Valkoposkihanhi

Valkoposkihanhi, kuva Teemu Lehtiniemi.

Valkoposkihanhet ja ihmiset viihtyvät samoilla puistonurmilla. Kuva: Teemu Lehtiniemi

Valkoposkihanhi on tullut tutummaksi yhä useammalle suomalaiselle. Vielä muutama vuosikymmen sitten valkoposkihanhi oli vain Suomen eteläosien ylitse toukokuussa ja lokakuussa runsaslukuisena muuttanut arktinen hanhilaji. Nykyään valkoposkihanhia pesii Suomessa muutama tuhat paria. Pesimäkanta on vahva monien kaupunkien saaristossa. Kesyinä ihmisten joukossa kulkevat hanhet paitsi ihastuttavat myös vihastuttavat. Oman pesimäkantamme lisäksi myös arktisten hanhien muuttokäyttäytyminen on muuttunut, minkä ansiosta pääosin itäisen Suomen pelloilla levähtää muuttoaikoina kymmeniä tuhansia valkoposikihanhia. Pellolla levähtävien hanhien pelätään aiheuttavan ongelmia maataloudelle.

BirdLife Suomi osallistuu valkoposkihanhikannan kasvun seurantaan mm. syksyisin valkoposkihanhilaskennoin.

Valkoposkihanhet kaupungissa

Kaupungeissa kesyt kauniit hanhet ovat tärkeitä luontokokemusten antajia kymmenille tuhansille kaupunkilaislapsille ja aikuisille. Valkoposkihanhet viihtyvät nurmikentillä. Ne ovat kasvinsyöjiä ja ulostavat runsaasti. Niinpä hanhien suosimilla nurmilla riittää ulostepötkylöitä, jotka ovat pääosin hajonnutta ruohoa ja hajoavat nopeasti. Ulosteet eivät aiheuta terveyshaittaa, mutta tuore uloste voi sotkea vaatteita. Hanhet viettävät nurmialueilla aikaa erityisesti keväällä ja kesällä. Kesällä ne suosivat rannan läheisiä nurmikenttiä. Silloin sekä lentokyvyttömät poikaset että höyhenpukuaan uudistavat emolinnut ovat helppoja saaliita pedoille – vedessä ne ovat maapedoilta turvassa. Tällöin ne lepäilevät yleisesti myös uimarannoilla. Sateiden aikana vedenlaatu saattaa lyhytaikaisesti heiketä hanhien suosimilla uimarannoilla sateen liottaessa ulosteita rannalta veteen. Haitta on kuitenkin lyhytaikainen. Hanhista ei ole tutkimuksen mukaan todettu olevan mitään terveyshaittaa – ei edes uimarannoilla.

Yleensä hanhet pitävät ihmisiin riittävää turvallisuusväliä ja lähtevät liian lähelle tulevaa ihmistä karkuun. Valkoposkihanhiemo saattaa suojella pesäänsä ja pienikokoisia poikasiaan suhisemalla ja käyttäytymällä aggressiivisesti liian lähelle tullutta ihmistä kohtaan. Silloin on syytä siirtyä kauammaksi. Emot ovat vain huolissaan ja kokevat ihmisen pedoksi.

Syksyllä, elokuusta alkaen linnut siirtyvät nurmilta viljelysmaille ruokailemaan. Ne eivät yleensä aiheuta satotappioita, koska parveutuminen tapahtuu pääosin vasta sadonkorjuun jälkeen. Viljelyalueilta hanhet hakevat vihantaa syysmuuttoa ja talvehtimista varten. Pääkaupunkiseudulla parvissa voi olla jopa muutama tuhat lintua.

Valkoposkihanhet viljelyalueilla

Viljelyalueilla itäisessä Suomessa jopa kymmenien tuhansien yksilöiden parvina syys–lokakuussa levähtävät ja ruokailevat hanhet eivät yleensä aiheuta satotappioita. Ne ruokailevat pelloilla, joilla on jo tehty sadonkorjuu. Keväällä valkoposkihanhia levähtää pelloilla syksyä vähemmän, ja myöskään keväällä yksilöt eivät yleensä aiheuta merkittäviä taloudellisia haittoja. Ongelmallisimpia ovat tilanteet, jolloin hanhet ruokailevat eläinten rehuksi viljellyillä nurmilla. Tuhansien yksilöiden parvi voi ruokailullaan viivästyttää ensimmäisen sadon korjuuaikaa. Ongelmia voi myös syntyä, mikäli suuret parvet ruokailevat syysviljapelloilla.

Koiran tappama valkoposkihanhen poikanen, kuva: Christa Granroth.

Helsinkiläisessä puistossa vapaasti hanhia jahtaamaan päästetyn koiran tappama valkoposkihanhinuorukainen. Kuva: Christa Granroth

Hanhien aiheuttamien haittojen vähentäminen

Valkoposkihanhet ovat osa luontoa. Hienot hanhet kaupunkiympäristössä ilahduttavat kymmeniä tuhansia suomalaisia. Kaikki eivät ole samaa mieltä. Joidenkin mielestä kaupunki kuuluu ihmisille, ei luonnolle. Valkoposkihanhien hävittämistä ehdotetaan säännöllisesti eri yhteyksissä – jopa jotkut kansanedustajat ovat ottaneet valkoposkihanhipoikueet silmätikuikseen. On kaikkien etu, että valkoposkihanhiristiriitaa puretaan niillä paikoilla, missä hanhet enemmän vihastuttavat kuin ihastuttavat. Hanhia ei tarvitse vähentää, mutta niiden sijoittumista voidaan ohjata.

Yksinkertaisin tapa pitää hanhet poissa sieltä, missä ne aiheuttavat eniten ongelmia, on hanhien aktiivinen häiritseminen kyseisillä kohteilla sekä sen varmistaminen, että niille on muita rauhallisia ruokailualueita. Tällä periaattella hanhien aiheuttamia haittoja kontrolloidaan ympäri maailmaa. Suomessa hanhia on vähän verrattuna moniin maihin, joissa talvehtii satoja tuhansia hanhia. Kuka tahansa ei kuitenkaan saa hanhia hätistellä, vaan hanhien häirintä on luvanvaraista. Taajama-alueilla hanhien hätistäminen ongelmakohteilta on jätettävä viranomaisten huolehdittavaksi. Ongelmakohteita on vähän, minkä vuoksi hätistämisen kustannukset ovat pienet. Haitan estämisessä ei ole resursseista kysymys, sillä ihmiset ja hanhet käyttävät samoja alueita vain kolmisen kuukautta vuodessa.

Hanhien aiheuttamia haittoja voidaan vähentää myös kasvattamalla ongelma-alueilla sellaisia kasvilajeja, joita hanhet eivät käytä ravinnoksi – esimerkiksi nurmikentillä hanhikkeja. Turussa testataan nurmia, joissa kasvaa epifyyttinä huomaamatonta sientä, joka tekee nurmesta hanhille kelpaamatonta.

BirdLife Suomen mukaan sellaisissa tapauksissa, joissa hanhet aiheuttavat viljelijöille merkittäviä satovahinkoja, vahingot pitäisi korvata viljelijöille täysimääräisinä. Usein hanhien turhaan pelätään aiheuttavan vahinkoja viljelyksille, ja myöhemmin todetaan, ettei varsinaista vahinkoa tapahtunutkaan. Hankalilla alueilla voidaan toteuttaa toimintamalli, jossa osa pelloista osoitetaan hanhille ja ongelmapelloilta hanhia hätistetään poikkeusluvalla. Hanhipeltojen viljelemiseen saa myös valtion tukea.

Hanhien määrän vähentämiseen ei ole tarvetta. Niiden aiheuttamia haittoja pystytään tehokkaasti vähentämään ohjailemalla parvien oleskelu pois ongelmakohteilta.

Valkoposkihanhi on tiukasti suojeltu laji

Valkoposkihanhi on luonnonsuojelulailla rauhoitettu. Sen tappaminen ja luvaton häiritseminenkin on laitonta. Hanhen tappamisesta saa sakot. Lisäksi hanhen arvon (336 euroa) joutuu korvaamaan valtiolle sekä menettää rikoksentekovälineen, esimerkiksi haulikon, valtiolle. Valkoposkihanhi on EU:n erityisesti suojelema laji, eli se kuuluu lintudirektiiviin I liitteeseen. Sitä ei ole myöskään mainittu lintudirektiivin liitteessä II, joka määrittelee EU:n alueella hyväksytyt riistalajit. Näin ollen mikään EU:n jäsenmaa ei voi säätää lajia riistalinnuksi.

Ajattelemattomat ihmiset antavat toisinaan vapaana olevien koirien jahdata valkoposkihanhiparvia tarkoituksenaan ajaa linnut pois nurmilta. Se on laitonta ja vastuutonta. Koirat ajavat emot ja poikaset erilleen ja jopa tappavat lintuja. Luvattomasta toiminnasta kannattaa aina ilmoittaa heti poliisille.