Pikkutylli on vuoden lintu 2017

Pikkutylli. Kuva: Micha Fager.

Pikkutyllin alkuperäistä elinympäristöä ovat järvien, jokien ja saariston niukkakasvuiset hiekka- ja soraikkorannat. Nykyään valtaosa Suomen pikkutylleistä pesii kuitenkin ihmisen aikaansaamissa ympäristöissä. Pikkutyllin voi tavata pesivänä kaikkialla Suomessa tunturialueita lukuun ottamatta, mutta Lapissa laji on hyvin harvinainen.

Pikkutyllin pesimäpaikoille tunnusomaista on niukkakasvuisuus. Paljasta hiekkaa, soraa tai kivikkoa pitää paikalta löytyä. Veden läheisyys on eduksi, mutta useimmista muista kahlaajista poiketen pikkutylli viihtyy pääasiassa kuivalla maalla.

Onko pikkutylli vähentynyt?

Suomen pikkutyllikannan suuruudeksi on arvioitu 4000–6000 paria. Pikkutylli on aikanaan hyötynyt selvästi ihmistoiminnasta, mutta viime aikoina pikkutyllin lajin epäillään taantuneen. Esimerkiksi tuoreimmassa lintuatlaksessa pikkutyllihavaintoja tehtiin selvästi edellisiä atlaksia vähemmän. Todennäköisin taantuman syy on sopivien pesimäympäristöjen väheneminen esimerkiksi sorakuoppien maisemoinnin ja avoimien alueiden umpeenkasvun myötä.

Pikkutyllin tila tunnetaan huonosti, koska esimerkiksi linjalaskennoissa laji tulee harvoin vastaan ja pikkutyllin pesimäympäristöt eivät ole lintuharrastajien suosimia retkeilyalueita. Pikkutyllikannan seurantaa vaikeuttaa myös pesimäpaikkojen vaihtuvuus: vanhat pesimäpaikat muuttuvat ajan myötä lajille kelvottomaksi ja uusia, yhtä lailla tilapäisiä ympäristöjä syntyy koko ajan.

Pikkutyllejä etsimään

Pikkutyllin löytääkseen on suunnattava uudenlaisille retkikohteille: varmimmin lajin tapaa sorakuopilta, joutomailta, teollisuus- ja varastoalueilta, turvetuotantoalueilta ja rakennustyömailta. Helpoiten mahdolliset pikkutyllipaikat löytää karttaa tutkimalla ja Tiiraan edellisinä vuosina ilmoitettuja havaintoja selailemalla. Laji on varsin paikkauskollinen, ja linnut palaavat samoille pesimäpaikoille vuodesta toiseen, mikäli elinympäristö säilyy sopivana.

Parasta aikaa pikkutyllin löytämiseksi on toukokuu, jolloin linnut soidintavat reviireillään. Kesä-heinäkuun vaihteessa maastopoikasiaan varoittelevat emot huomaa myös helposti. Ehkä varmimmin lajin havaitsee kuuntelemalla varhain aamulla tai illalla, jolloin linnut ovat aktiivisimmillaan.

Pikkutylliretkillä voi tavata myös muita mielenkiintoisia lajeja: sorakuopilla kangaskiuruja ja kehrääjiä, joutomailla hemppoja ja kivitaskuja, teollisuusalueilla kivitaskujen lisäksi mahdollisesti jopa mustaleppälintuja.

Ilmoita havaintosi!

Kaikki pikkutyllihavainnot ilmoitetaan Tiiraan. Tärkeää on merkitä tiedot pesintään viittaavasta käyttäytymisestä kuten soidintavista tai varoittelevista linnuista (linnun tila Ä tai var). Elinympäristön voi kuvata tarkemmin havainnon lisätiedoissa. Jos huolellisella havainnoinnilla ei havaitse pikkutylliä lajille sopivalla paikalla, kannattaa ilmoittaa myös tämä kirjaamalla lintujen lukumääräksi 0.

Pikkutyllikartoituksia koordinoivat BirdLifen alueyhdistykset. Tietoa kevään ja kesän laskennoista voit löytää esimerkiksi yhdistyksesi www-sivuilta.

Miten tunnistan pikkutyllin?

Pikkutylli on noin kottaraisen kokoinen, selkäpuolelta tasaisen hiekanvärinen, melko lyhytjalkainen kahlaaja. Pään kuviot ovat räikeän mustavalkoiset ja rinnan yli kulkee musta vyö.

Lähisukulaisesta tyllistä pikkutyllin erottaa helpoiten räikeän keltaisen silmärenkaan ja yksivärisen, mustan nokan perusteella. Lennossa siivet ovat yksiväriset, kun tyllillä erottuu selvä valkoinen siipijuova. Myös ääni on hyvä tuntomerkki: terävä ”piy” jota pikkutylli toistaa varsinkin varoitellessaan hyvin aktiivisesti.