Linnustonseuranta Suomessa

Kangaskiuru, kuva: Teemu Lehtiniemi.

Vakiolinjalla voi tulla vastaan vaikka heleä-ääninen kangaskiuru. Kuva: Teemu Lehtiniemi

Linnustonseurannasta löytyy niin aloittelevalle kuin kokeneellekin lintuharrastajalle sopivia seurantatapoja. Pohjimmiltaan kaikki lintujen havainnointi ja havaintojen muistiin kirjaaminen on linnuston seuraamista ja lisää tietoa linnustosta sekä sen muutoksista. Järjestelmällistä linnustonseurantaa toteuttavat Suomessa Luonnontieteellinen keskusmuseo, BirdLife ja Metsähallitus. Kaikissa seurantamuodoissa vapaaehtoisten harrastajien panos on korvaamaton.

Laskentoja eri elinympäristöissä ja vuodenaikoina

Linnustonseurantaan osallistuminen on helpointa aloittaa talviaikaisista laskennoista. Suomessa on jo 1950-luvulta asti tehty talvilintulaskentoja, joissa kuljetaan talvipäivän aikana noin 10 kilometrin mittainen reitti, ja lasketaan kaikki linnut sen varrelta. Yksinkertaisempi jokamiehen talvilinnuston seurantamuoto on Pihabongaus-tapahtuma, jossa tammikuun viimeisenä viikonloppuna tarkkaillaan lintuja tunnin ajan yhdestä pisteestä ja kirjataan havainnot muistiin.

Pesimäaikaan Suomen linnustoa seurataan monin eri tavoin. Varsin helppo seurantamuoto on vesilintulaskenta, jossa lasketaan vesilinnut joko yhdestä pisteestä (kuten lintutornista) tai alueelta jalkaisin tai veneellä se kiertäen. Vesilintulaskentapisteen tai -reitin voi perustaa minne tahansa, mutta suositeltavia ovat erityisesti laskennat kohteilla, joilta laskentatietoa on olemassa viime vuosikymmeniltä. Myöskin karuilta vähälintuisilta vesiltä tarvittaisiin lisäaineistoa.

Maalinnuston muutoksia seurataan linja- ja pistelaskennoin. Pistelaskennoissa kierretään aamun aikana 20 pisteestä koostuva reitti, jossa havainnoidaan lintuja viiden minuutin ajan kullakin pisteellä. Pesimälinnuston seurannan  selkäranka ovat vuodesta 2006 alkaen lasketut vakiolinjat, joissa kuljetaan ennalta määrätty, kuuden kilometrin mittainen suorakulmion muotoinen reitti ja lasketaan kaikki linnut sen varrelta. Vakiolinjoja on Suomessa 538 kappaletta, ja viime vuosina niistä on saatu laskettua vuosittain noin 300. Vakiolinjojen tutkimuksellisena etuna on niiden systemaattinen otostus, mikä lisää aineiston käyttökelpoisuutta.  Sekä piste- että vakiolinjalaskennassa tarvitaan hyvää lintujen ja etenkin niiden äänten tuntemusta.

Saaristolintulaskenta, jossa noustaan luodoille ja lasketaan lintujen pesät, on varsin vaativa seurantamuoto. Siinä tarvitaan lintujen tuntemuksen lisäksi hyviä veneilytaitoja.  Saaristolaskentoja tehdään Suomessa nykyisin noin 50 alueella.

Myös tärkeillä lintualueilla lasketaan

BirdLife Suomi seuraa Suomen kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden linnuston muutoksia. Usein inventointien pääpaino on pesimälinnustossa, mutta useimmilla kohteilla lasketaan myös muutonaikaista linnustoa. Seurantamenetelminä ovat niin linjalaskenta, kartoituslaskennat, saaristolintulaskennat kuin keväiset ja syksyiset levähtäjälaskennat. Yksinkertaisimmillaan tärkeiden lintualueiden inventointeihin voi osallistua retkeilemällä alueilla ja kirjaamalla havainnot huolellisesti Tiira-lintutietopalveluun. IBA-alueiden linnusto pyritään inventoimaan 5–10 vuoden välein. Alueelliset lintuyhdistykset seuraavat puolestaan  maakunnallisesti tärkeiden alueiden linnustoa.

Lintuasemat

Lintuasemat ovat paikkoja, joissa lintuja havainnoidaan samalla tavalla vuodesta ja vuosikymmenstä toiseen. BirdLife Suomi ylläpitää lintuasemaa Porvoon Söderskärillä, mikä on yksi Euroopan tärkeimmistä Pohjois-Venäjällä pesivien arktisten vesilintujen seurantapaikoista. Toukokuussa 2016 Söderskärillä laskettiin yli kaksi miljoonaa muuttavaa arktista vesilintua. Myös lintuasemat toimivat vapaaehtoispohjalta. Valtaosa Suomen lintuasemista on erittäin hyvillä lintupaikoilla rannikon saarilla. Kuuluisia ovat muun muassa Lågskärin, Signilskärin, Jurmon, Hangon, Säpin, Valassaarten ja Hangon lintuasemat.

Muuttoajat ja harvalukuiset lajit

Lintuharrastajien kirjaamien havaintojen perusteella saadaan paljon tietoa lajien esiintymisestä ja esimerkiksi kevätmuuton ajoittumisesta. Monien harvalukuisten lajien kannanmuutoksia voidaan seurata vain harrastajien havaintojen perusteella, koska niitä ei tule varsinaisissa seurannoissa riittävästi vastaan.

Lintulaskijat kokoontuvat säännöllisesti

BirdLife Suomi ja LUOMUS ovat viime vuosia järjestäneet lintulaskijatapaamisia, joiden tavoittaana on edistää linnustonseurantaa etenkin alueyhdistysten näkökulmasta ja innostaa mukaan uusia laskijoita. Tapaamisiin ovat kaikki laskennoista kiinnostuneet tervetulleita. Laskennoista saa tietoa myös liittymällä BirdLifen ylläpitämälle lintulaskijat-sähköpostilistalle.

Lintulaskijatapaaminen 2017

Ohje lintulaskentoihin tarvittavista luvista