Koskikara - vuoden lintu 2016

Koskikara. Kuva: Micha Fager.

BirdLifen vuoden 2016 lintu oli koskikara. Hankkeessa kerättiin tietoa sekä Suomen pesimäkannasta, että meillä talvehtivien karojen määrästä. Koskikaran talvikanta näyttää taantuneen viime vuosina, mutta tarkkaa kuvaa kannankehityksestä ei ole.

Mitä koskikarasta tiedettiin?

Koskikaran pesimäkanta painottuu Koillismaalle sekä Itä- ja Pohjois-Lappiin, missä on arvioitu pesivän noin 300 paria. Valtaosa kannasta pesii Jäämereen laskevissa vesistöissä. Etelä- ja Keski-Suomen virtavesillä pesii pieni, korkeintaan muutaman kymmenen parin suuruinen kanta. Tämä kanta on luultavasti peräisin talvehtimispaikoilleen pesimään jääneistä Skandien linnuista. Etelä-Suomen karapesinnät ovat aina keskittyneet Vaasa–Savonlinna-linjan eteläpuolelle.

Talvehtiva kanta on huomattavasti suurempi ja laji onkin yksi harvoista meille merkittävässä määrin talvehtimaan saapuvista lajeista. Talvikannaksi on arvioitu 1990-luvun lopulla Suomessa noin 5 000 – 8 000 yksilöä. Pääosa linnuista saapuu meille rengaslöytöjen perusteella Skandien tunturialueelta, Keski- ja Pohjois-Ruotsista sekä Norjasta.

Talvikanta näyttää pienentyneen

Talven 2016/17 laskentojen perusteella Suomessa talvehtii nykyisin 4 000–5 000 koskikaraa. Määrä on selvästi pienempi kuin viime vuosituhannella talvikannaksi esitetty. Koska tarkkaa vertailuaineistoa ei ole saatavilla koko Suomesta, ei ole mahdollista esittää täsmällistä arviota talvikantamme pienenemisestä. Vertailu karojen keskeisimmällä talvehtimisalueella Sisä-Suomessa 1980- ja 1990-luvuilla tehtyihin laskentoihin osoittaa kuitenkin talvikannan pienentyneen 20–35 %.

 

Suurimmat talviaikaiset koskikarakerääntymät 2010-luvulla.

Pesimäkannan arviointi vaikeaa

Vuosi 2016 oli hyvä koskikaran pesimävuosi Etelä-Suomessa, yhteensä todettiin 16 pesintää. Tringan alueelta löydetyt kuusi pesintää ovat 2000-luvun huippua, TLY:n alueella pesintöjä varmistettiin kolme ja Pirkanmaalla sekä Lohjan seudulla kaksi. Yleisesti karojen pesinnät Etelä-Suomessa ovat kuitenkin hiipuneet 1990-luvun huippuvuosista, eikä kanta ylittäne huippuvuosinakaan 30 paria.

Vuonna 2016 kertyneen pienen pesimäaikaisenaineiston perusteella ei ole mahdollista arvioida koskikaran Pohjois-Suomen kannan suuruutta. Tiira-lintutietopalveluun vuosina 2006–2016 ilmoitettujen havaintojen perusteella Pohjois-Suomesta on tunnistettavissa 192 koskikaran pesimä- tai pesimäaikaista havaintopaikkaa (kuva 2), joista Lapissa sijaitsee 153, Kuusamossa 36 ja Kainuun pohjoisosissa 3.

Miksi kara vähenee?

Koskikaran levinneisyysalue pohjoisessa on selvästi supistunut viimeisen sadan vuoden aikana. Myös monet Etelä-Suomen pesimäpaikat vaikuttaisivat autioituneen 1990-luvun jälkeen, toisaalta myös into lajin seurantaan ja pöntöttämiseen saattoi olla tuolloin suurimmillaan. Kolmessa valtakunnallisessa lintuatlaksessa 1970-luvulta 2000-luvulle koskikaran levinneisyydessä tai varmistettujen pesintöjen määrässä ei todettu muutosta.

Erityisen vakavia uhkia koskikaralle ei ole näköpiirissä, mutta laji on kuitenkin herkkä veden laadun muutoksille. Esimerkiksi talviset koskikarat näyttäisivät vähentyneen monissa turvetuotannon sameuttamissa vesissä pohjaeläinten määrien romahdettua. Laji on kärsinyt myös vesien säännöstelystä. Monet koskikaran pesimäpaikat ovat myös suosittuja virkistyskohteita, ja esimerkiksi kalastuksen aiheuttama häirintä voi johtaa pesintöjen epäonnistumiseen. Uusimmassa uhanalaisuusarviossa koskikara on luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi (VU) lajiksi.

Syyt talvisten koskikarojen vähenemiseen eivät ole selvillä. Ruotsin ja Norjan pesimäkannan tila tunnetaan huonosti, joskaan kannan ei ole esitetty pienentyneen. Ruotsin pesimäaikaisissa vakiolinjalaskennoissa 1990-luvun lopulta alkaen kertyneessä pienessä aineistossa ei ole nähtävissä selvää trendiä. Edellisen kesän pesimätuloksen vaihtelut näkyvät kuitenkin Suomen talvikannassa, ja esimerkiksi Norjassa vesivoimarakentamisen aiheuttamat haitat koskikaran pesinnälle lienevät peruuttamattomia. On mahdollista, että talvien leudontuminen on johtanut talvehtimisalueiden muutoksiin, jolloin osa karoista talvehtisi nykyisin lähempänä pesimäalueitaan. Yhtä lailla talvikannan pieneneminen voi johtua Suomessa tapahtuneista muutoksista. Havaittavuudessa on myös voinut tapahtua muutoksia, sillä koskikarat kerääntyvät kyminä talvina suurempien virtavesien äärelle ja tulevat helpommin havaittaviksi. Toisaalta, Keski-Suomessa ei kuitenkaan päästy aiempien vuosien karamäärin vuosituhannen kylmimpänä talvena 2010/11, vaikka lajia etsittiin tehostetusti.

Tarkemmin koskikaravuoden tuloksista voit lukea Linnut-vuosikirjassa 2017 julkaistusta artikkelista