Pesimälaatikko haahkalle

Kuva: Jouko Högmander.

Suomen haahkakanta yli kymmenkertaistui 1950-luvulta 1980-luvulle ja saavutti huippunsa 1990-luvun puolivälissä. Tällä vuosituhannella haahka on vähentynyt voimakkaasti ja luokitellaan uhanalaiseksi. Haahkakanta kasvoi aikana, jolloin merikotkia oli vähän. Merikotkan runsastuminen 2000-luvulla on pienentänyt monien alueiden haahkakantaa, ja haahkoja on siirtynyt pesimään väli- ja sisäsaaristoon, jossa hautovilla emoilla ja poikueilla on enemmän suojaa ilmasta tulevaa saalistusta vastaan.

Haahkan väheneminen huolestuttaa monia ja on lisännyt halua toimia haahkan hyvinvoinnin parantamiseksi. Haahkalle voi rakentaa haahkapönttöjä/pesimälaatikoita, joiden tarkoituksena on pitää hautova haahkaemo merikotkien ja muiden petojen näkymättömissä. Pesälaatikoilla on pitkä historia muun muassa Norjassa ja Islannissa. Niissä laatikoiden ensisijainen tarkoitus on ollut varmistaa kuivan haahkanuntuvan helppo saanti. Tämä yhteistyö on hyödyttänyt sekä haahkoja että paikallista väestöä.

Suomessa haahkan pesimälaatikoita on kokeiltu vuodesta 2017 alkaen Saaristomerellä, Suomenlahdella, Ahvenanmaalla ja Merenkurkussa sekä paljailla ulkoluodoilla että peitteisemmässä väli- ja sisäsaaristossa. Kokeilujen tulokset eivät toistaiseksi ole kovin rohkaisevia. Uusien pesimätapojen hyväksyminen etenee hyvin hitaasti – vain pieni osa pesimälaatikoista on saanut asukkaan.

Mikäli haluaa tehdä haahkoille pesimälaatikoita varsin heikoista odotuksista huolimatta, kannattaa asettaa laatikot sellaisille paikoille, joilla pesii jo nyt haahkoja. Todennäköisimmin haahkapönttöön saa asukkaan, mikäli asettaa laatikon edellisvuotisen pesän päälle. Haahka on pitkäikäinen ja pesäpaikkauskollinen laji ja tekee pesänsä samaan paikkaan emoa suojaavan laatikon laittamisesta huolimatta. Haahkapöntöt tulee laittaa paikalleen saaristolintujen pesimäkauden ulkopuolella.

Pesimälaatikon rakentaminen

Pesimälaatikon varsinaisella muodolla ei ilmeisesti ole haahkalle juurikaan merkitystä. Suojan pitäisi kuitenkin olla vähintään 30 senttiä korkea, pohjapinta-alan noin 50 x 50 cm ja vähintään kahden seinän pitäisi olla avoimia. Suomessa on kokeiltu sekä suorakulmaisia että harjakattoisia laatikoita. Laatikoihin ei kannata laittaa pohjaa, koska haahka tekee pesänsä maakuoppaan.

Haahkan pesimälaatikkojen materiaaliksi sopii esimerkiksi kestävä vesivaneri, josta tehdyt levyt voi ruuvata kiinni toisiinsa tai kulmapaloin toimiviin puupalkkeihin. Laatikko kannattaa asentaa paikalleen tukevasti esimerkiksi kivillä ankkuroimalla (katso kuvat) ja riittävän korkealle, jotta nouseva vesi ei pääse häiritsemään pesintöjä. Luontevia paikkoja löytyy muun muassa puiden, pensaiden ja ryteikköjen alta. Laatikkoja voi kokeilla sijoittaa myös paikkoihin, joissa tietää haahkan pesien sijainneen.

Tasakattoinen pesimälaatikko, jossa päällä kivi painona. Kuva: Jouko Högmander.

 

Harjakattoinen pesimälaatikko, joka on ankkuroitu kivillä. Kuva: Jouko Högmander

 

Ohjeet perustuvat haahkan ja merikotkan parissa pitkään toimineen Jouko Högmanderin kokemuksiin. Otamme mielellämme vastaan myös muita havaintoja haahkan pesimälaatikoiden toimivuudesta.