BirdLife Suomi - Tiedotteet 2005

Haluatko BirdLife Suomen mediatiedotteet itsellesi tuoreeltaan sähköpostilla? Ilmoita nimesi ja sähköpostiosoitteesi osoitteeseen toimisto@birdlife.fi. Laita viestin otsikoksi "Tilaan mediatiedotteet".

Mediatiedote 15.12.2005

Kevätmetsästys Suomessa lopetettava

BirdLife Suomi ja Suomen luonnonsuojeluliitto vaativat vesilintujen kevätmetsästyksen lopettamista Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksen perusteella.

Suomen ja Ahvenanmaan on muutettava metsästyslakejaan, jotta saaristolinnut saavat EY-tuomioistuimen edellyttämän pesimärauhan. Näin turvataan myös saariston rauhaa ihmisille ja muulle saaristoluonnolle.

”Kyseessä on muuttolinnuillemme tärkeä kansainvälinen ennakkotapaus. Jos kevätmetsästys olisi saanut jatkua Suomessa entisellään, Keski- ja Etelä-Euroopan metsästäjät olisivat voineet vaatia vastaavia oikeuksia. Se olisi ollut tuhoisaa muuttolinnuillemme”, sanoo BirdLife Suomen toiminnanjohtaja Mika Asikainen.

Kevätmetsästys rikkoo kestävän käytön periaatetta, koska se kohdistuu lintukannan arvokkaimpaan osaan, lisääntymistään aloittaviin lintuihin. Metsästyksen tulee kohdistua syksyllä kannan tuottoon.

Komission epähuomiossa kannekirjeestä unohtama alli jäi päätöksessä riittämättömästi tutkituksi.

”Suomen tulee lopettaa myös allin kevätmetsästys, koska metsästäjä ei voi tietää, verottaako hän Suomen vähälukuista kantaa vai Venäjälle muuttavia lintuja. Suomen allikanta on pieni. Venäläistenkin allien metsästäminen on kestämätöntä, koska sen kantaan ei voida vaikuttaa riistanhoidolla Suomessa”, toteaa Tapani Veistola Luonnonsuojeluliitosta.

Lintudirektiivin mukaan: ”Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että metsästyslainsäädännön alaisia lajeja ei metsästetä pesimisaikana eikä eri lisääntymis- ja poikastenkasvatusvaiheissa. Kun on kyse muuttavista lajeista, on huolehdittava erityisesti siitä, että metsästyslainsäädännön alaisia lajeja ei metsästetä niiden lisääntymiskauden aikana tai niiden palatessa pesimisalueilleen.” Tuomioistuin totesi, että kevätmetsästykselle on vaihtoehtona metsästää syksyllä.

BirdLife Suomi ja Luonnonsuojeluliitto ovat työskennelleet vuosikymmeniä yhdessä vesilintujen kevätmetsästyksen lopettamiseksi. Kevätmetsästys juontaa juurensa aikoihin, jolloin vesilinnuilla oli suuri merkitys erityisesti saariston ihmisten ravinnonlähteenä. Keväistä metsästystä on jatkettu näihin päiviin asti, vaikka mitään tarvetta tälle kestämättömälle metsästystavalle ei ole ollut enää pitkiin aikoihin.

Kun kevätmetsästys on lopetettu Suomesta kokonaan, Suomi voi vaatia myös Etelä-Euroopan maita lopettamaan kestämättömät metsästysperinteet, jotka edelleen uhkaavat kotimaahamme matkaavia muuttolintuja.

Muualla sivustossamme: kevätmetsästys

Mediatiedote 12.12.2005

BirdLife: "Muuttolinnut lintuinfluenssan uhreja"

Lintujen syysmuutto on päättymässä kaikissa maanosissa, mutta pelätty lintuinfluenssa ei ole levinnyt lintujen talvehtimisalueille.

”Ilmeisin selitys tälle on se, että luonnonvaraiset linnut eivät levitä H5N1-virusta alueelta toiselle”, sanoi BirdLife Internationalin pääjohtaja Michael Rands Englannissa viime viikolla.

”Muuttolintuja on syytetty H5N1-viruksen levittämisestä Aasiasta länteen, mutta silti tauti ei ole levinnyt takaisin itään, Etelä-Aasiaan tai Afrikkaan tänä syksynä. Itä-Euroopan tautitapaukset ovat lintujen muuttoreitillä, mutta todennäköisempää on, että ne ovat aiheutuneet muuttolinnuista riippumattomista syistä, kuten siipikarjan tai siipikarjatuotteiden kuljetuksista. Muuttolintujen osallisuutta ei ole pystytty todistamaan. Jos luonnonvaraiset linnut joutuvat kosketuksiin sairastuneen siipikarjan kanssa, ne voivat sairastua ja kuolla: ne ovat uhreja, eivät syyllisiä”, sanoi Michael Rands.

Toistaiseksi ei ole saatavilla tarpeeksi tutkimustietoa siitä, missä määrin sairastuneet linnut pystyvät muuttamaan. Kuitenkin havainnot viittaavat siihen, että H5N1-virus tappaa tartunnan saaneet muuttolinnut niin nopeasti, että ne eivät pysty lentämään pitkiä matkoja.

BirdLifen mukaan lintuinfluenssan torjunnassa tärkeintä on estää siipikarjan ja siipikarjatuotteiden kuljetukset tautialueilta muualle sekä kieltää käsittelemättömän siipikarjan lannan käyttö lannoitteena ja ravintona kalankasvatuksessa ja maanviljelyksessä. Lisäksi pitää rajoittaa kansainvälistä lemmikkilintukauppaa.

Näiden keinojen tehosta on jo näyttöä: Malesiassa ja Etelä-Koreassa siipikarjakuljetusten vuoksi esiintynyt lintuinfluenssa ei ole palannut, vaikka sadattuhannet vesilinnut ja kahlaajat ovat muuttaneet maiden halki tai saapuneet alueille talvehtimaan.

Lisäksi viime kesänä tapahtunut H5N1-viruksen leviäminen Kaakkois-Kiinasta Koillis-Kiinaan ja Etelä-Venäjälle ei sovi lintujen muuttoreiteille eikä muuttoaikaan. Paikat, joissa tautia esiintyi, olivat yhteydessä toisiinsa joko rautatie- tai tieverkon välityksellä.

Luonnonvaraisten lintujen tappaminen lintuinfluenssan torjunnan nimissä on väärin ja tehotonta. Kuitenkin muuttolintujen seurantaa ja tutkimusta on syytä jatkaa, sillä virus saattaa muuntautua toisenlaiseksi. Lisäksi lintuinfluenssan ja muiden eläintautien ehkäisyssä on tärkeää estää luonnonvaraisten lintujen ja siipikarjan väliset kosketukset.

---
Lisätietoja:
BirdLife Internationalin alkuperäinen tiedote

BirdLife Internationalin "Position Statement on Avian Influenza"

BirdLife Suomen perustietopaketti lintuinfluenssasta

Mediatiedote 22.11.2005

Lintujen talviruokinta on turvallista ja tarpeellista

Lintujen talviruokkijalla ei ole mitään syytä pelätä lintuinfluenssaa. Lintujen talviruokintaa voi harrastaa niin kuin ennenkin.

”H5N1-viruksen ei tiedetä koskaan tarttuneen suoraan luonnonvaraisesta linnusta ihmiseen. Vakava lintuinfluenssa on ennen muuta siipikarjan tauti. Se voi tarttua myös ihmiseen, jos hän on tekemisissä virukseen sairastuneiden kanojen ja ankkojen kanssa”, sanoo suojelu- ja tutkimuspäällikkö Teemu Lehtiniemi BirdLife Suomesta.

Nyt on sopiva aika aloittaa talviruokinta myös Etelä-Suomessa

Kun maa jäätyy tai peittyy lumeen, on sopiva aika aloittaa lintujen talviruokinta. Talviruokinta on tärkeä ravintolisä monelle maassamme talvehtivalle linnulle, ja ruokintapaikka antaa mielenkiintoista seurattavaa linnuista kiinnostuneelle hiljaiseksi talvikaudeksi. Osa linnuista ei selviäisi talvesta ilman ihmisen tarjoamaa ruokintaa.

Linnuille kelpaa monenlainen ruoka, kunhan se ei ole pilaantunutta eikä liian suolaista. Suosituimpia talvilintujen ravintokohteita ovat maapähkinät, auringonkukansiemenet, kaura ja tali.

Paras ruokintalaite on sellainen ruokinta-automaatti, jossa linnut eivät voi istua ruoan päällä ja ulostaa sen joukkoon. Maahan ruokkimista kannattaa välttää, jotta linnuille tarkoitettu ruoka ei kerää paikalle rottia. Kerran aloitettua ruokintaa pitäisi jatkaa kevääseen asti, koska uuden ruokintapaikan löytäminen ei ole linnuille helppoa ainakaan haja-asutusalueella.

Yleisimpiä ruokintapaikkojen vieraita ovat talitiainen, hömötiainen, sinitiainen, punatulkku, viherpeippo ja keltasirkku. Tavallisimpien lajien lisäksi ruokintapaikalleen voi saada houkuteltua esimerkiksi useita tikkalajeja tai harvalukuisen pähkinänakkelin.

Noin 70 lajia maamme runsaasta 240 pesimälajista talvehtii Suomessa. Talviruokinnan yleistyminen on tärkein yksittäinen tekijä muutamien lintulajien runsastumiselle. Esimerkiksi sinitiaisen talvikannan on havaittu 20-kertaistuneen ja viherpeippokannan 30-kertaistuneen viimeisten 40 vuoden kuluessa.

---

Tiedotteen lajit ruotsiksi: talgoxe (talitiainen), talltita (hömötiainen), blåmes (sinitiainen), domherre (punatulkku), grönfink (viherpeippo), gulsparv (keltasirkku), nötväcka (pähkinänakkeli).

Lisätietoja talviruokinnasta

Lisätietoja lintuinfluenssasta

Mediatiedote 28.10.2005

Siperialainen lintuharvinaisuus löytyi varpuspöllön talvivarastosta

Varpuspöllön pönttöä eilen torstaina Kokkolassa tarkastanut lintuharrastaja koki elämänsä yllätyksen, kun pöllön talveksi varastoimien myyrien ja päästäisten joukosta löytyi harvinainen rubiinisatakieli.

Rubiinisatakieli on Siperiassa pesivä pikkulintu, jota tavataan erittäin harvoin Euroopassa. Suomessa se on tavattu vain kahdesti aikaisemmin. Vanhalla koiraslinnulla on punainen kurkku, josta laji on saanut nimensä. Suomen edelliset rubiinisatakielet nähtiin Mustasaaressa vuonna 1991 ja Oulussa vuonna 2000.

Varpuspöllö on pienin pöllömme, vain 19 cm kokoinen. Varpuspöllö valmistautuu talveen varastoimalla saaliseläimiä, pikkunisäkkäitä ja -lintuja, koloihin ja pönttöihin. Tavallisesti yhdessä varastossa on saaliita muutamia kymmeniä. Pöllö asettelee saaliseläimet ”pakastimeensa” hyvään järjestykseen, josta se sulattaa talven aikana omalla ruumiinlämmöllään pinon päällimmäisiä ravinnoksi. Varpuspöllöjä pesii Suomessa noin 10 000 paria.

”Erikoinen tapaus. Moni lintuharrastaja olisi mielellään nähnyt rubiinisatakielen elävänä. Pöllökin jää tällä kertaa ilman eksoottista pakasteruokaa, sillä rubiinisatakieli päätyy museokokoelmiin”, sanoo tiedottaja Lauri Hänninen BirdLife Suomesta.

---

Tiedotteen lajit ruotsiksi: rubinnäktergal (rubiinisatakieli), sparvuggla (varpuspöllö)

Mediatiedote 23.10.2005

Ulla Matturi on BirdLife Suomen uusi puheenjohtaja

BirdLife Suomi ry:n hallituksen puheenjohtajaksi on valittu Ulla Matturi Limingasta. 36-vuotias Matturi on kokenut luontomatkailualan ammattilainen, joka on toiminut mm. Finnature Oy:n toimitusjohtajana ja Ruka-Kuusamo Matkailuyhdistyksen toiminnanjohtajana.

Matturi kiinnostui linnuista jo nuorena ja työskenteli useita vuosia oppaana Liminganlahden luontokeskuksessa. Hän oli perustamassa Finnature Oy:tä, joka on yksi Suomen ensimmäisistä ja menestyksekkäimmistä lintu- ja luontomatkailuun erikoistuneista yrityksistä. Myöhemmin Matturi on kouluttanut lintu- ja luonto-oppaita sekä matkailuyrittäjiä useissa eri hankkeissa ja oppilaitoksissa.

BirdLife Suomen hallituksen jäsenenä Matturi on ollut vuoden 2005 alusta lähtien.

Matturi näkee tulevaisuuden tärkeimpänä haasteena BirdLife Suomen toiminnan laajentumisen kaikille linnuista kiinnostuneille ihmisille. ”Suomessa on valtava joukko ihmisiä, jotka ruokkivat lintuja talvella, tarkkailevat pihapiirin ja kesämökin lintuja. BirdLife Suomella pitäisi olla enemmän tarjottavaa myös heille”, sanoo Matturi.

Uuden puheenjohtajan kaksivuotinen toimikausi alkaa vuoden 2006 alussa. Nykyinen puheenjohtaja Ilkka Wentus jättää vuodenvaihteessa puheenjohtajan tehtävät kahden kaksivuotiskauden jälkeen.

Uuden puheenjohtajan tänään Nurmijärvellä valinnut BirdLife Suomen edustajisto oli valinnassaan yksimielinen.

BirdLife Suomi ry on maassamme toimivien lintuyhdistysten keskusjärjestö. Sen tavoitteena on edistää lintuharrastusta ja -tutkimusta sekä lintujen elinympäristöjen ja luonnon monimuotoisuuden suojelua. BirdLife Suomella on 30 jäsenyhdistystä ja näissä noin 9000 jäsentä. BirdLife Suomi on maailmanlaajuisen, yli sadassa maassa toimivan ja yli 2,5 miljoonan henkilöjäsenen BirdLife International -järjestön jäsen.

Mediatiedote 23.10.2005

Mikael Rytkönen Kuopiosta on vuoden nuori lintuharrastaja

Mikael Rytkönen Pohjois-Savon Lintutieteellinen Yhdistys Kuikasta on valittu BirdLife Suomen vuoden 2005 nuoreksi lintuharrastajaksi. 17-vuotias Rytkönen asuu Kuopiossa, ja hänestä on muutamassa vuodessa kehittynyt erittäin monipuolinen lintuharrastaja. Rytkönen on myös innostanut muita asuinaleensa nuoria lintuharrastuksen pariin mm. vetämällä omaa lintukerhoa Kuopion Kelloniemessä.

Rytkönen on osallistunut aktiivisesti Pohjois-Savon Lintutieteellinen Yhdistys Kuikan toimintaan. Oppimishaluinen Rytkönen on ollut tuttu näky Siilinjärven Raasion lintuasemalla kokeneiden rengastajien apuna. Lisäksi hän on osallistunut nuorille järjestetylle lintuasemakurssille Luvian Säpissä.

BirdLife Suomi valitsee vuoden nuoren lintuharrastajan vuosittain. Valinnan avulla kannustetaan nuoria harrastajia aktiiviseen lintuharrastus- ja järjestötoimintaan. Vuoden nuoren lintuharrastajan tulee olla BirdLifen jäsenjärjestön jäsen ja iältään alle 18-vuotias. Kaikenlainen aktiivinen toiminta niin harrastus-, tutkimus- kuin yhdistystoiminnassakin luetaan eduksi. Maineen ja kunnian lisäksi vuoden nuori lintuharrastaja palkitaan Suomen Lintuvaruste Oy:n 100 euron lahjakortilla.

Mediatiedote 18.10.2005

Syysmuutto huipentui arktisiin hanhiin

Lintuharrastajien odotus palkittiin, kun arktiset hanhet muuttivat suurin joukoin maamme yli viime sunnuntaina. Lähes 300 000 hanhen arvioitin ylittäneen Pohjois-Karjalan sunnuntain aikana. Hanhimuuton päälajit olivat valkoposki- ja tundrahanhi.

Muutto oli voimakkainta Pohjois-Karjalassa Kiteellä ja Kesälahdella. Molemmissa paikoissa lintuharrastajat laskivat yli 120 000 muuttavaa hanhea. Etelä-Savossa Punkaharjulla laskettiin yli 60 000 hanhea, Suomenselällä ja Keski-Suomessa yli 30 000 sekä Pirkanmaan Kangasalla yli 16 000 lintua. Iltapäivällä ja illalla osa parvista nähtiin myös Uudellamaalla, ja mm. Karkkilassa nähtiin 9000 hanhea. Muutto jatkui etelärannikolla vielä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Nyt muuttavat hanhet pesivät maamme ulkopuolella Jäämeren ja Siperian rannikolla ja talvehtivat Pohjanmeren alueella. Keväällä arktisten hanhien muutto keskittyy yleensä Suomenlahdelle, mutta syksyllä vilkasta muuttoa nähdään tavallisesti vain aivan itäisimmässä Suomessa.

Lintujen syysmuutto ei kuitenkaan pääty arktisten hanhien päämuuttoon vaan jatkuu alkutalveen saakka. Laulujoutsenet ovat vasta kokoontumassa merenlahdille, ja moni muukin vesilintu jättää Suomen vasta kun järvet ja merenlahdet jäätyvät. Marjalinnuista tilhet ja räkättirastaat viihtyvät meillä niin kauan kuin pihlajissa riittää marjoja syötäväksi.

---

Tiedotteen lajit ruotsiksi: vitkindad gås (valkoposkihanhi), bläsgås (tundrahanhi), sångsvan (laulujoutsen), björktrast (räkättirastas), sidensvans (tilhi)

Mediatiedote 14.10.2005

BirdLife: Muuttolintujen pelko Suomessa liioiteltua

BirdLife Suomen mukaan on erittäin epätodennäköistä, että keväiset muuttolinnut toisivat ihmiselle vaarallisen lintuinfluenssan Suomeen. Vielä epätodennäköisempää on, että ihminen saisi tartunnan luonnonvaraiselta linnulta. Taudin ehkäisyssä oleellisinta onkin pitää siipikarja erillään luonnonvaraisista linnuista.

Muuttolintujen rooli taudin levittämisessä Kaakkois-Aasiassa, Venäjällä tai Itä-Euroopassa ei ole kiistaton. Nykytietojen valossa muuttolintujen ei uskota voivan levittää ihmisellä vaarallista lintuinfluenssaa pitkiä matkoja, sillä on hyvin epätodennäköistä että sairastunut lintu selviäisi tuhansien kilometrien muuttomatkasta.

Sen sijaan on todennäköistä, että ihmisen omalla toiminnalla, siipikarjan kuljetuksilla ja kaupalla on lintuinfluenssan leviämisessä merkittävä rooli. Koska myös luonnonvaraisilla vesilinnuilla voi olla jonkinlainen merkitys taudin leviämisessä lyhyitä matkoja, on tarpeen estää luonnonvaraisten vesilintujen ja siipikarjan väliset kosketukset.

Vaikka keväällä Suomeen muuttaa Itä-Euroopan kautta miljoonia Afrikasta palaavia lintuja, tässä joukossa on erittäin vähän sellaisia lajeja, erityisesti vesilintuja, joiden on todettu voivan sairastua H5N1-virukseen. Valtaosa vesilinnuistamme talvehtii Länsi-Euroopassa, eikä saavu Suomeen Romanian tai Turkin kautta.

Lisäksi ihmisen ei ole todettu koskaan eikä missään päin maailmaan saaneen H5N1-virusta luonnonvaraiselta linnulta.

Toisin kuin siipikarjakasvattamoissa, normaaleissa luonnonoloissa lintuinfluenssavirukset aiheuttavat äärimmäisen harvoin vakavia epidemioita, jotka tappaisivat suuria määriä lintuja. Tutkimukset osoittavat, että H5N1-virus on peräisin siipikarjasta. Se on sittemmin tartuttanut ja tappanut siipikarjan kanssa kosketuksiin päässeitä luonnonvaraisia lintuja. Epidemia-alueiden luonnonlintupopulaatioissa tehdyissä tutkimuksissa viruksen on todettu katoavan populaatiosta varsin nopeasti.

---

Lisätietoja

BirdLife Suomen perustietopaketti lintuinfluenssasta

BirdLife Internationalin lintuinfluenssasivut

Mediatiedote 28.9.2005

Uhanalaista muuttohaukkaa ammuttu jälleen

Närpiöstä löydettiin 22.9. ampumalla haavoitettu erittäin uhanalainen muuttohaukka. Vain reilu viikko aikaisemmin Alahärmästä löydettiin haulikolla haavoitettu yksilö. Muuttohaukkoja pesii Suomessa vain noin 150 paria. Muuttohaukan luonnonsuojelulain mukainen korvausarvo on 4037 euroa. Närpiön poliisi tutkii tapausta.
Närpiöstä Yttermarkin kylästä otettiin 22.9. lintuharrastajan toimesta kiinni lentokyvytön nuori muuttohaukkanaaras. Paikkakuntalaisten mukaan lintu oli ollut paikalla lentokyvyttömänä ainakin neljä päivää ennen kiinniottamista. Eläinlääkärin tutkimuksissa linnun toisesta siivestä löydettiin kaksi haulia, joista toinen on rikkonut siipiluun.
Kuluvan syksyn edellinen ampumalla haavoitettu muuttohaukka löydettiin Alahärmästä 11.9.
”Tapaukset ovat erittäin huolestuttava merkki petolintuvihasta. Todennäköisesti lintuharrastajien tietoon tulee vain osa tapauksista ja pidän hälyttävänä, että näin lyhyellä aikavälillä on havaittu kaksi erittäin uhanalaisen muuttohaukan ampumistapausta”, sanoo suojelu- ja tutkimuspäällikkö Teemu Lehtiniemi BirdLife Suomesta.
Suomessa pesii vain noin 150 paria erittäin uhanalaisia muuttohaukkoja. Se on yksi harvinaisimmista pesivistä petolinnuistamme. Pesinnät keskittyvät Pohjois-Suomen suoalueille.
Kun rikoksen tekijä saadaan kiinni, häntä odottaa kova rangaistus. Sakkojen ja aseen valtiolle menettämisen lisäksi, tekijä joutuu todennäköisesti maksamaan muuttohaukan korvausarvon 4037 euroa valtiolle.
BirdLife Suomi toivoo kaikkien tapauksesta jotain tietävien ilmoittavan tietonsa poliisille sekä poliisilta riittävästi resursseja tapauksen tutkimuksiin. Kaikki petolinnut ovat rauhoitettuja ja kaikenlainen petolintuihin kohdistuva vaino on laitonta.

Mediatiedote 22.9.2005

Suomi tunnusti EY-tuomioistuimessa rikkoneensa lintudirektiiviä

Suomi tunnusti tänään Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa, että maassamme on keväällä metsästetty liikaa haahkoja, isokoskeloita, tukkakoskeloita ja pilkkasiipiä. Lintudirektiivin mukaan lintujen metsästys on kielletty kevätmuutto- ja pesimäaikaan.
"Suomen tulee korjata lakejaan ja lopettaa kevätmetsästys, jotta jo ensi kevääksi saataisiin saaristolinnuille pesimärauha", luonnonsuojelusihteeri Tapani Veistola toteaa.
Suomi perusteli kevätmetsästystä riistanhoidolla. Luonnonsuojeluliitto ja BirdLife Suomi pitävät perusteluja kestämättöminä. "Linnuille tehdään pönttöjä ja minkkejä pyydetään koko maassa, ei siihen kevätmetsästystä tarvita", Tapani Veistola toteaa.
Kyseessä on ennakkotapaus. Jos Suomessa sallitaan kevätmetsästys, eurooppalaiset metsästäjäpiirit vaativat jatkossa vastaavaa oikeutta. Näin tulisi moni muuttolintumme ammuttua muuttomatkalla. "Jos Suomi ei itse noudata lintudirektiiviä, meidän on turha esittää etelä-eurooppalaisille vaatimuksiamme. Yksin Kyproksessa tapetaan vuosittain arviolta seitsemän miljoonaa lintua. Tätä tuskin kevätmetsästyksen puolustajatkaan haluavat", BirdLife Suomen toiminnanjohtaja Mika Asikainen pohtii.
Lintudirektiivin mukaan: "Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että metsästyslainsäädännön alaisia lajeja ei metsästetä pesimisaikana eikä eri lisääntymis- ja poikastenkasvatusvaiheissa. Kun on kyse muuttavista lajeista, on huolehdittava erityisesti siitä, että metsästyslainsäädännön alaisia lajeja ei metsästetä niiden lisääntymiskauden aikana tai niiden palatessa pesimisalueilleen."
"Miksi ampua lintukannan arvokkainta osaa, lisääntymistään aloittavia lintuja. Eihän viljelikään syö keväällä siemenperunoitaan kuin pakottavassa hädässä", Tapani Veistola vertaa.

Mediatiedote 13.9.2005

Uhanalaista muuttohaukkaa ammuttu Alahärmässä

Alahärmästä löydettiin 11.9. ampumalla haavoitettu erittäin uhanalainen muuttohaukka. Muuttohaukkoja pesii Suomessa vain noin 150 paria. Lapuan poliisi tutkii asiaa.
Kauhavalainen lintujen rengastaja Mikko Hänninen sai 11.9. tiedon Alahärmässä Laiturinkylässä peltoaukealla olevasta lentokyvyttömästä rengastetusta haukasta. Hänninen tunnisti linnun nuoreksi muuttohaukkanaaraaksi. Linnun ulkoisten vammojen ja röntgenkuvien perusteella on ilmeistä että loukkaantumisen syy on haulikolla ampuminen. Kummassakin vahingoittuneessa siivessä on merkkejä hauleista.
Suomessa pesii vain noin 150 paria erittäin uhanalaisia muuttohaukkoja. Se on yksi harvinaisimmista pesivistä petolinnuistamme. Pesinnät keskittyvät Pohjois- Suomen suoalueille. Kyseinen muuttohaukkayksilö oli rengastettu tänä kesänä pesäpoikasena Simossa. Ampuminen on tapahtunut löytöpaikalla.
Kun rikoksen tekijä saadaan kiinni, häntä odottaa kova rangaistus. Sakkojen ja aseen valtiolle menettämisen lisäksi, tekijä joutuu todennäköisesti maksamaan muuttohaukan korvausarvon 4037 euroa valtiolle.
BirdLife Suomi toivoo kaikkien tapauksesta jotain tietävien ilmoittavan tietonsa poliisille sekä poliisilta riittävästi resursseja tapauksen tutkimuksiin. Kaikki petolinnut ovat rauhoitettuja ja kaikenlainen petolintuihin kohdistuva vaino on laitonta.

Mediatiedote 13.9.2005

Yli 100 000 suomalaista vetoaa metsien puolesta

Kuusi luonto- ja ympäristöjärjestöä luovutti 13.9.2005 eduskunnalle kansalaisvetoomuksen eteläisen Suomen metsien suojelun edistämiseksi. Metsävetoomuksen on allekirjoittanut yli 100 000 suomalaista. Allekirjoituksia on kaikista Suomen kunnista.
"Metsien suojelun lisäämisellä on kiire. Metsävetoomuksen yli 100 000 allekirjoitusta osoittavat, että metsien lisäsuojelulle on kansalaisten vahva tuki", toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen Suomen luonnonsuojeluliitosta sanoo.
Eduskunnalle luovutetun metsävetoomuksen teksti:
"Me allekirjoittaneet vaadimme, että Suomi nostaa Etelä-Suomen suojelumetsien sekä Oulun ja Lapin läänien heikoimmin suojeltujen osien suojelumetsien määrän viiteen prosenttiin vuoteen 2010 mennessä sekä pitkällä aikavälillä kymmeneen prosenttiin.
Suomen metsät ja metsämaisemat ovat köyhtyneet voimakkaan metsätalouden seurauksena tavalla, joka on vaikuttanut jokaisen suomalaisen luontokokemuksiin. Metsät ovat nuortuneet, niiden puusto on yksipuolistunut ja ennen tavallisetkin metsän lajit ovat harvinaistuneet.
Luonnonsuojelualueita tarvitaan lisää kiireellisesti, jotta luontaisen metsälajistomme monimuotoisuus säilyisi. Samalla taattaisiin, että luonnonmukaista metsämaisemaa kaipaaville ihmisille olisi tarjolla riittävästi edustavia metsiä kaikkialla Suomessa.
Maassamme tehdään vuosittain 1500 km2 avohakkuita. Vastapainoksi tarvitaan parempaa suojelua ja talousmetsien luonnonmukaisempaa metsänkäsittelyä.
Tällä hetkellä Etelä-Suomen sekä Lounais-Kainuun, Pohjanmaan ja Lounais-Lapin alueiden metsistä on suojeltu vain pari prosenttia.
Valtaosa tarvittavasta lisäsuojelusta on mahdollista toteuttaa valtion, metsäyhtiöiden ja kuntien metsien ennallistavan suojelun avulla. Suojelussa tulisi pyrkiä suurien kokonaisuuksien luomiseen. Laajoilla suojelualueilla on myös suurin virkistysarvo.
Yksityismetsien lisäsuojelu edellyttää eduskunnalta uutta rahoitusohjelmaa, jotta yksityiset metsänomistajat voisivat saada suojelusta korvauksen."
Metsävetoomuskampanjan järjestivät Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto, BirdLife Suomi, Maan ystävät, Greenpeace ja Natur och Miljö.
Nimiä vetoomukseen kerättiin seitsemän kuukauden ajan. Valtaosa vetoomuksen yli 100 000 nimestä kerättiin vapaaehtoistyönä kaduilla ja yleisötapahtumissa. Vetoomusta kerättiin myös Internetissä.

Mediatiedote 9.9.2005

Satelliittikurjen matka päättyi

Satelliittilähetintä kantava Taiga-kurki on otettu kiinni, koska linnun silmä on vahingoittunut. Tutkimusta ei jatketa Taiga-kurjella. Loukkaantumisen syytä ei tiedetä, mutta vahingonteon mahdollisuutta ei ole voitu sulkea pois. Lintu odottaa pääsyä eläinlääkärin röntgentutkimuksiin. Vastaavia silmävammoja ei ole kurjilla ennen havaittu.

Kolme viikkoa sitten vapautettu lintu liikkui pienellä alueella Pohjois-Karjalassa, kunnes sen loukkaantuminen havaittiin ja se pyydystettiin viime sunnuntaina.

BirdLife Suomen kurkityöryhmän tavoitteena oli Taiga-kurjen avulla tutkia suomalaisten kurkien itäisintä ja tähän saakka tuntemattomana pysynyttä muuttoreittiä levähdys- ja talvehtimisalueineen.

Kurkityöryhmä selvittää lähiviikkoina voidaanko hanketta jatkaa tänä syksynä toisella kurjella.
---

Mediatiedote 29.8.2005

Punajalkahaukat vaelsivat Suomeen

Suomessa on käynnissä ennätyksellinen punajalkahaukkojen vaellus. Muutaman viime päivän aikana lintuharrastajat ovat havainneet yhteensä yli 100 punajalkahaukkaa eri puolilla Etelä- ja Itä-Suomea. Eniten haukkoja on nähty Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa ja Uudellamaalla.

Edellinen suuri punajalkahaukkavaellus koettiin vuonna 1996, mutta silloin vuoden kokonaismäärä jäi alle sadan yksilön. Yleensä Suomessa nähdään vain kolmisenkymmentä punajalkahaukkaa vuodessa.

Punajalkahaukka pesii Keski-Aasiassa ja Itä-Euroopassa. Sen talvehtimisalueet ovat Afrikassa. Lintuja harhautuu säännöllisesti myös Suomeen. Yleensä linnut ovat pyörähtäneet täällä toukokuussa tai alkusyksyllä. Punajalkahaukka pesi Suomessa yli 50 vuoden tauon jälkeen Pohjois-Pohjanmaalla vuonna 2003.

Punajalkahaukka on suhteellisen pienikokoinen haukka, ja erityisesti nuoret linnut muistuttavat paljon sen lähisukulaista nuolihaukkaa. Vanha koiras on pääosin siniharmaa, ja sillä on punaiset jalat ja pyrstön tyvi. Vanha naaras on alapuolelta kauniin oranssinbeige ja yläpuolelta harmaa. Nuoret linnut ovat alapuolelta juovikkaita.

---

Tiedotteen lajit ruotsiksi: aftonfalk (punajalkahaukka), lärkfalk (nuolihaukka)

Valokuvia voi tiedustella osoitteesta www.lintukuva.fi

Mediatiedote 25.8.2005

Raahessa ammuttiin punakaulahanhi

Ruukissa on ammuttu rauhoitettu punakaulahanhi, joka on maailmanlaajuisesti uhanalainen laji. Punakaulahanhea tavataan Suomessa yleensä vain muutama yksilö vuodessa. Raahen poliisi tutkii asiaa.

”Punakaulahanhi on helppo erottaa kaikista riistahanhilajeistamme. Tapaus osoittaa huomattavaa välinpitämättömyyttä, sillä värikästä punakaulahanhea ei kukaan edes vähäisessä määrin lintujen tunnistamiseen perehtynyt voi sotkea riistalajeihin”, sanoo suojelu- ja tutkimuspäällikkö Teemu Lehtiniemi BirdLife Suomesta.

Lain mukaan metsästäjän on tunnistettava laji ennen ampumista. Raahen tapauksessa oli lisäksi käytetty kiellettyjä lyijyhauleja. ”Riistahanhiemme joukossa voi olla myös äärimmäisen uhanalaisia kiljuhanhia. Se on huomattavasti vaikeampi erottaa metsähanhesta kuin punakaulahanhi”, sanoo Lehtiniemi.

Vaikka kysymys on yksittäistapauksesta, BirdLife Suomi vetoaa kaikkiin metsästäjiin, jotta kaikesta havaitusta lainvastaisesta toiminnasta ilmoitetaan poliisille. Lajintunnistus ja lakien noudattaminen ovat kestävän ja eettisesti hyväksyttävän metsästyksen perusasioita.

Punakaulahanhi pesii normaalisti Siperian tundralla ja talvehtii Mustanmeren ja Kaspianmeren alueella. Metsähanhea pienikokoisempi punakaulahanhi on helppo tunnistaa, sillä laji ei muistuta väritykseltään mitään toista Suomessa tavattavaa lintulajia. Linnun värit ovat silmiinpistävät: ruosteenruskea, musta ja valkoinen.

--

Tiedotteen lajit ruotsiksi: rödhalsad gås (punakaulahanhi), fjällgås (kiljuhanhi), metsähanhi (sädgås)

Mediatiedote 22.8.2005

Suomalaisen kurjen muuttoa seurataan satelliitilla

Viime perjantaina vapautettiin Outokummussa Pohjois-Karjalassa kurki, joka kantaa selässään kevyttä satelliittilähetintä. BirdLife Suomen kurkityöryhmän tavoite on ”Taiga”-nimisen kurjen avulla selvittää suomalaisten kurkien itäisin ja tähän saakka tuntemattomana pysynyt muuttoreitti levähdys- ja talvehtimisalueineen.

Taiga-kurki on valmistautunut syysmuuttoonsa ihmisen hoivissa, sillä vuosi sitten kurki löytyi huonokuntoisena Outokummusta. Linnun otti hoitaakseen Taigabird Oy. Eläinlääkärin tarkastuksessa löytyi mm munuaiskiviä. Nyt Taiga-kurki on hyvässä kunnossa, kesäinen sulkasato on ohi ja uudet kiiltävät sulat ovat valmiit pitkään muuttomatkaan.

Jos se lähtee muutolle samaan aikaan kuin muut karjalaiskurjet, lähtö koittaa luultavasti viimeistään syyskuun aikana. Parhaimmassa tapauksessa lähetin kertoo Taiga-kurjen sijainnin vuoden ajan. Seurannan jälkeen lähetin putoaa kurjen selästä.

Ensimmäisen kerran kurkia seurattiin Suomessa satelliitin avulla vuonna 1991. Silloin oli uskomuksena, että suomalaiset kurjet muuttavat Unkarin kautta Niilille. Satelliittilähettimellä varustetut kurjet osoittivat muuta. "Mesimarja" muutti Tunisiaan ja "Odon" Espanjaan. Sittemmin eurooppalainen yhteistyö, rengastus, radio- ja satelliittiseuranta ovat vahvistaneet nämä kaksi muuttosuuntaa: Suomesta Saksan ja Ranskan kautta Espanjaan ja Portugaliin sekä Suomesta Unkarin kautta Tunisiaan ja Algeriaan.

Kuitenkin keväällä 1995 saatiin yllättävä rengaslöytö Valkoiselta Niililtä Tanajärven tienoilta Etiopiasta. Vanha uskomus kurkien kolmannesta, vähän tunnetusta talvehtimisalueesta pitikin siis paikkansa. Tuolle alueelle muuttaa todennäköisesti pieni joukko itäisen Suomen kurkia.

Kurkien satelliittiseurannassa on ollut 14 vuoden tauko. Toisaalta tämä johtui hankaluudesta löytää sopiva kurki, toisaalta varojen puutteesta. Karjalan kurjen hanketta ovat tukeneet Bongariliitto, sanomalehti Karjalainen, Mondo Minerals Oy sekä Pirkko ja Pertti Syrjänen Jokioisista.

Mediatiedote 10.8.2005

Lintuharrastajat kunnostavat etelänsuosirrin pesimäpaikkaa

BirdLife Suomen ja Porin Lintutieteellisen Yhdistyksen jäsenet kunnostavat äärimmäisen uhanalaisen etelänsuosirrin pesimäniittyä Porin Yyterissä tulevana viikonloppuna. Etelänsuosirri on yksi Suomen uhanalaisimmista linnuista. Koko maan pesimäkanta on enää vain 50 paria.

Etelänsuosirri on matalajalkainen kahlaaja, joka pesii vain matalakasvustoisilla rantaniityillä. Kun järviruoko valtaa pesimäniityn, linnut kaikkoavat. Rantalaidunnuksen loppumisen ja rantojen rehevöitymisen myötä ovat rantaniityt kasvaneet umpeen ja aukeisiin niittyihin erikoistuneen etelänsuosirrin pesimäpaikat kadonneet.

Pesimäpaikkaa voidaan kuitenkin pitää etelänsuosirrille mieluisana niittämällä. Lintuharrastajat ovat kunnostaneet etelänsuosirrin pesimäniittyä Yyterissä jo usean vuoden ajan.

”Porissa oli tänä kesänä vain seitsemän etelänsuosirrin reviiriä, joista neljä viikonloppuna kunnostettavalla Yyterin niityllä. Hoitoniityn etelänsuosirrit tuottivat 15 poikasta, kun koko Porin alueella poikasia oli yhteensä vain 19. Ilman hoitoa niityn reviirit olisivat varmasti jo autioituneet”, sanoo suojeluvastaava Kimmo Nuotio Porin Lintutieteellisestä Yhdistyksestä. 1960-luvulla Porin rannikolla pesi 60-70 paria etelänsuosirrejä.

Suomen suosirrit kuuluvat kahteen alalajiin, joista toinen pesii tunturien soilla ja toinen, etelänsuosirri, harvinaisena Lounais-Suomen ja Pohjanlahden rantaniityillä.

---
Tiedotteen laji ruotsiksi: sydlig kärrsnäppa (etelänsuosirri)

Mediatiedote 20.7.2005

Ennätysmäärä kaulushaikaroita

BirdLife Suomi on saanut ”Vuoden laji” -hankkeensa yhteydessä lintuharrastajilta ja suurelta yleisöltä tähän mennessä tiedot jo noin 600 kaulushaikarareviiristä. Havaintojen keräys on vielä kesken. Viisi vuotta sitten reviirejä arvioitiin olevan maassamme vajaat 500.

Ilmoitetut havainnot koskevat lähinnä äänteleviä koiraita, mutta myös kalastuspaikkojen ja pesimäruovikoiden välillä lentäviä lintuja on ilmoitettu. Maakuntakohtaisia tuloksia ei ole vielä saatavilla, mutta jo nyt näyttää siltä että ainakin Kymenlaaksossa, Päijät-Hämeessä sekä Etelä- ja Pohjois-Savossa kaulushaikaroita on runsaasti.

”BirdLife Suomi kerää yhä havaintoja kaulushaikarasta www-sivuillaan osoitteessa www.birdlife.fi. Jos siis mökkijärvelläsi on tänä vuonna havaittu kaulushaikara, ehtii sen vielä ilmoittaa”, kertoo tiedottaja Lauri Hänninen BirdLife Suomesta.

BirdLife Suomen vuoden laji on kaulushaikara. Kevään ja kesän aikana lintuharrastajien tavoitteena on selvittää omalla retkeilyllä ja suuren yleisön avulla kaulushaikarareviirien määrä ja sijainti Suomessa.

Suomessa pesii kaksi haikaralajia: harmaahaikara ja kaulushaikara. Harmaahaikarat pesivät puussa, yleensä yhdyskuntina. Kaulushaikara pesii ruovikoissa. Kaulushaikaraa pääsee harvoin näkemään, mutta sen matala puhallus on kevät- ja kesäöisin rehevien lintujärviemme kuuluvimpia ääniä.

Kaulushaikara levittäytyi maahamme vasta 150 vuotta sitten, oletettavasti järvien rehevöitymisen ja ruovikoiden leviämisen vuoksi. Aluksi salaperäinen puhaltelija pani kansan mielikuvituksen liikkeelle, ja kaulushaikaraa kutsuttiin mm. pirunlinnuksi ja tynnyrilinnuksi. Ensimmäinen pesintä todettiin vuonna 1927 Helsingissä. 1970-luvulta lähtien kaulushaikara on runsastunut melko nopeasti. Kaulushaikaran esiintyminen painottuu Etelä- ja Länsi-Suomeen. Suomen kaulushaikarat muuttavat talveksi eteläiseen Eurooppaan.

---

Tiedotteen lajit ruotsiksi: rördrom (kaulushaikara), gråhäger (harmaahaikara)

Lisätietoja (HUOM: Maakuntakohtaisia reviirimääriä ei ole vielä saatavissa, koska kartoitus on kesken.)

Mediatiedote 12.7.2005

Suomessa pesii yli 4000 laulujoutsenparia

BirdLife Suomen laulujoutsenkartoituksen alustavien tulosten mukaan Suomessa pesii yli 4000 laulujoutsenparia. Pohjois-Suomessa kanta ei enää juurikaan kasva, mutta eteläisessä Suomessa on vielä runsaasti pesintään sopivia paikkoja jäljellä. Edellisen kerran laulujoutsenten määrää arvioitiin vuonna 1988. Silloin meillä arvioitiin pesivän laulujoutsenia 800-1000 paria.

Laulujoutsenkannan keskimääräinen vuosikasvu on viime vuosikymmeniä ollut noin 11 prosenttia. Alueellinen vaihtelu on kuitenkin suurta. Pohjois-Suomessa keskimääräinen vuosikasvu on ollut 7 prosenttia edellisten 20 vuoden aikana, kun taas monin paikoin Etelä-Suomessa kasvu on ollut jopa 20 prosenttia. Kasvu on ollut runsainta alueilla, joilla laulujoutsen oli harvinainen pari vuosikymmentä sitten.

Laulujoutsenen suurimmat pesimätiheydet eivät enää ole Lapissa, vaikka moni pitää edelleen laulujoutsenta Lapin lintuna. Tiheimmät laulujoutsenkannat ovat nyt Keski-Suomessa, Savossa, Päijät-Hämeessä, Satakunnassa ja Kuusamossa.

Suomen laulujoutsenkanta tulee edelleen kasvamaan, sillä sopivia pesimäympäristöjä on varsinkin eteläisessä Suomessa runsaasti jäljellä. Pohjoisessa kannan kasvu on huomattavasti hidastunut, monin paikoin pysähtynyt. Syynä tähän on sopivien pesimäpaikkojen puute ja avovesikauden lyhyys.

Mikäli kanta kasvaa myös tulevaisuudessa samaa vauhtia kuin viime vuosikymmeninä, pesii meillä vuonna 2010 jo yli 7000 laulujoutsenparia.

”Vaikka laulujoutsenen runsastumisen väitetään aika ajoin vähentävän muiden vesilintujen kantoja, niin Suomessa tehtyjen tieteellisten tutkimusten mukaan pelko on turha. Laulujoutsen kuuluu alkuperäiseen linnustoomme ja muu pesimälinnustomme on sopeutunut elämään sen kanssa”, sanoo BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimuspäällikkö Teemu Lehtiniemi.

Laulujoutsen oli BirdLife Suomen vuoden laji 2004. Viime vuoden aikana lintuharrastajat laskivat laulujoutsenia ja lisäksi suurelta yleisöltä kerättiin laulujoutsenhavaintoja.

”Tuhannet ihmiset ilmoittivat laulujoutsenhavaintojaan tutkimukseen. Innostuneiden ihmisten ja vapaaehtoisesti selvityksiä tehneiden lintuharrastajien panos mahdollisti uuden kannanarvion tekemisen”, kiittää Lehtiniemi.

Suomen kansallislintu laulujoutsen metsästettiin lähes sukupuuttoon maastamme, ja 1950-luvun alussa maassamme pesi vain muutamia laulujoutsenpareja. Laulujoutsenen lisäksi Suomessa, lähinnä merenrannikolla, pesii myös kyhmyjoutsenia. Kyhmyjoutsenkanta arvioidaan noin 8000 parin suuruiseksi.
---

Tiedotteen lajit ruotsiksi: sångsvan (laulujoutsen), knölsvan (kyhmyjoutsen)

Perustietoa laulujoutsenesta

Mediatiedote 20.6.2005

Älä nouse lintuluodolle
Lintuluodoilla on tällä hetkellä runsaasti pieniä poikasia. Lisäksi osalla luodoilla pesivistä lajeista on vielä haudonta kesken. BirdLife Suomi vetoaa kaikkiin vesilläliikkujiin, ettei lintujen pesimäluodoille tai -saarille noustaisi. Yksittäisen veneilijän tai ulkoilijan lyhytkin oleskelu lintuluodolla tai aivan sen vieressä voi aiheuttaa merkittävää tuhoa. Häirinnästä lintuluodoilla kärsii mm. uhanalainen selkälokki.

Pesivät linnut on yleensä helppo huomata. Jos linnut hyökkäilevät kohti ihmistä tai lentelevät varoitellen luodon päällä, on se varma merkki lähellä olevasta pesästä tai poikasista. Tällaisilta luodoilta ja saarilta on syytä poistua välittömästi, vaikka yhtään pesää tai poikasta ei näkisikään.

”Lyhytkin pesimäluodolle poikkeaminen voi olla kohtalokas, koska emojen paetessa ihmistä suojattomat munat ja poikaset altistuvat helposti mm. varisten saalistukselle", sanoo BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimuspäällikkö Teemu Lehtiniemi.

Lisäksi säästä riippuen poikaset voivat myös kuolla kylmyyteen tai kuumuuteen ilman emojen suojaa. Saaristolintujen pesinnät ajoittuvat yleensä touko-heinäkuulle, osalla lajeista elokuun lopulle saakka.

Vierassatamat tai niiden puuttuessa isot metsäiset saaret ovat linnut huomioon ottavalle veneilijälle parhaita ankkuripaikkoja, koska lintuja pesii runsaimmin vähäpuustoisissa saarissa tai täysin avoimilla luodoilla.

BirdLife Suomi toivoo valveutuneilta kesäasukkailta ja vesilläliikkujilta aktiivisuutta myös ajattelemattomien vesilläliikkujien valvonnassa. Jos havaitsee lintujen häirintää tapahtuvan, kannattaa puuttua asiaan muistuttamalla lintujen pesimärauhasta ja kehottaa häiritsijöitä siirtymään sellaiseen paikkaan, jossa oleskelusta ei ole linnuille haittaa.

Tietämättömyydestä ja ajattelemattomuudesta johtuvan häirinnän lisäksi Suomessa todetaan vuosittain myös tahallista kolonioiden tuhoamista tai munien keräämistä. Tällaisesta toiminnasta voi joutua maksamaan kymmenientuhansien eurojen vahingonkorvauksen.

Pesimäaikana myös rauhoittamattomat lintulajimme nauttivat lain suojaa koko maassa. Pesimäaikana kaikkien lintujen häirintä tai tappaminen on kielletty.

Tiedotteen lajit ruotsiksi: silltrut (selkälokki)

Mediatiedote 20.6.2005

BirdLife: Juhannuskokkoa ei lintuluodolle
Juhannuksen lähestyessä BirdLife Suomi haluaa muistuttaa, että juhannuskokon paikkaa valittaessa tulisi aina ottaa huomioon linnut ja muu luonto. Kokkoa ei saa sijoittaa lintuluodoille. Kun kokon polttaa ankkuroidulla puulautalla riittävän etäällä pesimäluodoista, varmistaa mukavan kesäyön juhlan sekä linnuille että ihmisille.

Juhannuksen aikana monilla vesi- ja rantalinnuilla pesintä on vielä kesken ja pesissä munat tai pienet poikaset. Parhaita pesimäluotoja ovat yleensä pienet vähäpuustoiset tai puuttomat luodot, jotka ovat olleet perinteisesti myös mieluisia juhannuskokon polttopaikkoja. Juhannuskokon rakentaminen ja polttaminen tällaisella luodolla tuhoaa pesimälinnuston yleensä täysin. BirdLife Suomi vetoaakin juhlijoihin ja kokon rakentajiin, ettei lintuluodoille noustaisi tai rakennettaisi kokkoa.

Lintujen pesät ja munat ovat hyvin naamioituja ja aikuislintujen oleskelu luodoilla juhannuksen aikaan on varma merkki pesinnästä, vaikka yhtään pesää ei näkyisikään.

Mediatiedote 19.6.2005

Kuusamossa havaittiin 158 lajia
BirdLife Suomen ja Kuusamon Lintukerhon järjestämä 22. SM-lintumaraton kilpailtiin Kuusamossa viikonvaihteessa. Kisaan osallistui 27 joukkuetta, jotka havaitsivat 24 tunnin aikana Kuusamossa yhteensä 158 lajia. Kilpailun voitti joukkue Paras A-ryhmä tuloksella 128 lajia. Toiseksi tuli Takaveto (125 lajia) ja kolmanneksi Doz K Hahn (123 lajia).
Voittajajoukkueessa kilpailivat Aarne Ohtonen, Mika Ohtonen, Peter Uppstu, Sami Tuomela ja Jouni Riihimäki.
Lintumaratonin harvinaisin havainto oli MC Rallus -joukkueen havaitsema lampiviklo ja muista havainnoista mukavimpia olivat muuttohaukka, viiriäinen, harmaasorsa, merikihu ja pikkuvarpunen. Kilpailussa havaittiin myös mm. seitsemän lajia pöllöjä ja Kuusamon alueelle tyypillisiä harvinaisuuksia, kuten sinipyrstöjä ja pikkusirkkuja, näkivät monet joukkueet.
Kuusamossa on järjestetty lintumaraton vuodesta 1984 lähtien. Kilpailussa 2-5-henkiset joukkueet pyrkivät 24 tunnin aikana havaitsemaan mahdollisimman monta lintulajia. Monet joukkueet tulevat Kuusamoon kisaamaan joka vuosi. Tänä vuonna mukana oli osallistujia myös ulkomailta, Kreikasta.
Kuusamon Lintumaratonin osallistumismaksuilla tuetaan tänä vuonna uuden lintutornin rakentamista Kuusamon keskustan tuntumaan Vihtasalmelle yhdessä Kuusamon kaupungin kanssa.

Mediatiedote 14.6.2005

Linnunpoikanen tarvitsee harvoin ihmisen apua

Monilla linnuilla ovat poikaset lähdössä pesistä juuri näinä päivinä. Luonnossa liikkujat tapaavat usein näitä pesästä lähteneitä lintuja, joita luullaan orvoiksi. Lähes poikkeuksetta kyseessä on kuitenkin emojen hyvin huolehtima poikanen, joka ei tarvitse ihmisen apua.

Pikkulintujen pesintä on nyt kriittisimmässä vaiheessa, kun poikaset lähtevät pesästä. "Poikasten lentotaidot eivät ole vielä kovin kehittyneet, joten usein niiden luullaan vahingoittaneen itseään. Usein myös luullaan, että emot ovat hylänneet poikaset, mutta tämäkään ei tavallisesti pidä paikkaansa, vaan emot ovat jossakin lähistöllä etsimässä ruokaa. Parasta on jättää tällaiset yksinäisiltäkin näyttävät poikaset rauhaan", sanoo BirdLife Suomen tiedottaja Lauri Hänninen.

Isojen petolintujen poikaset kehittyvät hitaammin ja ovat pesissään vielä useita viikkoja. Sen sijaan aiemmin keväällä pesinnän aloittaneilla pöllöillä poikaset voivat jo liikkua pesän ulkopuolella. Jos metsässä törmää pöllön poikasiin, ne kannattaa jättää heti rauhaan, sillä esimerkiksi viirupöllöt saattavat puolustaa poikasiaan jopa hyökkäämällä ihmisen kimppuun.

--

Tiedotteen lajit ruotsiksi: slaguggla (viirupöllö)

Mediatiedote 13.6.2005

Lintuharrastajat kokoontuvat jälleen Kuusamoon

Lintuharrastajat kokoontuvat ensi viikonvaihteessa Kuusamoon, missä käydään järjestyksessään 22. SM-lintumaraton. BirdLife Suomen ja Kuusamon Lintukerhon järjestämässä kilpailussa liikutaan maastossa joukkueittain ja yritetään havaita mahdollisimman monta lintulajia 24 tunnin aikana.

SM-lintumaraton alkaa perjantaina 17.6. kello 9 aloituskokouksella Rukan kokouskeskuksessa, missä myös kilpailun tulokset selviävät lauantai-iltana.

24-tunnin kilpailussa useimmat joukkueet pääsevät sadan havaitun lajin paremmalle puolelle. Lintumaratonin historian ennätystulos on 136 lajia vuodelta 2001. Kuusamo on pesimälinnustoltaan erittäin mielenkiintoinen lintualue, sillä siellä kohtaavat Etelä-Suomen ja Lapin linnut. Lisäksi Kuusamossa voi nähdä muutamia itäisiä, koko Länsi-Euroopassa harvinaisia lintulajeja, kuten sinipyrstön ja pikkusirkun.

Kuusamon Lintumaratonin osallistumismaksuilla tuetaan tänä vuonna uuden lintutornin rakentamista Kuusamon keskustan tuntumaan Vihtasalmelle yhdessä Kuusamon kaupungin kanssa.

--

Tiedotteen lajit ruotsiksi: blåstjärt (sinipyrstö), dvärgsparv (pikkusirkku).

Mediatiedote 7.6.2005

Munarosvoja Lapissa - BirdLife pyytää luonnossa liikkujilta valppautta

Pelkosenniemellä havaittiin viime perjantaina linnunpönttöjen luona pysähdellyt harmaa pakettiauto. Lauantaina pönttöjen tarkistuksessa havaittiin, että telkänpöntöistä olivat munat kadonneet. On ilmeistä, että tapaukset liittyvät toisiinsa ja tarkoittavat lintujen munien ryöstäjän olevan liikkeellä Lapissa.

Lisäksi pönttöjä tarkistanut lintuharrastaja Pekka Nyman löysi yhden tyhjennetyn pöntön läheiseltä pysähtymispaikalta Arabiemiraateissa sijaitsevan eläintarhan tiedoilla varustetun kynän (kuvia). Kynä on tällä hetkellä Koillis-Lapin poliisilla, joka tutkii asiaa.

Suomessa havaitaan joka kesä ulkomaalaisia henkilöitä, joiden toiminta viittaa munien ryöstelyyn. Usein näyttöä lain rikkomisesta ei kuitenkaan saada. Viime vuonna viranomaiset saivat kiinni belgialaisen munarosvon.

Munarosvojen kiinni jäämisessä ovat valveutuneet luonnossa liikkujat avainasemassa, sillä moni munanryöstötapaus on selvinnyt vain paikallisten asukkaiden ja luontoharrastajien havaintojen avulla. BirdLife Suomi vetoaa kaikkiin luonnossa liikkujiin: mikäli havaitsee munien ryöstämistä, pitää havainnosta ilmoittaa mahdollisimman pikaisesti poliisille.

Munia kerätään paitsi munakokoelmiin myös yksityisiin ja yleisiin lintutarhoihin ulkomaille. Pesimäaikana myös rauhoittamattomat lintulajimme nauttivat lain suojaa koko maassa, ja kaikkien lintujen pesinnän tahallinen häiritseminen ja munien ottaminen on rikos, josta seuraa sakkoja ja munien arvon korvaaminen valtiolle. Muutamasta harvinaisen linnun munasta voi joutua maksamaan tuhansien eurojen korvaukset.

---

Tiedotteen lajit ruotsiksi: knipa (telkkä)

Mediatiedote 7.6.2005

Jo toinen maalle uusi lintulaji Rovaniemellä

Rovaniemellä havaittiin lauantaina aavikkotulkku (Bucanetes githagineus), joka on Suomelle uusi lintulaji. Lintu tunnistettiin valokuvista tänään tiistaina. Havainnon erikoisuutta lisää se, että edellinen maalle uusi lintulaji, kaspiantylli, havaittiin myös Rovaniemellä vain päivää ennen ja alle kymmenen kilometrin päässä aavikkotulkusta.

Aavikkotulkku on peippoa pienempi, yleisväriltään vaaleanpunertavanharmaa siemensyöjälintu, jolla on tukeva, väriltään punertava nokka. Aavikkotulkku pesii kuivilla alueilla meitä lähinnä Espanjassa ja Turkissa. Tänä keväänä pesimäalueiden ulkopuolella Euroopassa on nähty poikkeuksellisen paljon aavikkotulkkuja: yhteensä noin parikymmentä lintua, joista mm. kolme Ruotsissa.

Rovaniemeläinen Mika Rantaharju oli lauantaiaamuna 4. kesäkuuta Rovaniemen Arktikumin rantapuistossa valokuvaamassa törmäpääskyjä, kun aivan viereen kivelle ilmestyi alle puoleksi minuutiksi outo lintu. Onneksi Rantaharjulla oli kamera valmiina, sillä kuvista lintu pystyttiin tunnistamaan aavikkotulkuksi.

Vain päivää ennen aavikkotulkkuhavaintoa Rovaniemen Niskanperällä nähtiin Suomen ensimmäinen kaspiantylli. Kaspiantylli on kotoisin Keski-Aasiasta Kaspianmeren pohjois- ja itäpuolelta.

Tähän mennessä maassamme on havaittu hyväksytysti 445 lintulajia. Uusia lajeja tulee yleensä vain yksi kaksi vuodessa. Viime vuonna ensi kertaa tavattiin peräti neljä lajia: pikkulapasotka, nokisorsa, vaaleakiitäjä ja amurinuunilintu, joista vaaleakiitäjä odottaa vielä BirdLife Suomen rariteettikomitean hyväksyntää. BirdLife Suomen rariteettikomitea tarkastaa kaikki Suomessa tehdyt valtakunnallisesti harvinaiset lintuhavainnot. Komitea arvioi, ovatko määritysperusteet riittävät ja onko lintu luonnonvaraisesti harhautunut.

---

Tiedotteen lajit ruotsiksi: ökentrumpetare (aavikkotulkku), kaspisk pipare (kaspiantylli), mindre bergand (pikkulapasotka), svartand (nokisorsa), blek tornseglare (vaaleakiitäjä), östlig kronsångare (amurinuunilintu)

Mediatiedote 3.6.2005

Kaspiantylli ensi kertaa Suomessa

Rovaniemeltä on tänään löydetty kaspiantylli (Charadrius asiaticus). Havainto on ensimmäinen Suomesta. Kaspiantylli on kotoisin Keski-Aasiasta Kaspianmeren pohjois- ja itäpuolelta.

Rovaniemeläinen lintuharrastaja Petri Kemppainen oli tänään aamupäivällä linturetkellä Rovaniemen Niskanperän lintutornilla, kun kaukoputkeen osui tornin edustan lietteellä ruokailevien tuttujen kotimaisten lajien lisäksi eksoottinen vieras, kaspiantyllikoiras. Ainakin vielä puolen päivän aikaan lintu ruokaili rauhallisesti paikalla. Samaan aikaan moni harvinaisuuksista kiinnostunut lintuharrastaja suuntasi linturetkensä Rovaniemelle.

Kaspiantylli on Suomessa pesivää tylliä aavistuksen kookkaampi, ja Rovaniemellä havaitun koiraan paras tuntomerkki on rinnan punaruskea väri. Kaspiantylli talvehtii Afrikassa ja muuttoaikaan sitä nähdään pieniä määriä Lähi-idässä. Euroopassa kaspiantylli on hyvin harvinainen. Loppukevään lämpimät kaakkoiset ilmavirtaukset ovat luultavasti osaltaan auttaneet kaspiantyllin meille saakka.

Tähän mennessä maassamme on havaittu hyväksytysti 445 lintulajia. Viime vuonna ensi kertaa tavattiin neljä lajia: pikkulapasotka, nokisorsa, vaaleakiitäjä ja amurinuunilintu, joista vaaleakiitäjä odottaa vielä BirdLife Suomen rariteettikomitean hyväksyntää. BirdLife Suomen rariteettikomitea tarkastaa kaikki Suomessa tehdyt valtakunnallisesti harvinaiset lintuhavainnot. Komitea arvioi, ovatko määritysperusteet riittävät ja onko lintu luonnonvaraisesti harhautunut.

---

Tiedotteen lajit ruotsiksi: kaspisk pipare (kaspiantylli), mindre bergand (pikkulapasotka), svartand (nokisorsa), blek tornseglare (vaaleakiitäjä), östlig kronsångare (amurinuunilintu)

Mediatiedote 31.5.2005

Melkein kaikki muuttolinnut tulleet

Suuri osa muuttolinnuistamme on saapunut Suomeen, vaikka viimeisten hyönteissyöjälintujen muutto on vielä kesken. Kesäkuun alussa maahamme tulee lisää satakieliä, kerttusia ja sirkkalintuja.

Viimeinen muuttajamme on yleensä lapinuunilintu, joka saapuu Kaakkois-Aasian talvehtimisalueilta Lapin koivikoihin usein vasta juhannusviikolla. Lapinuunilinnun tullessa Suomeen kiireisimmät linnut ovat jo lähteneet syysmuutolle: mustaviklo- ja kuovinaaraat suuntaavat jo kesäkuun alkupuolella etelään ja jättävät poikasten hoidon koiraiden vastuulle.

Kesäkuun alku on vuoden paras aika aika kuunnella yöllä laulavia lintuja. Korvat kannattaa virittää satakielen, kerttusten, pensassirkkalintujen, luhtahuitin, luhtakanan ja kaulushaikaran yölliselle konsertille. Parasta kuuntelumaastoa ovat kosteikot ja lintujärvet. Pensassirkkalintua ja ruisrääkkää kuulee kuivemmillakin niityillä; viita- ja luhtakerttunen taas laulavat usein pellonlaitojen pusikoissa.

Kaulushaikara on BirdLife Suomen vuoden laji, jonka pesimäkannan suuruus pyritään selvittämään tänä vuonna lintuharrastajien ja suuren yleisön avulla.

---

Tiedotteen lajit ruotsiksi: näktergal (satakieli), nordsångare (lapinuunilintu), svartsnäppa (mustaviklo), stospov (kuovi), gräshoppsångare (pensassirkkalintu), småfläckig sumphöna (luhtahuitti), vattenrall (luhtakana), rördrom (kaulushaikara), kornknarr (ruisrääkkä), busksångare (viitakerttunen), kärrsångare (luhtakerttunen).

Mediatiedote 22.5.2005

Ennätys Suomessa havaituissa lintulajeissa

Tamperelainen Jouni Riihimäki on ensimmäisenä Suomessa havainnut 400 lintulajia maamme rajojen sisäpuolella. Riihimäen 400. maassamme havaittu laji oli etelänisolepinkäinen, jonka hän näki tänään Lågskärin saarella Ahvenanmaalla.

Suomessa pesii säännöllisesti noin 240 lintulajia, ja maassamme on tavattu kautta aikain 445 luonnonvaraiseksi luokiteltua lintulajia. Bongariliitto ry:n mukaan alle 20 yhdistyksen jäsentä on havainnut Suomessa yli 390 lajia ja vain Riihimäki on rikkonut tavoitellun 400 lajin rajan.

400 lajin rajapyykin saavuttaminen on vaatinut vuosien linturetkeilyn, sillä 49-vuotias Riihimäki aloitti lintuharrastuksen 1960-luvun lopulla ja bongasi ensimmäisen harvinaisuutensa, valkopäätiaisen, Valkeakoskelta marraskuussa 1975. Hän saavutti 300 Suomessa havaittua lajia syyskuussa 1985 ja 350 lajia heinäkuussa 1994.

Riihimäki mainitsee lintuharrastusuransa huippuhetkiksi ne kolme kertaa, kun hän on ollut mukana löytämässä lajeja, joita ei kukaan ollut aikaisemmin Suomessa havainnut: käärmekotka Virolahdella vuonna 1979, rubiinisatakieli Mustasaaren Västra Norrskärillä vuonna 1991 ja paksunokkakerttunen samassa paikassa kolme vuotta myöhemmin.

Riihimäki työskentelee teknisenä tarkastajana Hämeen ympäristökeskuksessa ja asuu Tampereella vaimonsa kanssa. Hänellä on kaksi aikuista lasta.

Etelänisolepinkäinen pesii laajalla alueella Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Aasiassa. Se on havaittu Suomessa vain kerran aikaisemmin: samalla Lågskärin saarella lokakuussa vuonna 1981.

Bongariliitto on harvinaisista lintulajeista kiinnostuneiden lintuharrastajien yhdistys, jonka tavoitteena on kehittää harvinaisiin lintulajeihin kohdistuvaa harrastusta muun muassa parantamalla lintujen määrittämistaitoa ja ohjaamalla retkeilyä ympäristönsuojelu huomioiden.

Bongariliitto on noin tuhannella jäsenellään BirdLife Suomen toiseksi suurin jäsenjärjestö. BirdLife Suomi on maamme 30 lintuyhdistyksen keskusjärjestö.

---

Tiedotteen lajit ruotsiksi: ökenvarfågel (etelänisolepinkäinen), azurmes (valkopäätiainen), ormörn (käärmekotka), rubinnäktergal (rubiinisatakieli), tjocknäbbad sångare (paksunokkakerttunen).

Mediatiedote 17.5.2005

Valkoposkihanhet ohittavat Suomea

Arktisten valkoposkihanhien pääjoukot ohittavat Suomea parhaillaan matkalla kaukaisille pesimäalueilleen Venäjän tundralle. Voimakas hanhimuutto alkoi tänään aamupäivällä Suomenlahdella. Kymmeniätuhansia hanhia on nähty sekä Uudellamaalla että Kymenlaaksossa. Kotkassa lintuharrastajat olivat laskeneet puoleen päivään mennessä jo 57 000 muuttavaa valkoposkihanhea. Linnut suuntasivat Kotkassa koilliseen sisämaahan, ja iltapäivällä niitä tullaan näkemään sisämaassa itärajan tuntumassa.

Suomenlahdella liikkeellä on ollut myös sepelhanhia, mustalintuja, alleja, ja kuikkalintuja.

Arktisella alueella, Jäämeren ja Siperian rannikolla, pesivien lintujen Suomen kautta tapahtuvaa muuttoa kutsutaan arktikaksi. Touko-kesäkuisessa arktikassa Suomenlahden kautta muuttaa vuosittain miljoonia arktisia lintuja, mm. alleja, mustalintuja, valkoposki- ja sepelhanhia ja kahlaajia.

Arktika on kevään näyttävin lintutapahtuma Suomessa. Lintuharrastajat kokoontuvat Suomenlahden niemenkärkiin ja saariin seuraamaan arktisille pesimäalueilleen kiirehtiviä lintuja. Jos sää on suosiollinen voi yhdestä havaintopaikasta nähdä päivässä jopa useita kymmeniätuhansia valkoposki- ja sepelhanhia tai satojatuhansia alleja ja mustalintuja.

Arktisen vesilintumuuton päälajit alli ja mustalintu talvehtivat eteläisellä Itämerellä ja Pohjanmerellä. Suomen kautta muuttavat valkoposki- ja sepelhanhet talvehtivat Pohjanmeren rannikoilla. Ennen lopullista muuttoa pesimäalueilleen valkoposkihanhet lepäilevät joitakin viikkoja Virossa ja Gotlannissa.

--

Tiedotteen lajit ruotsiksi: vitkindad gås (valkoposkihanhi), prutgås (sepelhanhi), alfågel (alli), sjöorre (mustalintu).

Mediatiedote 11.5.2005

Käki kukkuu ja arktisten vesilintujen muutto alkoi

Lintuharrastajien keskusjärjestön BirdLife Suomen mukaan erityisesti hyönteissyöjälintujen määrät ovat kasvaneet viimeisen viikon aikana. Pääskyjä, kirjosieppoja, leppälintuja, pensastaskuja ja pajulintuja on saapunut melko runsaasti. Käen kukuntaakin on kuultu jo monin paikoin.

Myös arktisten vesilintujen ja kahlaajien Suomen kautta tapahtuva muutto on alkanut: viime viikonloppuna havaittiin etelärannikolla vilkasta mustalintujen muuttoa sekä useita parvia punakuireja. Seuraavaksi odotetaan valkoposkihanhien päämuuttoa.

Pääosin toukokuun jälkipuoliskolla Suomenlahden kautta muuttaa vuosittain miljoonia arktisia lintuja, mm. alleja, mustalintuja, valkoposki- ja sepelhanhia sekä kahlaajia. Tätä muuttoa kutsutaan arktikaksi. Lintuharrastajat kokoontuvat Suomenlahden niemenkärkiin ja saariin seuraamaan arktisille pesimäalueilleen kiirehtiviä lintuja. Suosituimpia muutonhavainnointipaikkoja ovat Kirkkonummen Porkkalanniemi ja Virolahden ja Porvoon niemenkärjet sekä ulkosaaret.

Viime päivien harvinaisimmat linnut Suomessa ovat olleet sunnuntaina Savitaipaleella muuttanut piikkipyrstökiitäjä ja eilen tiistaina Luvian Säpistä löytynyt alppirautiainen. Piikkipyrstökiitäjä on yksi maailman nopeimmista linnuista. Se on kotoisin Itä-Aasiassa ja on tavattu Suomessa vain kolmesti aiemmin. Edellinen havainto on vuodelta 1991. Alppirautiainen pesii meitä lähimpänä Keski-Euroopassa. Edellisen kerran alppirautiainen nähtiin Suomessa 21 vuotta sitten.

---

Tiedotteen lajit ruotsiksi: svartvit flugsnappare (kirjosieppo), rödstjärt (leppälintu), buskskvätta (pensastasku), lövsångare (pajulintu), gök (käki), sjöorre (mustalintu), myrspov (punakuiri), vitkindad gås (valkoposkihanhi), alfågel (alli), prutgås (sepelhanhi), taggstjärtseglare (piikkipyrstökiitäjä), alpjärnsparv (alppirautiainen).

Mediatiedote 7.5.2005

Tornien taisto keräsi hyvin yleisöä

BirdLife Suomen Tornien taisto -tapahtumaan osallistuneissa 221 lintutornissa vieraili tänään tuhansia linnuista ja lintuharrastuksesta kiinnostuneita ihmisiä.

Olosuhteet vaihtelivat maan eri puolilla: kun pääkaupunkiseudulla nautittiin keväisestä auringonpaisteesta, länsirannikolla lintuja tarkkailtiin sateessa ja pohjoisimmassa Lapissa hankien keskellä.

Eniten lajeja, 116, havaittiin Kristiinankaupungin Siipyyn lintutornissa. Sadan lajin raja rikkoontui myös seitsemässä muussa tornissa: Siikajoki, Tauvon lintuasema (115), Pyhäjoki Parhalahti (110), Pori Kaarluoto (109), Pori Leveäkari (108), Lohtaja Marinkaistenlahti (102), Helsinki Viikki (Hakalan vanha torni Keinumäessä, 101) ja Pyhäjoki Harmi (101).

Kaulushaikara, BirdLife Suomen vuoden laji, havaittiin 71 tornilta. Torneista havaittiin keskimäärin 69 lajia. Kilpailun pohjoisimmissa torneissa Inarissa ja Enontekiöllä havaittiin kummassakin 22 lajia. Eteläisimmässä tornissa Dragsfjärdin Morgonlandetilla havaittiin 74 lajia.

Viime päivien kaakkoistuulet näkyivät eteläisten lintuvieraiden runsautena: torneista havaittujen lajien joukossa olivat mm. pikkukiljukotka, arosuohaukka, niittysuohaukka, avosetti, lampiviklo ja sitruunavästäräkki.

Helsingin Viikissä kilpaillut kilpailun sponsorin Kemiran joukkue havaitsi 101 lajia. Viereisessä tornissa BirdLife Suomen joukkue havaitsi 94 lajia. Viikin lajien joukossa oli mm. paikan harvinainen pesimälintu sitruunavästäräkki. Aurinkoinen sää houkutteli Viikkiin paljon yleisöä.

Osallistujien kesken arvottu lintuharrastusvälineitä myyvän BirdLife Suomen Lintuvarusteen 800 euron lahjakortti meni Kangasalan Sääksitornissa kisanneelle joukkueelle. Kemiran joukkueen lajimäärää koskevan tekstiviestikilpailun voittajat julkaistaan osoitteessa www.birdlife.fi ensi viikon aikana.

Kaikkien osallistuneiden tornien tulokset ja mainittavimmat lintuhavainnot löytyvät osoitteesta www.birdlife.fi

Tornien taisto on vuodesta 1994 järjestetty leikkimielinen kilpailu, jossa joukkueet pyrkivät havaitsemaan mahdollisimman monta lintulajia lintutornista kahdeksan tunnin aikana. Samalla torneissa esitellään yleisölle lintuja ja lintuharrastusta sekä kerätään varoja linnustonsuojelulle. Tornien taiston järjestää lintuharrastajien keskusjärjestö BirdLife Suomi ja tapahtumaa sponsoroi Kemira.

Tiedotteen lajit ruotsiksi: rördrom (kaulushaikara), mindre skrikörn (pikkukiljukotka), stäpphök (arosuohaukka), ängshök (niittysuohaukka), skärfläcka (avosetti), dammsnäppa (lampiviklo), citronärla (sitruunavästäräkki).

Kaikki tulokset

Mediatiedote 6.5.2005

Odotukset korkealla Tornien taistossa

Lintuharrastajat odottavat innolla huomista Tornien taistoa, sillä tapahtuman aattona maassamme on liikkeellä harvinaisia kaakkoisia lintuvieraita, kuten arosuohaukkoja, lampivikloja ja sitruunavästäräkkejä. Esimerkiksi eilen torstaina arosuohaukka havaittiin ainakin Pyhtäällä, Tohmajärvellä, Siikajoella, Tyrnävällä, Kempeleessä ja Hailuodossa.

Kotimaistenkin lajien muutto on nyt hyvässä vauhdissa, ja joka yö maahamme saapuu lisää hyönteissyöjälintuja, kuten pajulintuja ja kirjosieppoja. Kuitenkin Pohjois-Lapissa lauantaiseen kilpailuun valmistaudutaan talvivaatteissa, sillä esimerkiksi Enontekiöllä on viime päivinä satanut runsaasti uutta lunta.

Huomenna kannattaa jokaisen linnuista kiinnostuneen suunnata lähimpään lintutorniin kyselemään linnuista ja lintuharrastuksesta. Noin tuhat lintuharrastajaa kiipeää 220 lintutorniin kilpailemaan siinä, montako lintulajia tornista havaitaan klo 05–13. Samalla torneissa esitellään yleisölle lintuja ja lintuharrastusta.

Kilpailulla kerätään varoja linnustonsuojeluun. Tornien taiston järjestää lintuharrastajien keskusjärjestö BirdLife Suomi ja tapahtumaa sponsoroi Kemira.

Tornien taisto -tapahtuman yhteydessä BirdLife Suomi järjestää Helsingin Viikissä opastettuja linturetkiä (tasatunnein klo 9-12) ja kiikari- ja kaukoputkiesittelyn (klo 9-13). Lisäksi 4H-nuoret myyvät muurinpohjalettuja. Paikkana on Hakalan (Keinumäen) vanha lintutorni (Eniron puhelinluettelon kartta s. 53: DN/80, autot Gardenian parkkipaikalle, Koetilantie 1, josta opastus tornille). Vapaa pääsy. Viikissä BirdLife Suomen joukkueessa kilpailee mm. oikeushammaslääkäri, Vuoden nainen 2005 Helena Ranta, Helsingin kaupungin joukkueessa mm. apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri ja kilpailun sponsorin Kemiran joukkueessa mm. ministeri Pertti Salolainen ja näyttelijä Tom Pöysti.

--

Tiedotteen lajit ruotsiksi: stäpphök (arosuohaukka), dammsnäppa (lampiviklo), citronärla (sitruunavästäräkki), lövsångare (pajulintu), svartvit flugsnappare (kirjosieppo).

Mediatiedote 2.5.2005

Suomen suurin lintutapahtuma lauantaina 7.5.

BirdLife Suomen järjestämä Tornien taisto tarjoaa jokaiselle linnuista kiinnostuneelle mahdollisuuden tutustua lintuihin ja lintuharrastukseen lauantaina 7. toukokuuta 220 lintutornissa kautta maan. Tämän vuoden Tornien taisto on kaikkien aikojen suurin lintuharrastustapahtuma Suomessa, sillä siihen osallistuu lähes tuhat lintuharrastajaa.

Torneissa joukkueet pyrkivät havaitsemaan mahdollisimman monta lintulajia klo 05–13. Samalla torneissa esitellään yleisölle lintuja ja lintuharrastusta. Osalla torneista esittäytyvät BirdLife Suomen jäsenyhdistykset.

Tornien taiston tulokset julkaistaan näillä sivuilla lauantaina 7.5. viimeistään klo 18.00.

Kilpailulla kerätään varoja linnustonsuojelulle. Tornien taiston järjestää lintuharrastajien keskusjärjestö BirdLife Suomi ja tapahtumaa sponsoroi Kemira.

Tornien taisto -tapahtuman yhteydessä BirdLife Suomi järjestää Helsingin Viikissä opastettuja linturetkiä (tasatunnein klo 9-12) ja kiikari- ja kaukoputkiesittelyn (klo 9-13). Lisäksi 4H-nuoret myyvät muurinpohjalettuja. Paikkana on Hakalan (Keinumäen) vanha lintutorni (Eniron puhelinluettelon kartta s. 53: DN/80, autot Gardenian parkkipaikalle, Koetilantie 1, josta opastus tornille). Vapaa pääsy. Viikissä BirdLife Suomen joukkueessa kilpailee mm. oikeushammaslääkäri, Vuoden nainen Helena Ranta, Helsingin kaupungin joukkueessa mm. apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri ja kilpailun sponsorin Kemiran joukkueessa mm. ministeri Pertti Salolainen ja näyttelijä Tom Pöysti.

--

Mediatiedote 28.4.2005

Sensaatiomainen lintuhavainto Yhdysvalloissa

Yksi maailman suurimmista ja näyttävimmistä tikkalinnuista, rämetulikärki (Campephilus principalis), on havaittu ensi kertaa sitten vuoden 1987, jolloin lajista tehtiin viimeinen havainto Kuubasta. Koska lajia ei oltu havaittu lähes kahteen vuosikymmeneen, sen uskottiin kuolleen sukupuuttoon.

Ainakin yksi koiraslintu havaittiin Mississippijoen laaksossa äskettäin. Havainto on julkaistu tänään Science-lehdessä. Lajia tavattiin vielä viime vuosisadalla Yhdysvaltain kaakkoisosien alavissa metsissä. Edellinen havainto Yhdysvalloissa tehtiin vuonna 1944. Rämetulikärjen häviäminen johtui sen elinympäristöjen raivaamisesta maatalouskäyttöön.

Tutkijat ovat hyvin varovaisia arvioidessaan lajien kuolleen sukupuuttoon, koska luonnonvaraisista eläimistä puhuttaessa on hyvin vaikea todeta viimeisen yksilön todella hävinneen. Sukupuuttoon kuolleeksi julistetun lajin uudelleen löytyminen onkin sensaatio

BirdLife International on maailman johtava linnustonsuojelun asiantuntija. BirdLifen tavoitteena on turvata kaikkien maailman lintujen tulevaisuus ja estää sukupuutot.

--

Lisätietoja ja mm. kuva (maalaus) rämetulikärjestä löytyy BirdLife Internationalin www-sivuilta osoitteesta www.birdlife.org

Mediatiedote 19.4.2005

Maanviljelijöille julkaistiin lintutietoa

Maanviljelijöille on julkaistu opaskirjanen, jonka avulla viljelijät pystyvät tunnistamaan yleisimmät maatalousympäristön linnut. Lisäksi oppaasta selviää, minkälaisin usein yksinkertaisinkin toimin lintujen hyvinvointia voi maatalousympäristössä edistää.

”Jos viljelijä haluaa varmistaa esimerkiksi ruisrääkän tai kiurun hyvinvoinnin omilla maillaan, voi oppaan taulukosta tarkistaa, mitkä toimet hyödyttävät juuri kyseisiä lajeja”, kertoo suojelu- ja tutkimuspäällikkö Teemu Lehtiniemi BirdLife Suomesta. ”Monen peltolinnun väheneminen on tosiasia. Esimerkiksi kuovi, kottarainen ja kivitasku harvinaistuvat. Sitä tuskin kukaan haluaa. Toivomme, että oppaasta on iloa ja se omalta osaltaan auttaa pitämään peltolinnustomme runsaana ja mielenkiintoisena.”

Oppaan on tuottanut BirdLife Suomi yhteistyössä Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen, Metsästäjäin keskusjärjestön, Suomen luonnonsuojeluliiton ja WWF Suomen kanssa.

Oppaassa esitellään noin 40 maatalousympäristön lintulajia lyhyen tekstin ja valokuvan avulla. Ilmaista 36-sivuista opasta on saatavilla sekä suomen- että ruotsinkielisenä. Opasta jaetaan ProAgria Maaseutukeskusten koulutustilaisuuksissa tai sen voi noutaa lähimmästä maaseutukeskuksesta.

---

Tiedotteen lajit ruotsiksi: kornknarr (ruisrääkkä), sånglärka (kiuru), storspov (kuovi), stare (kottarainen), stenskvättä (kivitasku).

Mediatiedote 8.4.2005

Kaulushaikara on BirdLife Suomen vuoden laji

BirdLife Suomen vuoden laji on kaulushaikara. Kevään ja kesän aikana lintuharrastajien tavoitteena on selvittää omalla retkeilyllä ja suuren yleisön avulla kaulushaikarareviirien määrää ja jakautumista Suomessa.

Hämäräaktiivista kaulushaikaraa pääsee harvoin näkemään, mutta se on kevät- ja kesäöisin rehevien lintujärviemme kuuluvimpia lintuja. Koiraan hyvin matalat ”uuump”-puhallukset kuuluvat kilometrien päähän. Ensimmäiset kaulushaikarat havaittiin tänä keväänä jo maaliskuun lopussa. Kuluneen viikon lämmin sää on tuonut haikaroita runsaasti lisää ja soidinpuhalluksiakin on jo alkanut kuulua.

Kaulushaikara levittäytyi maahamme 150 vuotta sitten – oletettavasti järvien rehevöitymisen ja ruovikoiden leviämisen vuoksi. Ensimmäinen pesintä todettiin vasta vuonna 1927 Helsingin Vanhankaupunginlahdella. 1970-luvulta lähtien kaulushaikara on runsastunut melko nopeasti, ja nyt koiraslintuja lienee maassamme vuosittain lähes 300 yksilöä, toisinaan ehkä enemmänkin. Kaulushaikaran esiintyminen painottuu Etelä- ja Länsi-Suomeen. Suomen kaulushaikarat muuttavat talveksi eteläiseen Eurooppaan.

---

Tiedotteen lajit ruotsiksi: rördrom (kaulushaikara)

Lisätietoja kaulushaikarasta

Mediatiedote 7.4.2005

Yli sata suomalaista kurkea kuoli Unkarissa

Kevätmuutolla olleet kurjet levähtivät Unkarissa kohtalokkain seurauksin. BirdLife Suomen mukaan yli sata kurkea on löydetty kuolleina Etelä-Unkarista, ja 12 lintua on parhaillaan hoidossa. Kuolinsyynä pidetään torjuntamyrkyillä käsiteltyä viljaa.

BirdLife Suomen kurkityöryhmän organisoimien värirengastusten perusteella tiedetään, että Unkarissa levähtävät kurjet ovat suureksi osaksi suomalaisia. Keväällä ne tulevat Tunisiasta Italian ja Balkanin kautta. Kurjet tarvitsevat sääoloista riippuen useita levähdyspaikkoja pitkällä matkallaan Suomeen.

Tapaus osoittaa kuinka tärkeitä turvalliset, suojelunalaiset muutonlevähdyspaikat ovat. Joutuessaan laskeutumaan tilapäisesti huonoille paikoille, voivat seuraukset olla tuhoisat. Viime vuonna kuoli 30 kurkea torjunta-aineisiin Saksassa, ja Espanjasta tunnetaan tapaus, jossa kurkien muuttoparvi törmäsi sumussa voimalinjaan, jolloin kymmeniä lintuja menehtyi tai vammautui.

Suomeen asti kurkia on tänä keväänä saapunut vasta muutamia pariskuntia ja joitakin parvia. Kevään ensimmäiset suuret kurkijoukot saapuvat maahamme yleensä huhtikuun puolivälin tienoilla.

Suomalaiset kurjet talvehtivat Espanjassa sekä Pohjois- ja Koillis-Afrikassa. Muuttomatkan tärkeitä levähdysalueita on mm. Virossa ja Unkarissa.

Kurki on Suomen suurimpia lintuja; aikuisen linnun siipiväli on jopa 220 cm. Suomessa arvioidaan pesivän lähes 20 000 kurkiparia. Kurkien muuttoaurat ovat yksi kevään odotetuimmista asioista luonnossa.

---

Tiedotteen lajit ruotsiksi: trana (kurki)

Mediatiedote 4.4.2005

Haarapääsky saapunut

Yksi kevään odotetuimmista linnuista, haarapääsky, on saapunut. BirdLife Suomen mukaan Porissa havaittiin tänään iltapäivällä yksi muuttava haarapääsky.

Haarapääskyn päämuuttoon on vielä reilu kuukausi aikaa. Aikaisin Suomessa koskaan havaittu haarapääskyhavainto on vuodelta 1993, jolloin kevään ensimmäinen yksilö havaittiin Helsingissä jo 22. maaliskuuta. Viime vuonna ensimmäinen haarapääsky havaittiin Kuusamossa 6.4.

Haarapääsky pesii lähes koko Suomessa Muoniota ja Sodankylää myöten, ja se talvehtii Afrikassa päiväntasaajan eteläpuolella.

Haarapääskykanta vähentyy

Haarapääsky on vähentynyt Suomessa kolmanneksen kahdessa vuosikymmenessä. Suomen lisäksi haarapääsky on vähentynyt lähes kaikissa muissakin Euroopan maissa. Maatalousympäristön yksipuolistuminen, viljelymenetelmien tehostuminen ja karjatalouden väheneminen on vähentänyt pääskyjen ravintoa. Pääskyjen elinoloja voidaan kuitenkin parantaa ottamalla maataloudessa huomioon lintujen pesimäpaikka- ja ravintotarpeet.

Haarapääskyn lisäksi monet muutkin maatalousympäristön lintumme, kuten kottarainen, keltavästäräkki ja peltosirkku, ovat vähentyneet viime vuosina.

Tiedotteen laji ruotsiksi: ladusvala (haarapääsky), stare (kottarainen), gulärla (keltavästäräkki), ortolansparv (peltosirkku)

Mediatiedote 29.3.2005

Lintujen kevätmuutto vilkastumassa

Pääsiäiseen osunut sään lämpeneminen vilkastutti lintujen kevätmuuttoa. BirdLife Suomen keräämien tietojen mukaan liikkeellä on ollut etenkin kevään normaaleja ensimuuttajia eli kiuruja, kottaraisia, uuttukyyhkyjä ja töyhtöhyyppiä.

Rannikoilla meno on ollut vilkkaampaa kuin sisämaassa, missä muuttajien yksilömäärät ovat olleet vielä pieniä. Laulujoutsenet ja harmaalokit ovat silti löytäneet Kainuun ja Koillismaankin pienet sulapaikat. Kylmän alkukevään vuoksi vesistöjen sulat ovat sisämaassa vähissä, mikä hidastaa toistaiseksi vesilintujen runsastumista. Runsaimmin muuttolintuja on kerääntynyt Hankoniemelle.

Kevätmuuton edistyminen on nyt kiinni sääoloista: kylmä pohjoisenpuoleinen virtaus hillitsee lintujen muuttohaluja, mutta lauha lounaanpuoleinen ilmavirtaus saa suuret joukot liikkeelle. Ensimmäisiä muuttajia kannattaa etsiä peltojen pälviltä ja vesistöjen sulista. Seuraavaksi lintuharrastajat odottavat mm. hiirihaukkojen pääjoukkoja sekä peippo- ja rastasmuuton alkua.

Aikaisin keväällä saapuvia lajeja on Suomen pesimälinnustossa varsin vähän. Valtaosa pesimälajistosta saapuu vasta huhti-toukokuussa, jolloin lintujen kevätmuutto on monipuolisimmillaan.

Tänä vuonna muuton alkua viivästytti pitkään jatkunut kylmä sää ja ennen maaliskuun puoliväliä meille oli saapunut vain yksittäisiä tunnustelijoita.

Tiedotteen lajit ruotsiksi: sånglärka (kiuru), stare (kottarainen), skogsduva (uuttukyyhky), tofsvipa (töyhtöhyyppä), sångsvan (laulujoutsen), gråtrut (harmaalokki), ormvråk (hiirihaukka), bofink (peippo).

Mediatiedote 21.3.2005

BirdLife Suomi antoi tunnustuksen YLE Radio Savolle

Lintuharrastajien keskusjärjestö BirdLife Suomi antoi tunnustuksen YLE Radio Savolle aktiivisesta lintuharrastuksesta ja linnuston suojelusta tiedottamisesta. Tunnustus annettiin Pohjois-Savon Lintutieteellinen Yhdistys Kuikan ehdotuksesta eilen Kuopiossa järjestetyssä BirdLife Suomen edustajiston kevätkokouksessa.

Radio Savossa on huomattu, että yhä useampi mediaa seuraava ihminen on kiinnostunut linnuista. Radio Savo on käsitellyt lintuaiheita sekä itsenäisesti että yhteistyössä Pohjois-Savon Lintutieteellinen Yhdistys Kuikan kanssa. Toimittaja on usein jalkautunut lintuyhdistyksen tapahtumiin ja retkille.

Erityisen ilahduttavana BirdLife Suomi pitää sitä, että myös lintujen suojelua tai tutkimusta edistävät aiheet on huomioitu. Hyvänä esimerkkinä siitä oli BirdLife Suomen ”vuoden laji 2004” laulujoutsen, jonka esiintymishavaintojen keräämisestä Radio Savo aktiivisesti tiedotti.

BirdLife Suomi on maamme lintuyhdistysten keskusjärjestö, joka edistää lintujen suojelua, tutkimusta ja lintuharrastusta. BirdLife Suomi on osa maailmanlaajuista linnustonsuojelujärjestö BirdLife Internationalia. Pohjois-Savon Lintutieteellinen Yhdistys Kuikka on BirdLife Suomen jäsenyhdistys.

Mediatiedote 20.3.2005

Vuoden retkikummi Keski-Suomesta

BirdLife Suomen Vuoden retkikummiksi on valittu Pia Högmander Keski-Suomen Lintutieteellisestä Yhdistyksestä. Retkikummit ovat BirdLife Suomen jäsenyhdistyksissä toimivia aktiivisia lintuharrastajia, jotka järjestävät linturetkiä yhdistysten jäsenille ja suurelle yleisölle.

Jyväskyläläinen Pia Högmander on toiminut retkikummina siitä lähtien, kun BirdLife Suomi aloitti valtakunnallisen retkikummitoiminnan vuonna 1996. Retkikummitoiminta tarjoaa aloittelijoille hyvän mahdollisuuden päästä sisälle lintuharrastuksen saloihin.

”Muistan kuinka hienoa oli itse aloittelevana harrastajana osallistua lintuyhdistyksen retkille ja kokea uutta. Nyt opastaessani muita yritän asettua opastettavan asemaan ja muistella, mikä aloittelijalle on tärkeää, mikä vaikeaa ja millaisista retkistä ja kokemuksista pidetään”, sanoo Pia Högmander.

Lintuyhdistyksille yleisöretket ovat tuoneet paljon uusia jäseniä. Esimerkiksi Keski-Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen jäsenmäärä on kaksinkertaistunut vuodesta 1998.

Tällä hetkellä BirdLife Suomen jäsenyhdistyksissä toimii yhteensä noin 80 retkikummia. Keski-Suomen Lintutieteellisessä Yhdistyksessä on 12 retkikummia.

Vuoden retkikummi valittiin nyt ensimmäistä kertaa. Valinta julkistettiin tänään sunnuntaina Kuopiossa pidetyssä BirdLife Suomen edustajiston kokouksessa.

BirdLife Suomi on maamme lintuyhdistysten keskusjärjestö, joka edistää lintujen suojelua, tutkimusta ja lintuharrastusta. BirdLife Suomi on osa maailmanlaajuista linnustonsuojelujärjestö BirdLife Internationalia.

Mediatiedote 20.3.2005

Porista vuoden lintuyhdistys

Vuoden lintuyhdistykseksi on valittu Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry (PLY). Valinta julkistettiin tänään BirdLife Suomen edustajiston kokouksessa Kuopiossa.

Valinnan perusteina olivat Porin Lintutieteellisen Yhdistyksen 2000-luvulla kasvanut jäsenmäärä, laaja työskentely linnustonsuojelun hyväksi ja vilkastunut toiminta nuorten lintuharrastuksen parissa.

Yhdistyksen suurimmat ja näkyvimmät vuotuiset tapahtumat ovat lintupaikan kunnostustalkoot elokuussa, joissa BirdLife Suomi ja PLY kunnostavat äärimmäisen uhanalaisen etelänsuosirrin pesimäniittyä Porin Yyterissä, ja Tornien taisto -lintuharrastuspäivä toukokuussa, johon porilaiset ovat ottaneet innolla osaa jo vuosia. Lisäksi ensi syksynä PLY on järjestämässä Luvian Säpin lintuasemalla kurssia linnuista ja lintuasematyöstä kiinnostuneille nuorille.

Porin Lintutieteellinen Yhdistys on perustettu vuonna 1959, ja se on maamme vanhin paikallinen lintuyhdistys. Yhdistyksen toimialueena on Satakunta. Lintuhavaintojen keruu on yksi yhdistyksen tärkeimmistä toimintamuodoista. Lisäksi yhdistys julkaisee Satakunnan Linnut -lehteä, järjestää esitelmätilaisuuksia ja linturetkiä sekä ylläpitää lintuasemaa Säpin majakkasaarella Luvialla.

BirdLife Suomi on maamme lintuyhdistysten keskusjärjestö, joka edistää lintujen suojelua, tutkimusta ja lintuharrastusta. BirdLife Suomi on osa maailmanlaajuista linnustonsuojelujärjestö BirdLife Internationalia.

BirdLife Suomi on nimennyt ”Vuoden lintuyhdistyksen” vuodesta 1980 alkaen.

---

Lisätietoja

Porin Lintutieteellisen Yhdistyksen www-sivut: www.yyteri.net/ply/etusivu.shtml

Mediatiedote 19.3.2005

Lintulaskennat kiinnostivat

Tänään Kuopiossa järjestetty valtakunnallinen lintulaskentapäivä keräsi paikalle yli sata linnustoseurannoista kiinnostunutta.

Lintulaskentojen avulla seurataan pesimälajimme ja talvehtijoiden kannanmuutoksia. Laskennat ovat mm. osoittaneet, että maamme linnuista noin kolmasosa on vähentynyt, kolmasosa runsastunut ja kolmasosan kanta pysynyt vakaana 1990-luvulla. Laskentoja järjestävät Luonnontieteellinen keskusmuseo sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Suurin osa laskijoista on vapaaehtoisia lintuharrastajia. Vesilintulaskentoihin osallistuvat myös metsästäjät.

Suosituimmat lintulaskentamuodot ovat talvilintulaskennat ja ruokintapaikkaseurannat. Nämä muodostavat parhaimman talvilintujen seurantajärjestelmän koko maailmassa. Talvilintulaskentoihin osallistuu Suomessa satoja laskijoita vuosittain. Toisaalta eräät vaativammat laskentamuodot, kuten pesivien maalintujen linjalaskenta, eivät houkuttele tarpeeksi uusia laskijoita. Kuopion lintulaskentapäivän tarkoituksena olikin innostaa uusia ihmisiä osallistumaan lintulaskentoihin ja valtakunnalliseen linnustonseurantaan.

Linnut reagoivat ympäristömuutoksiin. Tutkimuksin on osoitettu, että linnut ovat myös hyviä muun luonnon monimuotoisuuden ilmentäjiä, indikaattoreita. Lintukantojen seuraaminen antaa siis tietoa elinympäristöjen ja muun luonnon tilasta. Linnut ovat myös helposti harrastajavoimin seurattavia toisin kuin valtaosa muista eliöistä.

Lintulaskentapäivän järjestivät BirdLife Suomi, Pohjois-Savon Lintutieteellinen Yhdistys Kuikka ja Kuopion luonnontieteellinen museo.

---

Lisätietoja

Luonnontieteellisen keskusmuseon www-sivuilta:

http://www.fmnh.helsinki.fi/

Mediatiedote 18.3.2005

Kiuruparvi tuli laivalla

Hankoon torstai-iltana saapunut laiva sai eteläisellä Itämerellä kansimatkustajikseen väsyneitä muuttolintuja, kun suuri kiuruparvi laskeutui laivan kannelle.

BirdLife Suomen saamien tietojen mukaan Saksan Rostockista Hankoon matkalla olleen laivan ympärille oli keskiviikon ja torstain välisenä yönä ilmestynyt arviolta 2000 kiurun parvi, joista osa laskeutui laivan kannelle. Torstaina päivällä osa linnuista vielä lepäili kannella, mutta joukosta löytyi myös 89 kuollutta lintua.

Keski-Euroopan lämpimät säät olivat saaneet kiurut lähtemään kohti pohjoista, mutta Itämerellä vastassa ollut huono sää yllätti linnut, jotka valojen houkuttelemina hakivat turvaa laivasta.

Viime vuosina ensimmäiset kiurut on havaittu meillä usein jo helmikuun lopussa. Pääjoukot saapuvat Suomeen yleensä vasta huhtikuun alussa. Kiuru pesii koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta ja talvehtii Keski- ja Lounais-Euroopassa. Kiuruja pesii Suomessa 300 000-400 000 paria.

Pitkä kylmä jakso on hidastanut muuttolintujen saapumista Suomeen. Lintuharrastajat odottavat innokkaina sään muutosta, sillä kun sää lämpenee, odotettavissa on muuttolinturyntäys.

---

Tiedotteen lajit ruotsiksi: sånglärka (kiuru)

Mediatiedote 1.3.2005

Luvassa hyvä pöllökevät

BirdLife Suomen keräämien tietojen mukaan pöllökeväästä on tulossa hyvä, paikoin ehkä jopa paras vuosikausiin. Vaikka parhaat pöllönkuunteluajat ovat vasta edessä, lintuharrastajat ovat havainneet mukavasti pöllöjä jo ainakin Pirkanmaalla, Pohjois-Savossa, Etelä-Savossa, Etelä-Karjalassa, Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Pohjoisempana pöllötilanne ei vaikuta yhtä lupaavalta, mutta pöllöjen soidinkausi on siellä vasta alussa.

Eteläisessä Suomessa ovat helmi-, lehto- ja viirupöllöt sekä huuhkajat jo laajalti äänessä. Erityisesti helmipöllöistä on paljon havaintoja. Aivan Helsingin keskustassa on puolestaan useana iltana havaittu huuhkaja, joka on valinnut huhuilupaikakseen kirkontornit.

Pöllöretkelle kannattaa lähteä heti kun pakkanen hellittää. Parhaimmat kuunteluajat ovat periaatteessa vielä edessä. Pöllöjen soidinaktiivisuus kiihtyy, kun kevät edistyy ja lämpötila nousee. Varmimmin pöllöt ovat äänessä kirkkaana ja tyynenä iltana. Niitä kuulee parhaiten peltojen rikkomilla metsäalueilla.

Varpuspöllö ja huuhkaja ovat yleensä innokkaimmin äänessä heti hämärän laskeuduttua ja uudestaan aamuyöllä ennen päivän valkenemista. Helmi- ja viirupöllö huutelevat pimeässäkin.

Pöllöjen vuosittaista määrää säätelee pikkunisäkkäiden määrä. Useimmat pöllölajimme käyttävät pääravinnokseen pikkunisäkkäitä, myyriä ja hiiriä. Varpuspöllöt selviävät varsin hyvin myös pikkulinturavinnolla, ja vuodesta toiseen varsin tasaisena pysyvät huuhkajakannatkaan eivät ole niin riippuvaisia myyristä. Keskimäärin Suomen yleisimmät pöllölajit ovat helmipöllö (15 000 paria), varpuspöllö (10 000), sarvipöllö (5000) ja suopöllö (5000).

---

Tiedotteen lajit ruotsiksi: pärluggla (helmipöllö), kattuggla (lehtopöllö), slaguggla (viirupöllö), berguv (huuhkaja), sparvuggla (varpuspöllö), hornuggla (sarvipöllö) ja jorduggla (suopöllö).

Mediatiedote 22.2.2005

Lunneja eksyi Suomeen

Suomesta löytyi kaksi harvinaista valtamerilintua viime viikonloppuna, kun moottorikelkkailija löysi lunnin kelkkauralta Sotkamon Maanselästä viime lauantaina ja sunnuntaina löytyi nälkiintynyt lunni järven jäältä Inarijärven Hirvinuorasta.

Sotkamon lunni pääsi ensin poliisikyydissä väliaikaiseen hoitopaikkaan Kajaaniin, josta se matkusti maanantaina Heinolan lintutarhaan. Linnun kunto on parantunut jo selvästi muikkuaterioiden avulla. Inarijärven lintu puolestaan toipuu kotihoidossa Ivalossa ja odottaa mahdollista vapautusta Norjan Varanginvuonolle keväällä.

Edellisten kymmenen vuoden aikana Suomessa on havaittu yhteensä 14 lunnia, joista lähes kaikki on löydetty talvikuukausina ja huonokuntoisina. Syitä lintujen harhautumiseen voivat olla Jäämeren rannikon myrskytuulet ja huono näkyvyys tai kireän pakkasen aiheuttama Vienanmeren sulapaikkojen jäätyminen, mikä on ajanut osan merilinnuista etsimään avovettä väärästä suunnasta.

Lunneja voi olla odotettavissa lisääkin, sillä ensi viikonlopuksi on ennustettu Suomeen asti ulottuvaa kylmänpurkausta Barentsinmereltä.

Lunni on kyyhkyn kokoinen, mustavalkea valtamerilintu, jonka paras tuntomerkki on suuri, punakeltainen nokka. Talvella linnun poski on tummempi ja nokan värit eivät ole yhtä kirkkaat kuin kesällä. Lunni pesii suurissa yhdyskunnissa ruohikkoisilla rannikkojyrkänteillä Pohjois-Atlantin ja Jäämeren rannikolla. Suomea lähinnä lunnit pesivät Pohjois-Norjassa.

--

Tiedotteen lajit ruotsiksi: lunnefågel (lunni)

Mediatiedote 17.2.2005

Linnut laulavat jo yleisesti

Lähestyvä kevät näkyy lintumaailmassa, sillä päivän valoisan ajan pidentyminen ja lauhat säät ovat innostaneet monet linnut laulamaan. Tiaisten kevätlaulu soi jo Lappia myöten, ja juuri nyt luonnossa kuulee koskikarojen laulua sekä käpytikkojen soidinrummutusta monin paikoin.

Pöllökeväästä näyttää olevan tulossa hyvä. Äänessä ovat jo olleet muun muassa helmipöllöt, viirupöllöt ja huuhkajat. Pöllöjen kiihkein soidinkausi on silti vasta edessä.

Lauhan talven erityispiirre on ollut laaja avoin merialue ja helposti nähtävissä olleet monet vesilinnut, kuten allit, telkät ja isokoskelot. Nyt vesilinnut ovat jo vähitellen siirtymässä Pohjanlahden rannikolla kohti pohjoista.

Varsinaisia muuttolintuja on nähty erittäin vähän. Monin paikoin kevään ensimmäinen muuttolintu ei tule ulkomailta vaan etelämpää Suomesta. Esimerkiksi todennäköisesti jossain Etelä-Suomessa talvehtinut merikotka saapui reviirilleen Kuusamoon 11. helmikuuta.

Erityisesti lauhoina ja aurinkoisina päivinä talvilintujen lauluaktiivisuus on suurinta, sillä lämpimien säiden ansiosta lintujen ei tarvitse ruokailla koko valoisaa aikaa, vaan ne pystyvät käyttämään aikaa myös reviirien valitsemiseen ja laulamiseen.

--

Tiedotteen lajit ruotsiksi: strömstare (koskikara), större hackspett (käpytikka), pärluggla (helmipöllö), slaguggla (viirupöllö), berguv (huuhkaja), alfågel (alli), knipa (telkkä), storskrake (isokoskelo), havsörn (merikotka).

Mediatiedote 3.2.2005

Oma lokki löytyi Afrikasta

Lokkitutkija Risto Juvaste tunnisti Afrikassa päiväntasaajan eteläpuolella 17. tammikuuta uhanalaisen selkälokin, jonka hän oli lukurengastanut Savonlinnan Pihlajavedellä 15.7.1998. Lokki löytyi Viktoriajärven ulkoluodolta Tansanian vesilintulaskennan yhteydessä 7075 kilometrin päässä rengastuspaikasta.

Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun ympäristöteknologian yliopettaja Risto Juvaste on etsinyt lukurengastettuja selkälokkeja Afrikassa aiemminkin, mutta vasta kolmas matka niiden talvehtimisalueille tuotti tuloksen. Tällä laskentaretkellä nähtiin kaikkiaan 370 selkälokkia. Neljällä niistä havaittiin suomalainen lukurengas, mutta vain yhden koodi pystyttiin lukemaan kaukoputkella.

Lukurenkaat ovat lyhyillä numero- ja kirjainkoodeilla varustettuja värirenkaita. Kaukoputkilla ne on luettavissa jopa 200 metrin päästä. Suomessa selkälokkeja on lukurengastettu vuodesta 1993 alkaen yhteensä lähes 10 000 yksilöä. Lukurenkaat ovat tuottaneet runsaasti uutta tietoa uhanalaisesta selkälokista. Havaintojen perusteella selkälokit muuttavat jopa tuhansia kilometrejä kerrallaan. Satelliittiseurannalla todettiin 1999 erään yksilön lentäneen yhtäjaksoisesti (vähintään 3100 km 85 tunnissa) Niilin suistosta Ugandaan Viktoriajärvelle.

Lähes kaikki suomalaiset selkälokit muuttavat Afrikkaan itäistä reittiä. Risto Juvaste tapasi keväällä 1999 Israelissa Tel Avivin vesialtailla yli 2000 selkälokin muuttoparven. Hän onnistui lukemaan 48 suomalaista lukurengasta, joista 30 oli hänen omia rengastuksiaan. Viimesyksyisellä käynnillään Portugalin rannoilla Juvaste näki kymmeniätuhansia läntisen alalajin selkälokkeja, muttei yhtään Suomessa pesivän nimialalajin lokkia.

Suomen lintuyhdistysten keskusjärjestö BirdLife Suomi edistää uhanalaisen selkälokin talvehtimismahdollisuuksia kehitysyhteistyöhankkeella Ugandassa. Hankkeessa kehitetään selkälokeille tärkeitä talvehtimisjärviä luontoturismikohteiksi ja pyritään saamaan paikalliset asukkaat kiinnostumaan yhä pahemmin saastuvan lähiympäristönsä hyvinvoinnista. Samalla seurataan selkälokin esiintymistä järvillä ja tutkitaan mm. ympäristömyrkkyjen kerääntymistä selkälokkeihin.

Vuoden 2000 uhanalaisuusmietinnössä selkälokki luokiteltiin vaarantuneeksi lajiksi sen vähentymisen vuoksi. Selkälokin vähentymisen pääsyynä pidetään ympäristömyrkkyjä. Lisäksi selkälokki kärsii häirinnästä pesimäluodoilla ja paikoin varisten, harmaalokkien ja pienpetojen poikassaalistuksesta.

Uhanalaisia selkälokkeja pesii Suomessa BirdLife Suomen vuonna 2003 tekemän selvityksen mukaan noin 8400 paria. Merialueellamme pesii 5300 paria ja sisämaassa 3100 paria. Vahvin selkälokkikanta keskittyi Merenkurkkuun (1200 paria) ja Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon (825 paria). Sisämaan vahvimpia esiintymiä oli Pohjois-Savon Kallaveden 140 paria.

Selkälokin nimialalajia (Larus fuscus fuscus) kutsutaan maailman suomalaisimmaksi linnuksi, koska pääosa kannasta pesii Suomessa. Maamme ulkopuolella nimialalajin selkälokki pesii Ruotsissa, Pohjois-Norjassa, Virossa ja Venäjän Karjalassa.

Tiedotteen lajit ruotsiksi: silltrut (selkälokki)

Lisätietoja:

Lukurengastuksesta englanniksi

Kuvia Viktorianjärven selkälokeista

Kuvia Helsingissä toukokuussa 2003 kuvatusta lukurengastetusta selkälokista

Suomalaisten selkälokkien löytökartta (Rengastustoimisto)

Mediatiedote 27.1.2005

Kansalaisvetoomus metsien puolesta
Valtakunnallinen nimienkeräys metsien suojelun puolesta käynnistyi 27.1. Kansalaisadressi on osa luonnonsuojelujärjestöjen yhteistä metsävetoomuskampanjaa, jolla halutaan tuoda esille Etelä-Suomen sekä Lounais- Kainuun, Pohjanmaan ja Lounais-Lapin riittämätön metsien suojelu. Tällä alueella metsiä on suojeltu keskimäärin vain kaksi prosenttia metsäalasta, eteläisimmässä Suomessa vain prosentti. Ekologisen tutkimuksen mukaan metsäluonnon monimuotoisuutta ei kyetä näin alhaisella suojeluasteella säilyttämään.
"Vähimmäisvaade on kymmenen prosentin suojelutaso, jota järjestöt ovat perustellusti jo pitkään esittäneet", kampanjan projektikoordinaattori Marjo Kuisma toteaa.
Esitystensä tueksi järjestöt keräävät nyt kansalaisvetoomusta, jolla suomalaisten myönteinen mielipide metsien suojeluun saadaan kuuluville. Mielipidetutkimuksen mukaan enemmistö suomalaisista kannattaa metsien lisäsuojelua.
Kansalaisadressin allekirjoitti ensimmäisenä kampanjan suojelija, kirjailija Eeva Kilpi. "Me tarvitsemme lisää kasveille ja eläimille omistettuja luonnollisia metsiä, ”pyhiä” lehtoja ja korpia, jotka ovat yhteydessä toisiinsa ja joita ihmisen sopii vain äärimmäisen hiljaa ja kunnioittaen lähestyä", kirjailija Eeva Kilpi toteaa.
Metsävetoomuskampanjalla luontojärjestöt vaativat myös ihmisille oikeutta virkistäytyä luonnonmukaisissa metsissä. Suojelualueet, kuten kansallispuistot, ovat merkittäviä virkistysalueita. Erityisesti Etelä-Suomessa tarvitaan suuria suojelualueita, niin luonnon monimuotoisuuden kuin virkistyksenkin takia. Mielipidetutkimuksen mukaan lähes kaksi kolmasosaa kansalaisista haluaisi luonnontilaisia metsiä alle 50 kilometrin päähän kodistaan.
Järjestöjen metsävetoomus on mahdollista allekirjoittaa kampanjan kotisivuilla www.metsavetoomus.fi tai erillisellä vetoomuslomakkeella, jota saa luonnonsuojelujärjestöiltä. Allekirjoituksia kerätään 31.7.2005 asti. Vetoomus luovutetaan valtioneuvostolle ja eduskunnalle elokuussa 2005.
Metsävetoomuskampanjassa ovat mukana Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto- Liitto, BirdLife Suomi, Greenpeace, Maan ystävät ja Natur och Miljö
Lisätietoja ja kuva-aineistoa: www.metsavetoomus.fi

Mediatiedote 5.1.2005

Hernekerttu yrittää talvehtimista Raumalla
Normaalisti Afrikassa talvehtiva hernekerttu yrittää talvehtimista Suomessa. Ainakin vielä eilen yksinäinen hernekerttu liikkui Rauman vanhalla hautausmaalla hyväkuntoisena. Rohkeaa talvivierasta katsomaan tulleiden lintuharrastajien mukaan lintu nokki ravinnokseen koristeomenapuun omenoita, marjakuusen marjoja ja löysipä se jostain ison toukankin.
Normaalisti hernekertut talvehtivat trooppisessa Itä-Afrikassa. Hernekerttua ei ole ilmeisesti koskaan aikaisemmin havaittu Suomessa tammikuussa. Joulukuussa laji on havaittu muutamia kertoja, esimerkiksi 4.12.1991 nähtiin Hangossa yksi viivyttelijä.
Syysmuutolle hernekerttujen pääjoukot lähtevät jo elo-syyskuussa, ja keväällä ensimmäiset hernekertut saapuvat takaisin Suomeen huhtikuun lopulla. Hernekerttuja pesii Suomessa arviolta 240 000 paria.
Hernekerttu on pikkulintu, jolla on ruskea selkä, harmaa pää ja valkea alapuoli. Sen pääravintoa ovat hyönteiset.
Tiedotteen lajit ruotsiksi: ärtsångare (hernekerttu)

15.12.2005 - Kevätmetsästys Suomessa lopetettava
12.12.2005 - BirdLife: Muuttolinnut lintuinfluenssan uhreja
28.10.2005 - Siperialainen lintuharvinaisuus löytyi varpuspöllön talvivarastosta
23.10.2005 - Ulla Matturi on BirdLife Suomen uusi puheenjohtaja
23.10.2005 - Mikael Rytkönen Kuopiosta on vuoden nuori lintuharrastaja
18.10.2005 - Syysmuutto huipentui arktisiin hanhiin
14.10.2005 - BirdLife: Muuttolintujen pelko Suomessa liioiteltua
28.9.2005 - Uhanalaista muuttohaukkaa ammuttu jälleen
22.9.2005 - Suomi tunnusti EY-tuomioistuimessa rikkoneensa lintudirektiiviä
13.9.2005 - Uhanalaista muuttohaukkaa ammuttu Alahärmässä
13.9.2005 - Yli 100 000 suomalaista vetoaa metsien puolesta
9.9.2005 - Satelliittikurjen matka päättyi
29.8.2005 - Punajalkahaukat vaelsivat Suomeen
25.8.2005 - Raahessa ammuttiin punakaulahanhi
22.8.2005 - Suomalaisen kurjen muuttoa seurataan satelliitilla
10.8.2005 - Lintuharrastajat kunnostavat etelänsuosirrin pesimäpaikkaa
20.7.2005 - Ennätysmäärä kaulushaikaroita
12.7.2005 - Suomessa pesii yli 4000 laulujoutsenparia
20.6.2005 - Älä nouse lintuluodolle
20.6.2005 - BirdLife: Juhannuskokkoa ei lintuluodolle
19.6.2005 - Kuusamossa havaittiin 159 lajia
14.6.2005 - Linnunpoikanen tarvitsee harvoin ihmisen apua
13.6.2005 - Lintuharrastajat kokoontuvat jälleen Kuusamoon
7.6.2005 - Munarosvoja Lapissa - BirdLife pyytää luonnossa liikkujilta valppautta
7.6.2005 - Jo toinen maalle uusi lintulaji Rovaniemellä
3.6.2005 - Kaspiantylli ensi kertaa Suomessa
31.5.2005 - Melkein kaikki muuttolinnut tulleet
22.5.2005 - Ennätys Suomessa havaituissa lintulajeissa
17.5.2005 - Valkoposkihanhet ohittavat Suomea
11.5.2005 - Käki kukkuu ja arktisten vesilintujen muutto alkoi
7.5.2005 - Tornien taisto keräsi hyvin yleisöä
6.5.2005 - Odotukset korkealla Tornien taistossa
2.5.2005 - Suomen suurin lintutapahtuma lauantaina 7.5.
28.4.2005 - Sensaatiomainen lintuhavainto Yhdysvalloissa
19.4.2005 - Maanviljelijöille julkaistiin lintutietoa
8.4.2005 - Kaulushaikara on BirdLife Suomen vuoden laji
7.4.2005 - Yli sata suomalaista kurkea kuoli Unkarissa
4.4.2005 - Haarapääsky saapunut
29.3.2005 - Lintujen kevätmuutto vilkastumassa
21.3.2005 - BirdLife Suomi antoi tunnustuksen YLE Radio Savolle
20.3.2005 - Vuoden retkikummi Keski-Suomesta
20.3.2005 - Porista vuoden lintuyhdistys
19.3.2005 - Lintulaskennat kiinnostivat
18.3.2005 - Kiuruparvi tuli laivalla
1.3.2005 - Luvassa hyvä pöllökevät
22.2.2005 - Lunneja eksyi Suomeen
17.2.2005 - Linnut laulavat jo yleisesti
3.2.2005 - Oma lokki löytyi Afrikasta
27.1.2005 - Kansalaisvetoomus metsien puolesta
5.1.2005 - Hernekerttu yrittää talvehtimista Raumalla
Aiempien vuosien lehdistötiedotteet löytyvät www-arkistosta.