Aurinkovoimala-alueet ja linnut

Suomeen suunnitellaan paljon aurinkovoimaloita. Uusi laajoja alueita kattava maankäyttömuoto on herättänyt huolta voimaloiden linnustovaikutuksista. Voimaloiden sijaintipaikat on valittava huolella.

 

Aurinkovoimala-alue on teollisuusalue, eikä voimaloita pidä rakentaa linnustoltaan tärkeille alueille. Kun johonkin toteutetaan aurinkovoimala, alkuperäinen elinympäristö muuttuu ja alueella esiintyneet linnut valtaosin häviävät. Paneelikentän uusympäristö on liian sulkeutunut avomaalinnuille, kuten peltolinnuille, eikä se myöskään tarjoa pesimäpaikkoja ja ruokailumahdollisuuksia sulkeutuneiden ympäristöjen lajeille, kuten metsälinnuille. Kentät eivät myöskään sovellu useimpien lintulajien lepäily- ja ruokailualueiksi.

 

Tutkimustietoa toiminnassa olevan voimalan linnustovaikutuksista on niukasti

Toiminnassa olevien aurinkovoimaloiden linnustovaikutuksista on vähän tutkimustietoa. Tutkimustiedon vähyys johtunee siitä, etteivät ne ole tutkimusmielessä erityisen kiinnostavia, koska voimalakentät eivät poikkea juurikaan muusta yksipuolisesta rakennetusta ympäristöstä.

Aurinkovoimaloissa ei ole mitään pyörivää, kuten tuulivoimaloissa. Tästä huolimatta aurinkovoimaloihin on todettu törmäävän tuotettua energiamäärää kohden jopa enemmän lintuja kuin tuulivoimaloihin. Tutkimukset on toteutettu pääosin kuivilla alueilla, ja suuri osuus törmäyksistä on koskenut vesilintuja. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että linnut luulevat aurinkovoimalan muodostamaa yhtenäistä tummaa kenttää vedeksi (järviefekti) ja yrittävät laskeutua siihen. Ilmiö on mahdollinen myös Suomessa.

Voimala-alueiden ympärille rakennetaan yleensä metalliaita, joka aiheuttaa avoimessa ympäristössä linnuille törmäysriskin. Törmäyksiä voidaan vähentää sijoittamalla aita mahdollisimman lähelle paneeleja, jolloin esimerkiksi avoin ympäristö ei jatku aidan kummallakin puolella sekä tekemällä aita linnuille paremmin näkyväksi rakenteiden, kuten heijasteiden ja värikkäiden paneeleiden ja nauhojen avulla. Myös aurinkovoimala-alueiden sähkönsiirtolinjoihin voi törmätä lintuja, mikäli ne toteutetaan ilmajohtoina.

 

Rakennettu ympäristö on paras sijoituspaikka

Parhaita paikkoja aurinkovoimaloille ovat rakennusten katot ja muu rakennettu ympäristö. Tällöin voimalat eivät vie tilaa luonnolta ja sähkö tuotetaan lähellä käyttäjiä. Rakennetussa ympäristössä voimaloilla on myös hyvä hiilitase. Uusiutuvan energian tavoitteena on ilmastopäästöjen vähentäminen. Sijoittamisesta riippuen aurinkovoimalahanke voi olla nopeasti hiilitaseeltaan negatiivinen tai olla jopa koko elinkaarensa ajan hiilipositiivinen.

Ilmastovaikutuksiltaan hyviä sijoituspaikkoja voivat olla entiset turvetuotantoalueet ja turvepellot. Usein on sekä ilmastonmuutoksen hidastamisen että luontokadon pysäyttämisen kannalta järkevämpää ennallistaa turvetuotantoalue kosteikoksi. Alueiden valinnassa on tärkeää tunnistaa, että osa entisistä turvetuotantoalueista on kasvillisuuden palautumisen tai turpeen nostoa seuranneen maatalouskäytön ansiosta kehittynyt linnustoltaan monimuotoisiksi. Ne voivat olla tärkeitä vähentyneiden ja uhanalaisten lajien pesimäpaikkoina tai muutonaikaisina ruokailualueina. Entiset turvetuotantoalueet voivat olla maakunnallisesti tai jopa kansainvälisesti tärkeitä lintualueita, kuten Konnunsuon alueen entiset turvetuotantoalueet Lappeenrannassa. Tällaisia linnustolle tärkeitä alueita ei voi muuttaa aurinkosähkön tuottoalueiksi.

Ilmastovaikutuksiltaan huonoimpia ovat hankkeet, joissa hiiltä sitova kivennäismaan metsä hakataan ja tilalle rakennetaan metsän kasvun estävä aurinkovoimala.

 

Linnuston hyvinvoinnin tukeminen aurinkovoimalahankkeissa

Vaikka aurinkovoimala-alue itsessään ei sovellu lintujen pesimäpaikaksi, voimaloiden reuna-alueilla voi tukea linnuston elinmahdollisuuksia esimerkiksi pitämällä alueen maisemarakenteeltaan monipuolisena, istuttamalla pensaita ja puita, ylläpitämällä talviaikaista ravintoa tarjoavaa ruderaattikasvillisuutta tai muita vähentyneille lajeille sopivia elinympäristöjä, kuten laajoja kosteita niittyjä. Vähentyneiden lajien pesimämahdollisuuksia voi lisäksi parantaa tekemällä tekopesiä tai pesimäpaikkoja – esimerkiksi törmäpääskyn pesimäseinämiä – voimalakentän tuntumaan.

Vastuullinen aurinkoenergiayritys kompensoi elinympäristön häviämisestä aiheutuvan luontohaitan tukemalla luonnonsuojelua. Kompensaatio voi tapahtua esimerkiksi ostamalla ja suojelemalla alkuperäistä ympäristöä vastaavia alueita ja hoitamalla niitä kyseistä elinympäristöä käyttävien uhanalaisten lajien elinvaatimuksia tukien.

Sitovia ohjeita tarvitaan

Aurinkovoimaloiden paikan valintaan, niiden luontovaikutusten minimointiin, kompensointiin ja hiilitaseen hallintaan, ei ole säädöksiä tai sitovia ohjeita. Hankkeiden suunnittelu ja paikan valinta menevät alueidenkäyttölain yleisten säädösten mukaan. Riittämättömän sääntelyn vuoksi aurinkovoimalahankkeita suunnitellaan myös alueille, joille niitä ei pidä luonto- tai ilmastovaikutusten vuoksi rakentaa.

Suurten, jopa useiden neliökilometrien aurinkovoimaloiden sijoittumista olisi ohjattava maakuntakaavoilla, kuten muidenkin teollisuusalueiden sijoittumista. Hankkeiden toteutukseen liittyvät myös voimajohtoyhteydet, jotka osoitetaan yleensä maakuntakaavoissa. Suomessa aurinkovoimalat toteutetaan yleensä ilman maakuntatason ohjausta yleiskaavoilla ja asemakaavoilla. Lisäksi alue valikoituu usein toimijalähtöisesti eli kunta saa alueen kaavoitusehdotuksen aurinkovoimayhtiöltä. Toimintamallissa jää pohtimatta, olisiko jokin muu sijaintipaikka ollut kokonaisuuden ja yleisen edun kannalta parempi.

 

Lisää aiheesta:

• BirdLife Europe 2025: Renewable energy that renews Nature: BirdLife Europe’s recommendations on how to align the EU’s renewable energy expansion with biodiversity goals.
• IUCN 2021: Mitigating biodiversity impacts associated with solar and wind energy development – Guidelines for project developers.
• SolarPower Europe 2022: Solar, Biodiversity, Land use – Best practice guidelines.