Pikkutikan etsimisohjeet

Pikkutikkanaaras. Kuva: Pertti Rasp.

BirdLife pyrkii selvittämään pikkutikan nykykannan. Selvitystyössä tarvitaan kaikkia harrastajia avuksi.

Mistä pikkutikan löytää?

Pikkutikkoja löytää paljon lahopuuta sisältävistä lehtimetsistä ja lehtipuupöheiköistä. Niitä taas löytyy eniten asutuskeskusten liepeiltä sekä järvien, jokien ja meren rannoilta. Monien lintujärvien suojellut rantametsät ovat hyviä pikkutikkapaikkoja. Lapissa pikkutikka asuu myös tunturikoivikoissa.

Tehokkain tapa etsiä pikkutikkoja on kävellä rauhallisesti kevätaamuna korvat höröllä. BirdLife ei suosittele ääniatrapin käyttöä pikkutikkojen satunnaisetsinnässä. Inventoijilla on myös vaihtelevia kokemuksia siitä, vastaako pikkutikka atrappin vai ei.

Milloin ja mihin aikaan pikkutikan löytää?

Pikkutikka on suuren osan vuodesta varsin huomaamaton. Keväällä se rummuttaa ja kiikittää kuuluvasti, joten lajia kannattaa etsiä juuri silloin. Huhtikuu on aktiivisin rummutus- ja kiikityskuukausi koko maassa, mutta jo maaliskuussa rummuttelu ja kiikittely ovat hyvässä vauhdissa Etelä- ja Keski-Suomessa. Ääntely jatkuu aktiivisena vielä toukokuussa ja hiipuu kesän saavuttua. Kiikittelyä voi kuulla läpi kesän ja vielä syksylläkin. Poikaspesien aika on kesäkuussa, mutta poikaset kerjäävät pesäkolossa paljon hiljaisemmin kuin esimerkiksi käpytikan poikaset, joten pesien löytäminen on vaikeaa.

Pikkutikat voivat olla äänessä milloin tahansa valoisaan aikaan, mutta aamuhetki pian päivän valkenemisen jälkeen (noin klo 6–8) on paras. Parhaiten tikat ovat äänessä tyyninä ja sateettomina aamuina. Lämpötilalla ei ole muuten väliä, kunhan pakkasta on enintään –5 °C.

Kiikityksen ja rummutuksen tunnistaminen

Pikkutikan ja käenpiian kiikitys on hieman samankaltainen. Kiikityksen pituus vaihtelee, mutta pikkutikan kiikitys on yleensä lyhyempi kuin käenpiian ja käenpiian kiikityksessä on valittava sävy.

Pikkutikan rummutus on ompelukonemainen tikitys, joka pysyy voimakkuudeltaan tasaisena alusta loppuun. Rummutussarjojen väli on usein hyvin lyhyt. Molemmat sukupuolet rummuttavat.

Aamun ”nimenhuuto”

Jos arvelet, että jollakin alueella voisi asua useita pikkutikkoja, kannattaa hyödyntää kevätaamun ”nimenhuutoa”. Pikkutikoilla on tapana rummuttaa aamulla lyhyesti samaan aikaan. Tällöin yksi pikkutikoista saattaa rummuttaa monta minuuttia, kun taas toiset vain yhden tai kaksi rummutusta ikään kuin ilmoittaen olevansa paikalla.

Kävellessä tällainen ”nimenhuuto” menee helposti huomaamatta ohi, ja kun pysähtyy kuuntelemaan, se ei enää toistukaan. Jos sen sijaan seisoo aloillaan hyvällä kuuntelupaikalla odotellen aamun ”nimenhuutoa”, pääsee helposti laskemaan lähimetsien pikkutikat – tai ainakin niiden vähimmäismäärän. ”Nimenhuuto” koittaa yleensä vähän sen jälkeen, kun aamu on kunnolla valjennut. ”Nimenhuudon” odottelu sujuu mukavimmin lämpimästi pukeutuneena ja hiljaa eväitä syöden.

Havainnot Tiiraan

Merkitsethän kaikki havaintosi Tiira-lintutietopalveluun niin, että merkitset myös linnun paikan ja kellonajan. Jos olet kuullut tai nähnyt useamman yksilön, kerrothan lisätiedoissa, mitä havaitsit ja missä paikassa. Mahdollisimman tarkat tiedot auttavat reviirien erottelussa.

Pikkutikkahankkeen valtakunnallisena koordinaattorina toimii Raimo Seppälä (raimo.seppala(at)nic.fi, puh. 050 560 4861). Paikallisyhdistysten pikkutikkavastaavien tiedot löytyvät yhdistysten kotisivuilta.