EtusivuSuojelu ja tutkimusLajien suojeluMerimetso - faktaa ja fiktiotaTulokaslajit ja vieraslajit

Merimetson metsästystä ei pidä aloittaa

Merimetso. Kuva: Micha Fager

Merimetson runsastuminen Suomessa on johtanut vaatimuksiin lajin metsästämisen sallimiseksi. Vastaavia vaatimuksia on noussut säännöllisesti esiin myös muissa Euroopan maissa. Merimetso ei kuulu EU:n lintudirektiivin metsästettävien lajien luetteloon. Koska Suomi ei voi tehdä EU-lainsäädännön vastaisia päätöksiä ja sallia merimetson metsästystä, Suomi on päättänyt ajaa EU:ssa lajin siirtämistä metsästettävien lajien joukkoon. Päätöksen taustalla ovat pelot merimetson ja kalastolle aiheuttamista vahingoista.

Merimetso on runsas ja paljon poikasia tuottava laji, joten sen kanta todennäköisesti kestäisi kohtuullista metsästystä. Perusteet metsästyksen aloittamiseksi ovat kuitenkin väärät. Merimetso on luontainen osa Itämeren ekosysteemiä, eikä sen ole tutkimuksissa todettu aiheuttavan merkittäviä haittoja Itämeren, järvien tai jokien luonnolle tai kalastolle. Merimetson metsästyksen sallimisella ei siis olisi juurikaan vaikutuksia kalastukseen saati kalastoon.

 

Muita toimia kalaston parantamiseksi tarvitaan

Merimetson vainoamisen sijaan Suomen on toimittava kansallisesti ja edistää EU:ssa aivan muita asioita kalaston ja kalatalouden tilanteen parantamiseksi. Meriekosysteemin ja monien kalakantojen tila on heikko.

HELCOMin State of the Baltic Sea 2023 -raportti mainitsee kemikalisoitumisen, rehevöitymisen, ihmistoiminnan aiheuttamat äänet, kalastuksen ja fysikaaliset häiriöt tärkeimpinä meriekosysteemiin kohdistuvina paineina. Samansisältöisiä johtopäätöksiä esitetään myös ICESin Baltic Sea Overview 2024 -raportissa, jossa valikoivan kalastuksen todetaan olevan merkittävin paine, jota seuraavat ravinteiden ja orgaanisen aineen kuormitus sekä haitalliset yhdisteet. ICESin Baltic Sea Ecoregion Fisheries Overview 2024 toteaa vastaavasti, että ympäristöstressitekijät kuten lämpeneminen, rehevöityminen, happikadot, elinympäristöjen häviäminen ja sinileväkukinnot vaikuttavat merkittävästi kalakantojen tilaan.

 

Päätösten on perustuttava tieteeseen

Merimetso on todennäköisesti viime vuosikymmeninä Suomessa eniten valtion rahoittamana tutkittu lintulaji, ja lajin vaikutuksia on tutkittu runsaasti myös muualla Euroopassa. Vaikka useiden tutkimusten tavoitteena on ollut merimetson merkittävien kalasto- tai kalastusvaikutusten osoittaminen, ei näyttöä merkittävistä laajamittaisista vaikutuksista ole. Hyvin huomattavasta tutkimustiedon määrästä huolimatta merimetsoon liitetään edelleen oletuksiin ja mielipiteisiin – ei tieteellisiin todisteisiin – perustuvia väitteitä. Päätöksentekoa ei saa perustaa mielipiteisiin.

Merimetsoilla voi olla paikallisia vaikutuksia kalastukselle suurten kolonioiden läheisyydessä. Merkittävimmät vahingot on todettu sellaisissa avorysissä, joihin merimetsot pääsevät sisään. Merimetson ja kalastuksen välisten konfliktien lieventämiseksi tarvitaan paikallisia ratkaisuja, joissa keskitytään vahinkojen vähentämiskeinoihin. Paikallisia vahinkojen hallintaan voidaan myöntää myös luonnonsuojelulain mukaisia poikkeuslupia.

Merimetson metsästyksen salliminen on huono ajatus muun muassa, koska

  • metsästyksen salliminen ei ratkaise paikallisia konflikteja.
  • on hyvin epätodennäköistä, että lajin metsästyksen salliminen vaikuttaisi kantaan edes paikallisesti. Merkittävä osa Suomen pesimäkannasta muuttaa pois pesimäpaikoilta ennen sorsastuskauden alkua.
  • merimetsot ovat arkoja ja vaikeita metsästää.  Oppivaisina lintuina metsästyksen aloittaminen lisää merimetsojen ihmisarkutta, minkä vuoksi metsästys vaikeutuu entisestään.

 

Lisätietoja: