Kysymyksiä: linnut ja ihminen

 

Lokit pesivät talomme katolla ja häiritsevät ihmisiä. Voiko jotain tehdä?

Kaupunkiympäristö tarjoaa lokeille runsaasti ravintoa, ja lokit ovatkin oppineet pesimään talojen katoilla. Lokkien pesinnästä voi joskus koitua haittaa ihmisille: Ympäristö voi tahriintua lintujen ulosteista, minkä lisäksi lokkiemot puolustavat pesiään ja poikasiaan äänekkäästi varoitussyöksyjä ihmistä kohti tehden. Vaikka valehyökkäykset ovat yleensä vaarattomia, kannattaa perääntyä. Jos lokkien lähellä liikkumista ei voi välttää, voi suojana pitää esimerkiksi sateensuojaa.

Jos pesästä lähtenyt lokinpoikanen nököttää huonossa paikassa (esimerkiksi aivan ulko-oven edessä), voi poikasen kantaa varovasti hieman sivummalle. Samalla pitää kuitenkin varmistua siitä, että emo näkee, mihin poikanen siirretään. Pesiä tai niissä olevia munia ja poikasia ei saa siirtää ilman viranomaisen lupaa.

Jos taloyhtiössä on ilmennyt ongelmia aiempina kesinä, voi lokkien pesimäpuuhia yrittää estää ennakolta esimerkiksi metalliverkolla tai muilla linnuille vaarattomilla rakenteilla. Myös katolla liikkuminen keväällä, kun lokit etsivät pesimäpaikkaa, voi saada lokit etsimään rauhallisemman pesäpaikan.

Katoilla voi pesiä useita lokkilajeja, joista osa on rauhoitettu ympäri vuoden ja kaikki pesimäaikaan (Etelä-Suomessa 10.3.–31.7.). Tällöin kaikenlainen pesinnän häiritseminen on kiellettyä. Hankalissa tapauksissa voi lintujen karkottamiseksi anoa poikkeuslupaa (Varsinais-Suomen ELY-keskukselta, jos kyse on rauhoitetusta lajista, ja Riistakeskukselta, jos kyse on rauhoittamattomasta lajista).

 

Pihassamme on tepastellut jo kahden viikon ajan hylätyltä vaikuttava, avuttoman oloinen lokinpoikanen. Mitä pitäisi tehdä?

Piha-alueella oleskeleva orvon oloinen lokinpoikanen on yleensä kunnossa, eikä sillä ole hätää. Mikäli poikanen liikkuu täysin normaalisti, eikä esimerkiksi roikota siipeään, ei se varmastikaan ole sairas tai vahingoittunut.

Lokkien poikaset ovat lentokykyisiä hieman lajista riippuen yleensä noin 6–7 viikon ikäisinä. Emot saattavat käydä ruokkimassa poikasta vain öisin, jolloin vaikuttaa helposti siltä, että poikanen on hylätty.

Jos kuitenkin on varmaa, että lentokyvytön poikanen on hylätty, eikä sitä käydä lainkaan ruokkimassa, kannattaa poikanen pyydystää ja lähettää lintuhoitolaan vahvistumaan. Poikasta voi myös yrittää ruokkia esimerkiksi kalalla, jolloin on kuitenkin huolehdittava siitä, että ruokinta kohdistuu vain kyseiseen yksilöön. Muutoin ruokinta voi aiheuttaa muiden lintujen/lokkien paikalle saapumisen, mistä voi aiheutua häiriötä lähitalojen asukkaille.

 

Valkoposkihanhet ulostavat nurmikollemme. Onko se vaarallista? Mitä voimme tehdä?

Valkoposkihanhi on runsastunut nopeasti Suomen etelärannikolla, koska sille on tarjolla runsaasti ravintoa eli hoidettuja nurmikenttiä. Hanhia ravinnoksi käyttäviä petoja ei meillä juurikaan ole. Runsastumisen ei ole havaittu vaikuttavan haitallisesti muiden lintujemme kantoihin. Suhtautuminen hanhiin vaihtelee hanhien ihailijoista niiden ampujiin. Valkoposkihanhen tappaminen on rikos, sillä laji on rauhoitettu ympäri vuoden.

Hanhien jätökset nurmikoilla saattavat ärsyttää. Ulosteet ovat kuitenkin lähinnä ruohopurua, ja sateet liottavat tehokkaasti hanhien ”pötkylät”. Ulosteet myös maatuvat melko nopeasti.

Uimarannoilla hanhista ei ole toistaiseksi todettu olevan merkittävää terveyshaittaa. Uimarantojen vedenlaatu heikkenee kuitenkin usein rankkasateiden jälkeen lyhytaikaisesti, kun sateet huuhtelevat rantavyöhykettä. Piha- ja puistonurmikoita voi käyttää normaaliin ulkoiluun ja oleskeluun, vaikka hanhet niillä ruokailisivatkin. Aroille nurmikkoalueille voi istuttaa kukkapenkkejä ja pensaita, jolloin hanhet eivät niillä viihdy, sillä ne suosivat avointa ympäristöä.

Joskus on tarpeen karkottaa hanhia alueilta, joissa on syntynyt merkittävää haittaa niiden läsnäolosta (lähinnä ulosteista). Tällöin hanhia voi karkottaa kävellen reippaasti niitä kohti. Tarvittaessa voi juostakin, mikä laukaisee helpommin lintujen pakoreaktion. Karkotusta tehostaa noin 150 cm pitkä keppi, jonka päähän on sidottu esimerkiksi värikkäitä muovisuikaleita tai muovikassi. Keppi nostetaan suoraan ylös kuljettaessa hanhia kohti. Huutaminen ja käsien taputtaminenkin saattavat auttaa, mutta kaupunkialueilla linnut ovat usein tottuneita ihmisääniin. Tehokkainta on ajaa linnut pois kohteesta mahdollisimman pian niiden saavuttua alueelle. Linnut oppivat välttämään paikkoja, joissa ne eivät voi levätä tai ruokailla. Tämä säästää lopulta kaikkien osapuolien vaivaa. Karkotusta on syytä tehdä vain tarpeen mukaan. Jos linnuista ei ole haittaa, ei niitä tule häiritä.

Lähteenä käytetty: Helsingin kaupungin vuonna 2004 julkaisemaa vihkosta Valkoposkihanhi laskeutui Helsinkiin.

 

Olemme kuulleet, että vesilintujen poikasia ei pitäisi ruokkia? Pitääkö se paikkansa?

Ainakin pääkaupunkiseudulla on havaittu nuoria kanadanhanhia, joilla on siivessä lentämisen estävä luuston kehitysvaurio. Tavallinen syy tällaisen parantumattoman vaurion syntyyn on kasvuvaiheessa saatu yksipuolinen ja väärä ravinto. Lähes poikkeuksetta nämä linnut löytyvät rannoilta ja puistoista, joissa ihmiset ovat ruokkineet niitä.

Vesilintujen poikasten leipäruokintaa olisikin hyvä välttää. Poikaset löytävät tarpeeksi ravintoa luonnosta.

 

Järjestämme häät, ja olemme kuulleet, että keittämätön riisi on vahingollista linnuille. Pitääkö tieto paikkansa?

Riisistä ja sen syömisestä ei ole linnuille haittaa, vaikka riisi ei kuulukaan suomalaisten lintujen normaaliin ruokavalioon. Häätilaisuuksissa voi myös suosia kotimaista luomuvehnää, joka on ulkoisesti riisinkaltaista eikä tahraa tai tartu vaatteisiin.

Riisi on maailmanlaajuisesti tarkastellen varsin tärkeä ravintokasvi monille linnuille. Riisisadon kypsyessä pelloilla käyttävät siemensyöjät yleisesti riisiä ravinnokseen. Linnuilla on myös nopea aineenvaihdunta, minkä vuoksi syödyt siemenet kulkeutuvat nopeasti ruoansulatuselimistön läpi. Kertaalleen syötyyn siemeneen jää usein suuri ravintoarvo, ja onkin tavanomaista, että tietyt lajit syövät muiden ulosteista siemeniä uudelleen.

 

Miksi linnut törmäävät ikkunoihin?

Ikkunoista heijastuvat usein lähiympäristön puut ja pensaat. Nopeasti lentävät linnut eivät monesti miellä ikkunoista näkyvää maastoa peilikuvaksi, eivätkä sen takia aina osaa väistää ikkunoita.

Joissakin rakennuksissa näkee ikkunoiden kautta koko rakennuksen läpi niin, että maisema näyttää jatkuvan ikkunasta sisään katsottaessa. Linnut eivät useinkaan osaa hahmottaa, että ikkunoiden välissä on rakennus. Vaikka lintu huomaisikin tämän optisen harhan, ei se ehkä suuren lentonopeuden (tilhi, sorsat) tai huonon väistämiskyvyn ansiosta (pyy) ehdi väistää ikkunaa ajoissa.

 

Miten voin estää lintujen törmäämisen ikkunoihin?

Ikkunoiden heijastusta voi vähentää pitämällä ikkunan takana vaaleita verhoja myös valoisana aikana, esimerkiksi valkoisia sälekaihtimia tai päiväverhoja. Ikkunalaudoilla ei tulisi pitää isoja huonekasveja, sillä linnut saattavat yrittää laskeutua niihin. Ikkunoihin voi myös liimata ns. “haukkatarroja”, petolinnun siluettia muistuttavia kuvia, jotka havahduttavat linnut ajoissa huomaamaan ikkunat. Haukkatarroja voi ostaa BirdLife Suomen Lintuvaruste-kaupasta.

Myös seuraavan konstin on kerrottu toimivan hyvin: Ikkunoiden ulkopokien sisäpuolelle yläreunasta alareunaan on viritelty valkoisia 1 mm:n paksuisia puuvillalankoja on noin 8 cm:n välein. Langat on kiinnitetty pienien naulojen ympärille. Langat eivät haittaa näkyvyyttä, ja ne on helppo poistaa ikkunoiden pesun ajaksi. Katso kuva. Vastaavasti kasvihuoneen ikkunoiden sisäpuolelle voi maalata vaaleat pystysuorat piimäraidat litteällä, noin 1 cm:n levyisellä siveltimellä noin 8 cm:n välein.

 

Miten voin estää lintujen pääsyn sisätiloihin?

Monet linnut pyrkivät sisätiloihin pesiäkseen siellä. Tällöin ei tulisi estää lintujen sisääntuloyrityksiä, sillä sisätilat ovat joillekin lajeille, kuten haarapääskylle, lähes ainoa mahdollinen pesimäpaikka.

Mikäli katsotaan, että lintujen pääsy tiloihin tulee ehdottomasti estää, voi lentoaukot, kuten piiput tai hormit, tukkia tai peittää esimerkiksi verkolla tai ritilällä. Isojen varastojen oviin voi ripustaa säleverhoja. Toimenpiteet tulee aina tehdä lintujen pesimäkauden ulkopuolella ja varmistuen siitä, ettei lintuja jää satimeen.

 

Löysin kuolleen rauhoitetun linnun. Pitäisikö jotain tehdä?

Rauhoitettua lintua ei saa ottaa pysyvästi haltuun, mutta sen voi toimittaa eteenpäin.

  • Jos epäillään ilkivaltaa tai salametsästystä, tehdään ilmoitus paikalliselle poliisille ja linnut toimitetaan poliisille.
  • Jos epäillään lintujen joutumista myrkkyjen, öljyn tai epidemian uhreiksi, voi linnut lähettää tutkittavaksi Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralle, soita ensin (puh. 029 530 0400)
  • Jos eläimellä on tutkimus-, opetus- tai keräilyarvoa, sen saa ottaa talteen ja luovuttaa luonnontieteelliselle museolle tai korkeakoululle.

 

Löysin kuolleen rauhoitetun linnun, ja haluan täyttää sen. Mitä lupia tarvitaan?

Kuolleena tavattua rauhoitettua eläintä ei saa ottaa haltuun ilman erityistä lupaa. Jos eläimellä on tutkimus-, opetus- tai keräilyarvoa, sen saa ottaa talteen ja luovuttaa luonnontieteelliselle museolle tai korkeakoululle.

Ainoastaan riista- ja rauhoittamattomia eläimiä saa pitää hallussa tai täyttää ilman poikkeuslupaa. Monille lintulajeille, kuten petolinnuille, voi täyttöluvan saada ainoastaan, kun eläintä käytetään koulutus- tai opetustarkoituksessa, ja sitä säilytetään jossakin yleisessä tilassa.

Rauhoitetuille linnuille ja muille eläimille on aina haettava hallussapitolupa. Nykypäivänä yksityishenkilön on hyvin vaikea saada lupaa täyttää rauhoitettu lintu, ellei kysymys ole jostakin hyvin runsaasta lajista. Luvan rauhoitetun linnun täyttämiseksi myöntää Varsinais-Suomen ELY-keskus. Käytäntönä on, ettei yksityishenkilölle juurikaan myönnetä hallussapitolupaa, joka siis on edellytyksenä linnun täyttämiselle.

Kun löydetään kuollut rauhoitettu eläin, jolle halutaan hakea hallussapitolupaa täyttämistä varten, tulee asia saattaa viranomaisten tietoon. Poliisi laatii asiasta pöytäkirjan, josta tulee ilmetä eläimen kuolinsyy. Pöytäkirjan kopio tulee liitteeksi hallussapitolupahakemukseen.

Ennen luvan hakemista kannattaa ottaa yhteyttä Varsinais-Suomen ELY-keskukseen ja tiedustella puhelimitse, onko kyseiselle eläimelle mahdollista saada hallussapitolupaa.

Hallussapitolupahakemukseen on liitettävä tiedot, mistä ja milloin lintu löydettiin, linnun kuolinsyy sekä vastaanottavan koulun nimi, yhteystiedot ja yhteyshenkilön nimi. Hakemuksen liitteeksi kannattaa aina laittaa selvitys eläimen alkuperästä.

On hyvä muistaa, että täytettyjen rauhoitettujen lintujen tai niiden osienkin myynnille on aina oltava myyntilupa. Lisäksi Suomessa metsästetyn kanadanhanhen, metsähanhen, heinätavin, allin, telkän, tukkakoskelon, isokoskelon, pyyn, teeren ja metson samoin kuin niiden tunnistettavien osien tai niistä valmistettujen tuotteiden kauppa on kielletty. Myyntilupia myöntää Varsinais-Suomen ELY-keskus.

Sekä hallussapitolupa että myyntilupa ovat maksullisia.

 

Mitä lajeja saa metsästää, missä ja milloin?

Riistalintuja saa metsästää niiden metsästysaikana. Riistalintuja ovat: merihanhi, metsähanhi, kanadanhanhi, sinisorsa, tavi, heinätavi, haapana, jouhisorsa, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, telkkä, haahka, alli, tukkakoskelo, isokoskelo, nokikana, teeri, pyy, metso, riekko, kiiruna, peltopyy, fasaani, lehtokurppa ja sepelkyyhky. Riistalintujen metsästysajoista päättää maa- ja metsätalousministeriö, ja metsästysajankohdat vaihtelevat riistanhoitopiireittäin ja vuosittain jonkin verran. Riistalintujen metsästysmääriä voi tarkastella Luonnonvarakeskuksen tilastoista.

Rauhoittamattomia lintulajeja saa metsästää niiden pesimäajan ulkopuolella. Rauhoittamattomia lintulajeja ovat: harmaalokki, merilokki, kesykyyhky, räkättirastas, varis ja harakka.

Kaikki muut lintulajit ovat Suomessa ympäri vuoden rauhoitettuja, ja niiden metsästäminen on luonnonsuojelurikos.

 

Kotiseudullani mm. kaatopaikalla tapetaan harmaalokkeja, koska ne kuulemma aiheuttavat haittaa muulle luonnolle. Onko harmaalokki uhka muulle luonnolle?

Harmaalokkien runsastumisen on väitetty aiheuttavan monenlaisia ongelmia. Niiden väitetään aiheuttavan huomattavaa haittaa muille linnuille, riistakannoille, kalankasvatukselle jne. Lokkeja pidetään myös kansanterveysriskinä, koska niiden uskotaan levittävän ihmiselle haitallisia tauteja. Harmaalokki onkin tuomittu haittalinnuksi, mikä on tapahtunut pääosin ilman tutkimustietoa lajin todellisista vaikutuksista niin ympäröivään luontoon kuin ihmiseenkin. Harmaalokkikysymyksessä olisi erityisen tärkeää selvittää, aiheuttaako harmaalokki niin paljon ongelmia kuin väitetään, ja ovatko ongelmat niin merkittäviä, että lajin yleinen vaino on perusteltua. Mikäli havaitut ongelmat ovat ainoastaan paikallisia, niiden hoitaminenkin voidaan tehdä paikallisesti.

Harmaalokin ei ole osoitettu uhkaavan muiden lintujemme tai muiden eliöidemme säilymistä. Samanaikaisesti harmaalokin runsastumisen kanssa olosuhteet meri- ja järvialueillamme ovat muuttuneet, jolloin myös lajisto on jonkin verran muuttunut, pääosin runsastunut. Ei siis ole näyttöä harmaalokin merkittävistä biodiversiteettivaikutuksista. Mikäli harmaalokki kuitenkin tutkimusten mukaan uhkaisi jonkin lajimme säilymistä, saattaisi olla perusteltua vähentää yksilöitä kontrolloidusti. Voidaan kuitenkin kysyä, onko eettisesti oikein puuttua meneillään olevaan luonnolliseen prosessiin, vaikka taustalla onkin ihmisen toimien vuoksi tapahtunut muutos ja runsastunut laji.

Harmaalokin on esitetty rajoittavan riistakantoja, koska harmaalokit syövät yleisesti vesilintujen poikasia. Riistavesilintukantamme ovat olleet varsin vakaita tai jopa runsastuneet samanaikaisesti harmaalokin kanssa, joten harmaalokki ei näytä merkittävältä riistakantojen rajoittajalta, vaan sen merkitys kannoille on ilmeisen vähäinen. Se, että jokin eläin käyttää ravinnokseen samoja eläimiä kuin ihminen, ei voi nykymaailmassa olla syynä lajin vainoamiseen. Kanahaukkaa vainottiin kanalintujen tähden ja kuikkaa kalakantojen tähden, mutta tämä ajattelutapa on osoitettu vanhanaikaiseksi. Nykyihmisen on hyväksyttävä luonnolliset kilpailijansa.

Harmaalokkia on myös syytetty tautien, kuten salmonellan levittämisestä. Harmaalokki todellakin kantaa tiettyä salmonellamuotoa ja on sen potentiaalinen levittäjä. Kyseinen salmonellan muoto on Suomessa ihmisillä todetuissa salmonellatapauksissa varsin harvinainen, eikä toistaiseksi ole tietoa siitä, mistä kyseiset tartuntatapaukset ovat lähtöisin. Myös muut lintulajimme toimivat potentiaalisina useiden ihmisille vaarallisten tautien levittäjinä, mutta näyttöä siitä, että harmaalokki tai muut luonnonvaraiset lintumme olisivat kansanterveysriski, ei ole.

Harmaalokit toimivat väli-isäntinä myös kalankasvatuksessa ongelmia aiheuttaville Diplostomun-loisille, jotka aiheuttavat kalojen sokeutumista. Samojen loisten väli-isäntinä toimivat myös monet rauhoitetut kalaa ravinnoksen käyttävät lintulajit. Loisten esiintyminen voidaan estää monin eri keinoin, lähinnä estämällä toisen väli-isännän, eli kotiloiden, esiintyminen kala-altailla. Infektion estämisessä tehokas keino on johtaa kasvatusaltaisiin vesi riittävän syvältä. Kotilolajit eivät nimittäin elä syvällä vesistöissä, koska syvänteistä puuttuu kotiloiden ravintona käyttämä kasvillisuus. Kotiloiden esiintyminen voidaan estää myös kalkitsemalla altaat. Hyvänä keinona lokkien oleskelun vähentämisessä on kasvatusaltaiden tai -pussien peittäminen verkoilla, jotka estävät lokkeja saamasta ruokaa altaista.

Paikoin suurina parvina lepäileviä harmaalokkeja syytetään siisteyshaitoista, koska linnut ulostavat. Näin tekevät myös monet rauhoitetut lajit ja riistalajit. Harmaalokkien aiheuttamat siisteyshaitat keskittyvät lisäksi siisteyden kannalta vähäpätöisille alueille, kuten kaatopaikoille ja ulkoluodoille.

Harmaalokit voivat aiheuttaa haittaa lentoliikenteelle, mikäli lokkien kerääntymispaikat, kuten kaatopaikat, sijaitsevat lähellä lentokenttiä. Asianmukaisella maankäytön suunnittelulla nämä haitat voidaan minimoida. Lokkien tai muiden lintujen oleskelusta lentokentillä ihmisille aiheutuva riski on niin suuri, että lokkien oleskelun rajoittaminen voi olla paikoin perusteltua.

Harmaalokkien itse kaatopaikalla aiheuttamat lokkiongelmat ovat lähinnä kosmeettisia. Suurin ongelma tuntuu olevan se, ettei niiden haluttaisi olevan siellä, eli ne ärsyttävät ihmisiä olemassaolollaan. Tämä ei kuitenkaan ole riittävä peruste niiden tappamiselle kaatopaikoilta.

Lokit voivat kuitenkin aiheuttaa ongelmia kaatopaikkojen lähialueilla sijaitsevilla lepäilyalueillaan. Ne voivat periaatteessa toimia salmonellakannan vesistöön kuljettajina, ja vaikka riski ihmisten sairastumiselle on hyvin pieni, ei määräysten mukaan uimarantojen vedessä saa olla lainkaan mitään salmonellatyyppejä. Lähialuevaikutuksena voi olla myös lokkien ulostuksillaan aiheuttama ylimääräinen ravinnekuorma niiden lepäilyvesistöihin. Ongelma on teoreettinen, ja lokkien tuomat ravinnemäärät ovat varsin pieniä järvien kokonaisravinnekuormaan nähden. On silti teoriassa mahdollista, että hyvin pienessä ja matalassa vedessä runsaasti aikaa viettävät satojen harmaalokkien parvet aiheuttavat ylimääräisen kesäisen ravinnepiikin, joka voi lisätä esimerkiksi leväkukintoja.

Kaatopaikoilla tapahtuva harmaalokkien vähentäminen aiheuttaa hyvin pieniä vaikutuksia lokkien kokonaismääriin lintujen suuren liikkuvuuden ja vaihtuman vuoksi. Esimerkiksi Turussa Topinojan kaatopaikalla on tapettu vuodesta 1977 lähtien noin 100 000 lokkia, mikä ei kuitenkaan ole näkynyt merkittävänä kaatopaikalla ruokailevien lokkien määrän vähenemisenä. Lähialueiden pesivä harmaalokkikanta on taantunut samassa ajassa noin kolmanneksen. Muualla Etelä-Suomen merialueilla harmaalokkikannat ovat ilman massiivisia tuhotoimia taantuneet noin 25 %.

Turussa pyydystäminen on tehty pääosin loukkujen avulla, jolloin on voitu vapauttaa kaikki tunnistetut rauhoitetut lajit. Useilla kaatopaikoilla lokkiongelmaa on hoidettu ampumalla, jolloin saatetaan ampua myös rauhoitettuja lajeja. Erityisesti nuorten suurikokoisten lokkien määrittäminen on niin hankalaa, että vain parhaimmat lintujen määrittäjät pystyvät ne varmuudella määrittämään.

Kaatopaikoilla oleskelevien harmaalokkien määrien vähentämiseksi tehokkaampia keinoja ovatkin jätteen, erityisesti lokeille kelpaavan jätteen, määrän vähentäminen sekä erilaiset ruokailun ja oleskelun estävät rakenteet ja pelotteet. Mitä vähemmän kaatopaikalla on lokeille ruokaa, sitä vähemmän lokkeja siellä käy.

Harmaalokkia ja muita rauhoittamattomia lintuja käsittelevissä kysymyksissä olisi siirryttävä vainon vuosista kohti kestävää kehitystä. Mahdollisten vahinkojen torjumisessa olisi ensisijaisesti käytettävä muita keinoja kuin tappamista ja ennalta ehkäisevästä tappamisesta pitäisi päästävä eroon. Varovaisuusperiaatetta on toteutettu harmaalokkikysymyksessä nurinkurisesti. Lintuja on tapettu varmuuden vuoksi, vaikka todellisuudessa toimiin ei pitäisi lähteä, ellei meillä ole näyttöä siitä, että toimi on tarpeen ja tuloksellinen. Valtakunnallisesti tarkasteltuna harmaalokista ei ole merkittävää haittaa, mutta paikallisesti kaatopaikkojen läheisyydessä haittoja voi esiintyä. Nämä haitat voidaan hoitaa vähentämällä harmaalokkien ravintoa ja ruokailumahdollisuuksia kaatopaikoilla.

Kaatopaikkojen määrän vähenemisen ja eloperäisen jätteen tehostetun käsittelyn vuoksi harmaalokkien kaatopaikoilta saatavissa olevan ravinnon määrä tulee vähentymään lähivuosina. Todennäköistä onkin, että harmaalokkikantamme lähtee ainakin paikoin taantumaan. On myös esitetty, että harmaalokeille soveliaan ravinnon vähentymisen vuoksi ne siirtyvät käyttämään ravinnokseen entistä enemmän muiden lintujen poikasia. Tämä on mahdollista, ja tilannetta ja harmaalokin erilaisia vaikutuksia ympäristöön on syytä seurata.

 

Mitä teen, kun löysin rengastetun linnun?

Lintujen rengastusta Suomessa koordinoi Luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus) rengastustoimisto.

Kun löydät kuolleen linnun, tarkista onko sillä jalassa rengas. Jos on, irrota rengas ja kirjoita muistiin: renkaaseen kaiverrettu teksti kokonaisuudessaan (maa, rengastuskeskus, kirjaintunnus ja numerosarja), löytöpäivä ja -paikka mahdollisimman tarkasti sekä arvio linnun kuolintavasta ja -ajasta. Ilmoita löydöstä mahdollisimman pian joko rengastustoimiston sivuilla olevalla verkkolomakkeella tai kirjeitse (suorista rengas ja kiinnitä se teipillä kirjepaperille, kirjoita kirjeeseen löytötietojen lisäksi oma nimesi ja osoitteesi) osoitteeseen: Asiakaspalautus, Sopimus 127167, Laskutustunnus 606422, Eläinmuseo, PL 26, 00014 Helsingin yliopisto.

Jos satut saamaan käsiisi elävän rengastetun linnun, kirjoita renkaaseen kaiverrettu teksti huolellisesti ylös, jätä rengas linnun jalkaan, vapauta lintu ja tee löytöilmoitus rengastustoimistoon verkkolomakkeella tai postitse (ks. yllä).

Rengastetun linnun löytäjälle toimitetaan aina tieto linnun rengastuspaikasta ja ajasta sekä muista mahdollisista tapaamispaikoista.

 

Lokit, varpuset ja pulut käyvät ravintolamme terassilla. Millä myrkyllä voin myrkyttää niitä?

Valtaosa Suomen pesimälinnuista on ympäri vuoden rauhoitettuja. Rauhoitettujen lintujen tappaminen myrkyillä on kielletty.

Maa- ja metsätalousministeriö voi periaatteessa myöntää poikkeuslupia vahinkolintujen myrkyillä pyydystämiseksi, mutta lupia ei ole vuosiin myönnetty. Myrkkyjen avulla lintujen pyydystäminen ja tappaminen on kielletty koko EU:n alueella lintudirektiiviin perustuen. Lintudirektiivi kieltää lintujen tappamisen ja pyytämisen myös muilla valikoimattomilla keinoilla, kuten ansalangoilla, liimoilla, koukuilla, sähköiskuilla, räjähteillä, verkoilla, loukuilla sekä edellä mainituilla myrkky- ja nukutussyöteillä.

Terasseilla oleilevat linnut eivät aiheuta erityistä turvallisuusriskiä esimerkiksi tarttuvien tautien, kuten salmonellan, suhteen, vaikka niin usein vastoin parempaa tietoa esitetäänkin. Lintujen pääsyn terasseille voi estää esimerkiksi verkkorakentein. Tärkein syy lintujen viihtymiseen terasseilla on ruoka: linnut ovat löytäneet helpon ravintolähteen. Ne eivät oleskele terasseilla, jos niiltä ei löydy syötävää. Paras keino lintujen pitämiseksi poissa onkin terassin puhtaudesta huolehtiminen. Kun ihmiset eivät ruoki lintuja ja mahdolliset ravintokohteet, kuten vajaaksi jätetyt ateriat ja lattialle pudonneet murut siivotaan välittömästi pois, linnut oppivat pian, ettei kulmilla norkoilusta ole hyötyä, ja ne siirtyvät paremmille ravintopaikoille.

 

Levittävätkö uimarantamme lähistöllä parveilevat harmaalokit salmonellaa ja muita ihmiselle vaarallisia tauteja?

Suomalaisissa elää syvässä uskomus, että linnut, erityisesti lokkilinnut, levittävät salmonellaa ja muitakin ihmiselle vaarallisia tauteja ja ovat suuri terveysriski. Tämä ei pidä paikkaansa. Suomessa ja muuallakin maailmassa tehdyt tutkimukset osoittavat, että lintujen merkitystä ihmisten tautien levittäjänä ei voi pitää merkittävänä.

Linnut kantavat monia ihmisille jopa hengenvaarallisia tauteja, mutta lähes kaikissa taudeissa todennäköisyys sille, että ihminen sairastuu epäsuoraan tai suoraan linnun välityksellä on äärimmäisen pieni. Samoin riski, että linnut tartuttaisivat tauteja kotieläimiin on pieni.

Myöskään kaatopaikoilla ruokailevat lokit eivät tutkimusten mukaan muodosta merkittävää riskiä ihmisten salmonellaan sairastumiselle edes satapäisten lokkiparvien lepäilyalueella.

Harmaalokki kantaa tiettyä salmonellamuotoa ja on potentiaalinen sen muodon levittäjä. Kyseinen salmonellan muoto on Suomessa ihmisissä todetuissa salmonellatapauksissa varsin harvinainen, eikä toistaiseksi ole tietoa siitä, mistä lähteistä kyseiset tartuntatapaukset ovat lähtöisin.

Voi olla kuitenkin perusteltua pyrkiä hätistämään lepäileviä suuria lokkiparvia pois uimarantojen läheisyydestä, koska säädösten mukaan uimarantojen vedessä ei saa olla salmonellaa. Jos salmonellaa havaitaan, täytyy uimaranta sulkea. Säädökset tarkoittavat kaikkia salmonellamuotoja, eikä sillä ole merkitystä, että harmaalokkien kantamat salmonellamuodot ovat hyvin pieni riski ihmisille.

Lokkiongelmista ja muun muassa harmaalokkien merkityksestä tautien aiheuttajana löytyy varsin kattava katsaus harmaalokit seuranamme sivustolta.

 

Tikka hakkaa reikiä kesämökkimme seinään. Miksi se tekee niin? Voiko sitä estää?

Tikat hakkaavat puuta ja muuta materiaalia pääasiassa kolmesta syystä. Ensiksikin ne voivat kuuluttaa reviiriään rummuttamalla, mikä on yleisintä lopputalvella ja keväällä. Tällöin mieluisimpia paikkoja ovat sellaiset, joista kuuluu kova ääni, kuten lamppu- ja sähkötolppien metalliosat. Tikat saattavat myös olla etsimässä ravintoa, kuten toukkia ja hyönteisiä, joita ne ovat hyvin taitavia löytämään vanhoista puurakenteista. Tällöin tikka voi paljastaa seinän sisältä tuhojaan tekevän muurahaisyhdyskunnan. Kolmas mahdollisuus on, että tikka hakkaa reikää rakentaakseen itselleen pesän tai yösijan. Linnun vakituisesti käyttämä yösija on saattanut muuttua epäsopivaksi, esimerkiksi vettynyt.

Joskus tikka alkaa hakata rakennuksia. Lähes aina kyseessä on yleisin tikkamme käpytikka, ja vain harva yksilö aiheuttaa häiriötä tai vahinkoa. Tikan aiheuttamiin ongelmiin ei ole yksiselitteistä ratkaisua, mutta seuraavat konstit voivat tepsiä:

  • Jos tikka hakkaa aina samaa kohtaa, kohdan voi peittää kanaverkolla.
  • Ruuanhakua ja reviirirummutusta vaikeuttaa linnun karkottaminen hätistämällä, jolloin se voi riittävän monta kertaa häirittynä alkaa etsiä ruokaa muualta.
  • Ongelmapaikan viereen voi kiinnittää haukkatarroja tai vaihtoehtoisesti jotain ääntä pitävää tai liikkuvaa, kuten peltipurkkeja, tuulikelloja tai tuuliviirin.
  • Jos tikka etsii yösijaa, pihapiiriin voi asettaa isoreikäisen linnunpöntön. Kottaraisen pöntöltä vaadittava lentoaukon halkaisija (5 cm) on sopiva tähän tarkoitukseen.
  • Voi myös maalata pyöreälle tummalle puulätkälle viirupöllön naaman. Kun puulätkä tai useampia ripustetaan niihin kohtiin, missä tikka hakkaa, syntyy vaikutelma kolossa pesivästä viirupöllöstä, mikä voi pelottaa tikan pois.

Käpytikka on rauhoitettu ympäri vuoden, kuten muutkin tikkalajimme. Sitä ei siis saa tappaa tai siirtää kuin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen myöntämällä poikkeusluvalla.