Merimetso - faktaa ja fiktiota

Merimetsolla on Suomessa niukasti puolustajia. Lajin ympärillä on jatkuva konflikti. Se on Suomen poliittisin lintulaji ja päätynyt jopa hallitusohjelmiin. Yhteiskunnallista tärkeyttä kuvannee myös se, että merimetso on yksi Suomen tarkimmin seurattuja pesimälintuja ja todennäköisesti myös 2000-luvulla eniten valtion rahoituksella tutkittu lintulaji. Merimetsojen ampumista, pesien tuhoamista ja populaation pienentämistä on vaadittu lähes siitä saakka, kun laji palasi Suomen pesimälinnustoon. Vaatimukset eivät perustu tutkittuun tietoon, vaan mielipiteisiin ja perättömiin väitteisiin. Väitteet ovat jatkuvan toistamisen ja vaatimusten vuoksi muuttuneet monien mielessä tosiasioiksi. Laji on kuitenkin mainettaan parempi.

 

Merimetso Suomessa

Merimetso palasi yli sadan vuoden tauon jälkeen Suomen pesimälinnustoon vuonna 1996. Aluksi kanta kasvoi hyvin voimakkasti. Nykyinen suurin piirtein samalla tasolla vuodesta toiseen pysynyt pesimäkantamme on reilu 30 000 paria.

Merimetsot pesivät saaristossa yleensä satojen ja jopa muutamien tuhansien parien yhdyskunnissa. Yhdyskunnat sijaitsevat yleensä pienillä saarilla ja luodoilla. Kolonioiden pesimäpaikat muuttuvat lintujen ulosteesta valkoisiksi. Suurin ihmisiin kohdistuva vaikutus on ulosteen haju, joka voi olla ajoittain häiritsevää yhdyskuntien läheisyydessä.

Merimetsoparvi. Kuva: Teemu Lehtiniemi

 

Kalansyöjä

Merimetso syö kalaa. Yleisesti väitetään, että merimetso aiheuttaisi muutoksia kalastoon, uhkaisi kalakantoja ja aiheuttaisi sitä kautta huomattavia ongelmia ahvenen ja kuhan kalastukselle. Tämä ei pidä paikkaansa. Merimetso syö valtaosin pienikokoisia kaloja. Muuten se on valikoimaton saalistaja, jonka ravinnoksi päätyy kalalajeja samassa suhteessa kun niitä on tarjolla.

Suuri osa merialueiden kaloista on taloudellisesti vähäarvioisia rehevöitymisen vuoksi runsastuneita lajeja – esimerkiksi särkiä ja muita lajeja, jotka eivät kiinnosta kalastajia. Lisäksi valtaosa kaloista on aina nuoria pienikokoisia yksilöitä, jotka eivät kiinnosta kalastajia, ja joiden kuolleisuus on muun muassa petokalojen  saalistuksen vuoksi hyvin suurta. Jos merimetson ravinto koostuu jollakin alueella valtaosin ahvenesta, se kertoo siitä, että alueella on runsaasti pienikokoista ahventa. Vain pieni osa niistä kasvaisi isoksi, vaikka merimetsoa ei olisi alueella lainkaan.

Merimetson kalastovaikutuksia on Suomessa tutkittu enemmän kuin minkään muun lintulajin. Tutkimuksissa merimetson kalastovaikutukset on arvioitu mitättömiksi ja merimetson aiheuttaman kalansyönnin olevan suurelta osin muiden kuolleisuustekijöiden kautta kompensoituvaa. Luonnontieteellisen keskusmuseon, Luonnonvarakeskuksen, Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksessa (The role of cormorants, fishing effort and temperature on the catches per unit effort of fisheries in Finnish coastal areas), ei löydetty yhteyttä ammattikalastajien ahven- ja kuhasaaliiden vaihtelun ja merimetsojen runsauden välillä. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen (Cormorant predation mortality of perch (Perca fluviatilis) in coastal and archipelago areas, northern Baltic Sea) mukaan merimetson vaikutus Suomen rannikon ahvenkantoihin on pieni. Kalastajien ei siis tarvitse olla huolissaan merimetson vaikutuksesta kalastoon. Suomessa on julkaistu myös tutkimuksia, joiden perusteella merimetsolla olisi suuria  vaikutuksia kalastettavaan kantaan, mutta näissä tutkimuksissa ei ole yleensä huomioitu muita  kaloihin vaikuttavia luonnollisia prosessja, kuten kilpailua ja luontaista kuolleisuutta.

Merimetso aiheuttaa jonkin verran haittoja kalastukselle. Linnut saattavat sukeltaa verkkojen lävitse tekemällä niihin lisäreikiä tai jäädä verkkoon kiinni ja menehtyä. Lisäksi merimetsot saattavat nokkia verkoissa olevia kaloja. Tutkimusten mukaan nokittujen kalojen osuus on hyvin pieni (nokkimisjälkiä on selvästi alle prosentissa kaloista). Suurehkoja kertatappioita voi tulla, mikäli merimetso menee suojaamattomaan avorysään. Menetelmiä merimetson rysään menon estämiseksi tulee kehittää. Tutkimustietoa merimetson aiheuttamista kalatalousvahingoista löytyy luonnonvarakeskuksen raportista Merimetson ja harmaahaikaran suorat kalatalousvahingot : määrän ja laadun arviointi Suomen merialueilla. Merimetson vaikutukset kalastukselle ovat lähtökohtaisesti vähäisiä ja paikallisia – joidenkin suurten kolonioiden välittömään läheisyyteen keskittyviä.

Merimetsojen syyttelyn ja vainoamisen sijaan Suomessa pitää keskittyä ratkaisemaan merkittäviä Suomen kalastoa ja kalastusta uhkaavia ongelmia, kuten vesien rehevöitymistä, kemikalisoitumista, ilmaston lämpenemistä, kutupaikkojen vähenemistä ihmistoiminnan vuoksi, ylikalastusta ja vieraslajien leviämistä.

Merimetsokoloniat näkyvät maisemassa. Kuva: Teemu Lehtiniemi

 

Merimetson vaikutus kasvillisuuteen ja linnustoon

Merimetson pesimäkolonioissa sijaitsevat puut kuolevat ulostevaikutuksen vuoksi. Reilun 20 vuoden  (1996–2018) aikana, kun laji runsastui ja levisi uusille paikoille merimetsojen vuoksi, kuoli noin 14 hehtaarin alalta metsää. Se on hyvin vähän – moni kerralla tehtävä avohakkuu on paljon suurempi. Vaikka pesimäpaikkojen kasvillisuus kuolee ulosteen vaikutuksesta, kasvit palautuvat hyvin pian pesimäkolonian autioitumisen jälkeen.

Merimetson vaikutus muuhun saaristolinnustoon on yleisesti positiivinen. Monet linnut hakeutuvat pesimään merimetsokolonioiden suojaan. Lisäksi puiden kuoleminen ja avoimuuden lisääntyminen on hyödyksi saariston pesimälinnuille.

Merimetsokoloniat ovat myös tärkeä osa merikotkien ruokavaliota. Merikotkat saalistavat usein merimetsokolonioista. Merikotkasta on tullut monilla paikoilla luontainen merimetson kannankasvua rajoittanut tekijä. Aihetta on käsitelty esimerkiksi artikkelissa Merikotka vaikuttaa merimetsoyhdyskuntiin monin tavoin.

 

Merimetson on lailla suojeltu

Merimetso on luonnonsuojelulailla rauhoitettu, ja sen pesinnän häiritseminen on luonnonsuojelurikos. Suomessa on todettu useita merimetsokolonioiden tuhoamisia. Lajin vainosta kärsivät myös monet muut saaristolinnut. Lintujen herkimpään pesimäaikaan luodolle häiritsemään tai pesiä tuhoamaan nouseva ihminen aiheuttaa monien sorsalajien, tiirojen ja kahlaajien pesintöjen epäonnistumisen.

Koloniaan kohdistuva vaino saa linnut vaihtamaan pesimäpaikkaa, jolloin haitat siirtyvät uuteen paikkaan. Esimerkiksi Hangossa merimetsot pesivät pienehköllä mitättömällä puuttomalla luodolla. Merimetsoa alettiin vainota luodolla, minkä vuoksi merimetsot siirtyivät pesimään läheisen suurehkon metsäisen saaren puihin lähemmäksi kesämökkejä.

 

Poikkeusluvat merkittävien haittojen estämiseksi

Mikäli merimetsot aiheuttavat merkittävää haittaa esimerkiksi kalastukselle tietyn kolonian läheisyydessä, voi ELY-keskukselta saada poikkeusluvan lintujen karkottamiseksi tai jopa tappamiseksi. Vahinkojen on tällaisissa tilanteissa oltava merkittäviä, eikä niiden syntymistä voida muilla keinoin kuin merimetsoihin vaikuttamalla estää.