Huuhkaja – vuoden lintu 2025

Vuoden lintu 2025 on erittäin uhanalainen huuhkaja. Vuoden lintu -hankkeen tavoitteena on selvittää huuhkajan levinneisyys, pesimäkannan suuruus sekä niissä tapahtuneet muutokset. Samalla lisätään tietoisuutta lajin vähenemisestä, vähenemisen syistä ja uhkatekijöistä.

 

Suomen huuhkajakanta on ollut pitkään vähenevä. Se on todettu uhanalaisuusarvioinnissa erittäin uhanalaiseksi populaation pienenemisen vuoksi. Vähenemisen taustalla on useita tekijöitä. Huuhkajia menehtyy paljon tieliikenteessä, törmäyksissä sähkölinjoihin sekä voimajohdoista saatuihin sähköiskuihin. Populaation kokoon on vaikuttanut myös parantunut jätehuolto ja kaatopaikkojen sulkeminen. Avokaatopaikoilla viihtyneet rotat olivat huuhkajille helppoa ravintoa. Huuhkajia on myös vainottu aivan viime vuosiin saakka, koska sen on koettu kilpailevan ihmisten kanssa riistasta. Salomaiden huuhkajien talviaikainen elossasäilyminen voi kuitenkin olla heikentynyt erityisesti metsäjänisten vähenemisen vuoksi.

Tuoreen rengastettuihin yksilöihin perustuvan tutkimuksen mukaan nuorten huuhkajien kuolleisuus vaikuttaisi viime vuosina kasvaneen. Uutena uhkana huuhkajille ovat tuulivoimalat. Tutkimusten mukaan huuhkajareviirit häviävät suurella todennäköisyydellä ajan myötä noin viiden kilometrin etäisyydellä tuulivoimaloista, minkä vuoksi laji on erityisen tärkeä ottaa huomioon tuulivoimaloiden sijoittamisessa. Lisätiedolle lajin nykytilasta ja esiintymispaikoista  on suuri tarve.

Valtakunnallisesti vuoden 2025 huuhkajakartoituksia koordinoi BirdLife Suomi. Paikallistasolla työstä vastaavat paikallisyhdistysten vuoden lintu -vastaavat. Valtakunnallisen kannanarvion laatii Jari Valkama Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.

 

Osallistu lähtemällä pöllöretkelle!

Jokainen voi osallistua huuhkajatietojen keräämiseen lähtemällä pöllöretkelle ja ilmoittamalla havaintonsa vuoden lintu-tutkimuksen käyttöön.

Huuhkajan soidin alkaa usein jo tammikuussa, joten havaintoja voi tehdä heti alkuvuodesta. Ilta- ja aamuyöstä huuhkajat huutelevat yleensä lähellä pesäpaikkaa. Kuuntelut kannattaa tehdä erityisesti auringonlaskun aikoihin. Myös aamuyön tunnit ennen auringonnousua ovat hyvää kuunteluaikaa. Silloin myös liikenteen melu on yleensä vaimeampaa. Pöllöretkelle kannattaa lähteä tyyninä ja suhteellisen leutoina öinä, jolloin kuuluvuus on kohdillaan ja retkeilykin mukavampaa. Kurkkaa yleisvinkit pöllöretkelle BirdLife-lehden numerosta 1/24.

Huuhkaja suosii pesimäympäristönä metsäisten alueiden kalliojyrkänteitä, mutta nykyään myös louhoksia ja hiekkakuoppia lähiympäristöineen. Huomioithan, että louhoksille ja vastaaville ei usein ole asiaa ilman kulkulupaa. Laji pesii myös ulkosaaristossa ja satunnaisesti jopa kaupunkiympäristössä. Historiallisesta levinneisyydestä puolestaan kertovat lukuisat lajin nimeen viittaavat paikannimet, kuten Huuhkainvuoret ja Hyypiänmäet. Niillä kannattaa käydä kuulostelemassa.

Tietoja lajista kaivataan kaikkialta, ei vain todennäköisten tai tunnettujen huuhkajareviirien alueilta. Paikallisten lintuyhdistysten viestintäkanavissa voi tulla tarkempia kartoitusohjeita huuhkajien etsimiseksi.

 

Kirjaa havaintosi Tiiraan

Kirjaathan huuhkajahavaintosi Tiira-lintutietopalveluun, jolloin ne ovat helposti myös lintuyhdistysten käytettävissä. Pesimäaikaiset huuhkajahavainnot voi kirjata Tiiraan salattuina. Havainnoijan lisäksi ainoastaan järjestelmän ylläpitäjät ja yhdistysten valtuuttamat yhdistyskäyttäjät näkevät salatut havainnot.

Havaintoihin on tärkeää kirjata myös linnun paikka, vaikka soidintavan linnun paikkaa voi olla välillä vaikea arvioida. Jos linnun paikkaa ei voida tarkasti määrittää, kirjaa havainnon lisätietoihin mistä suunnasta lintu kuului havaintopaikalle ja merkitse linnun paikka kartalle karkeana arviona (esim. yhden kilometrin tarkkuus). Jos mahdollista, huhuilevan linnun sijaintia voi yrittää tarkentaa kuuntelemalla sitä eri suunnista. Havaintoon pitäisi aina muistaa merkitä myös kellonaika.

Havaintoihin on tärkeä kirjata myös pesimävarmuusindeksi, jotta tiedot saadaan mukaan myös käynnissä olevaan Suomen neljänteen lintuatlakseen. Huuhkajan levinneisyyskarttaan neljännen atlaksen aineiston perusteella voi tutustua täällä.

 

Onko tiedossasi huuhkajareviirejä?

Asutuista huuhkajareviireistä kirjataan tiedot Tiiraan yllä olevan ohjeen mukaan. Paikallisyhdistysten vastaavat ottavat mielellään vastaan tietoja myös viime vuosina asutuista huuhkajareviireistä tänä vuonna tehtäviä pesintöjen tarkastuksia varten. Niin uusista kuin vanhoista asutuista reviireistä kannattaa siis vinkata paikallisyhdistyksille. Itse pesiä ei kannata lähteä etsimään, koska huuhkaja hylkää erittäin herkästi pesänsä haudonnan ja pienten poikasten aikana.

 

Huuhkajan tunnistaminen

Huuhkaja on Euroopan suurin pöllölaji, väritykseltään samankaltaista sarvipöllöä liki kaksi kertaa suurempi. Muista suurista pöllölajeista, lapinpöllöstä ja viirupöllöstä, huuhkajan erottaa värityksen ja korvatupsujen perusteella.

Huhuilu

Huuhkajan huhuilu kuuluu olosuhteista riippuen noin 1,5–4 kilometrin päähän siitä huolimatta, että se on läheltä kuultuna yllättävän vaisu. Koiraan huhuilu on syvä, kaksiosainen ”uu-hu”, jonka jälkimmäinen osa on matalampi. Kaukaa kuultuna jälkimmäistä tavua ei joskus lainkaan kuulu, ja joskus lintu voi kokonaan jättää sen huutamattakin. Huhuilu toistuu tavallisesti 7–12 sekunnin välein. Koiraiden innokkuus huhuiluun vaihtelee huomattavasti eri yksilöillä.

Harvemmin kuultu naaraan huhuilu on korkeampi ja käheämpi muunnelma koiraan huudosta.

Huuhkajan huhuilun voi havaintotilanteesta riippuen sotkea sarvipöllön ja viirupöllön ääniin.

Sarvipöllön ääni on hiukan hiljaisempi, yleensä parin sekunnin välein toistuva yksitavuinen ”huu”. Huuhkajan äänen selvä kaksitavuisuus siis puuttuu, ja huudot usein toistuvat paljon nopeammassa tahdissa kuin huuhkajalla.

Viirupöllökoiraan soidinääni on syvä huhuilusarja ”vu-ho…….vuhu ovu-hu”. Ensimmäisten tavujen jälkeen on pidempi tauko.

Muut äänet

Huuhkajareviireiltä kuuluu myös jonkin verran muita huuhkajan ääniä.

Huuhkajan varoitusääni on voimakas, nenäsointinen huudahdus, joka yleensä toistuu 1–5 kertaa nopeasti peräkkäin: “ka-ka-ka“ tai “vä-hä-hä-hä“.

Huuhkajanaaraan kutsuääni on käheä, karkean haukkuva rääkäisy “rhäev”.

Talvi- ja kevätöissä kuuluu monenlaisia ääniä: eri pöllölajien, koirien, kettujen, supikoirien, peurojen, ilvesten ym. haukahduksia ja rääkäisyjä. Sarvi- ja viirupöllöä lukuun ottamatta mikään ei huhuile kuin huuhkaja, mutta etenkin rääkäisyjen suhteen on oltava varovaisempi, ja lajimäärityksen tekemistä pelkästään yksittäisen naaraan rääkäisyn perusteella kannattaa välttää, ellei ole aivan varma asiasta.

 

Huuhkajan ääniä käsitteleviä osuus perustuu Risto Willamon laatimaan ohjeeseen. Äänien litteroinnit: Svensson ym. 2023: Lintuopas. Euroopan ja Välimeren alueen linnut.