Linnut ja ilmastonmuutos

Ilmastonmuutos vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan kaikkiin eliöihin maapallolla, eivätkä linnut siitä tee poikkeusta. Elinympäristöjen muutokset, ilmastonmuutos ja monet muut tekijät ovat kuitenkin monella tavoin kytkeytyneet toisiinsa, eikä pelkän ilmastonmuutoksen vaikutuksia lintupopulaatioihin ole yleensä helppo arvioida.

Muutokset näkyvät jo

Selviä ilmastonmuutoksen merkkejä on silti Suomessakin jo havaittu. Tutkimusten perusteella pohjoisten lajien, kuten järripeipon ja eteläisten lajien, kuten mustarastaan, kantojen painopiste on siirtynyt pohjoisemmas noin 15 kilometriä vuosikymmenessä. Samalla tunturilajien kannat ovat vähentyneet huolestuttavasti. Pohjoisimmat tunturilajit, kuten pulmunen ja kiiruna, ovat pahiten ilmastonmuutoksen uhkaamia lajeja, sillä niillä ei ole enää pohjoisempia alueita, mihin vetäytyä. Yksi konkreettinen esimerkki elinympäristöjen tilan ja ilmastonmuutoksen yhteydestä löytyy Suomessa tehdystä tutkimuksesta, jossa havaittiin pohjoisten lajien olevan runsaampia ja vetäytymisen olevan pienempää suojelualueilla. Suojelualueet puskuroivat siis ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Ilmastonmuutos voi myös toimia elinympäristöjen heikentäjänä. Esimerkiksi muutenkin umpeenkasvusta kärsivien kosteikoiden rehevöitymistä ilmaston lämpeneminen voi nopeuttaa entisestään.

Muuttolinnut pulassa

Ilmastonmuutos voi vaikuttaa erittäin voimakkaasti myös pitkän matkan muuttolintuihin. Jos esimerkiksi Sahara laajenee sekä kosteikot ja keitaat kuivuvat, on muuttomatkalla enää niukasti paikkoja tankata ja yhä useampi muuttaja ei selviä aavikon ylityksestä. Aavikoitumiseen ja kosteikkojen vähenemiseen vaikuttavat myös muut ihmisen toimet kuin ilmastonmuutos.

Pesimäalueillakin ilmastonmuutos voi aiheuttaa ongelmia. Lähes kaikki varpuslinnut (myös siemensyöjät) ruokkivat poikasiaan hyönteisillä ja monet lajit pyrkivät ajoittamaan pesinnän vaativimman loppuvaiheen alkukesän ns. toukkahuipun aikaan. Tällöin monien perhos- ja pistiäistoukkien määrässä on melko lyhytaikainen huippu, joka helpottaa emojen ravinnonhankintaa, kun isojen poikasten aikaan ravinnontarve on suurimmillaan. Linnut ajoittavat pesintäänsä etupäässä päivän pituuden mukaan, joten keväiden aikaistuessa ne saattavat myöhästyä huipusta, mikä voi taas heijastua pesimätulokseen.  Pitkän matkan muuttajilla on vielä vähemmän mahdollisuuksia reagoida aikaistuneeseen kevääseen, koska ne eivät voi tietää talvehtimisalueilta lähtiessään pesimäalueen oloja.

Osa lajeista voi hyötyä

Joillekin lajeille ilmastonmuutos voi olla myös positiivinen asia – ainakin lyhyellä aikavälillä ja jossain elämänkierron vaiheessa. Hyötyjiä voivat olla etenkin paikkalinnut ja lyhyen matkan muuttajat, joiden talven vietto helpottuu. Mustarastas on tyypillinen ilmastonmuutoksesta hyötyvä eteläinen laji, jonka pesimäkanta on voimakkaasti runsastunut.  Suomeen on myös kotiutumassa uusia eteläisiä lajeja, jalohaikaran ensipesintä todettiin jo ja tulipäähippiäinen voi olla seuraava tulokas. Toisaalta esimerkiksi tukkasotkan talvikanta on Suomen alueella kasvanut nopeasti jäättömien talvien ansiosta, vaikka samaan aikaan lajin pesimäkanta on taantunut.

Kiirunalle sopivat elinalueet voivat ilmastonmuutoksen myötä kadota Suomesta kokonaan. Kuva Micha Fager.

 

Lisää aiheesta

Lehikoinen, P., Santangeli, A., Jaatinen, K., Rajasärkkä, A. & Lehikoinen, A. 2019. Protected areas act as a buffer against detrimental effects of climate change—Evidence from large‐scale, long‐term abundance data. Global Change Biology 25:304–313. https://doi.org/10.1111/gcb.14461

Lehikoinen, A., & Virkkala, R. 2016. North by north‐west: Climate change and directions of density shifts in birds. Global Change Biology, 22, 1121– 1129. https://doi.org/10.1111/gcb.13150

Tiusanen, M. 2018. Suojelualueiden merkitys lintuyhteisöissä ilmenevien ilmastonmuutoksen vaikutusten vähentämisessä. Pro gradu-tutkielma, Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201806072333