Räystäspääskyn tekopesät

Betonista valmistettuja räystäspääskyn tekopesiä. Kuva: Raimo Henriksson.

Puubetonista valmistettuja räystäspääskyn tekopesiä. Kuva: Raimo Henriksson.

Räystäspääsky asettuu pesimään hyvin mielellään tekopesiin. Kaikissa tässä esitetyissä tekopesämalleissa pesinnät ovat onnistuneet erinomaisesti.

Jos paikalla ei pesi ennestään pääskyjä, ensimmäisiä yhdyskunnan asukkaita voi joutua odottelemaan jopa vuosia. Uuden paikan löytymistä nopeuttaa pääskyn laulun (ei varoitusäänien) soittaminen tekopesien lähellä keväällä pääskyjen saavuttua seudulle, ja etenkin kun pääskyjä havaitaan lentelemässä lähistöllä. Laulua voi esimerkiksi soittaa kännykästä. Jos ääntä soittaa erillisen kaiuttimen kautta, ääni houkuttelee pääskyjä paljon kauempaa. Äänen voi ladata tästä.

 

Mitä hyötyä tekopesistä on?

Tekopesillä voidaan kasvattaa jo olemassa olevaa yhdyskuntaa tai edesauttaa uuden yhdyskunnan syntymistä. Tekopesät ovat turvallisempia kuin pääskyjen omat pesät. Ne eivät putoa (kuten usein pääskyjen omat pesät), eivätkä pedot – kuten harakat, naakat, käpytikat, oravat tai kissat – saa yhtä helposti ryöstettyä niistä poikasia tai munia. Ne ovat myös kestävämpiä eivätkä hajoa, kuten luonnonpesille usein käy, varsinkin jos rakennukseen käytetty maa-aines ei ole tarpeeksi savipitoista.

Erityisen hyödyllisiä tekopesät ovat rakennuksissa, joiden seinämateriaali on niin sileää, etteivät pääskyjen omat pesät pysy niissä kiinni. Ilman tekopesiä tällaiset rakennukset (ja pihapiirit) jäisivät vaille pääskyasukkaita.

Yksi tekopesien eduista on myös se, että pääskyt säästävät aikaa, kun pesää ei tarvitse rakentaa alusta pitäen. Tästä on etua varsinkin sellaisilla paikoilla, missä on pula pesänrakennusmateriaalista. Ripeämpi pesinnän aloitus myös mahdollistaa paremmin kahden poikueen kasvattamisen onnistuneesti kesän aikana, mikä edesauttaa kannan elpymistä. Pääskyt usein “ehostavat” tekopesiä mieleisekseen, varsinkin lentoaukkoa, joten ihan sellaisenaan pääskyt eivät välttämättä tekopesää kelpuuta.

 

Yleisiä ohjeita tekopesien asentamiseen

Jos pääskyt ovat asettuneet pesimään jollekin seinustalle, tekopesät kannattaa asentaa samalle seinustalle entisten viereen, koska pääskyt ovat jo todenneet paikan hyväksi. Tekopesät on hyvä asentaa ryhmiksi, koska kyseessä on sosiaalinen yhdyskuntalintu. Tekopesät kannattaa kuitenkin asentaa siten, että pesien suuaukkojen väliin jää n. 25–30 cm ’hajurako’. Tämä helpottaa pääskyjen suunnistautumista omalle pesälle ja lisää pesimärauhaa, kun naapuripääskyjen keskinäinen kärhämöinti vähenee. Tekopesiä kannattaa laittaa rakennuksiin, jotka ovat sopivien ravintolähteiden ja/tai jo olemassa olevan räystäspääsky-yhdyskunnan lähellä. Maatilojen lisäksi muun muassa monet monet julkiset rakennukset (esim. koulut) ja teolliset rakennukset (esim. tehdas- ja varastohallit, sillat tai voimalaitokset) sopivat tarkoitukseen hyvin.

Tekopesät asennetaan räystäspääskyn luontaisesti suosimiin paikkoihin, toisin sanoen mahdollisimman ylös räystäiden alle seinän ja räystään kulmaukseen yläreuna tiiviisti kattoa vasten. Lentoreitin pesälle on oltava aina esteetön. Tärkeintä on asentaa tekopesät rauhalliseen paikkaan, josta aukeaa avoin lentoreitti esimerkiksi ruokailupellon suuntaan. Tekopesien asentamista paahteiseen paikkaan, jossa aurinko pääsee tunteja paistamaan suoraan pesään, kannattaa välttää. Rakennusten räystäät suojaavat kuitenkin pesiä yleensä auringolta.

Jos ei halua asentaa pesiä seinään kiinni (esim. hygienaihaitan vuoksi), ne voi asentaa myös ulommaksi räystään alle. Tällöin pesän lentoaukon täytyy olla vähintään 15 cm etäisyydellä räystään ulkoreunasta, jotta pesä ei joudu alttiiksi sateelle. Seinään pesän taakse voi tällöin kiinnittää sileän suojalevyn estämään pääskyjen pesimistä.

Tekopesiä voi joskus joutua asentamaan vinolle pinnalle, mutta silloin vietto saisi olla enintään 30 astetta. Jos kulma on jyrkempi, pesien yläpuolelle on asennettava umpinaiset vaakatuet, joiden alapintaan tekopesät kiinnitetään. Avonaisia tukia ei tule tehdä, koska silloin pääskyt ja esimerkiksi varpuset voivat koettaa pesiä tuen päällä, ja ne tarjoavat myös saalistajille väijymispaikan.

Jos tekopesät sijaitsevat kiinni toisissaan “rivitalona”, eri yksiöiden suuaukkojen alle on hyvä maalata isolla eri numerot tai kirjaimet (ks. jäljempänä kohta ’Puinen pääskyrivitalo’). Se auttaa lintuja löytämään helpommin omalle pesälle ja vähentää lintujen keskinäistä kärhämöintiä. Lisäksi se helpottaa pesien erottamista toisistaan, jos pääskyjen pesimisestä kerätään tietoja.

Rakennusten likaantumishaittojen minimoimiseksi tekopesiä ei kannata asentaa esimerkiksi ovien tai ikkunoiden yläpuolelle, vaan mieluummin seinille, joissa ei ole ikkunoita tai ovia ja joiden likaantuminen ei haittaa. Talonomistajan on joka tapauksessa hyvä olla tietoinen likaantumisriskistä.

Räystäspääskyn tekopesiä asennettuna. Kuva: BirdLife Sveitsi.

Räystäspääskyn tekopesät kannattaa asettaa ryhmiksi, sivuun ikkunoista ym. likaantumisaroista kohteista ja vinoilla alustoilla suoristaa pesät vaakatuilla. Kuvat: BirdLife Sveitsi.

Joillakin paikoilla pääskyjen tekopesiin voi tulla asukkaaksi myös muita lintuja, kuten varpusia tai pikkuvarpusia. Jos vaikuttaa siltä, että pesistä tulee pulaa ennen pääskyjen saapumista, voi lentoaukkoihin ennen muiden lajien pesänvalintaa asettaa halutessaan vaikkapa levynpalan, joka poistetaan vähän ennen pääskyjen saapumista (toukokuun alussa).

Tekopesien rakennusohjeita

Tekopesiä voidaan rakentaa monesta eri materiaalista. Käytännön kokemuksien perusteella hyviksi materiaaleiksi on havaittu ainakin huopa, puu ja betoni. Tekopesät voivat olla yhdeltä seinältä avoimia (esim. puinen pääskykaksio) tai kokonaan umpinainen.

Umpinaisten pesien ylälaitaan tehdään lentoaukko, jonka korkeus on noin 2,5–3 cm ja leveys 4–5 cm. Jos kulkuaukko tulee tehtyä liian suureksi tai hieman vääränmuotoiseksi, linnut muuraavat aukon itselleen sopivaksi. Samoin emot saattavat muurata mahdolliset rakoset umpeen ja muutenkin ehostaa tekopesän mieleisekseen.

Valmiit pesät voi täyttää puolilleen pehmeällä materiaalilla (höyhenillä, koiran karvoilla, kuivilla lyhyiksi saksituilla heinillä, kuivalla sammalella, lehtikuusen ruskeilla edelliskesän neulasilla tms.).

Huopapaesä vasemmalla, puubetonipesä oikealla. Kuvat: Risto Sauso ja Raimo Henriksson.

Huovasta valmistettu räystäspääskyn tekopesä vasemmalla ja puubetonista valmistettu räystäspääskyn tekopesä oikealla. Kuvat: Risto Sauso ja Raimo Henriksson.

Puiset tekopesät

Puutekopesien rakentaminen on varsin helppoa, ja yleensä ainakin kaikilta maatiloilta ja omakotitaloista löytyy siihen tarvittavaa materiaalia omasta takaa. Yksittäisten pesien sijaan kannattaa samalla vaivalla rakentaa joko kaksio tai useammalle pääskypariskunnalle sopiveltuva yhtenäinen ’pääskyrivitalo’.

Puinen pääskykaksio (puoliavoin)

Päistään avoimen puisen pääskykaksion rakentaminen on helppoa, nopeaa ja edullista. Yhden pääskykaksion rakentaminen vie vain puolisen tuntia. Useimmilta löytyy siihen tarvittavaa materiaalia omasta takaa. Pesä tehdään kokonaan puusta, höyläämättömästä laudasta.

Avoimessa päädyssä saattaa piillä se riski, että esimerkiksi käpytikan on helpompi päästä pesään käsiksi kuin umpinaiseen tekopesään. Kokemuksia tästä on kuitenkin toistaiseksi vielä vähän. Jos pihapiirissä liikkuu taajaan käpytikkoja, voi olla järkevää rakentaa kaksioiden sijaan esimerkiksi umpinainen pääskyrivitalo (ks. alla). Pääskykaksion teko-ohjeet löytyvät täältä.

Puinen pääskyrivitalo

Umpinainen puurivitalo on niin ikään varsin helppo ja nopea tehdä. Yhden rivitalon rakentaminen vie alle 2 tuntia. Puurivitalossa voi olla esimerkiksi 3 tai 5 yksiötä rinnatusten väliseinien erottamina “saman katon alla”. Pääskyrivitalon teko-ohjeet löytyvät täältä.

Puinen räystaspääskyrivitalo vasemalla ja kaksio oikealla. Kuvat Juha Ylimaunu ja Mauri Leivo.

Puinen räystaspääskyrivitalo vasemalla ja kaksio oikealla. Kuvat Juha Ylimaunu ja Mauri Leivo.

Huopapesä

Huopapesä on pääskyille turvallinen, sillä siihen ei tikannokka pysty. Huopapesän rakentaminen on sekin varsin helppoa ja joutuisaa. Pesän kehikoksi tulee kaksi puista lautaa, joiden varaan pesän huopaseinät muotoillaan ja pingotetaan. Huopapesä on kevyempänä helpompi asentaa seinälle kuin muut tekopesät.

Yksittäisiä huopapesiä voi myös kiinnittää vieri viereen yhteen pitempään asennuslautaan esimerkiksi 3–5 yksiön “rivitaloksi”.

Huovaksi sopii jäykkä verhoilu- tai parketinalushuopa (googleta näillä hakusanoilla). Materiaali on suhteellisen edullista, joskin hintavaihtelu on suurta riippuen yrityksestä ja materiaalista. Huopapesän teko-ohjeet löytyvät täältä.

Tuohipesä

Pohjois-Suomessa on perinteisesti tehty räystäspääskyn tekopesiä koivun tuohesta. Pääskyt tykkäävät tuohipesistä, ja pesinnät onnistuvat niissäkin hyvin. Näppäräsorminen tekee tuohipesän kuudesta tuohenpalasta. Pesä kootaan ilman työkaluja ja se säilyy kuivassa räystään alla jopa vuosikymmeniä. Einari Väyrynen on laatinut tuohipesän valmistusohjeen.

Betonipesä

Tekopesän rakentaminen betonista/puubetonista on työläämpää ja kalliimpaa kuin puusta tai huovasta, mutta tuloksena on todella luja luonnonpesää muistuttava asumus. Betonipesästä tulee raskas, jos sementtiin ei sekoita puuaineista mukaan. Betonisen tekopesän läsnäolo saattaa houkutella pääskyjä pesimään muun muassa siksi, että se viestii linnuille – tosin tässä tapauksessa harhaanjohtavasti – että täällä on pesitty.

Yksi ohje puubetonipesän rakentamiseen löytyy Ylen sivuilta samoin kuin videota tekopesän rakentamisesta (Yle Strömsö).

Tekopesien ostaminen

Räystäspääskyn puubetonisia tekopesiä on myös myytävänä. Niitä voi tiedustella esimerkiksi Suomen Lintuvarusteesta tai Puupioni-yrityksestä.

Kannatinlistojen varaan asennettu räystäspääskyn tekopesä. Kuva: Raimo Henriksson

Kannatinlistojen varaan asennettu räystäspääskyn tekopesä. Kuva: Raimo Henriksson.

Tekopesien puhdistaminen

Tekopesät ovat pitkäkestoisia, joten niihin kertyy ajan mittaan kuoriutumattomia munia, kuolleita lintuja ja loisia, mikä voi haitata pesien asuttamista ja pesimämenestystä. Sen vuoksi monet ovat ottaneet tavakseen puhdistaa ja huoltaa tekopesät muutaman vuoden välein. Jos huomaat, että asentamasi tekopesä hiljenee, syynä voi olla juuri pesän täyttyminen tai likaantuminen. Silloin pesä on syytä tarkistaa ja tarvittaessa puhdistaa.

Tekopesien puhdistamiseksi ja huoltamiseksi ne olisi voitava irrottaa helposti asennuskohdastaan. Sen vuoksi ne kannattaa ruuvata seinään, ei naulata. Paras tapa helpottaa puhdistus- ja huoltohommia on asentaa tekopesä katostaan puisten tai metallisten kannatinlistojen tai -kiskojen varaan, jotka puolestaan on kiinnitetty tukevasti rakennukseen. Näin tekopesät voidaan vetää ulos listoja pitkin kuin vetolaatikko vaatehyllystä.

Kattoluukkuun on tällöin tehtävä irrotettava huoltoluukku, joka kannattaa tehdä oman käden mittoihin sopivaksi (esim. n. 7×7 cm). Puhdistamista varten tekopesä vedetään ulos kannatinlistoilta ja pesän sisältö karistetaan maahan. Tarvittaessa ylimääräisen aineksen voi kaapia käsin pois. Tyhjennettyyn pesään voi laittaa pääskyjä varten pesäpehmikettä (ks. kohta ’Tekopesien rakennusohjeita’).

Tarkemmassa huollossa pesä harjataan puhtaaksi hammas- tai tiskiharjalla. Hyönteismyrkkyjen käyttö ei ole suositeltavaa.

Tekopesien puhdistus tehdään loppusyksyllä tai talvella, jolloin pääskyt ovat poissa. Suojalasien ja -naamion sekä käsineiden käyttö on suositeltavaa lian, pölyn tai lintujen syöpäläisten vuoksi.

[edellinen] [seuraava]