Vuoden linnut 2015: räystäs- ja haarapääsky

BirdLife Suomi valitsi suuresti taantuneet räystäs- ja haarapääskyn vuoden linnuiksi 2015. Päätavoitteena oli kerätä tietoa räystäspääskyn pesimäkannasta ja tärkeimmistä pesimäpaikoista. Samalla kiinnitettiin huomiota myös haarapääskyyn.

Pääskyt ovat maailmankansalaisia

Räystäs- ja haarapääskyn levinneisyysalue on hyvin laaja. Niitä tavataan koko Euroopassa, ja levinneisyys ulottuu Aasian yli Tyynellemerelle asti. Haarapääsky kuuluu myös Pohjois-Amerikan pesimälinnustoon. Talvella pääskyjen tie puolestaan vie kauas etelään: Suomessa rengastettuja haarapääskyjä on tavattu Etelä-Afrikassa saakka. Pesimäpaikoillaan pääskyt viihtyvät loppujen lopuksi varsin lyhyen aikaa. Valtaosa saapuu meille toukokuun alussa, ja useimmat räystäspääskyt ovat lähteneet syysmuutolle jo elokuun loppuun mennessä. Haarapääskyn muutto huipentuu elo–syyskuun vaihteessa.

Räystäspääsky. Kuva: Pertti RaspIhmisen seuralaisia

Räystäs- ja haarapääsky lukeutuvat eniten ihmisen toiminnasta hyötyneiden lintulajiemme joukkoon. Ilman ihmistä ja erityisesti maataloutta pääskyjä pesisi Suomessa tuskin lainkaan. Pellot ja muut avoimet alueet tarjoavat pääskyille sopivia saalistusalueita, ja karjatilat tuottavat runsaasti hyönteisiä pääskyjen ravinnoksi. Rakennukset tarjoavat soveliaita paikkoja niin räystäspääskyn pesien muuraamiseksi kuin haarapääskyn avoimille pesille. Suomessa tiedetään vain joitakin pääskyjen pesäpaikkoja luonnonympäristöissä, kuten kalliopahdoilla.

Pesimäkannat pienentyneet

Pääskyt ovat viime vuosikymmeninä taantuneet rajusti. Linjalaskenta-aineisto kertoo räystäspääskykannan pudonneen peräti 75 prosenttia vain 30 vuoden aikana. Harvinainen räystäspääsky ei silti vielä ole – Lintuatlaksen kannanarvio on 70 000–110 000 pesivää paria. Haarapääskyn uusin kannanarvio on 100 000–150 000 paria, kun 1950-luvulla arvio oli lähes 300 000 paria. Linjalaskentojen mukaan haarapääskykantamme on puolittunut 35 vuodessa. Taantumasta huolimatta kumpikin laji pesii edelleen lähes koko Suomessa.

Haarapääsky. Kuva: Petri VainioMaaseutu ei ole pääskyille entisensä

Pääskyjen taantuminen johtuu ensisijaisesti maaseudun muutoksista. Etenkin karjatilojen väheneminen, mutta myös peltojen salaojitus ja torjunta-aineiden käyttö, on vähentänyt suuresti hyönteisravinnon määrää. Myös sopivia pesäpaikkoja lienee nykyään vähemmän tarjolla. Karjan väheneminen näkyy myös siinä, että pesien rakennusainetta – savea – on niukemmin saatavilla, kun sorkkien rikkomaa maata on vähemmän.

Näin autat pääskyjä

Suhtautuminen pääskyihimme on pääosin hyvin myönteinen. Pääskyt ovat odotettuja kesän tuojia, ja niiden elämää ihmisten naapureina seurataan mielenkiinnolla. Pääskyjen elämää voi myös helpottaa monin tavoin:

  • Tiesitkö, että räystäspääsky pesii myös pönttöihin! Räystäspääskyn erikoispönttöjä valmistetaan mm. betonista ja huovasta. Betonipönttö antaa hyvän suojan myös pesärosvoja vastaan.
  • Pääskyille voi asettaa myös höyläämättömän laudan pesäalustaksi.
  • Pihapiiriin avoimelle paikalle voi tuoda pesänrakennusaineeksi savea, joka pidetään kosteana.
  • Mitä enemmän laitumia tai luonnonniittyjä pesäpaikan läheisyydessä, sitä parempi pääskyille.
  • Kun käytät vähemmän torjunta-aineita, hyönteisiä on enemmän pääskyjen ja niiden poikasten ravinnoksi.

Pääskyjen tunnistaminen

Räystäs- ja haarapääsky on helppo erottaa toisistaan. Haarapääskyn selkäpuoli on yhtenäisen tumma, kun taas räystäspääskyllä on valkoinen yläperä. Haarapääskyn tuntee myös tummansiniseen rintavyöhön rajautuvasta oranssista kurkusta, räystäspääskyn vatsapuoli on kokonaan valkoinen. Haarapääskyllä on pitkät pyrstöjouhet, räystäspääskyn pyrstö lovipäinen ilman räikeästi pidentyneitä sulkia.

Lajit erottaa myös pesäpaikan perusteella. Haarapääsky rakentaa avoimen pesän tasaiselle alustalle, kuten katon orren päälle. Räystäspääsky puolestaan muuraa umpinaisen pesänsä katonrajaan, myös esimerkiksi siltojen aluset ovat suosittuja pesäpaikkoja.