|
Mediatiedote 18.11.2006
BirdLife Suomi palkitsi ansioituneita henkilöitä
BirdLife Suomen kultainen ansiomerkki on myönnetty Turun yliopiston ekologian
lehtorille dosentti Esa Lehikoiselle. Palkitseminen tapahtui Turun
Lintutieteellinen Yhdistys ry:n 40-vuotisjuhlassa eilen lauantaina.
Lehikoinen on yksi maamme eturivin lintututkijoista. Hänen erityisalaansa on
ilmastonmuutoksen vaikutukset lintuihin. Lisäksi Lehikoisen panos
lintuharrastuksen ja erityisesti harrastajatutkimuksen kehittämisessä on
huomattava. Lehikoinen on innostanut monia nuoria sekä lintuharrastuksen että
lintutieteen pariin.
BirdLife Suomen hopeisen ansiomerkin saivat turkulainen Sampo Kunttu ja
hankolainen Rauno Laine.
Mediatiedote 18.11.2006
Markus Lampinen Turusta on vuoden nuori lintuharrastaja
Markus Lampinen Turun Lintutieteellisestä Yhdistyksestä on valittu BirdLife
Suomen vuoden 2006 nuoreksi lintuharrastajaksi. Lampinen on 17-vuotias
turkulainen, joka on harrastanut lintuja seitsemän vuotta.
Markus Lampinen on aktiivinen toimija Turun Lintutieteellisessä
Yhdistyksessä. Tällä hetkellä hän on yhdistyksen hallituksen jäsen,
retkivastaava ja nuorisojaoston puheenjohtaja. Lampinen on tuonut
lintuharrastusta tunnetuksi myös yleisölle opastamalla suosittuja lintukävelyjä
Turun Ruissalossa sekä esiintymällä lehtien palstoilla kertomassa linnuista ja
lintuharrastuksesta.
BirdLife Suomi valitsee vuoden nuoren lintuharrastajan vuosittain. Valinnan
avulla kannustetaan nuoria harrastajia aktiiviseen lintuharrastus- ja
järjestötoimintaan.
Vuoden nuoren lintuharrastajan tulee olla BirdLife Suomen jäsenjärjestön
jäsen ja iältään alle 18-vuotias. Kaikenlainen aktiivinen toiminta niin
harrastus-, tutkimus- kuin yhdistystoiminnassakin luetaan eduksi. Maineen ja
kunnian lisäksi vuoden nuori lintuharrastaja palkitaan Suomen Lintuvaruste Oy:n
100 euron lahjakortilla.
Mediatiedote 31.10.2006
On aika aloittaa lintujen talviruokinta
Nyt on hyvä aika aloittaa lintujen talviruokinta myös Etelä-Suomessa, sillä
sään muuttuessa talviseksi lintujen ravinnonsaanti luonnosta hankaloituu.
Talviruokinta on tärkeä ravintolisä monelle linnulle, ja samalla
ruokintapaikka tarjoaa mielenkiintoista seurattavaa linnuista kiinnostuneelle.
Linnuille kelpaa monenlainen ruoka, kunhan se ei ole pilaantunutta eikä liian
suolaista. Suosituimpia talvilintujen ravintokohteita ovat maapähkinät,
auringonkukansiemenet, kaura ja tali. Paras ruokintalaite on sellainen
ruokinta-automaatti, jossa linnut eivät voi istua ruoan päällä ja ulostaa sen
joukkoon.
Yleisimpiä ruokintapaikkojen vieraita ovat talitiainen, hömötiainen,
sinitiainen, punatulkku, viherpeippo ja keltasirkku.
”Tänä talvena on hyvä mahdollisuus saada ruokavieraaksi harvinainen
pähkinänakkeli, sillä näitä vilkkaita pikkulintuja vaelsi meille syksyn aikana
tavallista enemmän”, kertoo suojelu- ja tutkimuspäällikkö Teemu Lehtiniemi
BirdLife Suomesta.
”Ja jos joku vielä muistelee kevään lintuinfluenssakohua, niin muistutan,
että talviruokkijalla ei ole mitään syytä pelätä lintuinfluenssaa. Lintujen
talviruokintaa voi harrastaa niin kuin ennenkin”, jatkaa Lehtiniemi.
Noin 70 lajia maamme runsaasta 240 pesimälajista talvehtii Suomessa.
Tammikuussa bongataan omalla kotipihalla
BirdLife Suomi kutsuu kaikki linnuista kiinnostuneet osallistumaan
Pihabongaus-tapahtumaan. Pihabongauksessa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja
omalla kotipihalla tai sen läheisyydessä joko lauantaina 27. tai sunnuntaina 28.
tammikuuta ja ilmoitetaan havainnot BirdLife Suomelle. Pihabongaukseen ei
tarvitse erikseen ilmoittautua eikä tapahtumassa ole osallistumismaksua.
Lisätietoja osoitteesta
www.birdlife.fi/pihabongaus
---
Tiedotteen lajit ruotsiksi: talgoxe (talitiainen), talltita (hömötiainen),
blåmes (sinitiainen), domherre (punatulkku), grönfink (viherpeippo), gulsparv (keltasirkku),
nötväcka (pähkinänakkeli).
Lisätietoja talviruokinnasta
Lisätietoa Pihabongauksesta
Mediatiedote 31.10.2006
Maalle uusi lintulaji löytyi Porista
Porilaiselta golfkentältä löytyi eilen kivikkosirkku (Emberiza buchanani).
Havainto on ensimmäinen Suomesta. Mikäli BirdLife Suomen rariteettikomitea
hyväksyy havainnon, kivikkosirkusta tulee 450. Suomessa havaittu lintulaji.
Lintu löytyi eilen iltapäivällä Karhuluodon golfkentältä Porista, mutta sen
identiteetti varmistui vasta illalla valokuvista. Tänään aamulla paikalle oli
kokoontunut yli sata toiveikasta lintuharrastajaa. Heidän ilokseen lintu oli
päättänyt yöpyä Porissa.
”Harvinaisuuksien suhteen syksy on ollut heikko, ja näin talven kynnyksellä
moni lintuharrastaja oli jo luopunut toivosta nähdä enää mitään erikoista.
Sitten yhtäkkiä meillä on vuoden harvinaisin lintu tuulenpieksämällä
golfkentällä. Tällainen yllätyksellisyys on yksi asia, joka lintuharrastuksessa
viehättää”, sanoo tiedottaja Lauri Hänninen BirdLife Suomesta.
Suomea lähinnä kivikkosirkku pesii Itä-Turkin vuorilla ja mahdollisesti myös
Uralin eteläosissa. Laji talvehtii Intiassa. Kivikkosirkku on tavattu
Länsi-Euroopassa vain kerran aiemmin, Hollannissa lokakuussa 2004.
Suomessa pesivistä linnuista kivikkosirkku muistuttaa ulkonäöltään eniten
uhanalaista peltosirkkua, mutta eroaa tästä hieman väritykseltään.
Tähän mennessä maassamme on havaittu hyväksytysti 449 lintulajia. BirdLife
Suomen rariteettikomitea tarkastaa kaikki Suomessa tehdyt valtakunnallisesti
harvinaiset lintuhavainnot. Komitea arvioi, ovatko määritysperusteet riittävät
ja onko lintu luonnonvaraisesti harhautunut.
---
Tiedotteen lajit ruotsiksi: bergortolansparv (kivikkosirkku), ortolansparv (peltosirkku)
Mediatiedote 27.10.2006
EU:n jatkettava luonnonvaraisten lintujen tuontikieltoa
Vuosi sitten EU kielsi luonnonvaraisten lintujen tuonnin alueelleen
lintuinfluenssan vuoksi. BirdLife International vaatii kiellon määräämistä
pysyväksi linnustonsuojelullisista syistä.
EU:hun tuodaan 1-2 miljoonaa luonnonvaraista lintua vuosittain, mikä on 90 %
kansainvälisessä lintukaupassa liikkuvista linnuista. Lintukaupan on todettu jo
nyt vaikuttaneen ainakin 88 uhanalaisen lintulajin kannan vähenemiseen
maailmassa.
EU:n tuontikielto on suojellut luonnonvaraisia lintuja selvästi tehokkaammin
kuin uhanalaisten eliöiden kauppaa rajoittava sopimus (CITES), joka vaatii
todisteet siitä, että pyydystys ja kauppa on vahingollista pyydystettävälle
lajille ennen kuin toiminta voidaan kieltää. Koska monesta pyynnin kohteena
olevasta lajista ei tiedetä tarpeeksi, näitä lajeja voidaan pyytää ja kaupata
laillisesti, vaikka niiden kannat samaan aikaan vähentyisivät rajusti.
”Tuontikiellon vastustajat ovat väittäneet kiellon lisäävän lintujen
salakuljetusta. Tästä ei kuitenkaan ole mitään todisteita, ja itse asiassa
näyttää siltä, että salakuljetus on vähentynyt tuontikiellon aikana”, sanoo
toiminnanjohtaja Mika Asikainen BirdLife Suomesta.
”Luonnonvaraisten lintujen kaupan kieltämisellä on vahva tuki ja hyvät
perusteet. Sitä paitsi tarhassa syntyneet linnut soveltuvat selvästi paremmin
lemmikeiksi kuin luonnosta pyydystetyt”, sanoo suojeluasiantuntija Margus
Ellermaa BirdLife Suomesta.
BirdLifen mielestä luonnonvaraisten lintujen pyynti lemmikeiksi voitaisiin
sallia vain, jos toiminnan voidaan pitkällä aikavälillä osoittaa olevan
hyödyllistä pyynnin kohteena oleville lajeille. Näin voi käydä, jos maanomistaja
hyötyy enemmän lintukannan kestävästä käytöstä kuin lajin elinympäristöstä
esimerkiksi metsää hakkaamalla. Tällaiset tapaukset ovat kuitenkin erittäin
harvinaisia, sillä suuren tuoton toivossa lintuja pyydystetään usein liikaa.
Monissa maissa on jo nyt EU:ta tiukempi suhtautuminen luonnonvaraisten
lintujen kauppaan. Esimerkiksi Yhdysvallat kielsi vuonna 1992 luonnonvaraisten
lintujen maahantuonnin, ellei pyynnin voitu osoittaa olevan kestävää. Lintujen
laillinen ja laiton maahantuonti väheni huomattavasti lain voimaantulon jälkeen.
Mediatiedote 24.10.2006
Pähkinänakkelit vaelsivat Suomeen
Suomeen on tänä syksynä vaeltanut runsaasti siperialaisia pähkinänakkeleita.
BirdLife Suomen mukaan havaintoja tästä harvinaisesta pikkulinnusta on kertynyt
jo kymmeniltä paikkakunnilta. Pähkinänakkeleita on havaittu laajalla alueella
Etelä- ja Keski-Suomessa. Lisäksi Oulun ja Kuusamon alueilta on useita
havaintoja; pohjoisin nakkeli nähtiin Ylläksellä Kolarissa.
”Tavallista useampi lintujen talviruokkija saanee pähkinänakkelista
eksoottisen ruokavieraan tulevaksi talveksi. Nimensä mukaisesti lajille
maistuvat maapähkinät, mutta se kelpuuttaa myös auringonkukansiemenet ja hakkaa
talia”, kertoo tiedottaja Lauri Hänninen BirdLife Suomesta.
Pähkinänakkeli on pieni, päältä harmaa ja alta pääosin valkea tiaisen
kokoinen pikkulintu. Nokan tyveltä kulkee selvä musta juova, ”rosvonaamari”,
silmän läpi niskan sivulle. Tunnusomaista pähkinänakkelille on sen
käyttäytyminen: usein varsin peloton lintu kiipeilee vikkelästi sekä ylös- että
alaspäin puiden runkoja ja oksia, mikä erottaakin sen kaikista muista
suomalaisista linnuista.
Pähkinänakkeli pesii Suomessa vain satunnaisesti. Lähes kaikki meillä
havaittavat linnut ovat vaeltajia Siperiasta. Vaellusten voimakkuus vaihtelee
vuosittain. Suurimpien vaellusten aikana havaitaan tuhansia lintuja, mutta
huonoimpina välivuosina vain muutama yksilö. Edellinen hyvä pähkinänakkelisyksy
oli neljä vuotta sitten vuonna 2002.
---
Tiedotteen lajit ruotsiksi: nötväcka (pähkinänakkeli)
Mediatiedote 19.10.2006
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi haukkametsästyskokeilun
kaatopaikalla
Luonto-Liiton Savo-Karjalan luontopiiri, BirdLife Suomi ja
Luonnonsuojeluliitto tiedottavat:
Korkein hallinto-oikeus on hyväksynyt Luonto-Liiton Savo-Karjalan
luontopiirin valituksen Kuopioon suunniteltua metsästyshaukkakokeilua vastaan.
Jutussa avustaneet BirdLife Suomi ja Suomen luonnonsuojeluliitto pitävät
päätöstä valtakunnallisesti tärkeänä ennakkotapauksena, joka vähentää
tulevaisuudessa lintujen rauhoituksesta annettavia poikkeuslupia.
Pohjois-Savon ympäristökeskus antoi vuonna 2004 Jätekukko Oy:lle luvan tappaa
rauhoitettuja lintuja pesimäaikana. Luvasta ilmeni, että Kuopion yliopisto aikoi
tuoda Suomeen Englannista haukallametsästäjän muuttohaukkoineen. Tarkoitus oli
kokeilla lokkien ja muiden lintujen karkottamista Heinälamminrinteen
kaatopaikalta.
Luonto-Liiton Savo-Karjalan luontopiiri valitti luvasta. Kuopion
hallinto-oikeus hylkäsi valituksen, mutta korkein hallinto-oikeus hyväksyi sen
17.10.2006.
"Päätös on merkittävä, koska se vähentää poikkeuslupia lintujen
rauhoituksesta", kertoo luonnonsuojelusihteeri Tapani Veistola Suomen
luonnonsuojeluliitosta. "Päätös korostaa sitä, että lintudirektiivin mukaan
poikkeuslupia lintujen rauhoituksesta ei saa antaa, jos hankkeelle on muita
tyydyttäviä ratkaisuja. Tämä koskee myös erilaisia kokeiluhankkeita, koska
linnut eivät ole leikkikaluja. Lisäksi Suomessa annetaan hyvin kaavamaisesti
tappolupia jopa kymmenille tuhansille linnuille vuodessa kaatopaikkojen lisäksi
riistanhoidon nimissä. Tämän päätöksen jälkeen poikkeuslupien harkintaa Suomessa
on pakko olennaisesti tiukentaa."
”Metsästyshaukkoja parempia vaihtoehtoja kokeilulle on paljon”, puheenjohtaja
Jani Lukkarinen Savo-Karjalan luontopiiristä kertoo. Kuopiossakin on nyt
siirrytty kokeilemaan lentoestelankoja. Niistä on tekeillä opinnäyte
Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulun ympäristöteknologian koulutusohjelmassa.
”Haukkakokeilu olisi voinut muuttaa suomalaisten suhtautumista meillä
kiellettyyn metsästyshaukkatoimintaan”, BirdLife Suomen suojelu- ja
tutkimuspäällikkö Teemu Lehtiniemi sanoo. “Edelleen joissakin maissa hyväksytty
metsästyshaukkaharrastus pitää yllä laajaa laitonta kauppaa. Uhanalaisia
haukkoja pyydystetään luonnosta ja salakuljetetaan maista toisiin.
Itä-Euroopassa ja Aasiassa suurten jalohaukkojen kannat kärsivät laajalle
levinneestä rikollisesta toiminnasta, joka liittyy nimenomaan
metsästyshaukkatoimintaan. Metsästystilanteessa pääsee myös karkuun haukkoja,
jotka poikkeavat perinnöllisesti luonnonkannoista. Tarhalinnut voivat sekoittua
luonnonvaraisiin ja vaarantaa uhanalaisten lajien perinnöllistä puhtautta.
Tällaisesta on yksi havainto Ruotsistakin.”
Mediatiedote 3.10.2006
Suomessa poikkeuksellisen paljon siperialaisia hanhia
Viime päivinä Suomessa on nähty tavallista runsaammin syysmuutolla olevia
siperialaisia hanhia. Lisäksi huono sää on pysäyttänyt hanhet Itä- ja
Etelä-Suomen pelloille, mikä on poikkeuksellista.
Hanhimuutto alkoi viime perjantaina. Eniten hanhia laskettiin maan itä- ja
kaakkoisosissa. Esimerkiksi Kiteellä laskettiin lauantaina yli 100 000 ja
Haminassa sunnuntaina lähes 100 000 muuttavaa hanhea. Kymenlaakson pelloilla
lepäili vielä maanantaina noin 50 000 hanhea. Tuhansia hanhia on nähty
Keski-Suomessa saakka.
Hanhimuuton pääosassa ovat olleet valkoposki- ja tundrahanhi. Lisäksi on
havaittu sepel- ja metsähanhia. Harvinaisemmista hanhilajeista on nähty useita
lyhytnokkahanhia, muutamia punakaulahanhia ja lumihanhia sekä erittäin
harvinainen eskimohanhi, joka löytyi Iitistä sunnuntaina.
Nyt muuttavat hanhet pesivät maamme ulkopuolella Jäämeren ja Siperian
rannikolla ja talvehtivat Pohjanmeren alueella. Tavallisesti arktisia hanhia
nähdään syksyllä vain aivan itäisimmässä Suomessa, eivätkä hanhet yleensä
pysähdy Suomessa näin suurin joukoin.
---
Tiedotteen lajit ruotsiksi: vitkindad gås (valkoposkihanhi), bläsgås
(tundrahanhi), prutgås (sepelhanhi), sädgås (metsähanhi), spetsbergsgås
(lyhytnokkahanhi), rödhalsadgås (punakaulahanhi), snögås (lumihanhi),
dvärgsnögås (eskimohanhi)
Lisätietoja BirdLife Suomen
Lintutilanne-sivulta
Mediatiedote 16.8.2006
Kottaraisparvet tehoseurannassa
Kottaraisparvet ovat tänä syksynä lintuharrastajien erityisen kiinnostuksen
kohteena, kun BirdLife Suomen ”vuoden lajiksi” valitun kottaraisen
syyskerääntymiä lasketaan ympäri maan.
Syksyn toistaiseksi suurin kottaraisparvi on ollut Piikkiössä sunnuntaina
havaittu 5000 linnun parvi. Yli 1000 linnun kottaraiskerääntymiä on kuluneella
viikolla laskettu kolmessa paikassa: Turussa, Vöyrissä ja Mietoisissa.
Havaintoja yli sadan kottaraisen parvista on tehty elokuun aikana Oulua myöten.
Kottaraiset kerääntyvät parviin ennen syysmuuton alkua. Ne ruokailevat
sänkipelloilla, seurustelevat sähkölangoilla ja yöpyvät rantaruovikoissa.
Syyskuun loppupuolella ja lokakuussa ne suuntaavat talvialueilleen
Länsi-Eurooppaan. Suomalaisia kottaraisia talvehtii muun muassa
Isossa-Britanniassa, Belgiassa ja Hollannissa.
Monet nuoret kottaraiset lähtivät maasta jo kesä-heinäkuussa. Osalla nuorista
kottaraisista on tapana lentää ensin Baltiaan, josta ne jatkavat syksyllä
varsinaisille talvehtimisalueilleen.
Suurimmissa kottaraiskerääntymissä 1970-luvun alussa oli jopa 20 000 lintua;
2000-luvulla yleensä vain muutama tuhat. Suomen kottaraiskanta on vähentynyt
1970-luvun jälkeen 90 %. Kottaraisen ahdingon pääsyy on ruokailun kannalta
tärkeiden laidunten ja niittyjen vähentyminen. Suomessa pesii vielä noin 30
000-60 000 kottaraisparia.
BirdLife Suomi valitsee vuosittain lintulajin, johon vuoden aikana
kiinnitetään erityistä huomiota. Vuoden lajeja ovat olleet mm. kaulushaikara
(2005), laulujoutsen (2004) ja selkälokki (2003).
---
Tiedotteen lajit ruotsiksi: stare (kottarainen), rördrom (kaulushaikara),
sångsvan (laulujoutsen), silltrut (selkälokki)
VALOKUVA (640 kt) kottaraisparvesta vapaaseen käyttöön BirdLife Suomen
vuoden lajista uutisoitaessa osoitteessa
Kuvaaja: Pekka Nurminen. Kuvaajan nimi mainittava julkaisun yhteydessä.
LISÄTIETOJA
Tiira-lintuhavaintojärjestelmän jatkuvasti
päivittyvä lista yli 100 linnun kottaraisparvista Suomesta kuluvalta
syksyltä.
Lisätietoa
kottaraisesta
Lisätietoa muuttolinnuista maakunnittain BirdLife Suomen
Lintutilanteesta.
Mediatiedote 8.8.2006
Siisteys ratkaisuksi lokkiongelmiin
Ihmisten piittaamattomuus roskistaan on syynä lokkien kokoontumiselle
kaupunkien toreille. Tietämättömät tai välinpitämättömät ihmiset jättävät
ruuantähteitä jälkeensä tai jopa ruokkivat lokkeja toreilla. Lokit kerääntyvät
sinne, missä on tarjolla helppoa ravintoa. Paljon keskustelua herättäneet
lokkiongelmat kaupungeissa vähentyisivät parantamalla kaupunkien siisteyttä.
Lintujen ravintoa vähentämällä puututtaisiin ongelman syyhyn – toisin kuin
esimerkiksi ehdottamalla lintujen tappamista ratkaisuksi. Tappaminen olisi sitä
paitsi tehotonta, sillä hävitettyjen lintujen tilalle tulisi uusia lintuja.
”Lokkien ”röyhkeys” ei ole paljon keskustelua herättäneiden ongelmien ydin
vaan ihmisten välinpitämättömyys roskiensa ja ruoantähteidensä suhteen. Lokit
ovat toreilla juuri niin kauan kuin siellä on niille vapaasti maassa ruokaa
tarjolla. Vaikka niitä tapettaisiin sieltä satoja tai tuhansia en usko tilanteen
muuttuvan, sillä paikalle, joka tarjoaa helppoa ruokaa, tulee aina uusia
lintuja”, sanoo suojeluasiantuntija Margus Ellermaa BirdLife Suomesta.
Suomessa pesii kuusi lokkilajia (naurulokki, pikkulokki, kalalokki,
harmaalokki, selkälokki ja merilokki). Kaupungeissa esiintyvät usein kaikki muut
lajit paitsi pikkulokki. Muut lajit ovat rauhoitettuja ympäri vuoden, harmaa- ja
merilokki vain pesimäaikana. Helsingin Kauppatorilla runsain lokki on viime
päivinä ollut kalalokki.
Mediatiedote 2.8.2006
Julisteilla pikkulintupyyntiä vastaan
Suomalaisilla lahjoitusvaroilla tuotetaan Kyproksen kouluille julisteita,
joilla kerrotaan saarella harjoitettavasta laittomasta pikkulintupyynnistä.
Nuorten asenteiden kautta vaikutetaan myös pyyntiä harjoittavan aikuisväestön
toimintaan. Vaikka 72 % kyproslaisista tuomitsee pikkulintupyynnin, pyynti on
muuttolintujen suosimalla Välimeren saarella yhä yleistä.
Kyproksen BirdLife on aktiivisella toiminnallaan saanut vuosittain
laittomasti metsästettävien pikkulintujen määrän putoamaan merkittävästi, mutta
lintuja pyydetään yhä miljoonia yksilöitä vuodessa.
Etelä-Euroopassa tapetaan laittomasti kymmeniä miljoonia pikkulintuja joka
vuosi. Myös moni suomalainen muuttolintu päättää päivänsä laittoman tappamisen
uhrina muuttomatkallaan.
Pikkulintujen pyydetään laittomasti useissa Etelä-Euroopan maissa. Yleensä
näiden maiden kansallinen lainsäädäntö on asianmukainen, mutta lakia ei
noudateta, eikä sen toimeenpanoa valvota. Pyydystystä harjoitetaan sekä
liimatikuilla että verkoilla, joihin linnut houkutellaan soittamalla
ääninauhalta linnunlaulua.
--
Auta Kyproksen BirdLifen toimintaa pikkulintupyynnin vähentämiseksi
lahjoittamalla BirdLife Suomen tilille Sampo 800015-2095806 (viestikenttään
teksti Kypros). BirdLife Suomi toimittaa kertyneet varat Kyproksen BirdLifelle
käytettäväksi julistekampanjaan. Keräys päättyy 31. elokuuta, ja keräyksen
tuotolla painettavat julisteet jaetaan kouluille ennen syysmuuton aikaista
pyyntikautta.
Muuttolintumme tarvitsevat suojelua myös rajojemme ulkopuolella.
Rahankeräyslupa OKU1449A
Lisätietoja
Mediatiedote 27.6.2006
Älä rääkkää ruisrääkkää
BirdLife Suomi ja Suomen luonnonsuojeluliitto toivovat, että kesän
peltotöissä otettaisiin huomioon erään maaseudun omaleimaisimman linnun,
ruisrääkän, hyvinvointi.
Niittotyöt koituvat yhä monen nuoren ruisrääkän kohtaloksi, sillä heinikossa
ruokailevat poikaset silpoutuvat usein niittokoneiden teriin. Niittäjä voi
kuitenkin pienellä lisävaivalla pelastaa kokemattomat ruisrääkät: kun
ruisrääkkäpellon niittäminen aloitetaan pellon keskeltä ja edetään reunoille
päin, pakenevat poikaset ojiin turvaan. Myös vauhdin hidastaminen ja pienemmän
alan niittäminen kerrallaan parantavat poikasten selviytymismahdollisuuksia.
Lisäksi peltojen reunojen hoidolla on myös merkitystä ruisrääkän
viihtymiselle. Erilaiset suojakaistat antavat hyvän ruokailu- ja suojapaikan
linnuille. Ojien varsiin jätetyt pensaat ovat myös rääkän mieleen.
Piilottelevaa ruisrääkkää ei usein näe, mutta sen ääni on monille tuttu.
Koiraan yöllinen soidinääni on kuuluva ja usein pitkiä aikoja toistuva narina ”kreek-kreek”.
Sitä voi kuulla keskikesälläkin peltoaukeilta ja reheviltä niityiltä. Runoilija
Eino Leinokin aloitti tunnetun kesäyön kuvauksensa (Nocturne) kertomalla
kuulevansa ruislinnun laulun korvissansa.
Ruisrääkkä on hieman kottaraista suurempi, ruskeankirjava lymyilijä.
Vaappuvassa lennossa huomion kiinnittävät punaruskeat siivet.
Pesimäkantamme romahti 1900-luvun alkupuolella lähes kymmenesosaan. Viime
vuosina ruisrääkkä on Suomessa ilahduttavasti runsastunut. Ruisrääkkä pesii
harvalukuisena viljelyseuduilla Etelä- ja Keski-Suomessa. Kanta on vahvin
itäisessä Suomessa Kymenlaaksosta Pohjois-Karjalaan.
Maailmanlaajuisessa lintujen uhanalaisuustarkastelussa ruisrääkkä on arvioitu
silmälläpidettävien lajien joukkoon.
Tiedotteen lajit ruotsiksi: kornknarr (ruisrääkkä).
Lisätietoja
Tietoa
ruisrääkästä
Tietoa
ruisrääkästä ja muista maatalousympäristön linnuista
Mediatiedote 22.6.2006
Petoviha riehuu Pohjanmaalla
Pohjanmaalla on tullut jälleen esiin petolintuihin kohdistuneita
luonnonsuojelurikoksia. Tällä viikolla on Kauhavalta löytynyt yksi ja
Kortesjärveltä kaksi kanahaukan pesää, joilta kaikilta on naaraslintu kadonnut.
Kaikilla kolmella pesäpaikalla pesinnät tuhoutuivat myös viime vuonna.
Jos naaras tapetaan kesken pesinnän, poikaset kuolevat nälkään saaliseläinten
keskelle. Koiraslintu kantaa niille yhä ravintoa, mutta vain naaras osaa pilkkoa
ravinnon poikasille sopivaksi.
Pohjanmaalla tapahtuu järjestelmällistä pesien hävittämistä, sillä Kauhavan,
Härmien, Kortesjärven ja Lappajärven alueella hävitetään useita kanahaukan pesiä
vuosittain ja pesien tuhoaminen kohdistuu säännöllisesti samoille reviireille.
Petolintujen pesiä hävitetään sekä munia poistamalla että emolintuja
ampumalla. Pesiä tuhoutuu myös luonnollisista syistä, mutta kanahaukan harvojen
luontaisten vihollisten, kuten huuhkajan ja näädän, käynneistä jää yleensä aina
merkkejä pesään tai lähimaastoon.
Kanahaukka on luonnonsuojelulailla rauhoitettu lintu, jonka korvausarvo on
757 euroa.
Petolintuihin kohdistuvat luonnonsuojelurikokset selviävät yleensä vain, jos
tekijät saadaan kiinni itse teossa. Usein paikalliset ihmiset tietävät
mahdollisen tuhotyön tekijän, mutta sosiaalinen paine ja todisteiden
riittämättömyys oikeudessa estävät ilmiantamasta tekijää.
BirdLife Suomi toivoo, että poliisi käyttäisi riittävästi voimavaroja
rauhoitettuihin lintuihin kohdistuvien rikosten selvittämiseen, jotta syylliset
saataisiin nykyistä useammin teoistaan vastuuseen.
---
Tiedotteen lajit ruotsiksi: duvhök (kanahaukka)
Valokuva
(900 Kb) kortesjärveläisestä kanahaukanpesästä, jolta naaraslintu on kadonnut.
Poikaset ovat kuolleet nälkään.
Mediatiedote 19.6.2006
Juhannuskokkoa ei lintuluodolle
Juhannuksen lähestyessä BirdLife Suomi haluaa muistuttaa, että juhannuskokon
paikkaa valittaessa tulisi aina ottaa huomioon linnut ja muu luonto. Kokkoa ei
saa sijoittaa lintuluodoille. Kun kokon polttaa ankkuroidulla puulautalla
riittävän etäällä pesimäluodoista, varmistaa mukavan kesäyön juhlan sekä
linnuille että ihmisille.
Juhannuksen aikana monilla vesi- ja rantalinnuilla pesintä on vielä kesken ja
pesissä munat tai pienet poikaset. Parhaita pesimäluotoja ovat yleensä pienet
vähäpuustoiset tai puuttomat luodot, jotka ovat olleet perinteisesti myös
mieluisia juhannuskokon polttopaikkoja.
Juhannuskokon rakentaminen ja polttaminen tällaisella luodolla tuhoaa
pesimälinnuston yleensä täysin. BirdLife Suomi vetoaakin juhlijoihin ja kokon
rakentajiin, ettei lintuluodoille noustaisi tai rakennettaisi kokkoa.
Lintujen pesät ja munat ovat hyvin naamioituja ja aikuislintujen oleskelu
luodoilla juhannuksen aikaan on varma merkki pesinnästä, vaikka yhtään pesää ei
näkyisikään.
Mediatiedote 17.6.2006
Kuusamon lintukisassa havaittiin 156 lajia
BirdLife Suomen ja Kuusamon Lintukerhon järjestämä 23. SM-lintumaraton
kilpailtiin Kuusamossa viikonvaihteessa. Kisaan osallistui 29 joukkuetta, jotka
havaitsivat 24 tunnin aikana Kuusamossa yhteensä 156 lajia. Kilpailun voitti
joukkue MC Rallus tuloksella 131 lajia. Toiseksi tuli joukkue Paras A-Ryhmä (131
lajia) ja kolmanneksi joukkue Porvoon Mitalla (121 lajia).
Helsinkiläisessä voittajajoukkueessa kilpailivat Tuukka Kupiainen, Juha
Laaksonen, Tuomas Seimola ja Sampo Laukkanen.
Lintumaratonin harvinaisin havainto oli allihaahka. Muista havainnoista
mukavimpia olivat mm. viiriäinen, luhtahuitti, uuttukyyhky, pikkusieppo ja
töyhtötiainen. Kilpailussa havaittiin myös Kuusamon alueelle tyypillisiä
harvinaisuuksia, kuten sinipyrstöjä, lapinuunilintuja ja pikkusirkkuja.
Kuusamossa on järjestetty
lintumaraton vuodesta 1984 lähtien. Kilpailussa 2-5-henkiset joukkueet
pyrkivät 24 tunnin aikana havaitsemaan mahdollisimman monta lintulajia. Monet
joukkueet tulevat Kuusamoon kisaamaan vuodesta toiseen. Suomalaisjoukkueiden
lisäksi kisaan osallistui tänä vuonna myös yksi joukkue Latviasta.
Kaikki tulokset
Mediatiedote 14.6.2006
Linnunpoikanen tarvitsee harvoin ihmisen apua
Monilla linnuilla ovat poikaset lähdössä pesistä juuri näinä päivinä.
Luonnossa liikkujat tapaavat usein näitä pesästä lähteneitä lintuja, joita
luullaan orvoiksi. Lähes poikkeuksetta kyseessä on kuitenkin emojen hyvin
huolehtima poikanen, joka ei tarvitse ihmisen apua.
Pikkulintujen pesintä on nyt kriittisimmässä vaiheessa, kun poikaset lähtevät
pesästä. "Poikasten lentotaidot eivät ole vielä kovin kehittyneet, joten usein
niiden luullaan vahingoittaneen itseään. Usein myös luullaan, että emot ovat
hylänneet poikaset, mutta tämäkään ei tavallisesti pidä paikkaansa, vaan emot
ovat jossakin lähistöllä etsimässä ruokaa. Parasta on jättää tällaiset
yksinäisiltäkin näyttävät poikaset rauhaan", neuvoo BirdLife Suomen tiedottaja
Lauri Hänninen.
Isojen petolintujen poikaset kehittyvät hitaammin ja ovat pesissään vielä
useita viikkoja. Sen sijaan aiemmin keväällä pesinnän aloittaneilla pöllöillä
poikaset voivat jo liikkua pesän ulkopuolella. Jos metsässä törmää pöllön
poikasiin, kannattaa kävellä paluusuuntaan kauemmaksi poikasista, sillä
esimerkiksi viirupöllöt saattavat puolustaa poikasiaan jopa hyökkäämällä ihmisen
kimppuun.
--
Tiedotteen lajit ruotsiksi: slaguggla (viirupöllö)
Mediatiedote 30.5.2006
Maanviljelijöille julkaistiin kasvitietoa
Maanviljelijöille on julkaistu opaskirjanen, jonka avulla viljelijät pystyvät
tunnistamaan maatalousympäristön kasvilajeja. Lisäksi oppaasta selviää,
millaisin hoitotoimin kasvien hyvinvointia voi maatalousympäristössä edistää.
”Monet viljelijät ovat panneet merkille, että ennen pientareita koristaneet
ahomansikat ja päivänkakkarat ovat vähentyneet. Oppaassa kerrotaan näistä
maatalousympäristön kasvilajeista ja annetaan vinkkejä niiden auttamiseen.
Toivomme, että oppaasta on iloa viljelijöille ja että se osaltaan auttaa
säilyttämään pientareiden ja niittyjen monimuotoisen kukkaloiston”, kertoo
suojelu- ja tutkimuspäällikkö Teemu Lehtiniemi BirdLife Suomesta.
Oppaan on tuottanut BirdLife Suomi yhteistyössä Maa- ja kotitalousnaisten
Keskuksen, Metsästäjäin keskusjärjestön, Suomen luonnonsuojeluliiton ja WWF
Suomen kanssa. Opas on jatkoa viime vuonne ilmestyneelle Viljelmien siipiveikot
-lintuoppaalle. Molempien oppaiden tekemiseen on saatu tukea maa- ja
metsätalousministeriön ympäristötuen koulutusmäärärahoista.
Kasvioppaassa esitellään 28 maatalousympäristön kasvilajia lyhyen tekstin ja
piirroskuvan avulla. Ilmaista 36-sivuista opasta on saatavilla sekä suomen- että
ruotsinkielisenä. Opasta jaetaan ProAgria Maaseutukeskusten
koulutustilaisuuksissa tai sen voi noutaa lähimmästä maaseutukeskuksesta.
---Ladattavat (sekä suomen- että ruotsinkieliset)
PDF-tiedostot.
Mediatiedote 24.5.2006
Arktisten lintujen muutto vauhdissa
Voimakas lounaistuuli kiihdytti arktisten sepelhanhien ohimuuttoa tänään
aamupäivällä Suomenlahdella. Hanhia havaittiin muun muassa Porvoon Söderskärillä,
jonka ohitti tunnin aikana yli 20 000 hanhea.
Viime viikkoina Suomenlahdella on muuttanut runsaasti valkoposkihanhia,
mustalintuja, alleja, ja kuikkalintuja. Valkoposkihanhien pääjoukot ohittivat
maamme kahtena edellisenä viikonloppuna. Sepelhanhia odotetaan puolestaan vielä
lisää lähipäivinä.
Arktisella alueella, Jäämeren ja Siperian rannikolla, pesivien lintujen
Suomen kautta tapahtuvaa muuttoa kutsutaan arktikaksi. Touko-kesäkuisessa
arktikassa Suomenlahden kautta muuttaa vuosittain miljoonia arktisia lintuja,
mm. alleja, mustalintuja, valkoposki- ja sepelhanhia ja kahlaajia.
Arktika on kevään näyttävin lintutapahtuma Suomessa. Lintuharrastajat
kokoontuvat Suomenlahden niemenkärkiin ja saariin seuraamaan arktisille
pesimäalueilleen kiirehtiviä lintuja. Jos sää on suosiollinen voi yhdestä
havaintopaikasta nähdä päivässä jopa kymmeniätuhansia valkoposki- ja sepelhanhia
tai satojatuhansia alleja ja mustalintuja.
Arktisen vesilintumuuton päälajit alli ja mustalintu talvehtivat eteläisellä
Itämerellä ja Pohjanmerellä. Suomen kautta muuttavat valkoposki- ja sepelhanhet
talvehtivat Pohjanmeren rannikoilla.
--
Tiedotteen lajit ruotsiksi: prutgås (sepelhanhi), vitkindad gås
(valkoposkihanhi), alfågel (alli), sjöorre (mustalintu).
Mediatiedote 6.5.2006
Lintutorneissa oli tungosta
BirdLife Suomen Tornien taisto -tapahtumaan osallistui noin 1100
lintuharrastajaa ennätyksellisesti noin 250 lintutornissa ympäri maan. Lämmin ja
aurinkoinen sää toi tapahtumalle myös mukavasti yleisöä.
Eniten lajeja, 116, havaittiin Kristiinankaupungin Siipyyssä. Sadan lajin
raja rikkoontui myös viidessä muussa tornissa: Pori Kaarluoto (111), Pori Yyteri
(105), Pyhäjoki Parhalahti (102), Pori Leveäkari (101) ja Lemu Oukkulanlahti
(100).
Torneista havaittiin keskimäärin 67 lajia. Kilpailun pohjoisimmassa tornissa
Inarin Kaamasessa havaittiin 46 lajia. Eteläisimmässä tornissa Dragsfjärdin
Morgonlandetilla havaittiin 72 lajia.
Torneista raportoituja harvinaisia lajeja olivat mm. kiljukotka,
isohaarahaukka, arosuohaukka, avosetti, lampiviklo, ruokosirkkalintu ja
sitruunavästäräkki.
Helsingin Viikissä kilpailun sponsorin Kemiran joukkue havaitsi 84 lajia.
Viereisessä tornissa BirdLife Suomen joukkue havaitsi 91 lajia. Viikin lajien
joukossa oli mm. paikan harvinainen pesimälintu sitruunavästäräkki.
Osallistujien kesken arvottu lintuharrastusvälineitä myyvän BirdLife Suomen
Lintuvarusteen 500 euron lahjakortti meni Porin Kaarluodossa kisanneelle
joukkueelle. Kemiran joukkueen lajimäärää koskevan tekstiviestikilpailun
voittajat julkaistaan ensi viikon aikana.
Tornien taisto on vuodesta 1994 järjestetty leikkimielinen kilpailu, jossa
joukkueet pyrkivät havaitsemaan mahdollisimman monta lintulajia lintutornista
kahdeksan tunnin aikana. Samalla torneissa esitellään yleisölle lintuja ja
lintuharrastusta sekä kerätään varoja linnustonsuojeluun. Tornien taiston
järjestää lintuharrastajien keskusjärjestö BirdLife Suomi ja tapahtumaa
sponsoroi Kemira.
--
Tiedotteen lajit ruotsiksi: större skrikörn (kiljukotka), röd glada
(isohaarahaukka), stäpphök (arosuohaukka), skärfläcka (avosetti), dammsnäppa
(lampiviklo), vassångare (ruokosirkkalintu), citronärla (sitruunavästäräkki).
Kaikkien
osallistuneiden tornien tulokset
Mediatiedote 4.5.2006
Kottaraisilla pesänrakennusaika
BirdLife Suomen vuoden lajilla kottaraisella on meneillään pesänrakennusaika.
Viime viikkoina on pöntöt käyty tarkistamassa ja varaamassa.
Uusia kottaraisen pönttöjä kannattaa silti edelleen ripustaa. Myöhäinen pari
saattaa aloittaa pesinnän vielä tänä vuonna. Lisäksi pesimättömät nuoret linnut
tarkastelevat pönttöjä seuraavaa kesää varten. Linnut myös suosivat vanhan
näköisiä pönttöjä, minkä vuoksi aivan uusi pönttö jää usein ensimmäisenä vuonna
vaille asukkaita.
Kottarainen rakentaa pesänsä pönttöön tai puun koloon. Pesänrakennusaineena
tavallisimpia ovat heinät, lehdet, oljet ja höyhenet. Naaras munii tavallisesti
viisi munaa. Pesintä on yleensä ohi jo kesäkuussa ja poikueet alkavat kerääntyä
kesäparviin hyville ruokailumaille.
Kottaraista voi auttaa ripustamalla pesäpönttöjä avointen puisto- ja
viljelyalueiden tuntumaan. Laji karttaa metsäisiä paikkoja, missä sille ei ole
riittäviä ruokailuedellytyksiä.
Suomen kottaraiskanta on vähentynyt 1970-luvun jälkeen 90 %. Kottaraisen
ahdingon pääsyy on ruokailun kannalta tärkeiden laidunten ja niittyjen
vähentyminen.
BirdLife Suomi valitsee vuosittain lintulajin, johon vuoden aikana
kiinnitetään erityistä huomiota. Vuoden lajeja ovat olleet mm. kaulushaikara
(2005), laulujoutsen (2004) ja selkälokki (2003).
---
Tiedotteen lajit ruotsiksi: stare (kottarainen), rördrom (kaulushaikara),
sångsvan (laulujoutsen), silltrut (selkälokki)
Lisätietoja
kottaraisesta.
Lisätietoja linnunpönttöjen rakentamisesta.
Mediatiedote 2.5.2006
BirdLife toimii pikkulintujen tappamisen lopettamiseksi
Etelä-Euroopassa tapetaan edelleen laittomasti kymmeniä miljoonia
pikkulintuja joka vuosi. Myös moni suomalainen muuttolintu päättää päivänsä
laittoman tappamisen uhrina muuttomatkallaan. Ne päätyvät ruokapöytään tuoreena
tai säilykkeinä.
Pikkulintujen pyydetään laittomasti useissa Etelä-Euroopan maissa. Yleensä
näiden maiden kansallinen lainsäädäntö on asianmukainen, mutta lakia ei
noudateta, eikä sen toimeenpanoa valvota. Pyydystystä harjoitetaan sekä
liimatikuilla että verkoilla, joihin linnut houkutellaan soittamalla
ääninauhalta linnunlaulua.
Laiton metsästys on yleistä esimerkiksi Kyproksella, jossa suositun
turistikohteen Ayia Napan pohjoispuolella sijaitsee yksi tärkeimmistä
pyyntialueista. Kyproksen BirdLife on aktiivisella toiminnallaan saanut
vuosittain laittomasti metsästettävien pikkulintujen määrän putoamaan
merkittävästi, mutta lintuja pyydetään yhä miljoonia yksilöitä vuodessa.
BirdLife Suomi kerää tänä keväänä varoja Kyproksen BirdLifelle laittoman
pikkulintupyynnin vastaiseen toimintaan muun muassa ensi viikonloppuna
järjestämän Tornien taisto -tapahtuman avulla.
--
Lisäksi kuka tahansa voi auttaa BirdLife Suomea tukemaan Kyproksen BirdLifea
toiminnassa pikkulintupyynnin vähentämiseksi lahjoittamalla BirdLife Suomen
tilille Sampo 800015-2095806 (viestikenttään teksti Kypros). BirdLife Suomi
toimittaa kertyneet varat Kyproksen BirdLifelle käytettäväksi pikkulintujen
pyynnin vastaiseen toimintaan. Muuttolintumme tarvitsevat suojelua myös
rajojemme ulkopuolella.
Rahankeräyslupa OKU1449A
---
Lisätietoja
Mediatiedote 2.5.2006
Ensi lauantaina kevään odotetuin lintutornitapahtuma
BirdLife Suomen järjestämä Tornien taisto tarjoaa jokaiselle linnuista
kiinnostuneelle mahdollisuuden tutustua lintuihin ja lintuharrastukseen
lauantaina 6. toukokuuta 250 lintutornissa kautta maan. Tänä vuonna osallistuvia
lintutorneja on enemmän kuin koskaan aiemmin.
Torneissa joukkueet pyrkivät havaitsemaan mahdollisimman monta lintulajia klo
05–13. Samalla torneissa esitellään yleisölle lintuja ja lintuharrastusta.
Osalla
torneista esittäytyvät BirdLife Suomen jäsenyhdistykset.
Tornien taiston tulokset julkaistaan näillä sivuilla lauantaina 6.5.
viimeistään klo 18.00.
Kilpailulla kerätään varoja linnustonsuojeluun. Tänä vuonna varoja käytetään
mm. Kyproksella tapahtuvan laittoman pikkulintupyynnin vastaiseen työhön.
Tornien taiston järjestää lintuharrastajien keskusjärjestö BirdLife Suomi ja
tapahtumaa sponsoroi Kemira.
Tornien taisto -tapahtuman yhteydessä Helsingin Viikin Keinumäessä on
opastettuja linturetkiä (klo 10, 11 ja 12) sekä kiikari- ja kaukoputkiesittely
(klo 9-13). Paikkana on Keinumäen lintutorni (Eniron puhelinluettelon kartta s.
53: DN/80, autot Gardenian parkkipaikalle, Koetilantie 1, josta kylttiopastus
tornille). Järjestää BirdLife Suomi. Vapaa pääsy.
--
Lisätietoja
Mediatiedote 26.4.2006
Maailman lintujen suomenkielinen nimistö päivitettiin
BirdLife Suomen nimistötoimikunnan päivittämä lista maailman lintulajien
suomenkielisistä nimistä on julkaistu tänään BirdLife Suomen ja
Luonnontieteellinen keskusmuseon verkkosivuilla. Uudessa nimistössä on 194
heimon, 1227 suvun ja 9740 lajin nimet. Verrattuna edelliseen, seitsemän vuotta
sitten julkaistuun nimistöön uusia tai muutettuja nimiä on 2086, joista noin 820
on lajinimiä.
Päivitys tehtiin, koska tiedot lintujen sukulaisuussuhteista ovat
tarkentuneet. Vanhasta nimistöstä katosi noin 300 lajia, joista enimmät
tulkitaan nykyisin alalajeiksi, ja sinne tuli noin 500 uutta lajia, joista
useimpia oli ennen pidetty alalajeina. Lisäksi vanhoihin suomenkielisiin nimiin
tehtiin noin 300 muutosta.
Pääosa muutoksista koskee lintuja, joita ei ole tavattu Suomessa. Uusi
luettelo sisältää vain muutamia Suomessa tavattuja lajia, joita ei löydy
edellisestä luettelosta. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi amerikantavi (Anas
carolinensis), aroharmaalokki (Larus cachinnans), etelänharmaalokki (Larus
michahellis) ja etelänisolepinkäinen (Lanius meridionalis).
Uuden nimistön tieteelliset ja englanninkieliset nimet ja lajien järjestys
perustuvat teoksen ”The
Howard and Moore Complete Checklist of the Birds of the World” kolmanteen
painokseen, joka julkaistiin vuonna 2003. Lisäksi länsipalearktisen alueen
lajiston osalta teoksen tietoja on täydennetty Euroopan rariteettikomiteoiden
yhteistyöelimen AERC:n taksonomisen komitean TAC:n suositukseen perustuen (www.aerc.eu).
Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen (SLY) kolme nimistötoimikuntaa toimivat
vuosina 1981-1992, 1993-1999 ja 1999. Niiden tehtävänä oli laatia suomenkieliset
nimet maapallon linnuille. Ensimmäinen luettelo julkaistiin Otavan lintutieto
kirjan yhteydessä vuonna 1992, ja se sisälsi nimet 183 heimolle, 1138 suvulle ja
9300 lajille. Toisessa luettelossa vuodelta 1999 olivat 177 heimon ja 9500 lajin
nimet.
Kun SLY lopetti toimintansa, nimistötyö siirtyi BirdLife Suomen asettamalle
toimikunnalle, joka tarkasti ja täydensi nimet vuosina 2004-2006.
---
Nimistön uusin versio
Mediatiedote 24.4.2006
Suomesta löytyi 700 ruskosuohaukkareviiriä
Lintuharrastajat löysivät Suomesta viime kesänä lähes 700
ruskosuohaukkareviiriä, selviää BirdLife Suomen ”Vuoden laji 2005” -hankkeen
tuloksista. Viime vuonna lajin esiintyminen kartoitettiin hyvin kattavasti.
Ennen tätä maamme ruskosuohaukkojen määrä oli arvioitu 400-500 pariksi.
Ruskosuohaukka on runsastunut selvästi 1980-luvun jälkeen.
Ruskosuohaukan kanta on runsastunut viime vuosina etenkin maamme sisäosien
ruovikkoisilla kosteikoilla. Merenrannikolla laji on kuitenkin vähentynyt
Perämerta lukuun ottamatta. Ruskosuohaukkareviirejä löytyi eniten
Pohjois-Pohjanmaalta (75), Pohjois-Karjalasta (60) ja Päijät-Hämeestä (58).
Pesintöjä varmistettiin koko maasta 319.
BirdLife Suomi valitsee vuosittain lajin, johon kiinnitetään erityistä
huomiota. Vuonna 2005 lajeja oli kaksi, ruskosuohaukan lisäksi kaulushaikara.
Vuoden lajeja ovat olleet myös selkälokki (2003) ja laulujoutsen (2004). Vuoden
2006 laji on kottarainen.
---
Tiedotteen lajit ruotsiksi: brun kärrhök (ruskosuohaukka), rördrom
(kaulushaikara), silltrut (selkälokki), sångsvan (laulujoutsen), stare
(kottarainen).
Lisätietoja
Mediatiedote 12.4.2006
Ylilyöntejä vältettävä lintuinfluenssan torjunnassa
Lintuinfluenssaa suurempi uhka Suomen luonnonvaraisille linnuille on ihmisten
liiallinen tautipelko ja sen seuraukset. Esimerkkejä turhista ja tuomittavista
keinoista ”torjua” lintuinfluenssaa ovat pikkulintujen talviruokintakiellot,
pihapönttöjen vähentäminen ja muuttolintujen hätistäminen niiden
levähdyspaikoilla. Viranomaisten taholta tehdyt tarpeettomat kiellot lietsovat
tautipelkoa.
”On kummallista, että esimerkiksi pikkulintujen talviruokintakieltoa on
perusteltu lintujen suojelulla. Tällaisesta kiellosta ihmiset saavat väärän
viestin pikkulintujen vaarallisuudesta ja saattavat ryhtyä linnuille
vahingollisiin toimiin”, sanoo suojelu- ja tutkimuspäällikkö Teemu Lehtiniemi
BirdLife Suomesta.
BirdLife Suomen mielestä lintujen talviruokintaa ei ole syytä lopettaa, jos
olosuhteet ovat vielä talviset. Ruokintapaikan hygieniasta tulee huolehtia
salmonellavaaran vuoksi. Jos käsittelee lintujen ulosteiden tahrimia
ruokintavälineitä, tulee käyttää hanskoja ja pestä kädet jälkeenpäin.
Linnunpönttöjä voi ripustaa pihapiiriin myös tänä keväänä aivan kuten
aikaisemminkin. On myös syytä muistaa, että kaikki lintulajimme ovat
rauhoitettuja pesimäaikana ja lintujen häirintä on luonnonsuojelulailla
kielletty.
Muuttolinnut eivät aiheuta ihmiselle merkittävää terveydellistä uhkaa
Suomeen voi saapua muuttolintuja, joilla on H5N1-lintuinfluenssatartunta.
Valtaosa lähes 100 miljoonasta pesimälinnustamme tulee silti olemaan terveitä.
Terve lintu ei aiheuta tartuntavaaraa.
Virustartunnan saaneen linnun ihmiselle aiheuttama tartuntavaara on erittäin
pieni, ja se on helppo välttää: Sairaiden tai kuolleiden lintujen koskettelua
tulee välttää. Jos lintuihin joutuu koskemaan, on hyvä käyttää hanskoja ja pestä
kädet jälkeenpäin, kuten moni on tehnyt aikaisemminkin.
Maailmalta ei tunneta yhtään tapausta, jossa ihminen olisi saanut
H5N1-tartunnan suoraan luonnonvaraisesta linnusta. Tartunnat on saatu sairaan
siipikarjan kautta.
Lisätietoja BirdLife Suomen
lintuinfluenssasivulta
Mediatiedote 7.4.2006
Lintujen kevätmuutto vilkastui
BirdLife Suomen keräämien tietojen mukaan liikkeellä on viime päivinä ollut
etenkin haahkoja, harmaalokkeja, sepelkyyhkyjä, kiuruja ja pulmusia.
Vesilintumuutto on rannikoilla jo vauhdissa, mutta sisämaassa sulapaikkojen
vähyys vielä hidastaa vesilintujen runsastumista. Lukumääräisesti eniten on
havaittu haahkoja, joita on muuttanut länsirannikolla parhaina päivinä jo
muutamia tuhansia kohti pohjoista. Hankoniemellä lepäilee satoja kyhmyjoutsenia
ja telkkiä.
Lapin pesimälintu pulmunen on ollut monin paikoin viime päivien näkyvin
muuttolintu. Pelloilla ja teiden varsilla parvissa liikkuvat mustavalkeat linnut
on helppo huomata. Suurimmissa parvissa on ollut jopa tuhat lintua.
Varsinais-Suomen ja Uudenmaan pelloilta on laskettu myös runsaasti kiuruja.
Ensimmäiset kurjet ovat ennättäneet ainakin Etelä-Pohjanmaalle asti. Kurkiparvet
ovat olleet kuitenkin vielä pieniä.
Lähipäivinä vallitsevat kevätmuutolle edulliset etelänpuoleiset tuulet. Tosin
viileä lämpötila ja mahdollinen sumu voivat hillitä lintujen muuttohaluja.
Muuttolintuja näkee parhaiten peltojen pälvillä ja vesistöjen sulapaikoilla.
Seuraavaksi odotetaan peippojen ja rastaiden yleistymistä sekä kurkien
päämuuttoa.
Tänä vuonna muuton alkua viivästytti kylmä maaliskuu ja ennen maaliskuun
loppua meille oli saapunut monesta lajista vain yksittäisiä tunnustelijoita.
---Tiedotteen lajit ruotsiksi: ejder (haahka), gråtrut (harmaalokki),
ringduva (sepelkyyhky), sånglärka (kiuru), snösparv (pulmunen), knölsvan
(kyhmyjoutsen), knipa (telkkä), trana (kurki), bofink (peippo), storskrake
(isokoskelo), sångsvan (laulujoutsen), skogsduva (uuttukyyhky), råka
(mustavaris) ja nordsångare (lapinuunilintu).
Mediatiedote 26.3.2006
Maalle uusi lintulaji kävi salaa Suomessa
Ahvenanmaalla yli kahdeksan vuotta sitten rengastettu lintu on paljastunut
aavikkokultarinnaksi (Hippolais rama), joka on maallemme uusi lintulaji.
Nyt maassamme on havaittu 449 lintulajia.
Lokakuun 9. päivä vuonna 1997 turkulaiset lintuharrastajat Rurik Baarman,
Hannu Hilke, Rolf Karlson ja Timo Nurmi rengastivat Ahvenanmaan länsipuolella
sijaitsevalla Signilskärin lintuasemalla pikkulinnun, jota he – ja kaikki muut –
luulivat Suomessa hyvin harvalukuisena pesiväksi pikkukultarinnaksi.
Kun vuonna 2003 otettiin käyttöön yhteiseurooppalaiset suositukset lintujen
luokittelusta, ennen pikkukultarinnan alalajina pidetystä aavikkokultarinnasta
tuli oma lajinsa. Tällöin BirdLife Suomen rariteettikomitea päätti tutkia
uudestaan kaikki maamme pikkukultarintahavainnot. Tarkistuksessa keskityttiin
seitsemään aiemmin hyväksyttyyn syyshavaintoon, sillä Euroopan
aavikkokultarintahavainnot ovat lähes poikkeuksetta koskeneet syksyisiä lintuja.
”Yllätys oli silti suuri, kun Signilskärin linnun ulkonäkö ja mittatiedot
sopivatkin erittäin harvinaiseen aavikkokultarintaan”, sanoo rariteettikomitean
jäsen Jyrki Normaja.
Ennen tänään tehtyä päätöstä hyväksyä aavikkokultarinta maamme
lintulajiluetteloon komitean jäsenet olivat tutustuneet lajeihin luonnossa
Kazakstanissa ja Kirgisiassa sekä Ison-Britannian luonnontieteellisen museon
laajoissa kokoelmissa. Lisäksi asiasta konsultoitiin useita ulkomaisia
asiantuntijoita.
Aavikkokultarinta on pieni harmaanruskea hyönteissyöjälintu, joka pesii
Kazakstanin keski- ja eteläosista Luoteis-Kiinaan sekä paikoitellen
Persianlahden alueella, Iranissa, Afganistanissa ja Pakistanin pohjoisosissa.
Laji talvehtii Intian niemimaalla. Euroopasta tunnetaan vain noin viisitoista
havaintoa.
BirdLife Suomen rariteettikomitea ylläpitää luetteloa Suomessa tavatuista
lintulajeista ja tarkastaa kaikki Suomessa tehdyt valtakunnallisesti harvinaiset
lintuhavainnot. Komitea arvioi, ovatko määritysperusteet riittävät ja onko lintu
luonnonvaraisesti harhautunut.
---
Tiedotteen lajit ruotsiksi: saxaulsångare (aavikkokultarinta) ja stäppsångare
(pikkukultarinta).
Valokuva Signilskärin aavikkokultarinnasta.
Aiheesta julkaistaan artikkeli toukokuussa ilmestyvässä BirdLife Suomen
Linnut-lehdessä
2/2006.
Mediatiedote
21.3.2006
Nyt on aika lähteä pöllöretkelle
BirdLife Suomen keräämien tietojen mukaan pöllökeväästä on tulossa monin
paikoin erittäin hyvä. Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla pöllöjä on havaittu
paremmin kuin vuosiin. Pöllöjä on runsaasti myös Pohjois-Pohjanmaalla,
Suomenselällä, Etelä-Savossa, Etelä-Karjalassa, Länsi-Uudellamaalla ja
Kymenlaaksossa.
Satakunnassa, Kainuussa, Kuusamossa ja Lapissa pöllötilanne ei vaikuta yhtä
lupaavalta. Toisaalta etenkin maan pohjoisosissa kova pakkanen on vielä
hillinnyt pöllöjen soidinaktiivisuutta.
Eteläisessä Suomessa ovat helmi-, lehto- ja viirupöllöt sekä huuhkajat jo
laajalti äänessä. Tuttuun tapaan eniten on kuultu helmipöllöjä.
Pohjois-Pohjanmaalla pöllöretkeilijöitä ovat ilahduttaneet viime syksyn
vaelluksen myötä alueelle jääneet hiiripöllöt.
Pöllöjen soidinaktiivisuus kiihtyy, kun kevät edistyy ja lämpötila nousee.
Varmimmin pöllöt ovat äänessä kirkkaana ja tyynenä iltana. Niitä kuulee
parhaiten peltojen rikkomilla metsäalueilla. Varpuspöllö ja huuhkaja ovat
yleensä innokkaimmin äänessä heti hämärän laskeuduttua ja uudestaan aamuyöllä
ennen päivän valkenemista. Helmi- ja viirupöllö huutelevat pimeässäkin.
Pöllöjen vuosittaista määrää säätelee pikkunisäkkäiden määrä. Useimmat
pöllölajimme käyttävät pääravinnokseen pikkunisäkkäitä, myyriä ja hiiriä.
Keskimäärin Suomen yleisimmät pöllölajit ovat helmipöllö (15 000 paria),
varpuspöllö (10 000), sarvipöllö (5000) ja suopöllö (5000).
--
Tiedotteen lajit ruotsiksi: pärluggla (helmipöllö), kattuggla (lehtopöllö),
slaguggla (viirupöllö), berguv (huuhkaja), hökuggla (hiiripöllö), sparvuggla
(varpuspöllö), hornuggla (sarvipöllö) ja jorduggla (suopöllö).
Lisätietoja: BirdLife Suomen
Lintutilannesivu
Mediatiedote 19.3.2006
Pirkanmaalta vuoden lintuyhdistys
Vuoden lintuyhdistykseksi on valittu Pirkanmaan Lintutieteellinen yhdistys ry
(PiLY). Valinta julkistettiin tänään BirdLife Suomen edustajiston kokouksessa
Lohjalla.
Valinnan perusteina olivat Pirkanmaan Lintutieteellisen yhdistyksen
monipuolinen julkaisutoiminta, kattava suojelutoiminta ja aktiivinen
osallistuminen BirdLife Suomen toimintaan, mm. valtakunnallisen
havaintojärjestelmän kehittämiseen.
Pirkanmaan Lintutieteellinen yhdistys on perustettu vuonna 1970. Yhdistyksen
toimialueena on Pirkanmaan maakunta. Lintuhavaintojen keruu on yksi yhdistyksen
tärkeimmistä toimintamuodoista. Lisäksi yhdistys julkaise Lintuviesti-lehteä,
järjestää esitelmätilaisuuksia ja linturetkiä sekä ylläpitää lintuasemaa
Kangasalan Kirkkojärvellä. Yhdistys on ollut erityisen aktiivinen
metsiensuojelussa.
BirdLife Suomi on maamme lintuyhdistysten keskusjärjestö, joka edistää
lintujen suojelua, tutkimusta ja lintuharrastusta. BirdLife Suomi on osa
maailmanlaajuista linnustonsuojelujärjestö BirdLife Internationalia.
BirdLife Suomi on nimennyt ”Vuoden lintuyhdistyksen” vuodesta 1980 alkaen.
---
Lisätietoja
Pirkanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen
www-sivut
Mediatiedote 19.3.2006
Vuoden retkikummit Varsinais-Suomesta
BirdLife Suomen Vuoden retkikummeiksi on valittu Arto Kalliola ja Hannu
Allonen Turun Lintutieteellisestä Yhdistyksestä.
Retkikummit ovat BirdLife Suomen jäsenyhdistyksissä toimivia aktiivisia
lintuharrastajia, jotka järjestävät linturetkiä yleisölle. Retkikummitoiminta
tarjoaa aloittelijoille hyvän mahdollisuuden päästä sisälle lintuharrastuksen
saloihin.
Arto Kalliola ja Hannu Allonen ovat toimineet retkikummeina marraskuusta 2004
lähtien. He aloittivat Turun Ruissalossa yleisölle suunnatut lintukävelyt, joita
tänäkin vuonna järjestetään kerran kuukaudessa. Lintukävelyt ovat olleet
erittäin suosittuja – parhaimmillaan niillä on ollut osallistujia yli 50.
”Lintukävelyt ovat selvästi pudottaneet ihmisten kynnystä lintujen
tarkkailuun. Mukana on ollut innokkaita osallistujia pikkulapsista vanhuksiin”,
sanoo Hannu Allonen.
Yleisölle järjestettävät linturetket tuovat lintuharrastusta tutuksi sadoille
ihmisille vuosittain. Turussa lintukävelyt ovat tuoneet Turun
Lintutieteelliselle Yhdistykselle myös uusia jäseniä.
Tällä hetkellä BirdLife Suomen jäsenyhdistyksissä toimii yhteensä noin 80
retkikummia. Vuoden retkikummi valittiin nyt toista kertaa. Valinta
julkistettiin tänään sunnuntaina Lohjalla pidetyssä BirdLife Suomen edustajiston
kokouksessa.
Mediatiedote 9.3.2006
BirdLife: Lintuinfluenssa vaatii lisätutkimuksia
Tieto lintuinfluenssan esiintymisestä luonnonvaraisissa linnuissa on vielä
hyvin puutteellista. BirdLife Suomen mukaan lisää tietoa tarvitaan muun muassa
tarttumistavasta luonnonvaraisiin lintuihin, taudin itämisajasta, oireiden
vakavuudesta, lajien välisistä eroista sairastumisalttiuden suhteen ja
sairastuneiden muuttolintujen kyvystä jatkaa muuttomatkaansa. Lisäksi
tarvitsemme entistä parempaa tietoa muuttolintujen liikkeistä.
”Helmi-maaliskuussa monista Euroopan maista on löydetty H5N1-virukseen
sairastuneita luonnonvaraisia vesilintuja, mutta toistaiseksi kukaan ei tiedä
varmasti, mistä, miten ja milloin nämä linnut ovat saaneet tartunnan”, sanoo
suojelu- ja tutkimuspäällikkö Teemu Lehtiniemi BirdLife Suomesta.
Lintuharrastajat avainasemassa taudin nopeassa havaitsemisessa
Lintuinfluenssan leviämisuhan ja monien avointen kysymysten vuoksi
muuttolintujen levähdyspaikkoja on syytä tarkkailla säännöllisesti kevään
aikana. Parhaiten valvonta järjestyy käyttämällä hyväksi maamme kymmenentuhannen
lintuharrastajan ammattitaitoa ja aktiivisuutta.
Mahdollisen tautitapauksen löytyessä Suomesta on erittäin tärkeää saada
yksityiskohtaista tietoa virukseen sairastuneista linnuista sekä muista paikalla
tavatuista linnuista. Linnuista on pystyttävä määrittämään laji, ikä ja
sukupuoli. Tiedoilla voi olla merkitystä tutkittaessa ja ennustettaessa taudin
leviämistä.
BirdLife muistuttaa kuitenkin, että helpommin kuin muuttolintujen mukana
lintuinfluenssa leviää siipikarja- ja lemmikkilintukuljetusten mukana.
”Taudin torjunnassa tulee ottaa muuttolinnut huomioon, mutta on vaarallista
keskittyä pelkästään muuttolintuihin, kun tiedetään että suurimmat syylliset
taudin syntyyn ja leviämiseen ovat olleet ihmisen omassa toiminnassa”,
muistuttaa Lehtiniemi.
Lisätietoja:
BirdLife Suomen kokoama tietopaketti lintuinfluenssasta
Mediatiedote 7.3.2006
Kaulushaikaroita ennätysmäärä
Suomesta löytyi viime kesänä noin 1000 kaulushaikarareviiriä, selviää
BirdLife Suomen ”Vuoden laji 2005” -hankkeen tänään julkaistuista tuloksista.
Ennen tätä maamme kaulushaikaroiden määrä oli arvioitu vain noin 400 reviiriksi.
Viime vuonna lajin esiintyminen kartoitettiin ensi kertaa kattavasti.
Kaulushaikara on myös runsastunut vesistöjen rehevöitymisen ja mahdollisesti
ilmaston lämpenemisen myötä.
Lajin pesinnöille sopivimmat vesistöt sijaitsevat sisämaassa.
Kaulushaikarareviirejä löytyi eniten Pohjois-Savosta (113), Päijät-Hämeestä (99)
ja Kymenlaaksosta (90). Laji alkoi pesiä maassamme vasta 1900-luvun alussa.
Lapista laji puuttuu edelleen.
Piilottelevan kaulushaikaran pesälöytöjä ja poikasrengastuksia kertyi
tehoseurannan vuoksi enemmän kuin koskaan. BirdLife Suomen vuoden 2005 lajin
hankekoordinaattorin Petri Parkon mukaan kaulushaikaran ekologiasta tiedetään
vähän. ”Viime kesä lisäsi maamme kaulushaikarakannan pesintätapojen tietämystä
merkittävästi”, sanoo Parkko.
BirdLife Suomi valitsee vuosittain lajin, johon kiinnitetään erityistä
huomiota. Vuoden lajeja ovat olleet mm. selkälokki (2003) ja laulujoutsen
(2004). Vuoden 2006 laji on kottarainen.
Kaulushaikaravuoden täydelliset tulokset julkaistaan ensi kesänä ilmestyvässä
BirdLife Suomen
Linnut-vuosikirja 2005 -julkaisussa.
Tiedotteen lajit ruotsiksi: rördrom (kaulushaikara), silltrut (selkälokki),
sångsvan (laulujoutsen), stare (kottarainen).
Perustietoa
kaulushaikarasta
Mediatiedote 14.2.2006
Etelä-Suomen metsiensuojelu sai omat verkkosivut
Etelä-Suomen metsiensuojelun verkkosivut avattiin tänään Ystävänpäivänä.
Sivuilla kerrotaan eteläsuomalaisten metsien suojelun tarpeista ja
mahdollisuuksista sekä esitellään 17 suojelematonta, luonto- tai
virkistysarvoltaan tärkeää metsäkohdetta. Sivut on laadittu kuuden
ympäristöjärjestön yhteistyönä.
Sivuston tarkoituksena on kertoa siitä, millaiset metsät ovat Etelä-Suomen
metsäluonnon monimuotoisuudelle arvokkaita, sekä esitellä sellaisia
luontokohteita ja aluekokonaisuuksia, joiden suojeluun on lähivuosina syytä
ryhtyä.
Suojelua tarvitsevat esimerkkikohteet esitellään kartoin ja kuvin. Komeisiin
metsämaisemiin mielivä löytää kohteisiin myös retkeilyohjeet. Noin puolet näistä
metsistä on jo nykyisellään luontoarvoiltaan ja lajistoltaan edustavia, mutta
useat laajemmista kohteista eli metsämantereista sisältävät kuitenkin
merkittäviä määriä talousmetsiä ja ojitettuja soita. Niiden suojelussa keskeistä
ovat erilaiset ennallistamistoimenpiteet.
Valtion, yhtiöiden tai yhteisöjen omistamien kohteiden osalta sivuilla kävijä
voi vedota metsäkohteen säilyttämisen puolesta suoraan omistajiin. Näitä ovat
mm. valtion metsiä hallinnoiva Metsähallitus, metsäyhtiö UPM-Kymmene sekä useat
kunnat. Näin luontojärjestöt haluavat muistuttaa siitä, että tulevaisuuden
metsiensuojelua voidaan edistää myös muiden kuin yksityisten metsänomistajien
toimesta.
Metsäluonto on monimuotoisinta juuri eteläisessä Suomessa, eikä pelkästään
Pohjois-Suomen metsiensuojelu auta suurta osaa uhanalaisesta metsälajistostamme.
Tilanne on huolestuttava erityisesti siksi, että metsiin kohdistuvat
käyttöpaineet ovat etelässä suuret. Suojelualueiden ulkopuolella hakkuut ovat
voimakkaita ja kohdistuvat usein arvokkaimpiin metsiin, kuten vanhoihin
kuusivaltaisiin metsiin. Myös rakentaminen uhkaa monia alueita.
Riittävän laajojen ja vetovoimaisten luontokohteiden suojeluverkosto
mahdollistaa myös metsien monipuolisen virkistyskäytön. Lisäksi metsätalouden ja
rakentamisen ulkopuolella säästettävät laajemmat luontokohteet auttavat
luontomatkailuun suuntautuneita matkailuyrittäjiä. Tällaisten alueiden vähyys on
tällä hetkellä yksi niistä syitä, joiden vuoksi luontomatkailun räjähdysmäisestä
kasvusta on päässyt hyötymään lähinnä Lappi.
Verkkosivut ovat toteuttaneet Luonto-Liitto, BirdLife Suomi, Greenpeace, Maan
ystävät, Natur och Miljö sekä Suomen luonnonsuojeluliitto.
Etelä-Suomen metsiensuojelun verkkosivut ovat osoitteessa:
www.etelasuomenmetsat.fi
Mediatiedote 14.2.2006
Pihabongaus ylitti odotukset
BirdLife Suomen ensimmäistä kertaa järjestämään Pihabongaukseen
osallistuttiin innokkaasti ympäri Suomen. Yli 7000 ihmistä tarkkaili tammikuun
viimeisenä viikonloppuna lintuja yli 4800 pihalla. Yhteensä lintuja nähtiin
lähes 200 000 yksilöä ja lajeja satakunta.
Yleisimmät, eli useimmilla pihoilla havaitut, siivekkäät olivat talitiainen,
sinitiainen ja harakka. Runsaimmat ilmoitetut lajit olivat puolestaan
keltasirkku, talitiainen ja viherpeippo. Pirteä pyrstötiainen ilahdutti 227
pihalla. Pyrstötiainen on laji, joka on vasta viime vuosina alkanut käydä
ruokinnoilla ja jonka esiintymisessä on paljon vaihtelua vuosien välillä.
Ainoa Suomessa pesivä vihreäselkäinen tikka, harmaapäätikka, havaittiin
peräti yli 200 pihalla. Laji pesii melko harvalukuisena meillä keskittyen
Lounais-Suomeen.
Tuttu kesälintu peippo tavattiin yli sadalla pihalla. Peippo on maamme
toiseksi runsain pesimälintu, mutta se talvehtii vain satunnaisesti Suomessa.
Muita satunnaistalvehtijoita olivat mm. rautiainen kahdeksalla ja mustapääkerttu
kahdella pihalla.
Petolinnuista tavallisin oli odotetusti varpushaukka, joka havaittiin 170
pihalla. Varpuspöllö oli puolestaan ilmestynyt pikkulintujahtiin 31 pihalle.
Keskimäärin osallistuneilla pihoilla nähtiin alle kymmenen lajia.
Harvinaisimman linnun titteli meni närpiöläisellä ruokinnalla nähdylle
siperialaiselle mäntysirkulle.
Nyt ensimmäistä kertaa Suomessa järjestetyssä Pihabongauksessa oli ideana
tarkkailla tunnin ajan lintuja omalla kotipihalla tai sen läheisyydessä.
Pihabongauksen päätarkoituksena oli saada yleisö mukaan tarkkailemaan talvisia
kotipihan lintuja.
Seuraavan kerran pihabongataan vuoden kuluttua 27.–28.1.2007.
Tarkemmat tulokset
Mediatiedote 8.2.2006
Kottarainen etsii asuntoa
BirdLife Suomen vuoden 2006 laji on kottarainen. Suomen kottaraiskanta on
vähentynyt 1970-luvun jälkeen 90 %. Kottaraisen ahdingon pääsyy on ruokailun
kannalta tärkeiden laidunten ja niittyjen vähentyminen.
Kottaraista voi auttaa ripustamalla pesäpönttöjä avointen puisto- ja
viljelyalueiden tuntumaan. Kottarainen alkaa pesiä huhtikuussa, joten oikea aika
tehdä pönttöjä on juuri nyt.
Nyt on myös hyvä aika tarkistaa vanhojen linnunpönttöjen kunto ja puhdistaa
ne. Pönttöihin kertyneet vanhat pesät kannattaa kerätä paperipussiin ja polttaa,
jotta pesäloiset tuhoutuisivat. Pöllöillä on kohta jo pesintä käynnissä, joten
niiden pöntöt pitää jättää rauhaan.
Kottaraisen lisäksi muillakin kololinnuilla on pulaa pesimäpaikoista, sillä
nykymetsissä on vähän lahopuita ja luonnonkoloja. Ilman pönttöjä moni lintulaji
olisi nykyistä harvinaisempi. Pikkulintujen lisäksi pöntöissä pesivät telkkä ja
isokoskelo sekä monet pöllöt.
Pönttöjen ripustamiseen tarvitaan maanomistajan lupa.
BirdLife Suomi valitsee vuosittain lintulajin, johon vuoden aikana
kiinnitetään erityistä huomiota. Vuoden lajeja ovat olleet mm. kaulushaikara
(2005), laulujoutsen (2004) ja selkälokki (2003).
---
Tiedotteen lajit ruotsiksi: stare (kottarainen)
Lisätietoja
kottaraisesta.
Lisätietoja linnunpönttöjen rakentamisesta.
Mediatiedote 30.1.2006
Pihabongauksesta Suomen suurin lintutapahtuma
BirdLife Suomen järjestämään Pihabongaukseen osallistuttiin innokkaasti
ympäri Suomen. Alustavien tulosten mukaan noin 5000 ihmistä tarkkaili
vaaliviikonloppuna lintuja yli 3000 pihalla Hangosta Utsjoelle. Luvut kasvavat,
kun postikorteilla havaintojaan ilmoittaneet saadaan mukaan.
Alustavien tietojen mukaan yleisimmät kiikareihin osuneet siivekkäät olivat
talitiainen (96 % pihoista), sinitiainen (83 %) ja harakka (69 %). Runsaimmat
ilmoitetut lajit olivat puolestaan keltasirkku (yhteismäärä yli 22 000 yksilöä),
talitiainen (lähes 21 000) ja viherpeippo (yli 14 000).
Kuluvana talvena havaittu pyrstötiaisten runsaus tuli esiin myös
Pihabongauksessa, kun laji havaittiin yli sadalla pihalla. Myös harvalukuisia
harmaapäätikkoja nähtiin ilahduttavasti yli sadalla pihalla. Petolinnuista
tavallisin oli odotetusti varpushaukka, joka havaittiin joka 30:nnellä pihalla.
Keskimäärin osallistuneilla pihoilla nähtiin alle kymmenen lajia.
Harvinaisimman linnun titteli meni närpiöläisellä ruokinnalla jo kaksi viikkoa
viihtyneelle siperialaiselle mäntysirkulle.
”Olemme osallistujamäärään erittäin tyytyväisiä. Saamamme palautteen mukaan
moni on kaivannut juuri tällaista jokaiselle linnuista kiinnostuneelle sopivaa
tapahtumaa”, sanoo toiminnanjohtaja Mika Asikainen BirdLife Suomesta.
”Tapahtumasta tulee varmasti vuosittainen”, vakuuttaa Asikainen.
Viikonlopun Pihabongaus-havaintoja otetaan vastaan vielä perjantaihin 3.
helmikuuta asti joko tällä
lomakkeella tai postikortilla BirdLife Suomi, PL 1285, 00101 Helsinki.
Lopulliset tulokset julkaistaan helmikuun puolivälissä BirdLife Suomen
www-sivuilla ja Tiira-lehdessä.
Nyt ensimmäistä kertaa Suomessa järjestetyssä Pihabongauksessa oli ideana
tarkkailla tunnin ajan lintuja omalla kotipihalla tai sen läheisyydessä.
Pihabongauksen päätarkoituksena oli saada yleisö mukaan tarkkailemaan talvisia
kotipihan lintuja. Tapahtuma on tarkoitus toistaa vuoden kuluttua.
Mediatiedote 23.1.2006
Viikonloppuna koko Suomi katsoo pihalintuja
Lintuharrastajien keskusjärjestö BirdLife Suomi kutsuu kaikki linnuista
kiinnostuneet osallistumaan omilla pihoillaan Pihabongaus-tapahtumaan ensi
viikonloppuna 28.-29.1. Tapahtumassa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla
kotipihalla tai sen läheisyydessä joko lauantaina 28. tai sunnuntaina 29.
tammikuuta ja ilmoitetaan havainnot BirdLife Suomelle.
Pihabongauksen päätarkoituksena on saada yleisö mukaan tarkkailemaan talvisia
kotipihan lintuja. Samalla välitetään tietoa lintujen suojelusta ja
talviruokinnasta sekä kerätään arvokasta tietoa maamme talvisesta linnustosta.
Osallistuneiden kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja. BirdLife Suomi
julkaisee www-sivuillaan alustavaa tietoa Pihabongauksen tuloksista 30.1. ja
tarkemmat tulokset 17.2.
Tapahtuma järjestetään Suomessa ensimmäistä kertaa, mutta siitä on tarkoitus
tehdä vuosittainen. Idea on lainattu Isosta-Britanniasta, missä sikäläinen
BirdLife (RSPB) on yli 25 vuoden ajan järjestänyt ”The Big Garden Birdwatch”
-tapahtumaa. Tapahtuma on saavuttanut suuren suosion, ja vuonna 2005 siihen
osallistui lähes 400 000 ihmistä. Säännöllisyyden ja suuren osallistujamäärän
ansiosta tapahtuman avulla on saatu myös hyödyllistä tietoa tiettyjen lajien
kannanvaihteluista.
Mediatiedote 13.1.2006
BirdLife: Muuttolinnut tuskin tuovat lintuinfluenssaa
Suomeen
BirdLife Suomi muistuttaa, että lintuinfluenssan saapuminen Suomeen
kevätmuuttajien mukana on erittäin epätodennäköistä.
Muuttolintujen osuutta H5N1-viruksen leviämisessä alueelta toiselle ei ole
todistettu. Lintujen syysmuutto päättyi kaikissa maanosissa, mutta
lintuinfluenssa ei levinnyt lintujen talvehtimisalueille Afrikkaan tai Intiaan,
vaikka näille alueille muutti satoja miljoonia lintuja. Turkissakin tauti levisi
laajasti vasta talvella, aikaan, jolloin muuttolinnut eivät liiku.
Lintuinfluenssan todennäköisempiä leviämistapoja ovat lailliset ja laittomat
siipikarjakuljetukset, siipikarjatuotteiden kuljetukset sekä lemmikkilintujen
kuljetukset.
”Näyttää siltä, että monissa maissa muuttolinnuista on tehty syntipukkeja,
vaikka todelliset syyt taudin leviämiseen ovat ihmisten omassa toiminnassa”,
sanoo suojelu- ja tutkimuspäällikkö Teemu Lehtiniemi BirdLife Suomesta.
Toistaiseksi havainnot viittaavat siihen, että H5N1-virus tappaa tartunnan
saaneet muuttolinnut niin nopeasti, että ne eivät pysty lentämään pitkiä
matkoja.
BirdLife Suomen mielestä muuttolintujen merkitys taudin leviämisessä vaatii
lisätutkimuksia. BirdLife Suomi kannattaa maa- ja metsätalousministeriön
valmistelemia ohjeita siipikarjan ja luonnonvaraisten lintujen erillään
pitämisestä, sillä tämä suojelee myös luonnonvaraisia lintuja.
Luonnossa liikkujien on hyvä ilmoittaa viranomaisille, jos havaitsevat suuren
määrän kuolleita lintuja, sillä aina kun suuri määrä lintuja kuolee, on
tarpeellista selvittää tapahtuman syy. Kuolleita tai sairaita lintuja ei pidä
käsitellä, jo muidenkin tautien välttämiseksi, ilman hanskoja.
--
Lisätietoja
BirdLife Suomen kokoama tietopaketti lintuinfluenssasta
Mediatiedote 2.1.2006
Suomalainen nähnyt 5000 lajia
Savonlinnalainen Petri Hottola on ensimmäisenä suomalaisena lintuharrastajana
nähnyt 5000 lintulajia, puolet maailman kaikista noin 10 000 lajista.
Viidestuhannes laji oli isopeukaloinen (Campylorhynchus chiapensis), jonka
Hottola onnistui tavoittamaan Meksikon Puerto Aristassa, Tyynenmeren rannikolla
joulun alla.
Maailmassa on tällä hetkellä vain noin 50 vähintään 5000 lintulajia nähnyttä
henkilöä. Monet heistä toimivat kansainvälisten lintumatkatoimistojen
ammattimaisina oppaina. Suurin osa on kotoisin Isosta-Britanniasta tai
Yhdysvalloista, mutta joukossa on myös kolme ruotsalaista, yksi tanskalainen ja
yksi unkarilainenkin. Maailmanennätystä (8400) pitää edelleen hallussaan
Madagaskarilla 1999 linturetkellä tapaturmaisesti kuollut Phoebe Snetsinger
(USA).
Matkailualan verkostoyliopistossa Savonlinnassa yliassistenttina
työskentelevä Petri Hottola käytti tavoitteen saavuttamiseen kolme
vuosikymmentä. Hän aloitti lintuharrastuksen 70-luvun lopussa ja alkoi pian
retkeillä myös Norjassa ja Neuvostoliitossa. Tästä matkat laajentuivat Israelin,
Yhdysvaltain ja Thaimaan kautta kaikkiin maanosiin. Tällä hetkellä hän on
havainnoinut lintuja 70 valtiossa, pääasiassa Euroopan ulkopuolella, viettäen
maailmalla yhteensä 4 vuotta.
Pelkästään vuoden 2005 kuluessa Hottola havaitsi 1713 lintulajia, joka sekin
on sarjassaan uusi Suomen ennätys. Koko maailmassa tämä oli vuoden 2005
kuudenneksi paras suoritus. Eniten lintulajeja (2893) viime vuoden kuluessa
havaitsi eteläafrikkalainen Jonathan Rossouw.
---Pitempi juttu aiheesta osoitteessa
www.bongariliitto.fi
| 
In English
På svenska
