Näin aloitat lintuharrastuksen

Lintuharrastus voi viritä monella tapaa: Pihabongauksen tempaamana, luontokuvauksen ohessa tai vaikkapa tuttavan kautta. Alkuun ei kummoisia välineitä tarvita: kiikari, lintukirja ja havis eli havaintopäiväkirja ovat ne tärkeimmät.

Helppo tapa sujahtaa siivekkäiden maailmaan on osallistua BirdLife Suomen sekä sen jäsenyhdistysten toimintaan. Yhdistykset järjestävät retkiä, kuvailtoja, lintutornipäivystyksiä ja muuta toimintaa, johon aloittelijat ovat lämpimästi tervetulleita. Kokeneemmilta harrastajilta saa vinkkejä ja neuvoja paitsi linnuista myös lintuharrastusvälineistä ja hyvistä retkipaikoista sekä harrastuskulttuurista.

Harrastuksen alkuvaiheessa on hyvä retkeillä kaikessa rauhassa: katsella, kuvata ja opetella tavallisia lintuja. Kotinurkilla pääsee hyvin näkemään, kuinka linnut vaihtuvat vuodenkierron mukana. Taskuun mahtuvasta lintukirjasta tai älypuhelimesta saa apua lintujen tunnistamiseen.

Lintujen ja varsinkin niiden äänten opettelu voi tuntua vaikealta. Äänimaailma keväisessä metsässä on runsas. Lintujen opettelussa kannattaa pitää pää kylmänä ja edetä vähitellen: ensin vaikkapa pihapiirin, sitten metsän ja seuraavaksi rannan linnut. Uuden oppiminen perustuu vertaamiseen jo opittuihin lajeihin. Aivan tavalliset peruslajit kannattaa siis opetella hyvin, sillä ne luovat pohjan koko harrastukselle.

Hyvät muistiinpanot, valokuvaaminen tai piirtäminen helpottavat lintujen opettelua. Piirustustaidolla ei ole niin väliä, vaan sillä, että piirtää ja samalla katsoo tarkkaan lintua ja sen tuntomerkkejä. Piirtäessä lintujen tuntomerkit sujahtavat kuin vahingossa käden välityksellä aivoihin. Piirustuksia voi täydentää sanallisin kuvauksin. Kuvatessa voi pyrkiä keräämään kokoelmaa eri lajeista ja vieläpä eri puvuissa – samalla oppii hahmottamaan erinäköisiä lintuja.

Lähestyipä lintuja sitten kiikarilla tähyillen, kamera kaulassa tai kynä kädessä, on muistettava kunnioittaa harrastuksen kohdetta. Kun huomaa linnun olevan levoton, kannattaa vetäytyä kauemmas. Linnut saattavat tulla luo, jos niitä malttaa odottaa hiljaa paikoillaan.

Kokemus on osoittanut, että jo vuodessa ehtii syntyä melko hyvä yleiskuva suomalaisesta linnustosta, vaikkei kaikkia lajeja ole ehtinyt näkemään. Lapissa majailee sinirintoja, kiirunoita ja kuukkeleita, saaristossa pilkkasiipiä ja riskilöitä. Kaikkien tuntomerkkien ja äänten opettelu vie vuosia, eikä niitä opi täydellisesti koskaan – lintujen kiehtovuus piileekin juuri siinä, että tutuistakin lajeista löytyy aina jokin uusi kiinnostava piirre.