Havaintojen kirjaaminen

Jokainen lintuhavainto on arvokas ja lisää tietämystä linnuista – omaa ja yhteistä. Tietomme lintukannoista ja niiden muutoksista perustuvat pitkälti juuri harrastajien tekemiin yksittäisiin lintuhavaintoihin. Lintujen suojelu nojaa puolestaan tietoon.

Mitä kirjataan?

Havainnosta kirjataan päivämäärä, paikka, keitä mukana oli sekä tietenkin lintulaji ja havaittujen yksilöiden määrä. Monet harrastajat käyttävät linnuista lyhenteitä, jossa tieteellisestä nimestä otetaan suku- ja lajinimestä kolme ensimmäistä kirjainta, (esimerkiksi peippo Fringilla coelebs on Fri coe). Saa linnut kirjata suomeksikin, jos se tuntuu luontevammalta.

Läheskään aina lintua ei pysty tunnistamaan lajilleen. Tällöin havainnon voi kirjata lajiparina tai suvulleen määritettynä. Esimerkiksi määrittämättömän lokin voit ilmoittaa nimikkeellä lokkilaji tai näkemäsi tiiran nimikkeellä kala-/lapintiira. Näitäkin laajempia nimikkeitä käytetään. On aivan oikein ilmoittaa havainto esimerkiksi vesilinnusta, jos tarkempi tunnistaminen ei ole ollut mahdollista.

Muita tärkeitä linnuista kirjattavia tietoja ovat muun muassa sukupuoli, ikä, puku, onko lintu paikallinen vai muuttava, muuttosuunta ja havainnon kellonaika. Kaikille näille on omat vakiintuneet merkintänsä.

  • Suositus kenttähavaintojen merkitsemiseksi (pdf)
  • Yleisimpiä lyhenteitä:
    • k = koiras
    • n = naaras
    • a = parvi (a32 = 32 linnun parvi; 32a = 32 parvea)
    • p = paikallinen (ei-muuttava)
    • m = muuttava
    • Ä = laulava tai soidintava
    • ä = muuten ääntelevä
    • ad = vanha, aikuinen
    • juv = nuori
    • pull = poikanen

Havaintovihko eli havis

Ihmismuisti on hatara, joten lintuhavainnoista on syytä tehdä välittömästi muistiinpanot tavalla tai toisella.

Havaintovihko on toimintavarma säässä kuin säässä. Jos varsinaisten lintuhavaintojen sekaan kirjaa retken tunnelmia, voi vanhojen havisten selailu kiikkustuolissa tarjota todella kultaisia hetkiä. Havaintovihkoon on kätevä tehdä myös muistiinpanot ja piirrokset, jos kohtaa harvinaisen tai itselle uuden linnun.

Perinteiseksi havikseksi paras on hyvin sidottu ja tukevakantinen vihko. Taskuun mahtuva vihko on aina käden ulottuvilla. Käytä kynää, jonkä jälki ei liukene vihon kostuessa. Puolikova lyijykynä (HB) ei ole säänarka. Havaintovihon sisäkanteen on syytä merkitä omat yhteystiedot siltä varalta, että vihko katoaa.

BirdLife Suomella on oma havaintovihko, jonka sisäkansiin on merkitty keskeisiä ohjeita havaintojen kirjaamisesta.

Havainnot voi tallentaa maastossa myös suoraan Tiira-lintutietopalveluun älypuhelimella, tabletilla tai kannettavalla tietokoneella. Sovellukset ovat suureksi avuksi myös tarkan paikan määrittämisessä silloin, kun liikkuu tuttujen retkipaikkojen ulkopuolella.

Tiira-lintutietopalvelu

Käytännössä kaikki lintuharrastajat ilmoittavat lintuhavaintonsa Tiira-lintutietopalveluun (www.tiira.fi). Vuodessa sinne kertyy noin miljoona havaintoa!

Tiirassa havaintosi pysyvät tallessa ja järjestyksessä ja ovat myös muiden lintuharrastajien, lintuyhdistysten ja tutkijoiden käytettävissä. Tiirasta voi etsiä lintuhavaintoja erilaisilla hakukriteereillä, kuten lajin, alueen, ajankohdan tai yksilömäärän perusteella. Tiiran avulla voi seurata helposti lintutilannetta, esimerkiksi muuttolintujen saapumista Suomeen tai omalle kotiseudulle keväisin. Omat havainnot löytyvät järjestelmästä helposti, ja niitä voi myös jälkeenpäin muokata.

Tiiraa varten on kehitetty myös älypuhelinsovelluksia, joiden avulla havainnot pystyy jo maastossa tallentamaan suoraan järjestelmään.

Jos näet harvinaisen linnun

Harvinaisia lintuja nähdään Suomessa päivittäin, mutta yksittäisen harrastajan kohdalle niitä osuu vain harvoin. Usein oudolta vaikuttava lintu on ihan tavallinen, kenties vain erikoisessa puvussa.

Harvinaisen linnun löytäminen on aina sykähdyttävä kokemus lintuharrastajalle. Harvinaisuushavaintojen luotettavuuden varmistamiseksi BirdLife Suomen alaisuudessa toimii rariteettikomitea (RK). Se tarkistaa valtakunnalliset harvinaisuushavainnot. Lisäksi paikallisilla lintuyhdistyksillä on omat aluerariteettikomiteansa (ARK).

Havainto on dokumentoitava mahdollisimman hyvin, jotta määrityksen voi varmistaa. Lintua kannattaa tarkkailla huolellisesti ja jos mahdollista kuvata, mutta lintua häiritsemättä saati säikyttämättä tiehensä. Hyvät maastomuistiinpanot piirustuksineen – taiteellisuudella ei niin väliä – ovat tärkeät, jos kuvaa tai äänitettä ei linnusta saa.

Jos olet epävarma määrityksen suhteen, havainto kannattaa saman tien ilmoittaa saman seudun kokeneemmalle harrastajalle, joka voi vielä varmentaa havainnon ja auttaa dokumentoinnissa. Ilmoita havainto mahdollisimman tuoreeltaan myös Tiira-lintutietopalveluun.