Sinisorsa on aloittanut pesinnän vuoden pimeimpinä hetkinä Espoon Suomenojalla. Voimalaitoksella työskentelevä Mika Virtanen kertoi yllättyneensä tänään, kun jaloista ponnahti lentoon naarassinisorsa. Seuraavaksi Virtanen oli vähällä astua pesän päälle. Pesässä oli yhdeksän munaa.

Sinisorsa munii yhden munan päivässä, joten muninnan on täytynyt alkaa talvipäivänseisauksen aikoihin tai aikaisemmin. Tavallisesti sinisorsan muninta alkaa Etelä-Suomessa huhtikuussa.

Talvisia pesintöjä ei aikaisemmin ole todettu sinisorsalla, ja hyvin harva muukaan laji voi aloittaa pesintäänsä keskellä talvea. Talvisia pesintöjä on todettu esimerkiksi mustarastaalla, viherpeipolla, huuhkajalla sekä lehto- ja helmipöllöllä.

Koko joulukuun jatkunut leuto sää lienee saanut sinisorsan aloittamaan pesintänsä ennätysaikaisin. Pesän lähellä on lisäksi lämmitetty öljysäiliö ja sen ympärillä vielä tuulensuojaa tarjoava betoniaita. Lähipäiviksi ennustettu pakkanen karauttanee sorsan ennätysyrityksen kiville.

Tiedotteen lajit ruotsiksi: gräsand (sinisorsa), koltrast (mustarastas), grönfink (viherpeippo), berguv (huuhkaja), kattuggla (lehtopöllö), pärluggla (helmipöllö)

LISÄTIETOJA

Leuto alkutalvi näkyy ajankohtaan nähden tavallista monipuolisempana linnustona. Erityisesti vesi- ja lokkilintuja on selvästi keskimääräistä runsaammin. Jäättömillä järvillä ja merenlahdilla on vielä runsaasti vesilintuja. Isokoskeloiden suurimmat parvet eivät ole vielä edes ehtineet Etelä-Suomeen, ja esimerkiksi joutsenia ja kanadanhanhia viipyy Suomessa vielä sadoittain.

BirdLife Suomen mukaan vesi- ja rantalintujen lisäksi tavallista enemmän on ilmoitettu muun muassa västäräkkejä, niittykirvisiä ja sinisuohaukkoja. Keskimääräistä selvästi vähemmän on ilmoitettu esimerkiksi marjalintuja, kuten räkättirastaita, tilhiä ja taviokuurnia, koska pihlajanmarjasato on niukka.

Lintujen lajikirjo on edelleen monipuolinen. Kuluvan joulukuun aikana on havaittu tähän mennessä 160 lintulajia, mikä on kymmenisen lajia enemmän kuin keskimäärin viime vuosina samaan aikaan.

Joulukuun harvinaisimmat linnut olivat vain kuusi kertaa aiemmin Suomessa havaittu punapyrstölepinkäinen, joka viipyi Oulunsalossa 3.12. saakka, sekä kashmirinuunilintu, joka löytyi itsenäisyyspäivänä Mäntyharjulta. Kumpaakaan lajia ei meillä ole aikaisemmin havaittu talvikuukausina.

Tiedotteen lajit ruotsiksi: storskrake (isokoskelo), svan (joutsen), kanadagås (kanadanhanhi), sädesärla (västäräkki), ängspiplärka (niittykirvinen), blå kärrhök (sinisuohaukka), björktrast (räkättirastas), sidensvans (tilhi), tallbit (taviokuurna), isabellatörnskata (punapyrstölepinkäinen), bergstaigasångare (kashmirinuunilinti)

LISÄTIETOJA

• Uusin lintutilanne
• Lajikohtaisia esiintymistietoja 1.–15.12.
• Tietoa talviruokinnasta
• Vinkkejä yleisimpien talvilintujemme tunnistamiseen

Linnustonsuojelujärjestö BirdLife Suomi tarjoaa mahdollisuuden osallistua suomalaisten kololintujen suojeluun lahjoittamalla joululahjaksi linnunpönttöjä.

BirdLifen asiantuntijat rakentavat ja vievät metsään lahjoitettuja pönttöjä vastaavan määrän oikeita linnunpönttöjä ennen ensi kesän pesimäkautta. Lahjoittaja saa puolestaan taiteltavan linnunpöntön muotoisen joulukortin, jonka voi antaa ystävälle, pystyttää joulupöytää koristamaan tai vaikkapa kiinnittää joulukuuseen.

Kololinnuilla on pula pesimäpaikoista, sillä nykymetsissä on liian vähän lahopuita ja luonnonkoloja. Lintujen asuntopulaa voi helpottaa pöntöillä. Ilman pönttöjä moni lintulaji olisi nykyistä harvinaisempi. Hyvin rakennettu pönttö kestää vuosikausia ja tarjoaa turvallisen kasvupaikan monelle lintupoikueelle. Talvella linnut voivat yöpyä linnunpöntöissä.

Tavallisesta peruspöntöstä poiketen BirdLife-pönttö auttaa lintujamme pesimäajan lisäksi muuttomatkoilla ja talvehtimisalueilla, sillä pönttökampanjan tuotto käytetään linnustonsuojelutyöhön.

Linnustonsuojelujärjestö BirdLife tarjoaa mahdollisuuden osallistua jouluna suomalaisten metsälintujen suojeluun lahjoittamalla linnunpönttöjä.

Lahjapöntön voi lahjoittaa linnuille osoitteessa www.birdlife.fi/lahjapontto

VALOKUVIA vapaasti julkaistavaksi aiheesta uutisoitaessa

• BirdLife Suomen pöntönmuotoinen joulukortti (Piirros: Seppo Leinonen)
• Lahjapönttö tarjoaa kodin vuosikausiksi kottaraiselle. (Kuva: Jan Södersved)

LISÄTIETOJA

tiedottaja Jan Södersved, puh. 040 555 5393
BirdLife Suomi ry

Tänään julkistetun selvityksen mukaan Itämerellä talvehtivien allien määrä on vähentynyt 65 prosenttia 1990-luvulta. BirdLife Suomi pitää Suomen metsästyspolitiikkaa vastuuttomana, koska Suomi sallii romahdusmaisesti vähentyneen allin metsästämisen keväällä.

Kaikki Itämeren maat kattava selvitys Waterbird Populations and Pressures in the Baltic Sea -selvitys osoittaa allin vähentyneen kaikkialla Itämerellä. Allikannasta on reilussa vuosikymmenessä hävinnyt lähes kolme miljoonaa yksilöä. Luvut perustuvat Itämeren rantavaltioissa vuosina 1992–1993 ja 2006–2009 tehtyihin laajoihin talviaikaisiin vesilintulaskentoihin. Laskentoja ovat koordinoineet kunkin maan parhaat merilintuasiantuntijat. Tutkimuksen on rahoittanut pohjoismaiden ministerineuvosto.

BirdLife Suomi on jo vuosia vaatinut kevätmetsästyksen lopettamista. Se on tärkeää paitsi lintujen suojelun vuoksi, myös Suomen kansainvälisen maineen kannalta: kestävän käytön vastainen kevätmetsästys on sivistysmaissa yleisesti kielletty. EU-maista muuttolintuja metsästetään keväällä vain Maltalla ja Suomessa.

BirdLife vaatii maa- ja metsätalousministeriöltä toimia kevätmetsästyksen lopettamiseksi. Itämerellä talvehtiva allikanta on taantunut niin paljon, että populaatio pitäisi määritellä uhanalaiseksi maailman luonnonsuojeluliiton IUCN:n uhanalaisuuskriteerien mukaan. Myös muiden viime vuosina julkaistujen selvitysten mukaan allikanta on romahtanut. Näitä tutkimustuloksia ei ole kuitenkaan otettu päätöksenteossa huomioon, vaikka BirdLife Suomi on toistuvasti tuonut näitä tuloksia ministeriön tietoon.

”Allin kevätmetsästys on osoitus ekologisesti kestämättömästä lintujen metsästyspolitiikasta, jossa ummistetaan silmät ikäviltä tosiasioilta harrastusmetsästyksen ja traditioiden jatkamiseksi”, kommentoi BirdLife Suomen puheenjohtaja Aki Arkiomaa.

Metsästyslain 20 §: n mukaan ”metsästystä on harjoitettava kestävän käytön periaatteiden mukaisesti”.

Tiedotteen laji ruotsiksi: alfågel (alli)

VALOKUVA
vapaasti julkaistavaksi uutisen yhteydessä, kuvaajan nimi Micha Fager mainittava:

• Alleja Suomenlahdella

LISÄTIETOJA

• Kevätmetsästys BirdLife Suomen sivuilla
• Waterbird Populations and Pressures in the Baltic Sea -selvitys

vt toiminnanjohtaja Teemu Lehtiniemi, p. 0400 749 786
BirdLife Suomi ry

BirdLife Suomi on valinnut kaarinalaisen Kim Kuntzen vuoden 2011 nuoreksi lintuharrastajaksi.

17-vuotias Kim Kuntze on harrastanut lintuja seitsemän vuotta ja osoittanut monipuolista aktiivisuutta monilla harrastuksen osa-alueilla. Hän on tehnyt jo vuosia erilaisia vapaaehtoisia linnustonseurantalaskentoja, muun muassa talvilintu-, ruokintapaikka-, pistereitti- ja vesilintulaskentoja. Lisäksi hänellä on omia epävirallisia lintulaskentoja.

Kuntze retkeilee erityisesti kotiseudullaan Varsinais-Suomessa, jossa lempiretkikohteisiin kuuluvat Mynämäen Mietoistenlahti ja Länsi-Turunmaan Jurmo. Jälkimmäisellä toimii lintuasema, jolla hän on vieraillut useasti. Hän on käynyt myös Luvian Säpissä nuorten lintuasemakurssilla. Lintuasemilla hän on päässyt myös harjoittelemaan lintujen käsittelyä rengastuksen yhteydessä. Tulevaisuudensuunnitelmissa siintääkin oma rengastuslupa.

Viime aikoina Kuntze on päässyt kosketuksiin myös järjestötoiminnan kanssa. Viime vuonna hän alkoi vetää Turun lintutieteellisen yhdistyksen (TLY) nuorisojaostoa ja on saanut sen toiminnan uuteen kukoistukseen. Tämän vuoden alusta Kuntze on toiminut TLY:n sihteerinä ja hallituksen jäsenenä. Yhdistyksen jäsen hän on ollut harrastustaipaleensa alkuvaiheesta saakka.

BirdLife Suomi on vuodesta 2000 lähtien valinnut vuoden nuoren lintuharrastajan. Palkinnolla halutaan kannustaa nuoria aktiiviseen lintuharrastus- ja järjestötoimintaan. Maineen ja kunniakirjan lisäksi vuoden nuori lintuharrastaja saa 100 euron lahjakortin BirdLifen Suomen Lintuvarusteeseen. Tämän vuoden palkinto julkistettiin BirdLife Suomen edustajiston kokouksessa Salossa sunnuntaina.

LISÄTIETOJA

• Valokuva: Kim Kuntze (Kuvaaja: Päivi Kuntze)

vuoden nuori lintuharrastaja Kim Kuntze, puh. 050 343 2181
Turun Lintutieteellinen Yhdistys ry

järjestökoordinaattori Inka Plit, puh. 050 575 5081
BirdLife Suomi ry

BirdLife Suomen vuoden retkikummiksi on valittu Leo Salo Porin Lintutieteellisestä Yhdistyksestä.

Leo Salo vetää, johtaa ja koordinoi Porin Lintutieteellisen Yhdistyksen lintukerhon toimintaa. Vaikka kaikkiin retkiin ei aina ole yleisöryntäystä, Salo pitää aktiivisesti toimintaa yllä. Retkillä sekä osallistujat että muut vetäjät nauttivat hänen rauhallisesta esiintymisestään ja oivaltavista huomioistaan.

Filosofian lisensiaatti Leo Salo on eläkkeellä lukion matematiikan opettajan virasta. Hän on toiminut aikaisemmin Keski-Suomen ja Suomenselän lintutieteellisissä yhdistyksissä. Porissa hänen lintuharrastuksensa aktivoitui poikansa Matin kautta. Retkeilevät nuoret miehet tarvitsivat kuljettajan hyville lintupaikoille ja tehtävä lankesi yhden heistä isälle. Samalla isä alkoi havainnoida itse entistä aktiivisemmin ja nykyään hän on Porin alueen aktiivisimpia lintuharrastajia.

Retkikummit ovat BirdLife Suomen jäsenyhdistyksissä toimivia aktiivisia lintuharrastajia, jotka järjestävät linturetkiä yleisölle. Retkikummitoiminta tarjoaa aloittelijoille hyvän mahdollisuuden päästä sisälle lintuharrastuksen saloihin.

Tällä hetkellä BirdLife Suomen jäsenyhdistyksissä toimii yhteensä noin 100 retkikummia. Vuoden retkikummi valittiin nyt seitsemättä kertaa. Tämän vuoden palkinto julkistettiin BirdLife Suomen edustajiston kokouksessa Salossa sunnuntaina.

LISÄTIETOJA

• Valokuva: Leo Salo (Kuvaaja: Margus Ellermaa)

vuoden retkikummi Leo Salo, puh. 040 582 6399
Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry

järjestökoordinaattori Inka Plit, puh. 050 575 5081
BirdLife Suomi ry

BirdLife Suomi on myöntänyt kultaisen ansiomerkin espoolaiselle varatuomari Pertti Uusivuorelle yli 40 vuotta kestäneestä toiminnasta lintuharrastuksen ja yhdistystoiminnan edistämiseksi. Ansiomerkki luovutettiin viime viikolla Helsingin Seudun Lintutieteellisen Yhdistyksen Tringan syyskokouksessa.

Paremmin PU:na tunnettu Uusivuori on ollut harvinaisen pitkään aktiivisesti mukana lintuharrastusjärjestöjen toiminnassa ja käyttää edelleen väsymättä voimavarojaan lintuharrastuksen edistämiseksi. Vuodesta 1969 lähtien hänellä on ollut koko ajan erilaisia luottamustoimia.

Uusivuori on toiminut pitkään puheenjohtajana BirdLife Suomen kahdessa suurimmassa jäsenjärjestössä: Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringassa 1981–86 ja Bongariliitossa 2003–07. Hän oli myös mukana perustamassa molempia.

Uusivuori on toiminut pitkään myös pitkään BirdLife Suomen edustajiston puheenjohtajana. 1990-luvulla hän oli voimakkaasti ajamassa silloisen Lintutieteellisten Yhdistysten Liiton nimenmuutosta nykyiseksi BirdLife Suomeksi.

– On ollut kunnia saada tutustua niin moniin lintuharrastajiin Suomessa ja maailmalla, kertoo Uusivuori. Varsinaiseksi tähtihetkeksi hän nostaa BirdLifen Euroopan kokouksen isännöinnin Lappeenrannassa vuonna 1996.

BirdLife Suomen kultainen ansiomerkki voidaan antaa valtakunnallisesti tai kansainvälisesti poikkeuksellisen menestyksellisestä sekä hyvin pitkäaikaisesta, yli 25 vuotta jatkuneesta toiminnasta lintuharrastuksen, -tutkimuksen tai -suojelun edistämiseksi.

LISÄTIETOJA

tiedottaja Jan Södersved, p. 040 555 5393
BirdLife Suomi ry

Viime lauantaille osuneen vilkkaan ja monipuolisen muuton ansiosta Suomessa havaittiin viikonloppuna yli 1,5 miljoonaa lintuyksilöä, mikä on enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa. Lintuja laskettiin osana EuroBirdwatch-tapahtumaa, joka on BirdLifen vuosittain järjestämä Euroopan laajuinen lintuharrastusviikonloppu.

Lauantaina lintuja päästiin ihailemaan raikkaassa syyssäässä. Pohjois- ja Etelä-Karjalassa laiduntaneet valkoposkihanhet lähtivät muutolle, ja Itä-Suomessa nähtiin monessa paikassa kymmeniä tuhansia muuttavia hanhia. Viikonloppuna kirjattiin yhteensä 380 000 valkoposkihanhea. Toiseksi eniten nähtiin sepelkyyhkyjä (270 000). Ne muuttivat laajana rintamana, ja rannikon parhailla paikoilla nähtiin yli 10 000 kyyhkyä. Seuraavaksi eniten liikkeellä oli naakkoja (69 000) ja räkättirastaita (37 000). Runsaita olivat myös muun muassa peippo ja järripeippo, vihervarpunen, kiuru ja monet päiväpetolinnut.

Viikonlopun harvinaisuuksia olivat muun muassa kahdeksan taigauunilintua. Näitä itäisiä pajulinnun sukulaisia on harhautunut Suomeen tänä syksynä yli 200, mikä on poikkeuksellisen paljon.

Koko Euroopassa ja osassa Keski-Aasiaa muuttolintuja tarkkaili noin 80 000 ihmistä, eivätkä linnut tälläkään kertaa tuottaneet pettymystä. Kaikkiaan havaittiin lähes viisi miljoonaa lintuyksilöä. Suomen jälkeen eniten lintuja nähtiin Ruotsissa ja Venäjällä. Tapahtumaan osallistuttiin 37 maassa. Ensi kertaa mukana olivat Kazakstan ja Uzbekistan.

EuroBirdwatch-tapahtuman tarkoitus on edistää linnustonsuojelua ja lintuharrastusta. Valtioiden rajoista välittämättä matkaa tekevät muuttolinnut kuvastavat hyvin kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä lintujen suojelussa. BirdLifen tavoite on turvata linnuille tärkeiden elinympäristöjen säilyminen pesimäalueilla, muutonaikaisilla levähdyspaikoilla ja talvehtimisalueilla.

LISÄTIETOJA

• Tapahtuman kansainväliset tulossivut

tiedottaja Jan Södersved, p. 040 555 5393
BirdLife Suomi ry

Tiedotteen lintulajit ruotsiksi: vitkindad gås (valkoposkihanhi), ringduva (sepelkyyhky), kaja (naakka), björktrast (räkättirastas), bofink (peippo), bergfink (järripeippo), grönsiska (vihervarpunen), sånglärka (kiuru), taigasångare (taigauunilintu)

Miljoonat muuttolinnut lähtevät Euroopasta näihin aikoihin talvehtimisalueilleen Afrikkaan. Muuttolintuihin halutaankin kiinnittää erityistä huomiota BirdLifen EuroBirdwatch-tapahtumassa tulevana viikonloppuna 1.–2.10. Tapahtuma järjestetään 37 Euroopan ja Keski-Aasian maassa.

Suomessa järjestetään viikonlopun aikana linturetkiä, muutonseurantaa ja muita tapahtumia eri puolilla maata tapahtumaan liittyen.

EuroBirdwatch-tapahtuman tarkoitus on edistää linnustonsuojelua ja lintuharrastusta. Valtioiden rajoista välittämättä matkaa tekevät muuttolinnut kuvastavat hyvin kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä lintujen suojelussa. BirdLifen tavoite on turvata linnuille tärkeiden elinympäristöjen säilyminen pesimäalueilla, muutonaikaisilla levähdyspaikoilla ja talvehtimisalueilla.

EuroBirdwatch on järjestetty joka syksy vuodesta 1993. Viime vuonna tapahtumaan osallistui noin 60 000 ihmistä ympäri Eurooppaa 34 maassa ja viikonlopun aikana havaittiin lähes kolme miljoonaa lintuyksilöä.

LISÄTIETOJA

• Tapahtuman kansainväliset verkkosivut
• Tapahtuman historiaa

tiedottaja Jan Södersved, p. 040 555 5393
BirdLife Suomi ry

Kurkien pääjoukot muuttivat viikonlopun aikana. Perjantain ja sunnuntain välillä lintuharrastajat havaitsivat lähes 50 000 muuttavaa kurkea matkalla etelään.

Päämuuttoreitti kulki Pohjois-Pohjanmaalta Keski-Suomen ja Pirkanmaan poikki läntiselle Uudellemaalle. Länsirannikolla kurkia muutti erityisesti perjantaina. Perjantaina Padasjoella ja Jämsässä laskettiin yli 9 000 kurkea. Lauantaina Kirkkonummella muutti yli 9 000 kurkea ja koko läntisellä Uudellamaalla yli 20 000 kurkea. Sunnuntain suurin määrä, lähes 7 000, kirjattiin Raaseporissa.

Kurkien päämuutto ajoittuu syksyllä yleensä usealle päivälle. Kurkien syysmuutto on alkanut vähitellen jo elokuussa. Päämuutto jakautuu aina useaan huippupäivään: Syyskuussa muuttomatkalle lähtevät ensimmäisinä Pohjois-Pohjanmaan kokoontumisalueiden linnut. Viimeisenä Suomesta poistuvat Vaasan lähelle Söderfjärdenin peltoaukealle kokoontuneet linnut. Ne lähtevät liikkeelle yleensä vasta lokakuussa.

Suomalaiset kurjet talvehtivat pääosin Espanjassa ja Pohjois-Afrikassa. Muuttomatkan varrella tärkeitä levähdysalueita on muun muassa Virossa ja Unkarissa.

Kurki on Suomen suurimpia lintuja; aikuisen linnun siipiväli on jopa 220 cm. Kurkien muuttoaurat ovatkin yksi syksyn näyttävimmistä tapahtumista luonnossa.

LISÄTIETOJA

tiedottaja Jan Södersved, p. 040 555 5393
BirdLife Suomi ry

Tiedotteen lintulaji ruotsiksi: trana (kurki)

Suomen ympäristökeskuksen, Helsingin yliopiston ja BirdLife Suomen järjestämässä valkoposkihanhien syyslaskennassa havaittiin 17 800 hanhea. Valkoposkikanta kasvoi 24 prosenttia vuodesta 2010. Pääkaupunkiseudulla kannankasvu on sen sijaan pysähtynyt.

Vapaaehtoiset lintuharrastajat toteuttivat koko maan kattavan laskennan syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna 2.–4.9. Eniten valkoposkihanhia kerääntyy pääkaupunkiseudulle, jossa laskettiin yhteensä 8 700 yksilöä. Suurimmat määrät havaittiin Espoon Laajalahdella (4 450 lintua), Vantaan Hiekkaharjussa (1 800) ja Helsingin Niskalassa (1 800). Pääkaupunkiseudun syyskanta kasvoi edellisestä vuodesta vain neljällä prosentilla.

Suuria määriä valkoposkihanhia kokoontuu myös Turun seudulle, jossa laskettiin 3 200 hanhea. Lisäksi Porissa (1 500), Mynämäellä (1 330) ja Närpiössä (930) nähtiin satojen valkoposkihanhien parvia. Sisämaassa eniten valkoposkihanhia laskettiin Hollolassa (345 lintua).

Pääkaupunkiseudulla valkoposkihanhien syysmäärät ovat olleet samalla tasolla jo kolme vuotta. Viime vuoteen verrattuna syyskanta on kasvanut nopeimmin Suomenlahden itäosissa ja Pohjanlahdella. Näillä alueilla kannan kasvulle on edelleen hyvät edellytykset.

Pääkaupunkiseudulla erityisesti ravinnon riittävyys näyttäisi rajoittavan pesimäkannan kasvua. Hanhille kelpaamaton ketohanhikki on vallannut rantanurmet, mikä rajoittaa kantaa ja näkyy kannan kasvun pysähtymisenä. Helsingin, Espoon ja Sipoon saaristossa pesi tänä vuonna 1 230 valkoposkihanhiparia, kun vuonna 2010 parimäärä oli 1 440.

Valkoposkihanhi pesii vain saarilla sekä luodoilla, eikä pesintöjä ole todettu mantereen puolella. Näin hanhet pyrkivät välttämään pesiä ryöstäviä maapetoja. Kuitenkin aika ajoin pesimäyhdyskuntiin pääsee nisäkäspetoja. Tänä vuonna yhdelle Helsingin tärkeimmistä valkoposkihanhien pesimäsaarista pääsi supikoiria, jotka tuhosivat kymmenien valkoposkien pesinnät.

Suomessa valkoposkihanhi pesii koko rannikkoalueella itärajalta Perämerelle. Suurimmat keskittymät ovat pääkaupunkiseudulla ja Turussa. Sisämaassa valkoposkihanhet pesivät Lahden Vesijärvellä, Päijänteellä, Etelä-Karjalassa ja Oulujärvellä. Vuonna 2010 Suomen pesimäkannan kooksi arvioitiin 3 800 paria.

LISÄTIETOJA

vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0400 148 685
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

kenttämestari Veli-Matti Väänänen, Helsingin yliopisto, p. 0400 771 232
etunimi.sukunimi@helsinki.fi

suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi, BirdLife Suomi ry, p. 0400 749 786
etunimi.sukunimi@birdlife.fi

• Valkoposkihanhet alueittain 2.–4.9.2011 (kartta)
• Kaaviokuva pääkaupunkiseudun valkoposkihanhista 1988–2011
• Perustietoja valkoposkihanhesta

Tiedotteen lintulaji ruotsiksi: vitkindad gås (valkoposkihanhi)

Pohjoisamerikkalainen hietakurki (Grus canadensis) muutti maanantai-iltana Espoossa 27 tavallisen kurjen kanssa. Hietakurki on Euroopassa hyvin harvinainen satunnaisvieras, jota ei ole aikaisemmin havaittu Suomessa.

Espoon Laajalahdella Maarin lintutornissa linturetkellä ollut Asko Rokala huomasi ensimmäisenä lähestyvässä kurkiparvessa muita lintuja pienemmän ja vaaleamman kurjen. Myös muut tornissa sattumalta olleet lintuharrastajat – Jack Barkman, Jussi Lindström, Matti Sarkola, Ina-Sabrina Tirri ja kurkiparvesta useamman kuvan ottanut Joonatan Toivanen sekä torniin juuri kavunnut Andreas Uppstu – saivat hämmästellä odottamatonta lintuvierasta.

Kurkiparvi, jossa hietakurki matkasi, nähtiin vielä useammassa paikassa Espoossa ja Kirkkonummella. Auringonlaskun jälkeen parven nähtiin katoavan merelle kohti Viron rannikkoa.

Hietakurki pesii Koillis-Siperiassa ja Pohjois-Amerikassa. Se on eurooppalaista kurkea pienempi ja vaaleampi. Sen otsalla on kirkkaanpunainen laikku. Euroopassa hietakurki on havaittu aikaisemmin alle 10 kertaa.

BirdLife Suomen rariteettikomitea tarkastaa Suomessa tehdyt valtakunnallisesti harvinaiset lintuhavainnot ja arvioi, ovatko määritysperusteet riittävät ja onko lintu harhautunut meille luonnonvaraisesti. Mikäli havainto hietakurjesta hyväksytään, lajista tulee 466. maassamme luonnonvaraisesti havaittu lintulaji.

LISÄTIETOJA

• Kuva hietakurjesta Espoossa 5.9.2011 (kolmas kurki vasemmalta), kuvaajan nimi mainittava uutisen yhteydessä: Joonatan Toivanen

Tiedotteen lintulajit ruotsiksi: prärietrana (hietakurki), trana (kurki)

tiedottaja Jan Södersved, p. 040 555 5393
BirdLife Suomi ry

Ornis Fennica on suomalainen arvostettu lintutieteellinen julkaisusarja, joka on ilmestynyt vuodesta 1924 saakka. Tähän päivään mennessä sarjassa on julkaistu yli 1 600 tieteellistä artikkelia, jotka nyt ovat kaikkien vapaasti saatavilla Ornis Fennican verkkosivuilla.

Vanhojen artikkelien julkaisu sähköisessä muodossa parantaa merkittävästi mahdollisuuksia hyödyntää artikkeleita. Menneiden vuosikymmenten julkaisut ovat paitsi tieteellisesti myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaita.

Alkuvuosina sarjassa julkaistiin artikkeleja suomeksi, ruotsiksi ja saksaksi. 1980-luvun puolivälissä julkaisukieleksi vakiintui englanti. Suomen Lintutieteellinen Yhdistys julkaisi Ornis Fennicaa vuoteen 2004, minkä jälkeen BirdLife Suomi on jatkanut julkaisua.

Julkaisun verkkosivuilla voi hakea artikkeleita kirjoittajan nimellä tai hakusanalla artikkelin otsikosta tai artikkeleiden sisällöstä. Ornis Fennicassa julkaistut artikkelit löytyvät osoitteesta www.ornisfennica.org.

LISÄTIETOJA

päätoimittaja Matti Koivula
p. 045 114 4929

toiminnanjohtaja Matti Riihimäki
p. 044 040 2500
BirdLife Suomi ry

Euroopan peltolinnusto on taantunut noin puoleen viimeisen 30 vuoden aikana. Vaikka lajisto taantui jyrkimmin 1980-luvulla, peltolinnusto on köyhtynyt yhä 2000-luvulla myös Pohjois-Euroopassa. Tiedot käyvät ilmi yhteiseurooppalaisessa linnustonseurannassa 25 maasta kerätyistä seurantatiedoista.

Peltolintujen ahdinko johtuu tehostuneesta maataloudesta, joka heikentää lintujen elinoloja. Suomen peltolinnustokannat ovat pienentyneet yli 40 prosenttia viimeisen 30 vuoden aikana. Syitä tähän ovat muun muassa karjatilojen ja kesannoinnin väheneminen sekä peltojen maisemarakenteen muuttuminen muun muassa salaojituksen vuoksi. Esimerkiksi BirdLife Suomen vuoden lintu, kuovi, on pärjännyt parhaiten Länsi- ja Itä-Suomessa, jossa karjatalous ei ole vähentynyt yhtä paljon kuin eteläisessä Suomessa. Suomen peltolinnuista heikoin tilanne on peltosirkulla, jonka pesimäkannasta on hävinnyt 98 prosenttia 1980-luvun alun jälkeen. BirdLife Suomen verkkosivuilta ladattavassa Viljelmien siipiveikot -vihkosessa kerrotaan, miten voi parantaa peltolintujen hyvinvointia.

Euroopan peltolintujen edelleen heikkenevä tila on yksi osoitus siitä, että EU:n nykyinen maatalouspolitiikka on luonnon monimuotoisuuden kannalta vahingollista. BirdLife vaatii EU:hun maatalouspolitiikan kokonaisuudistusta, joka johtaa ympäristövastuulliseen ja ekologisesti kestävään maatalouteen.

Metsälinnuissa ei esimerkiksi ole havaittavissa vastaavaa Euroopan laajuista taantumista kuin peltolinnuilla.

Euroopan linnuston muutostiedot perustuvat tuhansien vapaaehtoisten lintuharrastajien eri puolilla Eurooppaa tekemiin linnustolaskentoihin. Toimintaa koordinoi European Bird Census Council. Suomessa tietojen keruuta koordinoi Luonnontieteellinen keskusmuseo.

Tiedotteen lintulajit ruotsiksi: storspov (kuovi), ortolansparv (peltosirkku)

LISÄMATERIAALIA

Euroopan linnustonseurannan sivut lajikohtaisiin kannankehitystietoihin ja elinympäristöindikaattoreihin:
• elinympäristöindikaattorit
• lajikohtaiset tiedot


• Ympäristöjärjestöjen esitys maatalouspolitiikan uudistamisesta
• Linnustonseuranta Suomessa (Luonnontieteellinen keskusmuseo)
• BirdLife Suomen vuoden lintu, kuovi

LISÄTIETOJA

Aleksi Lehikoinen, p. 045 137 5732
Luonnontieteellinen keskusmuseo

suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi, p. 0400 749 786
BirdLife Suomi ry

Vaasan eteläpuolella Mustasaaren Söderfjärdenillä on maanantaista lähtien kierrellyt peloton nuori aavikkohaukka, jonka toisessa jalassa on renkaat ja toisessa helistin. Renkaat ja kulkunen osoittavat, että lintu on karkuteillä oleva metsästyshaukka. Sen alkuperästä ei kuitenkaan ole tietoa.

Aavikkohaukan löytänyt mustasaarelainen Peter Forslund ei tunnistanut lintua mutta ymmärsi katsovansa lintua, jota Suomessa ei pesi. Paikalle saapunut vaasalainen Aarne Lahti määritti lajin, joka oli hänelle tuttu ulkomaanmatkoilta. Suomessa aavikkohaukka on havaittu aikaisemmin neljä kertaa. Kahdessa tapauksessa kyse on ollut karanneesta metsästyshaukasta, jolla on ollut remmit jaloissa.

Luonnossa aavikkohaukkoja pesii 9 500–17 000 paria, lähimmät Unkarissa, Tšekissä ja Venäjällä. Kanta on pienentynyt kolmanneksen viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, ja laji luokitellaan maailmanlaajuisesti uhanalaiseksi. Vähenemisen pääsyynä on aikuisten haukkojen pyydystäminen sekä poikasten ja munien keräily haukkametsästykseen.

Haukkametsästys on erityisen suosittua Lähi-idässä, mutta se on sallittu myös eräissä Euroopan maissa. Suomessa haukkametsästystä ei ole erikseen kielletty, mutta käytännössä se ei ole mahdollista, sillä meillä ei saa pitää vankeudessa luonnonvaraisia lintuja. BirdLife Suomi pitää silti tärkeänä, että haukkametsästys kielletään suoraan myös Suomen lainsäädännössä.

Haukkametsästykseen liittyy monia muitakin ongelmia kuin luonnonvaraisten lintujen pyydystäminen ja salakuljetus. Metsästyshaukat eivät pysty saalistustilanteessa erottamaan rauhoitettua lajia rauhoittamattomasta. Haukkametsästys on valikoimatonta tappamista, mikä on hyvän metsästyskäytännön periaatteiden vastaista.

Karkuun pääsevät ja muiden lajien tai paikallisten muotojen kanssa risteytyvät metsästyshaukat heikentävät myös luonnonkantojen perimää.

Tiedotteen lintulaji ruotsiksi: tatarfalk (aavikkohaukka)

LISÄMATERIAALIA

• Valokuva vapaasti julkaistavaksi uutisen yhteydessä, kuvaajan nimi Roland Lillkåla mainittava

LISÄTIETOJA

suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi
p. 0400 749 786

tiedottaja Jan Södersved
p. 040 555 5393
BirdLife Suomi ry

Suomen tärkeimpien lintualueiden linnustollinen arvo on vähentynyt alle puoleen 1960-luvun tilanteesta. Tämä käy ilmi yhteenvedosta, jonka BirdLife Suomi teki kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden (IBA) perusteella. Tulokset julkaistiin kesällä Linnut-vuosikirjassa.

Heikoin tilanne on lintuvesillä eli matalavetisillä kosteikoilla. Lintujen vähenemisen syynä on vesistöjen rehevöityminen ja sitä seurannut ravintoketjujen muutos ja vesistöjen umpeenkasvu. Esimerkiksi monen järven ja lahden pohja on kuollut eikä enää tarjoa linnuille ravintoa. Tärkeät lintualueet heijastavat tilannetta koko maassa, sillä uhanalaisten lintujen joukossa korostuvat eniten kosteikkolinnut, kuten sorsat ja kahlaajat.

Tärkeiden lintualueiden (IBA) seurantakoordinaattorin Margus Ellermaan mukaan kosteikkolinnuston uhanalaistuminen on pysäytettävissä ja arvot palautettavissa: ”Hyvin toteutetut kosteikkojen peruskunnostukset nostavat niiden linnustoarvoa merkittävästi. Tarpeeseen nähden Suomessa on kuitenkin kunnostettu aivan liian vähän suojelualueita, jotta tällä olisi koko maan valtakunnallista vaikutusta. Kunnostustoimien viivästyminen tekee tarvittavista hankkeista koko ajan suurempia ja kalliimpia.”

BirdLife Suomi pitää välttämättömänä, että luonnonsuojelualueiden kosteikkojen kunnostusta tehostetaan välittömästi.

Suomessa on 468 linnustonsuojelualuetta, joista merkittävimmät BirdLife International on luokitellut kansainvälisesti tärkeäksi lintualueeksi (IBA, Important Bird Area). BirdLife on sitoutunut seuraamaan IBA-alueita kansainvälisessä biodiversiteettisopimuksessa.

BirdLife on maailman suurin ympäristöjärjestöjen verkosto ja johtava linnustonsuojelun asiantuntija, joka toimii yli 110 maassa ja jolla on yli 10 miljoonaa tukijaa.

BirdLife Suomi ry on lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö. BirdLife Suomen tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä.

LISÄMATERIAALIA

• Valokuva vapaasti julkaistavaksi uutisen yhteydessä, kuvaajan nimi Jari Kostet mainittava
• Linnut-vuosikirjan artikkeli (2,8 Mb)
• IBA-hankkeen suomenkieliset kotisivut

LISÄTIETOJA

IBA-koordinaattori ja suojeluasiantuntija Margus Ellermaa, p. 050 362 9875
BirdLife Suomi ry

Västäräkki oli yleisin lintu BirdLife Suomen Mökkibongaus-tapahtumassa viime viikonloppuna 9.–10.7. Västäräkki havaittiin yli 80 prosentissa kaikista paikoista. Kymmenestä kohdelajista seuraavaksi yleisimmät mökkilinnut olivat rantasipi (58 %), kuikka (55 %) ja haarapääsky (53 %). Kuovi, joka on BirdLife Suomen Vuoden lintu 2011, havaittiin noin joka neljännellä mökillä.

Lähes kaikki mökkibongaukseen osallistuneet ilmoittivat tuntevansa kuovin ja yli puolet kertoi havainneensa kuovin tänä vuonna. Hyvin harva vastaajista arvioi kuovin runsastuneen mökkipaikkakunnallaan. Mieluisia muistoja kuovista kevään tuojana ja oleellisena osana lapsuuden peltomaisemia oli sen sijaan monella.

Mökkibongauksessa kerättiin havaintoja kymmenestä tutusta lintulajista: laulujoutsenesta, kyhmyjoutsenesta, kuikasta, kurjesta, meriharakasta, kuovista, rantasipistä, tervapääskystä, haarapääskystä ja västäräkistä. Havaintojaan on tähän mennessä ilmoittanut noin 1 500 henkilöä 800 paikalta eri puolilla maata. Aktiivisimmin havaintoja on ilmoitettu Raaseporista, Hämeenlinnasta, Mikkelistä ja Kouvolasta. Asukaslukuun suhteutettuna aktiivisempia mökkibongauskuntia ovat kuitenkin Hirvensalmi, Kustavi ja Luhanka.

Mökkibongaushavaintoja voi ilmoittaa vielä ensi viikon tiistaihin 19.7. saakka tapahtuman verkkosivuilla www.mokkibongaus.fi. Osallistujien kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja.

Samasta osoitteesta löytyvillä tulossivuilla voi tarkastella kunkin mökkikunnan osallistujamääriä sekä taulukoita ja karttoja kymmenen kohdelajien havainnoista. Lopulliset tulokset BirdLife Suomi julkaisee verkkosivuillaan heinäkuun aikana.

Mökkibongaus oli avoin kaikille missä tahansa Suomessa. Mökkibongauksen tarkoituksena on saada yleisö kiinnostumaan lähiluonnosta ja kerätä lintutietoa. Mökkibongaus järjestettiin ensi kerran viime kesänä.

Tiedotteen lintulajit ruotsiksi: sångsvan (laulujoutsen), knölsvan (kyhmyjoutsen), storlom (kuikka), trana (kurki), strandskata (meriharakka), storspov (kuovi), drillsnäppa (rantasipi), tornseglare (tervapääsky), ladusvala (haarapääsky), sädesärla (västäräkki)

LISÄMATERIAALIA

• Mökkibongauksen 2010 tuloksia
• Kuovi – vuoden lintu 2011

tiedottaja Jan Södersved, p. 040 555 5393
BirdLife Suomi ry

BirdLife Suomi kutsuu mukaan ensi viikonloppuna 9.–10.7. järjestettävään Mökkibongaukseen. Tapahtumassa tarkkaillaan mökkiympäristön luontoa ja kerätään havaintoja kymmenestä tutusta lintulajista: laulujoutsenesta, kyhmyjoutsenesta, kuikasta, kurjesta, meriharakasta, kuovista, rantasipistä, tervapääskystä, haarapääskystä ja västäräkistä.

”Mökkibongaukseen voi osallistua, vaikka ei havaitsisi yhtään edellä mainituista lintulajeista. Tapahtuman yhteydessä kysellään myös ihmisten käsityksiä ja kokemuksia kuovista, joka on vuoden lintu. Tällä hetkellä kuovikoiraat huolehtivat jälkeläisistään. Suuri osa kuovinaaraista on jo muuttanut etelään.”, kertoo tiedottaja Jan Södersved BirdLife Suomesta.

”Tapahtuma on tarkoitettu kaikille”, muistuttaa Södersved. Mökkibongauksen päätarkoituksena on saada ihmiset kiinnostumaan lähiluonnosta ja samalla kerätä lintutietoa. Tapahtuma järjestettiin ensi kerran viime kesänä, jolloin yli 2 500 ihmistä tarkkaili lintuja runsaalla 1 000 paikalla.

Osallistujien kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja. BirdLife Suomi julkaisee verkkosivuillaan Mökkibongauksen tuloksia heinäkuun aikana.

Havaintojen ilmoittaminen ja lisätiedot: www.mokkibongaus.fi

OSALLISTUMISOHJEET

Mökkibongaukseen voi osallistua kuka tahansa ja missä tahansa Suomessa. Mökkibongaus ei ole kilpailu, siihen ei tarvitse erikseen ilmoittautua eikä tapahtumassa ole osallistumismaksua.

• Vastaa verkkosivuilla www.mokkibongaus.fi oleviin, kuovia koskeviin kysymyksiin.
• Jos havaitset Mökkibongausviikonloppuna (9.–10.7.) edes yhden mökkibongauslajeista, laske tuosta lajista suurin samaan aikaan näkyvissä oleva yksilömäärä.
• Ilmoita havaintosi ja vastauksesi BirdLifelle viimeistään tiistaina 19.7. joko osoitteessa www.mokkibongaus.fi tai postikortilla osoitteella BirdLife Suomi / Mökkibongaus, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki. Postikortissa on oltava havaintojen ja vastausten lisäksi havainnoitsijan ja havaintopaikan osoitteet ja havainnoitsijoiden määrä.

ANVISNINGAR FÖR ATT DELTA I MÖKKIBONGAUS

Vem som helst kan delta var som helst i Finland. Man behöver inte anmäla sig till evenemanget och ingen deltagaravgift bärs.

• Svara på frågor som gäller storspov (formulär på finska: www.mokkibongaus.fi).
• Om du ser en eller flera av de 10 utvalda arter under veckoslutet 9.–10.7., räkna hur många individer av arterna du kan se på en gång som mest.
• Anmäl de arter du sett och individmängden för varje art till BirdLife Finland senast 19.7., endera på adressen www.mokkibongaus.fi eller med postkort till BirdLife Finland, Annegatan 29 A 16, 00100 Helsingfors. På kortet bör framgå även skådarens namn, skådarnas antal, adressen där man iakttog och tiden för iakttagelsen.

Tiedotteen lintulajit ruotsiksi: sångsvan (laulujoutsen), knölsvan (kyhmyjoutsen), storlom (kuikka), trana (kurki), strandskata (meriharakka), storspov (kuovi), drillsnäppa (rantasipi), tornseglare (tervapääsky), ladusvala (haarapääsky), sädesärla (västäräkki)

LISÄMATERIAALIA

• Vapaasti julkaistava ilmoitus Mökkibongaus-tapahtumasta
• Mökkibongauksen 2010 tuloksia
• Kuovi – vuoden lintu 2011

tiedottaja Jan Södersved, p. 040 555 5393
BirdLife Suomi ry

Vesilahdella ja Punkalaitumella on tapettu ainakin neljä huuhkajan poikasta kolmesta eri pesästä. Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkijat löysivät kuolleet poikaset viime viikolla. Aikaisemmin kesällä rengastetut poikaset oli tarkoitus nyt varustaa satelliittilähettimin osana tutkimusta, jossa selvitetään nuorten huuhkajien levittäytymistä synnyinpaikoiltaan.

Maastoon jätettyjen poikasten kallot oli murskattu. Rikoksista on jätetty poliisille tutkintapyyntö. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja BirdLife Suomi toivovat yleisön ilmoittavan poliisille vihjeitä todettujen rikosten selvittämiseksi.

Löytö oli erittäin ikävä yllätys ja valtava pettymys. BirdLife Suomi ja Luonnontieteellinen keskusmuseo ovat huolissaan viime aikoina esiin nousseista tapauksista, joissa rauhoitettuja lintuja on tapettu tai niiden pesiä tuhottu. Aiemmin kesällä Merenkurkussa on ammuttu kahta merikotkaa. Huuhkajien tappaminen ei ollut ainoastaan luonnonsuojelurikos, vaan sillä myös vahingoitettiin laajaa espanjalais-ranskalais-suomalaista tutkimushanketta, jossa Helsingin yliopiston alainen Luonnontieteellinen keskusmuseo on mukana.

Viimeviikkoiset löydöt voivat viitata siihen, että petolintujen vaino Suomessa on tiedettyä yleisempää ja vuosittain tietoon tulevat tapaukset vain jäävuoren huippu. Useimmilla huuhkajan pesillä ei ole käyty rengastuskäynnin jälkeen, joten tällaiset tapaukset ovat aiemmin voineet jäädä huomaamatta.

Suojelujärjestö BirdLife Suomi muistuttaa, että huuhkaja ei uhkaa riistaeläinkantojamme eikä lajin vainoon ole helppo keksiä muitakaan syitä. Huuhkaja on rauhoitettu luonnonsuojelulailla. Huuhkajan tappaminen on rikos, josta voidaan tuomita maksamaan valtiolle sakkojen lisäksi linnun korvausarvo, 841 euroa.

Suomen huuhkajakanta on viime vuodet ollut laskussa, ja vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa laji arvioitiinkin silmälläpidettäväksi.

Tiedotteen lintulajit ruotsiksi: berguv (huuhkaja), havsörn (merikotka)

VALOKUViA
vapaasti julkaistavaksi uutisen yhteydessä, kuvaajan nimi Vincenzo Penteriani mainittava:

• Tapettu huuhkajanpoikanen
• Satelliittilähettimellä varustettu huuhkajanpoikanen

LISÄTIETOJA

yli-intendentti Jari Valkama, p. 050 582 0572
Luonnontieteellinen keskusmuseo

suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi, p. 0400 749 786
BirdLife Suomi ry

Luvialla Turvaskallio-nimisessä saaressa on tuhottu noin 120 merimetson pesää. Tämä selvisi, kun Selkämeren saaristossa merimetsoja seuraava Antti J. Lind katseli maanantaiaamuna aiemmin keväällä saareen asentamansa riistakameran kuvia. Merimetsot olivat kadonneet saaresta. Saman huomasi porilainen Ilkka Lilja, joka muiden lintulaskentojen ohessa kävi saaressa.

Lind soitti luontokuvaaja Seppo Keräselle, jonka tiesi liikkuvan yhdyskunnan lähistöllä. Keränen kävi varmistamassa tilanteen ja löysi saaresta vain kolme pesää. Tuhotyö on tapahtunut sunnuntaiaamuna 26.6., ja tarkempi ajankohtakin tiedetään riistakamerakuvien perusteella tarkoin.

Rauhoitetun lintulajin pesiä on hävitetty tahallisesti, aivan kuten viime vuonna. Silloin merimetson pesiä hävitettiin Kampparissa, Turvaskallion länsipuolella.

Suojelujärjestö BirdLife Suomi tuomitsee merimetsojen pesien hävittämisen ja vaatii, että tapaukseen suhtaudutaan vakavasti ja syylliset etsitään. Merimetson pesien hävittäminen on luonnonsuojelurikos, josta todennäköisin rangaistus on sakko sekä pesien korvausarvon korvaaminen valtiolle. Merimetson korvausarvo on 235 euroa. Kiinni joutuessaan tihutyön tekijä joutuu maksamaan valtiolle lähes 30 000 euron korvaukset.

BirdLife Suomi toivoo myös, ettei vastaavaa toimintaa enää tapahtuisi. Vasta vuonna 1996 Suomessa pesimään alkaneeseen merimetsoon liittyy paljon turhia pelkoja ja epätietoisuutta. Merimetso ei uhkaa saaristomme luonnon säilymistä, vaikka kuolleita puita sisältävien pesimäyhdistyskuntien läheisyydessä voi siltä vaikuttaakin. Se ei myöskään uhkaa ammattikalastajien elinkeinoa, vaikka syökin kalaa.

Tiedotteen lintulaji ruotsiksi: storskarv (merimetso)

VALOKUVIA vapaasti julkaistavaksi tapahtumasta uutisoitaessa, kuvaajan nimi Antti J. Lind mainittava (kuvaajalta voi kysellä myös lisää kuvia):

• Turvaskallion merimetsoyhdyskunta kauempaa
• Riistakamerakuva yhdyskunnasta ennen tuhoa
• Riistakamerakuva yhdyskunnasta tuhon jälkeen

LISÄTIETOJA

• Merimetsosta BirdLife Suomen sivuilla

lintuasiantuntija Antti J. Lind, p. 0400 595 891
BirdLife Suomi ry

BirdLife Suomi järjestää maailman toisen Mökkibongaus-tapahtuman heinäkuun toisena viikonloppuna 9.–10.7. Kaikille luonnosta kiinnostuneille tarkoitetussa tapahtumassa kerätään havaintoja kymmenestä tutusta lintulajista: laulujoutsenesta, kyhmyjoutsenesta, kuikasta, kurjesta, meriharakasta, kuovista, rantasipistä, tervapääskystä, haarapääskystä ja västäräkistä. Kuovista, vuoden linnusta 2011, kysellään lisäksi tarkemmin kesämökkiläisten käsityksiä ja kokemuksia.

Osallistuakseen ei tarvitse olla lintuharrastaja, eikä Mökkibongaus ole kilpailu. Tapahtuman päätarkoituksena on saada ihmiset kiinnostumaan lähiluonnosta ja samalla kerätä arvokasta lintutietoa. Tapahtuma järjestettiin ensi kerran viime kesänä, jolloin yli 2 500 ihmistä tarkkaili lintuja runsaalla 1 000 paikalla.

Havainnot ja vastaukset voi ilmoittaa osoitteessa www.mokkibongaus.fi tai postikortilla. Osallistujien kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja. BirdLife julkaisee verkkosivuillaan Mökkibongauksen tuloksia heinäkuun aikana.

OSALLISTUMISOHJEET LYHYESTI

Mökkibongaukseen voi osallistua kuka tahansa ja missä tahansa Suomessa. Mökkibongaukseen ei tarvitse erikseen ilmoittautua eikä tapahtumassa ole osallistumismaksua.

• Vastaa verkkosivuilla oleviin, kuovia koskeviin kysymyksiin.
• Jos havaitset Mökkibongausviikonloppuna (9.–10.7.) edes yhden mökkibongauslajeista, laske tuosta lajista suurin samaan aikaan näkyvissä oleva yksilömäärä.
• Ilmoita havaintosi ja vastauksesi BirdLifelle viimeistään tiistaina 19.7. joko osoitteessa www.mokkibongaus.fi tai postikortilla osoitteella BirdLife Suomi / Mökkibongaus, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki. Postikortissa on oltava havaintojen ja vastausten lisäksi havainnoitsijan ja havaintopaikan osoitteet ja havainnoitsijoiden määrä.

Tiedotteen lintulajit ruotsiksi: sångsvan (laulujoutsen), knölsvan (kyhmyjoutsen), storlom (kuikka), trana (kurki), strandskata (meriharakka), storspov (kuovi), drillsnäppa (rantasipi), tornseglare (tervapääsky), ladusvala (haarapääsky), sädesärla (västäräkki)

LISÄTIETOJA

• Vapaasti julkaistava ilmoitus Mökkibongaus-tapahtumasta
• Mökkibongauksen 2010 tuloksia
• Vuoden lintu 2011

tiedottaja Jan Södersved, p. 040 555 5393
BirdLife Suomi ry

Suomalaiset ympäristöjärjestöt ovat julkaisseet esityksensä siitä, miltä vuoden 2013 jälkeisen maataloustukijärjestelmän tulisi näyttää. Järjestöjen mielestä tuet on suunnattava ympäristölle hyödyllisten toimien tukemiseen.

Järjestöt vaativat, että tuet ja toimenpiteet kohdennetaan tehokkaasti. Näin eniten ympäristöongelmia aiheuttavien peltolohkojen ja alueiden aiheuttamat ympäristöongelmat saadaan ratkaistua. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi eroosioherkät alueet sekä vettyneet ja toistuvasti tulvan alle jäävät peltolohkot. Nämä alueet tulisi saattaa tukien ja toimien piiriin viipymättä. Soiden raivaus pelloiksi tulee kieltää kasvihuonekaasupäästöjen takia.

Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden vähenemisen vuoteen 2020 mennessä. Maatalouden tukia tulisi kohdentaa entistä paremmin alueille, joilla on erityisiä luontoarvoja, uhanalaisia luontotyyppejä ja uhalaisia lajeja.

EU:n nykyinen maatalouspolitiikka kuluttaa kolmanneksen EU:n budjetista. Politiikka aiheuttaa osin merkittäviä ja kalliita ympäristöongelmia, kuten ilmastonmuutoksen kiihtymistä, luonnon monimuotoisuuden vähenemistä sekä maaperän ja vesistöjen tilan heikentymistä.

"Esimerkiksi kotieläintilojen alueellinen keskittyminen ja suurentuminen on johtanut pistemäisen ravinnekuorman kasvuun vesistöissä", sanoo vesiensuojeluasiantuntija Hannele Ahponen Suomen luonnonsuojeluliitosta.

Rahoitusta tulisi nyt kohdentaa yhteiskuntaa hyödyttäviin luonnon palveluihin. "Näitä ovat esimerkiksi maaseutuluonnon monimuotoisuuden sekä hiiltä varastoivien luontoalueiden ja tulvia tasaavien kosteikkojen ylläpito", sanoo Ahponen.

Luomutuotanto tuottaa tavanomaista maataloustuotantoa enemmän tällaisia hyötypalveluita. Se myös vähentää ympäristökuormitusta muun muassa pienentämällä torjunta-aineiden käyttöä ja parantamalla lannan hyödyntämistä. Luomutuotantoon tulisikin ohjata nykyistä enemmän tukea.

Ilman jo olemassa olevaa ympäristötukijärjestelmää maatalouden negatiiviset ympäristövaikutukset olisivat nykyistä suuremmat. Ympäristötuki ja maaseudun kehittämisohjelman rahoitus tulee säilyttää ja niiden ohjausvaikutusta tulee vahvistaa.

Uuteen hallitusohjelmaan on kirjattu maatalouden osalta hyviä toimia. Suomesta halutaan kehittää ravinteiden kierrätyksen mallimaa ja ympäristötukia aiotaan suunnata entistä tehokkaammin vesien ja biodiversiteetin suojeluun.

Ympäristöjärjestöt tulevat seuraamaan näiden hyvien tavoitteiden toteutumista myös maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä. Euroopan unionin komissio laatii parhaillaan lainsäädäntöehdotusta vuoden 2013 jälkeiselle maatalouspolitiikalle. Kansallisen ohjelman laatimista varten Suomessa on perustettu maa- ja metsätalousministeriön johdolla työryhmät.

Ympäristöjärjestöjen kanta maatalouspolitiikan uudistukseen on saatavissa sivun http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2011/CAPtiedote-210611 kautta.

LISÄTIETOJA

• Teemu Lehtiniemi, BirdLife Suomi, teemu.lehtiniemi@birdlife.fi, puh. 0400 749 786
• Lari Karreinen, Luonto-Liitto, lari.karreinen@luontoliitto.fi, puh. 0400 4876 42
• Lena Avellan, Natur och Miljö, lena.avellan@naturochmiljo.fi, puh. 045 2700 314
• Hannele Ahponen, Suomen luonnonsuojeluliitto, hannele.ahponen@sll.fi, puh. 358 50 5289 055
• Elina Erkkilä, WWF Suomi, elina.erkkila@wwf.fi, puh. 050 522 4540

Juhannuksen lähestyessä BirdLife Suomi haluaa muistuttaa, että juhannuskokon paikkaa valittaessa pitäisi aina ottaa huomioon linnut ja muu luonto. Kokkoa ei saa sijoittaa lintuluodoille. Kun kokon polttaa ankkuroidulla puulautalla riittävän etäällä pesimäluodoista, varmistaa mukavan kesäyön juhlan sekä linnuille että ihmisille.

Lintuluodoilla on tällä hetkellä runsaasti sekä hautovia lintuja että pieniä poikasia monilla sorsilla, kahlaajilla, lokeilla ja tiiroilla. Parhaita pesimäpaikkoja ovat yleensä pienet, vähäpuustoiset tai puuttomat luodot. Juhannuskokon rakentaminen ja polttaminen tällaisella luodolla tuhoaa pesimälinnuston yleensä täysin. BirdLife Suomi vetoaa juhlijoihin ja kokon rakentajiin, ettei lintuluodoille rakennettaisi kokkoa.

Lintuluodoille ei tähän aikaan pidä muutenkaan nousta. Yksittäisen veneilijän tai ulkoilijan lyhytkin oleskelu lintuluodolla tai aivan sen vieressä voi aiheuttaa merkittävää tuhoa. Vaikka yhtään pesää tai poikasta ei näkisikään, ihmistä kohti hyökkäilevät tai luodon päällä varoitellen lentävät linnut ovat varma merkki lähellä olevasta pesästä tai poikasista. Tällaisilta luodoilta ja saarilta on syytä poistua välittömästi.

LISÄTIETOJA

Suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi
p. 0400 749 786

BirdLife Suomi ry

BirdLife Suomen vuoden 2011 lintu on kuovi. Vuoden lintu -hankkeen tavoitteena on kerätä tietoa muun muassa kuovin pesimämenestyksestä.

Suomen kuovikanta on noin 60 000 paria. Laji on viime vuosikymmeninä selvästi vähentynyt Etelä-Suomessa, mutta muualla maassa kanta on pysynyt varsin vakaana. Kuovien lukumäärät ovat pienentyneet laajalti Euroopassa, minkä vuoksi kuovi on maailmanlaajuisessa uhanalaisuustarkastelussa arvioitu silmälläpidettäväksi.

Suurin osa maamme kuoveista pesii pelloilla, minkä vuoksi lajin hyvinvointi riippuu monin tavoin viljelijöiden toimista. Heillä on parhaat mahdollisuudet toimia kuovin hyvinvoinnin edistämiseksi. Kuovilla on tähän aikaan poikaset, jotka pyrkivät piiloutumaan kasvillisuuteen. Poikasten kuolleisuutta voidaan pienentää aloittamalla niitto pellon keskiosasta ja etenemällä siitä kohti reunoja. Näin poikaset voivat paeta viereisille peltolohkoille ja pientareille. Traktorin ja niittokoneen edessä voi myös käyttää puomia, johon on kiinnitetty kettinkiä tai muuta laahusta, joka säikyttää poikaset ajoissa pois koneen tieltä.

Kuovinaaraiden syysmuutto alkaa jo juhannuksena. Koiraat jäävät reviirille huolehtimaan jälkikasvusta. Suuren yleisön kokemuksia kuovista kysellään Mökkibongaus-tapahtumassa 9.-10.7.

Vähenemisestään huolimatta suurin kahlaajalintumme kuovi on vielä tuttu näky monilla suurilla peltoaukeilla. Se on helppo tunnistaa isosta koosta ja kahlaajille tyypillisistä pitkistä jaloista sekä pitkästä alaspäin kaarevasta nokasta. Höyhenpuku on kuovilla ruskeankirjava.

BirdLife Suomi valitsee vuosittain lintulajin, johon vuoden aikana kiinnitetään erityistä huomiota. Vuoden lintuja ovat olleet mm. kuikka (2010), törmäpääsky (2009) ja naurulokki (2008).

LISÄTIETOJA

• www.birdlife.fi/vuodenlintu
• www.mokkibongaus.fi

BirdLife Suomi haastaa kaikki aikuiset viemään lapset luontoon ensi viikon aikana 30.5.–5.6. Lasten lintuviikko on osa Lapset luontoon 2011 -kampanjaa, jonka tarkoituksena on kannustaa aikuisia tarjoamaan lapselle kokemuksia ja elämyksiä luonnossa. Myönteiset luontokokemukset ovat tärkeitä kasvussa tasapainoiseksi, ympäristövastuulliseksi aikuiseksi.

Lasten lintuviikkoon osallistuminen on tehty mahdollisimman helpoksi. Yhtään lintua ei tarvitse tuntea eikä määrittää lajilleen. Sen sijaan on tarkoitus pysähtyä tarkkailemaan, mitä linnut tekevät. Viikon teemaksi onkin valittu pesinnän merkkien etsiminen. Pesiä ei tarvitse löytää, vaan pesinnän voi päätellä vaikka ruokaa kantavasta tai varoittelevasta emosta. Luonnon tarkkailu voi tällä tavoin olla kuin salapoliisileikkiä.

Lasten lintuviikkoon odotetaan paljon osallistujia ympäri Suomen. Tapahtumaan voivat osallistua perheet, päiväkodit, koululuokat, kerhot ja muut lapsiryhmät. Retken ajankohdan voi valita vapaasti ensi viikon aikana. Retkeilyn tueksi on tarjolla paljon materiaaleja, kuten tulostettava retkilomake havaintojen merkitsemiseen. Lisätietoja löytyy tapahtuman verkkosivuilta www.birdlife.fi/lintuviikko. Havainnot verkkolomakkeella ilmoittaneiden kesken arvotaan hienoja palkintoja, kuten opastettuja linturetkiä.

Lasten lintuviikon yhteistyökumppanina on Luonto-Liitto ry. Villalan Kesäpesä Oy tukee tapahtumaa linnunpöntöin.

LISÄTIETOJA

• Tapahtuman verkkosivut
• Tapahtuman Facebook-sivu
• Lapset luontoon 2011 -kampanja

tiedottaja Jan Södersved, p. 040 555 5393
järjestökoordinaattori Inka Plit, p. 050 575 5081

BirdLife Suomi ry

Satakielet ovat saapumassa Suomeen noin puolitoista viikkoa tavallista myöhemmin. Tavallisesti ensimmäiset satakielet saapuvat Etelä-Suomeen toukokuun alkupäivinä ja laji runsastuu kuun puolivälissä, mutta tänä keväänä satakielet ovat alkaneet yleistyä eteläisimmässä Suomessa vasta viime päivinä.

Viime viikolla Suomessa oli karkeasti ottaen noin kymmenesosa ajankohdan tavanomaisesta satakielimäärästä, ja tällä hetkellä satakieliä on arvioitu eräin paikoin olevan noin neljäsosa ajankohdan tavanomaisista määristä. Toukokuussa saapuvien pitkänmatkanmuuttajien päämuuttoaikataulu vaihtelee tavallisesti vain muutamia päiviä.

Satakielen muutto on viivästynyt myös muualla Euroopassa. Satakielet ovat olleet vähissä Virossa, Ruotsissa ja Tanskassa sekä muuttomatkan varrella esimerkiksi Israelissa. Vielä viime viikolla satakieliä ja muita pohjoiseen matkaavia hyönteissyöjiä havaittiin runsaasti jopa Somalimaassa.

Muuton viivästymisen syyksi on esitetty kuivuutta Itä-Afrikan talvehtimisalueilla, mikä on pakottanut talvehtijat siirtymään kauemmas etelään. Näin muuttomatka on pidentynyt ja heikentynyt ravintotilanne on viivästyttänyt rasvavarojen keräämistä muuttomatkaa varten.

Eräät muutkin hyönteissyöjät ovat olleet tänä keväänä myöhässä. Esimerkiksi haarapääskyt ja pensaskertut ovat saapuneet Suomeen myöhässä, ja tähän mennessä on tullut tavallista vähemmän pikkulepinkäisiä. Kesän lintulaskennoissa selviää, jäävätkö näiden lajien kannat tänä vuonna tavallista pienemmiksi.

Tiedotteen lajit ruotsiksi: näktergal (satakieli), ladusvala (haarapääsky), törnsångare (pensaskerttu), pikkulepinkäinen (törnskata)

LISÄTIETOJA

• Satakielen kevätmuuttokarttoja 2008–2011
• Muita muuttolintukarttoja
• Uusin lintutilanne

Jan Södersved, tiedottaja
p. 040 555 5393

BirdLife Suomen Tornien taisto -tapahtuma järjestettiin tänään 18. kerran. Tapahtumaan osallistuttiin ennätyksellisesti ainakin 311 lintutornissa ympäri maan. Eniten lajeja, 109, havaittiin Porin Leveäkarin lintutornista.

Sadan lajin raja rikkoontui myös viidessä muussa tornissa: Kristiinankaupungin Siipyyssä (108), Hangon lintuasemalla (101), Porin Teemuluodossa (101), Mynämäen Mynälahdella (100) sekä Helsingin Viikin Keinumäessä (100), jossa kilpaili BirdLife Suomen oma joukkue.

Tapahtuman aikana lintujen muutto oli vähäistä. Esimerkiksi pääskyjä ja muita hyönteissyöjälintuja, joiden päämuutto on jo hieman myöhässä, havaittiin melko niukasti. Kaunis sää kuitenkin suosi osallistujia.

Torneista havaittiin keskimäärin 65 lajia, ja yhteensä kaikista torneista havaittiin 202 lajia. Kilpailun pohjoisimmassa tornissa Inarin Kaamasessa havaittiin 46 lajia.

Tapahtuman aikana havaittiin useita pikkuharvinaisuuksia, muun muassa arosuohaukka, kiljukotka, jalohaikara ja sitruunavästäräkki. Helsingin kuuluisat cityhuuhkajat sai havaintolistalleen 6,5 kilometrin päästä kaukoputkien avulla ainakin Santahaminan vesitornin joukkue.

Tornikisassa viriteltiin tällä kertaa myös maaottelua. Ruotsissa ensi kertaa järjestettyyn tapahtumaan osallistuttiin noin 50 tornissa, ja eniten lajeja (103) havaittiin Gotlannin Stockvikenissä.

Tornien taisto on vuodesta 1994 järjestetty leikkimielinen kilpailu, jossa joukkueet pyrkivät havaitsemaan mahdollisimman monta lintulajia lintutornista kahdeksan tunnin aikana. Samalla tehdään lintuharrastusta tunnetuksi ja kerätään varoja linnustonsuojeluun.

Tiedotteen lajit ruotsiksi: stäpphök (arosuohaukka), större skrikörn (kiljukotka), ägretthäger (jalohaikara), citronärla (sitruunavästäräkki), berguv (huuhkaja).

LISÄTIETOJA

• Kaikki tulokset
• Kilpailun säännöt
• Tapahtuman etusivu ja aiempien vuosien tuloksia

VALOKUVA (lintuharrastajia tornissa tänään 7.5.2011) vapaasti julkaistavaksi tapahtumasta uutisoitaessa:
http://www.birdlife.fi/tiedotteet/kuvat/tornien-taisto-2011-birdlife-suomi_Jan-Sodersved.JPG

Tiedottaja Jan Södersved, p. 040 555 5393 (klo 19 alkaen)
BirdLife Suomen joukkueenjohtaja Teemu Lehtiniemi, p. 0400 749 786

BirdLife Suomi ry

BirdLife Suomen järjestämässä Tornien taisto -tapahtumassa rikotaan jälleen ennätyksiä. Lauantaina 7.5. Tornien taistoon osallistuu pitkälti toista tuhatta lintuharrastajaa yli 320 lintutornilla. Vuodesta 1994 saakka järjestetyn tapahtuman suosio on kasvanut joka vuosi, ja viime vuonna ylitettiin ensi kerran 300 tornin raja. Tänä vuonna mukaan voi ilmoittautua vielä perjantaihin saakka.

Tornien taisto on BirdLife Suomen järjestämä leikkimielinen kilpailu, jossa lintutorneista pyritään näkemään tai kuulemaan mahdollisimman monta lintulajia klo 5–13. Samalla tehdään lintuharrastusta tunnetuksi ja kerätään varoja linnustonsuojeluun. Tänä vuonna Tornien taistolla kerättyjä varoja käytetään maakunnallisesti tärkeiden lintualueiden kartoitushankkeisiin.

Yleisö on tervetullut jokaiseen kisaan osallistuvaan torniin. Useilla torneilla järjestetään lisäksi opastettuja linturetkiä.

Tornien taiston tulokset julkaistaan osoitteessa www.birdlife.fi/tornientaisto lauantaina 7.5. klo 18.00.

LISÄTIETOJA: http://www.birdlife.fi/tornientaisto

• Kaikki osallistuvat tornit ja joukkueet
• Tornit, joilla järjestetään yleisöopastusta
• Tornien taisto Helsingin Viikissä
• Kilpailun säännöt
• Aiempien vuosien tuloksia

VALOKUVA (lintuharrastajia tornissa) vapaasti julkaistavaksi tapahtumasta uutisoitaessa:
http://www.birdlife.fi/tiedotteet/kuvat/tornien-taisto-birdlife-suomi.jpg

Jan Södersved, tiedottaja
p. 040 555 5393

Pesintä on käynnistynyt monilla vesilinnuilla ja varpuslinnuilla. BirdLife Suomi muistuttaa, että pesimäaikana kaikkien lajien häirintä tai tappaminen on kielletty, ellei tähän ole haettu ja myönnetty poikkeuslupaa.

Lähes kaikki lintulajimme on rauhoitettu ympäri vuoden luonnonsuojelulailla. Rauhoittamattomista lajeista harakka on nauttinut pesimäaikaista suojaa huhtikuun alkupäivistä lähtien. Toukokuun alusta lähtien kaikki rauhoittamattomat lintulajimme nauttivat lain suojaa koko maassa, kun harmaalokin, merilokin, kesykyyhkyn, räkättirastaan ja variksen pesimäaikainen rauhoitus alkaa Pohjois-Suomessa. Muualla maassa rauhoitus on alkanut jo aiemmin keväällä.

Tiedotteen lajit ruotsiksi: skata (harakka), gråtrut (harmaalokki), havstrut (merilokki), tamduva (kesykyyhky), björktrast (räkättirastas), kråka (varis)

LISÄTIETOJA

• Rauhoitetuista ja rauhoittamattomista lintulajeista BirdLife Suomen sivuilla

Jan Södersved, tiedottaja
p. 040 555 5393

Lintujen kevätmuutto on päässyt hyvään vauhtiin talvisesta alkukeväästä huolimatta. Myös kuovi, BirdLife Suomen Vuoden lintu 2011, on saapunut Suomeen ja kuoveja nähty jo Ranuan korkeudella asti. Lintuharrastajat seuraavat ja ilmoittavat kuovihavaintoja erityisesti tänä vuonna.

Kuovia tavataan lähes koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Sen on melko suuri, ruskeankirjava lintu, jonka näkyvin tuntomerkki on pitkä ja kaareva nokka.

Tämä alun perin soiden ja niittyjen laji on siirtynyt myös pelloille metsien ja soiden pelloiksi raivaamisen myötä. Kuovi suosii nykyään avo-ojitettuja peltoja ja etenkin kosteita, avaria ranta- ja vesijättöniittyjä. Kuovivuoden tarkoituksena on kerätä tietoa kuovin kevätmuuton etenemisestä, suurimmista muuttajamääristä sekä pesimämenestyksestä.

Kuovin pesimäkannaksemme arvioidaan noin 60 000 paria. EU:ssa kuovin pesimäkannan hyvinvointi on paljolti Suomen vastuulla: noin joka viides EU:ssa pesivä kuovi pesii Suomessa. Maatalousalueilla pesivänä lajina kuovin hyvinvointi on kiinni ihmisen toiminnasta. Kuovi on viime vuosikymmeninä vähentynyt Etelä-Suomessa, mutta muualla maassa sen kanta on varsin vakaa. Koska lajin kanta on pienentynyt laajalla alueella, on kuovi maailmanlaajuisessa uhanalaisuustarkastelussa arvioitu silmälläpidettäväksi.

Maanviljelijät voivat auttaa kuoveja mm. säästämällä havaitsemansa kuovin pesät, niittämällä keskeltä reunoille sekä ylläpitämällä leveitä suojakaistoja, viherkesantoja ja laitumia.

BirdLife Suomi valitsee vuosittain lintulajin, johon vuoden aikana kiinnitetään erityistä huomiota. Vuoden lintuja ovat olleet mm. kuikka (2010), törmäpääsky (2009), naurulokki (2008), kuukkeli (2007), kottarainen (2006), kaulushaikara (2005) ja laulujoutsen (2004).

Tiedotteen lintulajit ruotsiksi: kuovi (storspov), storlom (kuikka), smålom (kaakkuri), backsvala (törmäpääsky), skrattmås (naurulokki), lavskrika (kuukkeli), stare (kottarainen), rördrom (kaulushaikara), sångsvan (laulujoutsen).

• VALOKUVA kuovista BirdLife Suomen vuoden linnusta uutisoitaessa. Kuvaaja: Jari Peltomäki. Kuvaajan nimi on mainittava.
• KARTTOJA kuovin kevätmuutosta

LISÄTIETOJA

Kuovi-koordinaattori Jari Valkama, puh. 050 582 0572
BirdLife Suomi ry

www.birdlife.fi/vuodenlintu

BirdLife Suomi on valinnut vuoden 2011 lintuyhdistykseksi Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys ry:n (PHLY). Valinta julkistettiin eilen sunnuntaina Kouvolassa BirdLife Suomen edustajiston kokouksessa.

Valinnan perusteena on yhdistyksen tasaisen varma toiminta ja sen ansiokas kehittäminen. PHLY:ssä on viime aikoina panostettu muun muassa yleisöretkien ja retkikummitoiminnan kehittämiseen. Yhdistyksen jäsenmäärä on lähes kaksinkertaistunut edellisten kymmenen vuoden aikana ja kasvaa edelleen. Yhdistys on panostanut myös valtakunnallisiin tapahtumiin, kuten Pihabongaukseen ja Tornien taistoon.

Viime keväänä PHLY järjesti Lahdessa yli kaksiviikkoiset talkoot, jossa lintuja estettiin laskeutumasta öljyvahinkoalueelle. Vuodesta 2009 yhdistys on kartoittanut toistamiseen Lahden kaupunkilinnustoa. Tämä työ jatkuu vielä tänä kesänä.

PHLY julkaisee sisällöltään ja ulkoasultaan hyvätasoista Päijät-Hämeen linnut -lehteä. Viime keväänä ilmestyi myös toinen tasokas julkaisu, kymmenien vuosien havainnot ja yhden aktiiviharrastajan elämäntyön yhteen kokoava kirja Asikkalan Pulkkilanharju – Muuttolintujen väylä Päijänteellä.

BirdLife Suomi on maamme lintuyhdistysten keskusjärjestö, jolla on 30 jäsenyhdistystä. Vuoden lintuyhdistys on nimetty vuodesta 1980 lähtien.

LISÄTIETOJA

puheenjohtaja Jorma Rautama, p. 0400 497 441
Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys ry

hankekoordinaattori Timo Metsänen, p. 044 548 4625
BirdLife Suomi ry

Helsingin ydinkeskustassa Forumin kauppakeskuksen katolla varttuu kolme huuhkajanpoikasta. Naaras pitää poikasia silmällä, ja koiras kantaa hämärissä kaneja perheelle syötäväksi. Kyseessä on ensimmäinen tiedossa oleva onnistunut huuhkajan pesintä suuren suomalaisen kaupungin keskustassa.

Suuren petolinnun asettuminen kaupungin keskustaan on Suomessa uusi ja kiinnostava ilmiö. Helsingissä on ollut kaupunkihuuhkajareviirejä vuodesta 2005 alkaen. Nykytietojen mukaan kaupunkialueella sijaitsevia reviirejä on Helsingissä 3–4 ja Espoossa yksi. Kaikkia yleisön havaintoja kaupunkihuuhkajista toivotaan sähköpostiosoitteeseen kaupunkihuuhkajat@tringa.fi, sillä reviiritietojen tarkentamiseksi yleisöltä tulevat havainnot ovat erityisen tärkeitä.

"Kaupunkilaistuminen johtuu ilmeisesti petovihan päättymisestä. Huuhkajien ei ole tarvinnut enää muutamaan vuosikymmeneen pelätä ihmisiä, ja rohkeimmat niistä alkavat tulla pesimään kaikkein helpoimman ravinnon äärelle ihmisistä välittämättä. Villikanit ovat cityhuuhkajien tärkein ravintokohde, ja Helsingissä tunnetusti riittää kaneja", toteaa Raimo Seppälä Helsingin Seudun Lintutieteellisen Yhdistyksen Tringa ry:n kaupunkihuuhkajaryhmästä.

Huuhkajien kaupunkipesinnän suurin riski on pesimäaikana sattuva tahaton häirintä, kuten lumenpoisto katoilta, valokirjaimien korjaukset tai toimistorakennusten ikkunoiden ulkopesut. Tringa ja BirdLife Suomi toivovatkin huuhkajaparille pesimärauhaa kaupungin vilinän keskellä. Forumin pesintää voi seurata esimerkiksi Sokos Hotel Vaakunan 10. kerroksen ravintolan terassilta.

Forumissa pesivä huuhkaja ei luultavasti ole kuuluisa Bubi, joka osallistui kesällä 2007 menestyksellisesti Suomen ja Belgian väliseen jalkapallomaaotteluun. Bubin reviiri sijaitsee ilmeisesti Olympiastadionin ja Uimastadionin seutuvilla.

Varmimmin huuhkajan voi päivällä nähdä istumassa Kampissa rakennusten seinustoilla ja katoilla.

Tiedotteen lintulaji ruotsiksi: berguv (huuhkaja)

• Kuva: Forumin huuhkajaperhe 7.3.2011. Kuvaaja: Marja Saarinen.
• Kuva: Kaupunkihuuhkaja huhuilemassa. Kuvaaja: Jukka Koskelainen.
• Kuvia saa käyttää vapaasti tämän tiedotteen uutisoinnissa, mutta kuvaajan nimi on aina mainittava. Mahdollisista muista käyttötarkoituksista tulee sopia kuvaajan kanssa.
  

LISÄTIETOJA

Johan Ekroos, p. 050 353 5031
tutkija, kaupunkihuuhkajaryhmä

Raimo Seppälä, p. 050 560 4861
puheenjohtaja, kaupunkihuuhkajaryhmä 

BirdLife Suomi pitää Ahvenanmaan eilistä päätöstä haahkan kevätmetsästyksen sallimisesta vastuuttomana. Minkään lintulajin metsästäminen keväällä ei ole luonnonvarojen kestävän käytön mukaista. Lisäksi Itämeren haahkakanta on vähentynyt viime vuosikymmeninä voimakkaasti. Suomessa haahkakanta on vähentynyt 1990-luvun puolivälistä alkaen peräti 40 prosenttia, ja laji luokitellaan jo silmälläpidettäväksi.

BirdLifen puheenjohtaja Aki Arkiomaa kommentoi päätöstä: ”Kevätmetsästyksen salliminen on jo sinänsä yleisten metsästysperiaatteiden vastaista. On täysin vastuutonta sallia romahdusmaisesti vähentyneen haahkan kevätmetsästys.”

Haahkan kevätmetsästystä on perusteltu sillä, ettei lajia esiintyisi alueella syksyllä. BirdLifen Suomen viimesyksyisissä laskennoissa haahka oli Ahvenanmaan saaristossa toiseksi runsain vesilintulaji telkän jälkeen, ja BirdLifen keräämien tietojen mukaan Ahvenanmaalla havaittiin syysmetsästysaikaan yleisesti jopa satojen haahkojen kerääntymiä.

”On kiistatonta, että haahkoja on Ahvenanmaalla runsaasti myös syksyllä”, toteaa Arkiomaa.

BirdLife odottaa EU:lta pikaisia toimenpiteitä, koska EU:n tuomioistuin antoi jo vuonna 2005 tuomion, jossa katsoi Suomen rikkoneen lintudirektiiviä sallimalla muun muassa haahkan kevätmetsästyksen. EU-maista vain Suomessa ja Maltalla harrastetaan muuttolintujen kevätmetsästystä. Myös Malta on viime vuosina joutunut muuttamaan metsästyslainsäädäntöään EU:n direktiivien mukaiseksi.

BirdLifen mukaan Suomen kevätmetsästys ei ole vain Suomen asia. Jos suomalaiset poliitikot sallivat kevätmetsästyksen Suomessa, he hyväksyvät sen myös muissa maissa. Suomi näyttää huonoa esimerkkiä. Kevätmetsästyksen harjoittamisella esimerkiksi Etelä-Euroopan maissa olisi erityisen negatiiviset vaikutukset juuri Suomen linnustolle, koska suurin osa pesimälinnuistamme on muuttolintuja.

BirdLife on jo vuosia vaatinut kevätmetsästyksen täydellistä lopettamista Suomessa. Siitä huolimatta romahdusmaisesti vähentynyttä allia on saanut edelleen viime vuosina metsästää Ahvenanmaalla ja eteläisillä rannikkoalueilla.

Kevätmetsästys on kantojen säilymisen kannalta hyvin vahingollista verrattuna syysmetsästykseen, sillä kevätmetsästys keskittyy aikuisiän saavuttaneihin yksilöihin, eikä nuoriin yksilöihin kuten syysmetsästys. Nuoria lintuja kuolee luonnostaankin enemmän, minkä vuoksi metsästyksen pitäisi kohdistua niihin, eikä lisääntymisiän saavuttaneisiin populaation säilymisen kannalta arvokkaimpiin yksilöihin.

Tiedotteen lajit ruotsiksi: ejder (haahka), alfågel (alli)

LISÄTIETOJA

• Kevätmetsästyksestä BirdLife Suomen sivuilla

Jan Södersved, tiedottaja
p. 040 555 5393

Aki Arkiomaa, puheenjohtaja
p. 040 547 6175

Suomen luonnonsuojeluliitto on jättänyt eriävän mielipiteen huomenna 16.2. julkistettavaan suostrategiaan.

”Strategian tarkoitus oli sovittaa yhteen soiden suojelu ja käyttö siten, että ekosysteemipalvelut säilyvät. Tässä epäonnistuttiin”, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava.

Sulkavan mukaan strategia johtaa suoluonnon tilan heikkenemiseen entisestään.

”Strategia esittää peräti 58 000 hehtaaria uusia turpeenkaivualueita vuoteen 2020 mennessä. Turvetuotanto voi jatkua myös ojittamattomilla soilla, vaikka juuri siitä oli tarkoitus päästä eroon. Strategia rikkoo muun muassa biodiversiteettisopimuksen ja EU-päätösten monimuotoisuuden säilyttämisvelvoitteita.”

Luonnonsuojeluliitto ja BirdLife Suomi odottivat strategialta myös Nagoyan biodiversiteettisopimuksen edellyttämää päätöstä ennallistaa 15 prosenttia vaurioituneista ekosysteemeistä.

”Tämä olisi soilla 750 000 hehtaarin ennallistamisurakka ja tärkeä luonnon ohella myös ilmastonsuojelun kannalta”, sanoo Sulkava. ”Se ei kuitenkaan edennyt. Myös luonnolle haitallisia tukia poistamalla päästäisiin eteenpäin.”

”Myös soiden ojituksen ja turpeenoton aiheuttamien vesistöhaittojen vähentäminen jäi strategiassa linjaamatta.”

Kun suostrategiatyö päättyi luonnonsuojelun osalta huonoon tulokseen, Suomen luonnonsuojeluliitto ja BirdLife Suomi hakevat nyt soille turvaa muilla keinoin.

Järjestöt ovat jo saaneet valmiiksi kantelun EU:lle luonto- ja lintudirektiivin rikkomisesta Suomen soilla.

”Suoluonnon koko ajan huononeva tila näkyy soiden linnustossa. Esimerkiksi uhanalaisten suolintulajien määrä on kasvanut dramaattisesti”, sanoo BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi. ”Soita koskevassa päätöksenteossa halutaan edelleen sulkea silmät ikäviltä tosiasioilta.”
 

LISÄTIETOJA

• Uhanalaisten lintulajien elinympäristöt BirdLife Suomen sivuilla

Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava, p. 050 560 2113
BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi, p. 0400 749 786
BirdLife Suomen asiantuntija suostrategiaryhmässä Keijo Savola, p. 045 652 1974

BirdLife Suomen järjestämässä Pihabongauksessa havaittiin viikonloppuna runsaat 90 lintulajia.

Runsaimmat laji olivat keltasirkku, talitiainen ja sinitiainen. Näiden osuus oli lähes puolet kaikista havaituista lintuyksilöistä. Tavallisimmat lajit olivat parin edellisen vuoden tapaan talitiainen (96 % pihoista), sinitiainen (84 %) ja harakka (62 %). Viikonlopun harvinaisimmat linnut olivat Vääksyyn asettunut tammitikka ja Pellossa talvehtiva mustakaularastas. Vihannissa viipyvä kurki oli tammitikan tavoin uusi laji Pihabongauksessa.

Useimmat lajit olivat yleisempiä kuin viime talvena, mikä kertoo siitä, että lintujen pesintä meni viime kesänä hyvin ja linnut ovat selvinneet tähän asti talvesta hyvin. Sinitiainen oli yleisempi kuin kertaakaan kuusivuotisen Pihabongauksen historiassa. Hömötiainen runsastui viime talvesta lähes viidenneksen, mikä oli odotettavissa, sillä viime syksyn vaellus kieli onnistuneesta pesinnästä. Syksyn toinen ennätysvaeltaja, närhi, oli sekin yleisempi kuin edellisinä talvina.

Pikkuvarpusen voittokulku hypähti isomman harppauksen. Pikkuvarpusia havaittiin lähes joka kolmannella pihalla, ja laji oli ensi kertaa yleisempi kuin varpunen, vaikka sekin hieman runsastui viime talvesta. Muita ennätysrunsaita lajeja olivat muun muassa korppi, peltopyy ja tikli. Peippojakin oli yli kaksi kertaa niin paljon kuin viime talvena.

Viherpeippo oli kolmanneksen yleisempi kuin viime talvena, vaikka kanta onkin vielä pienempi kuin kolme vuotta sitten, jolloin loistauti verotti rajusti Etelä-Suomen viherpeippoja.

Marjalinnut olivat odotetusti kateissa. Niin tilhiä, räkättirastaita kuin mustarastaitakin nähtiin Pihabongauksen historiassa vielä vähemmän vain kolme vuotta sitten. Tavallista vähemmän havaittiin myös fasaaneja ja puukiipijöitä.

Alustavat tulokset perustuvat noin 6 500 pihan havaintoihin. Määrä kasvaa, sillä viikonlopun havaintoja otetaan vastaan perjantaihin 4.2. asti osoitteessa www.pihabongaus.fi tai postikortilla BirdLife Suomi, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki. BirdLife julkaisee lopulliset tulokset sekä alueellisia yhteenvetoja helmikuun lopulla.

Pihabongauksessa tarkkaillaan tammikuun viimeisenä viikonloppuna tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla. Pihabongauksen tarkoituksena on innostaa ihmisiä tarkkailemaan lähiluontoa. Samalla välitetään tietoa lintujen suojelusta ja kerätään arvokasta tietoa maamme talvisesta linnustosta. Pihabongaus järjestettiin nyt kuudetta kertaa.

Tapahtuman suojelija on tasavallan presidentti Tarja Halonen. Tapahtuman yritysyhteistyökumppaneina olivat Ekokem, Talvilintu- ja Tintti -linnunruoka, Weilin+Göös ja Suomen Lintuvaruste Oy.

BirdLife Suomi kiittää osallistujia. Seuraavan kerran pihabongataan vuoden kuluttua!

Tiedotteen lajit ruotsiksi: gulsparv (keltasirkku), talgoxe (talitiainen), blåmes (sinitiainen), skata (harakka), talltita (hömötiainen), nötskrika (närhi), pilfink (pikuvarpunen), gråsparv (varpunen) korp (korppi), rapphöna (peltopyy), steglits (tikli), bofink (peippo), grönfink (viherpeippo), sidensvans (tilhi), björktrast (räkättirastas), koltrast (mustarastas), fasan (fasaani), trädkrypare (puukiipijä)

LISÄMATERIAALIA

• Taulukot (10 yleisintä ja 10 runsainta lajia) ja graafeja
• Valokuvia

Jan Södersved, tiedottaja
p. 040 555 5393
BirdLife Suomi ry

BirdLife Suomi järjestää Pihabongaus-tapahtuman tammikuun viimeisenä viikonloppuna 29.–30.1. Kaikille luonnosta kiinnostuneille tarkoitetussa tapahtumassa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla ja ilmoitetaan havainnot BirdLifelle.

Osallistuakseen ei tarvitse olla lintuharrastaja, eikä Pihabongaus ole kilpailu. Tapahtuman päätarkoituksena on saada mahdollisimman monet tarkkailemaan talvisia kotipihan lintuja. Samalla välitetään tietoa lintujen suojelusta ja talviruokinnasta sekä kerätään arvokasta tietoa maamme talvisesta linnustosta. Tapahtuma järjestetään nyt kuudennen kerran. Viime vuonna yli 15 000 ihmistä tarkkaili lintuja runsaalla 10 000 pihalla.

Havainnot voi ilmoittaa osoitteessa www.pihabongaus.fi tai postikortilla Osallistujien kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja. BirdLife julkaisee verkkosivuillaan alustavaa tietoa Pihabongauksen tuloksista 1.2. ja lopulliset tulokset helmikuun aikana.

Malli Pihabongaukseen tulee Isosta-Britanniasta, missä sikäläinen BirdLife (RSPB) on yli 30 vuoden ajan järjestänyt Big Garden Birdwatch -tapahtumaa, johon osallistuu nykyisin yli 500 000 ihmistä.

Tapahtuman suojelija on tasavallan presidentti Tarja Halonen. Tapahtuman yritysyhteistyökumppaneina ovat Ekokem, Eläinruokatehdas Lemmikki Oy, Weilin+Göös ja Suomen Lintuvaruste Oy.

OSALLISTUMISOHJEET LYHYESTI

Hauskaa, helppoa, hyödyllistä ja siihen kuluu vain tunti!

Pihabongaukseen voi osallistua kuka tahansa ja missä tahansa Suomessa. Pihabongaukseen ei tarvitse erikseen ilmoittautua eikä tapahtumassa ole osallistumismaksua.

• Tarkkaile tunnin ajan lintuja omalla pihalla, puistossa tai muulla paikalla joko lauantaina 29. tai sunnuntaina 30. tammikuuta.
• Tunnista havaitsemasi lintulajit.
• Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä samaan aikaan (näin vältät laskemasta samoja yksilöitä moneen kertaan).
• Ilmoita tunnistamasi lajit ja laskemasi maksimimäärät BirdLifelle viimeistään perjantaina 4.2. joko osoitteessa www.pihabongaus.fi tai postikortilla osoitteella BirdLife Suomi, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki. Postikortissa on oltava lintuhavaintojen lisäksi havainnoitsijan ja havaintopaikan osoitteet, havainnointiajankohta ja havainnoitsijoiden määrä.

LISÄMATERIAALIA

• Valokuvia
• Artikkeleita
• Tulokset 2010
• Kuntakohtaiset tulokset 2010
• Lajien runsausmuutoksia 2006–2010

I KORTHET PÅ SVENSKA

BirdLife Finland ordnar åt alla naturintresserade Gårdsplanskryss-evenemanget 29.–30.1. Allt går ut på att under en timme iaktta fåglar på egen gård eller vid någon annan plats. Timmen kan man själv välja endera på lördag eller söndag. Iakttagelserna rapporteras till BirdLife på web-adressen www.pihabongaus.fi eller med postkort.

Grunden till evenemanget ligger i att få människor att engagera sig åt vinterns gårdsfåglar. Med ens samlas uppgifter som hjälper till att konkret få reda på vilka fåglar påträffas och i vilka mängder, som i sin tur ger grunder för forskning av fågelbeståndens utveckling och bidrar till fågelskydd.

Republikens president Tarja Halonen fungerar som evenemangets skyddare.

Gårdsplanskrysset (Pihabongaus) ordnas nu för sjätte året i rad. I fjol deltog over 15 000 finländare med att observera fåglar på mer än 10 000 gårdsplan!

Idén kommer från Storbritannien där motsvarande räkningar har gjorts i över 30 år. Där heter det ”Big Garden Birdwatch” och i fjol deltog över 500 000 entusiaster.

Anmälning av räkningsresultaten och tilläggsuppgifter finns på www.pihabongaus.fi.

• Foton
• Artiklar

LISÄTIETOJA / TILLÄGGSINFORMATION

• www.pihabongaus.fi

Jan Södersved, tiedottaja / informatör
p. 040 555 5393
BirdLife Suomi ry

Suomesta on luotava hiilineutraali yhteiskunta vuosisadan puoliväliin mennessä. Suomen on myös oltava suunnannäyttäjä ympäristön ekologisia rajoja kunnioittavan talousmallin laatimisessa. Luonnon monimuotoisuuden hupenemiseen on puututtava Suomessa kovalla kädellä erityisesti soita ja metsiä suojelemalla ja ennallistamalla. Tätä vaativat seitsemän suurinta Suomessa toimivaa luonnonsuojelujärjestöä, jotka esittelivät puolueille vaaliteesinsä tänään.

”Suomen ja maailman luonnon monimuotoisuuden tila on kuluneella vuosikymmenellä heikentynyt entisestään. Ilmastonmuutoksen torjumisen prosessi on juuri ja juuri saatu pelastettua, mutta ei ilmastoa. Jotta suunta tällä vuosikymmenellä muuttuisi, on huhtikuussa valittavan eduskunnan tehtävä Suomessa ja osana EU:ia olennaisia – ja vaikeitakin – päätöksiä”, totesivat BirdLife, Greenpeace, Luonto-Liitto, Maan Ystävät, Natur och Miljö, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF vaaliteesien julkistuspuheenvuorossaan.

Järjestöt ovat tiivistäneet hallitusohjelmaehdotuksensa viiteen teesiin, jotka koskevat ilmastonmuutosta, luonnon rikkauden suojelua, kohtuutalouteen siirtymistä, Itämeren ja sisävesien suojelua ja ympäristöhallinnon vahvistamista.

Järjestöt asettavat Suomelle tavoitteeksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen lähelle nollaa vuosisadan puoliväliin mennessä. Lisäksi jo ilmakehään päästettyä hiilidioksidia on sidottava takaisin maaperään ja ekosysteemeihin. Tavoitteisiin on sitouduttava säätämällä vuosittaisiin päästövähennyksiin velvoittava ilmastolaki. Ydinvoiman lisärakentamisesta, uraanin tuotantosuunnitelmasta ja turpeen energiakäytöstä on luovuttava erikseen laadittujen suunnitelmien mukaan.

Suomen ekologinen jalanjälki on 12. suurin maailmassa ja suomalaisten kulutus vahingoittaa ympäristöä ja tuhoaa alkuperäisluontoa välillisesti myös muualla maailmassa. Ympäristöjärjestöjen mielestä Suomen tulee toimia suunnannäyttäjänä ekologisia rajoja kunnioittavan talousmallin ja vaihtoehtoisen kehitysmittarin laatimisessa. Kestämätöntä metsähoitoa, jossa bioenergian lisäämisen nimissä metsistä poistetaan hakkuujätteet ja joiden sisältämien ravinteiden korvaamiseksi metsää keinolannoitetaan, ei tule sallia. Suomalaisen metsä- ja peltobiomassan energiatuotannon on täytettävä todelliset, kansainvälisesti hyväksytyt kestävyyskriteerit, joiden käyttöönottoa on edistettävä EU:ssa.

Suojelualueverkostoa on kehitettävä etenkin suojelemalla metsiä ja soita Etelä-Suomessa. Hallitusohjelmaan onkin kirjattava vähintään sadan miljoonan euron lisärahoitus luonnonsuojelualueverkoston laajentamiseen ja hoitoon sekä uhanalaisten luontotyyppien ja lajien suojeluun. Metsälain uudistuksella on tuettava metsien monipuolista käyttöä, avohakkuutonta hoitoa sekä arvokkaiden metsäisten elinympäristöjen suojelua. Ekosysteemipalveluiden tilaa on seurattava kansallisella tilinpidolla. Vainottujen suurpetojen suojelua on parannettava kehittämällä petovahinkojen ennaltaehkäisyä ja korvauksia. Petojen salametsästykseen on puututtava määrätietoisesti.

Hallitusohjelman tavoitteena on oltava luonnoltaan monimuotoinen, tuottava ja myrkytön Itämeri sekä puhtaat sisävedet. Jotta tähän päästään, maatalouden ympäristötukijärjestelmän uudistuksen keskeiseksi lähtökohdaksi on otettava vesien ja luonnon monimuotoisuuden suojelu ja muut ns. julkishyödykkeet. Luomutuotannon ympäristötukea korottamalla on lisättävä luonnonmukaisen maatalouden osuutta maataloustuotannossa. Ympäristötuen ehtoja on muutettava niin, että vesistöjen läheisyyteen saadaan laajat suojakaistat ja kosteikot ja että peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys, kevennetty muokkaus, kesannointi ja suorakylvö lisääntyvät.

Toteutettu alue- ja ympäristöhallinnon uudistus on ympäristön suojelun näkökulmasta mennyt perusteellisesti pieleen. Ministeriörakennetta on uudistettava siten, että työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa olevat ilmasto- ja energia-asiat sekä liikenne- ja viestintäministeriön tehtävät liikenteen osalta siirretään osaksi ympäristöministeriötä. Ympäristöministeriön asema alueellisen ympäristöhallinnon johtajana ja ohjaajana on palautettava ja alueellisen ympäristöhallinnon resursseja lisättävä.
 

LISÄTIETOJA

• Ympäristöjärjestöjen esitykset hallitusohjelmaan (pdf)
• BirdLife Suomen luonnonsuojelutavoitteita eduskuntavaaleihin 2011 (pdf)

BirdLife Suomi, suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi, p. 0400 749 786
Greenpeace, viestintäpäällikkö Juha Aromaa, p. 050 369 6202
Luonto-Liitto, pääsihteeri Leo Stranius, p. 040 754 7371
Maan ystävät, ilmastokampanjavastaava Tiina Ahokas, p. 040 826 8421
Natur och Miljö, toiminnanjohtaja Bernt Nordman, p. 045 2700 313
Suomen luonnonsuojeluliitto, ympäristönsuojelupäällikkö Jouni Nissinen, p. 040 828 1881
WWF Suomi, pääsihteeri Liisa Rohweder, p. 040 840 7461