Jäätalvi 2026: vesilinnut vähissä, lokit kateissa helmikuussa
Vaikka vesilintujen talvikannat ovat kasvaneet suuresti pitkällä aikavälillä ja Suomi on kansainvälisesti yhä merkittävämpi talvehtimisalue muun muassa isokoskelolle, telkälle ja tukkasotkalle, vesilintumäärät ailahtelevat suuresti talvien ankaruuden mukaan. Talvella 2026 Itämeren jääpeite on ollut laajin yli kymmeneen vuoteen, ja monia vesilintuja sekä varsinkin lokkeja on havaittu harvinaisen niukasti.
Harmaalokkeja nähtiin 1.–10.2. peräti 96 prosenttia pitkän aikavälin (2007–2025) keskiarvoa ja 99 prosenttia viime talvea vähemmän. Määrä on ylivoimaisesti vertailujakson pienin. Helmikuun toisella kolmanneksella määrät hieman kasvoivat todennäköisesti kevätmuuton alkamisen myötä, mutta edelleen oltiin noin 80 prosenttia keskiarvon alapuolella.
Harmaalokin runsaus* 1.–10.2. ja 11.–20.2. vuosina 2007–2026
Harmaalokkimääriä ovat pienentäneet myös jätehuollon muutokset. Vuosituhannen ankarimpina talvina 2010 ja 2011 niitä havaittiin jäätilanteesta huolimatta helmikuun alussa yli kymmenkertainen määrä tähän talveen verrattuna ja myös huomattavasti enemmän kuin vain keskimääräisenä jäätalvena 2021.
Harmaalokkihavainnot Suomessa 1.–10.2. vuosina 2025 ja 2026
Myös kalalokit olivat kateissa. 1.–10.2. niitä nähtiin 97 prosenttia pitkän aikavälin keskiarvoa ja 98 prosenttia viime talvea vähemmän. Vain vuonna 2012 jakson havaintomäärä on ollut pienempi. Kalalokit hupenivat entisestään helmikuun toisella kolmanneksella, mutta vuosina 2010 ja 2011 määrät olivat ko. jaksolla jäätymisen edistyttyä vielä tätäkin vähäisempiä. Kalalokin esiintyminen Itämerellä talviaikaan ailahtelee suuresti, ja valtaisia huippuja on koettu esimerkiksi helmikuussa 2008.
Kalalokin runsaus* 1.–10.2. ja 11.–20.2. vuosina 2007–2025. Vuonna 2008 lajia havaittiin ensimmäisellä jaksolla yli 40 000 yksilöä, mutta palkki on katkaistu kuvaajan selkeyttämiseksi.
Vesilintujen määrät hiipuivat lokkeja vähemmän. Isokoskeloita nähtiin 1.–10.2. 25 prosenttia ja 11.–20.2. 55 prosenttia keskimääräistä vähemmän. Monina vuosina kevätmuuton alkaminen kasvattanee isokoskelomääriä jo helmikuun puolivälissä. Pitkällä aikavälillä isokoskelon talvikanta Suomessa on selvästi kasvanut.
Isokoskelon runsaus* 1.–10.2. ja 11.–20.2. vuosina 2007–2026
Telkkiä nähtiin vielä helmikuun alussa lähes keskimääräisesti, mutta kuun toisella kolmanneksella ennätyksellisen vähän: 71 prosenttia pitkän aikavälin keskiarvoa ja 67 prosenttia viime talvea vähemmän.
Telkän runsaus* 1.–10.2. ja 11.–20.2. vuosina 2007–2026
Jakson 11.–20.2. suurimmat telkkäkerääntymät painottuivat Ahvenanmaalle ja Rauman seudulle, kun edellistalvena telkkiä talvehti hyvin laajalla, koko Saaristomeren kattavalla ja Selkämerelle ja Suomenlahdella pääkaupunkiseudulle ulottuvalla alueella. Sisämaan sulapaikoilla telkkiä näyttää talvehtineen jokseenkin normaalisti, joskin hieman edellistalvea niukemmin.
Telkkähavainnot Suomessa 11.–20.2. vuosina 2025 ja 2026
Ankarista talvista suuresti kärsivän kyhmyjoutsenen määrät olivat molemmilla helmikuun tarkastelujaksoilla alle puolet keskimääräisestä, mutteivat historiallisen pieniä. Jälkimmäisellä jaksolla jäätalvet 2010 ja 2011 erottuvat selkeinä pohjanoteerauksina.
Kyhmyjoutsenen runsaus* 1.–10.2. ja 11.–20.2. vuosina 2007–2026
*Vertailussa on tarkasteltu Tiira-lintutietopalveluun kirjattuja havaintoja 10×10 kilometrin suuruisissa ruuduissa, ja vertailuluku on muodostettu käyttäen kunkin ruudun maksimimäärää tarkastelujaksolta. Menetelmällä suljetaan pois todennäköisesti samoja yksilöitä koskevat lähekkäiset havainnot ja parannetaan vuosien välisen vertailun luotettavuutta. Kiitos kaikille Tiiraan vesi- ja lokkilintuhavaintojaan ilmoittaneille!