Lyijy tappaa lintuja

Lyijymyrkytyksestä kärsivän linnun tyypillisiin oireisiin kuuluu muun muassa lihasten hallinnan menetys. Siksi lintu ei pysty kannattelemaan päätään. Tämä laulujoutsen menehtyi lopulta myrkytykseen. Kuva: Wildfowl & Wetlands Trust

Lyijy on luonnossa esiintyvä metalli, jonka myrkkyvaikutukset on tunnettu jo pitkään. Lyijyä ei tarvita elimistössä lainkaan, ja se on myrkyllistä hyvin pieninäkin pitoisuuksina. Linnut saavat lyijyä elimistöönsä vahingossa ravinnon mukana tai poimiessaan niitä tarkoituksella lihasmahaansa jauhinkiviksi. Pienillä vesilinnuilla yksi ainoa lyijyhauli voi saada aikaan tappavan myrkytystilan. Tiheimmillään suosituilla metsästyskosteikoilla voi olla maaperässä jopa satoja hauleja neliömetrillä, joten lintujen riski saada hauleja elimistöön on huomattava.

Tundrahanhesta otetussa röntgenkuvassa näkyy lihasmahaan nielty hauli valkeana pisteenä.
Kuva: Wildfowl & Wetlands Trust

On arvioitu, että pelkästään Euroopassa kuolee joka vuosi miljoona vesilintua suoraan lyijymyrkytykseen ja lisäksi noin kolme miljoonaa muuta saa myrkytysoireita. Näistäkin luultavasti moni menehtyy, koska ne ovat heikkokuntoisina alttiimpia pedoille, loisille ja taudeille.

Lyijyä voi kulkeutua muualle elimistöön myös haavoitetulla linnulla. Esimerkiksi monilla hanhilajeilla hauleja on kymmenillä prosenteilla yksilöistä. On todettu, että esimerkiksi lyhytnokkahanhilla tällaisten yksilöiden vuotuisen elossasäilymisen todennäköisyys on kymmenen prosenttiyksikköä alhaisempi kuin muilla. Tämä johtunee ainakin osittain lyijyhaulien myrkyllisyydestä.

Rajoituksia monissa maissa

Suomessa lyijyhaulien käyttö on ollut kiellettyä vesilintujen metsästyksessä vuodesta 1996. Lyijyhauleja saa kuitenkin käyttää kaikessa muussa metsästyksessä, myös kosteikoilla. Tämä tekee valvonnasta käytännössä hyvin vaikeaa, ja lyijyhaulien edelleen jatkuvasta käytöstä on näyttöä. Ahvenanmaalla lyijyhaulien käyttöä ei ole lainkaan rajoitettu.

Vaikka usein keskitytään lyijyhaulien aiheuttamiin ongelmiin vesilinnuille, lyijy on yhtä vaarallista myös maalla eläville linnuille. Suurimmassa vaarassa ovat petolinnut, jotka syövät lyijymyrkytykseen kuolleita tai siitä kärsiviä lintuja. Esimerkiksi Suomessa merikotkan yleisin kuolinsyy on lyijymyrkytys. Vaikka merikotkien lyijymyrkytykset ovat Ahvenanmaalla yleisempiä, tapauksia on myös muualla Suomessa. Maailmalla on todettu kymmenien muiden maalintulajien lyijymyrkytyksiä.

Lyijyn käyttöä on rajoitettu monissa Euroopan maissa. Tiukin kielto on Tanskassa, Alankomaissa ja Norjassa sekä osassa Belgiaa, joissa lyijyhaulien käyttö on kokonaan kielletty. Kolmessa ensin mainitussa myös lyijyhaulien valmistus ja hallussapito on kielletty.

Nämä haulit on poimittu lyijymyrkytykseen kuolleen laulujoutsenen lihasmahasta. Osa hauleista on jo liuennut hyvin pitkälti ja siirtynyt linnun elimistöön. Kuva: Wildfowl & Wetlands Trust

Nämä haulit on poimittu lyijymyrkytykseen kuolleen laulujoutsenen lihasmahasta. Osa hauleista on jo liuennut hyvin pitkälti ja siirtynyt linnun elimistöön. Kuva: Wildfowl & Wetlands Trust

Lyijyhaulikielto kosteikoille?

Euroopan kemikaalivirasto on esittänyt lyijyhaulien kieltoa kosteikoilla osana kemikaalien käyttöä koskevaa REACH-asetusta. Suomessa luonnos on herättänyt vastustusta. koska kosteikoiksi määritellään laajasti myös turvemaat, joita on suuri osa Suomen pinta-alasta. Se tarkoittaisi siis käytännössä lyijyhaulien käytön täyskieltoa Suomessa. Mutta miksi vastustaa lyijyn täyskieltoa? Korvaavia haulimateriaaleja on riittävästi tarjolla, eikä aiemmin kovien haulien käytön esteenä pidetty ongelma sahateollisuudelle olekaan ilmeisesti merkittävä. Esimerkiksi Metsähallitus kumosi omilla maillaan pitkään voimassa olleen teräs- ja volframihaulien käyttökiellon keväällä 2018.

Lyijystä luopumisesta metsästäjille aiheutuvat kustannukset ovat vähäiset, sillä korvaavat vaihtoehdot ovat nykyään lähes yhtä edullisia. Lyijyn käytön jatkamisen hinta on sen sijaan huomattava: EU:n alueella metsästyksessä käytetyn lyijyn aiheuttamien ongelmien suoriksi kustannuksiksi on arvioitu 383–960 miljoonaa euroa. Näihin kuuluvat myös ihmiselle aiheutuvat haitat.

 

Lisää aiheesta

 

Lähteet: