Lintujen sähkölinjatörmäykset ja niiden ehkäiseminen

Sähkölinjoihin törmääminen ja sähköiskut kuuluvat merkittäviin ihmisen aiheuttamiin lintujen kuolinsyihin. Sähkölinjakuolemia voidaan vähentää esimerkiksi linjojen sijoittelulla, pylväiden suojaamisella ja johtimien merkitsemisellä. Linnuille vaarallisista sähkölinjoista tai havaituista törmäyksistä voi ilmoittaa paikalliselle sähkönsiirtoyhtiölle.

 

Sähkölinjat aiheuttavat linnuille vaaraa kahdella eri tavalla. Törmäyskuolemia aiheutuu, kun lintu lentää sähkölinjoja päin ja menehtyy törmäykseen tai sen aiheuttamiin vammoihin. Sähköiskukuolemia puolestaan tapahtuu eniten pylväillä ja muuntajilla, kun lintu koskettaa yhtä aikaa esimerkiksi kahta eri johdinta.

Yhdysvalloissa on arvioitu, että ihmisen rakennelmista sähkölinjat aiheuttavat rakennusten jälkeen eniten lintujen kuolemia. Arvioiden mukaan sähkölinjoilla kuolee USA:ssa jopa kymmeniä miljoonia lintuja vuosittain. Suomessa sähkölinjakuolemien määrää ja niiden vaikutusta lintupopulaatioihin on toistaiseksi tutkittu varsin vähän. Asian tutkiminen on vaikeaa, koska kuolleet ja loukkaantuneet linnut katoavat nopeasti raadonsyöjien suihin. Tämän vuoksi myös lukumääräarviot ovat suuntaa antavia.

Absoluuttisten lukumäärien vertailu sähkölinjakuolemien ja esimerkiksi ikkunatörmäysten välillä ei myöskään ole järkevää, sillä niiden vaikutus eri lajeihin on erilainen. Ikkunoihin kuolee eniten pienikokoisia lajeja, joiden kannat vaihtelevat paljon ja joiden muukin kuolleisuus on suurta. Sähkölinjoihin taas menehtyy ennen kaikkea suurikokoisia lajeja, joiden populaatiokoot ovat pienempiä.

 

Eri lintulajeilla erilainen riski törmäyksiin ja sähköiskuihin

Sähkölinjatörmäysten riskiä kasvattavat muun muassa isokokoisuus, suuri massa suhteessa siipien pinta-alaan, nopea ja suoraviivainen lentotapa sekä taipumus liikkua parvissa. Myös lentely ruokailu- ja yöpymispaikkojen välillä kasvattaa törmäysriskiä, sillä tällöin linnut lentävät tyypillisesti matalalla ja usein hämärän aikaan. Nuoret linnut ovat erityisen alttiita törmäyksille.

Monilla lintulajeilla on varsin laaja näkökenttä sivuille ja jopa taaksepäin, mutta niiden niin sanotun stereonäön eli binokulaarisen näön alue on suppeampi kuin esimerkiksi ihmisellä, mikä vaikeuttaa etäisyyksien arviointia edessä oleviin kohteisiin. Lisäksi erityisesti petolinnut lentävät usein tähystäen alaspäin kohti maassa olevaa saalista, jolloin niiden eteen lentosuunnassa muodostuu katvealue.

Suomessa esiintyvistä linnuista riski törmätä johtimiin on suhteellisesti korkein sorsa- ja kanalinnuilla, kuikka-, uikku-, haikara- ja petolinnuilla sekä kohtalainen kahlaajilla, pöllöillä ja kehrääjillä.

Sähköiskuille ovat altteimpia osittain samat lajiryhmät kuin törmäyksille. Niihin kuuluvat etenkin pitkäkaulaiset ja -jalkaiset haikarat, kurjet ja joutsenet sekä suurimmat petolinnut, pöllöt ja varikset, jotka hyvin usein tähystävät saalista, lepäilevät tai pesivät sähköpylväillä. Petolinnuilla sähköiskut jakeluverkolla ovat vielä merkittävämpi kuolinsyy kuin törmäykset sähköjohtoihin.

Petolinnut tähystävät mielellään sähköpylväillä ja -langoilla ja ovat alttiita sähköiskuille. Kuva: Erik Karits (Pexels/Canva)

 

Sähkölinjan rakenne vaikuttaa riskeihin

Sähkölinjat voidaan jakaa karkeasti kahteen eri tyyppiin eli korkeamman jännitteen siirtolinjoihin ja matalamman jännitteen jakeluverkostoon. Lintujen sähkölinjakuolemia tapahtuu molemmilla, eikä jännitteen suuruus itsessään ei määrittele sähkölinjan vaarallisuutta linnuille.

Törmäysriskiä suurentavat sähkölinjan korkeus, monessa eri tasossa olevat päällekkäiset johdinrakenteet, pitkät pylväsvälit ja ohuet johtimet. Lintujen kannalta on turvallisempaa, jos johdot on järjestetty horisontaalisesti eli samansuuntaiset johtimet kulkevat samassa tasossa tai niputettuina.

Erityisen vaarallisia ovat voimajohtojen yläpuolella kulkevat erilliset ukkosenjohtimet, jotka usein ovat jännitteellisiä johtoja ohuempia. Ukkosenjohtimia myös käytetään tyypillisesti isoilla voimalinjoilla, joiden pylväsväli on pitkä, mikä kasvattaa riskiä entisestään. Kun linnut huomaavat voimajohdot, ne pyrkivät yleensä ohittamaan ne ennemmin ylä- kuin alapuolelta ja tällöin törmäävät helposti yläpuolella kulkevaan ukkosenjohtimeen.

Monet päällekkäiset linjat sekä erilliset ukkosenjohtimet ovat linnuille vaarallisia. Törmäysriski vähenee, kun linjat ovat samassa tasossa, ja pienenee entisestään merkityillä linjoilla. Grafiikat TransMit/BirdLife International, muokkaus BirdLife Suomi

 

Oikealla sijoittelulla pienemmät riskit

Ainut varma tapa tehdä sähkölinjoista täysin turvallisia linnuille on maakaapelointi. Tämä ei kuitenkaan ole aina taloudellisesti toteuttamiskelpoista, koska erityisesti korkeajännitelinjojen maakaapelointi on teknisesti haastavaa ja sen vuoksi huomattavasti ilmakaapelointia kalliimpaa.

Uusia sähkölinjoja suunniteltaessa niiden sijoittelu on olennainen keino vaikuttaa lintujen sähkölinjakuolemiin. Uusia linjoja ei tule sijoittaa kansainvälisesti tärkeille lintualueille (IBA-alueet) eikä kansallisesti ja maakunnallisesti tärkeille lintualueille. Jo olemassa olevat linjat tulee näillä alueilla mahdollisuuksien mukaan maakaapeloida tai merkitä, jos tämä ei ole mahdollista.

Lintujen kannalta huonoja sähkölinjan paikkoja ovat suuria parvia houkuttelevat ruokailu-, pesimä- ja levähdyspaikat kosteikkojen, vesistöjen ja viljelymaiden läheisyydessä. Riskialttiita paikkoja ovat myös esimerkiksi salmet, saarien välit, mäkien väliset solat (erityisesti sellaiset, joissa on peltoa tai vesistöä), joet, jokisuut ja luusuat sekä aikaisin keväällä aukeavat vesialueet.

Myös päämuuttosuuntaan suunnilleen poikittain olevat johtimet ovat tavallista suurempi uhka esimerkiksi rannikolla ja saaristossa, laaksoissa, vuorenrinteillä ja selänteillä. Pääosin muuttavat linnut lentävät sähkölinjoja korkeammalla, mutta erityisesti huonoissa sääoloissa osa muuttajista laskeutuu lentämään johdinten korkeudella.

Merkitystä on myös maaston puustoisuudella ja puiden korkeudella suhteessa sähkölinjoihin. Monesti puiden latvat määrittävät lintujen lentokorkeutta, jolloin ne törmäävät helpommin puiden latvojen yläpuolelle kohoaviin sähkölinjoihin. Peltoalueilla suurikokoisten lintujen törmäyksiä tapahtuu yleensä lintujen laskeutuessa, jolloin niiden on vaikea nähdä tummaa johdinta tummaa maata vasten.

 

Hyviä käytänteitä sähkölinjojen merkitsemiseen

Olemassa olevilla sähkölinjoilla törmäysvaaraa voidaan pienentää merkitsemällä johtimia.  Jos kaikkia johtimia ei voida merkitä, ylimmän merkitseminen on tärkeintä. Merkitseminen kannattaa keskittää suuren törmäysriskin alueille. Jotta merkinnöistä olisi hyötyä, niiden täytyy toimia monilla eri lintulajeilla ja lisätä näkyvyyttä myös huonoissa valaistus- ja sääoloissa.

Yleisimmin johtimien merkitsemiseen käytetään erilaisia spiraaleita, palloja tai lippumaisia merkkejä (eng. flappers). Näistä liput ovat tutkimuksissa osoittautuneet muita tehokkaammiksi törmäysten estäjiksi, mutta niiden kestävyys saattaa olla staattisia vaihtoehtoja huonompi. Myös spiraaleilla on saatu hyviä tuloksia, jos asennusväli on riittävän tiheä.

Hyvässä sähkölinjamerkissä kontrasti ja liike ovat tärkeitä. Mustavalkoiset kuviot toimivat värillisiä paremmin. Kuva viitteellinen (Graham Martinin tutkimusta mukaillen, ks. lähteet)

 

Myös sähkölinjojen valaisemista UV-valolla sekä led-valojen käyttöä sähkölinjamerkeissä on kokeiltu ja saatu lupaavia tuloksia. Noin puolet lintulajeista ei kuitenkaan näe UV-valoa, ja lisäksi riskinä on, että UV-valo houkuttaa hyönteisiä ja niitä saalistavia lintuja sähkölinjojen läheisyyteen. Näiden uusien metodien toimivuudesta kaivattaisiinkin lisää tutkimusta.

Tehokkaan sähkölinjamerkin ominaisuuksia:

• Kontrasti sekä ympäristön kanssa että merkissä itsessään. Mustavalkoiset kuviot toimivat värillisiä merkkejä paremmin myös huonoissa valaistusoloissa.
• Riittävän suuri koko. Tutkimuksissa tehokkaaksi on havaittu vähintään 471x471mm kokoinen neliö, jossa on 3×3 mustavalkoinen shakkiruutukuvio.
• Liike. Tuulessa heiluvat tai värähtelevät merkit ovat moottorikäyttöisiä kestävämpiä.
• Kestävyys ja asennuksen helppous. Erityisesti on huomioitava tuuliolot, UV-säteily ja Suomessa myös isot lämpötilavaihtelut.
• Mahdollisimman tiheä sijoittelu. Suositukset sopivasta asennusvälistä vaihtelevat 5–20 metrin välillä ja riippuvat esimerkiksi sähkölinjan koosta ja merkin tyypistä.

 

Sähköiskujen estäminen

Myös lintujen sähköiskukuolemien estämisessä linjojen sijoittelulla ja rakenteella on merkitystä. Vaarallisilla pylväillä jännitteiset osat ovat suojaamattomia ja lähellä toisiaan. Sähköiskujen riski on suurempi avoimissa ympäristöissä, rannoilla tai mäkien päällä sijaitsevilla pylväillä, koska erityisesti peto- ja varislinnut käyttävät niitä mielellään tähystyspaikkoina. Myös avomuuntajat ovat vaarallisia linnuille, erityisesti pöllöille.

Poikkipienojen oikealla sijoittelulla voidaan pienentää lintujen riskiä saada sähköisku. Grafiikat TransMit/ BirdLife International, muokkaus BirdLife Suomi

 

Ympäristöä suurempi merkitys on kuitenkin pylväiden rakenteella. Sähköiskukuolemien riski on pienempi maadoittamattomilla pylväillä, joissa on käytetty poikkipienan alapuolelle asennettuja eristimiä tai hyppyjohtimia. Sellaisilla pylväillä, joissa on monta poikkipienaa eri tasoissa, riskiä pienentää niiden sijoittelu ”vuorotellen” eri puolille pylvästä niin, että eri korkeudella olevat tasot eivät ole suoraan päällekkäin.

Keinoja ehkäistä sähköiskuja:

• Johtimien välisten etäisyyksien kasvattaminen. Vaakatasossa vähintään 152 cm ja pystysuunnassa 120 cm.
• Poikkipienojen pystysuuntaisen etäisyyden maksimointi.
• Jännitteisten osien eristäminen. Eristinten tulisi olla mahdollisimman pitkiä. Poikittaiskannattimen alapuolelle sijoitettavat eristimet (eng. suspension insulator) ovat lintujen kannalta turvallisempia kuin kannattimen päällä sijaitsevat tappieristimet (eng. pin insulator).
• Hyppylangan/hyppyjohtimen (eng. jumper wire) siirtäminen poikittaiskannattimen yläpuolelta sen alapuolelle. Jos tämä ei ole mahdollista, hyppylanka tulisi eristää.
• Avomuuntajista luopuminen.
• Pylväsrakenteiden yläpuolelle kiinnitettävät orret, jotka tarjoavat linnuille vaihtoehtoisen istumapaikan.
• Pyörivät peilikarkottimet, piikit tai muut suojarakenteet. Tarkoituksena on estää lintujen pääseminen kiinni virtaa kuljettaviin osiin.

Jos rakenteita ei voi muuttaa linnuille turvallisemmiksi, on tärkeää eristää jännitteiset osat kuten esimerkiksi vaihe- ja hyppyjohtimet tai metalliset poikkipienat. Grafiikat TransMit/ BirdLife International, muokkaus BirdLife Suomi

 

Vaarallisista sähkölinjoista voi ilmoittaa sähköverkkoyhtiölle

Sähkölinjatörmäykset ja lintujen sähköiskukuolemat ovat ongelma myös sähkönsiirtoyhtiöille, sillä niistä aiheutuu oikosulkuja ja sähkökatkoksia. Linnuille vaarallisista sähkölinjoista tai havaituista törmäyksistä voi ilmoittaa paikalliselle sähkönsiirtoyhtiölle. Tapahtumapaikka, ongelma ja havainnot tulee kuvailla mahdollisimman tarkasti.

 

Lähteet ja lisätietoa

• APLIC (Avian Power Line Interaction Committee). 2012. Reducing Avian Collisions with Power Lines: The state of the art in 2012. Edison Electric Institute and APLIC. Washington, D.C.
• Bernardino, J., Bevanger, K., Barrientos, R., Dwyer, J. F., Marques, A. T., Martins, R. C., Shawg, J. M., Silva, J. P. & Moreira, F. 2018: Bird collisions with power lines: State of the art and priority areas for research. – Biological Conservation 222: 1–13.
• Energy&Nature. 2024. Methodology Report: Avian-Power Line Collision Overview of Risk Factors & Effectiveness of Wire Markers.
• Koskimies, P. 2024: Linnut voima- ja sähköjohdoilla – Kirjallisuuskatsaus törmäys- ja sähköiskuriskistä. – Linnut-vuosikirja 2023: 156–163.
• Transmit – The evidence-based toolkit for mitigating powerline-related avian mortality. CMS Energy Task Force ja BirdLife International. Viitattu 6/2025.
• Koskimies, P. 2017: Lintujen törmäysriski voimajohtoihin. – Linnut-vuosikirja 2016: 108–111.
• Loss, S. R., Will, T. & Marra, P. P. 2014: Refining Estimates of Bird Collision and Electrocution Mortality at Power Lines in the United States. – PLoS ONE 9 (7): e101565.
• Martin, G.R. 2022. Vision-Based Design and Deployment Criteria for Power Line Bird Diverters. Birds 3(4), 410-422.
• Tintó, A., Real, J. & Mañosa, S. 2010: Predicting and Correcting Electrocution of Birds in Mediterranean Areas. – The Journal of Wildlife Management 74: 1852–1862.
• Scientias Energy