Lyijy tappaa lintuja

Lyijymyrkytyksestä kärsivän linnun tyypillisiin oireisiin kuuluu muun muassa lihasten hallinnan menetys. Siksi lintu ei pysty kannattelemaan päätään. Tämä laulujoutsen menehtyi lopulta myrkytykseen. Kuva: Wildfowl & Wetlands Trust

Lyijyn myrkkyvaikutukset on tunnettu jo pitkään. Se on myrkyllistä hyvin pieninäkin pitoisuuksina. Linnut saavat metsästysperäistä lyijyä elimistöönsä vahingossa ravinnon mukana tai poimiessaan niitä tarkoituksella lihasmahaansa jauhinkiviksi. Jopa yksi ainoa lyijyhauli voi aiheuttaa linnun tappavan myrkytyksen. Yhdessä patruunhassa voi olla yli sata haulia. Euroopan suosituimmilla metsästyskosteikoilla on maaperässä jopa satoja hauleja neliömetrillä. Tällaisilla alueilla lintujen riski saada hauleja ruoansulatuskanavaansa on huomattava.

Tundrahanhesta otetussa röntgenkuvassa näkyy lihasmahaan nielty hauli valkeana pisteenä.
Kuva: Wildfowl & Wetlands Trust

Euroopassa kuolee joka vuosi miljoona vesilintua suoraan lyijymyrkytykseen ja noin kolme miljoonaa muuta saa myrkytysoireita. Näistä  moni menehtyy, koska ne ovat heikkokuntoisina alttiimpia pedoille, loisille ja taudeille.

Lintujen metsästys tuottaa runsaasti haavoittuneita yksilöitä, haavakoita. Haavoittuneiden lintujen kehossa mm. lihaksissa olevista lyijyhauleista lyijyä voi kulkeutua verenkierron mukana muualle elimistöön. Esimerkiksi monien hanhilajien elimistössä on haavoittumisperäisiä hauleja kymmenillä prosenteilla yksilöistä. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi lyhytnokkahanhilla tällaisten yksilöiden vuotuinen kuolleisuus  on selvästi muita yksilöitä alhaisempi.

Vaikka usein keskitytään lyijyhaulien aiheuttamiin ongelmiin vesilinnuille, lyijy on yhtä vaarallista myös maalla eläville linnuille. Myös  lyijyluodit ja niiden osat voivat aiheuttavat myrkytyksiä. Petolinnut, kuten kotkat, saavat ravinnostaan sekä luotien jäänteitä että hauleja. Ne syövät lyijymyrkytykseen kuolleita tai siitä kärsiviä lintuja ja nisäkkäiden metsästyksen jäljiltä jääviä haaskoja, kuten sisäelimiä.

Suomessa vuosina 2000-2014 tehdyn tutkimuksen mukaan merikotkan yleisin kuolinsyy on lyijymyrkytys. Peräti 31 % kuolleena tai heikkokuntoisena löydetyistä ja myöhemmin kuolleista merikotkista oli kuollut lyijymyrkytykseen. Lintujen ruoansulatuskanavista löytyi sekä lyijyluotien siruja ja palasia että lyijyhauleja.

Lyijymyrkytys on prosessina hidas. Myrkytyksen vuoksi sisäelinten toiminta heikkenee ja ne surkastuvat, mikä hiljalleen näännyttää saastuneen eläimen, joka ei pysty myöskään ruokailemaan tai saalistamaan tehokkaasti.

Rajoituksia monissa maissa

Manner-Suomessa lyijyhaulien käyttö on ollut kiellettyä vesilintujen metsästyksessä vuodesta 1996. Lyijyhauleja saa kuitenkin käyttää kaikessa muussa metsästyksessä. Niiden käyttö on sallittua myös kosteikoilla, jos tarkoituksena on metsästää muita kuin vesilintuja. Tämä tekee valvonnasta hyvin vaikeaa, minkä vuoksi lyijyhaulien käyttö vesilintujen metsästyksessä ei ole loppunut. Ahvenanmaalla lyijyhaulien käyttöä ei ole rajoitettu.

Lyijyn käyttöä on rajoitettu monissa maissa. Euroopassa rajoitukset ovat kovimpia Tanskassa, Alankomaissa ja Norjassa sekä osassa Belgiaa, joissa lyijyhaulien käyttö on kokonaan kielletty. Kolmessa ensin mainitussa myös lyijyhaulien valmistus ja hallussapito on kielletty. Kaliforniassa myös lyijyluotien metsästyskäyttö on kielletty.

Nämä haulit on poimittu lyijymyrkytykseen kuolleen laulujoutsenen lihasmahasta. Osa hauleista on jo liuennut hyvin pitkälti ja siirtynyt linnun elimistöön. Kuva: Wildfowl & Wetlands Trust

Nämä haulit on poimittu lyijymyrkytykseen kuolleen laulujoutsenen lihasmahasta. Osa hauleista on jo liuennut hyvin pitkälti ja siirtynyt linnun elimistöön. Kuva: Wildfowl & Wetlands Trust

Lyijyhaulien ja luotien käyttökielto?

Euroopan kemikaalivirasto on esittänyt lyijyhaulien kieltoa kosteikoilla osana kemikaalien käyttöä koskevaa REACH-asetusta. Suomessa ehdotus on herättänyt vastustusta, koska kosteikoiksi määritellään laajasti myös turvemaat, joita on suuri osa Suomen pinta-alasta. Se tarkoittaisi siis käytännössä lyijyhaulien käytön täyskieltoa Suomessa.

Vastustus on periaatteellista. Vanhasta myrkyllisestä materiaalista pidetään kiinni, vaikka korvaavia haulimateriaaleja on runsaasti. Ne vastaavat ominaisuuksiltaan lyijyä ja yleisimmin käytetyt materiaalit ovat myös hinnaltaan kilpailukykyisiä. Lyijyä kovempien haulien, kuten teräshaulien, käytön on esitetty aiheuttavan ongelmia sahateollisuudelle, jos puun sisällä hauli. Pelko on ollut turha, minkä vuoksi esimerkiksi Metsähallitus kumosi omilla maillaan pitkään voimassa olleen teräs- ja volframihaulien käyttökiellon keväällä 2018.

Lyijyhaulit eivät välttämättä ole sopivia kaikkein vanhimpiin haulikoihin. Haulikoiden valmistajat lupaavat yleisesti, että ainakin 1960-luvun lopulta alkaen valmistetuissa aseissa voi huoletta käyttää korvaavia hauleja. Yli 50 vuotta vanhoilla haulikoilla metsästävien on varminta siirtää ase eläkkeelle. Luodeissa lyijy voidaan korvata kuparilla, jonka ominaisuudet ovat jopa lyijyä paremmat, koska se on riittävän pehmeää, mutta ei samalla tavoin siruiksi hajoavaa ja laajasti osumakohdan lihaa saastuttavaa kuin lyijy. Kupari on lyijyä kalliimpaa. Luotien valmistajien mukaan lyijyluodein varustettujen ammusten hinta on noin 50 % kalliimpi kuin lyijyluotien. Metsästysharrastuksen kokonaiskustannuksiin suhteutettuna lisäkustannus on hyvin pieni.

Lyijystä luopumisesta metsästäjille aiheutuvat kustannukset ovat siis vähäiset. Lyijyn käytön jatkamisen hinta on sen sijaan huomattava: EU:n alueella metsästyksessä käytetyn lyijyn aiheuttamien ongelmien suoriksi vuotuisiksi kustannuksiksi on arvioitu 383–960 miljoonaa euroa. Nyt sen maksavat veromaksajat.

Tosiasia on, että lyijy on myrkyllistä ja siitä luopuminen on ympäristön kannalta järkevää. Toinen tosiasia on, että lyijyn korvaaminen metsästyksessä on mahdollista ja halpaa.

Kolmas, mutta edellisiä ikävämpi tosiasia on, etteivät suomalaiset päättäjät ja metsästysorganisaatiot ole halukkaita luopumaan lyijyn käytöstä metsästyksessä.

 

Lisää aiheesta

 

Lähteet: