Kaakkuri

kaakkuri-hannu-kekkonen

Kaakkuripari pesii samalla lammella vuodesta toiseen.

Kaakkuri on sirkumpolaarinen laji, eli sitä tavataan ympäri pohjoisen pallonpuoliskon. Euroopassa levinneisyys rajoittuu Venäjälle, Pohjoismaihin (myös Islanti ja Grönlanti) ja Brittein saarille. Euroopan kannaksi on arvioitu 42 100–93 000 paria, mistä Venäjän osuus on 30 000–50 000 paria. Viron viimeinen kaakkurin pesintä todettiin vuonna 1947.

Suomessa kaakkuria tavataan etelärannikolta Nuuksiosta Nuorgamiin. Ahvenanmaalta kaakkuri on pesivänä hävinnyt. Lajin levinneisyys Suomessa on laikuittainen, mikä johtunee sopivien kalavesien puutteesta. Vahvoja esiintymisalueita ovat esimerkiksi Inarin Lappi, Pohjois-Karjala, Etelä-Savo, Keski-Suomi ja Häme.

Häirintä ja kalaverkot uhkana

Kaakkuri oli BirdLife Suomen vuoden lintu vuonna 2010. Tällöin Suomen pesimäkannaksi arvioitiin 600–750 paria. EU:n lintudirektiivin raportoinnissa vuonna 2014 esitettiin Suomessa pesivän 750–1 500 paria. Tuoreimmassa uhanalaisuusarviossa Suomen kaakkurikanta on arvioitu elinvoimaiseksi.

Suomen kaakkurikannan on arvioitu taantuneen pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi kaakkuria kuvaava paikannimistö on selvästi runsaampaa kuin nykyinen kanta antaisi olettaa. Kaakkuri rauhoitettiin vasta vuonna 1962, ja lajin ollessa lainsuojaton sitä ammuttiin runsaasti. Nykyisin suurimpia uhkia ovat pesimäympäristön tuhoutuminen ja pesimäaikainen häirintä sekä talvehtimisalueilla esimerkiksi öljyonnettomuudet ja kalastuksen sivusaaliiksi joutuminen.

Kalattomien lampien pesimälintu

Kaakkuri pesii yleensä suorantaisten, pienten, vähäkalaisten metsäjärvien rantamättäillä, pienissä saarissa tai tekosaarekkeissa. Toisinaan pesimäjärvissä on vain kapea rahkareunus, mutta laji pesii myös – varsinkin Pohjois-Suomessa – isojen avosoiden pienissä, kalattomissa lampareissa. Tavallisin pesimäjärvi on kooltaan muutaman hehtaarin suuruinen, mutta pesintöjä tunnetaan myös kymmenien hehtaarien suuruisilta järviltä, jos niiden ranta on edes osaksi soistunut.

Kaakkurin parisuhde voi olla elinikäinen, ja pari pesii samalla paikalla vuodesta toiseen. Kaakkurien lukurengasaineisto on osoittanut, että linnut aloittavat pesinnän noin neljän vuoden ikäisinä. Koiraat pesivät 0–30 kilometrin etäisyydellä syntymälammestaan, mutta naaraat ovat siirtyneet yli 100 kilometrin päähän synnyinpaikastaan.

Parit saapuvat pesäpaikoilleen heti jäiden lähdettyä. Naaras munii tavallisesti kaksi munaa, uusintapesinnässä usein vain yhden. Haudontaurakkaan osallistuu kumpikin puoliso, ja poikaset varttuvat lentokykyisiksi noin seitsemän viikon ikäisinä, jolloin ne lähtevät emojen kanssa ruokailujärville. Yöpymään perhe voi tulla pesälammelle vielä useankin viikon ajan. Syysmuutolle kaakkurit lähtevät elokuun lopulta alkaen.

Kaakkurin pesimätulos vaihtelee vuosien ja järvien välillä. Usein pesälammelta varttuu vain yksi poikanen lentokykyiseksi. Kaakkurin pesintää voi helpottaa tekemällä sille tekosaaria, joissa se voi turvallisesti pesiä.

Talvi aavalla merellä

Rengaslöytöjen perusteella suomalaiset kaakkurit talvehtivat Pohjanmeren ympäristössä: talviaikaiset löydöt ulottuvat Tanskan salmista Biskajanlahdelle ja Irlanninmerelle. Pohjanmeri on keskeinen talvehtimisalue myös muun maailman kaakkureille: satelliittiseurannat ovat paljastaneet, että Pohjanmerellä talvehtii niin Grönlannissa kuin kaukana Siperiassakin pesiviä kaakkureita!