Heinäkurppa

Heinäkurppa, kuva: Markus Varesvuo

Soidintava heinäkurppa. Kuva: Markus Varesvuo

Heinäkurppa on viime vuosina palannut itäisen Suomen harvinaiseksi pesimälajiksi. Se on Suomessa luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi ja kiireellisesti suojeltavaksi lajiksi. BirdLifen heinäkurppahanketta toteuttaa heinäkurppatyöryhmä. Suojeluhankkeessa turvataan heinäkurpan hyvinvointi keskittymällä soidinpaikkojen säilyttämiseen ja etsimiseen. Tätä kautta kasvatetaan lajin pesimäkantaa ja pyritään vakiinnuttamaan esiintyminen.

Heinäkurppa on viiruinen pitkänokkainen kahlaajalintu, joka muistuttaa huomattavasti yleistä sukulaislajiaan taivaanvuohta. Lajit erottaa helpoimmin heinäkurpan laajalti valkoisista pyrstön reunoista. Öisin kuuluva soidinääni on erikoinen soinnikas kitinä, joka ei kuulu kauas ja jää helposti huomaamatta. Heinäkurpan soitimia on Suomessa vain puolenkymmentä. Soitimet sijaitsevat pelloilla, minkä vuoksi lajin säilyminen on kiinni soidinalueiden viljelijöiden toimista.

Heinäkurpat ovat muuttolintuja, jotka saapuvat Suomeen toukokuussa ja poistuvat elo–syyskuussa. Lajin pääravintoa ovat madot, mutta se syö myös muita pieneläimiä. Heinäkurppa suosii paikkoja, joilla ravintoa on riittävästi ja maa kuohkeaa, kuten niityillä, joilla on pieniä kosteita painanteita.

Pesän heinäkurppanaaraat voivat rakentaa varsin kauaksikin soidinpaikoista. Pesä sijaitsee piilossa tiiviin kasvillisuuden kätköissä ja on vaikea löytää. Pesiä on löydetty Suomesta vain muutamia, minkä vuoksi tiedot pesien sijoittumisesta ovat vähäisiä. Pesien uskotaan sijaitsevan kosteiden painaumien ja ojien läheisyydessä.

Heinäkurpan säilyminen Suomen pesimälinnustossa on riippuvainen siitä, miten laji otetaan maanviljelyssä huomioon. Koska pesien sijainnista ei ole juurikaan tietoa, huolehditaan soidinpaikan säilymisestä. Soitimen säilymiseksi riittää, että varsinaisen soidintantereen ympärillä huolehditaan heinäkurpista vähintään kolmen hehtaarin alalla.

Heinäkurpan soidinpaikoilla tulisi:

  • suosia niitty- ja heinäkasvillisuutta.
  • pitää laajat suojakaistat ojien reunoilla.
  • estää alueen liiallinen pensoittuminen.

Heinäkurpan soidinpaikoilla olisi vältettävä:

  • viljan ja öljykasvien viljelyä.
  • maisemarakennetta yksipuolistavia toimia, kuten avo-ojien vähentämistä.
  • toimenpiteitä, jotka kuivattavat aluetta, kuten salaojitusta.
  • niittoa ennen heinäkuun alkua.
  • lintujen häiritsemistä.

Heinäkurpan elinympäristöä voi hoitaa maataloustuilla. Maataloustukimuodoista heinäkurppien soidinalueille sopivat parhaiten luonnonhoitonurmi, viherkesanto ja monimuotoisuuspellot. Lisäksi BirdLife Suomelta voi saada palkkion, mikäli hoitaa hyvää soidinpaikkaa (lajille sopivat olosuhteet, soitimen koko vähintään kolme koirasta tai monivuotinen soidin) heinäkurpan elinvaatimukset huomioon ottaen. Kaikki lajia koskevat havainnot kannattaa kirjata tuoreeltaan Tiira-lintuttetopalveluun lajin suojelun edistämiseksi.