Häirintävapaa verkosto

Haapa. Kuva: Micha Fager.

Muutonaikaisen levähtämisen ja ruokailemisen tärkeys on vesilinnuille erittäin tärkeää. Syksyllä linnut hankkivat vararavintovarat syysmuuttomatkaa ja talvehtimista varten. Mitä paremmassa kunnossa lintu saapuu talvehtimisalueelle, sitä paremmat edellytykset sillä on selvitä talvesta. Sorsastuksen aloituksen myötä 20.8. kosteikkojen sorsamäärät voivat vähetä parissa päivässä jopa sadasosaan. Ennenaikaisen syysmuuton vuoksi linnut päätyvät etuajassa etelään alueille, missä metsästyspaine on Suomea korkeampi.

Tilanteen parantamiseksi Suomeen tulee saada häirinnältä vapaiden kosteikkoalueiden verkosto. Kattava koko maahan luotu verkosto mahdollistaisi lintujen luontaisen rytmin mukaisen elämän ja valmistautumisen syysmuuttoon. Häirintävapaiden alueiden ansiosta linnut oleskelisivat Suomessa pidempään ja suurempina määrinä, jolloin olisi sekä tarkkailtavaa että metsästettävää nykyistä pidempään. Linnut eivät pysy rajoitusalueiden sisällä, minkä ansiosta niitä saadaan riistasaaliiksi lähialueilta. Populaatiotason hyötynä olisi vähäisempi metsästysverotus ulkomailla ja näin verkosto vähentäisi Suomessa pesivien vesilintujen metsästyskuolleisuutta koko muuttoreitin ja vuosikierron osalta. Se myös lisäisi Suomen kautta läpimuuttavien sorsien syyslevähtämistä Suomessa.

Levähdysalueiden verkoston tulee koostua linnustollisesti tärkeimmistä rehevistä lintuvesistä tai niiden osista. Näin se olisi kustannustehokkain. Alueiden tulee olla riittävän suuria, jotta linnut kokevat ne turvallisiksi, eivätkä panikoi esimerkiksi lähialueen sorsastusta sekä vuodesta toiseen pysyviä, jotta vesilintupopulaatioiden kannalta arvokkaimmat yksilöt eli vanhat naaraat oppivat ne. Metsästys kohdistuisi tavoitteiden mukaisesti nuoriin lintuihin, joiden luontainenkin kuolleisuus on suurta.

Tanska esimerkkinä

Levähdysalueiden verkosto toteutettiin vuosituhannen vaihteessa Tanskassa. Verkoston ansiosta sorsien ja muiden lintujen syyslevähtäjämäärät ovat kasvaneet ja määrät ovat suuria selvästi aiempaa pidempään. Metsästyssaalis on verkostosta huolimatta pysynyt samalla tasolla kuin aiemmin.

Idea levähdysalueiden verkostosta on Suomessakin vuosikymmeniä vanha. Silti tilanne ei ole muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta juurikaan muuttunut. Sorsastusta ei tarkastella kokonaisuutena, vaan aluekohtaisesti kunkin yksittäisen paikan metsästysoikeuksien kautta. Verkoston hyödyt tunnistetaan, mutta uskallusta asiaan ei ole muutamia edistyksellisiä metsästäjiä lukuun ottamatta ollut.

Verkosto syntyi Tanskaan alun vastustuksen ja laajan yhteiskunnallisen keskustelun jälkeen vapaaehtoisesti ja eri toimijoiden yhteistyössä. Toteutukseen liittyi mukaan tutkimus vaikutuksista ja toimivuudesta. Niin verkoston pitäisi syntyä myös Suomeen: yhteistyössä lähtien suomalaisten omasta halusta huolehtia sorsakannoista.

Häiriövaikutusei koske vain riistalintuja, vaan häiriötila ajaa ennenaikaisesti muutolle myös rauhoitettuja lajeja. Pakomuuton takia kosteikoilla on vähemmän lintuja sekä lintuharrastajien tarkkailtavaksi että myös metsästettäväksi. Myös luontomatkailun edellytykset sen vuoksi syksyllä selvästi kevättä huonommat.