Kesähakkuissa tuhoutuu pesiä

Kesäaikaiset hakkuut ja niissä tuhoutuvat lintujen pesinnät ovat jokakesäinen uutisaihe. Hakkuun välitön vaikutus tutun metsän peipon, laulurastaan, pyyn ja monen muun lajin pesintään huolestuttaa suomalaisia. Monille on yllätys, että metsää saa hakata lintujen pesimäaikana.

BirdLifen tavoitteena on pesimäaikaisten hakkuiden loppuminen. Hakkuut voidaan ajoittaa pesimäkauden ulkopuolelle.

Vuonna 1999 julkaistun tutkimuksen mukaan vuosien 1988–1997 kesäaikaisissa avohakkuissa tuhoutui keskimäärin 35 000 lintujen pesintää vuodessa. Nykypäivänä kokonaismäärä lienee suurempi kesäaikaisten hakkuiden lisääntymisen takia. Muissa kesäaikaisissa metsätaloustoimissa, kuten harvennuksissa, tuhoutuvien pesintöjen lukumäärää ei ole selvitetty.

Valtaosa metsätaloustoimissa tuhoutuvista pesinnöistä on runsaiden metsälintulajien pesiä, jolloin hakkuiden vaikutus pesimäkantaan on pieni. Mikäli metsätaloustoimissa tuhoutuu uhanalaisten ja harvalukuisten lajien, kuten petolintujen pesintöjä, voi hakkuulla olla myös populaatiotason vaikutuksia.

Vaikka kesähakkuissa tuhoutuukin valtaosin yleisten lajien pesintöjä, eivät ne ole merkityksettömiä. Pesien tuhoutuminen, poikasten kuoleminen ja emojen hätä on eläinsuojelullinen ongelma. Ihmistoiminnassa on minimoitava luontohaitat ja eläinten kärsimys. Metsätaloudessa pesävahingot voi minimoida ajoittamalla hakkuut lintujen pesimäkauden ulkopuolelle. Lintujen pesinnät ajoittuvat valtaosin huhti–heinäkuulle, ja pääpesimäkuukaudet ovat toukokuu ja kesäkuu.

 

Asia on ollut pitkään esillä

1990-luvun lopulla lintujen pesimäaikaiset hakkuut ja hakkuissa tuhoutuvat pesät nousivat laajasti yhteiskunnalliseen keskusteluun. BirdLife ja muut luonnonsuojelujärjestöt toteuttivat tällöin myös kesähakkuukampanjan, jossa vaadittiin lintujen pesinnän aikaisten hakkuiden rajoittamista.

Maa- ja metsätalousministeriö nimitti vuonna 1999 kesähakkuutyöryhmän pohtimaan asiaa. Kaikki työryhmän varsinaiset jäsenet olivat metsätalousasiantuntijoita lukuun ottamatta ympäristöministeriön nimittämää uhanalaisten lajien asiantuntijaa. Työryhmän raportti julkaistiin alkuvuodesta 2000.

Raportin tulokset voidaan tiivistää siten, ettei kesäaikaisista hakkuista luopumista pidetty taloudellisesti toteuttamiskelpoisena, vaikka niiden merkittävä vähentäminen olisi ollut teknisesti mahdollista lisäämällä hakkuita muulloin kuin kesäaikaan sekä kehittämällä ja lisäämällä puun varastointia.  Linnustonsuojelullisina toimina työryhmä suositteli kesähakkuiden suuntaamista kuiville metsätyypeille, joissa lintutiheydet ovat reheviä alueita alhaisempia sekä välttämään hakkuita lehtipuuvaltaisilla metsätyypeillä sekä korvissa. Lisäksi todettiin, ettei suurten petolintujen pesien läheisyydessä tule työskennellä huhti–kesäkuun aikana.

Kesähakkuukampanjan ja asian saaman muun julkisuuden ansiosta kesäaikaiset hakkuumäärät pienenivät pariksi vuodeksi, mutta ovat sittemmin lähteneet kasvuun. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan lintujen pääpesimäkuukausien touko–kesäkuun hakkuissa tuotettujen puukuutiometrien määrä oli vuosina 2016–2020 keskimäärin 37 prosenttia suurempi kuin kesähakkukampanjaa seuranneina viitenä vuotena (2001–2005).

 

Pesien tuhoutumisen välttäminen hakkuissa

Ainoa keino välttää pesintöjen tuhoutuminen on hakkuiden ajoittaminen pesimäkauden ulkopuolelle. Sen on oltava pitkän aikavälin tavoite. Puun korjuu voidaan tehdä pesimäajan ulkopuolella.

Osa kesäaikaisista hakkuista kohdistuu edelleen reheviin metsiin, joissa lintuja pesii runsaasti.  Kesähakkuissa tuhoutuvien pesintöjen määrää voidaan edelleen vähentää paitsi noudattamalla ohjeistusta rehevien ja kosteapohjaisten metsätyyppien välttämisestä myös luopumalla peltojen, soiden ja rantojen reunametsien pesimäaikaisista hakkuista. Reunametsissä lintujen tiheydet ovat keskimääräistä suurempia.

Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen Petolinnut ja metsätalous -selvityksessä on tutkimuksiin perustuvat lajikohtaiset suositukset haukkojen ja pöllöjen huomioimisesta metsätaloudessa. Kullekin lajille on määritelty pesimäaika sekä varoetäisyys eli etäisyys, jota lähempänä metsätaloustoimia ei tulisi pesimäaikaan suorittaa. Petolintujen pesintöjen kesäaikaisessa huomioimisessa on edelleen parantamisen varaa, sillä hakkuita toteutetaan yleisesti paljon tutkimuksissa todettuja suojaetäisyyksiä lähempänä, jopa aivan pesien vieressä.

Kesähakkuissa konkretisoituu pesien tuhoutuminen. Vaateliaimpien metsälintulajien hyvinvoinnin suurin ongelma on talousmetsien liian tehokas käyttö, erityisesti vanhojen varttuneiden metsien väheneminen. Metsätaloustoimia on kehitetty ja voidaan kehittää lintuystävällisemmiksi muun muassa säästämällä haukkojen ja pöllöjen pesämetsiköitä esimerkiksi Luomuksen laatimien ohjeiden mukaan, jättämällä lehtipuupökkelöitä tiaisten pesäpuiksi ja suosimalla jatkuvaa kasvatusta. Nämä toimet eivät kuitenkaan korvaa varttuneiden metsien tarvetta. Siihen vastataan metsien lisäsuojelulla tai antamalla talousmetsien puiden kasvaa vanhemmiksi.

Kukin metsänomistaja päättää omistamastaan metsästä: hakataanko metsää, miten hakataan, jos hakataan ja koska hakataan.