisesti laajaperäisesti viljellyt pelto- ja laidunmaat antavat suojaa hyvin tärkeille uhanalaisille lintulajeille, kuten ruisrääkälle, isotrapille ja keisarikotkalle. Euroopan unionin maatalouden voimaperäistyminen, jota EU:n yhteinen maatalouspolitiikka (CAP) on tukenut, on osaltaan vaikuttanut monien maatalousympäristön lintujen ja muidenkin lajien elinympäristöjen dramaattiseen vähenemiseen. Hakijamaissa on vielä jäljellä näille lajeille sopivia elinympäristöjä. Kohta ne saattavat kadota lopullisesti.
"Hakijamaat pannaan toistamaan EU:n jäsenmaiden tekemät virheet, kun ne jättävät käyttämättä kestävämmän kehityksen mahdollisuuden, jota Euroopan komissio tarjosi aikaisemmin tänä vuonna. Tämä paketti ja sen runsas maaseudun kehittämisbudjetti olisi voinut kannustaa luonnon kannalta parempaan maatalouteen kuin mitä EU:n tuotantosuuntautunut maatalous merkitsee", sanoo Szabolcs Nagy
BirdLife International pelkää, että korkeammat suorat tulotuet kilpailevat suoraan maatalousympäristön ja maaseudun kehittämissuunnitelmien kanssa ja tekevät ne viljelijöille vähemmän houkutteleviksi. Tämä yhdistyneenä siihen tosiasiaan, että maaseudun kehittämisbudjettiin jää todennäköisesti vähemmän rahaa, saattaa merkitä sitä, että jotkin hallitukset voivat valita minimaaliset maatalousympäristöohjelmat, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia kilpailla viljelyn modernisoinnin ja voimaperäistämisen haitallisten vaikutusten kanssa. Siitä on välttämättömänä seurauksena luonnon monimuotoisuuden väheneminen.
"Ainoa tie eteenpäin on, että tarjolla olevat maaseudun kehittämisrahastot hyödynnetään mahdollisimman hyvin ja varmistetaan, että uusissa maaseudun kehittämissuunnitelmissa painotetaan ympäristöystävällistä maataloutta ja kaikki tuotantotuet sidotaan ympäristöehtoihin", sanoo Miguel Naveso, BirdLife Internationalin Euroopan yhteisön toimiston johtaja.
Metsähallitus aikoo hakata alueen vanhoja metsiä huolimatta siitä, että sen itse tilaamat tutkimukset ovat osoittaneet alueen luonnonsuojelullisesti arvokkaaksi. Ystävyyden puiston tutkimuskeskuksen suorittamien tutkimusten johtopäätösten mukaan alue on erittäin arvokas, eikä sitä tulisi hakkuilla enää pirstoa. Vain osa Malahvian alueesta on suojeltu, ja jopa Natura-alueella aiotaan tulevaisuudessa hakata.
Malahvian metsäalue on poikkeuksellisen laaja ja yhtenäinen lähes luonnontilainen alue jota ympäröivät voimakkaasti hakatut ja ojitetut alueet. Yli 3500 hehtaarin alueeseen kuuluu kymmeniä järviä ja lampia, laajoja luonnontilaisia soita ja runsaasti vanhaa, luonnontilaisen kaltaista metsää. Alueen metsät ovat valoisia vanhojen kelojen kirjomia mäntykankaita ja naavaisia kuusikoita. Alueelta tunnetaan useita kymmeniä uhanalaisten lajien esiintymiä. Alueen maastot ovat paikallisille asukkaille tärkeitä metsästys- ja virkistysalueita. Alueella on myös nähtävissä kulttuurivaikutusta, mm. ikivanhoja vienankarjalaisia polkureittejä ja merkkejä talvisodan partiotaisteluista.
Tutkimusten mukaan "Vastaavaa määrää erityisesti suojeltavien ja valtakunnallisesti uhanalaisten lajien esiintymiä ei tunneta kovin monesta paikasta Suomessa." Ympäristöviranomaisten raporteissa todetaan mm. että " ...kyse on valtakunnallisestikin hyvin merkittävästä metsäalueesta, jonka hyönteislajiston monimuotoisuus ja uhanalaiset lajit voidaan säilyttää vain, jos metsät eivät pirstoudu enää lisää.". Alue on myös yksi Suomen tärkeistä lintualueista (FINIBA).
Maakunnalliset ja valtakunnalliset luonnonsuojelu- ja linnustonsuojelujärjestöt ovat seuranneet huolestuneina Puruveden rantayleiskaavan monivuotista valmistelua. Kaavan mitoitus on ollut alusta pitäen liian raskas. Aikaisemmissa kaavan versioissa ei myöskään ole huomioitu mm. kaikkia linnustonsuojelun kannalta tärkeitä lahtia ja ranta-alueita. Vastaavasti ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota saimaannorpan leviämismahdollisuuksien turvaamiseen, riittävien rakentamattomien maisemakokonaisuuksien säästämiseen tai raskaan rakennusmitoituksen selkävesilinnustolle aiheuttamiin häiriöihin.
"Puruveden rantayleiskaavan valmisteluprosessi on ollut koko ajan ongelmallinen. Siksi olisi hyvä, että edes sen loppuvaiheessa asia hoidettaisiin Puruveden luonteen ja arvon vaatimalla perusteellisuudella ja avoimuudella. Näin voitaisiin välttää hätäisestä valmistelusta väistämättä luonnolle sekä nykyisille ja tuleville mökkiläisille seuraavat ongelmat", muistuttaa Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Keijo Savola.
Puruvesi on kolmen kunnan alueella sijaitseva karu suurjärvi. Alue on tunnettu erinomaisen hyvästä vedenlaadustaan. Lisäksi sillä on huomattava merkitys selkälokille ja muille vaateliaille selkävesilinnuille. Järvi on sisällytetty valtakunnallisten suojeluarvojensa vuoksi Natura 2000 -ohjelmaan noin 26 000 hehtaarin laajuisena rajauksena.
Ympäristöjärjestöt ovat esittäneet merkittävästi parannusehdotuksia kaavan aikaisemmista versioista antamissaan lausunnoissa. Järjestöjen saamien tietojen mukaan rantayleiskaavaehdotusta on muutettu kesällä 2002 tehtyjen täydentävien maisema-, luonto- ja linnustoselvitysten perusteella. Muutoksista huolimatta kaavaehdotusta ei aiota ilmeisestikään tuoda uudelleen nähtäville ja viralliselle lausuntokierrokselle.
Menettelytapa on erittäin kyseenalainen eikä järjestöjen mielestä vastaa uuden maankäyttö- ja rakennuslain henkeä. Ilman uutta lausuntokierrosta näiden selvitysten riittävyyden arviointi jää yksinomaan kuntien ja ympäristökeskuksien varaan.
Öljyyntyneitä lintuja on havaittu jo 18 lajia. Joukossa on mm. ruokkeja, etelänkiisloja, suulia, karimetsoja ja useita lajeja lokkeja.
Öljyä on myös ajautunut yhdelle Espanjan Galician rannikon seitsemästä kansainvälisesti tärkeästä lintualueesta (IBA-alue, Important Bird Area). Lisäksi kolme muuta vastaavaa aluetta on uhattuna.
Jos sää pahenee, tyynemmältä kohdalta meressä näyttävä öljylautta saattaa houkutella muuttavia merilintuja laskeutumaan öljyyn. Öljy tuhoaa linnun höyhenpeitteen vedenpitävyyden. Kun lintu yrittää puhdistaa itseään, öljyä joutuu myös linnun elimistöön.
IBA: Important Bird Areas (IBA) on BirdLife Internationalin maailmanlaajuinen hanke tärkeiden lintukohteiden tunnistamiseksi ja suojelemiseksi.
Raportti listaa 586 kansainvälisesti tärkeää lintualuetta (IBA, Important Bird Areas) Afrikasta. Näiden alueiden kosteikot täyttäisivät Ramsarin suojelusopimuksen vaatimukset, mutta vain 83 on mukana Ramsarin sopimuksessa. Yhdessä muiden BirdLifen tutkimustulosten kanssa nyt julkaistu raportti auttaa tehokkaasti kosteikkojen suojelun suunnittelua Afrikassa. Kosteikot ovat tärkeitä lintujen elinympäristöjä. Suojelu auttaa myös turvaamaan paikallisten ihmisten vedensaantia.
Ramsarin sopimus: Kosteikkojen ja vesilintujen säilyttämiseen ja
suojeluun tähtäävä kansainvälinen suojelusopimus.
IBA: Important Bird Areas (IBA) on BirdLife Internationalin
maailmanlaajuinen hanke tärkeiden lintukohteiden tunnistamiseksi ja
suojelemiseksi.
Seurasaarisäätiö järjestää joka kesä perinteiset juhannusjuhlat Helsingin Seurasaaressa. Luodolla, jolle juhlien kokko aiottiin viime kesänä rakentaa, oli pesiviä saaristolintuja. Luodolla pesi mm. valkoposkihanhi, haahka, tukkasotkia, meriharakka, punajalkaviklo, kalalokki ja lapintiiroja.
Lintujen vuoksi kokkoa ei rakennettu perinteiselle paikalle, vaan se poltettiin lautalla turvallisen etäisyyden päässä lintujen pesimäluodosta. Keskikesän juhla sujui hyvin niin juhlijoilla kuin linnuilla. "Otamme linnut huomioon myös tulevina kesinä", lupaa Seurasaarisäätiön puheenjohtaja Teppo Korhonen.
Vuoden nuoreksi lintuharrastajaksi valittu Jukka Kivilompolo on innokas lintuharrastaja. Ensimmäiset kosketukset harrastukseen hän sai 1996, osallistuessaan perheensä kanssa Lapin lintutieteellisen yhdistyksen keväiseen linturalliin. Lapin pitkien välimatkojen vuoksi nuori lintuharrastaja retkeilee aktiivisesti lähinnä kotikuntansa Sodankylän alueella. Harrastukseensa Jukka saa tukea sekä retkiseuraa koko perheeltänsä. Yhdistystoimintaan Jukka osallistuu aina, kun Sodankylässä järjestetään jotakin lintuihin tai luontoon liittyvää.
Jukka Kivilompolo on nuoresta iästään huolimatta määritystaidoiltaan luotettava lintuharrastaja, kerrotaan Lapin lintutieteellisestä yhdistyksestä. Hän lähettää lintuhavaintojansa yhdistykselle säännöllisesti ympäri vuoden - jopa kaikkein hiljaisimpina aikoina. Tärkeät lintuhavaintonsa hän kirjaa aina tarkasti ylös piirroksen kera. Jukka on tehnyt omista havainnoistaan myös pieniä tutkimuksia, mm. tilastoja lirojen määristä Sodankylän jätevesialtailla. Hän on myös kiinnostunut lintujen rengastamisesta. Varsinaisia lintuinventointeja Jukka on tehnyt mm. kesällä 2001, jolloin hän selvitti veljensä kanssa Pyhä- Luostotunturin linnustoa. Lintujen ohella myös muu luonto kiinnostaa - Jukka on tehnyt mm. mielenkiintoisia perhoshavaintoja.
BirdLife Suomi valitsee vuoden nuoren lintuharrastajan vuosittain. Valinnan avulla kannustetaan nuoria harrastajia aktiiviseen lintuharrastus- ja järjestötoimintaan. Maineen ja kunnian lisäksi vuoden nuori lintuharrastaja palkitaan 100 euron lahjakortilla Suomen Lintuvaruste Oy:hyn.
Uusissa EU:n jäsenmaissa on yhteensä 4 miljoonaa hehtaaria linnuston kannalta erityisen arvokkaita metsiä. Nämä metsät ovat tärkeitä mm. taantuneiden mustahaikaran (Ciconia nigra), pikkukiljukotkan (Aquila pomarina) ja tammitikan (Dendrocopos medium) suojelemiseksi. Suurin osa edellä mainittujen lajien Euroopan kannasta pesii juuri Itä-Euroopassa, missä niille on vielä tarjolla tarpeeksi laajoja ja soveliaita elinalueita. Alueen metsäluonnon säilymistä uhkaavat hakkuut ja metsätalouden tehostuminen.
Monien Itä-Euroopan maiden metsien merkitys metsäluonnolle kokonaisuutena on huomattava, esimerkiksi vuoristoisilla seuduilla on säilynyt merkittäviä määriä suojelullisesti arvokkaita metsiä. Näiden metsien suojelu on perusteltua sekä metsien suotuisan suojelutason että ko. valtioiden allekirjoittamien biodiversiteettisopimusten edellytysten täyttämiseksi kyseisissä maissa.
BirdLife International on tehostamassa metsiensuojelutoimintaansa Euroopassa, ja järjestön metsiensuojelutoimintaa kehitetään parhaillaan Bratislavassa, Slovakiassa pidettävässä seminaarissa. Tärkeimpänä painopistealueena tulevat olemaan Itä-Euroopan maat, niiden metsien suuren suojelumerkityksen vuoksi. Esimerkiksi Baltian maissa BirdLife on yhteistyössä WWF:n kanssa kartoittanut suojelullisesti arvokkaiden metsien sijaintia.
Lauantaina Etelä-Suomeen levittäytynyt lumisadealue verotti Euroopan lintupäiville osallistujien määrää. Tästä huolimatta yksittäisiä havainnointitilaisuuksia järjestettiin lähes 20 kohteessa ympäri Suomea. Näiden lisäksi sadat lintuharrastajat retkeilivät syksyistä lintumuuttoa havainnoimassa.
Pääosissa viikonloppuna olivat Suomessa pikkulinnut, kuten vihervarpuset ja peipot. Myös runsasta tiaisvaellusta havaittiin. Merikotkia nähtiin monin paikoin ja harvalukuisemmista lajeista nähtiin mm. Siperiasta lähtöisin olevia pähkinänakkeleita. Mielenkiintoisia havaintoja olivat myös Jyväskylässä havaittu luotokirvinen, Savonlinnassa nähty kattohaikara sekä Siilinjärvellä nähty myöhäinen tervapääsky.
Nyt järjestetty Euroopan lintupäivät on BirdLife Internationalin joka toinen vuosi järjestämä tapahtuma, jonka tarkoituksena on tuoda ihmisille enemmän tietoa linnuista, lintuharrastuksesta ja lintujen suojelusta. Euroopan lintupäiviä koordinoi tänä vuonna Unkarin BirdLife (MME), jonka kotisivuilta www.mme.hu voi lukea lisää viikonlopun tapahtumasta.
Euroopan lintupäivinä 29 maassa järjestetään muutonseurantatapahtumia. Suomessa tapahtumia järjestävät BirdLife Suomen paikallisyhdistykset. Havaitut linnut raportoidaan Unkarin BirdLifelle, joka tekee havainnoista yhteenvedon.
Valtioiden rajoista välittämättä matkaa tekevät muuttolinnut kuvastavat hyvin kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä lintujen suojelussa. BirdLifen tavoite on turvata linnuille tärkeiden elinympäristöjen säilyminen pesimäalueilla, muutonaikaisilla levähdyspaikoilla ja talvehtimisalueilla.
Euroopan lintupäivien tulokset julkaistaan Unkarin BirdLifen www-sivulla (www.mme.hu) sunnuntai-iltana 6.10.
Viikonloppuna yleisötapahtumia Suomessa järjestävät mm. seuraavat BirdLife Suomen jäsenyhdistykset:
Kastanjasirkku pesii Itä-Siperiassa ja talvehtii Kaakkois-Aasiassa. Eurooppaan laji on harhautunut aikaisemmin vain muutamia kertoja. Lisäksi Euroopassa on tavattu laittomasti häkkilinnuiksi tuotuja lintuja, jotka ovat karanneet omistajiltaan. Aikuinen koiras kastanjasirkku on komea lintu: sen yläpuoli, pää ja rinta ovat punaruskeat, muu alapuoli keltainen. Naaraat ja nuoret linnut ovat vaatimattomamman värisiä.
BirdLife Suomen rariteettikomitea (RK) tarkastaa kaikki Suomessa tehdyt valtakunnallisesti tärkeät ja harvinaiset lintuhavainnot. Komitea arvioi, onko lintu määritetty oikein ja onko lintu luonnonvaraisesti harhautunut. Kastanjasirkku on vuoden toinen maalle uusi laji. Edellinen oli lehmähaikara Ahvenanmaalla viime keväänä. Vuonna 2001 havaittiin vain yksi maalle uusi laji, välimerenhaukka.
Kurkien syysmuutto alkaa vähitellen jo elokuussa. Päämuutto jakautuu aina useaan huippupäivään: Syyskuun alkupuoliskolla matkaan lähtevät pääosin Pohjois- Pohjanmaan kokoontumisalueiden linnut. Suurimmat muuttosummat lasketaan tällöin usein Pirkanmaalla. Viimeisenä Suomesta poistuvat Vaasan lähelle Söderfjärdenin peltoaukealle kokoontuvat linnut. Nämä kurjet lähtevät liikkeelle yleensä vasta lokakuussa. Söderfjärden on Suomen tärkein kurkien levähdysalue, ja se on mukana BirdLifen tärkeiden lintualueiden (IBA, Important Bird Areas) listalla.
Suomalaiset kurjet talvehtivat Espanjassa ja Pohjois-Afrikassa. Muuttomatkalla tärkeitä levähdysalueita on mm. Virossa ja Unkarissa.
Kurki on Suomen suurimpia lintuja; aikuisen linnun siipiväli on jopa 220 cm. Suomessa arvioidaan pesivän noin 19 000 kurkiparia. Kurkien muutto on yksi syksyn näyttävimmistä tapahtumista luonnossa. Parvissa voi olla satoja lintuja, ja muuttoparvien trumpettitöräykset kantavat jopa kilometrien päähän.
Metsähanhea on Suomessa tutkittu paljon, mutta monet perusasiatkin ovat vielä selvittämättä. Tämän vuoden alusta lähtien toiminut metsähanhityöryhmä pyrkii koordinoimaan Suomessa tehtävää metsähanhitutkimusta ja täyttämään metsähanhitietämyksessä olevat aukot. Ensisijaisena tavoitteena on selvittää Suomen pesimäkannan koko ja nykylevinneisyys sekä näissä mahdollisesti tapahtuneet muutokset. Lisäksi selvitetään tärkeimpien muutonaikaisten levähdysalueiden sekä pesimä- ja sulkasatoalueiden sijaintia ja läpimuuttavan kannan suuruutta sekä metsähanhen populaatiodynamiikkaan vaikuttavia tekijöitä, kuten kuolleisuutta ja poikastuottoa ja arvioidaan niiden merkitystä lajin kannalta. Kun tietoa on riittävästi, työryhmä laatii ehdotuksen metsähanhen suotuisan suojelutason turvaamiseksi.
Tuoreimpien tietojen mukaan metsähanhikanta näyttää taantuneen Euroopassa 1990- luvun aikana. Tarkimmat seurantatiedot ovat muutonaikaisilta levähtämisalueilta Etelä-Ruotsista, missä levähtäjämäärät ovat vähentyneet neljänneksen. Suomen metsähanhikanta levähtää näillä Etelä-Ruotsin viljelyalueilla. Suomessa Oulun seudun levähtäjämäärät ovat lintuharrastajien tekemien havaintojen perusteella pienentyneet ja vastaavaa suuntausta on esitetty muualtakin. Lepäilevien hanhien seuranta ei kuitenkaan ole ollut kaikilla alueilla säännöllistä ja luotettavien johtopäätösten tekeminen kannan suuruudesta edellyttääkin suunnitelmallisesti toteutettavia kattavia inventointeja. Suunnitelmalliset inventoinnit levähdys- ja pesimisalueilla aloitettiin vuonna 2001.
Metsähanhityöryhmän toiminta on hyvä osoitus metsähanhesta kiinnostuneiden tahojen yhteistyöstä. Metsähanhen suotuisa suojelun taso on niin metsästäjien kuin linnustonsuojelijoidenkin intresseissä. Moninaisten metsähanhea koskevien kysymysten selvittämiseen tarvitaan laajaa ja hedelmällistä yhteistyötä.
Metsähanhi on riistalintu. Se on metsästäjien keskuudessa arvostettu ja tavoiteltu saalis. Työryhmä haluaa varmistaa metsähanhen metsästyksen ekologisesti kestävän pohjan. Vain täten voidaan varmistaa vuotuinen metsästyssaalis myös tulevaisuudessa.
Uhanalaisuustarkastelussa metsähanhi on arvioitu silmälläpidettäväksi lajiksi. Laji luokiteltiin silmälläpidettäväksi kannan koon ja levinneisyysalueen pienentymisen perusteella.
Nyt Liljendalista varmistunut pesintä on yksittäistapaus, mutta se antaa silti toiveita siitä, että laji voi palata vakituiseen pesimälinnustoomme. Heinäkurppia tavataan Suomessa vuosittain kevät ja syysmuuttoaikaan, joinakin vuosina jopa kymmeniä yksilöitä. Havainnot koskevat kuitenkin maamme ulkopuolella pesivien populaatioiden yksilöitä. Pesimähavaintoja tunnetaan sen sijaan niukasti. Viime vuosikymmeniltä Suomesta tunnetaan vain yksi todennäköinen pesintä Lapista sekä puolenkymmentä pesimäaikaista havaintoa yksittäisistä linnuista Etelä-Suomesta.
Heinäkurppia pesi Suomessa vielä 1800-luvun puolivälissä mahdollisesti jopa satoja pareja. Erityisesti syksyisin lajia tavattiin runsaasti niityillä ja se oli suosittu metsästyskohde. Yhden metsästäjän syksyn saalis saattoi olla jopa yli 100 lintua. Suomessa laji lähti taantumaan ilmeisesti jo 1800-luvun lopulla.
Heinäkurpan taantumisen syiksi on arvioitu elinympäristöjen muutoksia niin pesimä kuin talvehtimisalueilla sekä metsästystä. Laji pesii matalakasvustoisilla rantaniityillä ja kosteikoilla, joiden määrä on umpeenkasvun vuoksi romahtanut. Tunturi- ja vuoristoalueilla heinäkurppa suosii matalakasvustoisia soita.
Heinäkurpan käyttäytymisessä merkittävä piirre on ryhmäsoidin. Koiraan kerääntyvät yhdessä soitimelle (teerien ja metsojen lailla), mistä naaraat valitsevat parittelukumppanin. Usean koiraan soitimen syntyminen vaatii riittävän suuren sopivan elinympäristön. Pienet sopivan elinympäristön laikut eivät yleensä pysty ylläpitämään elinkykyistä paikalliskantaa.
Heinäkurpan vakiintuminen takaisin Suomen pesimälinnustoon on riippuvainen rantaniittyjen hoidosta ja ranta-laiduntamisesta. Vain tätä kautta voidaan sopivaa elinympäristöä lisätä ja parantaa lajin elinmahdollisuuksia. Rantaniittyjen hoidolla voidaan auttaa myös monia muita taantuneita kahlaajalintuja mm. äärimmäisen uhanalaista etelänsuosirriä, joita pesii Suomessa enää noin 50 paria.
Suomen lähialueista Norjassa arvioidaan pesivän vielä vähintään 5000 paria heinäkurppia ja Ruotsissakin 1000 paria. Myös Venäjällä on vahva pesimäkanta.
Pesintä on alkanut todennäköisesti kesäkuun alussa, mutta varmaa havaintoa lyhytvarvaskiurusta ei alueella tehty ennen viime viikkoa. Lyhytvarvaskiuruemon havaitsi paikalla ensimmäisen kerran lintuharrastaja Heikki Kotilainen 13.7. Eilen 17.7. alueelta pystyttiin varmistamaan pesintä, kun havainnointiin osallistui useita harrastajia.
Lyhytvarvaskiurut voivat olla varsin piilottelevia ja hiljaisia pesimäaikaan. "Lintujen varovaisuuden ja korkean kasvillisuuden vuoksi niiden havaitseminen ja pesinnän varmistaminen oli hyvin vaikeaa" kertoo pesintää varmistamassa ollut lintuharrastaja Eelis Rissanen.
Lyhytvarvaskiuru on Suomessa harvinainen lintu. Lajin vuosittaiset havaintomäärät ovat kuitenkin olleet kasvussa, joten optimistisimmat harrastajat ovat jo ehtineet odottaa ensimmäistä pesimähavaintoa.
Suomen ensimmäinen lyhytvarvaskiuru havaittiin marraskuussa 1930 Helsingissä. Lajin viimeaikaista runsastumista osoittaa BirdLife Suomen rariteettikomitean hyväksymät havainnot viime vuosikymmeniltä: 1970 luku 8 yksilöä, 1980 luku 20 yksilöä ja 1990 luku peräti 63 yksilöä. Havainnot ovat keskittyneet syys- ja kevätmuuttoaikoihin touko- ja lokakuille.
Lyhytvarvaskiuru pesii Etelä-Euroopan aukeilla ja kuivilla viljelysseuduilla sekä karuilla tasangoilla. Suomea lähimmät vakituiset pesimäalueet sijaitsevat Ukrainassa. Lyhytvarvaskiuru on tavallista kiurua pienempi ja vaaleampi laji.
Vesilintujen kevätmetsästys on Suomessa pienen ihmisjoukon ekologisesti kestämätön harrastus. Ahvenanmaalla keväällä 2000 kevätmetsästystä harrasti 2582 ihmistä ja muualla saaristoalueillamme vain 192 metsästäjää. Kannattaako Suomen puolustaa näin pienen ihmisjoukon harrastusta aina EY-tuomioistuinta myöden? Ekologisesti kestävän metsästyksen tulee tapahtua lisääntymisajan jälkeen, jolloin se kohdistuu valtaosin kokemattomiin nuoriin lintuihin, joiden luontainen kuolevuus on muutenkin suurta. Kevätmetsästys kohdistuu kokeneisiin populaation arvokkaimpiin yksilöihin.
Keväiset muuttolinnut olivat Suomessa esiteolliseen aikaan elintärkeätä ruokaa pitkän talven jälkeen. Saariston lisäksi kevätmetsästystä harjoitettiin myös sisämaassa. Nyky-yhteiskunnassa kevätmetsästys on enää harrastus, jolta on vaadittava kestävän käytön periaatteen noudattamista.
Kevätmetsästyksen jatkamisen perusteluksi ei käy vesilintujen vähyys syksyllä. Tutkimuksen mukaan Ahvenanmaalaisen syksyllä metsästäneen metsästäjän saalis oli syksyllä 2000 keskimäärin 2.6 vesilintua metsästysretkeä kohden. Myöskään riistanhoidolliset perusteet eivät kestä kriittistä tarkastelua, sillä riistanhoito ei ole loppunut muualtakaan Suomesta kevätmetsästyksen loppumisen myötä, vaan metsästäjät ovat jatkaneet riistanhoitotyötä niillä saaristoalueilla, joilla kevätmetsästys on kielletty. Koska kevätmetsästys kohdistuu pääosin koiraisiin, on perusteluissa usein väitetty, ettei se vaikuta naaraiden poikastuottoon. Suomessa haahkalla tehdyt tutkimukset kuitenkin osoittavat, että koiraan ampuminen kesken pesinnän alentaa naaraan poikastuottoa merkittävästi ja heikentää myös populaation tuotannollista rakennetta.
"Suomi näyttää huonoa esimerkkiä. EU:n hakijamaiden joukossa on mm. Kypros ja Malta, joissa kummassakin mm. pikkulintujen kevätmetsästys on tavallista. Suomen olisi tullut omin päätöksin osoittaa, että se kantaa huolta pesimälinnuistaan myös niiden muuttoaikoina ja täten esimerkillisesti kieltää kevätaikainen metsästys. Uudet hakijamaat ovat jäsenyysneuvotteluissa voineet vedota siihen, että EU:ssa on jo nyt maa, jossa varsin laajamittainen kevätmetsästys on sallittu" toteaa suojeluasiantuntija Teemu Lehtiniemi BirdLife Suomesta ja jatkaa "Kevätmetsästettävistä lajeista mm. haahka on taantunut viime aikoina koko Itämeren piirissä, mutta siitä huolimatta tänäkin keväänä yli 15 000 haahkakoiraan ampumiselle on myönnetty lupa."
Keväälle 2002 Ahvenanmaan metsästysviranomaiset myönsivät kiintiöt lähes 40 000 vesilinnun ampumiseksi (haahka, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, tukkasotka, alli ja pilkkasiipi). Suomen rannikkoalueille metsästysviranomaiset myönsivät lupia 6 700 vesilinnun ampumiselle (haahka, alli, isokoskelo).
BirdLife Suomen lintuharrastajat ovat raportoineet voimakkaasta käpylintuvaelluksesta. Vaellus käynnistyi jo kesäkuun alkupuoliskolla, mutta on voimistunut viime aikoina. Suurimmissa, voimakasta metallista "kip-kip" ääntä pitävissä, parvissa on havaittu jopa parisataa yksilöä. Sopivalla muutonseurantapaikalla voi yhdessä aamussa todeta useiden parvien matkaavan idästä kohti länttä ja luodetta. Käpylintuvaellus on aktiivisinta yleensä aamun tunteina. Päivällä parvet pysähtyvät metsiin ruokailemaan.
Suomessa kesällä vaeltavista käpylinnuista suuri osa on syntyisin Suomen itäpuoliselta havumetsävyöhykkeeltä. Näin on myös tänä vuonna sillä talvella ja keväällä käpylintuja oli metsissämme vähän. Käpylinnut pesivät varhain kevättalvella helmi-huhtikuussa. Poikueet saattavat lähteä vaeltamaan jopa tuhansien kilometrien päähän synnyinpaikastaan. Syynä vaeltamiselle on ravinnon eli havupuiden siementen väheneminen. Käpylintujen parimäärä metsissämme vaihtelee vuosittain jyrkemmin kuin minkään muun lintulajin. Huonoina käpyvuosina ne puuttuva laajoilta alueilta, mutta kolmen neljän vuoden välein ne ovat metsän runsaslukuisimpia lintuja.
Pikkukäpylintu on käpylintulajeista yleisin Euroopassa. Suomessa pikkukäpylintu pesii koko maassa lukuun ottamatta pohjoisinta tunturivyöhykettä. Toiseksi yleisin on isokäpylintu ja harvinaisin kirjosiipikäpylintu. Nyt meneillään olevassa vaelluksessa selvä valtaosa on pikkukäpylintuja, mutta joukossa on havaittu myös iso- ja kirjosiipikäpylintuja.
Metso-ohjelman konkreettisin osa on luontoarvojen kartoittamisen aloittaminen nykyisiä suojelualueita ympäröivillä metsäalueilla. Inventointeja seuraa pikaisiin suojelupäätöksiin ryhtyminen perustuen luonnonsuojelubiologisiin kriteereihin jotka valmistuvat vuonna 2003. Ympäristöjärjestöt odottavat tältä prosessilta paljon. Pääjohtaja Heinon asenne hankaloittaa Metson toteuttamista jo ennen kuin inventointien alkuun on edes päästy. Ympäristöjärjestöjen ja metsäluonnon kannalta laihan Metso-mietinnön tärkeimpiä tekijöitä oli valtionmaiden lisäsuojelu, ja Heinon väitteet uhkaavat niin Metsähallituksen uskottavuutta kuin koko toimintaohjelman olemassaoloakin.
Ympäristöjärjestöjä ilahduttaa se, että Metso-toimikunnan viimeisessä kokouksessa Metsähallituksen edustaja lupasi kahteen kertaan, ettei inventointien aikanakaan luonnonsuojelullisesti arvokkaita kohteita valtionmailla hakata. Järjestöt luottavat Metsähallituksen vakuutteluihin, että suojelunarvoiset metsät todella säästyvät kartoitusten valmistumiseen asti. Tämä edellyttää, että useilla kymmenillä suojelullisesti arvokkailla valtion omistamilla metsäalueilla tällä hetkellä olevista hakkusuunnitelmista luovutaan. Arvokkaita metsiä on Metsähallituksen päätehakkuusuunnitelmissa jopa suoraan nykyisiin suojelualueisiin rajautuen esimerkiksi Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa.
Heino antaa ymmärtää, että valtionmailla ei olisi suojeltavaa, koska lehdot ja jalopuumetsät ovat niillä harvinaisia. Tässä Heino jakaa metsäalan toimijoiden keskuudessa varsin yleisen väärinkäsityksen. Suojelun tarvetta on Etelä-Suomessa kaikilla metsien luontotyypeillä. Tämä suojelutarve on todettu yksimielisessä asiantuntijamietinnössä "Metsien suojelun tarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmalla", jossa myös Metsähallituksen edustaja oli mukana. Etelä-Suomessa tarvitaan kaikkien metsäisten luontotyyppien ja monien kehitysvaiheiden suojeluohjelma, jossa luonnontilaan ennallistamisella on suuri rooli.
Valtionmailta löytyy hyvä pohja tällaiseen suojeluun. Valtion metsät ympäröivät usein nykyisiä pieniä suojelualueita, joiden laajentaminen on välttämätöntä. Valtionmailla suojelu on myös edullisempaa, sillä siihen ei tarvita juurikaan erityistä budjettirahoitusta, vain joustoa Metsähallituksen nykyisellään ylimitoitetuissa tulostavoitteissa. Metsähallituksella on myös valmis organisaatio entistä laajempaan ennallistamiseen. Ennallistaminen voi työllistää merkittävästi, kompensoiden Metsähallituksen liikevoittojen laskua. Ennallistava suojelu kuuluu myös Metson toimintaohjelmaan.
Ympäristöjärjestöt odottavat, että Metsähallitus lähtee toteuttamaan Metsoa hyvässä ja luottamuksellisessa hengessä, ja että myös alueelliset ympäristökeskukset ja ympäristöjärjestöt kutsutaan mukaan inventointeihin samoin kuin maanomistajat kutsutaan nykyään mukaan luonnonsuojelulain luontotyyppi- inventointeihin. Valtionmailla suojelun avoin valmistelu on erityisen tärkeää, ja vetovastuu siinä on annettava luonnonsuojelubiologian asiantuntijoille.
86 % suomalaisista toivoo lisäsuojelua Etelä-Suomeen ja 50 % tahtoo kohdistaa suojelun ensisijaisesti valtionmaille. Tätä kansan ääntä toivoisi myös Metsähallituksen kuuntelevan.
Etelä-Suomen metsien suojelu on seuraavan hallituksen tärkein ympäristöasia, koska toimintaohjelma tarvitsee jatkokseen monia lisätoimia. Tärkeintä on nykyisen luonnonsuojelun rahoitusohjelman jatkaminen toisella samanlaisella ja metsälainsäädännön uudistaminen. Uuden metsiensuojeluohjelman rahoituksesta olisi Kansallisen metsäohjelman mukaan pitänyt päättää jo nyt, mutta METSO- toimikunnan esityksen mukaan päätökset suojeluohjelmasta tehtäisiin vasta vuonna 2007. Järjestöjen mielestä 2000-luvulla tulee olla käytössä mahdollisimman laaja suojelukeinovalikoima, johon tulee kuulua myös uusi metsiensuojeluohjelma. Tämä mahdollistaisi myös suurialaisempien metsäkokonaisuuksien suojelun, jota nykyinen esitys ei merkittävästi edistä. METSO-toimikunnan mietintöä muotoillessa on haettu laajaa konsensusta ja toimenpideohjelmassa korostetaan vapaaehtoisuuteen perustuvia keinoja. Lähivuodet ovatkin suojelualueiden lisäämistä vastustaneille metsäalan organisaatioille näytön paikka näiden keinojen toteuttamisessa, sillä maanomistajien aktiivisuus suojelussa lienee rahoituksen lisäksi paljolti kiinni heille suunnatusta viestinnästä.
Järjestöt odottavat lähivuosina konkreettisimpia suojeluhehtaareita hankkeelta, jossa Metsähallitus tehostaa suojelualueiden läheisten valtion metsien ja eräiden muiden erityisalueiden suojelua. Valtion metsiin kätkeytyy runsaasti suojelumahdollisuuksia, jotka voidaan hyödyntää erityisesti ns. ennallistavassa suojelussa ja laajempien metsämantereiden perustamisessa.
METSO-toimikunnan työssä ei ole otettu tarpeeksi huomioon metsiensuojelun positiivisia talousvaikutuksia ja suomalaisten laajaa tukea metsien lisäsuojelulle. Tuotannon ja hakkuumäärien jatkuvasta kasvusta huolimatta yhä vähemmän työllistävän metsäsektorin vastapainoksi olisi ollut tarpeen huomioida yhä enemmän työllistävän luontomatkailun tarpeet. Vuonna 2010 luontomatkailun on arvioitu työllistävän jo 64 000 henkilötyövuotta, kun metsäsektorin vastaava luku silloin on 80 000. Suomalaisten tuki ja maksuhalukkuus metsäluonnon suojeluun on todettu useissa tutkimuksissa. "Keskustelu ja asenneilmapiiri on metsiensuojelussa monessa suhteessa samassa vaiheessa kuin vesiensuojelussa oltiin 30 vuotta sitten", sanoo Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Heikki Simola. "Tuolloin tutkijat ja kansalaiset olivat havahtuneet vesien huolestuttavaan tilaan. Vesiä pilaava teollisuus esitti täysin samoja argumentteja kuin metsätalouden edustajat tänään. Ensiksi, että ongelmat ovat suuresti liioiteltuja. Ja toiseksi, että suojeluvaatimukset ovat epärealistisia, koska niiden toteuttaminen on taloudellisesti täysin mahdotonta. Metso-toimikunta ei valitettavasti ole saanut aikaan sellaista odotettua kokonaisratkaisua, jolla Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsäluonto ja niiden monikäyttö voitaisiin kestävästi turvata. Tämä suuntaus on päinvastainen esimerkiksi naapurimaamme Ruotsin kehitykseen nähden."
Monien vesi- ja rantalintujen pesintä on kesken vielä kesäkuun lopulla ja heinäkuun alkupuoliskolla. Yksittäisen veneilijän tai juhlijan muutaman tunnin oleskelu lintuluodolla voi aiheuttaa lähes koko yhdyskunnan pesintöjen epäonnistumisen. BirdLife Suomi vetoaakin juhannusjuhlijoihin ja muihin vesilläliikkujiin, ettei lintujen pesimäluodoille tai -saarille noustaisi turhaan.
"Vesistöistämme löytyy runsaasti myös linnustollisesti vähäarvoisia saaria, joissa voi huoletta retkeillä tai juhlia. Pesimäluodolla juhannuskokon tai nuotion poltto on linnuille aina katastrofi ", muistuttaa BirdLife Suomen suojeluasiantuntija Teemu Lehtiniemi. "Pesivät linnut on usein varsin helppo huomata. Tiirat ja lokit varoittelevat ja lentelevät pesimäpaikkojen päällä. Tällaisilta luodoilta ja saarilta on syytä poistua välittömästi, vaikka ei yhtään pesää havaitsisikaan. Lyhytkin pesimäluodolle poikkeaminen voi olla kohtalokas untuvikoille, koska emojen paetessa ihmistä suojattomat pesyeet altistuvat helposti mm. varisten saalistukselle", Lehtiniemi jatkaa.
BirdLife Suomi toivoo valveutuneilta kesäasukkailta ja vesilläliikkujilta aktiivisuutta myös ajattelemattomien vesilläliikkujien valvonnassa. Jos havaitsee lintujen häirintää tapahtuvan, kannattaa puuttua asiaan muistuttamalla pesimärauhan tarpeesta ja kehottaa häiritsijöitä siirtymään sellaiseen paikkaan, jossa oleskelusta ei ole linnuille haittaa.
Tietämättömyydestä ja ajattelemattomuudesta johtuvan häirinnän lisäksi Suomessa todetaan vuosittain myös tahallisia kolonioiden tuhoamisia, vaikka kaikki linnut ovat pesimäaikaan rauhoitettuja. Tällaisesta toiminnasta voi joutua maksamaan kymmenien tuhansien eurojen vahingonkorvauksen.
Juhannuskokon paikkaa valittaessa tulisi aina ottaa huomioon linnut ja muu luonto. Kokkojen sijoittamista pienille luodoille ja silokallioille tulee ehdottomasti välttää. Kokon polttaminen ankkuroidulla puulautalla riittävän etäällä pesimäpaikoista on linnuston kannalta paras ja paloturvallisin vaihtoehto.
FINIBA-alueiden valinta on perustunut uhanalaisten ja Suomen kansainvälisten erityisvastuulajien lukumäärällisiin raja-arvoihin. Raja-arvojen laskemisessa on käytetty luonnonsuojelubiologisia yleisiä periaatteita, jotka perustuvat populaation kokoon. Esimerkiksi äärimmäisen uhanalaisen suosirrin kaikki pesimäpaikat ovat valikoituneet FINIBA-alueiksi, koska lajin raja-arvo on yksi pari. Vastaavasti vaarantuneen selkälokin tärkeillä pesimäalueilla täytyy säännöllisesti ylittyä 30 parin raja-arvo ja vaarantuneella naurulokilla 1000 parin raja-arvo. Lintujen kerääntymisen perusteella tarvitsee vastaavasti ylittyä kerääntymisen raja-arvo, joka on esimerkiksi Suomen erityisvastuulajilla allihaahkalla 70 yksilöä, mutta vastaavasti runsaslukuisemmalla allilla 46 000 yksilöä.
FINIBA-kartoituksessa tärkeitä lintualueita on valittu 92:n Suomessa pesivän tai kerääntyvän lintulajin perusteella. Aineiston perusteella voidaan tarkastella suojelullisesti tärkeimpien lintulajiemme tärkeiden elinpaikkojen maantieteellistä jakautumista. Esimerkiksi laulujoutsenen etelään levittäytymisestä huolimatta tärkeimmät pesimäalueet keskittyvät edelleen Lapin- ja Oulun lääneihin, kun taas tärkeät kerääntymisalueet keskittyvät länsirannikolle ja etelärannikon sisämaahan. FINIBA-kartoitus osoittaa myös joidenkin lajiemme taantumisen; kultasirkulle valikoitui vain neljä tärkeää pesimäaluetta, vaikka epäsäännöllinenkin esiintyminen riitti valintaperusteiksi.
FINIBA-alueiden suojelutilanne vaihtelee. Osa alueista on kokonaan suojeltuja, mutta osa kokonaan vailla suojelua. FINIBA-alueiden kokonaispinta-alasta 78 % on kuitenkin suojeltu. Vastaavasti 411 alueesta 22 % on kokonaan suojelun ulkopuolella ja 23 % alaltaan kokonaan suojeltuja. FINIBA on hyödyllinen työkalu luonnonsuojelua ja maankäyttöä suunniteltaessa. Kaikkia alueita ei ole tarvettakaan suojella, niiden hyvinvoinnista voidaan huolehtia toisin keinoin.
FINIBA on kansallinen laajennus BirdLife Internationalin maailmanlaajuisesta Important Bird Area (IBA) -projektista, jossa kartoitetaan kaikki maailmanlaajuisesti sekä maanosan mittakaavalla tärkeät lintualueet. FINIBA- projektissa on kartoitettu Suomesta valtakunnallisesti tärkeät lintualueet.
Kisaan osallistui tänä vuonna 20 joukkuetta, jotka havaitsivat yhteensä 150 lajia vuorokaudessa, kun ennätys on 164 lajia. Vähäiseen lajimäärään vaikutti eniten kylmyys yöllä; Kusamossa oli yöllä paikoin pakkasta -3 astetetta. Muuten sää oli koko viikon ja kisavuorokauden aikana erittäin lämmin, alkuviikosta lämpötila kipusi jopa yli +25 asteeseen.
Lintumaratonin yhteydessä löydetään perinteisesti erittäin harvinaisia lintuja. Tänä vuonna löytyneistä harvinaisuuksista parhaita olivat pesivä virtavästäräkkipari, merikihu, pikkusieppo, mustapäkerttu, viitakerttunen, lapinuunilintu, sinipyrstö ja harmaasorsa. Pohjustusviikolla, ennen varsinaista kilpailua Kuusamossa havaittiin lisäksi mm. muuttohaukka, luhtahuitti, ruisrääkkä, lapinpöllö, meriharakka, valkoposkihanhi ja kuhankeittäjä.
Merikotkan havaitsivat tämän vuotisen kilpailun aikana lähes kaikki joukkueet. Tämä osoittaa, että merikotka on kotiutunut myös Kuusamoon viimevuosien aikana. Pesiviä pareja lienee alueella n. viisi.
Kuusamossa on järjestetty lintumaraton vuodesta 1984 lähtien. Kilpailu kestää 24 tuntia, minä aikana kukin 2-5 henkinen joukkue pyrkii havaitsemaan mahdollisimman monta lintulajia. BirdLife Suomen jäsenyhdistykset järjestävät kymmeniä linturalleja Suomessa vuosittain. Kuusamon maraton on näistä suurin, tänä vuonna mukana oli 20 joukkuetta. Kilpailukeskuksena toimi Oivangin Nuorisokeskus. Ensi vuonna Kuusamoon kokoonnutaan 20-vuotisjuhlakisaan.
Juhannuksen aikana monilla vesi- ja rantalinnuilla pesintä on vielä kesken ja pesissä munat tai pieniä untuvikkoja. Parhaita pesimäluotoja ovat yleensä pienet vähäpuustoiset tai puuttomat luodot, jotka ovat olleet perinteisesti myös mieluisia juhannuskokon polttopaikkoja. Juhannuskokon rakentaminen ja polttaminen tällaisella luodolla tuhoaa pesimälinnuston yleensä täysin. BirdLife Suomi vetoaakin juhannusjuhlijoihin ja kokon rakentajiin, ettei kukaan rakentaisi kokkoa tai nousisi turhaan lintujen pesimäpaikoille.
Lintujen pesät ja munat ovat hyvin naamioituja ja aikuislintujen oleskelu luodoilla juhannuksen aikaan on varma merkki pesinnästä, vaikka yhtään pesää ei näkyisikään.
Juhannuskokon paikkaa valittaessa tulisi aina ottaa huomioon linnut ja muu luonto. Kokkojen sijoittamista pienille luodoille ja silokallioille tulee ehdottomasti välttää, sillä ne ovat yleensä tärkeitä lintujen pesimäpaikkoja ja kokko aiheuttaa myös turhaa eroosiota.
Niille suomalaisille, jotka haluavat kokon vesistöllä polttaa BirdLife Suomi suosittelee kokon polttamista ankkuroidulla puulautalla riittävän etäällä pesimäluodoista. Näin voidaan varmistaa lintujen pesinnän onnistuminen kesäyön juhlasta huolimatta.
Helsingin Seurasaaren perinteinen kokko siirrettiin esimerkillisesti lintujen pesimäluodolta lautalle, jotta perinteiselle kokkoluodolle asettuneiden lintujen pesintä voidaan turvata. Luodolla pesii valkoposkihanhi, haahka, tukkasotkia, meriharakka, punajalkaviklo, kalalokki sekä runsaasti lapintiiroja. "Seurasaarisäätiölle lintujen ja luonnon hyvinvoinnin turvaaminen on kunnia-asia. Juhannusjuhlat ja kokon poltto voidaan järjestää lintujen hyvinvointia uhkaamatta", kertoo Seurasaarisäätiön puheenjohtaja Teppo Korhonen.
SM-lintumaraton alkaa perjantaina 14.6. kello 11.00 ja päättyy viimeistään lauantaina kello 13.00. Kilpailukeskuksena toimii Oivangin Nuorisokeskus, missä myös kilpailun tulosten julkistaminen tapahtuu lauantaina noin kello 19.00. Tulosten selvittyä niistä tiedotetaan erillisellä tiedotteella lauantai-iltana.
Vuorokauden kilpailussa useimmat joukkueet pääsevät sadan havaitun lajin paremmalle puolelle. Lintumaratonin historian ennätystulos on 136 lajia, joka saavutettiin viime vuonna.
Kuusamo on pesimälinnustoltaan erittäin mielenkiintoinen lintualue, sillä siellä kohtaavat Etelä-Suomen ja Lapin linnut. Lisäksi Kuusamossa voi nähdä muutamia itäisiä, koko Länsi-Euroopassa harvinaisia lintulajeja, kuten pikkusirkun ja sinipyrstön. Monet joukkueet tulevatkin Kuusamoon kisaamaan joka vuosi.
Länsi-Euroopassa pikkulepinkäisen pesimäkannat alkoivat taantua jo 1900-luvun alkupuolella. Ruotsissa lajin taantuma alkoi 1950-luvulla ja Suomessa 1980- luvulla. Kokonaisuudessaan laji on taantunut Länsi-Euroopassa huomattavasti. Esimerkiksi Hollannissa pesimäkannaksi arvioitiin 1900-luvun alussa 5 000 - 15 000 paria, kun taas 1980- luvun lopussa pesiviä pareja oli enää 150 - 220. Pikkulepinkäinen on kadonnut kokonaan Englannin pesimälinnustosta ja sen on todettu taantuneen vähintään viidenneksen 21 Euroopan maassa. EU on luokitellut pikkulepinkäisen taantumisen vuoksi erityissuojelua vaativien lajien listaan lintudirektiivin liitteeseen I.
Suomen pikkulepinkäiskanta on enää 30 000 - 40 000 paria. Vielä 1970- luvulla maassamme arvioitiin pesivän 160 000 pikkulepinkäisparia eli jäljellä on vain 20 % kolmenkymmenen vuoden takaisesta pikkulepinkäiskannastamme. Pikkulepinkäisen runsaus vaihtelee suuresti eri puolilla maata. Kanta on vahvin eteläisessä Suomessa ja se on vielä paikoin kohtuullisen runsaskin, vaikka onkin kadonnut kokonaan monilta alueilta.
Pikkulepinkäisen Euroopan-laajuisen taantumisen pääsyynä pidetään maatalousympäristön ja muiden lajille sopivien avointen ympäristöjen yksipuolistumista. Myös ilmaston mereistymistä ja sen myötä saalishyönteisten määrän vähenemistä sekä talvehtimisalueiden tappioita on esitetty taantuman selittäjinä. Pikkulepinkäinen talvehtii Sahelin alueella Afrikassa.
On ilmeistä, että nimenomaan pesimäelinympäristön, eli maatalousympäristön laadun huononeminen on ollut taantuman pääsyy Länsi-Euroopassa. Torjunta- aineiden ja rikkakasvihävitteiden sekä suurten yksipuolisten viljelmien runsastuminen ovat heikentänet pikkulepinkäisen elinmahdollisuuksia. Lisäksi peltojen reuna-alueet ovat pienentyneet ja pikkulepinkäiselle tärkeiden pienten puiden ja pensaiden lukumäärä peltomaisemassa romahtanut.
Pikkulepinkäisen elinolojen auttamiseksi olisi muutettava EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa nykyistä ympäristöystävällisemmäksi, parannettava perinnebiotooppien suojelua ja hoitoa sekä kehitettävä muuta maatalousympäristössä tapahtuvaa toimintaa monimuotoisen luonnon vaatimukset entistä paremmin huomioonottavaksi.
BirdLife Suomen ruisrääkän suojeluprojektissa on saatu tänä kesänä jo kaksi kontrollia viime vuonna rengastetuista linnuista. Molemmat linnut palasivat viime kesäiselle rengastuspaikalle raksuttamaan. Nämä löydöt vahvistavat käsitystä ruisrääkkien kotipaikkauskollisuudesta. Tämä on yksi niistä asioista, joita ruisrääkkien rengastuksella on pyritty selvittämään.
Toinen tänä keväänä kontrolloiduista ruisrääkistä oli viime kesänä radiolähettimellä varustettu Toni-ruisrääkkä. Toni palasi viime kesäiselle paikalle Anjalankoskella ja se kontrolloitiin vuosi ja viisi päivää rengastuksen jälkeen. Radiolähetinseurantaa jatketaan myös tänä kesänä. Tarkoituksena on seurata neljän ruisrääkän liikkeitä radiolähettimen avulla.
Ruisrääkkä taantui Suomessa merkittävästi viime vuosisadalla. 1900-luvun alkuvuosikymmenininä se kuului maatalousympäristömme tyyppilintuihin ja oli kaikille maaseudun asukkaille tuttu. Maamme pesimäkanta käsitti tuolloin useita kymmeniätuhansia pareja. 1990-luvun puolivälissä maassamme arvioitiin laulavan vain reilu 500 ruisrääkkää. Ruisrääkkäkantamme lähti 90-luvun lopussa huomattavaan kasvuun ja on kolmena viime vuonna käsittänyt useita tuhansia lintuja.
Ruisrääkkäkantamme romahduksen pääsyy olivat maanviljelyksessä tapahtuneet muutokset. Maatalouden koneistuminen ja heinänkorjuun aikaistuminen olivat vahingollisia sekä emoille että poikasille. Lisäksi salaojitus ja muu maankäytön tehostuminen vähensivät ruisrääkälle tärkeitä pientareita ja ojanvarsia. Kannan kasvu taas on seurausta pääasiassa Suomen itä- ja eteläpuolella tapahtuneista ruisrääkälle edullisista maankäytön muutoksista.
Noin 50 naurulokin ja 9 kalatiiran pesää oli tyhjennetty 27.-30.5. välisenä aikana todennäköisesti yöaikaan. Yhteensä varastettuja munia oli noin 160, mikä merkitsee yli 16 000 euron (lähes 100 000 markkaa) vahingonkorvausta tekijöille, mikäli heidät tavoitetaan. Joensuussa vuonna 2000 paljon pienemmästä lokkituhosta määrättiin yli 5 000 euron vahingonkorvaus.
Rantamon kahdeksan hehtaarin kokoisella kosteikolla pesii kymmeniä pareja naurulokkeja, useita pareja kalatiiroja ja jonkin verran vesilintuja. Paikka on tunnettu myös kahlaajien muutonaikaisena levähdysalueena.
Naurulokki on luonnonsuojelulailla rauhoitettu laji ja sen kanta on vähentynyt viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Myös kalatiira on rauhoitettu laji. Toiminnanjohtaja Mika Asikainen muistuttaakin, että kaikki lintulajit ovat Suomessa nykyään rauhoitettuja pesimäaikana.
Poliisi tutkii asiaa ja mahdolliset rikokseen liittyvät havainnot voi ilmoittaa Järvenpään poliisille numeroon (09) 838 8871.
Eurovision laulukilpailujen rinnalla ensimmäistä kertaa järjestetyt Lintujen Euroviisut saivat tuhannet ihmiset liikkeelle äänestämään omia suosikkilintujaan. Kuukauden kestäneen yleisöäänestyksen voittajaksi selviytyi lopulta yllätysnimi, Islannin kapustarinta. Kapustarinnan surusointisen viheltävä laulu peittosi yleisöäänestyksessä monta tunnettua laulutaituria. Kapustarinta on kauniin kullan ja mustankirjava kahlaajalintu, joka pesii pohjoisilla tunturinummilla ja soilla. Suomessa kapustarintoja pesii Lapissa sekä harvalukuisena avosoilla etelämpänä.
Suomen mustarastas - kilpailun yksi ennakkosuosikeista - äänestettiin yleisöäänestyksessä hienosti neljänneksi. Menestys oli erinomainen myös asiantuntijaäänestyksessä, jossa Suomen mustarastas sijoittui kuudennelle sijalle. Asiantuntijaäänestyksen voiton vei Viron satakieli - kaikkien tuntema öiden monipuolinen laulutaituri. Satakielien lauluaika on juuri nyt parhaimmillaan. Suomessa satakieliä kuulee eniten Etelä-Suomessa, kosteikkojen reunamilla ja rehevissä lehdoissa.
Lintujen Euroviisujen järjestäjinä olivat Viron BirdLife (Eesti Ornitoloogiaühing), Viron Luonnonsäätiö ja kansainvälinen TELE2 -yhtiö. Kilpailussa oli mukana 21 Euroopan maata. Kilpailun tulokset löytyvät Lintujen Euroviisujen virallisilta kotisivuilta www.birdeurovision.org .
Lintujen euroviisujen tarkoituksena on esitellä ihmisille Euroopan luontoa lintujen välityksellä, edistää lintujen ja luonnon tuntemusta ja tuoda esiin tärkeiden lintualueiden ja uhanalaisten lajien suojelukysymyksiä.
Vuoden kiivain lintuaika on käynnissä ja tuhansia lintuharrastajia on ollut maastossa. Viikonlopun kylmä pohjoisvirtaus pysäytti muuton vain hetkeksi. Noin 100 000 valkoposkihanhea ehti muuttaa jo ennen viikonloppua. Muutto jatkui vilkkaana uudelleen maanantai-iltana 20.5. ja jatkui läpi yön tiistaille. Parhaiten hanhia on nähty perinteiseen tapaan Virolahdella, missä kello 13 mennessä oli yhdessä pisteessä laskettu yli 50 000 muuttavaa hanhea. Luvussa on mukana sekä valkoposki- että sepelhanhia.
Kesän tuojat eli tervapääskyt ovat tänään saapuneet etelärannikolle joukoittain. Satakielen laulua kuulee jo yleisesti ja vain muutama muuttolintulaji on enää kirjaamatta Suomeen saapuneiden listaan. Kesän lähestymisen havaitsee myös lintujen pesinnöistä. Haahkoilla on pieniä poikasia mukanaan ja pihapiirissä tiaiset ruokkivat poikasiaan.
Toukokuun lopulle tyypillisesti harvinaisuuksia on havaittu runsaasti. Virolahdella muutti hanhimuuton lomassa sinisen värimuodon lumihanhi ja Kirkkonummella kolme avosettia. Ylämaan Väkevänjärvellä viihtyi vajaan viikon ajan kaksi pronssi-iibistä. Viikon huimin harvinaisuus oli kuitenkin Ahvenanmaalla viime viikolla havaittu lehmähaikara, josta mahdollisesti hyväksytään Suomelle uusi laji.
Arktiset muuttolinnut muuttavat joka kevät Suomenlahtea pitkin kohti pohjoisia pesimäpaikkojaan tundralla. Tänä keväänä arktisten vesilintujen, kuten allien ja mustalintujen päämuutto on ajoittunut keskimääräiseen aikaan, eli toukokuun puolenvälin tienoille. Vesilintujen päämuuttoaalto oli selkeästi viime viikonloppuna sekä tämän viikon alussa. Tänä aikana laskettiin yli puoli miljoonaa muuttavaa vesilintua.
Arktisten hanhien, kuten valkoposki- ja sepelhanhien massamuutto on arktikan odotetuin tapahtuma. Valkoposkihanhien osalta muutto alkoi tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin. Maanantaina alkanut muutto on jatkunut tasaisena koko alkuviikon. Valkoposkihanhia on itäiseltä Suomenlahdelta havaittu yhteensä jo 70 000. Valkoposkihanhilla on perinteisesti yksi erityisen voimakas muuttopäivä mutta tänä vuonna muutto näyttää jakaantuvan useammalle päivälle. Valkoposkihanhien vanavedessä tulevat kohta sepelhanhet, joiden muutto ajoittuu perinteisesti pidemmälle ajalle ja ns. massapäiviä on useita.
Arktikaa kannattaa nyt lähteä seuraamaan. Parhaita paikkoja ovat Suomenlahden rannikko ja maan kaakkoisosat. Erityisen otollisia muuttopäiviä ovat etelä- ja lounaistuuliset päivät. Muutto on yleensä vilkkainta aamutuntien aikana.
Helsingin Viikissä havainnoinut BirdLife Suomen joukkue havaitsi sateisessa säässä 76 lajia, joukossa mm. metsähanhi ja sitruunavästäräkki. Espoon Laajalahdella kilpailun pääsponsorin Kemiran joukkue havaitsi 77 lajia. Kaikkien osallistuneiden tornien tulokset ja mainittavimmat lintuhavainnot löytyvät BirdLife Suomen kotisivuilta osoitteessa www.birdlife.fi.
Pohjoisimmista kilpailuun osallistuneista torneista Inarin Mielikköjärvellä havaittiin 37 lajia ja Enontekiön Sotkajärvellä ennätykselliset 45 lajia. Kilpailun eteläisimmässä tornissa Hangon lintuasemalla havaittiin 94 lajia.
Sateinen ja paikoin hyvin sumuinen sää toi kilpailuun lisäväriä ja jännitystä. Ainoastaan Pohjois-Suomessa saatiin nauttia poutasäästä ja jopa auringosta. Etelärannikolla sekä Keski- ja Itä-Suomessa sen sijaan satoi runsaasti ja lounaisrannikolla kiikaroitiin paksussa sumussa. Länsirannikon kärkijoukkueiden valttina oli tänä vuonna tyyni ja leuto sää.
Kilpailun aikana tehtiin havaintoja myös useista erikoisista linnuista, joista harvinaisimmat olivat Porissa havaitut avosetit. Lisäksi havaittiin useita niittysuohaukkoja, lampivikloja, sitruunavästäräkkejä ja kattohaikaroita. Lämpimien säiden tuomista aikaisista muuttolinnuista tehtiin havaintoja ympäri maan.
Tornien taisto on vuodesta 1994 järjestetty hauska lintuharrastustapahtuma, jonka tarkoituksena on viettää mieleenpainuvaa lintupäivää. Tapahtumassa kilpailtiin 3-8 henkilön joukkueilla, jotka yrittivät havaita lintutornista mahdollisimman monta lintulajia kello 05-13. Tapahtumalla kerättiin varoja linnustonsuojeluun. BirdLife Suomi kartoittaa mm. metsähanhen runsautta koko Suomessa. Metsähanhiprojektia voi tukea lahjoituksilla BirdLife Suomen tilille tilille 800015-2095806 (Rahankeräyslupa OKU1200A).
Joukkueet yrittävät havaita mahdollisimman monta lintulajia lintutornista kello 5-13 välisenä aikana. Lajien laskenta ei kuitenkaan ole Tornien taiston päätavoite, vaan tärkeintä on viettää mukavaa keväistä retkipäivää ja perehtyä lintuharrastuksen saloihin. Viime vuonna eniten lajeja nähtiin neljältä länsirannikon tornilta, peräti 107 lintulajia. Pohjoisimmasta tornista Inarin Kaamasella havaittiin 37 lajia. Rikkoutuuko tänäkin vuonna jollain tornilla maaginen 100 lajin raja?
Yleisö on tervetullut seuraamaan kilpailua kaikille lintutorneille. BirdLife Suomen jäsenyhdistykset kilpailevat seuraavilla lintutorneilla: Forssan Loimalammi, Helsingin Viikki, Hämeenkyrön Sarkkilanjärvi, Janakkalan Toivanjoki, Joensuun Höytiäisen suisto, Joutsenon Konnunsuo, Jämsän Lokalahti, Kemin Kattilanlahti, Kristiinankaupungin Siipyy, Lahden Luhdanjoki, Lapinlahden Linnansalmi, Lohtajan Marinkaisten lahti, Nummi- Pusulan Savijärvi, Nurmon Paukaneva, Oulun Hietasaari, Porin Leveäkari, Porvoon Ruskis, Tornion Alkukarinlahti, Turun Friskala ja Ylitornion Portimojärvi.
Tornien taiston järjestää lintuharrastajien kattojärjestö BirdLife Suomi ja tapahtumaa sponsoroi Kemira. Kaikki Tornien taistoon osallistuvat tornit ja joukkueet yhteystietoineen ovat nähtävissä BirdLife Suomen kotisivuilla osoitteessa www.birdlife.fi. Tornien taiston tulokset julkaistaan kotisivuilla lauantaina viimeistään klo 18.00. Tuloksista tiedotetaan myös erillisellä tiedotteella. BirdLifen metsähanhiprojektia voi tukea lahjoituksella tilille 800015-2095806 (Rahankeräyslupa OKU1200A)
Lintujen euroviisujen järjestäjinä ovat Viron BirdLife (Eesti Ornitoloogiaühing), Viron Luonnonsäätiö ja kansainvälinen TELE2 -yhtiö. Kilpailussa on mukana 21 Euroopan maata. Suomen ehdokas, mustarastas, valittiin maaliskuussa BirdLife Suomen järjestämän yleisöäänestyksen perusteella. Mustarastaan äänestäjät kertoivat sen huilumaisen ja kauniin laulun olevan mm. kevätillan paras tunnelman luoja. "Odotukset ovat korkeat - Suomen mustarastaalla on hyvät edellytykset sijoittua jopa kärkisijoille", sanoo BirdLife Suomen toiminnanjohtaja Mika Asikainen.
Lintujen euroviisujen äänestys alkaa 25.4. klo 13 internet-sivuilla www.birdeurovision.org. Sivuilla voi kuunnella kaikkien maiden ehdokkaiden laulunäytteitä. Äänestää voi kuka tahansa ja ääniä voi antaa euroviisujen tapaan kaikille paitsi oman maan ehdokkaalle. Äänestysaikaa on kuukausi ja tulokset julkistetaan 25.5., jolloin järjestetään myös Eurovision laulukilpailut Virossa. Yleisöäänestyksen lisäksi jokaisessa osallistujamaassa on virallinen raati, joka antaa euroviisujen tapaan ääniä kymmenelle mielestään parhaalle linnunlaululle.
Lintujen euroviisujen tarkoituksena on esitellä ihmisille Euroopan luontoa lintujen välityksellä, edistää lintujen ja luonnon tuntemusta ja tuoda esiin tärkeiden lintualueiden ja uhanalaisten lajien suojelukysymyksiä.
Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien lisäsuojelu on osa vuoteen 2010 ulottuvaa kansallista metsäohjelmaa. Vaikka metsäluonnon suotuisan suojelutason saavuttaminen on tavoitteena myös kansallisessa metsäohjelmassa, ei rahaa tämän tavoitteen saavuttamiseen kuitenkaan ole varattu. "Monimuotoisuuden suojelu ei onnistu nollabudjetilla", sanoo BirdLifen metsäasiantuntija Harri Hölttä. "Tärkein osa kansallisen metsäohjelman ekologisia tavoitteita on Etelä-Suomen metsien lisäsuojelu. Täysin vastoin metsäohjelman päätöksiä lisäsuojelulle on kuitenkin asetettu taloudellisia rajoitteita. Nämä uhkaavat käytännössä myös maamme kansainvälisiä suojelusitoumuksia."
Nykyinen vuosille 1996-2007 jaksotettu luonnonsuojelun rahoitusohjelma menee vanhojen suojeluohjelmien korvaamiseen, eikä se mahdollista uusia suojelutoimia. Esimerkiksi metsänomistajien oma-aloitteisesti suojeluun tarjoamia alueita jää tämän vuoksi suojelematta. Uusi rahoituskehys, jota tarvitaan esimerkiksi Etelä- Suomen metsille ja perinnemaisemille, tulee ottaa maaliskuussa valittavan uuden hallituksen ohjelmaan.
Haagissa 7.-19.4. pidetty ympäristökokous oli kymmenvuotiaan Rion biodiversiteettisopimuksen kuudes osapuolikokous. Metsät olivat voimakkaasti esillä kokouksen asialistalla, ja kokouksessa mm. hyväksyttiin metsätyöohjelma, jonka on tarkoitus ohjata sopimuksen allekirjoittaneita valtioita metsiensuojelun käytännön toimissa. BirdLife Suomea kokouksessa edusti metsäasiantuntija Harri Hölttä ja Luonto-Liittoa metsävastaava Sini Harkki.
Lintuharrastajat pääsivät kuluneena viikonloppuna näkemään runsasta hanhimuuttoa. Etenkin Pohjois-Pohjanmaalla hanhia havaittiin useita tuhansia. Viikonlopun jälkeen lakeuksilla laskettiin 8100 levähtävää metsähanhea. Myös satoja kurkia muutti viikonloppuna yli läntisen Suomen.
Vesilintujen määrät ovat lämpimien säiden myötä kasvaneet Etelä-Suomen merenlahdilla, joissa on nyt runsaasti mm. isokoskeloita, silkkiuikkuja ja uiveloita. Kahlaajalinnuista isokuovien muutto on ollut vilkasta ja vähitellen muidenkin kahlaajien muutto on pääsemässä vauhtiin. Havaintoja on jo tehty mm. metsä- ja valkovikloista.
Pikkulintujen määrät ovat vihdoin lisääntyneet öiden lämmettyä. Etenkin rastaiden, peippojen, punarintojen ja västäräkkien määrät ovat selvästi kasvaneet. Myös yksittäisistä haarapääskyistä on tehty havaintoja. Mikäli lämpimät kelit jatkuvat, odotetaan pääskyjen lisäksi mm. kirjosieppojen ja pajulintujen määrien lisääntyvän.
Lintujen kevätmuuton kiivain aika on kohta parhaimmillaan. Viikonloppuna odotetaan runsaasti uusia muuttolintuja Suomeen. Tällä hetkellä voimakkaimmillaan on mm. hanhien, vesilintujen, monien petolintujen, rastaiden ja västäräkkien muutto. Mikäli sää on aurinkoinen ja tuulee etelästä, voidaan viikonloppuna nähdä myös tuhansia kurkia matkalla pohjoisen pesimäpaikoille. Muuton ennalta-arvaamattomuus on monien harrastajien mielestä lintuharrastuksen suola.
Lauantain yhteishavainnointipäivänä maastossa liikkuu runsaasti lintuharrastajia. Viikonloppuna kannattaakin käydä tutustumassa lintujen kevätmuuttoon ja lintuharrastukseen; lintuharrastajat kertovat kevätmuutosta, linnuista ja lintuharrastuksesta mielellään. Lauantaina (ja muulloinkin) lintuharrastajia tapaa varmimmin lintutorneilta ja muilta hyviltä lintupaikoilta koko maassa.
BirdLife Suomen jäsenyhdistykset järjestävät lauantaina 20.4. yleisöopastusta mm. seuraavilla paikoilla:
Pohjois-Pohjanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen toiminta on monipuolista ja hyvin lintuharrastusta, -tutkimusta ja suojelua edistävää. Yhdistyksellä on hyvin toimiva suojelutoimikunta, joka ottaa kantaa suojelukysymyksiin ja edistää suojeluasioita omalla alueellaan. Yhdistyksellä on myös erittäin toimiva retkikummiryhmä, joka järjestää opastettuja linturetkiä ja -kursseja kaikenikäisille.
BirdLife Suomen hallitus luovutti kaksi kultaista ansiomerkkiä ansioituneille tutkijoille. Palkituista Pertti Saurola muistetaan erityisesti Rengastustoimiston pitkäaikaisena johtajana ja petolintujen rengastajana. Juhani Rinne on työskennellyt kurkitutkimuksen parissa.
Järjestön edustajiston uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Harri Högmander Jyväskylästä ja varapuheenjohtajaksi Tero Ilomäki Vehkalahdelta. Rauman Seudun Lintuharrastajat ry hyväksyttiin järjestön 30:nneksi jäsenyhdistykseksi.
BirdLife Suomi on 30 Suomessa toimivan lintuyhdistyksen kattojärjestö. Järjestön tavoitteena on lintuharrastuksen, -tutkimuksen ja -suojelun edistäminen. Jäsenyhdistyksissä on yhteensä yli 8000 jäsentä.
Ääniä annettiin yhteensä lähes tuhat ja äänestettyjä lajeja oli peräti 74. "Suuri lajimäärä kertoo siitä, että linnut ja niiden laulu ovat suomalaisille tärkeitä asioita", sanoo BirdLifen toiminnanjohtaja Mika Asikainen. Tiukan kamppailun toisesta sijasta voitti satakieli ja kolmanneksi tuli kuikka. Satakielen äänestäjät perustelivat valintaansa lajin monipuolisella laulutaidolla, kuikan äänestäjät luottivat kuikan huudosta tulevaan kesäillan tunnelmaan.
Lapin mestarilaulaja sinirinta sai paljon kannatusta ja tuli kuudenneksi. Jos vain pohjois-suomalaisten äänet olisi huomioitu, sinirinta olisi voittanut äänestyksen. Erikoisemmista ääntelijöistä ruisrääkkä sai yksitoista ääntä ja variskin neljä. Menneitä euroviisuja lie muistellut se äänestäjä, joka antoi äänensä Riki Sorsalle, perustelukin kuului "Sen voihkaisu on NIIN lohduton".
Lintujen euroviisut avataan virallisesti 25.4. Euroviisujen kotisivuilla (www.birdeurovision.org) voi kuka tahansa käydä kuuntelemassa ehdokkaiden lauluja ja äänestämässä omia suosikkejaan poislukien oman maansa ehdokas. Äänestysaikaa on 25.5. asti. Yleisöäänestyksen lisäksi jokaisessa osallistujamaassa on virallinen raati, joka valitsee mielestään parhaat linnunlaulut.
Lintujen euroviisut, Birdeurovision, järjestetään nyt ensimmäistä kertaa ja niihin osallistuu noin 20 Euroopan maata. Tapahtuman järjestäjinä ovat Viron BirdLife (Eesti Ornitoloogiaühing), Viron Luonnonsäätiö ja kansainvälinen TELE2 - yhtiö. Lintujen euroviisujen tarkoituksena on esitellä ihmisille Euroopan luontoa lintujen välityksellä, edistää lintujen tuntemusta sekä yleistä ympäristötietoisuutta, edistää tärkeiden lintualueiden ja uhanalaisten lajien suojelua ja kerätä varoja muuttolintujen levähdysalueiden suojeluun.
Etelä-Suomen metsistä on lakisääteisesti suojeltu vain 1,1% ja vastaavasti yli 95% niistä on metsätalouden piirissä. Tällainen painotus ei ole luonnon kannalta kestävä. Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsiensuojelutoimikunnan (METSO) tulisi valmistella rahoitus-, toimenpide- ja toimintaohjelma metsiensuojelulle, mutta sen päätökset eivät kuitenkaan saisi aiheuttaa ollenkaan valtiontaloudellisia kustannuksia ennen vuotta 2008. Samaan aikaan valtion tukia metsätalouden tehostamiseen kuitenkin lisätään ja metsien käyttöä tehostetaan.
Suomen tulisi suojeluhankkeissaan ottaakin mallia Ruotsista, missä on hyvässä yhteistyössä sovittu viime vuosina noin 400 000 metsähehtaarin lisäsuojelusta nopeassa aikataulussa. Näin Ruotsin toimet metsiensuojelun hyväksi paranevat huomattavasti suomalaisen tason yläpuolelle.
Suojelujärjestöt pitävät myös syytöksiä huonoista keskusteluvalmiuksista erikoisina ministeriltä, joka ei ole virkakaudellaan ollut missään yhteydessä kyseisiin järjestöihin. Jo ennen virkakautensa alkua hän ilmoitti ettei joidenkin luonnonsuojeluryhmien kanssa kannata edes keskustella. Suomen kaltaisen sivistysvaltion ministeriltä voisi odottaa vastuullisempaa suhtautumista sekä luonnonsuojelun tarpeeseen että kansalaiskeskustelun todelliseen huomioimiseen. Tammilehto on myös virkaanastumisen jälkeen ilmoittanut, ettei monimuotoisuudesta huolehtiminen ole maa- ja metsätalousministeriön tehtävä.
Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF, Luonto-Liitto, Greenpeace, BirdLife Suomi ja Natur och Miljö tekivät oman esityksensä Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsiensuojelun edistämiseksi 1.2.
Tänä vuonna järjestetään ensimmäistä kertaa Lintujen euroviisut. Kilpailun järjestäjinä ovat Viron BirdLife (Eesti ornitoloogiaühing), Viron Luonnonsäätiö ja kansainvälinen TELE2 -yhtiö. Lintujen euroviisut avataan virallisesti 25.4. Euroviisujen kotisivuilla (www.birdeurovision.org) voi kuka tahansa käydä äänestämässä omia suosikkejaan poislukien oman maansa ehdokas. Äänestys kestää 25.5. asti. Yleisöäänestyksen lisäksi jokaisessa osallistujamaassa on virallinen raati (Suomen raati koostuu BirdLife Suomen asiantuntijoista), joka antaa euroviisujen tapaan ääniä kymmenelle mielestään parhaalle linnunlaululle.
Lintujen euroviisujen tarkoituksena on esitellä ihmisille Euroopan luontoa lintujen välityksellä, edistää lintujen tuntemusta sekä yleistä ympäristötietoisuutta, edistää tärkeiden lintualueiden ja uhanalaisten lajien suojelua ja kerätä varoja muuttolintujen levähdysalueiden suojeluun.
Pöllöt ovat olleet tänä vuonna runsaasti äänessä aina Lapista Etelä-Suomeen asti. Ainoastaan joillakin rannikkoalueilla on ollut hiljaisempaa, sillä alkuvuonna vuorotelleet lauhat ja pakkassäät vähensivät paikoin lumipeitettä ja samalla myyräkantoja. Lauha lopputalvi ja hyvä myyrätilanne on huhuilun lisäksi innostanut joitakin pöllöjä myös poikkeuksellisen aikaiseen munintaan: Tampereella löydettiin jo helmikuussa lehtopöllöltä pesä munineen. Tavallisesti pöllöt aloittavat muninnan vasta huhtikuussa.
Runsaimmin tänä talvena ovat olleet äänessä helmipöllöt, mutta varpus- ja lehtopöllöjäkin on kuulunut paljon etenkin Etelä-Suomessa. Huuhkajan ja viirupöllön kumeita huhuiluja on myös kuulunut monin paikoin. Harvinaisemmasta lapinpöllöstä on tullut joitakin yksittäisiä havaintoja mm. Lapista ja Itä- Suomesta. Sarvipöllöjä taas on talvehtinut tavallista runsaampana Etelä- ja Keski- Suomessa.
Pöllöjen vuosittaista määrää säätelee pikkunisäkkäiden määrä. Runsaimmat pöllölajimme käyttävät pääravinnokseen pikkunisäkkäitä, myyriä ja hiiriä. Varpuspöllöt selviävät varsin hyvin myös pikkulinturavinnolla ja vuodesta toiseen varsin tasaisena pysyvät huuhkajakannatkaan eivät ole niin riippuvaisia myyristä. Keskimäärin Suomen yleisimmät pöllölajit ovat helmipöllö (15 000 paria), varpuspöllö (10 000), sarvipöllö (5000) ja suopöllö (5000).
Varmimmin pöllöt ovat äänessä kirkkaana ja tyynenä iltana ja niitä kuulee parhaiten metsäalueilla. Pöllön huhuiluun voi kuitenkin törmätä myös kaupungeissa. Varpuspöllön ja huuhkajan voi kuulla jo heti auringonlaskun jälkeen tai aamuhämärässä. Helmi- ja viirupöllö huutelevat aktiivisesti pimeässäkin. Parasta pöllöaikaa on kuitenkin vuorokauden pimein aika.
Päivän pidentyessä muuttolintuja on alkanut näkyä rannikkoseutujen lisäksi jo Sisä-Suomessakin; kottaraisia on havaittu ainakin Pirkanmaalla ja yksi Pohjois- Savossa. Myös lokkeja sekä vesilintuja on alkanut ilmestyä Sisä-Suomen sulille ja jäiden reunoille. Eteläisillä ja läntisillä merialueilla vesilinnuista runsaimpina ovat tällä hetkellä isokoskelot, telkät ja sinisorsat, mutta havaintoja on tehty myös alleista, uiveloista, tukkasotkista, haahkoista, pilkkasiivistä ja merimetsoista. Lokeista eniten näkyy meri- , harmaa, ja kalalokkeja. Myös harvinaisen isolokin saattaa joissain paikoissa nähdä muiden lokkien seurassa.
Metsissäkin alkaa vähitellen tapahtua. Tiaiset ja viherpeipot laulavat kilpaa ja tikatkin ovat innostuneet rummuttamaan. Pöllöilläkin alkaa pesintäkuume vähitellen nousta, sillä huhuiluaktiivisuus on selvästi lisääntynyt.
BirdLife Suomen tietojen mukaan lintujen kevätmuuton avaus tapahtui tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin. Tavallisesti ensimmäiset kevätmuuttajat havaitaan Suomessa yleensä helmikuun puolivälissä. Aikaisimpia kevätmuuttajia ovat perinteisesti uuttukyyhky, kiuru, mustavaris, pulmunen, töyhtöhyyppä ja kottarainen. Ne reagoivat herkästi alkukevään säämuutoksiin ja siirtyvät kohti pohjoista lämpimien lounaistuulten saattelemina.
Vaikka lintujen kevätmuutto on Suomessa jo alkanut, pysyvät lintujen yksilömäärät vielä useita viikkoja pieninä. Suurempia yksilömääriä havaitaan vasta maaliskuun puolivälissä. Aikaisin keväällä saapuvia lajeja on Suomen pesimälinnustossa varsin vähän. Valtaosa pesimälajistosta saapuu vasta huhti- ja toukokuussa, jolloin lintujen kevätmuutto on parhaimmillaan.
Mobile Avenue Finlandin linnunlaulusoittoäänet on tuotettu yhteistyössä lintuasiantuntijoiden kanssa. Äänien suuri suosio perustuukin niiden autenttisuuteen: useimmat lajit ovat soittoäänestä täysin tunnistettavissa.
Ylivoimaisesti suosituimmaksi soittoääneksi on osoittautunut kalalokki. Toisella sijalla on peippo ja kolmantena satakieli. Kaikkiaan jo 32 lintulajin soittoäänet on tuotettu ja uusia ääniä tulee saataville tänä keväänä. Soittoäänien jatkuvan suosion ansiosta myös tänä vuonna on odotettavissa mittava lahjoitus BirdLifen suojelutyöhön.
Linnunlaulusoittoäänet on jo lanseerattu Norjassa ja lähiaikoina niiden myynti alkaa myös Englannissa. "Kansainvälisistä linnuista tulikin Suomelle yllättävä IT-vientituotteen keihään kärki", toteaa toimitusjohtaja Setälä Mobile Avenue Finland Oy:stä. "Panostamme jatkossakin laadukkaiden erityistuotteiden identifioimiseen ja tuottamiseen", hän jatkaa.
BirdLife Suomi, Greenpeace, Luonto-Liitto, Natur och Miljö, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF ovat luovuttaneet yhteisen ehdotuksensa valtioneuvoston asettamalle METSO-toimikunnalle. "Toimikunta on 13 kuukautta lähinnä tehnyt perusselvityksiä, järjestänyt seminaareja ja keskustellut", Luonnonsuojeluliiton luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen toteaa. "Nyt sen on toimenkuvansa mukaan selvitettävä metsätalouden eri toimijatahojen valmiudet, mahdollisuudet ja edellytykset suojelun edistämiseen."
Luonnonsuojelujärjestöt esittävät Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lounais-Lapin suojelualueverkoston täydentämistä, suojelukeinojen monipuolistamista sekä parannuksia talousmetsien luonnonhoitoon. "Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan laajaa keinovalikoimaa ja kaikkien tahojen sitoutumista", Natur och Miljön toiminnanjohtaja Bernt Nordman sanoo.
Järjestöjen mielestä metsäisten luontotyyppien suojeluohjelman laatiminen on aloitettava pikaisesti. Sopiva lakisääteisen lisäsuojelun suuruusluokka on 400 000 hehtaaria, mikä nostaisi Etelä-Suomen metsämaan suojeluasteen kahdesta viiteen prosenttiin. Huomattava osa nykyisten kansallispuistojen ja muiden suojelualueiden laajentamisesta on toteutettavissa valtion, metsäyhtiöiden, kuntien ja muiden yhteisöjen metsien avulla. Suojelualueiden ostoon yksityisiltä maanomistajilta on varmistettava riittävät ja sujuvat korvaukset. Nykyisten suojelualueiden kaipaamat ennallistamistoimet tulee toteuttaa vuoteen 2010 mennessä.
Järjestöt esittävät uuden maankäyttöluokan luomista loiventamaan nykyistä jyrkkää rajaa talousmetsien ja varsinaisten suojelualueiden välillä. Uusilla "luonnonarvojen hoitoalueilla" voitaisiin suunnitelmallisesti sovittaa yhteen esimerkiksi lahopuun tuotantoa, elinympäristöjen hoitoa, virkistysarvojen säilyttämistä sekä puuntuotannon tavoitteita. Vuonna 2010 noin 10 prosenttia Etelä-Suomen metsämaasta tulee sisältyä lievempien suojelukeinojen alueisiin.
Talousmetsien luonnonhoidossa on kehitettävä metsälakia ja siirrettävä metsätaloudelle maksettavien tukien painopiste puuntuotannosta luonnonhoitoon. Metsätalouden ympäristötuella sekä omistajien omilla päätöksillä tulisi talousmetsissä säilyttää avainbiotooppeja sekä alueellisesti ja valtakunnallisesti uhanalaisten lajien elinympäristöjä nykyistä laajemmin. Vuonna 2010 tällaisia säästöalueita tulisi olla järjestöjen mukaan 3-5 prosenttia metsämaasta.
Metsäneuvontaa tulee kehittää vastaamaan monimuotoisuutta ja monitavoitteisuutta arvostavien metsänomistajien tarpeita.
Uudet suojelualueet edellyttävät metsiensuojelulle uutta rahoitusohjelmaa, jonka kustannukset voitaisiin jakaa esimerkiksi kymmenelle vuodelle. Nyt ympäristöhallinnolla ei ole rahaa ostaa vapaaehtoisestikaan suojeluun tarjottuja kohteita. "Uudet suojelualueet korvaavat puustonsa arvoa virkistysmahdollisuuksien sekä seudun matkailu- ja muiden palveluelinkeinojen kannattavuuden kasvun kautta, mikä tasapainottaa kustannuksia", muistuttaa WWF:n metsäpäällikkö Harri Karjalainen. "Sama koskee työpaikkoja, jotka ovat metsätöissä romahtaneet korjuutekniikan koneellistumisen takia vaikka hakkuumäärät ovat kasvaneet."
Järjestöjen viime syksynä Suomen Gallupilla teettämän tutkimuksen mukaan valtaosa suomalaisista kannattaa mittavaa lisäsuojelua, erityisesti valtion, kuntien ja yhtiöiden mailla.
Nykyinen EU:n maataloustukijärjestelmä ei ole jäsenvaltioille tasapuolinen, minkä lisäksi se aiheuttaa pahoja ylituotanto- ja ympäristöongelmia. Järjestelmä suosii suuria, tehokkaita tiloja. Ympäristöjärjestö-jen mukaan maataloustukia tulisi maksaa ns. monivaikutteisen maatalouden periaatteiden mukaisesti maaseudun ympäristöä ja perheviljelmiä suosien. Näin todettiin tänään BirdLife Suomen, SLL:n ja WWF:n järjestämässä maatalouspolitiikan tulevaisuutta käsitelleessä seminaarissa Säätytalolla.
Maataloustuotanto Suomessa edellyttää tukea, jonka merkitys viljelijöiden tulonmuodostuksessa on luon-nonoloista ja alhaisista satotasoista johtuen suurempi kuin monissa muissa EU-maissa. Vuonna 2001 Suomen viljelijöitä tuettiin 1,7 mrd eurolla, josta EU:n osuus oli n. 0,675 mrd euroa. EU:n budjetista tuettiin jäsenmaiden maataloutta yli 44 mrd eurolla. Ympäristöjärjestöjen mielestä EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa (CAP=Common Agricultural Policy) tulee uudistaa. Nykyinen maatalouspolitiikka aiheuttaa mm. tarpeetonta ylituotantoa ja ympäristöongelmia. Kosteikkojen ja luonnonlaitumien määrä on vähentynyt dramaattisesti lähes kaikkialla Euroopassa ja monet näi-den elinympäristöjen lajeista ovat taantuneet. Suomen uhanalaisista lajeista lähes kolmannes on erilaisten kult-tuuriympäristöjen kuten ketojen ja niittyjen lajistoa. CAP ei ole vastannut kuluttajien odotuksia. Elintarvikkeiden laatu ja turvallisuus ovat heikentyneet ja eläinten kuljetusmatkat pidentyneet, vaikka kuluttajat toivovat lähellä tuotettua ruokaa. Halvasta ruoasta makse-taan tällä hetkellä kovaa hintaa.
Maataloustuen turvattava myös ympäristön ja ruoan laatu
Suomalainen maatalous vaatii räätälöidyn tukimallin kannattaakseen ja tuottaakseen elintarvikkeiden ohella myös ympäristöhyötyjä. "Nykyinen järjestelmä on epäoikeudenmukainen. Valtaosa CAP-tuesta ohjautuu Euroopan tehokkaan maa-talouden alueille ja viljelijöille, jotka sitä vähiten tarvitsevat: 20 % tuottajista saa 80 % tuesta. Monivaikutteisen maatalouden edistäminen on kannatettavaa, mutta sen toteuttamiseksi on vaikea löytää tehokasta politiikkaa. Suomen maataloudelle olisi edullisempaa, jos maatalouspolitiikkaa hahmoteltaisiin huomattavasti nykyistä enemmän kansallisista lähtökohdista ja tarpeista", professori Jukka Kola Helsingin yliopistosta sanoo.
"CAP-tuet jakautuvat epäoikeudenmukaisesti: tukia maksetaan tilan pinta-alan ja tuotantomäärän mukaan ja suurimmat ja tuottavimmat tilat saavat niitä eniten. Tämä on johtanut ylituotanto- ja ympäristöongelmiin, kun peltohehtaarilta pyritään nyhtämään viimeinenkin mahdollinen viljakilo. Tuet tulisi irrottaa tuotantomääristä, jotta järjestelmä ei edistäisi ylituotantoa. Maiseman- ja ympäristönsuojelutoimista tulisi maksaa nykyistä enem-män, ja koko tukijärjestelmä tulisi porrastaa suosimaan pientiloja nykyistä selvemmin", ympäristötaloustieteen asiantuntija Matt Rayment BirdLife Internationalista toteaa. Nämä toimenpiteet suosisivat Suomen maataloutta, jossa tilat ovat pieniä ja edellytykset laajentaa maatalouden ympäristötukiohjelmaa erinomaiset.
"Agenda 2000:n pohjalta markkinatuet vähenevät tuntuvasti vuoteen 2006 mennessä ja tukien painopiste siirtyy enemmän suoriin tukiin. BirdLife Internationalin CAP:iin ehdottamien muutosten arviointi on monelta osin ongelmallista. Niiden toteuttaminen tasapuolisesti on vaikeaa, eivätkä ne ota selkeää kantaa hinnanalennus-ten korvaamiseen ja taloudellisiin kokonaisvaikutuksiin", kommentoi Keijo Hyvönen Euroopan komissiosta.
"Erityisesti tuotannon hintatukien loppuminen eli hintojen määräytyminen vapailla markkinoilla sekä jos-sain määrin myös hehtaarikohtaisten tukien tasaaminen riippumattomiksi viljelykasvista vähentäisivät selkeästi maidon- ja naudanlihan tuotantoa sekä maataloustuloa. Voimakkaimmin tämä näkyisi Pohjois- Suomessa. Kar-jataloutta ja osittain kasvinviljelyä pitäisi kompensoida erikoistoimin, mm. korottamalla tuntuvasti eläinpalkki-oita ja kansallisia kasvinviljelytukia", tutkijat Jyrki Aakkula ja Heikki Lehtonen MTT Taloustutkimuksesta sanovat. Laidunnuksen väheneminen on jo nyt syynä monen maatalousympäristön kasvi- ja eläinlajin vähenemiseen ja uhanalaisuuteen.
Kuukkeli on luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi lajiksi Pirkanmaalla ja monissa muissa eteläisissä maakunnissa. Varsinais-Suomesta, Uudeltamaalta, Lounais-, Kanta- ja Päijät-Hämeestä se on jo hävinnyt ja vaarassa hävitä Pirkanmaan lisäksi Satakunnasta, Kymenlaaksosta ja Etelä-Karjalasta. Kuukkeli kuuluu ns. erityisvastuulajeihin (EVA-lajit), joiden suojelusta Suomella on keskeinen vastuu. Euroopan kuukkeleista Suomessa on arvioitu elävän vajaan kolmanneksen.
Kuukkelin tilannetta Pirkanmaalla on selvitetty vuodesta 1997 ja erityisen tiiviisti kahden viime vuoden aikana. Maaliskuussa 2000 järjestöt jättivät Metsähallitukselle ja metsäyhtiöille esityksen metsätaloustoimien rajoittamiseksi tutkimusalueilla. Metsähallituksen hakkuut Virtain Riponevan kuukkelimetsässä keskeytettiin marraskuussa 2000 eikä niitä ole jatkettu. Riponevan kuukkelit olivat paikalla viime syksynä.
Kuukkeliselvitys on vahvistanut tiedon lajin äärimmäisen uhanalaisesta asemasta Pirkanmaalla. Useimmilta kahdeksasta tutkimusalueesta kuukkelit olivat jo hävinneet tai katosivat selvityksen aikana. Pahimmillaan maakunnan pesimäkanta voi jäädä jopa puoleenkymmeneen pariin. Erityisen tärkeäksi selvityksessä todettiin yhteyden säilyttäminen pohjoisempiin kuukkelipopulaatioihin. Selvitystä jatketaan.
"Virtain kuukkelipopulaatio on avainasemassa, jos laji halutaan säilyttää maakunnan eliölajistossa. Tilanne on kuitenkin varsin kriittinen myös Virroilta pohjoiseen. Siksi lajin kartoitukseen ja suojeluun tulee paneutua myös siellä," korostaa Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen kuukkelivastaava Rainer Mäkelä. "Valtion metsissä kuukkelin säilyttämiseen on myös mahdollisuus ja velvollisuus - kuuluuhan biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen lainkin mukaan olennaisena osana Metsähallituksen metsien kestävään hoitoon ja käyttöön. Etelä-Suomessa kuukkelin kohdalla ollaan kaukana suotuisasta suojelutasosta."
Järjestöt esittävät Metsähallitukselle kuukkelin tulevaisuuden turvaamiseksi määräaikaista suojelua ja kuukkelin erityistä huomioimista metsien käsittelyssä ja muussa metsien käytössä seuraavan kymmenen vuoden aikana. Sinä aikana selviää, pystytäänkö kuukkeli vielä säilyttämään Pirkanmaan lajistossa. Järjestöt esittävät myös, että Metsähallitus osallistuisi aktiivisesti kuukkelitutkimukseen.
Kuukkelilla on suomalaisessa metsäluonnossa poikkeuksellinen asema. Minkään muun maamme alkuperäisessä metsä- ja suoluonnossa yleisen lintulajin, ehkä riekkoa lukuun ottamatta, esiintymisalue ei ole supistunut yhtä laajalti kuin kuukkelin. Metsähallituksella on omalta osaltaan velvollisuus ja mahdollisuus lyhentää sukupuuttovelkaa, jota kuukkelin kohdalla kasvatettiin erityisesti 1950-70- luvuilla mm. laajoilla avohakkuilla Pirkanmaan valtionmailla. Kuukkelin elinmahdollisuudet turvaamalla säilytetään elinkelpoista metsäluontoa myös monelle muulle lajille.
Copyright © 2002 by BirdLife Finland.
Last updated December 18, 2002 by LH.