Linnuston tila

Turvetuotantoalue, kuva: Teemu Lehtiniemi.

Soiden linnusto on vähentynyt muun muassa kuivatuksen vuoksi. Hämäläistä turvetuotantoaluetta. Kuva: Teemu Lehtiniemi

Linnut ovat esiintymiseltään parhaiten tunnettu eliöryhmä. Linnustossa todetut muutokset kertovat myös lintujen elinympäristön ja muun luonnon tilanteesta.  Klassinen esimerkki lintujen aiheuttamasta luontohälytyksestä on 1960-luvulta, jolloin muuttohaukan ja muiden petolintujen kannat romahtivat kertyvien ympäristömyrkkyjen käytön vuoksi. Petolintujen seuraamisen ansiosta myrkkyjen käyttö ehdittiin kieltää ajoissa.

Uhanalaisia lintulajeja entistä enemmän

Yksinkertainen linnuston tilan mittari on lajien uhanalaisuus. Suomen linnustossa on ollut jokaisen uhanalaisarvioinnin jälkeen edellistä enemmän uhanalaisia lajeja. Nykyään joka kolmas Suomessa pesivä lintulaji on uhanalainen. Erityisen heikosti menee vesilinnuilla ja kahlaajilla. Tulokset kertovat Suomen luonnon köyhtyvän kovaa vauhtia – varsinkin kosteikkojen luonto on ahdingossa.

Vesilinnut vähenevät

Puolet vesilinnuista on luokiteltu Suomessa uhanalaisiksi. Vesilintulaskentojen mukaan erityisen jyrkästi vähentyneitä lajeja ovat heinätavi, jouhisorsa ja punasotka, joiden kanta on pudonnut selvästi alle puoleen – punasotkalla jopa neljännekseen – sitten 1980-luvun. Erittäin huolestuttava on myös tukkasotkan, haapanan ja nokikanan viimeaikainen kannankehitys. Vesilintujen voittajiin lukeutuu sukupuuton partaalta pelastunut laulujoutsen, ja vakaa kannankehitys on yleisimmillä monenlaisissa vesissä viihtyvillä sorsillamme: sinisorsalla, tavilla ja telkällä.

Maalinnuissa voittajia ja häviäjiä

Suomen maalinnuston kannanmuutoksista on käytettävissä laskentatietoa aina 1970-luvun puolivälistä alkaen. Näin pitkään ajanjaksoon mahtuu luonnollisesti suuria muutoksia ja myös voimakkaita kannanvaihteluita. Meillä eniten runsastuneet lajit ovat pääosin eteläisiä ja ihmistoiminnasta, esimerkiksi talviruokinnasta, hyötyviä lintulajeja, kuten sinitiainen, viherpeippo, naakka ja mustarastas. Rajusti enentyneisiin lajeihin kuuluu myös erämaalinnusta peltopesijäksi kesyyntynyt kurki. Kaikkien eniten on runsastunut aineiston mukaan tilhi!

Vähentyneissä lajeissa korostuvat avomaan, kuten peltojen ja soiden, lajit. Selvimmin ovat 1970-luvulta romahtaneet peltosirkku, suokukko, pohjansirkku, räystäspääsky ja kottarainen. Kaikki kolme pääskylajiamme löytyvät 20 eniten vähentyneen lajin listalta. Metsälajien osuus taantuneista on yllättävän vähäinen – monen metsälinnun jyrkin taantuma lienee ajoittunut jo tehometsätalouden alkuajoille 1950- ja 1960-luvuille – mutta viimeaikaiset tutkimukset viittaavat myös metsälajien alamäen jälleen jyrkkenevän.

Saaristolinnuston kehitys alavireinen

Suomen saaristossa pesivien lintujen kannankehitys oli pääosin nousujohteinen aina 1990-luvulle asti, mutta sen jälkeen moni saariston tyyppilaji on surullisesti huvennut. Suuresti vähentyneitä lajeja ovat esimerkiksi haahka, pilkkasiipi, karikukko, selkälokki ja riskilä. Menestyjiin lukeutuvat monet suurikokoiset lajit, kuten merikotka sekä meri-, kanadan- ja valkoposkihanhi, sen sijaan harmaa- ja merilokin kanta on kääntynyt selvään laskuun pitkän voittokulun jälkeen. Kaikkien lajien taantuman syyt eivät ole varmuudella tiedossa, mutta minkin ja supikoiran levittäytyminen ulkosaaristoon on koitunut monen saaristolinnun tuhoksi.

Indikaattorit kertovat elinympäristöjen tilasta

Yksinkertainen tapa seurata linnuston muutoksia on kuvata elinympäristölle tyypillisten lajien yhteisrunsautta. Suomen luonnon tilan indikaattorikokoelma on koottu ympäristöhallinnon ylläpitämälle luonnontila.fi-sivustolle. Luonnontilan lintuindikaattorien mukaan (metsät, suot, maatalousympäristö ja tunturialueet) linnusto on vähentynyt kaikissa tarkastelluissa elinympäristöissä.

European Bird Census Council (EBCC) kokoaa linnustonseurantatietoja kaikkialta Euroopasta ja arvioi tietojen perusteella sekä eri lajien Euroopan kannankehitystä että eri elinympäristöjen lajiston tilaa. Euroopan laajuiset muutokset ovat varsin samankaltaisia kuin Suomessa havaitut  – etenkin maatalousympäristön linnuilla menee huonosti koko Euroopassa.