Uhanalaiset lajit

Tukkasotka. Kuva: Micha Fager.

Lajien tilaa arvioidaan uhanalaisarvioinneissa, joiden tuloksena julkaistaan punainen kirja. Punaisen kirjan lajeihin luetaan hävinneet, uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit. Suomen lintujen uhanalaisuusarviointi on tehty vuosina 1985, 1990, 2000, 2010, 2015 ja 2019. Vuodesta 2000 alkaen arviointi on perustunut Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (International Union for Conservation of Nature and Natural Resources, IUCN) uhanalaisuuskriteereihin, minkä ansiosta arviot ovat vertailukelpoisia.

Punaisen kirjan lintulajien määrä on ollut jokaisessa arviossa edellistä suurempi, mikä osoittaa lintulajien tilanteen heikenneen. Uusimman arvion mukaan Suomen pesimälinnuista yksi on hävinnyt, 86 on todettu uhanalaiseksi ja 34 silmälläpidettäväksi. Punaisen kirjan lintulajien määrä kasvoi edellisestä arviosta 11 lajilla.

Suomessa uhanalaiset lintulajit

Punaisen kirjan lajimäärä.

BirdLife pitää uhanalaisten lintulajien määrän kasvua osoituksena siitä, että Suomen valtio on epäonnistunut tavoitteessaan pysäyttää luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Uhanalaistumiskehityksen pysäyttäminen vaatii luonnon monimuotoisuuden nykyistä parempaa huomioimista kaikessa toiminnassa, kuten maa- ja metsätaloudessa, kaavoituksessa ja virkistystoiminnassa. Myös perinteistä luonnonsuojelua ja luonnonsuojelualueiden hoitoa on lisättävä.

BirdLifen tekemän arvioin mukaan punaisen kirjan lintulajien lukumäärän merkittävä pienentäminen on mahdollista. Kolme keskeistä lyhyellä aikavälillä toteutettavissa olevaa keinoa ovat satsaaminen luonnonsuojelualueiden kosteikkojen hoitoon, maatalouspolitiikan muuttaminen luonnon monimuotoisuutta nykyistä paremmin säilyttäväksi sekä linnuston, erityisesti varttunutta metsää vaativien lajien, kuten petolintujen ja metsätiaisten, parempi huomioiminen metsien käytössä. Uhanalaisten lajien lukumäärää voidaan vähentää jopa kolmanneksella seuraavan vuosikymmenen kuluessa.

Kansallisen uhanalaisarvioinnin lisäksi lajien tilaa arvioidaan myös kansainvälisin uhanalaisarvioinnein. Ne kertovat lajien tilanteesta laajemmin.

 

Uhanalaisuuden arviointikriteerit

Uhanalaisuusarviointi toteutetaan IUCN:n kehittämien kansainvälisten kriteerien pohjalta. Ne pohjautuvat häviämistodennäköisyyteen. Kriteeristöön voi tutustua valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimikunnan julkaisusta Opas eliölajien uhanalaisuuden arviointiin.

Uhanalaisarviointi perustuu aineistoihin, todettuihin muutoksiin ja parimääriin. Todetuissa muutoksissakin tarkastellaan kolmen sukupolven pituutta. Pituus on lyhimmillään kymmenen vuotta, mutta esimerkiksi suurilla petolinnuilla jopa vuosikymmeniä. Se, että laji on joskus taantunut ja kanta edelleen pienempi kuin aiemmin, ei ole peruste arvioida lajia uhanalaiseksi, jos sen viimeaikainen kannankehitys ei ole ollut vähenevä eikä koko maan populaatio ole erityisen pieni. Sen vuoksi esimerkiksi metso ei ole uhanalainen, vaikka Suomen metsokanta on selvästi pienempi kuin viime vuosisadan puolivälissä.

Varsinaisten uhanalaisuusluokkien (äärimmäisen uhanalainen, erittäin uhanalainen ja vaarantunut) punaiseen kirjaan luetaan myös hävinneet sekä silmälläpidettävät. Silmälläpidettävien luokka perustuu osin asiantuntija-arvioon. Niiden kannankehitys on ollut huolestuttava, mutta uhanalaisuuskriteerit eivät täyty.

Uusimmasta lintujen uhanalaisuusarvioinnista vastasi lintutyöryhmä, jonka jäseniä olivat Antti Below, Aleksi Lehikoinen, Teemu Lehtiniemi, Markku Mikkola-Roos, Jorma Pessa, Ari Rajasärkkä, Jukka Rintala, Päivi Sirkiä, Juha Tiainen ja Jari Valkama.

 

Artikkeleja lintujen uhanalaisuudesta

Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.) 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 704 s.

Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 – The 2015 Red List of Finnish Bird species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 49 s. (pdf, ympäristöhallinnon verkkosivuilla). HUOM! Artikkelin liitteeseen 1 on tullut yksilömääriin huomattavia virheitä! Suomen parimäärinä kannattaa käyttää ensisijaisesti lintudirektiiviraportin parimääriä.

Suomen lintujen uhanalaisuus 2010 (Ari Rajasärkkä, Antti Below, Martti Hario, Aleksi Lehikoinen, Esa Lehikoinen, Teemu Lehtiniemi, Markku Mikkola-Roos, Juha Tiainen, Jari Valkama & Risto A. Väisänen 2011) (pdf, Linnut-vuosikirja)

Lintujen alueellinen uhanalaisuus Suomessa (Ari Rajasärkkä, Antti Below, Martti Hario, Aleksi Lehikoinen, Esa Lehikoinen, Teemu Lehtiniemi, Markku Mikkola-Roos, Juha Tiainen, Jari Valkama & Risto A. Väisänen 2013) (pdf, Linnut-vuosikirja)