Kosteikkolinnut

Suomen jouhisorsakanta taantui 65 prosenttia vuosina 1986-2012.

Suomen jouhisorsakanta taantui 65 prosenttia vuosina 1986–2012.

Kosteikot ovat linnuille tärkeitä elinympäristöjä ympäri vuoden. Pesimälajiston lisäksi ne ovat myös monien vesilintujen, kahlaajien ja varpuslintujen välttämättömiä muutonaikaisia levähdys- ja ruokailualueita. Suomen kosteikoilla on suuri merkitys myös Suomen kautta läpimuuttaville lajeille ja yksilöille.

Lähes puolet kosteikkolinnuista uhanalaisia

Suomen kosteikoilla pesivien lintujen lajimäärä on kasvanut selvästi viime vuosisadan aikana. Esimerkiksi kaulushaikaran ja ruskosuohaukan historia Suomessa on varsin lyhyt. Uusia pesimälajeja vakiintuu kosteikoille edelleen – uusimpia tulokkaita ovat muun muassa viiksitimali ja sitruunavästäräkki. Samalla monet perinteiset kosteikkolajit ovat kuitenkin taantuneet jyrkästi.

Puolet Suomen sorsalinnuista ja lähes puolet kahlaajista on arvioitu uhanalaisiksi. Moni näistä lajeista kärsii erityisesti vesien rehevöitymisestä, umpeenkasvusta ja ravintokilpailusta kalojen kanssa. Jyrkästi tällä vuosituhannella taantuneita lajeja ovat esimerkiksi tukka- ja punasotka, jouhisorsa, heinätavi ja nokikana.

Suojelualueiden linnusto romahtanut

Suuri osa Suomen merkittävimmistä kosteikoista on luokiteltu kansainvälisesti tai kansallisesti tärkeiksi lintualueiksi ja useimmat ovat myös linnustonsuojelualueita. Suojelu ei ole kuitenkaan riittänyt säilyttämään alueiden linnustoarvoja, vaan lintuvesien suojeluarvo on vähentynyt 1960-luvulta alkaen noin 1,9 prosentin vuosivauhtia. Tämä johtuu ennen kaikkea alueiden hoidon laiminlyönnistä.

Helsingin vanhankaupunginlahden linnustollinen arvo on pudonnut murto-osaan entisestä.

Helsingin Vanhankaupunginlahden linnustollinen arvo on pudonnut murto-osaan entisestä.

Kosteikot tarvitsevat hoitoa

Kosteikkoja uhkaavat rehevöitymisestä johtuvat veden laadun muutokset ja umpeenkasvu. Kehitys on pysäytettävissä vain tehokkaalla hoidolla. Toimiviksi hoitomenetelmiksi ovat osoittautuneet muun muassa rannat avoimina pitävä laidunnus ja veden pinnan nosto, myös hoitokalastuksella voidaan saada nopeasti hyviä tuloksia. Niillä suojelualueilla, joilla hoito on ollut riittävän voimaperäistä, linnustolliset arvot onkin saatu säilytettyä.

Kosteikkojen hoito Suomessa on ollut pitkälti EU-rahoitteisten hankkeiden varassa, ja nämäkin ovat viime vuosina vähentyneet. Kosteikkojen linnuston säilyttäminen edellyttääkin yhteiskunnalta merkittävästi suurempaa panostusta, ennen kaikkea riittävää perusrahoitusta lintuvesien jatkuvaan hoitoon.

Julkaisuja kosteikkolinnustosta ja kosteikkojen hoidosta

Ellermaa, M. & Lindén A. 2011: Suomen linnustonsuojelualueiden tila: suojelu on unohdettu ja linnut voivat huonosti. – Linnut-vuosikirja 2010: 143–165.

Ellermaa, M. & Lindén A. 2012: Suojeltavien kosteikkolintujen kannat ovat romahtaneet Natura-alueilla. –  Linnut‑vuosikirja 2011: 140–143.

Lehikoinen, A., Pöysä, H., Rintala, J. & Väisänen, R.A.  2013: Suomen sisävesien  vesilintujen  kannanvaihtelut  1986–2012. – Linnut‑vuosikirja 2012: 95–101.

Sammalkorpi, I., Mikkola‑Roos, M., Lammi, E. & Aalto, T. 2014: Ravintoketjukunnostus lintuvesien hoidossa. – Linnut-vuosikirja 2013: 154–163.

BirdLife Suomen suositus linnustonsuojelualueiden hoidon ja käytön suunnitteluksi