Punasotka on vuoden lintu 2018

Punasotka. Kuva: Petri Vainio

BirdLife Suomen vuoden lintu on erittäin uhanalainen punasotka. Punasotka on yksi nopeimmin vähentyneitä lintulajeja Suomessa viime vuosikymmenten aikana: vielä vuonna 2000 laji luokiteltiin elinvoimaiseksi, vuonna 2010 vaarantuneeksi ja tuoreimmassa uhanalaisuusarviossa jo erittäin uhanalaiseksi.

Suomessa uudistulokas

Punasotkan historia Suomessa on lyhyt. Punasotka on alun perin Aasian arojärvien ja Itä-Euroopan pesimälintu, joka levittäytyi 1800-luvun lopulta alkaen nopeasti läntiseen Eurooppaan. Levinneisyysalueen laajenemiseen ovat voineet vaikuttaa sekä arojärvien kuivuminen että vesien rehevöityminen Euroopassa. Suomen ensihavainto tehtiin vuonna 1835.

Rehevien järvien ja merenlahtien pesimälintu

Punasotka on Suomessa eteläinen laji, jonka kannasta valtaosa pesii Oulu-Joensuu –linjan eteläpuolella. Punasotka pesii rehevillä järvillä ja merenlahdilla, joilla kuitenkin on riittävästi avovettä ja syvyyttä ravinnon sukeltamiseen. Pieniltä kosteikoilta ja karuilta järviltä punasotka puuttuu, ja laji on harvinaisuus myös saaristossa. Suomessa arvioidaan pesivän 10 000–16 000 paria punasotkia, mikä vastaa 5:ttä prosenttia Euroopan ja 12:ta prosenttia EU:n kannasta.

Itäinen ja kaikkialla taantunut laji

Euroopan yli 200 000 punasotkaparista lähes puolet pesii Venäjällä, ja seuraavaksi suurimmat kannat ovat Puolassa, Romaniassa ja Ukrainassa. Euroopassa pesii yli kolmannes ja talvehtii lähes puolet maailman punasotkista.

Punasotka on taantunut lähes koko levinneisyysalueellaan. Nykyään laji kuuluu maailmanlaajuisesti uhanalaisten lajien joukkoon, ja se on luokiteltu sekä Euroopassa että EU:n alueella vaarantuneeksi lajiksi. Punasotkan pesimäkanta on pienentynyt useimmissa Euroopan maissa rajusti, ja talvehtivan kannan kehitys on samansuuntainen.

Suomen pesimäkanta romahtanut

Suomen punasotkakanta lienee ollut suurimmillaan viime vuosisadan puolivälin jälkeen, ja nopea taantuminen alkoi 1970-luvulta. Pieni elpyminen tapahtui 1990-luvulle tullessa todennäköisesti kannan toivuttua kovista talvista, mutta sen jälkeen on alamäki ollut jälleen jyrkkä.

Seurantatiedot Suomen parhailta lintuvesiltä kertovat karua kieltään punasotkan taantumasta. Parikkalan Siikalahdella pesi 1970-luvulla 40–70 paria, 1990-luvulla kolmisenkymmentä mutta vuonna 2010 enää 10 paria. Kokemäenjoen suiston parimääräksi laskettiin vuonna 1973 peräti 244 paria, mutta vuoden 2014 laskennoissa löydettiin vain 33 paria. Helsingin Vanhankaupunginlahdella arvioitiin 1930-luvun lopussa pesivän 40 paria, mutta 2010-luvun kanta on ollut 0–1 paria.

Yli puolet punasotkista menetetty lyhyessä ajassa?

Vesilintulaskentojen mukaan punasotkakantamme on pudonnut jopa lähes 80 prosenttia viimeisen reilun 20 vuoden aikana. Myös Tiira-lintutietopalveluun ilmoitetut havainnot kertovat punasotkan alamäestä: viimeisen 10 vuoden aikana keväällä havaittu yksilömäärä on kutistunut alle puoleen, ja myös kesäaikaisten havaintojen määrä on liki puolittunut.

Elinympäristöt huonontuneet

Punasotkan taantumisen syyt löytynevät ensisijaisesti elinympäristöjen heikkenemisestä. Kosteikkojen kuivatus ja toisaalta liiallinen rehevöityminen on heikentänyt lajin elinolosuhteita eri puolilla maailmaa. Ravintokilpailu särkikalojen kanssa on mahdollisesti tärkeä taantumiseen vaikuttanut tekijä. Sotkat pesivät mielellään lokkikolonioiden suojassa, ja naurulokkien katoaminen monilta lintuvesiltä lienee heikentänyt punasotkan pesimätulosta.

Punasotkaa metsästetään Euroopassa yleisesti. Suomessakin laji kuuluu edelleen riistalintujen joukkoon. Vähenevän lintukannan metsästys ei ole koskaan kestävää, ja monien muiden uhanalaisten vesilintujen tavoin punasotka olisi viipymättä rauhoitettava.

Punasotkia etsitään vuonna 2018

Keväällä ja kesällä 2018 selvitetään, missä punasotkia meillä vielä pesii ja pyritään tarkentamaan lajin kannanarviota. Osallistu retkeilemällä lintujärvillä ja ilmoittamalla havaintosi!