EtusivuSuojelu ja tutkimusLait ja vaikuttaminen

Laiton laki vahvistaa luontokatoa

Lähikuvat lentävästä valkoposkihanhesta ja lentävästä merimetsosta. Kuvat: Micha Fager

Eduskunta hyväksyi 23.6.2026 lain, jolla sallitaan rauhoitettujen merimetson ja valkoposkihanhen tappaminen yleispoikkeuksella. Valkoposkihanhien tappaminen sallitaan ympärivuotisesti ja merimetsojen elokuusta helmikuuhun. Laki on EU-lainsäädännön vastainen, perustuu tutkimustiedon vastaisiin väitteisiin ja heikentää oikeusvaltiota. Voit tarkistaa eduskunnan verkkosivuilta, miten oma kansanedustajasi äänesti.

Lakiesityksestä annettiin 78 lausuntoa kaikille avoimessa lausuntopalvelussa. Useat viranomaiset ja asiantuntijatahot, kuten lupa- ja valvontavirasto, Suomen ympäristökeskus ja luonnonvarakeskus nostivat lausunnoissaan esiin ristiriidat EU-lainsäädännön, luonnonsuojelulain ja tutkimustiedon kanssa. Ministeriö ei huomioinut kritiikkiä, vaan laki eteni lähes muuttumattomana eduskunnan päätettäväksi. Asiaa käsitelleessä maa- ja metsätalousvaliokunnassa esitykseen kirjattiin yhden jäsenen vastalause. Valiokunnassa epäkohdista muistuttivat vielä muun muassa lupa- ja valvontavirasto, luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus, mutta ne sivuutettiin päätöksenteossa. Lakiesityksestä ei kuultu lainkaan korkeinta hallinto-oikeutta. Poliitikot ja virkamiehet sivuuttivat kokonaan tahon, joka on edellisvuosien lajisuojelupäätöksiä arvioidessaan pohtinut perusteellisesti EU-lainsäädännön reunaehtoja.

Lailla valkoposkihanhi ja merimetso siirrettiin luonnonsuojelulaista metsästyslakiin metsästyslailla ympäri vuoden rauhoitetuiksi lajeiksi. Rauhoitus on kuitenkin vain termi laissa, sillä lajien laajamittainen tappaminen sallitaan yleispoikkeuksella koko maassa. Ennen tiukasti suojellusta valkoposkihanhesta tehtiin lakimuutoksella Suomen heikoiten suojeltu lintulaji. Valkoposkihanhia saa ampua ympäri vuoden pellolla, jolla on korjaamatonta satoa, jos hanhia on vähintään viisi. Keväällä ja kesällä tappaminen ilman tapauskohtaista harkintaa ei ole sallittu millekään muulle lintulajille. Kiinteän kalanpyydyksen, kuten katiskan, läheisyydessä saa elo-helmikuussa ampua vaikka kunnan ainoan merimetson. Sillä ei ole merkitystä, syntyykö tilanteessa aitoa riskiä vakavasta vahingosta elinkeinolle. Ampumisuhan alla ovat niin muuttomatkallaan Pieliselle pysähtynyt merimetso kuin Rovaniemellä pellolla levähtävät viisi valkoposkihanhea.

Esitys on lintudirektiivin vastainen. Direktiivi suojelee kaikkia lintulajeja. Se kieltää tappamisen keväällä ja kesällä. Kevätmuutto- ja lisääntymiskauden jälkeen saa metsästää vain tiettyjä lajeja, joihin merimetso ja valkoposkihanhi eivät kuulu. Suojelusta poikkeaminen on mahdollista vain vakavien vahinkojen estämiseksi, kun niiden estäminen ei ole muin keinoin mahdollista. Vakavan vahingon riski on arvioitava tapauskohtaisesti. Yleispoikkeus suojelusta on mahdollinen vain tilanteissa, joissa vakavan vahingon riski syntyy aina. Tällainen tilanne on esimerkiksi lentoasemien kiitoteillä, joilla oleskelevat linnut aiheuttavat riskin lentoturvallisuudelle. Laissa tappamista ei ole rajoitettu vakavan vahingon riskin tilanteisiin lintudirektiivin edellyttämällä tavalla. Maalaisjärjelläkin on selvää, ettei viiden hanhen joukkio aiheuta vakavia vahinkoja maataloudelle tai yksittäinen merimetso kalastukselle.

Lakia muutettiin vain kahden lajin osalta, mutta se vaikuttaa kymmeniin muihin samoilla alueilla esiintyviin lajeihin. Laissa ei huomioitu muulle lajistolle ampumisesta koituvia haittoja. Luonnonsuojelulain 70 § kieltää lintujen häiritsemisen, erityisesti lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla. Lintujen yleinen suojelutilanne heikkeni perustavanlaatuisesti, sillä valkoposkihanhen kevät- ja kesäaikaisen ampumisen vaikutukset ulottuivat kaikkiin muihin samoilla alueilla esiintyviin suojeltuihin lajeihin. Kontrolloimaton metsästys häiritsee linnustoa niiden vuodenkierron herkimpään aikaan tärkeillä levähdys- ja pesimäalueilla. Tämä lintudirektiivillä ja luonnonsuojelulailla kielletty häirintä voi johtaa pesinnästä ja pesäpaikasta luopumiseen, heikkoon pesimätulokseen ja näiden kautta populaatioiden pienenemiseen.

BirdLife pitää lakia laittomana, oikeusvaltiota heikentävänä ja luontokatoa voimistavana. Tappaminen sallittaan tilanteissa, joissa vakavan vahingon riskiä ei ole. Samalla hävisi tapauskohtainen harkinta ja kansalaisten, järjestöjen ja muiden toimijoiden mahdollisuus vaikuttaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Tämä on oikeusvaltioperiaatteen vastaista eikä kunnioita perustuslaissa ja Århusin sopimuksessa säädettyjä oikeuksia.

Yleisen kontrolloimattoman tappo-oikeuden sijaan on tarpeen tehostaa poikkeuslupakäytäntöjä ja lisättävä tuettuja hanhipeltoja alueilla, joilla valkoposkihanhet aiheuttavat merkittäviä maatalousvahinkoja. Lupien käsittelyn tehostamiseksi on kehitettävä sähköisiä hakupalveluja ja varmistettava riittävät resurssit lupien käsittelyyn. Erityisesti valkoposkihanhien ja muiden hanhien esiintymisen huomattavan muuttumisen ja maatalousvahinkojen kasvun vuoksi Suomessa tarvittaisiin kaikkien keskeisten intressiryhmien yhdessä hyväksymiä ratkaisuja sen sijaan, että tilannetta kärjistetään.

 

EU-lainsäädännön reunaehdot

Lintudirektiivin reunaehdot on kansallisesti toteutettu luonnonsuojelu- ja metsästyslaeissa. Kaikki lintulajit on lintudirektiivillä suojeltu, mutta se sallii tiettyjen lajien metsästämisen syys- ja talviaikaan. Minkään lintulajien tappaminen ei ole sallittua lintulajien kevätmuutto- ja lisääntymisaikana, ja myös tahallinen häirintä on kielletty.

Tappaminen on sallittua vain silloin, kun tappamisella estetään vakavan vahingon syntyminen eikä vahinkoa voida muin keinoin estää. Vakavan vahingon riski on arvioitava tapauskohtaisesti ja poikkeuksen laajuus on sidottava siihen, mikä on välttämätöntä ongelman ratkaisemiseksi. Yleinen poikkeus voidaan myöntää lähinnä vain tarkkaan rajatuille alueille, kuten lentoasemille lentoturvallisuusperustein.

Valkoposkihanhi ja merimetso eivät kuulu direktiivin sallimiin metsästettäviin lajeihin. Suomi on ajanut aktiivisesti valkoposkihanhen ja merimetson siirtoa direktiivin metsästyslajeihin. Jos lajit siirrettäisiin, niiden syys- ja talviaikainen metsästäminen olisi sallittu, mutta kevätmuuton ja lisääntymiskauden aikana ne olisivat edelleen suojeltuja.

Ampumisäänet pelottavat valtaosaa lintulajeja häiriten niiden lepäilyä, ruokailua, valmistautumista pesintään ja pesimistä. Vaikka toiminnan tarkoituksena olisi valkoposkihanhien ampuminen, häiritään samalla rauhoitettuja lajeja. Valkoposkihanhien poikkeuslupia koskevien oikeuden päätösten mukaan ampuminen on muihin lintuihin kohdistuvaa, luonnonsuojelulaissa ja lintudirektiivissä kiellettyä tahallista häiritsemistä. Valkoposkihanhiparvien seassa ja läheisyydessä esiintyy runsaasti muita lintulajeja. Laissa sivuutettiin kokonaan häirintäkielto ja muiden lajien suojasta syntyvä vaatimus siitä, että valkoposkihanhien tappaminen keväällä ja kesällä vaatii yleensä myös lupa- ja valvontaviraston luvan muiden rauhoitettujen lintulajien häirintään.

Valkoposkihanhi

Valkoposkihanhen esiintyminen Suomessa on voimistunut, mikä on johtanut maatalousvahinkojen kasvuun ja hanhikonfliktiin erityisesti Itä-Suomessa. Ongelmaa on liennytetty hanhien hallitun karkottamisen, hanhipeltojen ja vahingonkorvausten avulla. Maisematason hallinnalla on tutkimuksen mukaan voitu lieventää vahinkoja ja konfliktia.

Keskeisillä valkoposkihanhien levähdysalueilla Itä- ja Kaakkois-Suomessa ei ole lainkaan hanhien luontaisia ruokailualueita, kuten luonnonniittyjä. Hanhet eivät siis voi mennä ruokailemaan muualle kuin pelloille. Luontaisten ruokailualueiden puuttumisen vuoksi kattava hanhipeltoverkosto, joilla hanhet voivat vapaasti ruokailla on välttämätön viljelyvahinkojen vähentämiseksi.

Valkoposkihanhien aiheuttamat vakavat maatalousvahingot keskittyvät itäiseen Suomeen, ja aiheutuvat tuhansien hanhien ruokailusta erityisesti keväisin nurmillla ja syksyisin syysviljapelloilla. Lakiesityksen mukaan jo viisi valkoposkihanhea aiheuttaa riskin vakavalle maatalousvahingolle kaikkialla Suomessa.

Kontrolloimaton metsästys lisää todennäköisesti hanhivahinkoja, koska ne liikkuvat häiriön vuoksi enemmän ja laajemmin. Lisääntyvä häirintä, jonka vuoksi hanhien lentomäärät kasvavat, lisää energiankulutusta ja ravinnon tarvetta, mikä kasvattaa maataloudelle aiheutuvia vahinkoja. Luonnonvarakeskuksen hanhipeltotutkimuksessa asiasta todetaan, että “Karkottaminen joko kuolettavasti ampumalla tai muilla keinoin ei välttämättä vähennä satovahinkoja. Hanhien laidunnuspaine voi pienentyä karkotuspaikalla (Månsson 2017), mutta karkotettujen hanhien levitessä laajemmalle ja lentämiseen kuluvan energiantarpeen lisääntyessä, satovahingot voivat kasvaa alueellisesti (Nolet ym. 2016, Heldbjerg ym. 2022, de Jager ym. 2022). Riippuen karkottamisen intensiteetistä, hanhien energiantarve, eli satovahingot, voivat kasvaa 10–27 % (Nolet ym. 2016, Bauer ym. 2017).” Lakiesityksessä oletetaan tästä huolimatta, että metsästys sallimalla vahinkojen määrä pienenee.

Tanskassa ja Ruotsissa on käytössä moderneja äänipelotuslaitteita, jotka tunnistavat mikrofonien avulla laskeutumassa olevat hanhet ja soittavat tällöin hanhien varoitusääntä, jolloin linnut eivät laskeudu suojattavalle lohkolle. Lakiesityksessä muiden ennaltaehkäisevien keinojen käyttöä ei kuitenkaan edellytetä, vaikka ne ovat keskeisiä myös komission lintudirektiivin tulkintaohjeiden mukaan ja tappaminen vasta vihoviimeinen keino.

Merimetso

Tutkimusten perusteella ei voi yleistää merimetsolla olevan Suomessa merkittävää vaikutusta kalastoon. Esimerkiksi luonnonvarakeskuksen mukaan ”Merimetso ei uhkaa Suomen rannikkovesien ahvenkantoja”. Luonnonvarakeskuksen ylläpitämät kalastustilastot eivät myöskään tue esityksen väitteitä vaikutuksesta kalakantoihin ja kalastukseen. Edellisen 20 vuoden aikana rannikon päätoimisten ammattikalastajien määrä on huomattavasti vähentynyt, mutta ahvenen kokonaissaalis on pysynyt samalla tasolla. Kuhan kokonaissaalis on laskenut, mutta pyyntiponnistukseen suhteutettu saalis on pysynyt samalla tasolla muun muassa kuhan kalastukselle keskeisimmillä alueilla Suomenlahdella ja Saaristomerellä, joissa myös merimetsoja on runsaasti.

Luonnonvarakeskuksen, Turun ja yliopiston ja ammattikorkeakoulu Novian laajassa valtion rahoittamassa tutkimuksessa ”Merimetson ja harmaahaikaran suorat kalatalousvahingot: määrän ja laadun arviointi Suomen merialueilla”, todettiin, että merimetsojen vaikutukset kalastukselle ja kalanviljelylle olivat vähäiset tai korkeintaan maltilliset.

Tutkimuksen mukaan avorysät ovat merimetsolle alttiita ja niissä merimetsot saattavat vähentää kalasaaliita tuntuvasti. Hyvin suojatuissa kalanviljelykasseissa merimetsot eivät pääse aiheuttamaan vahinkoja. Vakavia vahinkoja voi syntyä, jos kalanviljelijä ei ole huolehtinut viljelykassien verkkosuojauksesta tai jättänyt verkon luukkua auki. Tutkimuksen mukaan vakavien vahinkojen riski rajoittuu siis avorysiin.

Tästä huolimatta lailla sallittiin merimetsojen tappaminen 1.8.–28.2. 300 metrin etäisyydellä mistä tahansa verkosta, pitkästä siimasta ja muusta koukkupyydyksestä, rysästä, katiskasta, muusta sulkupyydyksestä ja kalastukseen tarkoitetusta pysyväisluonteisesta rakennelmasta. Laki mahdollistaa merimetsojen vapaan metsästämisen missä tahansa, kunhan laittaa ensin katiskan veteen.

Poikkeuslupakäytäntöjen kehittäminen

Laki murentaa lintujensuojelun perustaa. Lintujen aiheuttamia vakavia vahinkoja on vuosikymmenet hallittu tapauskohtaisin poikkeusluvin, joissa on arvioitu muun muassa vahingon merkittävyyttä, keinoja vahingon ehkäisemiseksi sekä määritelty ajankohdat ja keinot, jolloin poikkeuksia voi toteuttaa. Poikkeuslupia koskevassa lupaharkinnassa arvioidaan esimerkiksi, vaikuttaako toiminta haitallisesti ihmisiin, muihin eläinlajeihin, tärkeisiin luontokohteisiin, luonnonsuojelualueisiin tai EU:n Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden luontoarvoihin.

Luvat ovat viranomaispäätöksiä, joiden lainmukaisuuden muun muassa luvan hakijat ja järjestöt voivat hallinto-oikeudesta tarkistaa. Poikkeuslupien säädöspohja tulee lintudirektiivin lisäksi perustuslaista, jonka mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Mahdollisuus vaikuttaa vietiin, kun ampuminen ilman poikkeuslupamenettelyä sallittiin.

Valkoposkihanhelle on myönnetty alueellisesti laaja-alaisia poikkeuslupia hyvin nopeasti. Tämä on ollut mahdollista, koska suurten valkoposkihanhiparvien maatalousvahingot nurmille ja syysviljoille ovat yleisesti todettuja. Merimetsolla lupakynnys on ollut perustellusti tiukempi, koska merimetso aiheuttaa vakavia vahinkoja huomattavasti harvemmin. Lupaviranomainen on käyttänyt merimetsolupien harkinnassa Suomen ympäristökeskuksen ja luonnonvarakeskuksen asiantuntijalausuntoja varmistaakseen lupien lainmukaisuuden.

Poikkeusluvista voidaan tehdä edullisia, helposti ja nopeasti maatalousvahinkotilanteissa saatavia, ja luonnonsuojelulakia voidaan muuttaa siten, että poikkeusluvalla ammuttuja lintuja voidaan käyttää ravinnoksi. Yksinkertainen ja sosiaalisesti kestävä ratkaisu olisi merimetson ja valkoposkihanhen metsästyslakiin näennäisesti rauhoitetuksi lajiksi siirtämisen sijasta olisi ollut luonnonsuojelulain 89 §:n ensimmäisen momentin  muuttaminen siten, että lupa- ja valvontaviranomaisella on mahdollisuus sallia poikkeusluvalla tapettujen yksilöiden syöminen. Lintudirektiivi ei kiellä poikkeusluvalla ammutun yksilön syömistä.

Hallinnosta on lisäksi syytä poistaa päällekkäinen luvitusjärjestelmä. Tällä hetkellä säädöspohjaltaan samanlaisia lintuja koskevia poikkeuslupia myöntävät sekä lupa- ja valvontavirasto että Suomen riistakeskus. Kustannustehokkaampaa olisi käsitellä kaikki lintuja koskevat poikkeusluvat lupa- ja valvontavirastossa. Nykyään tarvitaan usein poikkeusluvat kummaltakin viranomaiselta.

Lain vaikutusten arviointi

Lakiesityksen vaikutusten arvioinnissa ei tunnistettu kaikkia vaikutuksia, ja vähäteltiin asiantuntijalausunnoissa esiin tuotuja vaikutuksia. Kyse on huomattavan suuresta muutoksesta, joka olisi vaatinut selvästi analyyttisemmän ja tutkimustietoon perustuvan riippumattoman asiantuntijatahon tekemän vaikutuksen arvioinnin sen sijaan, että lakiesitystä valmistelleet virkamiehet totesivat, ettei muutoksella ole juuri mitään, ainakaan haitallisia, vaikutuksia mihinkään.

Lisää tietoa asiasta kiinnostuneille