Opi tuntemaan

Tällä sivulla esittelimme viime vuonna joka viikko kaksi uutta lintulajia, joita voi havaita kyseiseen aikaan vuodesta. Opettelemalla nämä lajit vuoden aikana tunnet vuoden lopussa 100 lintulajia. Kokeilepa, onnistutko havaitsemaan niin monta lintulajia tämän vuoden aikana (ks. lisää 100 lintulajia -haasteesta).

 

Viikko 50

100. PUNATULKKU (domherre)

Punatulkku. Kuvat: Micha Fager ja Petri Vainio

Ulkonäkö: Vatsapuoli koiraalla punainen, naaraalla harmaanruskea.Selkäpuoli harmaa, pyrstön tyvellä valkoinen laikku. Mustaa siivillä, pyrstössä ja päälaella.
Koko: Noin 16 cm, suurempi kuin talitiainen, suunnilleen peipon kokoinen.
Äänet: Lyhyt, vaimea vihellys. Kuuntele.
Missä? Kuusivaltaisissa metsissä lähes koko maassa.
Muuta: Osittaismuuttaja, suuri osa jää meille talveksi, mutta osa muuttaa pois. Kymenlaakson maakuntalintu.

 

99. URPIAINEN (gråsiska)

Urpiainen. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Yleisväri vaaleanharmaa tai ruskeanharmaa, viiruinen. Otsa punainen, koiraalla myös rinta punainen.
Koko: Noin 13 cm, pienempi kuin talitiainen, suurempi kuin sinitiainen.
Äänet: Sirisevä, pirteä silputus. Kuuntele.
Missä? Pesii Pohjois-Suomen metsissä. Muuttoaikoina ja talvella Etelä-Suomessa.
Muuta: Ruokailee talvella suurin parvin rikkaruohostoissa ja pelloilla ja käy myös ruokinnoilla. Määrät vaihtelevat vuodesta toiseen.

 

Viikko 49

98. NAAKKA (kaja)

Naakka. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Osin tummanharmaa ja mustanharmaa. silmä lähes valkoinen.
Koko: Noin 33 cm, kesykyyhkyn kokoinen, pienempi kuin varis.
Äänet: Nenäsointinen ”kja-kjak” tai ”kjä-kjä”. Kuuntele.
Missä? Etelä- ja Länsi-Suomessa kylissä ja kaupungeissa.
Muuta: Pesii luonnonkoloihin, rakennusten onkaloihin tai voimalinjapylväiden tukirakenteisiin. Kokoontuu suuriin yöpymisparviin. Varsinais-Suomen maakuntalintu.

 

97. KORPPI (korp)

Korppi. Kuva: Petri Vainio

Ulkonäkö: Kiiltävänmusta. Hyvin järeä nokka. Lennossa kiilamainen pyrstö.
Koko: Noin 60–65 cm, suurempi kuin varis ja harmaalokki.
Äänet: Kovia karkeita ääniä, kuten ”kroo” tai ”korrp”. Kuuntele.
Missä? Koko Suomessa metsäseuduilla, erityisesti rauhallisilla erämaa-alueilla.
Muuta: Suomen suurin varpuslintu. Korpit ovat kokeissa osoittautuneet hyvin älykkäiksi linnuiksi.

 

Viikko 48

96. HÖMÖTIAINEN (talltita)

Hömötiainen. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Selkä harmaa, vatsa vaaleampi. Musta päälaki ja kurkkulappu, valkeat posket.
Koko: Noin 12–13 cm, vähän pienempi kuin talitiainen.
Äänet: Kutsuääni käheä ”ti-ti-tsää-tsää-tsää”. Kuuntele.
Missä? Koko maassa metsäalueilla, pohjoisimmassa Lapissa harvalukuinen.
Muuta: Vähentynyt voimakkaasti, ja luokitellaan siksi vaarantuneeksi. Ks. lisää muualla sivustossamme.

 

95. LAPINTIAINEN (lappmes)

Lapintiainen. Kuva: Micha fager

Ulkonäkö: Päälaki suklaanruskea, selkä vaaleampi, kyljillä ruosteenruskeaa. Tumma kurkkulappu ja valkeat posket.
Koko: Noin 13–14 cm, suunnilleen hömötiaisen kokoinen.
Äänet: Kutsuääni samantyyppinen kuin hömötiaisella, mutta vaimeampi. Kuuntele.
Missä? Metsäalueilla Lapissa ja Perä-Pohjolassa.
Muuta: Paikkalintu, joka näyttäytyy harvoin pesimäalueen eteläpuolella. Joinakin syksyinä nuoria lintuja vaeltaa kuitenkin etelärannikkoa myöten.

 

Viikko 47

94. TEERI (orre)

Teeri. Kuvat: Micha Fager

Ulkonäkö: Kiiltävänmustalla koiraalla komea lyyran mallinen pyrstö ja valkeat siipijuovat, ruskeankirjavalla naaraalla lennossa vaalea siipijuova ja loivasti lovipäinen pyrstö.
Koko: Noin 40–55 cm, variksen kokoinen.
Äänet: Soitimella kujertavaa pulinaa ja suhinaa. Kuuntele.
Missä? Metsissä ja soilla koko maassa Tunturi-Lappia lukuun ottamatta .Talvella koivikoissa.
Muuta: Keväällä koiraat kokoontuvat näyttävään ryhmäsoitimeen aukeille paikoille.

 

93. RIEKKO (dalripa)

Riekko. Kuvat: Petri Vainio

Ulkonäkö: Talvella kokonaan valkoinen mustia pyrstösulkia lukuun ottamatta, kesällä siivet valkeat ja muuten punaruskea.
Koko: Noin 40 cm, pienempi kuin teeri.
Äänet: Nenäsointinen, naurava kaklatus. Kuuntele.
Missä? Soiden laitamilla ja tunturikoivikoissa maan pohjoispuoliskolla.
Muuta: Muiden metsäkanalintujen tavoin riekko yöpyy talvella – milloin mahdollista – kiepissä eli lumionkalossa. Peräpohjolan maakuntalintu.

 

Viikko 46

92. MERIKOTKA (havsörn)

Merikotka. Kuvat: Micha Fager ja Petri Vainio

Ulkonäkö: Leveät ja pitkät siivet, siipien kärjissä voimakkaat harittajat. Lyhyt kiilamainen pyrstö. Nuori lintu tumma, vanha vaaleampi ja valkopyrstöinen.
Koko: Noin 80–90 cm (siipiväli 2–2,4 m), suurin petolintumme.
Äänet: Yleensä hiljainen. Pesimäaikana kimittävä, palokärkimäinen ”kji kji kji”. Kuuntele.
Missä? Rannikkoalueella ja saaristossa sekä paikoin suurilla järvillä, muuttoaikoina koko maassa.
Muuta: Käy laiskana saalistajana haaskoilla ja perkuujätteillä. Syö myös merimetsoja niiden yhdyskunnissa. Ahvenanmaan maakuntalintu.

 

91. KANAHAUKKA (duvhök)

Kanahaukka. Kuvat: Pertti Rasp ja Micha Fager

Ulkonäkö: Selkäpuoli harmaa (vanha) tai ruskea (nuori), vatsapuolella poikkijuovia (vanha) tai pitkittäisviirutusta (nuori). Lennossa leveät pyöreäpäiset siivet ja pitkä pyrstö.
Koko: Noin 50–60 cm (naaras suurempi kuin koiras, siipiväli 1–1,2 m), suurempi kuin varis.
Äänet: Voimakas, naakkamainen ”kja kja kja” lähinnä pesimäaikana. Kuuntele.
Missä? Havu- ja sekametsissä lähes koko maassa.
Muuta: Osa kanahaukoista on siirtynyt metsistä kaupunkipuistoihin saalistamaan muun muassa puluja ja lokkeja. Ks. lisää muualla sivustossamme.

 

Viikko 45

90. PUUKIIPIJÄ (trädkrypare)

Puukiipijä. Kuva: Jyrki Mäkelä

Ulkonäkö: Selkäpuoli ruskea (maastoutuu hyvin puunrunkoa vasten), vatsapuoli valkea. Pitkä, kapea alaskaartuva nokka.
Koko: Noin 13 cm, pienempi kuin talitiainen.
Äänet: Laulu lyhyt ponnekas, vähän pajulintumainen säe. Kutsuääni korkea kirkas ”tiii”. Kuuntele.
Missä? Kuusivaltaisissa metsissä Etelä-Lapista etelään. Voi tulla talvella lintulaudalle.
Muuta: Kiipeää ruokaa etsiessään puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää sitten alemmas seuraavaan puuhun kiivetäkseen taas ylöspäin.

 

89. KUUKKELI (lavskrika)

Kuukkeli. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Pääosin synkänruskea, mutta vatsapuolella, siivillä ja pitkässä pyrstössä oranssinpunaista.
Koko: Noin 29 cm, suunnilleen ison rastaan kokoinen, pienempi kuin närhi.
Äänet: Usein äänetön, toisinaan hiljaista käheää jutustelua. Kuuntele.
Missä? Lapin ja Kainuun metsäseuduilla, etelämpänä paikoittain harvalukuisena.
Muuta: Tulee usein pelottomana leiripaikoille ja metsäkämpille. Kainuun maakuntalintu. Ks. lisää muualla sivustossamme.

 

Viikko 44

88. VARPUSPÖLLÖ (sparvuggla)

Varpsupöllö. Kuva: Pertti Rasp

Ulkonäkö: Typäkkä ja lyhytpyrstöinen. Pieni pää, pistävänkeltaiset silmät. Vatsapuolen pohjaväri valkea, selkäpuolen ruskea.
Koko: Noin 17 cm, pienin pöllömme, pienempi kuin kottarainen.
Äänet: Soidinääni yksitoikkoinen harva vihellyssarja. Kuuntele.
Missä? Kuusivaltaisissa metsissä Etelä- ja Keski-Suomessa, Pohjois-Suomessa harvinainen.
Muuta: Tulee talvella myös pihoihin, varastoi myyriä ja pikkulintuja luonnonkoloon tai kottaraispönttöön.

 

87. HIIRIPÖLLÖ (hökuggla)

Hiiripöllö. Kuva: Pertti Rasp

Ulkonäkö: Pitkäpyrstöinen ja lennossa haukkamainen. Vaalea vatsa poikkijuovainen, selkäpuoli ruskea, hartioilla vaalea laikku. Silmät keltaiset.
Koko: Noin 40 cm, lehtopöllön kokoinen, vähän pienempi kuin varis.
Äänet: Soidinääni nopea, pulppuileva puputus. Kuuntele.
Missä? Harvakseltaan Pohjois-Suomessa, satunnaisesti Etelä-Suomessa. Kanta vaihtelee pikkunisäkästilanteen mukaan.
Muuta: Vaeltaa epäsäännöllisesti etelään. Päiväaktiivinen, päivystää peltoaukeilla ja metsien reunoilla.

 

Viikko 43

86. ISOKOSKELO (storskrake)

Isokoskelopari. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Juhlapukuisella koiraalla tumma pää ja selkä, muuten vaalea. Naaras harmahtava, ruskea pää. Molemmilla kapea pitkä punertava nokka.
Koko: 60–65 cm, suurempi kuin sinisorsa.
Äänet: Lentoääni löysä ”prää prää prää”. Kuuntele.
Missä? Koko maassa saaristossa, rannikolla ja karuilla järvillä.
Muuta: Syö kalaa ja muita vedeneläviä. Syksyllä ja talvella isot parvet voivat kalastaa ryhmässä ajamalla kaloja edellään. Ks. lisää muualla sivustossamme.

 

85. TUKKASOTKA (vigg)

Tukkasotkapari. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Juhlapukuisella koiraalla valkeat kupeet ja muuten musta, päässä töyhtö. Naaras tummanruskea.
Koko: Noin 45 cm, telkän kokoinen.
Äänet: Naaraan ääni rääpättävä narskutus. Kuuntele.
Missä? Koko maassa saaristossa, merenlahdilla ja rehevillä järvillä.
Muuta: Ilmastonmuutoksen seurauksena Suomessa talvehtii nykyään kymmeniätuhansia tukkasotkia. Aikaisemmin laji talvehti meillä vain satunnaisesti. Ks. lisää muualla sivustossamme.

 

Viikko 42

84. TILHI (sidensvans)

Tilhi. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Marjapuuron värinen. Päälaella töyhtö, kurkku ja silmän seutu mustat, pyrstön ja siipisulkien kärjessä kirkkaankeltaiset reunat.
Koko: Noin 20 cm, kottaraisen kokoinen.
Äänet: Kirkas sirinä muistuttaa pienten tiukujen helinää. Kuuntele.
Missä? Pesii harvakseltaan Pohjois-Suomen havumetsissä, syksyllä ja talvella pihlajanmarjojen perässä kaikkialla Suomessa.
Muuta: Tilhen maksa hajottaa hyvin tehokkaasti alkoholia, jota voi muodostua käyneisiin marjoihin.

 

83. ISOLEPINKÄINEN (varfågel)

Isolepinkäinen. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Vatsapuoli valkea, selkäpuoli harmaa, siivillä ja pyrstössä mustaa ja musta ”rosvonaamari”. Pitkä pyrstö.
Koko: Noin 24 cm, räkättirastaan kokoinen.
Äänet: Laulu kitisevää lavertelua, jossa muiden lajien matkintoja. Kuuntele.
Missä? Pesii Pohjois- ja Länsi-Suomessa puoliavoimilla soilla ja hakkuuaukoilla, talvella peltoaukeilla myös Etelä-Suomessa.
Muuta: Syö myyriä ja muita pikkunisäkkäitä, joita se tähystää näkyvästi puun latvassa tai sähkölangalla. Varastoi ylimääräisiä saaliita seivästämällä ne piikkilankoihin tai oksanhankaan.

 

Viikko 41

82. RÄKÄTTIRASTAS (björktrast)

Räkättirastas. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Pitkä musta pyrstö, harmaa yläperä ja pää, ruosteenruskea selkä, alapuoli täplikäs, rinta ruosteenkeltainen.
Koko: Noin 25 cm, mustarastaan kokoinen.
Äänet: Räksyttävä ”krjä-krjä-krjäk”, laverteleva laulu koostuu räksyttävistä äänistä. Kuuntele.
Missä? Yleinen koko maassa.
Muuta: Hyvinä pihlajanmarjavuosina räkättirastaat viipyvät meillä tavallista pitempään. Etelä-Suomessa voi silloin nähdä isoja parvia vielä joulu–tammikuussa.

 

81. PUNAKYLKIRASTAS (rödvingetrast)

Punakylkirastas. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Selkäpuoli ruskea, alapuoli vaalea ja tummaviiruinen, kupeilla ja siiven alla ruosteenpunaista, silmän päällä valkea silmäkulmanjuova.
Koko: Noin 21 cm, pienempi kuin räkättirastas.
Äänet: Huilumainen nopea laulu vaihtelee alueellisesti, säe päättyy kitisevään viserrykseen. Kutsuääni sirahtava ”sriii”. Kuuntele.
Missä? Yleinen koko maassa.
Muuta: Lokakuussa voi yöllä kuulla runsaastikin muuttavien punakylkirastaiden kutsuääniä.

 

Viikko 40

80. VALKOPOSKIHANHI (vitkindad gås)

Valkoposkihanhi. Kuva: Jussi Vakkala

Ulkonäkö: Typäkkä, lyhytkaulainen. Selkä harmaa, rinta ja kaula mustat, koko naama valkoinen.
Koko: 60–70 cm, suurempi kuin sinisorsa.
Äänet: Nenäsointinen haukahtelu. Kuuntele.
Missä? Pesii rannikkoalueilla ja paikoin sisämaassa, muuttoaikoina suurin parvin Itä- ja Etelä-Suomessa.
Muuta: Tulokaslaji, joka on pesinyt Suomessa 1980-luvun alusta lähtien. Aikaisemmin vain arktinen läpimuuttaja.

 

79. KANADANHANHI (kanadagås)

Kanadanhanhi. Kuva: Pekka Komi

Ulkonäkö: Pitkäkaulainen, selkä harmaanruskea, kaula ja pää mustat, pään sivussa valkea laikku.
Koko: 90–100 cm, suurin hanhistamme, pienempi kuin joutsenet.
Äänet: Äänekäs joutsenmainen kailotus. Kuuntele.
Missä? Rannikolla ja järvillä Etelä- ja Keski-Suomessa.
Muuta: Tuotu Pohjois-Amerikasta Eurooppaan riista- ja puistolinnuksi. Suomen kanta sai alkunsa 1960- ja 1970-luvuilla tuoduista linnuista.

 

Viikko 39

78. PUNARINTA (rödhake)

Punarinta. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Palleromainen. Selkäpuoli ruskea, naama ja rinta tiilenpunainen, vatsa vaalea.
Koko: 13–14 cm, talitiaisen kokoinen.
Äänet: Laulu kaunis, verkkainen helisevä juoksutus, kutsuääni terävä tiksahdus. Kuuntele.
Missä? Lähes koko maassa metsissä, yhä useammin myös pihoilla ja puistoissa.
Muuta: Yömuuttaja. Leutoina talvina Suomeen saattaa jäädä satoja punarintoja.

 

77. VIHERVARPUNEN (grönsiska)

Vihervarpunen. Kuvat: Micha Fager

Ulkonäkö: Koiras yleisväriltään kellanvihreä, päälaki musta. Naaras himmeämmän värinen, päälaki vihertävä. Molemmilla sukupuolilla keltainen siipijuova.
Koko: 11–12 cm, sinitiaisen kokoinen.
Äänet: Laulu kiihkeää ja rupattelevaa viserrystä, kutsuääni haikea ”dsiyy”. Kuuntele.
Missä? Lähes koko maassa havu- ja sekametsissä.
Muuta: Parvet ruokailevat muuttoaikoina ja talvella erityisesti lepän ja koivujen siemenillä.

 

Viikko 38

76. HIIRIHAUKKA (ormvråk)

Hiirihaukka. Kuva: Micha Fager ja Pekka Komi (lentokuva)

Ulkonäkö: Väritys vaihtelee. Leveät pyöreäpäiset siivet ja lyhyehkö pyrstö. Lyhyt paksu kaula.
Koko: 45–55 cm, siipiväli 110–130 cm, suurempi kuin varis.
Äänet: Naukuva ”kiää”, jota närhi erehdyttävästi matkii. Kuuntele.
Missä? Viljelysten pirstomilla metsäalueilla Etelä- ja Keski-Suomessa.
Muuta: Euroopan runsaslukuisin petolintu luokitellaan Suomessa jo vaarantuneeksi. Ks. lisää muualla sivustossamme.

 

75. PIEKANA (fjällvråk)

Piekana. Kuvat: Pekka Komi

Ulkonäkö: Leveät pyöreäpäiset siivet vähän pidemmät kuin hiirihaukalla. Lyhyehkön pyrstön tyvi valkoinen ja kärjessä musta vyö.
Koko: 50–60 cm, siipiväli 120–150 cm, suurempi kuin varis.
Äänet: Tavallisin ääni pitkä venytetty ”pieee”. Kuuntele.
Missä? Pesii Lapissa, satunnaisesti etelämpänä, muuttoaikoina koko maassa.
Muuta: Runsaus vaihtelee suuresti myyrä- ja sopulitilanteen mukaan.

 

Viikko 37

74. NÄRHI (nötskrika)

Närhi. Kuva: Pekka Komi.

Ulkonäkö: Pääosin harmaanpunertava varislintu, jonka siivellä sinisen ja mustan kirjava laikku. Huteran näköisessä lennossa paljastuvat yläperän ja siiven valkeat laikut.
Koko: Noin 35 cm, naakan kokoinen.
Äänet: Voimakas karhea rääkäisy. On taitava matkimaan muun muassa hiirihaukkaa. Kuuntele.
Missä? Pesimäaikaan suosii seka- ja kuusimetsiä. Syksyllä ja talvella tavallinen maaseudulla myös pihoissa . Käy mielellään ruokinnalla varsinkin alkutalvesta
Muuta: Kerää syksyllä tammenterhoja ja muita herkkuja metsiin varastoihin. Voi innostua myös keräämään pähkinöitä ruokinnalta omiin varastoihinsa, jolloin niiden menekki voi olla hyvin suurta.

 

73. SEPELKYYHKY (ringduva)

Sepelkyyhky. Kuva: Micha Fager.

Ulkonäkö: Roteva ja pitkäpyrstöinen pääosin harmaa peruskyyhkymme. Siivillä valkea poikittaisjuova. Vanhoilla linnuilla kaulan sivuilla valkea sepel, joka puuttuu nuorilta.
Koko: Noin 40 cm, hieman varista pienempi.
Äänet: Monitavuinen kumea kuherrus “kuu-kuu-ku-kuu”. Kuuntele.
Missä? Peltoalueet ja niiden reunametsät. Kaupunkien puistot.
Muuta: Huomattavasti runsastunut ja levittäytynyt kaupunkien keskustoihin saakka pesimään viime vuosikymmeninä.

 

Viikko 36

72. HIPPIÄINEN (kungsfågel)

Hippiäinen. Kuva: Micha fager.

Ulkonäkö: Hyvin pieni ja palleromainen  Yläpuolelta vihertävä ja alapuolelta harmaa.  Päälaella keltaoranssi tai keltainen raita, jonka sivuilla kapeat mustat juovat.
Koko: Noin 9 cm, selvästi tiaisia ja pajulintua pienempi.
Äänet: Hyvin korkeita ja kirkkaita ääniä.  Laulu korkea toistuva veivaava säe. Kuuntele.
Missä? Metsissä, erityisesti havumetsissä. Syksyisin erityisen runsas saaristossa.
Muuta: Vanhempien ihmisten on vaikea kuulla hippiäisen korkeita ääniä.

 

71. PAJUSIRKKU (sävsparv)

Pajusirkku. Kuva: Pertti Rasp.

Ulkonäkö: Kirjava, suhteellisen pitkäpyrstöinen sirkku. Juhlapukuinen koiras helppo tuntea mustasta päästä. Naaraat ja syksyiset linnut tunnistaa punaruskeasta siivestä, mustankirjavasta selkäpuolesta ja  likaisenkellertävästä tummaviiruisesta alapuolesta.
Koko: Noin 15 cm eli peipon kokoluokkkaa.
Äänet: Kutsuääni helposti tunnettava “psiy”. Laulu lyhyt änkyttävä karkea säe. Kuuntele.
Missä? Koko maassa runsaskasvustoisilla ja pensaikkoisilla rannoilla.
Muuta: Yksi rantaruovikoiden yleisimpiä pikkulintuja ruokokerttusen ohella.

 

Viikko 35

70. VARPUSHAUKKA (sparvhök)

Varpushaukka. Kuvat: Pekka Komi (lentokuva) ja Micha Fager

Ulkonäkö: Leveät, pyöreäpäiset siivet ja pitkä pyrstö. Hennot pitkät keltaiset jalat. Selkäpuoli ruskea tai harmaa (vanha koiras), vaaleassa vatsapuolessa poikittaista juovitusta.
Koko: 30–35 cm, pienempi kuin varis. Naaras suurempi kuin koiras.
Äänet: Yleensä hiljainen, kutsu- ja soidinääni valittava ”kiii”. Kuuntele.
Missä? Pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta koko maassa tiheissä metsissä.
Muuta: Yleisin päiväpetolintumme. Suurin osa varpushaukoista muuttaa syyskuussa Suomesta, osa jää talvehtimaan.

 

69. TUULIHAUKKA (tornfalk)

Tuulihaukka. Kuvat: Micha Fager

Ulkonäkö: Teräväkärkiset siivet ja pitkä pyrstö. Vanhalla koiraalla ruskea selkä, harmaa pää ja harmaa, mustakärkinen pyrstö. Naaraalla ja nuorella ruosteenruskea täplikäs selkä ja poikkijuovainen pyrstö.
Koko: Noin 35 cm, suunnilleen käen kokoinen, pienempi kuin varis.
Äänet: Tavallisin ääni kimittävä ”ki-ki-ki-…” Kuuntele.
Missä? Koko maassa pelloilla ja muilla avoimilla paikoilla.
Muuta: Lekuttelee usein paikoillaan etsiessään saalista. Näkee myyrien virtsaamisjäljet, jotka heijastavat ultraviolettivaloa.

 

Viikko 34

68. TILTALTTI (gransångare)

Tiltaltti. Kuva: Pekka Komi

Ulkonäkö: Pieni ja hento, muistuttaa suuresti pajulintua (ks. 40); eroina muun muassa tummat jalat, lyhyempi siipi ja selvä valkea silmärengas.
Koko: 10–12 cm, pajulinnun ja sinitiaisen kokoinen.
Äänet: Laulu pehmeästi tiputteleva ”tilt-tilt-talt…”, kutsuääni ponnekas ”hyit”. Kuuntele.
Missä? Yleinen Etelä-Lappia myöten erityisesti kuusivaltaisissa metsissä.
Muuta: Tiltaltti on yksi monista äänen perusteella nimetyistä linnuistamme. Tällaisia nimiä sanotaan onomatopoeettisiksi.

 

67. HARMAASIEPPO (grå flugsnappare)

Harmaasieppo. Kuva: Pertti Rasp

Ulkonäkö: Ei silmiinpistäviä tuntomerkkejä: selkäpuoli harmaanruskea, vatsapuoli vaalea, rinnassa heikkoja viiruja. Tummat jalat, tumma nokka.
Koko: 14–15 cm, talitiaisen kokoinen.
Äänet: Vaatimaton kuiva sirahdus ”tsri”. Kuuntele.
Missä? Yleinen koko maassa metsissä ja pihoilla.
Muuta: Harmaasiepon tapa pyrähtää lentoon sieppaamaan hyönteisiä on hyvä tapa erottaa laji muista hyönteissyöjäpikkulinnuista.

 

Viikko 33

66. HARMAAHAIKARA (gråhäger)

Harmaahaikara. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Yleisväri harmaa. Pitkä kaula, joka lennossa mutkalla. Pitkät jalat, lyhyt pyrstö ja voimakas, tikarimainen nokka.
Koko: 90–100 cm (siipiväli noin 180 cm), pienempi kuin kurki.
Äänet: Karhea, kova rääkäisy ”hrääk”. Kuuntele.
Missä? Pesii paikoin saaristossa yhdyskuntina, harvinaisena sisämaassakin.
Muuta: Pesinnän jälkeen hajaantuvat laajalle alueelle. Loppukesällä ja syksyllä kaikkialla kiertelijöitä eteläistä Lappia myöten merenlahdilla, järvillä ja muilla kosteikoilla.

 

65. MERIMETSO (storskarv)

Merimetso. Kuva: Pertti Rasp

Ulkonäkö: Vanha lintu mustahko, nuori tummanruskea, valkovatsainen. Lyhyt jalat, lyhyt pyrstö. Istuu pystyasennossa, usein siipiä sivuillaan kuivattaen.
Koko: 90–100 cm (siipiväli noin 150 cm), meri- ja kanadanhanhen kokoinen.
Äänet: Yleensä hiljainen. Pesällä korisevia kurkkuääniä. Kuuntele.
Missä? Pesii rannikkoalueella noin 50 yhdyskunnassa.
Muuta: Merimetso palasi yli sadan vuoden tauon jälkeen Suomen pesimälinnustoon vuonna 1996, minkä jälkeen kanta on voimakkaasti kasvanut.

 

Viikko 32

64. HAAPANA (bläsand)

Haapana. Pääkuva: Petri Vainio, pikkukuva: Pekka Komi

Ulkonäkö: Pyöreä pää ja korkea otsa, nokka siniharmaa. Juhlapukuinen koiras harmaa, tiilenpunaisessa päässä vaalea otsa, valkea siipilaikku. Naaras ja peruspukuinen koiras punaruskea.
Koko: Noin 45–50 cm, pienempi kuin sinisorsa.
Äänet: Koiraan soidinääni sivaltava ”viuuh”, naaraalla käheä rääpätys. Kuuntele.
Missä? Yleinen koko maassa monenlaisissa vesistöissä.
Muuta: Haapana on monen muun vesilinnun tavoin vähentynyt, ja laji luokitellaan uhanalaiseksi.

 

63. TAVI (kricka)

Tavi. Pääkuva: Hannu Eskonen, pikkukuva: Pekka Komi

Ulkonäkö: Juhlapukuinen koiras harmaa, punaruskeassa päässä sinivihreä kuvio. Naaras ja peruspukuinen koiras ruskeankirjava. Vihreä siipipeili.
Koko: Noin 35–40 cm, pienin sorsamme.
Äänet: Sinisorsamainen, vähän korkeampi rääpätys, keväinen soidinääni voimakas ”krikk”. Kuuntele.
Missä? Yleinen koko maassa pienillä järvillä ja rehevillä kosteikoilla.
Muuta: Tavi on sinisorsan ohessa runsain sorsalintumme.

 

Viikko 31

62. KELTAVÄSTÄRÄKKI (gulärla)

Keltavästäräkki, koiras. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Koiraan vatsapuoli kirkkaankeltainen, selkä kellanvihreä ja pää harmaa. Naaras alta himmeänkeltainen. Syksyisellä nuorella linnulla on vain alaperässä keltaista sävyä.
Koko: Noin 16 cm, suunnilleen västäräkin kokoinen.
Äänet: Laulu yksinkertainen toistettu venähtävä, karkea ”psriiy”, lento- ja kutsuääni ”tsliy”. Kuuntele.
Missä? Pesii koko maassa soilla ja kosteilla niityillä, muuttoaikoina pelloilla.
Muuta: Pohjois-Suomen keltavästäräkit kuuluvat alalajiin, jonka koiraalla on silmän ympärillä tumma alue. Etelä-Suomessa pesivillä välimuotoisilla koirailla on vaihtelevasti tumma tai valkea silmäkulmanjuova.

 

61. METSÄKIRVINEN (skogspiplärka)

Metsäkirvinen. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Selkäpuoli rusehtava, vatsapuoli kellanvalkea, viiruja rinnassa, kupeilla ja selässä. Sekoitettavissa niittykirviseen.
Koko: Noin 15 cm, suunnilleen talitiaisen kokoinen.
Äänet: Usein lennossa esitettävä laulu alkaa reippaasti ja laskee ja hidastuu loppua kohden. Kutsuääni sirahtava ”bsri”. Kuuntele.
Missä? Hyvin yleinen valoisissa männiköissä sekä hakkuuaukeiden ja metsien reunoilla.
Muuta: Metsäkirvinen on Suomen viidenneksi runsain pesimälintu. Pesiviä pareja on noin kaksi miljoonaa.

 

Viikko 30

60. SÄÄKSI (fiskgjuse)

Sääksi. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Päältä tummanruskea, alta pääosin vaalea. Pää valkea, silmästä niskaan tumma juova.
Koko: Noin 60 cm, suurin päiväpetolintumme kotkien jälkeen.
Äänet: Yllättävän heikko piipittävä ”pjyp”, varoitusääni voimakkaampi toistuva ”pjyp-pjyp-pjyp”. Kuuntele.
Missä? Harvakseltaan Koko Suomessa, runsaimmin rannikolla ja Sisä-Suomen järviseudulla.
Muuta: Lekuttelee, syöksyy ja sukeltaa saaliin kimppuun. Syö pelkästään kaloja. Kanta-Hämeen maakuntalintu.

 

59. TERVAPÄÄSKY (tornseglare)

Tervapääsky. Kuva: Jussi Vakkala

Ulkonäkö: Valkeaa kurkkua lukuun ottamatta kokonaan tummanruskea, voi näyttää mustalta. Pitkät, kapeat, sirppimäiset siivet.
Koko: Noin 18 cm, suurempi kuin haara- ja räystäspääsky.
Äänet: Kirkuva, usein nouseva tai laskeva ”srriii”. Kuuntele.
Missä? Lähes koko maassa kaupungeissa, kylissä ja maalaistalojen pihapiireissä. Asutuksen ulkopuolella harvinainen.
Muuta: Tervapääsky ei nimestään huolimatta ole sukua pääskyille vaan kuuluu kiitäjien heimoon. Pohjanmaan maakuntalintu.

 

Viikko 29

58. HAARAPÄÄSKY (ladusvala)

Haarapääsky. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Selkäpuoli kokonaan tumma, vatsapuoli valkea lukuun ottamatta tummaa kurkkua ja punertavaa naamaa. Hyvin pitkä pyrstö (koiraalla pitempi).
Koko: Noin 19 cm, josta pyrstön osuus koiraalla jopa kolmannes.
Äänet: Hyväntuulinen, Rupatteleva ja nariseva visertely. Kuuntele.
Missä? Lähes koko Suomessa, erityisesti maatiloilla.
Muuta: Kerääntyy loppukesällä parviin, jotka yöpyvät ruovikoissa. Suurimmissa yöpymisparvissa voi olla tuhansia lintuja.

 

57. RÄYSTÄSPÄÄSKY (hussvala)

Räystäspääsky. Kuva: Petri Vainio

Ulkonäkö: Muuten tummassa yläpuolessa erottuu valkea yläperälaikku, alapuoli valkea. Lyhyt pyrstö.
Koko: Noin 14 cm, pienempi kuin haarapääsky.
Äänet: Visertely kuivempi ja pingottuneempi kuin haarapääskyllä. Kuuntele.
Missä? Koko Suomessa, pesii yhdyskunnittain muun muassa maatiloilla ja teollisuusalueilla.
Muuta: Muuraa savesta puolipallomaisen pesän räystään tai muun suojan alle. Pesintää voi helpottaa asettamalla räystään alle laudan, jonka päällä pesä pysyy.

 

Viikko 28

56. KALALOKKI (fiskmås)

Kalalokki. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Vaaleanharmaa selkä, kellanvihreät jalat. Nokka hennompi ja vaaleampi kuin harmaalokilla, eikä siinä ole punaista kärkitäplää.
Koko: Noin 40–45 cm, vähän suurempi kuin naurulokki, selvästi pienempi kuin harmaalokki.
Äänet: Kailottava ”keä” tai ”kiiiä”, ääni kimeämpi kuin harmaalokilla. Kuuntele.
Missä? Koko Suomessa järvillä, rannikolla ja saaristossa.
Muuta: Pesä tavallisesti maassa, mutta voi rakentaa pesänsä puun oksalle tai rakennuksen katolle, erityisesti kaupungeissa ja tehdasalueilla.

 

55. NAURULOKKI (skrattmås)

Naurulokki, vanha ja nuori. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Ruskea huppu erottaa vanhan linnun kaikista muista lokeista, paitsi pikkulokista. Nuori lintu on ruskean- ja harmaankirjava. Kaikilla ikäluokilla valkea siiven etureuna.
Koko: Noin 35–40 cm, suunnilleen kesykyyhkyn kokoinen.
Äänet: Kirkuvat ja rääkyvät – ei niinkään nauravat – äänet aivan erilaisia kuin muilla lokeilla. Kuuntele.
Missä? Pesii Etelä- ja Keski-Suomessa rehevillä kosteikoilla, luodoilla ja merenlahdilla. Ruokailee pelloilla ja kaatopaikoilla.
Muuta: Pesii yhdyskunnissa, syysmuutto alkaa kesällä ja suuri osa naurulokeista lähtee jo heinäkuussa.

 

Viikko 27

54. KUIKKA (storlom)

Kuikka. Kuva: Petri Vainio

Ulkonäkö: Suuri ja pitkäkaulainen, mustan ja valkean kirjava, harmaapäinen ja tikarinokkainen vesilintu. Lähisukulaisesta kaakkurista sen erottaa mustasta kurkusta ja valkeista selkäkuvioista.
Koko: Noin 70 cm eli selvästi sinisorsaa suurempi.
Äänet: Monenlaisia voimakkaita kirkkaita ja korisevia ääniä. Luonteenomainen helposti tunnettava ääni on kuikan ”ku-kuik ku-kuik”-huuto, joka voi kuulua tyynellä järvellä kilometrien päähän. Kuuntele.
Missä? Karuilla kirkasvesisillä järvillä. Suurilla selkävesillä, mutta myös pienehköillä metsäjärvillä.
Muuta: Pitkäikäinen, saavuttaa sukukypsyyden vasta 5–7 vuoden iässä. Pohjois-Savon maakuntalintu.

 

53. SILKKIUIKKU (skäggdopping)

Silkkiuikku. Kuva: Petri Vainio

Ulkonäkö: Hyvin pitkäkaulainen ja siro vesilintu, jolla näyttäisi olevan oranssinmusta polkkatukka ja mustat korvatupsut. Kaula valkoinen.
Koko: Noin 48 cm eli sinisorsaa hieman pienempi, mutta selvästi sirompi ja lyhyempiruumiinen.
Äänet: Varsin äänekäs, mutta ei kaunisääninen. Äänivalikoima koostuu monenlaisista karheista korinoista. Kuuntele.
Missä? Monenlaiset vesistöt, runsain rehevissä lahdissa.
Muuta: Poikaset päästä raidallisia. Viihtyvät emojen selässä siipien suojassa.

Viikko 26

52. RANTASIPI (drillsnäppa)

Rantasipi. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Pieni lyhytjalkainen yläpuolelta tasaisen ruskea ja alapuolelta valkea kahlaaja, jolla voimakas jyrkkä väriraja rinnassa.
Koko: Noin 20 cm eli kottaraisen kokoinen.
Äänet: Varoittaa kirkkaalla ”hiip”-äänellä ja veden pintaa lentäessään huutaa usein mukavaa ”hi-di-dii hi-di-dii”-sarjaa. Kuuntele.
Missä? Karujen vesistöjen rannat. Tavallinen myös mökkirannoilla.
Muuta: Keikuttaa luonteenomaisesti pyrstöään liikkuessaan.

 

51. LIRO (grönbena)

Liro. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Kellertäväjalkainen ruskeankirjava ”peruskahlaaja”, jolla selvä vaalea silmäkulmanjuova ja ruskealla selkäpuolella vaaleita täpliä. Rantasipiä selvästi pitkäjalkaisempi.
Koko: Noin 20 cm eli kottaraisen kokoinen.
Äänet: Perusääni nopea ”jif-jif”. Soidinlaulussa huutaa omaa nimeään ”liro-liro-liro”. Kuuntele.
Missä? Suot ja matalakasvuiset kosteikot, peltoaukeiden tulvalammikot.
Muuta: Suomen runsain pesivä kahlaajalaji. Pesiminen painottuu pohjoiseen, muuttoaikoihin yleinen koko maassa.

 

Viikko 25

50. KUOVI (storspov)

Kuovi. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Varsin suurikokoinnen ja ruskeankirjava kahlaajalintu. Erittäin pitkä ja alaspäin käyrä nokka tekevät kuovista helposti tunnistettavan.
Koko: Noin 55 cm, variksen kokoluokkaa.
Äänet: Tavallisimmin toistaa nimeään ”kuu-vi”. Muuttoaikaan yleisesti ”kyi-kyi-kyi”-ääntä, joka kuuluu kesällä etelää kohti matkaavista parvista. Kuuntele.
Missä? Pelloilla, erityisesti laitumilla ja heinämailla, avosoilla.
Muuta: Syysmuutto alkaa monien kahlaajalajien tavoin jo aikaisin kesäkuussa. Naaraat jättävät poikasista huolehtimisen koiraiden tehtäväksi. Etelä-Pohjanmaan maakuntalintu.

 

49. KÄKI (gök)

Käki. Kuva: Pertti Rasp

Ulkonäkö: Hoikka ja pitkäpyrstöinen, ehkä aavistuksen varpushaukkaa muistuttava pääosin harmaa (toisinaan myös ruskea) pieninokkainen lintu.
Koko: Noin 35 cm eli selvästi mustarastasta suurempi, mutta harakkaa pienempi.
Äänet: Tavallisin ääni on tuttu ”kuk-kuu”, jota toistelee muutamasta muutamaan kymmeneen kertaan peräkkäin. Kuuntele.
Missä? Monenlaisissa ympäristöissä, pihoilla, metsissä, kosteikoilla, soilla.
Muuta: Ei rakenna itse pesää, vaan munii toisten lintujen pesään ja jättää poikasen kasvatuksen toisen lajin vanhempien tehtäväksi. Pohjois-Karjalan maakuntalintu.

 

Viikko 24

48. RUISRÄÄKKÄ (kornknarr)

Ruisrääkkä. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Harvoin nähty. Ruskeankirjava harmaapäinen kanamainen ja lyhytpyrstöinen. Lennossa voimakkaan punaruskeat siivet.
Koko: Noin 25 cm, hieman räkättirastasta suurempi.
Äänet: Yksitoikkoinen kauaskuuluva ”kree kree”, joka voi toistua loppumattomana läpi yön. Laulaa toisinaan myös päiväsaikaan. Kuuntele.
Missä? Pelloilla, erityisesti heinämailla ja matalakasvustoisilla kuivahkoilla kosteikoilla.
Muuta: Piilotteleva, yleensä vain laulu paljastaa esiintymisen. Juoksee karkuun mieluummin kuin lentää.

 

47. KALATIIRA (fisktärna)

Kalatiira. Kuva: Petri Vainio

Ulkonäkö: Siro, vaalea (harmaanvalkea) kapeasiipinen ja pitkäpyrstöinen lokkilintu. Eroaa samannäköisestä lapintiirasta parhaiten suuremman kärjestä tumman nokkansa ansiosta (lapintiiralla kokopunainen)
Koko: Noin 35 cm, selvästi tavanomaisia lokkilajeja pienempi.
Äänet: Toistaa varsinkin varoitellessa omaa nimeään ”tiir-ra”, yleisesti kovia ”ti-ti”-ääniä. Kuuntele.
Missä? Kaikenlaiset vesistöt.
Muuta: Lekuttaa usein paikallaan veden päällä ja syöksyy veteen pikkukalan perään.

 

Viikko 23

46. RUOKOKERTTUNEN (sävsångare)

Ruokokerttunen. Kuva: Petri Vainio

Ulkonäkö: Kirjava, alta kellanvalkea kerttunen, jolla voimakkaat päänkuviot, selässä kuviointia ja punaruskea yläperä.
Koko: Noin 12 cm, pieni, kirjosiepon kokoluokkaa
Äänet: Laulu kiireistä, paljon karheita rätinöitä sisältävää. Helppo erottaa muista kerttusista. Kuuntele.
Missä? Kosteilla runsaskasvustoisilla paikoilla, erityisesti lintujärvien korkeissa ruoko- ja osmankäämikasvustoissa.
Muuta: Laulaa usein näkyvällä paikalla, mutta piilottelee muulloin kasvillisuuden kätköissä.

 

45. VIITAKERTTUNEN (busksångare)

Viitakerttunen. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Vaatimattoman värinen päältä, tasaisen oliviinruskea ja alta kellertävä kerttunen.
Koko: Noin 13 cm, kirjosiepon kokoluokkaa.
Äänet: Laulu rauhallista ja kaunista paljon viheltelyjä sisältävää. ”hidelidyy hii tsäk tsäk” -säe tunnusomainen. Kuuntele.
Missä? Pensaikoissa, matalakasvustoisissa rehevissä puutarhoissa, peltoalueilla ja rehevillä niityillä
Muuta: Eroaa muista samannäköisistä kerttusista (luhta- ja rytikerttunen) parhaiten laulun perusteella.

 

Viikko 22

44. SINIRINTA (blåhake)

Sinirinta, koiras. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Koiraalla kesällä kirkkaansininen kurkkulappu, jonka keskellä on tiilenpunainen laikku. Naaras värittömämpi, rinnan kuviointi vaihtelee. Pyrstön sivuilla punaruskeaa.
Koko: Noin 14 cm, talitiaisen tai peipon kokoinen.
Äänet: Monipuolinen laulu sisältä monenlaisia matkintoja, maiskahtava kutsuääni muistuttaa lipputankoon osuvaa narua. Kuuntele.
Missä? Pensaikoissa ja tunturikoivikoissa Metsä- ja Tunturi-Lapissa.
Muuta: Sinirinta on Lapin maakuntalintu.

 

43. LEPPÄLINTU (rödstjärt)

Leppälintu. Kuvat: Pertti Rasp ja Micha Fager

Ulkonäkö: Koiraalla musta kurkku ja naama, valkoinen otsapanta, harmaa selkä ja punaruskea rinta. Naaras on lämpimänruskea. Molemmilla on punaruskea pyrstö.
Koko: Noin 14 cm, talitiaisen tai peipon kokoinen.
Äänet: Lyhyt, kirkas säe, jota voisi kuvata ”tii-ryi-ryi” Kuuntele.
Missä? Yleinen koko maassa valoisissa kangasmetsissä, usein asutuksen liepeillä. Pesii myös pihapöntöissä.
Muuta: Leppälinnun nimi juontaa juuri katkaistun lepän punaruskeasta väristä.

 

Viikko 21

42. SATAKIELI (näktergal)

Satakieli. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Harmaanruskea. Vatsapuoli vaaleampi, pyrstössä punertavanruskea sävy.
Koko: Noin 16 cm, suurempi kuin talitiainen, pienempi kuin kottarainen.
Äänet: Voimakas, yksinkertainen laulu, jossa huilumaisia vihellyksiä ja teräviä näppäilyjä. Kuuntele.
Missä? Etelä-Suomessa tiheissä pensaikoissa ja nuorissa metsiköissä, yleensä lähellä rantaa.
Muuta: Laulaa aktiivisimmin yöllä. Laulun voimakkuus on yli 70 desibeliä, ja se voi kuulua yli kilometrin päähän. Etelä-Karjalan maakuntalintu.

 

41. LEHTOKERTTU (trädgårdssångare)

Lehtokerttu. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Harmaanruskea. Vanhojen lintukirjojen mukaan tunnettavissa siitä, ettei siinä ole mainittavia tuntomerkkejä. Kaulan sivulla erottuu usein harmahtava alue.
Koko: Noin 14 cm, suunnilleen talitiaisen kokoinen.
Äänet: Kaunis, pulppuileva lavertelu, jota on verrattu puron solinaan. Kuuntele.
Missä? Yleinen lehtipuuvaltaisissa metsissä ja puistoissa Etelä-Lappiin saakka.
Muuta: Kertuistamme yleisin; Suomen kannaksi arvioidaan 7,5–10 miljoona paria.

 

Viikko 20

40. PAJULINTU (lövsångare)

Pajulintu. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Pieni ja hento. Selkäpuoli kellanvihreä, vatsapuoli kellanvalkea, silmän yläpuolella kellanvalkea juova.
Koko: 11–12 cm, sinitiaisen kokoinen.
Äänet: Laulu hieman surumielinen, loppua kohti laskeva säe. Kutsuääni pehmeä ”hyyit”. Kuuntele.
Missä? Yleinen koko maassa.
Muuta: Peipon ohella Suomen runsain lintulaji: pesimäkannaksi arvioidaan 6–9 miljoonaa paria.

 

39. KIRJOSIEPPO (svartvit flugsnappare)

Kirjosieppo. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Koiras mustavalkoinen, naaralla mustan sijasta ruskeaa. Siivillä selvä valkea laikku.
Koko: 12–13 cm, pienempi kuin talitiainen.
Äänet: Pirteä jammaileva laulunsäe alkaa yleensä ”tsi tsi tsi…” tai ”tsiro tsiro…”, rytmi voi muuttua yllättäen. Kuuntele.
Missä? Koko maassa, yleinen pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.
Muuta: Tavallinen pihapönttöjen asukas. Poikasille syötetään parin viikon pesäpoikasaikana noin 15 000 hyönteistä.

 

Viikko 19

38. HAAHKA (ejder)

Haahka. Kuva: Petri Vainio

Ulkonäkö: Roteva. Iso pää ja kiilamainen nokka. Koiraalla juhlapuvussa vaaleanvihreät niskansivut, muuten mustavalkoinen. Naaras ruskeankirjava.
Koko: 60–70 cm, sinisorsaa isompi.
Äänet: Koiraalla kumea, ihmettelevä tai ihastunut huudahdus ”auu-uu”, naaraalla tasainen kaakatus. Kuuntele.
Missä? Koko rannikkoalueellamme, harvalukuinen Merenkurkusta pohjoiseen.
Muuta: Haahkanuntuvia on kerätty pesistä takkien ja peittojen täytteeksi pesinnän jälkeen. Naaras on vuorannut pesän untuvilla, joita se on nyppinyt rinnastaan.

 

37. ALLI (alfågel)

Alli. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Mustan, valkoisen ja ruskean kirjava. Ulkonäkö vaihtelee vuodenajan mukaan; talvella paljon vaaleampi puku.
Koko: Noin 45 cm, suunnilleen telkän kokoinen. Koiraalla lisäksi 10–15 cm pituiset pyrstöjouhet.
Äänet: Nenäsointinen, rytmikäs ”a-al-li”. Kuuntele.
Missä? Pesii harvalukuisena Tunturi-Lapin pikkujärvillä. Muuttoaikoina toukokuussa ja lokakuussa erityisesti Suomenlahdella ja Itä-Suomessa.
Muuta: Alli on keväällä runsain laji arktikan eli arktisten vesilintujen muutossa. Huippupäivinä yhdestä Suomenlahden havaintopisteestä on laskettu yli 300 000 muuttavaa allia.

 

Viikko 18

36. SUOKUKKO (brushane)

Suokukko, naaras ja koiras. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Koiraalla soidinaikana touko–kesäkuussa leveä värikäs kauluri ja tupsut. Näiden väri vaihtelee mustasta ja oranssinruskeasta valkoiseen. Naaras on ruskea ja vaihtelevasti tummatäpläinen.
Koko: Koiras noin 30 cm, naaras selvästi pienempi – noin 25 cm.
Äänet: Ei juuri ääntele.
Missä? Pesii Pohjois-Suomen soilla ja järvenrantaniityillä, muuttoaikoina koko maassa.
Muuta: Suokukoilla on monimutkainen ryhmäsoidin, jossa erinäköisillä koirailla on erilainen asema. Useimmat koiraat tappelevat herruudesta, mutta ylinnä hierarkiassa ovat valkokauluksiset satelliittikoiraat. On myös koiraita, jotka ”hiiviskelevät” soidinpaikalla naaraan näköisinä.

 

35. TAIVAANVUOHI (enkelbeckasin)

Taivaanvuohi. Kuva: Pekka Komi

Ulkonäkö: Maastonvärisen ruskeankirjavan suojavärin vuoksi vaikea nähdä. Pyylevä ruumis, hyvin pitkä suora nokka ja melko lyhyet jalat.
Koko: Noin 25 cm (josta nokka noin 7 cm), suurempi kuin rantasipi, pienempi kuin töyhtöhyyppä.
Äänet: Soidinlaulu erikoinen värisevä mäkätys ja yksitoikkoinen kitkutus ”tik-kot tik-kot tik-kot”. Kuuntele.
Missä? Koko Suomessa erilaisilla kosteikoilla.
Muuta: Erikoinen soidinääni syntyy uloimmista pyrstösulista, kun taivaanvuohi syöksyy alaspäin pyrstö levitettynä.

 

Viikko 17

34. PEIPPO (bofink)

Peippo. Kuva: Pekka Komi (koiras) ja Micha Fager (naaras)

Ulkonäkö: Kaksi valkeaa siipijuovaa. Koiraalla vatsapuoli ja päänsivut punertavat, päälaki ja niska siniharmaat. Naaras harmaanruskea vailla punaista väriä.
Koko: Noin 15 cm, varpusen kokoinen.
Äänet: Pirteä samanlaisena toistuva säe, kutsuääni ”tvink”. Kuuntele.
Missä? Yleinen metsissä, puistoissa ja pihoilla. Pohjois-Suomessa harvalukuisempi kuin järripeippo.
Muuta: Peippo on Suomen runsain lintulaji. Pajulintuja on suunnilleen yhtä paljon.

 

33. JÄRRIPEIPPO (bergfink)

Järripeippo. Kuva: Pertti Rasp (koiras) ja Micha Fager (naaras)

Ulkonäkö: Valkea laikku pyrstön tyvellä, vaaleat siipijuovat, rinta oranssinsävyinen. Koiraalla keväällä harmaan- ja mustankirjava pää ja selkä. Naaras himmeämmän värinen, poski harmaanruskea.
Koko: Noin 15 cm, varpusen kokoinen.
Äänet: Laulu unettavan yksitoikkoinen ryystäys, kutsuääni nenäsointinen ”tsjää”. Kuuntele.
Missä? Havumetsissä ja tunturikoivikoissa. Yleinen Pohjois-Suomessa, ei pesi eteläisimmässä Suomessa.
Muuta: Järripeippokoiraan pää on kesällä kiiltävän sinimusta, kun tuoreiden höyhenien vaaleammat kärjet ovat kuluneet pois.

 

Viikko 16

32. KURKI (trana)

Kurki. Kuva: Pekka Komi

Ulkonäkö: Pitkäjalkainen ja -kaulainen. Yleisväri vaaleanharmaa. Päässä mustaa, valkoista ja vähän punaista, peräpäässä tuuhea strutsimainen puuhka. Lentää jalat ja kaula suorana.
Koko: 100–120 cm (siipienväli noin 2 metriä), maassa seisten pisin lintumme.
Äänet: Voimakas trumpettimainen ”krruu”. Kuuntele.
Missä? Lähes koko maassa soilla, rantaniityillä ja ruovikoissa, Lapissa harvalukuinen.
Muuta: Ennen muinoin kuviteltiin, että pikkulintuja muuttaa syksyisin kurkien siivellä etelään. Tämä johtuu siitä, että nuorilla kurjilla on aivan erilainen ääni: heikko piiskutus. Pohjois-Pohjanmaan maakuntalintu.

 

31. METSO (tjäder)

Metso. Kuvat: Pertti Rasp (naaras) ja Petri Vainio (koiras)

Ulkonäkö: Koiras hyvin kookas ja tumma, nokka hailakankeltainen. Naaras punaruskea, kurkku ja rinta laajalti ruosteenpunainen. Molemmilla pyöreäpäinen pyrstö.
Koko: Koiras 75 – 90 cm, naaras noin 60 cm, suurin kanalinnuistamme.
Äänet: Soitimella kiihtyvä kumea näppäilysarja, jota seuraa suhiseva ääni. Kuuntele.
Missä? Vanhoissa havumetsissä lähes koko maassa, monin paikoin harvinainen.
Muuta: Soidinpaikkojen pirstoutuessa yksinäiset kukot voivat uhitella ihmisille ja yksinäiset koppelot eli naarasmetsot voivat herättää hämmästystä vaikka koulun pihalla tai kylän keskustassa. Keski-Suomen maakuntalintu.

 

Viikko 15

30. METSÄHANHI (sädgås)

 

Metsähanhi. Kuva: Petri Vainio

Ulkonäkö: Ruskea, tummempi kuin merihanhi. Jalat oranssit, nokassa vaihtelevasti oranssia ja mustaa.
Koko: Noin 80 cm, sinisorsaa suurempi, laulujoutsenta pienempi.
Äänet: Matala kaakattava pajatus. Kuuntele.
Missä? Pesii harvakseltaan Pohjois-Suomen soilla, muuttoaikoina yleinen Etelä-Suomessa.
Muuta: Metsähanhi on riistalintu, mutta meillä pesivä kanta on voimakkaasti taantunut ja arvioitu uhanalaiseksi. Siksi sen metsästys on kielletty asetuksella syksystä 2014 lähtien.

 

29. MERIHANHI (grågås)

 

Merihanhi. Kuva: Pertti Rasp

Ulkonäkö: Harmaanruskea. Jalat vaaleanpunaiset, Oranssinkeltaisessa tai punertavassa nokassa ei mustaa.
Koko: Noin 80 cm, sinisorsaa suurempi, laulujoutsenta pienempi.
Äänet: Matala honotus samanlainen kuin kesyhanhella. Kuuntele.
Missä? Pesii merialueilla rannikolla ja saaristossa, sisämaassa harvinainen.
Muuta: Kotieläimeksi jalostettu kesyhanhi polveutuu pääosin merihanhesta.

 

Viikko 14

28. KOTTARAINEN (stare)

 

Kottarainen. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Metallinkiiltoisessa mustassa höyhenpuvussa on vaaleita pilkkuja, jotka kesällä kuluvat pois. Nokka on keltainen ja pyrstö lyhyt. Astelee vuoroaskelin toisin kuin tasajalkaa hyppivät rastaat.
Koko: Noin 20 cm, pienempi kuin mustarastas.
Äänet: Taitava matkija. Laulussa voi olla aiheita monen tutun linnun äänistä. Kuuntele.
Missä? Pesii pihoissa ja puistoissa lpohjoisinta Suomea lukuun ottamatta.
Muuta: Kottarainen on levinnyt ihmisen mukana Euroopasta ja Länsi-Aasiasta muille mantereille, ja se luokitellaan yhdeksi maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.

 

27. VÄSTÄRÄKKI (sädesärla)

 

Västäräkki. Kuva: Pertti Rasp

Ulkonäkö: Selkä harmaa, muuten pääosin mustavalkoinen. Koiraalla musta päälaki ja niska, naaraalla pää himmeämmän värinen. Keikuttaa pitkää pyrstöään kulkiessaan.
Koko: Noin 18 cm, suurempi kuin talitiainen.
Äänet: Helskyvä kirkas ”tsi-lit”, joka toistuu myös yksinkertaisessa lauliussa. Kuuntele.
Missä? Yleinen koko maassa, yleensä ihmisasutuksen tuntumassa.
Muuta: ”Västäräkistä vähäsen”, sanotaan. Sen saapumisesta ei pitäisi olla pitkä aika kesään. Pirkanmaan maakuntalintu.

 

Viikko 13

26. LAULUJOUTSEN (sångsvan)

 

Laulujoutsen. Kuva: Pertti Rasp

Ulkonäkö: Höyhenpuku kokonaan valkoinen. Nokan tyvi laajalti kirkkaankeltainen, kärki musta.
Koko: Noin 150 cm, kyhmyjoutsenen kokoinen, hanhia selvästi suurempi.
Äänet: Voimakas, kauaskuuluva trumpettimainen joiku. Kuuntele.
Missä? Melko yleinen koko maassa lammilla ja järvenlahdilla, harvemmin merellä.
Muuta: Suomen kansallislintu. Hyvin pariuskollinen: Puolisot pysyttelevät yleensä yhdessä niin kauan kuin molemmat ovat elossa.

 

25. KYHMYJOUTSEN (knölsvan)

 

Kyhmyjoutsen. Kuva: Pertti Rasp

Ulkonäkö: Höyhenpuku kokonaan valkoinen, voi nostaa uidessa siivet purjemaisesti ylös sivuille. Oranssin nokan tyvellä musta kyhmy.
Koko: Noin 150 cm, laulujoutsenen kokoinen, hanhia selvästi suurempi.
Äänet: Siivistä kuuluu lennossa omaleimainen viuhuva ääni, muuten vain vaimeaa jupinaa. Kuuntele.
Missä? Koko rannikkoalueella ja paikoin Etelä-Suomen rehevillä järvenlahdilla.
Muuta: Painavin Euroopassa elävä lintu: aikuinen koiras voi painaa yli 14 kg. Tanskan kansallislintu.

 

Viikko 12

24. TELKKÄ (knipa)

 

Telkkä. Kuva: Hannu Eskonen

Ulkonäkö: Koiras näyttää mustavalkoiselta. Sillä on korkea kulmikas sinivihreä pää ja poskella valkoinen laikku. Naaras on harmaa ja ruskeapäinen, siivellä valkoiset laikut.
Koko: Noin 45 cm, sinisorsaa pienempi.
Äänet: Soitimella karkeaa narinaa. Tyypillisempi ääni on koiraan siivistä kuuluva viuhuva ääni. Kuuntele.
Missä? Yleinen lähes koko maassa monenlaisilla vesillä, pienilläkin lammilla.
Muuta: Pesii pöntöissä tai luonnonkoloissa, jotka voivat olla jopa kilometrien päässä lähimmältä lammelta tai järveltä. Pesästälähdön jälkeen emo johdattaa poikaset veteen.

 

23. PULMUNEN (snösparv)

 

Pulmunen. Kuva: Pertti Rasp

Ulkonäkö: Koiras keväällä mustavalkoinen, naaraassa valkoista ja kellanruskeaa. Siivet lennossa laajalti valkoiset.
Koko: Noin 18 cm, kiurun kokoinen.
Äänet: . Lennossa pehmeä ”piy” ja nopea helisevä ”pililili”. Kuuntele.
Missä? Pesii vain Tunturi-Lapissa, mutta kevätmuutolla lumienlähdön aikaan suurinakin parvina peltoaukeilla muualla maassa. Syysmuutolla näkyy harvemmin.
Muuta: Pulmusen valkoinen väri on erinomainen suoja lumisessa rakkakivikossa. Puhtaanvalkoista pidetään myös viattomuuden värinä. Olet varmaan kuullut sanonnan ”puhdas kuin pulmunen”.

 

Viikko 11

22. TÖYHTÖHYYPPÄ (tofsvipa)

 

Töyhtöhyyppä. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Yleisväri mustavalkoinen, joskin selkä voi hohtaa vihreän tai violetin sävyissä. Päälaella muutaman höyhenen töyhtö, joka koiraalla on pitempi kuin naaraalla. Lento nykivää, siivet pyöreäpäiset.
Koko: noin 30 cm, naakan tai kyyhkyn kokoinen.
Äänet: Soitimella naukuvasti sointuva ”vii-uu-i viu viu”, siivistä kuuluu pumppaava humina. Kuuntele.
Missä? Melko yleinen pelloilla ja niityillä maan eteläpuoliskolla, pohjoisempana harvalukuinen.
Muuta: Kevään ensimmäisiä muuttolintuja. Voi kuitenkin muuttaa takaisin pakkasen tai lumisateen tieltä.

 

21. KIURU (sånglärka)

 

Kiuru. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Vaatimattoman harmaanruskea. Leveäsiipinen, lennossa siiven takareunalla näkyy kapea valkea juova.
Koko: Noin 18 cm, varpusta suurempi mutta kottaraista pienempi.
Äänet: Laulu riemukas pitkä livertely, joka yleensä esitetään lennossa. Kutsuääni ”drliu”. Kuuntele.
Missä? Yleinen pelloilla ja niityillä Etelä-Suomesta Lapin eteläosiin saakka.
Muuta: Kiuru on Keski-Pohjanmaan maakuntalintu.

 

Viikko 10

20. LEHTOPÖLLÖ (kattuggla)

Lehtopöllö. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Yleisväri harmaa tai punaruskea, hartioilla valkea täplärivi. Iso pää, sysimustat silmät.
Koko: Noin 40 cm, vähän varista pienempi.
Äänet: Yöllä kuuluva soidinääni aavemaisena värisevä ”huu hu-hu-hu-huuuu”, kutsuääni terävä ”ki-vitt”. Kuuntele.
Missä? Lounais-Suomessa yleisin pöllömme, Pirkanmaan pohjoispuolella harvinainen. Elää lehti- ja sekametsissä.
Muuta: Punaruskealla värimuodolla on vilkkaampi aineenvaihdunta. Tämä aiemmin harvinaisempi värimuoto on runsastunut talvien muututtua leudommiksi.

 

19. HELMIPÖLLÖ (pärluggla)

Helmipöllö. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Ruskeassa selkäpuolessa vaaleita helmimäisiä täpliä, vaalealla vatsapuolella harmaanruskeaa kuviointia. Iso pää, pistävän keltaiset silmät.
Koko: Noin 25 cm, vain räkätti- tai mustarastaan kokoinen.
Äänet: Yöllä kuuluvan puputussarjan rytmi voi vaihdella ”pupupupupu” tai ”pu-pu-pu-pu-pu”., kutsuääni kuiva tiuskiva ”tsji”. Kuuntele.
Missä? Monenlaisissa metsissä lähes koko maassa.
Muuta: Runsaus vaihtelee suuresti vuodesta toiseen myyrätilanteen mukaan.

 

Viikko 9

18. PALOKÄRKI (spillkråka)

Palokärki. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Hiilenmusta lukuun ottamatta päälaella olevaa punaista väriä; koiraalla koko päälaki punainen, naaraalla punaista vain päälaen takaosassa. Nokka ja silmä vaaleat.
Koko: Noin 45 cm, suurin tikkamme, suunnilleen variksen kokoinen.
Äänet: Valittava, melko nopea ”kui-kui-kui…” ja venyvä ”kryy”, rummutus kauas kuuluva konekiväärimäinen sarja. Kuuntele.
Missä? Ýleinen koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.
Muuta: Palokärki kovertaa tavallisesti joka vuosi uuden pesäkolon ja on siten tärkeä pesänikkari isommille kolopesijöille.

 

17. MUSTARASTAS (koltrast)

Mustarastas. Kuvat: Petri Vainio ja Pasi Parkkinen

Ulkonäkö: Koiraan höyhenpuku musta, nokka ja kapea silmärengas keltaiset, naaras pääosin lämpimänruskea. Melko pitkäpyrstöinen.
Koko: Noin 25 cm, räkättirastaan kokoinen.
Äänet: Laulaa erityisesti aamu- ja iltahämärissä. Rauhalliset huilumaiset säkeet päättyvät pehmeään liverrykseen. Kuuntele.
Missä? Yleinen Oulun korkeudelle saakka, pohjoisempana harvalukuinen.
Muuta: Mustarastas on Uudenmaan maakuntalintu, ja vuonna 2015 se valittiin Ruotsin kansallislinnuksi.

 

Viikko 8

16. HARMAALOKKI (gråtrut)

Harmaalokki. Kuva: Hannu Kekkonen

Ulkonäkö: Aikuisella linnulla harmaa selkä ja siivet ja siipien kärjissä mustaa, muuten valkoinen. Nokka tukeva ja keltainen, alanokassa punainen täplä. Jalat hailakanpunaiset tai keltaiset.
Koko: 55–60 cm, varista suurempi.
Äänet: Kuuluva kailotus ”kjau” ja nopeampi ”ga-ga-ga”. Kuuntele.
Missä? Yleinen lähes koko maassa merensaaristossa ja sisäjärvillä, Pohjois-Lapissa vain harvakseltaan.
Muuta: Harmaalokki pitää hallussaan Suomessa rengastettujen lintujen ikäennätystä. Kesäkuussa 1973 pesäpoikasena rengastettu lintu löytyi kuolleena lähes 33 vuotta myöhemmin huhtikuussa 2006.

 

15. TÖYHTÖTIAINEN (tofsmes)

Töyhtötiainen. Kuva: Petri Vainio

Ulkonäkö: Päälaella selvä mustavalkoraidallinen kartiomainen töyhtö. Selkä ruskea, vatsa likaisenvalkoinen, kurkku musta.
Koko: 11–12 cm, sinitiaisen kokoinen.
Äänet: Korkea, pirteä ”tsirririririt” tai ”siii siii tsirririririt”. Kuuntele.
Missä? Havumetsissä Etelä-Suomesta pohjoiseen Perämeren pohjukan korkeudelle.
Muuta: Töyhtötiainen on paikkalintu ja liikkuu vähemmän kuin muut tiaisemme. Se poikkeaa kuitenkin talvella lähellä metsää olevilla ruokintapaikoilla.

 

Viikko 7

14. SINISORSA (gräsand)

Sinisorsapari. Kuva: Pertti Rasp

Ulkonäkö: Koiraalla juhlapuvussa sinivihreä pää ja keltainen nokka, kapea valkoinen kauluri ja tummanruskea rinta. Naaras ruskeankirjava.
Koko: 50–60 cm, vähän varista suurempi.
Äänet: Ankkamainen rääpätys. Kuuntele.
Missä? Yleinen joka paikan sorsa koko maassa, talvella suurina parvina sorsien ruokintapaikoilla.
Muuta: Sinisorsa on kesyankan kantamuoto. Luonnossakin sinisorsilla näkee suhteellisen usein erilaisia värimuunnoksia.

 

13. FASAANI (fasan)

 

Fasaani, koiras, ja naaras. Kuvat: Micha Fager

Ulkonäkö: Koiraalla laaja punainen alue pään sivulla, muuten kuparinruskean kirjava. Naaras hailakanruskea, täplikäs. Molemmilla hyvin pitkä poikkiraitainen pyrstö.
Koko: Pyrstö mukaan lukien 70–90 cm (josta pyrstön osuus noin puolet).
Äänet: Koiraalla kaksitavuinen käheä kiekaisu, jota seuraa siipien pärrytys. Kuuntele.
Missä? Lounais-Suomessa, istutettuna muuallakin. Alueelliset ja vuosien väliset erot voivat olla suuria.
Muuta: Fasaani on aasialainen laji, joka tuotiin Suomeen vasta vuonna 1901.

 

Viikko 6

12. VIHERPEIPPO (grönfink)

Viherpeippo. Kuva: Petri Vainio

Ulkonäkö: Koiras yleisväriltään vihreä, naaras harmaanvihreä. Molemmilla on siipien etureunassa ja pyrstön reunoilla kirkkaankeltaista. Tukeva nokka.
Koko: Noin 15 cm, varpusen kokoinen.
Äänet: Laulu sointuva ”djydjydjy…”, jonka katkaisee välillä tyypillinen ryystäävä ”dsryyy”. Kuuntele.
Missä? Yleinen ja levinnyt jokseenkin koko maahan, suosii kulttuuriympäristöjä.
Muuta: Viherpeipon löytää usein ruusuistutuksissa syömässä ruusunkiulukoiden siemeniä.

 

11. KELTASIRKKU (gulsparv)

Keltasirkku. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Koiraalla runsaasti keltaista päässä ja vatsassa, naaras hailakamman kellanruskea. Pyrstön tyvellä laajemmin punaruskeaa väriä.
Koko: Noin 17 cm, vähän suurempi kuin talitiainen tai viherpeippo.
Äänet: Laulu yksinkertainen ”tsi-tsi-tsi-tsi-tsi-tsi-tsyyy”, kutsuääni kuiva ”tsip”. Kuuntele.
Missä? Yleinen lähes koko maassa (puuttuu Tunturi-Lapista) pellonreunoilla. Talvella liikkuu parvissa, erityisesti maaseudulla.
Muuta: Suosii ruokinnalla kauraa ja syö sitä mieluiten lyhteestä tai maasta.

 

Viikko 5

10. KESYKYYHKY (tamduva)

 

Kesykyyhky. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Tavallisesti harmaankirjava, mutta väritys vaihtelee valkoisesta hailakan rusehtavaan. Siiven alapinnat hyvin vaaleat.
Koko: 30–35 cm, naakan kokoinen, varista pienempi.
Äänet: Kujertava tai kurnuttava, pehmeä ”krjuu krjuu”. Kuuntele.
Missä? Yleinen kaupungeissa ja suurimmissa asutuskeskuksissa, erityisesti Etelä-Suomessa. Pohjoisin kanta Inarissa.
Muuta: Polveutuu kalliokyyhkystä. Pesii rakennuksissa lähes ympäri vuoden.

 

9. KOSKIKARA (strömstare)

 

Koskikara. Kuva: Pertti Rasp

Ulkonäkö: Pääosin tummanruskea, mutta kurkku ja rinta laajalti valkoinen. Palleromainen ja melko lyhytpyrstöinen. Niiailee hermostuneen tuntuisesti ja sukeltaa kokonaan veteen.
Koko: Noin 20 cm, suunnilleen kottaraisen tai tilhen kokoinen.
Äänet: Kutsuääni voimakas ”tsrit”, laulu kireää visertelyä. Kuuntele.
Missä? Suomessa – pääosin Lapissa – pesii vain muutama sata paria. Talvella lajin voi nähdä koko maassa.
Muuta: Talvehtii virtaavien jokien ja purojen äärellä. Suomessa talvehtivat linnut tulevat pääosin Pohjois-Norjasta.

 

Viikko 4

8. VARPUNEN (gråsparv)

Varpunen, koiras ja naaras. Kuvat: Micha fager

 

Ulkonäkö: Ruskean ja harmaan kirjava, tukeva. Vatsapuoli on harmaa ja selkä ruskeankirjava. Koiras on värikkäämpi: sillä on harmaa päälaki ja posket, silmän takana punaruskea alue sekä mustaa nokan ja silmän ympärillä sekä kurkussa (kesällä laajemmin kuin talvella). Nokka on tukeva.
Koko: Noin 15 cm, peipon ja viherpeipon kokoinen.
Äänet: Verkkainen silputus ”tsilp tsilp” tai ”tsrip tsrip”. Kuuntele.
Missä? Yleinen lähes koko maassa sekä kaupungeissa että maaseudulla. Kanta taantunut kuitenkin noin puoleen 30 vuodessa.
Muuta: Parvet viihtyvät erityisesti tiheissä orapihlaja-aidoissa.

 

7. PIKKUVARPUNEN (pilfink)

Pikkuvarpunen. Kuva: Petri Vainio

 

Ulkonäkö: Muistuttaa varpusta, mutta päälaki on suklaanruskea, ja valkealla poskella on musta täplä. Koiras ja naaras ovat samannäköiset.
Koko: Noin 14 cm, vähän varpusta pienempi.
Äänet: Samantyyppistä silputusta kuin varpusella, mutta välillä nenäsointisempaa säksätystä ja sointuvampaa kutsuääntä. Lennossa kuiva ”tsäk”. Kuuntele.
Missä? Lähes koko maassa, yleinen Oulu–Joensuu-linjan eteläpuolella. Runsastunut voimakkaasti.
Muuta: Pesii mielellään vaakamalliseen pönttöön. Sellaisen voi helposti rakentaa itse.

 

Viikko 3

6. KÄPYTIKKA (större hackspett)

 

Käpytikka, naaras. Kuva: Petri Vainio

Ulkonäkö: Yleisväriltään mustavalkoinen, hartioilla on laaja valkoinen laikku. Alapuoli valkea, mutta pyrstön tyvellä laajalti kirkkaanpunainen alue. Koiraalla on lisäksi punainen laikku niskassa. Nokka pitkä ja voimakas.
Koko: Noin 25 cm, suunnilleen musta- tai räkättirastaan kokoinen.
Äänet: Kutsu- ja varoitusääni kuuluva ”gyk”. Lyhyt ja nopea rummutus kuuluu kauas. Kuuntele.
Missä? Yleinen koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.
Muuta: Yleisin tikkamme, tavallinen talviruokintapaikoilla.

 

5. HARMAAPÄÄTIKKA (gråspett)

 

Harmaapäätikka, naaras. Kuva: Jyrki Mäkelä

Ulkonäkö: Vihreä selkä, harmaa pää ja vihreänharmaa vatsapuoli. Millään muulla Suomessa pesivällä tikalla ei ole vihreää väriä. Koiraalla on pieni punainen otsalaikku, naaraan (kuvassa) päälaki on kokonaan harmaa. Nokan tyvellä on musta viiksijuova.
Koko: Noin 30 cm, selvästi suurempi kuin käpytikka.
Äänet: Soidinhuuto muodostuu muutaman laskevan vihellyksen sarjasta, jota on helppo matkia viheltäen. Kuuntele.
Missä? Vankin kanta Lounais-Suomen lehtimetsissä, mutta leviää pohjoiseen, satunnaisesti Lapissa saakka.
Muuta: Harmaapäätikka on kesällä melko arka, mutta tulee talvella hanakasti rasvaruokinnalle.

 

Viikko 2

4. VARIS (kråka)

 

Varis. Kuva: Petri Vainio

Ulkonäkö: Pää, kurkku rintaa myöten sekä siivet ja pyrstö mustat, muuten harmaa. Nokka jykevä.
Koko: Noin 45–50 cm (suurimpia varpuslintujamme), selvästi suurempi kuin naakka tai kesykyyhky.
Äänet: Venähtävä raakkuva, käheä ”kraa kraa”. Kuuntele.
Missä? Yleinen koko maassa monenlaisissa ympäristöissä.
Muuta: Suuri osa variksista muuttaa talveksi pois Suomesta, vaikka laji on talvellakin yleinen.

 

3. HARAKKA (skata)

 

Harakka. Kuva: Micha Fager

Ulkonäkö: Mustavalkoinen, hyvin pitkäpyrstöinen. Höyhenpuvun musta väri voi kiiltää sinisen ja vihreän eri sävyissä.
Koko: 40–50 cm, mistä pyrstön osuus on noin puolet.
Äänet: Tavallisin ääni käheä naurahtava sarja. Kuuntele.
Missä? Koko maassa, pohjoisimmassa Suomessa harvinaisempi.
Muuta: Pysyttelee pienellä alueella ympäri vuoden. Suurin osa harakoista elää koko ikänsä alle 10 kilometrin sisällä synnyinpaikastaan.

 

Viikko 1

2. TALITIAINEN (talgoxe)

Talitiainen. Kuva: Pertti Rasp

 

Ulkonäkö: Keltainen vatsa, jossa musta pystyjuova (koiraalla leveämpi kuin naaraalla), musta päälaki, valkeat posket ja vihertävä selkä, siivellä valkea juova.
Koko: 14–16 cm, sinitiaista suurempi, vähän varpusta pienempi.
Äänet: Tavallisin laulutyyppi “ti-tyy ti-tyy” tai yhä harvemmin kuuluva “titi-tyy”. Kuuntele.
Missä? Yleinen koko maassa (Lapissa laikuttaisesti) pihoilla, puistoissa ja metsissä.
Muuta: Talviruokintapaikkojen runsain laji.

 

1. SINITIAINEN (blåmes)

Sinitiainen. Kuva: Petri Vainio

Ulkonäkö: Keltainen vatsa, sininen päälaki, niska, siivet (siivellä valkea juova) ja pyrstö. Valkeat posket ja vihertävä selkä. Tumma kurkkulappu ja silmän yli ulottuva juova.
Koko: 11–12 cm, talitiaista pienempi.
Äänet: Kevätlaulu korkea heleä “tii-tii-tililililili”, kutsuäänenä muun muassa “tsäsäsäsä”. Kuuntele.
Missä? Pohjoisessa Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuuseen saakka yleinen pihoilla sekä lehti- ja sekametsissä. Viihtyy syksyisin myös ruovikoissa.
Muuta: Koiras on hieman kirkkaamman värinen kuin naaras. Satakunnan maakuntalintu.