Haluatko BirdLife Suomen lehdistötiedotteet itsellesi tuoreeltaan sähköpostilla? Ilmoita nimesi ja sähköpostiosoitteesi toimistolle.
Suositukset yhtenäistävät lintujen luokittelua Euroopassa. "Jos kaikki Euroopan maat ottavat nyt valmistuneet suositukset käyttöön, helpottuu kansainvälinen yhteistyö lintuihin liittyvissä kysymyksissä", sanoo BirdLife Suomen rariteettikomitean puheenjohtaja Visa Rauste. "Tähän asti eri maissa on ollut erilaisia käytäntöjä siitä, luetaanko jokin linturyhmä lajiksi vai alalajiksi. Kun etelänharmaalokki on lentänyt Puolasta Saksan kautta Englantiin, sama lintu on kuulunut matkan varrella kolmeen eri lajiin", kertoo Rauste.
Uudet suositukset on valmistellut Euroopan harvinaisuuskomiteoiden liitto AERC (Association of European Records and Rarities Committees), ja niiden käyttöönotosta Suomessa on päättänyt BirdLife Suomen rariteettikomitea, jonka tehtävänä on ylläpitää luetteloa Suomessa tavatuista lintulajeista sekä alalajeista. Suomessa tavattujen lintujen lajimäärä on tämän päätöksen jälkeen 443.
Laji- ja alalajimuutosten lisäksi suositukset sisältävät myös muutoksia ja korjauksia lintujen tieteellisiin nimiin sekä systemaattiseen järjestykseen.
Pohjoisamerikkalaisesta amerikantavista on Suomesta 54 havaintoa. Aroharmaalokki pesii lähimpänä Suomea Puolassa, ja siitä on meillä 16 havaintoa. Etelänharmaalokki, joka pesii Etelä-ja Keski-Euroopassa, on havaittu meillä kahdesti. Etelänisolepinkäinen pesii laajalla alueella Etelä-Euroopassa, Pohjois- Afrikassa ja Aasiassa. Se on havaittu Suomessa vain kerran.
Ruotsinkieliset nimet uusille lajeille: amerikansk kricka (amerikantavi), kaspisk
trut (aroharmaalokki), medelhavstrut (etelänharmaalokki) ja ökenvarfågel
(etelänisolepinkäinen).
Lisätietoja: BirdLife Suomen rariteettikomitean yksityiskohtainen tiedote
Natura-ohjelmassa on mukana hyvin vähän varsinaista maatalousmaata, mutta useat Natura-alueiden pelloista ovat kuitenkin linnustollisesti erityisen tärkeitä. BirdLifen edustajisto vaatiikin, että Naturaan kuuluville peltoalueille tehdään asianmukaiset käyttö- ja hoitosuunnitelmat. Peltojen käyttöä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon sekä lintujen että ihmisen tarpeet. On myös tärkeää huolehtia siitä, että maanviljelijät saavat peltolintujen hyvinvoinnin hoidosta riittävän korvauksen.
Turun Ruissalon pellot ovat Natura-alueita, joiden tärkein suojelukeino on kaavoitus. Voimassa olevan osayleiskaavan mukaan Ruissalon pellot ovat retkeily- ja ulkoilualueita, joita hoidetaan niitty-, nurmi- tai peltoalueina. Hoito- ja käyttösuunnitelmaa tulisi täsmentää niin, että se parantaisi edellytyksiä lintujen häiriöttömään pesimiseen. Tämä saavutettaisiin esimerkiksi suosimalla syyskylvöä, nurmiviljelyä, laidunnusta ja kesannointia. Lisäksi peltolintujen suojelua voitaisiin edistää jättämällä talveksi peltokasvillisuuteen talventörröttäjiä ja järjestämällä pelloille lintujen talviruokintoja.
Ruissalossa voisi kokeilla myös ruokailupeltoja valkoposki- ja kanadanhanhille. Uimarannan hanhiongelmat vähenisivät, kun valkoposki-ja kanadanhanhet siirtyisivät ruokailemaan ja lepäilemään pelloille.
Monen maatalousympäristömme pesimälinnun kannat ovat vähentyneet merkittävästi. Muun muassa peltosirkku, peltopyy, kuovi, keltavästäräkki ja tuulihaukka ovat taantuneet huomattavasti. Vaikka lintujen hyvinvointi riippuu suurelta osin maatalouden yleisestä ympäristöystävällisyydestä, on Naturaan kuuluvilla peltoalueilla erityinen vastuu kunkin alueen populaatioista.
Valintaraati kiinnitti erityistä huomiota Juho Könösen lintuharrastuksen aktiivisuuteen ja monipuolisuuteen. Könönen on toiminut rengastusavustajana Kangasalan lintuasemalla neljänä kesänä, osallistunut säännöllisesti valtakunnalliseen talvilintulaskentaan, toiminut oppaana yleisöretkillä ja osallistunut koulu-tv:n Siiveniskuja-lintuohjelman tekemiseen vuonna 2001. Hänen harrastukseensa kuuluvat myös muutonseuranta, keväiset pöllöretket ja kesäiset yölaulajaretket.
Könönen on piirtänyt lintuja useita vuosia; hän menestyi jo 10-vuotiaana BirdLife Suomen vuoden lintupiirtäjä -kilpailussa. Lisäksi Könösen erityinen kiinnostuksenkohde on lintujen määrittäminen. Tältäkin saralta on tullut menestystä Pirkanmaan Lintutieteellisen yhdistyksen määritysmestari -kilpailun voiton muodossa tänä vuonna.
Juho Könösen linturetket suuntautuvat yleensä kotikunnan Kangasalan lintupaikoille, joissa Könönen vieraileekin lähes päivittäin. Könösen muita suosikkeja linturetkikohteina ovat Virolahti Kymenlaaksossa, Rääkkylän Vuoniemi Pohjois-Karjalassa ja Varanginvuono Norjassa.
BirdLife Suomi valitsee vuoden nuoren lintuharrastajan vuosittain. Valinnan avulla kannustetaan nuoria harrastajia aktiiviseen lintuharrastus- ja järjestötoimintaan. Maineen ja kunnian lisäksi vuoden nuori lintuharrastaja palkitaan 100 euron lahjakortilla Suomen Lintuvaruste Oy:hyn.
Maakotkia pesii maassamme runsas 300 paria, valtaosa Pohjois-Suomessa. Vanhat maakotkat viettävät ravintotilanteen salliessa talvenkin pesimäseuduillaan, mutta nuoret ja esiaikuiset linnut muuttavat talveksi etelämmäksi. Suuri osa nuorista linnuista ulottaa muuttomatkansa Kaakkois- ja Keski-Eurooppaan saakka.
Syysmuutolla nähtävien maakotkien määrään vaikuttavat kesän pesintätulos ja syksyn sääolot. Tänä vuonna maakotkat saivat Suomessa 186 poikasta, joka on pesintätuloksena erinomainen. Kun tuuliolot ovat sopivat, muuttoreitti seurailee tiiviisti Suomenlahden rannikkoa ja kotkia nähdään myös muutolla tavallista runsaammin.
BirdLife Suomen lintuharrastajat laskivat hanhia monin paikoin Itä- ja Keski- Suomessa. Suurin paikkakohtainen hanhien yhteissumma laskettiin Etelä-Karjalassa Simpeleellä, jossa havaittiin 31 400 muuttavaa hanhea. Runsaasti hanhia nähtiin myös Etelä-Savossa Punkaharjun Punkasalmessa (29 500) ja Pohjois-Karjalassa Kiteen Hatunvaaralla (22 000). Muutolla oli lähinnä valkoposki-, sepel- ja tundrahanhia.
Tuoreimmat tiedot kertovat hanhimuuton jatkuvan, sillä ainakin Pohjois- Karjalassa ja Jyväskylässä on havaittu aamun aikana muuttavia hanhiparvia. Jyväskylän havainnot viittaavat siihen, että hanhet saattavat tänään ottaa tavallista läntisemmän reitin kiertäessään Itä-Suomen sadealueita.
Nyt muuttavat hanhet pesivät maamme ulkopuolella Jäämeren ja Siperian rannikolla ja talvehtivat Pohjanmeren alueella. Keväällä näiden lajien muutto keskittyy yleensä Suomenlehdelle, mutta syksyllä vilkasta muuttoa nähdään tavallisesti vain aivan itäisimmässä Suomessa.
Suomen ympäristötukijärjestelmä on Euroopan kattavin. Noin 90% suomalaisista viljelijöistä saa ympäristötukea. Ympäristötukemme on kuitenkin etenkin perustuen osalta huomattavasti alhaisempi kuin EU:n sallima enimmäistukitaso. Näin ollen 141-tukien leikkaukset voitaisiin korvata korottamalla Etelä-Suomen ympäristötukia. Myös viikonloppuna Seinäjoella vieraillut EU:n maatalouskomisaari Franz Fischler totesi, että 141-tuen sijaan Suomi voisi tukea viljelijöitään suuremman ympäristötuen avulla.
Kasvintuotannon osalta 141-tuki maksetaan nykyisin ympäristötuen perustoimenpiteiden kansallisena lisäosana. Myös kotieläintuen osalta 141-tuki voitaisiin korvata korottamalla joko ympäristötuen perus-, lisä- tai erityistoimenpiteiden tukia.
Mikäli 141-tuista vapautuvat varat sijoitettaisiin ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteiden tukiin, toimenpiteisiin tulisi lisätä luonnon monimuotoisuutta edistäviä toimia. Jos taas korotukset kohdistettaisiin erityistukiin, tukiehtoihin tulisi lisätä toimenpiteitä, jotka ovat nykyistä useampien viljelijöiden haettavissa.
Nykyiset perus- ja lisätoimenpiteet keskittyvät lähinnä vesistöjen suojeluun. Maatalousluonnon monimuotoisuuteen niiden vaikutus on tutkimusten mukaan vähäinen. Erityistoimenpiteissä sen sijaan on toimia, joilla on huomattava vaikutus myös luonnon monimuotoisuuteen.
Ympäristötuen korottaminen sopii kesäkuussa 2003 sovitun EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen henkeen. Siinä sovittiin varojen siirtämisestä suorista tulotuista ympäristötukiin sekä maaseudun kehittämiseen.
Ympäristötukia voidaan korottaa jo vuoden 2005 alussa, kun valtaosa nykyisistä tukisopimuksista on umpeutunut. Ympäristötukitoimien lisäykset on mahdollista toteuttaa parhaillaan meneillään olevan ympäristötuen väliarvion yhteydessä.
Erityisenä tavoitteena Euroopan lintuharrastajilla on yrittää viikonloppuna löytää kaksi Euroopan harvinaisinta lintulajia, madeiranviistäjä ja kaitanokkakuovi. Madeiranviistäjiä pesii vain Madeiralla ja lajin maailman kanta on alle 100 lintua. Kaitanokkakuovi on vielä tätäkin harvinaisempi, niitä arvioidaan olevan jäljellä koko maailmassa vain 50 yksilöä. Kaitanokkakuovia ei ole varmuudella havaittu Euroopassa tämän vuosituhannen puolella.
Valtioiden rajoista välittämättä matkaa tekevät muuttolinnut kuvastavat hyvin kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä lintujen suojelussa. BirdLifen tavoite on turvata linnuille tärkeiden elinympäristöjen säilyminen pesimäalueilla, muutonaikaisilla levähdyspaikoilla ja talvehtimisalueilla.
Euroopan lintupäivien tulokset julkaistaan Luxemburgin BirdLifen www-sivulla (http://www.luxnatur.lu/luxnatur/bw03.htm) sunnuntai-iltana 5.10.
Viikonloppuna yleisötapahtumia Suomessa järjestävät mm. seuraavat BirdLife Suomen jäsenyhdistykset:
Kurkien syysmuutto on alkanut vähitellen jo elokuussa. Päämuutto jakautuu aina useaan huippupäivään: Syyskuun alkupuoliskolla muuttomatkalle lähtevät pääosin Pohjois-Pohjanmaan kokoontumisalueiden linnut. Suurimmat muuttosummat lasketaan tällöin usein Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla.Viimeisenä Suomesta poistuvat Vaasan lähelle Söderfjärdenin peltoaukealle, kokoontuneet linnut. Söderfjärdenin alueelta kurjet lähtevät liikkeelle yleensä vasta lokakuussa. Söderfjärdenin laaja peltoaukea on maakerrosten täyttämä meteoriittikraateri ja se on maamme tärkein kurkien levähdysalue. Alue kuuluu myös BirdLifen tärkeiden lintualueiden (IBA, Important Bird Areas) joukkoon.
Suomalaiset kurjet talvehtivat Espanjassa ja Pohjois-Afrikassa. Muuttomatkan tärkeitä levähdysalueita on mm.Virossa ja Unkarissa.
Kurki on Suomen suurimpia lintuja; aikuisen linnun siipiväli on jopa 220 cm. Suomessa arvioidaan pesivän noin 19 000 kurkiparia. Kurkien muuttoaurat ovat yksi syksyn näyttävimmistä tapahtumista luonnossa.
Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut EY-tuomioistuimessa Suomea vastaan kanteen kevätmetsästyksestä. Lintudirektiivin mukaan lintujen metsästys on lintujen kevätmuutto- ja pesimäaikaan kielletty. Tästä voidaan poiketa vain muutamin direktiivissä mainituin edellytyksin. Suomen kevätmetsästys ei täytä mitään lintudirektiivissä mainittua poikkeusta. Siksi on erittäin todennäköistä, että Suomi häviää oikeuskäsittelyn.
Kevätmetsästystä pidetään yleisesti luonnonvarojen kestävän käytön vastaisena, eikä sen jatkamista pelkästään perinteiden ylläpidon vuoksi voida enää nykyaikana kestävästi perustella. Kevätmetsästys on riista- ja muille lajeille haitallista.
Asialla ei ole ainoastaan kansallista merkitystä vaan Suomen kevätmetsästys on kansainvälinen asia, vaikka julkisessa keskustelussa kansainvälisyys usein unohdetaankin. "Pohjoisena maana, jonka linnusto koostuu pääosin muuttolinnuista, meidän tulisi olla esimerkkinä niille maille, joiden kautta lintumme muuttavat. Nykyisellä metsästyspolitiikallamme vaarannamme omien lintujemme kevätmuuttomatkan, sillä Suomen esimerkki vaikuttaa muissa maissa tehtäviin päätöksiin", sanoo toiminnanjohtaja Mika Asikainen BirdLife Suomesta.
"Suomi ei ole uskottava maa vaatimaan lintujen suojelutilanteen parantamista muuttolintujemme talvehtimis- ja lepäilyalueilla niin kauan kuin emme pysty itse noudattamaan kansainvälisiä suojelusopimuksia", sanoo pääsihteeri Esko Joutsamo Suomen luonnonsuojeluliitosta.
Ahvenanmaalla sekä eräissä Uudenmaan ja Varsinais-Suomen kunnissa on toistaiseksi sallittua metsästää keväisin eräitä vesilintulajeja.
Ahvenanmaalla: alli, haahka, telkkä, isokoskelo, tukkakoskelo, pilkkasiipi ja
tukkasotka; samat ruotsiksi: alfågel, ejder, knipa, storskrake, småskrake,
svärta och vigg. Eräissä Uudenmaan ja Varsinais-Suomen kunnissa: alli, haahka, telkkä,
isokoskelo; samat ruotsiksi: alfågel, ejder, knipa, storskrake.
Muilla kuin allilla vain koiraslintujen metsästys on sallittua.
Samalta paikalta merivartijat löysivät useita kiiltäviä, uusia haulipatruunan hylsyjä. "Ampuminen on selvästi ollut tahallista", sanoo lintuja löytämässä ollut luutnantti Jani Vastamäki. Hän uskoo, että saaresta olisi voinut koiran avulla löytyä jopa enemmän uhreja, sillä haavoittuneet linnut ovat tunnetusti hyviä piilottelijoita ja paikalla on runsas kasvillisuus.
"Tapaus on poikkeuksellisen törkeä, minkä vuoksi on erittäin tärkeää, että tuhotyöhön osallistuneet saadaan vastuuseen teoistaan", sanoo BirdLife Suomen suojeluasiantuntija Teemu Lehtiniemi.
Ammuttuna löydetyistä lajeista suokukko on uhanalaisuustarkastelussa arvioitu vähenemisensä vuoksi silmälläpidettäväksi ja suosirrin Itämerellä pesivä rotu äärimmäisen uhanalaiseksi, sillä niitä pesii Suomessa alle 50 paria. Onneksi ammuttu suosirri oli arktista rotua, joka on meillä varsin runsas läpimuuttaja.
Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettujen lintujen korvausarvo on yhteensä 2 304 euroa (Suosirri 118 euroa, tylli 420 euroa, pikkusirri 673 euroa ja suokukko 420 euroa). Tapauksesta on tehty rikosilmoitus, ja Närpiön poliisi tutkii asiaa. Poliisi on kiinnostunut tapaukseen liittyvistä tiedoista, puh. (06) 220 86 00.
Tiedotteen lajit ruotsiksi: småsnäppa (pikkusirri), kärrsnäppa (suosirri), brushane (suokukko) ja större strandpipare (tylli).
BirdLife Suomi toivoo, että sorsastajat siirtäisivät metsästysretkensä syyskuun puolelle, jotta valtaosa vielä lentokyvyttömistä poikasista saavuttaisi lentokyvyn. Vaikka metsästäjät jättäisivätkin poikasten kanssa liikkuvat vesilinnut metsästämättä, häirintä hajottaa helposti poikueet. Ilman emon suojaa hyvin pienet poikaset joutuvat nopeasti petojen saaliiksi.
"Tänä vuonna vastuuntuntoinen metsästäjä malttaa mielensä ja siirtää ensimmäistä sorsastusretkeään. Kauden aloituksessa pitää huomioida vuosien väliset erot lintujen pesimäkauden ajoittumisessa", sanoo toiminnanjohtaja Teemu Lehtiniemi BirdLife Suomesta.
BirdLife Suomi toivoo, ettei runsaskasvustoisilla vesialueilla metsästettäisi ilman noutavaa koiraa. Kasvillisuuteen katoavat haavoittuneet linnut ovat ilman koiraa hyvin hankala löytää. Noutavan koiran avulla saalis saadaan varmemmin talteen ja vähennetään lintujen turhaa kärsimystä. Koirattomien metsästäjien olisi parempi keskittyä sellaisille alueille, joilla linnun löytäminen onnistuu ilman koiraa.
Lisäksi BirdLife Suomi muistuttaa, että metsästys on syytä lopettaa hämärässä, kun riistalajien erottaminen rauhoitetuista lajeista muuttuu hyvin hankalaksi.
Veneilijöiden on syytä huomioida, että ulkosaaristossa on vielä pesintä kesken ainakin riskilällä sekä uhanalaisella räyskällä ja selkälokilla. Riskilä ruokkii kallio-onkaloissa kyhjöttäviä poikasiaan elokuun jälkipuoliskolle, jopa syyskuun alkuun saakka. Rantautuminen pesimäluodoille estää ruokinnan. Veneilijän on syytä olla tarkkana, sillä riskiläemot poistuvat häirittäessä luodolta vähin äänin eivätkä puolusta poikasiaan lokkien ja tiirojen tavoin. Lintuluodoilla on havaittu vielä lentokyvyttömiä poikasia riskilän lisäksi ainakin räyskillä ja selkälokeilla.
Butendiekin 80 myllyn tuulipuiston rakennustyöt on määrä aloittaa ensi vuonna Pohjanmerellä noin 30 kilometriä Syltin saaresta länteen. Merialue on tärkeä monille linnuille, kuten kaakkurille, kuikalle, useille sorsille ja tiiroille. Alueella esiintyy lisäksi pyöriäisiä ja hylkeitä. Saksan ympäristöministeriö on myöntänyt, että IBA-alue, jolle tuulipuistoa suunnitellaan, täyttäisi myös Natura-alueen kriteerit sekä luonto- että lintudirektiivin perusteella.
Tuulivoimaloiden linnustovaikutuksista on varsin vähän tutkimustietoa. Valtaosa tutkimuksista keskittyy törmäyksiin, ja törmäysten määrä on useimmiten todettu varsin vähäiseksi. Laajemmin tuulivoimaloiden vaikutuksia tutkineet selvitykset ovat kuitenkin osoittaneet, että tuulivoimaloiden häirintävaikutukset voivat olla hyvin merkittäviä, erityisesti vesilinnuille.
"BirdLife tukee ympäristöystävällisiä energiamuotoja, mutta pitää valitettavana sitä, että tuulipuistoa suunnitellaan luontoarvoiltaan näin tärkeälle alueelle. Tällainen toiminta vaarantaa tuulivoiman ympäristöystävällisyyden", sanoo Saksan BirdLifen johtaja Gerd Billen.
---
BirdLife International on maailman johtava asiantuntija lintuihin ja niiden
elinympäristöihin liittyvissä kysymyksissä. Järjestö toimii noin sadassa maassa,
ja sillä on yli 2,5 miljoonaan henkilöjäsentä.
Tärkeät lintualueet (Important Bird Areas, IBA) on BirdLife Internationalin
maailmanlaajuinen hanke, jonka tarkoituksena on löytää ja säilyttää maailman
tärkeimmät lintualueet.
Luontokartoittaja Juha Siekkinen oli heinäkuun lopussa tekemässä Metsähallituksen luontotyyppi-inventointia Venenevan laajalla suoalueella, kun hän havaitsi punajalkahaukkaemot ja kolme lentopoikasta erään rimpinevan reunalla. "Naaras ja poikaset olivat varsin pelottomia, sillä ne päästivät minut 20 metrin päähän ja antoivat tarkkailla pitkät tovit kaikessa rauhassa", kertoo Siekkinen. Myöhemmin lintuharrastajat löysivät vielä neljännen poikasen. Koko haukkaperhe oli yhä paikalla ainakin maanantaina.
Normaalisti punajalkahaukka pesii avomaiden ympäristöissä Keski-Aasiassa ja Itä- Euroopassa, ja sen levinneisyysalue ulottuu Viroon ja Itä-Karjalaan. Yksittäisiä lintuja harhautuu säännöllisesti myös Suomeen: viime vuosina on havaittu kolmisenkymmentä haukkaa vuosittain. Yleensä linnut ovat pyörähtäneet täällä toukokuussa tai alkusyksyllä. Maastamme on muutamia ilmeisen varmoja aiempia pesintähavaintoja, joista viimeisin on vuodelta 1952.
Haukan nyt pesimäpaikakseen valitsema Veneneva-Pelson Natura-alue on tunnettu monipuolisesta suolinnustostaan. Metsähallitus valmistelee parhaillaan alueen hoito- ja käyttösuunnitelmaa. Alue kuuluu Suomen tärkeisiin lintualueisiin (FINIBA).
Punajalkahaukka on suhteellisen pienikokoinen, ja erityisesti nuoret linnut muistuttavat paljon sen lähisukulaista nuolihaukkaa. Vanha koiras on pääosin siniharmaa, ja sillä on punaiset jalat ja pyrstön tyvi. Vanha naaras on alapuolelta kauniin oranssinbeige ja yläpuolelta harmaa. Nuoret linnut ovat alapuolelta juovikkaita. Punajalkahaukan pääravintoa ovat isot lentävät hyönteiset.
Suomen tärkeät lintualueet (Finnish Important Bird Areas FINIBA) on BirdLife Suomen ja Suomen ympäristökeskuksen hanke, jossa on kartoitettu kaikki maamme tärkeät lintualueet. Tieteellisin kriteerein valittiin 411 tärkeää lintualuetta maastamme. Lintualueiden tuntemus on hyödyllistä muun muassa maankäytön suunnittelussa ja uusia suojelualueita mietittäessä.
Kylmä talvi näkyy joidenkin lajien pesinnässä erityisen selvästi: viime talvi oli kyhmyjoutsenille niin raskas, että monet parit ovat jättäneet pesinnän kokonaan väliin. Pesimään ryhtyneilläkin kyhmyjoutsenemoilla voi tulla kiire kasvattaa poikasensa ajoissa lentokykyisiksi.
Tiirojen, kalalokin, meriharakan ja karikukon pesimistulos näyttää useissa paikoissa Suomenlahdella ja Saaristomerellä keskimääräistä huonommalta. Vaikka BirdLife Suomen vuoden lajin selkälokin tilanne on monin paikoin huolestuttava, laji näyttäisi saavan kohtuullisesti poikasia tänä kesänä ainakin itäisellä Suomenlahdella ja Satakunnan rannikolla.
Haahkapoikueissa on käynyt lähes täydellinen kato ainakin Suomenlahdella ja itäisellä Saaristomerellä. Samanlaisia tietoja on saatu myös Selkämereltä Merikarvian saaristosta. Poikasten menehtymisen yhtenä syynä saattoi olla virustauti, mutta tästä ei ole varmuutta. Viimeksi haahkalla meni näin huonosti vuonna 1996; silloin syyksi paljastui virus.
Merimetso- ja valkoposkihanhikantamme jatkavat kasvuaan. Valkoposkihanhet ovat leviämässä myös sisämaahan: tänä kesänä ensipesinnät varmistettiin ainakin Tampereella, Pohjois-Kymenlaakson Pyhäjärvellä ja Pohjois-Savossa Keski-Kallavedellä.
Pöllövuosi on ollut huono tai korkeintaan keskinkertainen eteläisimmässä Suomessa, mutta pohjoisen runsaammat myyräkannat ovat näkyneet runsaina sarvipöllöpoikueina ainakin Satakunnassa ja Etelä-Savossa; helmipöllöllä on ollut mukavasti poikasia Perämeren pohjukassa.
Monilla varhain pesivillä pikkulinnuilla kylmä alkukesä viivästytti pesinnän aloittamista ja heikensi pesimistulosta, koska ravintoa ei ollut riittävästi. Viime aikojen helteet ovat kuitenkin taanneet vielä poikasiaan ruokkiville lajeille runsaasti hyönteisravintoa.
Arosuohaukkapari pesi Suomessa 70 vuoden tauon jälkeen
Myyriä kantoi poikasilleen myös arosuohaukkapari, joka pesi Suomessa 70 vuoden tauon jälkeen. Tämä kaakkoinen sinisuohaukan sukulainen on asettunut kesäksi Vaalaan Kainuuseen. Kolme poikasta lähti lentoon muutama päivä sitten. Edellinen varmistettu pesintä on vuodelta 1933 Pohjois-Karjalasta.
Juhannuksen aikana monilla vesi- ja rantalinnuilla pesintä on vielä kesken ja pesissä munat tai pieniä untuvikkoja. Parhaita pesimäluotoja ovat yleensä pienet vähäpuustoiset tai puuttomat luodot, jotka ovat olleet perinteisesti myös mieluisia juhannuskokon polttopaikkoja. Juhannuskokon rakentaminen ja polttaminen tällaisella luodolla tuhoaa pesimälinnuston yleensä täysin. BirdLife Suomi vetoaakin juhlijoihin ja kokon rakentajiin, ettei lintuluodoille noustaisi tai rakennettaisi kokkoa.
Lintujen pesät ja munat ovat hyvin naamioituja ja aikuislintujen oleskelu luodoilla juhannuksen aikaan on varma merkki pesinnästä, vaikka yhtään pesää ei näkyisikään
Mukavimpia lintuhavaintoja kuusamolaisittain edustivat harmaasorsa, allihaahka, merikihu ja kultarinta sekä Kuusamon ensimmäinen luhtakana. Kuusamon tunnuslajeja, muualla Suomessa harvinaisia, sinipyrstöjä ja pikkusirkkuja nähtiin useita. Erikoinen havainto oli pensastaskun ja mustapäätaskun sekapesintä.
Lintuja etsittiin pääosin poutasäässä, mutta yöllä ja aamulla lämpötila oli pakkasen puolella, mikä hillitsi lintujen lauluintoa.
Kuusamossa on järjestetty lintumaraton vuodesta 1984 lähtien. Kilpailussa 24 tunnin aikana kukin 2-5 henkinen joukkue pyrkii havaitsemaan mahdollisimman monta lintulajia. Monet joukkueet tulevat Kuusamoon kisaamaan joka vuosi. Tänä vuonna mukana oli osallistujia myös ulkomailta, kuten Hollannista, Iso- Britanniasta ja Yhdysvalloista.
Kuusamon Lintumaratonin osallistumismaksuilla tuetaan Valtavaaran luonnonsuojelualueen pitkospuureittien rakentamista yhdessä Metsähallituksen kanssa.
Pikkulintujen pesintä on nyt kriittisimmässä vaiheessa, kun poikaset lähtevät pesästä. "Poikasten lentotaidot eivät ole vielä kovin kehittyneet, joten usein niiden luullaan vahingoittaneen itseään. Usein myös luullaan, että emot ovat hylänneet poikaset, mutta tämäkään ei tavallisesti pidä paikkaansa, vaan emot ovat jossakin lähistöllä etsimässä ruokaa. Parasta on jättää tällaiset yksinäisiltäkin näyttävät poikaset rauhaan", sanoo BirdLife Suomen tiedottaja Lauri Hänninen.
Isojen petolintujen poikaset kehittyvät hitaammin ja ovat vielä pesissään useita viikkoja. Sen sijaan aiemmin keväällä pesinnän aloittaneet pöllöt ovat jo saaneet poikasensa lentoon. Jos metsässä törmää pöllön poikasiin, ne kannattaa jättää heti rauhaan, sillä esimerkiksi viirupöllöt saattavat puolustaa poikasiaan jopa hyökkäämällä ihmisen kimppuun.
EU:n ympäristöneuvostossa 13.6. käsittelyssä oleva ympäristövahinkovastuudirektiivi on olennainen ja ympäristöjärjestöjen kauan odottama osa EU:n ympäristöpolitiikkaa. Onnistuessaan direktiivi voi estää ympäristövahinkojen syntymistä ja toisaalta luoda pelisäännöt tapahtuneiden ympäristövahinkojen korjaamiseen - toisin sanoen konkretisoida saastuttaja maksaa -periaatetta.
Komission direktiiviesitykseen [KOM (2002) 17] vaaditaan perustavanlaatuisia muutoksia, jotta edellä mainitut pyrkimykset voidaan saavuttaa. "Toivomme, että ympäristöneuvosto vahvistaa saastuttaja maksaa -periaatteen toteutumista hylkäämällä ylimääräiset poikkeukset direktiivin soveltamisalasta ja vaatimalla pakollista vakuutusta tai muuta takuujärjestelmää riskialtteille toimijoille", järjestöt totesivat.
Euroopan parlamentti liitti ensimmäisessä käsittelyssään (4.5.2003) komission esitykseen useita muutosehdotuksia, jotka vievät direktiiviä oikeaan suuntaan. Tätä linjaa neuvoston on syytä tukea.
Suomen oma lainsäädäntö täyttää suurelta osin direktiivin vaatimukset jo nyt. Suomen tärkeä tehtävä onkin nyt saada kilpailijamaansa samalle tasolle, mikä toisi etua paitsi ympäristölle, myös Suomessa toimiville yrityksille tasapuolisempien toimintaedellytysten myötä. Suomen tulisikin olla yhä aktiivisempi mahdollisimman kattavan direktiivin luomisessa.
Vetoomuksen jättivät: BirdLife Suomi-Finland, Dodo-Tulevaisuuden elävä luonto, Greenpeace, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Natur och Miljö, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF.
Kirjassa osoitetaan, että runsaan 10 prosentin metsiensuojelutason saavuttaminen on välttämätöntä uhanalaisten metsälajimme pelastamiseksi. Tavoite voidaan toteuttaa asteittain eikä se vaikeuttaisi metsäteollisuuden puuhuoltoa: hakkuita olisi suojelun rinnalla mahdollista jopa kasvattaa nykyisestä tasostaan. Enemmistö suomalaisista myös kannattaa 10 prosentin metsänsuojeluastetta.
"Halusimme muun muassa kiinnittää kansanedustajien huomion metsänsuojelun taloudellisiin mahdollisuuksiin", sanoo BirdLife Suomen maa- ja metsätalousvastaava Marcus Walsh. Uusi metsäkirja osoittaa, että metsiensuojelu voi olla taloudellisesti kannattavaa, jos kohteet ovat riittävän suuria. Lapissa tämä on jo selviö, mutta Etelä-Suomessa suojelualueet ovat enimmäkseen pieniä sirpaleita. Tämä vaikeuttaa niin uhanalaisten metsälajien suojelua kuin matkailutyöpaikkojen luomista.
"Meneillään olevat Metso-ohjelmaan liittyvät kokeiluhankkeet Etelä-Suomessa koskevat muutamia pieniä alueita," toteaa Walsh. "Kokeilut ovat kiinnostavia, mutta eivät poista laajemman suojeluohjelman tarvetta. Etenkin valtion metsämaan käyttö lähes yksinomaan hakkuisiin ei ole järkevää aluepolitiikkaa eikä edes kokonaistaloudellisesti kannattavaa. Yksi suuri kansallispuisto ylläpitää Lapissa satoja työpaikkoja vuodesta toiseen, mutta saman kohteen koneellistettu hakkuu vain muutamia."
"Metsänsuojelu valtionmailla on kannattavaa ja vaatii vain eduskunnan päätöksen. Myös monet yritys- ja yksityismetsänomistajat myisivät metsiään suojeluun, jos valtiolla olisi riittävästi korvausvaroja. Metsälajien uhanalaisuushan johtuu lähes yksinomaan metsätaloustoimista. Käyttäjä maksaa -periaate on jo pitkälti toteutunut vesi- ja ilmapäästöjen suhteen, ja sitä pitäisi soveltaa myös luonnon vaalimiseen. Jo yhden euron monimuotoisuusmaksu puukuutiolta kustantaisi merkittävän osan metsiensuojeluohjelman korvauksista", sanoo Walsh.
SM-lintumaraton alkaa perjantaina 13.6. kello 11-13 ja päättyy viimeistään lauantaina kello 13. Kilpailukeskuksena toimii Oivangin Nuorisokeskus, missä myös kilpailun tulokset selviävät lauantai-iltana.
24-tunnin kilpailussa useimmat joukkueet pääsevät sadan havaitun lajin paremmalle puolelle. Lintumaratonin historian ennätystulos on 136 lajia vuodelta 2001. Kuusamo on pesimälinnustoltaan erittäin mielenkiintoinen lintualue, sillä siellä kohtaavat Etelä-Suomen ja Lapin linnut. Lisäksi Kuusamossa voi nähdä muutamia itäisiä, koko Länsi-Euroopassa harvinaisia lintulajeja, kuten pikkusirkun ja sinipyrstön.
Kuusamon Lintumaratonin osallistumismaksuilla tuetaan Valtavaaran luonnonsuojelualueen pitkospuureittien rakentamista yhdessä Metsähallituksen kanssa.
Monet joukkueet tulevat Kuusamoon kisaamaan joka vuosi. Tänä vuonna mukana on osallistujia myös ulkomailta, kuten Hollannista, Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista.
Erityisesti BirdLife vetoaa kaikkiin vesilläliikkujiin, ettei lintujen pesimäluodoille tai -saarille noustaisi. Yksittäisen veneilijän tai ulkoilijan lyhytkin oleskelu lintuluodolla voi aiheuttaa merkittävää tuhoa. Häirinnästä lintuluodoilla kärsii mm. uhanalainen selkälokki, joka on BirdLife Suomen vuoden laji -hankkeen kohde tänä vuonna.
Pesivät linnut on usein varsin helppo huomata. Tiirat ja lokit varoittelevat ja lentelevät pesimäpaikkojen päällä. Tällaisilta luodoilta ja saarilta on syytä poistua välittömästi, vaikka yhtään pesää ei näkisikään. "Lyhytkin pesimäluodolle poikkeaminen voi olla kohtalokas, koska emojen paetessa ihmistä suojattomat munat ja poikaset altistuvat helposti mm. varisten saalistukselle", sanoo BirdLife Suomen toiminnanjohtaja Teemu Lehtiniemi.
BirdLife Suomi toivoo valveutuneilta kesäasukkailta ja vesilläliikkujilta aktiivisuutta myös ajattelemattomien vesilläliikkujien valvonnassa. Jos havaitsee lintujen häirintää tapahtuvan, kannattaa puuttua asiaan muistuttamalla pesimärauhan tarpeesta ja kehottaa häiritsijöitä siirtymään sellaiseen paikkaan, jossa oleskelusta ei ole linnuille haittaa.
Tietämättömyydestä ja ajattelemattomuudesta johtuvan häirinnän lisäksi Suomessa todetaan vuosittain myös tahallista kolonioiden tuhoamista tai munien keräämistä. Tällaisesta toiminnasta voi joutua maksamaan kymmenientuhansien eurojen vahingonkorvauksen.
Suomen kautta muuttavat arktiset valkoposkihanhet pesivät Barentsinmeren rannoilla Siperiassa. Linnut talvehtivat Pohjanmeren rannikoilla. Ennen lopullista muuttoa pesimäalueilleen valkoposkihanhet lepäilevät joitakin viikkoja Virossa ja Gotlannissa. Viimeisen, lähes 2000 kilometrin pituisen, muuttotaipaleen ne lentävät ilmeisesti yhtäjaksoisesti.
Itäisimmällä Suomenlahdella liikkeellä oli lisäksi normaalia enemmän tundrahanhia. Aamun aikana tehtiin havaintoja myös Suomessa harvinaisesta punakaulahanhesta, joka nähtiin Pernajassa, Kotkassa ja Virolahdella. Virolahdella punakaulahanhia oli hyvin poikkeuksellisesti peräti viisi samassa parvessa. Kotkassa matkasi valkoposkihanhien kanssa myös kaksi uhanalaista kiljuhanhea.
Viime yönä havaittiin lisäksi pääkaupunkiseudulla melko runsasta allien ja mustalintujen yömuuttoa. Komeaa katseltavaa riittää arktisissa linnuissa vielä lähiviikoiksi, sillä kokonaan tulematta ovat yhä sepelhanhet sekä monet kahlaajalajit.
Arktikaksi kutsutaan arktisella alueella, Jäämeren ja Siperian rannikolla, pesivien lintujen Suomen kautta tapahtuvaa muuttoa. Pääosin toukokuussa Suomenlahden kautta muuttaa vuosittain miljoonia arktisia lintuja, mm. alleja, mustalintuja, valkoposki- ja sepelhanhia ja kahlaajia.
Arktika on kevään näyttävin lintutapahtuma Suomessa. Lintuharrastajat kokoontuvat Suomenlahden niemenkärkiin ja saariin seuraamaan arktisille pesimäalueilleen kiirehtiviä lintuja. Suosituimpia muutonhavainnointipaikkoja ovat Kirkkonummen Porkkalanniemi ja Virolahden ja Porvoon niemenkärjet sekä ulkosaaret. Jos sää on suosiollinen voi yhdestä havaintopaikasta nähdä päivässä jopa useita kymmeniätuhansia valkoposki- ja sepelhanhia tai satojatuhansia alleja ja mustalintuja.
Arktisen vesilintumuuton päälajit alli ja mustalintu talvehtivat eteläisellä Itämerellä ja Pohjanmerellä. Suomen kautta muuttavat valkoposki- ja sepelhanhet talvehtivat Pohjanmeren rannikoilla. Ennen lopullista muuttoa pesimäalueilleen valkoposkihanhet lepäilevät joitakin viikkoja Virossa ja Gotlannissa.
Ennen Suomeen saapumistaan hyönteissyöjät ovat olleet muuttomatkalla jo useita kuukausia. Suurin osa Suomessa pesivistä hyönteissyöjistä talvehtii Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, kauimmaiset jopa yli 7000 kilometrin päässä pesimäalueistaan.
Lisäksi liikkeellä on ollut kahlaajia. Kapustarinnat, suokukot, valkoviklot ja lirot ovat lepäilleet suurin joukoin pelloilla ja alhaisen vedenpinnan paljastamilla rantalietteillä.
Myös arktikan eli arktisella alueella, Jäämeren ja Siperian rannikolla, pesivien vesi- ja rantalintujen Suomen kautta tapahtuva muutto on alkanut: viime viikonloppuna havaittiin etelärannikolla vilkasta mustalintujen yömuuttoa sekä useita parvia punakuireja.
Pääosin toukokuun jälkipuoliskolla Suomenlahden kautta muuttaa vuosittain miljoonia arktisia lintuja, mm. alleja, mustalintuja, valkoposki- ja sepelhanhia sekä kahlaajia.
Selkälokkeja, BirdLife Suomen vuoden lajia, havaittiin yhteensä 867 yksilöä. Eniten selkälokkeja nähtiin Siipyyssä 130 ja Kangasalan Keisarinharjulla 80. Torneista havaittiin keskimäärin 66 lajia. Pohjoisimmista kilpailuun osallistuneista torneista Inarin Kaamasjoen tornilla nähtiin 23, Inarin Mielikköjärvellä 21 lajia ja Enontekiöllä 20 lajia. Kilpailun eteläisimmässä tornissa Hangon lintuasemalla havaittiin 96 lajia.
Kilpailun aikana tehtiin havaintoja myös useista kiinnostavista lajeista, joista harvinaisimpia havaintoja edustivat ruostesorsa Lumijoella, mandariinisorsa Tohmajärvellä ja arosuohaukka Lappeenrannassa sekä Tohmajärvellä. Lisäksi havaittiin mm. aikainen pikkulepinkäinen Kuusamossa sekä tervapääskyjä jo useissa paikoissa.
Helsingin Viikissä kilpailleet BirdLife Suomen ja kilpailun pääsponsorin Kemiran joukkueet päätyivät tasatulokseen havaitsemalla 94 lajia, joiden joukossa oli mm. mustapyrstökuiri ja sitruunavästäräkki.
Osallistujien kesken arvottu lintuharrastusvälineitä myyvän BirdLife Suomen Lintuvarusteen lahjakortti meni Pieksamäen Vehkalammen tornissa kisanneelle joukkueelle.
Kaikkien osallistuneiden tornien tulokset ja mainittavimmat lintuhavainnot löytyvät BirdLife Suomen kotisivuilta.
Tornien taisto on vuodesta 1994 järjestetty leikkimielinen kilpailu, jonka päätarkoituksena on tehdä lintuharrastusta tunnetuksi ja kerätä varoja linnustonsuojelutyöhön. Tänä vuonna keräyksen kohteena olivat selkälokin ja metsähanhen suojeluhankkeet. Tornien taiston järjestää lintuharrastajien keskusjärjestö BirdLife Suomi ja tapahtumaa sponsoroi Kemira.
Lauantaina aamupäivällä kannattaa jokaisen linnuista kiinnostuneen suunnata lähimpään lintutorniin ja kiivetä avustamaan kisailijoita sekä kyselemään linnuista ja lintuharrastuksesta. Yleisölle esitellään lintuja ja lintuharrastusta kaikissa kisaan osallistuvissa torneissa. Osalla torneista esittäytyvät BirdLife Suomen paikallisyhdistykset (lista tiedotteen lopussa).
Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla järjestetään myös opastettuja linturetkiä Tornien taiston yhteydessä Espoossa Villa Elfvikin luontotalon tornilla ja Helsingin Viikissä Vanhankaupunginlahden Keinumäen/Hakalan torneilta. Viikissä tarjolla on lisäksi kaukoputkiesittely, lettuja ja ilmainen lajimääräveikkaus kiikaripalkintoineen.
Kilpailulla kerätään varoja selkälokin ja metsähanhen suojeluhankkeisiin. Tornien taiston järjestää lintuharrastajien keskusjärjestö BirdLife Suomi ja tapahtumaa sponsoroi Kemira. Tornien taiston tulokset julkaistaan osoitteessa www.birdlife.fi lauantaina 3.5. viimeistään klo 18.00.
Tornit, joissa BirdLife Suomen paikallisyhdistykset esittäytyvät:
Lintujen kevätmuuton kiivain aika on kohta parhaimmillaan. Viikonloppuna odotetaan runsaasti uusia muuttolintuja Suomeen: tulossa on hanhien lisäksi joutsenia ja petolintuja, jopa ensimmäiset pääskyt ovat mahdollisia. Viime päivinä liikkeellä ovat olleet haahkat, kurjet, töyhtöhyypät, naurulokit, sepelkyyhkyt ja peipot.
Suomalaisten metsähanhien tärkeimmät levähdysalueet ovat länsirannikolla. Porin seudulla laskettiin jo kuun alussa yli 2000 metsähanhea. Kristiinankaupungin peltoaukeilla oli viime sunnuntaina satoja yksilöitä. Suurimmat määrät nähdään yleensä Liminganlahden alueella huhti-toukokuun vaiheessa.
Lauantaina lintutorneilla ja muilla hyvillä lintupaikoilla liikkuu runsaasti lintuharrastajia, jotka kertovat mielellään kevätmuutosta, linnuista ja lintuharrastuksesta. BirdLife Suomen paikallisyhdistykset järjestävät lauantaina 19.4. yleisöopastusta ainakin seuraavilla paikoilla:
Ensimmäiset kurjet saapuivat Suomeen jo maaliskuun puolella, mutta vasta nyt muutto pääsi kunnolla vauhtiin. Kurkien päämuutto jakautuu yleensä kahteen aaltoon, joista ensimmäinen tapahtuu huhtikuun puolivälin tienoilla ja jälkimmäinen huhti-toukokuun vaihteessa.
Kurki on Suomen suurimpia lintuja; aikuisen linnun siipiväli on jopa 220 cm. Suomessa arvioidaan pesivän noin 19 000 paria kurkia. Suomalaiset kurjet talvehtivat Espanjassa ja Pohjois-Afrikassa. Muuttomatkalla tärkeitä levähdysalueita sijaitsee mm. Virossa ja Unkarissa.
"Lintuharrastajien, luontomatkailuyrittäjien ja muiden luonnossa liikkuvien ihmisten määrä on ilahduttavasti kasvanut viime vuosina. Kun nauttii luonnosta, pitää muistaa kunnioittaa luontoa ja huomioida muut luonnossa liikkujat", sanoo BirdLife Suomen toiminnanjohtaja Teemu Lehtiniemi, ja jatkaa: "Ongelmia on ollut varsin vähän, ja haluamme ohjeilla varmistaa ongelmien vähäisyyden myös tulevaisuudessa".
Ohjeissa kehotetaan huolehtimaan sekä lintujen että niiden elinympäristöjen hyvinvoinnista sekä huomioimaan muut luonnossa liikkujat ja maanomistajat. Ohjeisto on tarkoitettu ennen kaikkea lintujen hyvinvoinnin turvaamiseksi, ja se perustuu suurelta osin lainsäädäntöön.
Ohjeisto on nähtävillä täällä.
Selkälokin nimialalajia (Larus fuscus fuscus) kutsutaan maailman suomalaisimmaksi linnuksi, koska sen nykyisestä 15 000 parin pesimäkannasta noin puolet pesii Suomessa. Maamme ulkopuolella fuscus-selkälokki pesii vain Ruotsissa, Pohjois-Norjassa, Virossa ja Venäjän Karjalassa. Selkälokit pesivät pääsääntöisesti ulkosaaristossa ja karujen suurjärvien selkävesillä.
Vuoden aikana lintuharrastajat laskevat selkälokkeja niiden pesimä- ja muuttopaikoilla. Lisäksi BirdLife toivoo kaikkien vesilläliikkujien ottavan huomioon selkälokin ja muiden järvi- ja saaristolintujemme pesimärauhan.
Maamme selkälokit ovat vähentyneet noin puoleen 1970-luvun jälkeen. Uusimmassa Suomen uhanalaisuusmietinnössä selkälokki on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi. Selkälokin taantumisen syinä pidetään talvehtimisalueiden ympäristömyrkkyjä, harmaalokkien poikassaalistusta ja ihmisten aiheuttamaa häirintää pesimäluodoilla.
BirdLife Suomen suojeluasiantuntija Margus Ellermaan mukaan Suomen selkälokeista 70 % pesii kansainvälisesti arvokkailla lintualueilla eli IBA-alueilla. "Kotimaassamme lajin suojelutilanne on tyydyttävä, mutta kannan kehitystä on seurattava. Mikäli selkälokin taantuminen jatkuu, lajin suojelemisessa täytyy huomio kiinnittää entistä enemmän Itä-Afrikkaan, jossa selkälokkimme oletettavasti altistuvat ympäristömyrkyille."
Aikuisen selkälokin selkä ja siiven yläpinnat ovat mustat; alapuolelta laji on muiden lokkien tapaan valkea. Melko samannäköisestä merilokista sen erottaa keltaisista jaloista, hennommasta nokasta ja siiven kärjen pienemmästä valkeasta laikusta.
BirdLife Suomi antoi myös tunnustuspalkinnon kahdelle ulkomaiselle merkittävälle linnustonsuojelijalle: hollantilaiselle Johanna Winkelmanille ja brittiläiselle Alistair Gammellille. Winkelman on BirdLifen Maailman neuvoston ja Euroopan komitean jäsen. Lisäksi hän on toiminut BirdLifen Euroopan toimiston johtajana ja hänen panoksensa on ollut merkittävä BirdLifen Itä-Euroopan toiminnan kehittämisessä. Gammell toimii Englannin BirdLifen (RSPB) kansainvälisten asioiden päällikkönä. Hän on BirdLifen Euroopan komitean jäsen ja Maailman luonnonsuojeluliiton IUCN:n (The World Conservation Union) neuvoston jäsen.
Lisäksi BirdLife Suomen hallitus luovutti kultaisen ansiomerkin helsinkiläiselle Kalevi Malmströmille. Malmströmillä on pitkäaikaiset ansiot lintuharrastuksen edistämisessä ja linnustonsuojelutyössä. Hän on mm. aktiivisesti kehittänyt Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry:n toimintaa. Lisäksi Malmström on pioneeri ulkomaille suuntautuvien johdettujen linturetkien oppaana.
Hopeisella ansiomerkillä palkittiin Pekka J. Nikander, Visa Rauste, Tapio Solonen, Jan Södersved ja Marcus Walsh.
BirdLife Suomi on maamme lintuyhdistysten keskusjärjestö, joka täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Se perustettiin vuonna 1973 nimellä Lintutieteellisten Yhdistysten Liitto (LYL). Kun se liittyi osaksi maailmanlaajuista BirdLife International -linnustonsuojelujärjestöä 1990-luvulla, nimi muutettiin BirdLife Suomeksi.
"Jos linnun kannalta tärkeitä elinympäristöjä tuhotaan missä tahansa muualla, vaikutukset ovat samat kuin elinympäristön tuhoaminen tapahtuisi täällä Suomessa. Siksi linnustonsuojelu edellyttää yli rajojen ulottuvaa yhteistyötä", korosti linnustonsuojelun asiantuntija Alistair Gammell, puhuessaan BirdLife Suomen 30-vuotisjuhlaseminaarissa Helsingissä lauantaina.
Monet tärkeät lintualueet sijaitsevat köyhissä valtioissa. "Kun tavoitteemme on säilyttää oman maan linnusto osana maapallon rikasta luontoa, tehokkain tapa on tukea suojelutyötä siellä, missä ongelmat ovat suurimmat mutta taloudelliset mahdollisuudet heikoimmat", sanoi Alistair Gammell.
BirdLifen maailmanlaajuisen suojelutyön perustana on ns. "tärkeiden lintualueiden" eli IBA-alueiden (Important Bird Areas) löytäminen ja säilyttäminen. Tällaisia alueita on tähän mennessä kartoitettu maailmasta yli 5000. Alueiden valinta perustuu aina tieteelliseen tutkimustietoon, ja toimet niiden säilyttämiseksi tehdään aina yhdessä paikallisten ihmisten kanssa. Lintuharrastajilla on lintujen ja niiden elinympäristöjen hyväksi tehtävässä työssä ratkaiseva osuus. Harrastajat tuottavat tietoa päätösten tueksi, keräävät varoja toimintaan ja pyrkivät vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon.
--------
Tänä vuonna 30 vuotta täyttävä BirdLife Suomi on maamme lintuyhdistysten
keskusjärjestö. Järjestö perustettiin vuonna 1973 nimellä
Lintutieteellisten Yhdistysten Liitto (LYL). Kun se liittyi osaksi
maailmanlaajuista BirdLife -linnustonsuojelujärjestöä 1990-luvulla, nimi
muutettiin BirdLife Suomeksi. BirdLife Suomen tavoite on edistää
lintujen suojelua ja tutkimusta sekä lintuharrastusta. BirdLife Suomen
paikallisyhdistyksissä on noin 8500 jäsentä.
BirdLife International on maailman johtava asiantuntija lintuihin ja
niiden elinympäristöihin liittyvissä kysymyksissä. Järjestö toimii noin
sadassa maassa, ja sillä on yli 2,5 miljoonaan henkilöjäsentä.
Tärkeät lintualueet (Important Bird Areas, IBA) on BirdLife
Internationalin maailmanlaajuinen hanke, jonka tarkoituksena on löytää
ja säilyttää tärkeimmät lintualueet maailmassa.
Alistair Gammell toimii Britannian BirdLifen (RSPB) kansainvälisten
asioiden päällikkönä. Hän on lisäksi BirdLife Internationalin Euroopan
komitean jäsen ja Maailman luonnonsuojeluliiton IUCN:n (The World
Conservation Union) neuvoston jäsen.
Suomessa mm. Liminganlahti toimii malliesimerkkinä siitä, kuinka lintujen ja ihmisten tarpeet voidaan sovittaa yhteen ja kuinka suojelualueesta on taloudellista hyötyä paikallisille asukkaille. Liminganlahdella käy nykyisin noin 30 000 matkailijaa vuodessa. "Kasvava luontomatkailu yhdessä työllistävien hoito- ja kunnostustöiden kanssa on tuonut alueelle tuloja ja osoittanut samalla, että suojelualueista on hyötyä sekä linnuille että ihmisille. Tämä on muuttanut paikallisten asukkaiden suhtautumista luonnonsuojeluun myönteiseen suuntaan", sanoo suunnittelija Jorma Pessa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta.
"Suomessa Naturan mahdollistamaa EU:n rahoitusta ei ole käytetty siinä määrin kuin monessa muussa EU-maassa. Toivottavasti jatkossa myös meillä ymmärrettäisiin Naturan tarjoamat mahdollisuudet entistä paremmin", sanoo BirdLife Suomen suojeluvastaava Margus Ellermaa.
Kun alue nimetään Natura 2000 verkostoon, se ei välttämättä rajoita alueella aiemmin harjoitettua taloudellista toimintaa. Jos Naturasta on koitunut maanomistajalle taloudellisia menetyksiä, ne on pääosin korvattu.
BirdLifen ja EU:n komission yhdessä tuottama uusi esite pyrkii hälventämään Natura-verkostoon kohdistuvia ennakkoluuloja. Lisäksi esitteessä kerrotaan Natura-verkostoon kuuluvien alueiden kehittämis- ja rahoitusmahdollisuuksista. Esite sisältää esimerkkejä ihmistoiminnan ja luonnonsuojelun yhteensovittamisesta yhdestätoista Euroopan valtiosta; Suomesta mukana on kolme aluetta. Esite on suunnattu kaikille suomalaisille, niin maanomistajille kuin Natura-alueilla retkeilevillekin.
Erityisesti Lapissa, Kemin-Tornion alueella, Pohjois-Pohjanmaalla, Savossa, Satakunnassa, Pirkanmaalla, Lounais-Hämeessä, Kymenlaaksossa ja Länsi- Uudellamaalla on pöllöjen soidinta kuultu melko mukavasti. Pohjoisempana äänessä ovat olleet eniten helmipöllöt, varpuspöllöt ja huuhkajat, etelässä lehtopöllöt. Myös hiiripöllöjä on esiintynyt ilahduttavan runsaasti erityisesti Pohjois- Pohjanmaalla.
Pöllöjen määrään on vaikuttanut myyräkanta, joka ainakin toistaiseksi on monin paikoin runsas. Epäsuotuisat sääolot - yöpakkaset ja tuulisuus - ovat kuitenkin hillinneet huhuiluaktiivisuutta.
Pöllöjen soidinaktiivisuus kiihtyy vielä, kun kevät edistyy ja lämpötila nousee. Varmimmin pöllöt ovat äänessä kirkkaana ja tyynenä iltana. Niitä kuulee parhaiten peltojen rikkomilla metsäalueilla. Varpuspöllön ja huuhkajan voi kuulla jo heti auringonlaskun jälkeen tai aamuhämärässä. Helmi- ja viirupöllö huutelevat aktiivisesti pimeässäkin.
Pöllöjen vuosittaista määrää säätelee pikkunisäkkäiden määrä. Runsaimmat pöllölajimme käyttävät pääravinnokseen pikkunisäkkäitä, myyriä ja hiiriä. Varpuspöllöt selviävät varsin hyvin myös pikkulinturavinnolla, ja vuodesta toiseen varsin tasaisena pysyvät huuhkajakannatkaan eivät ole niin riippuvaisia myyristä. Keskimäärin Suomen yleisimmät pöllölajit ovat helmipöllö (15 000 paria), varpuspöllö (10 000), sarvipöllö (5000) ja suopöllö (5000).
EU:n lintudirektiivin mukaan rauhoittamattomia lintulajeja ei saa tappaa ilman poikkeuslupaa niiden kevätmuutto- eikä pesimäaikana. "Harmaalokin ja merilokin kevätmuutto Pohjois-Suomessa alkaa yleensä selvästi aikaisemmin kuin nykyinen rauhoitusaika, joten rauhoittamattomien lintulajien rauhoitusaikaa tulisi aikaistaa maamme pohjoisosissa", sanoo BirdLife Suomen suojeluasiantuntija Margus Ellermaa.
Rauhoittamattomat lintulajit nauttivat lain suojaa nykyisen lainsäädäntömme mukaisena pesimisaikanaan:
1) Varis, harmaalokki, merilokki, kesykyyhky ja räkättirastas Oulun, Kainuun ja Lapin riistanhoitopiirien alueella 1.5-31.7, Pohjois-Savon ja Pohjois- Karjalan riistanhoitopiirien alueella 1.4-31.7 ja muualla maassa 10.3-31.7. 2) Harakka Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Oulun, Kainuun ja Lapin riistanhoitopiirien alueella 10.4 -31.7 ja muualla maassa 1.4 -31.7. 3) Korppi poronhoitoalueella 10.4 -31.7. 4) Harmaalokkikoloniat koko vuoden.
"EY-tuomioistuimen päätös on tärkeä sekä kansallisesti että kansainvälisesti, sillä se on osoitus siitä, etteivät EU:n jäsenmaat saa jättää arvokkaiksi osoitettuja lintualueita pois Natura-ehdotuksesta ilman ekologisia kriteereitä. Alueita ei voi jättää pois esimerkiksi sen vuoksi, että alueelle on suunniteltu arvot tuhoavaa taloudellista toimintaa", sanoo BirdLife Suomen toiminnanjohtaja Teemu Lehtiniemi ja jatkaa: "Suomen ympäristöviranomaiset ovat kokonaisuutta tarkastellen suojelleet varsin hyvin tärkeät lintualueet. Tuomioistuimen päätöksen perusteella näyttää siltä, että Suomen valtion tulee lisätä tärkeitä lintualueita lopulliseen Natura-ehdotukseen."
"Päätöksen kansainvälinen merkitys on huomattava. EU:n tulevissa jäsenmaissa peräti 94 % metsälintujen kannalta tärkeistä lintualueista on suojelematta ja kolmannes kaikista IBA-kriteerit täyttävistä lintualueista vailla suojelua. Suomen ja Alankomaiden osalta EY-tuomioistuimesta saadut ennakkopäätökset linjaavat jäsenmaat huomioimaan alueet asianmukaisesti Natura-verkostoa laatiessaan", jatkaa Lehtiniemi.
BirdLife Suomi toivoo Suomen valtiolta toimia puuttuvien IBA -alueiden lisäämiseksi Natura verkostoon. Viimeistään nyt on aika aloittaa valmistelemaan muun muassa korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 2000 valmisteluun palauttamien Vuotoksen (Kemihaaran suot) ja Karunginjärven (Tornio) IBA-alueiden asianmukaista huomiointia Natura-ohjelmassa.
Important Bird Areas (IBA) on BirdLife Internationalin projekti, jossa pyritään löytämään ja sitä kautta säilyttämään maailman tärkeimmät lintualueet. Tiukat tieteelliset kriteerit täyttäviä alueita arvioidaan löytyvän maailmasta noin 20 000. Euroopasta on kartoitettu yli 3600 IBA-aluetta. Nämä alueet ovat tärkeitä joko maailmanlaajuisesti, Euroopanlaajuisesti tai EU:n mittakaavalla tarkasteltuna. Suomesta on löydetty 96 IBA-aluetta.
IBA-alueiden lisäksi Suomessa on kartoitettu ja nimetty kansallisesti tärkeitä lintualueita (FINIBA). IBA- ja FINIBA-projekti on toteutettu Suomessa Suomen ympäristökeskuksen, BirdLife Suomen ja sen paikallisyhdistysten yhteistyönä. Lintuharrastajat ovat tehneet valtaosan kartoituksista vapaa-aikanaan ja pääosin talkootyönä. FINIBA-työ alkoi vuonna 1996 ja IBA-alueluettelo saatiin valmiiksi vuonna 1998.
EY-tuomioistuimessa on käsitelty jo aiemmin IBA-alueiden suojelun kannalta tärkeä ennakkotapaus. Siinä komissio haastoi Alankomaat, koska Alankomaat oli osoittanut selvästi vähemmän Natura-alueita kuin maasta oli kartoitettu IBA- alueita. Tuomioistuimen päätöksellä Alankomaat joutui osoittamaan IBA-alueensa osaksi Natura 2000-verkkoa.
Kololinnuilla on pulaa pesimäpaikoista, sillä nykymetsissä on vähän lahopuita ja luonnonkoloja. Lintujen asuntopulaa voi onneksi helpottaa pöntöillä - ilman niitä moni lintulaji olisi nykyistä harvinaisempi.
Pikkulintujen lisäksi pöntöissä pesivät telkkä ja isokoskelo sekä monet pöllöt. Ennen pöllönpönttöjen ripustamista olisi kuitenkin hyvä ottaa yhteyttä paikalliseen lintuyhdistykseen, jotta samalle alueelle ei tulisi päällekkäistä pöntötystä.
Pönttöjä kannattaa asettaa kaikenlaisiin metsiin. Eniten pulaa pesäkoloista on talousmetsissä. Pönttöjen ripustamiseen tarvitaan maanomistajan lupa.
Pönttöjen rakennus-ja ripustusohjeet sekä mitat löytyvät internetistä BirdLife Suomen kotisivuilta osoitteesta www.birdlife.fi, kohdasta "lintutietoutta".
Metso-ohjelman valmisteli vuosina 2001-2002 metsätalouspainotteinen toimikunta. Toimikunta jätti huomioimatta työnsä perustaksi tehdyn asiantuntijaselvityksen (Ruuhijärvi et al. 2000), joka yksimielisesti totesi, että Etelä-Suomessa metsien pikaiselle lisäsuojelulle on selkeä tarve. Oulunjärven eteläpuolisen Suomen metsistä on suojeltu alle 2 prosenttia ja kaikkien metsäisten luontotyyppien suojelutilanne on riittämätön. Metso-toimikunta siirsi päätöksen jopa suojeluohjelman tarpeesta vuoteen 2007 ja ehdotti vain pilottihankkeita, joilla parhaimmassakin tapauksessa päästään vain promilleluokan parannukseen suojelussa.
Metso-toimikunnan mietintö saikin murskaavan arvostelun asiantuntijalausunnoissa: muun muassa Luonnontieteellinen keskusmuseo, Joensuun ja Oulun yliopistot sekä useat ympäristökeskukset totesivat ohjelman riittämättömäksi suojelun tarpeeseen nähden, ja että suojeluohjelman siirtämiselle ei löydy tieteellisiä perusteita.
Suojelun kiireellisyyttä Etelä-Suomessa korostaa se, että hakkuut ovat lisääntyneet Kansallisen metsäohjelman mukaisesti. Etelä-Suomessa hakkuista suuri osa kohdistuu juuri mahdollisesti suojelun arvoisiin vanhoihin kuusikoihin. Lisääntyvät hakkuut tarvitsevat vastinparikseen riittävää suojelua. Tätä vaatii myös Kansallinen metsäohjelma ja erityisesti ohjelmasta tehty ympäristövaikutusten arvio. Luonnontieteellisistä suojelun perusteista ja monista varoittavista äänistä huolimatta Suomen metsäpolitiikkaa ajetaan nyt kuitenkin yksinomaan puuntuotannon ehdoilla.
Metsätalouden ylivoima metsäpolitiikan linjauksissa näkyy myös siinä, että luonnonsuojelujärjestöt on viime aikoina jätetty ulos työryhmistä, jonne ne asiantuntemuksensa puolesta ehdottomasti kuuluisivat. Tällaisia työryhmiä ovat maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa työskentelevät kestävän metsätalouden rahoituslain ja metsätuholain muutoksia pohtivat työryhmät, joiden toimeksiantoon johtaneet ideat ovat osin lähtöisin luonnonsuojelujärjestöiltä. Luonnonsuojelujärjestöjen mielestä työryhmien sulkeminen yksin metsätalouspuolen sisäisiksi on ristiriidassa Metson avoimen hengen sekä kansalaisten osallistamiseen ohjaavien oikeusministeriön ja valtionvarainministeriön ohjeiden kanssa. >P> Ympäristöjärjestöt ovat esittäneet Etelä-Suomen metsien suojelun nostamista nykyisestä alle kahdesta prosentista viiteen prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Pääosa suojelusta tulisi järjestöjen mielestä toteuttaa valtion omistamissa metsissä. Valtion metsiä hallinnoiva liikelaitos Metsähallitus on kuitenkin vastustanut konkreettisia suojelutoimia, ja hakannut viime aikoinakin suojelun laajentamisen kannalta tärkeitä alueita mm. Helvetinjärven kansallispuiston lähellä.
Uusi teos julkaisee ensi kertaa Suomessa kattavat suositukset siitä, miten petolintujen asuinalueet ja pesät tulisi ottaa metsienkäsittelyssä huomioon. "Pienetkin parannukset, kun niitä tapahtuisi mahdollisimman laajalti koko Suomessa, voisivat parantaa merkittävästi petolintujemme asemaa ja menestymistä talousmetsissä", sanoo Pohjois-Karjalan Lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Pentti Zetterberg.
Kirjaan on koottu se tietämys, joka on suomalaisten lintuharrastajien ja -tutkijoiden toimesta viime vuosikymmeninä kerätty. Teos sisältää tutkittua tietoa hakkuiden vaikutuksista petolintujen pesintään ja ravinnonhankintaan sekä lajikohtaiset ohjeet mm. suositeltavista puskurivyöhykkeistä pesäpaikoilla. Teos on tarkoitettu erityisesti metsänhoidon ammattilaisille, metsänomistajille, kaavoittajille ja ympäristöviranomaisille.
BirdLife Suomi vetoaa metsänomistajiin ja metsäammattilaisiin, jotta petolintujen pesistä huolehdittaisiin, vaikka se ei lain mukaan olekaan pakollista kuin joidenkin lajien osalta. Petolinnut ovat tärkeä osa elävää metsää.
Teoksen toimituskunnassa on ollut jäseniä Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistyksestä, Joensuun yliopistosta, Pohjois-Karjalan Metsäkeskuksesta, Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon Rengastustoimistosta ja Metsäntutkimuslaitoksesta.
Kirjan voi tilata joko osoitteesta: Pohjois-Karjalan lintutieteellinen yhdistys,
PL 119, 80101 Joensuu tai sähköpostiosoitteesta: pentti.zetterberg@joensuu.fi
Hinta on 15 euroa + lähetyskulut.
"Nämä tilhiparvet ovat Etelä-Karjalassa ennätyksellisen suuria", kertoo Harry Nyström Etelä-Karjalan Lintutieteellisestä Yhdistyksestä. "Lintuja saattaa olla vielä tulossa lisääkin, sillä marjoja on yhä puissa", hän arvelee.
Yli tuhannen linnun räkättirastas- ja tilhiparvia on vielä viime päivinä ollut Etelä-Karjalan lisäksi ainakin Keski-Suomessa, Keski-Pohjanmaalla, Satakunnassa, Kymenlaaksossa ja Länsi-Uudellamaalla, kertovat lintuharrastajien keskusjärjestön BirdLife Suomen jäsenet.
Etelä-Savossa rikottiin puolestaan tänä talvena alueen taviokuurnaennätys. "Talven yksilösumma on jo yli 1600, kun edellisinä suurempina marjavuosina on päästy maksimissaan noin 500 taviokuurnan talvisummaan", kertoo Harri Okkonen Etelä-Savon Lintuharrastajista.
Syksyn runsaan pihlajanmarjasadon vuoksi Suomeen jäi talvehtimaan tavallista enemmän mm. räkätti- ja mustarastaita. Myös pohjoisen lajit tilhet ja taviokuurnat ilmestyivät joukoittain Etelä-Suomeen runsaan marjaravinnon houkuttelemina.
Myös muutamat pöllölajit, kuten sarvi- ja helmipöllö, ovat huhuilleet kevään ensimmäiset soidinhuhuilut, vaikkei kiihkein soidinkausi olekaan vielä alkanut.
Erityisesti lauhoina ja aurinkoisina päivinä talvilintujen lauluaktiivisuus on suurinta, sillä lämpimien säiden ansiosta lintujen ei tarvitse ruokailla koko valoisaa aikaa, vaan ne pystyvät käyttämään aikaa myös reviirien valitsemiseen ja laulamiseen.
Vaikka linnut jo laulavat, niiden pesimäkauteen on vielä aikaa.
Lintuharrastajien keskusjärjestö BirdLife Suomi toivoo, että luonnossaliikkujat eivät häiritsisi lintujen ravinnonhankintaa lyhyen talvipäivän aikana. Erityisen herkkiä häirinnälle ovat pienissä sulapaikoissa talvehtivat linnut. Ylimääräistä häirintää kannattaa välttää myös lintujen ruokintapaikoilla.
Pitkät pakkasjaksot kasvattavat lintujen energiankulutusta. Jotta lintu selviäisi kylmästä yöstä hengissä, sen täytyy voida käyttää koko valoisa aika tehokkaasti ravinnonhankintaan. Tällöin melko lyhytkin häirintä voi koitua kohtalokkaaksi.
Tänä talvena järvien ja jokien vedet ovat erittäin matalalla, mikä vähentää entisestään vesilinnuille ja mm. koskikaralle elintärkeitä sulapaikkoja.
Copyright © 2004 by BirdLife Finland.
Last updated January 2, 2004 by LH