EtusivuSuojelu ja tutkimusOma ympäristömme

Tuulivoima ja linnut

Haahkoja. Kuva: Teemu Lehtiniemi.

Uusiutuvaan energiaan siirtyminen on välttämätöntä sekä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi että luontokadon pysäyttämiseksi. Tuulivoima on sijoituskysymys: tuulivoimala-alueet on valittava huolellisesti ja tuulivoimaa rakennettava vain linnustollisesti vähäarvoisille alueille. Toteutuksessa on suosittava suuria voimalahankkeita, jolloin voimaloiden kokonaisvaikutusala ja vaikutukset jäävät selvästi pienemmäksi tuotettuun energiaan nähden verrattuna sinne tänne siroteltuihin pieniin voimala-alueisiin.

Tuulivoimaloita ei pidä rakentaa linnustonsuojelun kannalta tärkeille alueille ja niiden lähiympäristöön (suojavyöhyke). Lähiympäristöä ovat alueet, joihin sijoitettavilla voimaloilla voi olla merkittäviä vaikutuksia tärkeän alueen linnustolle. Alueita, jotka on erityisesti huomioitava tuulivoiman suunnittelussa ja joille tuulivoimaa ei pidä rakentaa ovat:

Merituulivoima ja lintujen hyvinvointi yhteensovitettavissa

Merituulivoiman sijoittamisen ohjaamiseksi Suomessa on laadittu selvitys ”Linnuston huomiointi tuulivoimala-alueiden suunnittelussa merelle”. Selvitys osoittaa merialueet, joille tuulivoimasuunnittelu on suunnattava. Selvityksen mukaan rannikkoalueet ovat erityisen herkkiä, samoin lähes koko Suomenlahti, joka on monipuolisen pesimälinnuston lisäksi yksi maailman tärkeimmistä vesilintujen muuton keskittymäalueista. Vähäriskisiä, tuulivoimatuotantoon todennäköisesti hyvin soveltuvia alueita sijaitsee runsaasti Pohjanlahden ulkomerellä, erityisesti Suomen talousvyöhykkeellä.

Muutamia merituulivoimaloita on suunnitteilla selvityksen mukaan suurimman riskin alueille. Samanlaisia ristiriitoja on ollut myös muissa maissa, joihin on laadittu vastaavia selvityksiä. Uudet tiedot on huomioitava, jos halutaan varmistaa, ettei ilmastonmuutoksen hillitseminen kiihdytä luontokatoa. Mikäli selvityksen suosituksia noudatetaan, merituulivoimasta voi tulla keskeinen osa Suomen energiaomavaraisuutta ilman merkittäviä linnustovaikutuksia.

Vastaava sensitiivisyysanalyysi pitäisi kiireellisesti tehdä myös Suomen maa-alueille.

Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset

Tuulivoimalat vaikuttavat linnustoon. Tuulivoimaloiden tärkeimpiä linnustovaikutuksia ovat häirintä- ja törmäysvaikutukset. Vaikutukset eroavat lajien välillä ja ne ovat erilaisia pesimä- ja muuttoaikaan sekä maa- ja merialueilla. Vaikutuksissa voi olla myös maantieteellistä vaihtelua. Tuulivoiman kehittämisen kannalta tilanteen tekee haastavaksi se, ettei tutkimustietoa ole läheskään kaikista lajeista ja tutkimustieto lisääntyy jatkuvasti. Myös voimaloiden koon kasvulla on merkitystä. Suhteellisen tuoreetkin tutkimukset voivat sisältää vanhentuneita tietoja, eikä matalia voimaloita koskevat tutkimustulokset päde välttämättä selvästi korkeammissa voimaloissa.

Häirintävaikutukset

Tutkimusten mukaan voimaloiden linnustovaikutuksista merkittävimpiä ovat häirintä- eli pelotusvaikutukset, joiden vuoksi linnut välttävät voimaloita ja niiden läheisyyttä erityisesti ruokailualueina, mutta myös pesimäalueina. Välttämisen vuoksi ruokailumahdollisuudet voivat vähentyä ja linnut joutuvat siirtymään huonompilaatuisille alueille, mikä lisää kuolleisuutta.

Häirintävaikutukset ovat suurimpia merialueilla. Esimerkiksi kaakkuri ja ruokkilinnut välttelevät tuulivoimaloita avomerellä yli 10 kilometrin etäisyydellä. Maa-alueiden linnustotutkimusten mukaan häirintävaikutukset rajoittuvat yleensä muutamiin satoihin metreihin voimaloista, mutta lintulajiryhmien välillä on suuria eroja. Esimerkiksi huuhkajan reviirit häviävät jopa useiden kilometrien etäisyydellä. Välttämisetäisyyteen vaikuttaa myös maan avoimuus, vesialueiden sijainti ja voimaloiden korkeus.

Häirintävaikutustutkimusten tuloksia voi karkeasti yleistää:

  • vaikutukset varpuslintulajeihin ovat yleensä vähäisiä
  • vaikutukset avomaan pesimälintuihin ovat suurempia kuin sulkeutuneen ympäristön pesimälintuihin
  • vaikutukset kasvavat lintujen koon ja vesiympäristön suosimisen lisääntyessä, ja
  • häirintävaikutukset ovat merialueilla selvästi maa-alueita suurempia.

 

Kuollut merikotka. Kuva: Seppo Keränen

Tuulivoimalatörmäyksessä kuollut merikotka. Kuva: Seppo Keränen

Törmäysvaikutukset

Tuulivoimaloihin törmäävien lintujen lukumäärä riippuu voimalan sijainnista. Törmäyksiä tapahtuu vuosittain muutamista muutamiin kymmeniin voimalaa kohden, eivätkä ne ole yleensä merkittävä ongelma. Törmäykset tuulivoimaloihin ovat ongelma erityisesti silloin, kun niihin törmää vähälukuisia, vähentyneitä ja hitaasti lisääntyviä lajeja, joiden normaali kuolleisuus on pientä. Niiden populaatiot ovat herkkiä lisäkuolleisuudelle.

Suurikokoiset kaartelevat linnut, kuten kotkat ja lokit, törmäävät voimaloihin useimpia suoraan lentäviä lajeja yleisemmin. Muiden lajien törmäyksiä tapahtuu todennäköisimmin huonoissa olosuhteissa (sade, kova tuuli), huonolla näkyvyydellä (hämärä, pimeä, sumu) ja silloin kun linnuilla on ”kova kiire” (ruoan kuljettaminen poikasille, pelästyminen). Hyvissä olosuhteissa useimmat lintulajit muuttavat lentoreittiään ja väistävät tuulivoimaloita.

Suomessa tuulivoimaloihin on törmännyt paljon merikotkia. Merikotka on vähälukuinen hitaasti lisääntyvä lisäkuolleisuudelle herkkä laji, jonka populaatiolle väärin sijoitetut tuulivoimalat aiheuttavat riskin. Myös selkälokki, jonka elintapoihin kuuluvat pitkät ruokailulennot, on potentiaalinen törmääjä.

Muut tuulivoiman vaikutukset

Tuulivoimaloiden rakentamisella on vaikutuksia elinympäristöihin samaan tapaan kuin muullakin rakentamisella. Esimerkiksi metsäalueilla voimaloiden lisäksi myös huoltotie- ja voimalinjaverkostot pirstovat metsäalueita, millä voi olla vaikutus tiettyjen lajien, kuten metson, elinmahdollisuuksiin. Voimala-alueet voivat myös pidentää lintujen ruokailumatkoja voimala-alueiden kiertämisen vuoksi. Lisääntyneellä energiankulutuksella ja pienentyvällä poikasten luona vietettävällä ajalla voi olla vaikutuksia erityisesti merilintujen pesimämenestykseen.

Tuulivoimahankkeiden linnustoselvitykset

Suomen lainsäädäntö velvoittaa tekemään luontoselvitykset ja arvioimaan voimaloiden luontovaikutukset. Linnustoselvityksen perusteella arvioidaan hankkeen vaikutuksia linnustolle ja alueen soveltuvuutta tuulivoimaloille.

Selvitettävä keskeisten lajien esiintyminen

Linnustoselvitykseen on varattava riittävästi aikaa ja asiantuntemusta. Selvityksissä on tärkeää tunnistaa etukäteen, minkälaisiin lajeihin ja mihin vuodenaikoihin todennäköiset haitalliset vaikutukset kohdistuvat. Tuulivoiman linnustovaikutusten keskiössä ovat suurikokoiset ja harvalukuiset lajit. Tarvitaan tietoa esimerkiksi petolintujen pesimispaikoista, reiteistä ja kaartelupaikoista, tärkeistä vesilintukohteista, suurikokoisten lintujen ruokailu ja levähtämiskohteista sekä alueen lävitse säännöllisesti muutto- tai ruokailulennossa liikkuvista linnuista. Koska voimaloilla ei ole yleensä juurikaan vaikutuksia yleisiin pienikokoisiin varpuslintuihin, ei niiden selvittäminen esimerkiksi linjalaskennoin ole aina vaikutusten arvioinnin näkökulmasta tarpeen.

Lintujen esiintymisessä on paljon vaihtelua sekä vuoden sisällä että vuosien välillä. Tämän vuoksi on tärkeää selvittää ja koota alueelta jo olemassa olevia linnustotietoja ja havaintoja sekä arvioida karttatarkastelujen avulla maastoselvityksiä varten potentiaalisimmat linnustollisesti tärkeät kohteet. Jo olemassa oleva aineisto voi olla riittävä sen toteamiseksi, ettei alue sovellu tuulivoimatuotantoon. Koska etukäteistiedot ovat aina puutteellisia, eivät olemassa olevat tiedot riitä päinvastaisen tulkinnan tekemiseen.

Tarvittavien maastoinventointien luonne ja määrä vaihtelevat alueittain. Pesimälinnuston lisäksi on yleensä selvitettävä myös muutonaikainen linnusto. Tarvitaan laji-inventointeja, lentoreittien selvittämistä sekä muuttavien ja paikallisten lintujen laskentoja.

Selvitysmenetelmät on aina valittava alueen luonteen mukaan. Haastavimpia ovat ulkomerialueet ja yksinkertaisimpia kaukana vesistöistä sijaitsevat talousmetsäalueet. Merituulivoimalahankkeissa tarvitaan esimerkiksi ruokailevien ja levähtävien lintujen selvittämistä säännöllisin lentolaskennoin tai laskentoja riittävän korkeista ja vakaista aluksista. Lisäksi tarvitaan GPS-loggeriseurantoja, mikäli suunnittelualueen läheisyydessä (noin 20 kilometrin säteellä) on tuulivoimaloita välttelevien lajien, kuten ruokkien ja räyskien pesimäyhdyskuntia tai uhanalaisten suuren törmäysriskin lajien, kuten selkälokkien, pesiä. Loggereita tarvitaan myös sisämaan hankkeissa, mikäli suunnittelualueen läheisyydessä on maakotkareviirejä.

Suomen merituulivoimahankkeiden linnustoselvityksissä on paljon vaihtelua, ja tehdyt selvitykset ovat yleisesti heikompilaatuisia kuin etelämpänä Itämerellä tehdyt. Itämeren maiden merituulivoimaselvityksissä käytetään yleisesti Saksan standardia. BirdLife Suomen laatima kansallinen suositus merituulivoimaloiden linnustoselvitysten tekemisestä perustuu Saksan standardiin.

Lennot selvitetään lintututkalla ja havainnoimalla

Muutto- ja lentoreittien selvittämistä tehdään usein vain tarkkailemalla, mikä on hyvin työvoimakeskeistä ja vaatii kokeneita muutontarkkailijoita. Tarkkailupäiviä tarvitaan erityisesti päämuuttoaikoina hyvin runsaasti, ja havainnointi pitää voida aloittaa lyhyellä varoitusajalla hyvän muuttosään vallitessa. Visuaalista tarkkailua ei voi tehdä koko aikaa, eikä se tuota tietoa yömuutosta, joka on yleisesti päivämuuttoa voimakkaampaa. Yöllä myös törmäysriski on suurempi.

Tutkaseuranta on usein tarpeen visuaalisen havainnoinnin rinnalla. Hankalasti havainnoitavilla alueilla, kuten avomerellä sekä alueilla, joilla on potentiaalisesti paljon muuttoa tai lintujen ruokailulentoja, tutkaseuranta on välttämätön osa selvitystä. Tutkaseuranta toteutetaan lintututkalla. Ne ovat hyvin kehittyneitä ja mahdollistavat parhaimmillaan tunnistamisen jopa lajitasolle saakka. Muuhun käyttöön tarkoitettujen tutkien, kuten säätutkien, avulla ei saada koko törmäysriskikorkeudelta riittäviä tietoja lintujen runsaudesta ja lentoreiteistä paitsi silloin, kun tutka sijaitsee hyvin lähellä suunnittelualuetta. Tutkaseuranta antaa lintujen lisäksi tietoa myös lepakoiden lentoreiteistä. Tutkaseurannat kuuluvat useissa maissa pakollisiin selvitystapoihin, mutta Suomessa tuulivoimatoimijat välttelevät niiden käyttöä.

Vaikutusten arviointi

Linnustoselvitysten tietojen perusteella arvioidaan potentiaaliset vaikutukset. Kunnollisen arvioinnin voi tehdä vain, mikäli hankkeessa on tehty kunnollinen linnustoselvitys. Arvioinnin täytyy kattaa koko hankkeen elinkaari, mikä on kymmeniä vuosia, ja arvion pitää kattaa myös reviirien täyttyminen nykyisten yksilöiden menehtymisen jälkeen.

Linnustovaikutusten arviointi on virallinen selvitys, jonka perusteella päättäjät tekevät hankkeita koskevat päätökset ja johon tuomioistuimet tukeutuvat hankkeita koskevissa valituksissa. Selvityksen laatijalla, useimmiten konsulttiyhtiöllä, on asiassa suuri valta ja vastuu.

Arvioinnissa on eriteltävä kaikki vaikutukset kuhunkin merkitykselliseen lajiin ja esiintymään mukaan lukien vaikutukset sekä pesimälinnustoon, että muutonaikaiseen linnustoon. Johtopäätöksissä on kunkin lajin osalta viitattava tutkimuksiin, joihin perustuen lajiin kohdistuva vaikutus on arvioitu. Ilman tutkimusviitettä, on mahdotonta tietää, onko kyse arvauksesta vai tietoon perustuvasta arviosta ja onko tutkimusta sovellettu oikein. Esimerkiksi kansainvälisissä selvityksissä vesi- ja kuikkalintujen törmäysriski on yleensä arvioitu hyvin pieneksi, koska niiden on todettu lentävän merialueilla selvästi voimaloiden lapojen liikerataa alempana lähellä meren pintaa. Tämä pätee Suomessa yleensä silloin, kun on kyse merellä tapahtuvista ruokailulennoista. Arktiset Venäjällä pesivät vesi- ja kuikkalinnut muuttavat kuitenkin Suomen merialuilla yleisesti törmäysriskikorkeudella koska niiden muutto kulkee myös maa-alueiden ylitse. Vastaavasti esimerkiksi kaakkurien ruokailulennot pesimälammen ja ruokailujärven välillä tapahtuvat törmäysriskikorkeudella. Törmäysriskin arvioinnin on perustuttava tietoihin lintujen käyttäytymisestä ja lentokorkeudesta selvitysalueella.

Arvioinnissa ei pidä koskaan verrata vaikutusta koko maan tai maakunnan tai Suomen läpimuuttavan populaation kokoon. Kussakin hankkeessa tehdään arvio kyseisen alueen linnuston osalta. Jos alueella pesii esimerkiksi erittäin uhanalainen mehiläishaukka, arvioidaan sitä, mikä on hankkeen vaikutus mehiläishaukan esiintymiseen kyseisellä alueella.

Tiedon puutteet täytyy listata

Tuulivoimaloiden vaikutuksista useisiin Suomessa tavattavista lintulajeista ei ole tutkimustietoa. Tämä monimutkaistaa vaikutusten arviointia ja voi johtaa siihen, ettei riittävää vaikutusten arviointia pysty tekemään. Joidenkin lajien osalta voidaan käyttää elintavoiltaan samankaltaisen toisen lajin tutkimustietoja. Yleistämisessä on kuitenkin oltava varovainen ja pohdittava huolellisesti perustellen, onko toisen lajin tieto varmasti käyttökelpoinen.

Potentiaalisesti tuulivoimalarakentamiselle herkkiä lajeja, joista ei ole tutkimustietoa, ovat esimerkiksi valtaosa pöllöistä, metsähanhet pesimäaikaan ja soilla pesivät kahlaajat.

Kun tutkimustietoa ei ole, on varovaisuusperiaatteen mukaan lähdettävä vaikutusten arvioinnissa siitä, että merkittäviä vaikutuksia on. Hyvässä vaikutusten arvioinnissa on listattuna ne lajit ja ajat, joiden osalta arviointia ei ole voitu luotettavasti tehdä sekä varovaisuusperiaatteen mukainen arvio vaikutuksista lajiin.

Vaikeasti arvioitavat kumulatiiviset vaikutukset

Tuulivoimaloiden vaikutusten ymmärtämisessä ja arvioinnissa on paikallisten vaikutusten lisäksi tärkeää tunnistaa voimala-alueen vaikutukset yhdessä muiden voimala-alueiden ja muun ihmistoiminnan kanssa. Samalla muuttoreitillä sijaitsevien voimala-alueiden yhteinen summautuva (kumulatiivinen) kuolleisuus voi vähentää lintupopulaatiota, vaikka millään voimala-alueella ei kuole merkittäviä määriä lintuja tai mikään voimala-alue ei pienennä paikallisesti merkittävästi lintujen ruokailualuetta.

Muuttolinnuilla vaikutukset kumuloituvat useiden valtioiden voimala-alueiden vaikutusten kautta. Kumulatiivisten vaikutusten hallitsemiseksi voimaloiden sijoittaminen pitäisi ohjeistaa ja suunnitella mallintamalla kumulatiivisia vaikutuksia kussakin maassa. EU:ssa on pohdittu maakohtaiseksi vuosittaiseksi hyväksytyn kuolleisuuden maksimiraja-arvoksi yhtä prosenttia lajin vuotuisesta kuolleisuudesta. Suomessa potentiaalisin kumulatiivisten törmäyskuolemavaikutusten uhka kohdistuu erityisesti merikotkaan ja maakotkaan. Merituulivoiman lisääminen voi myös aiheuttaa merkittäviä kumulatiivisia vaikutuksia useille lajeille, mikäli merituulivoima-alueiden sijoituksessa ei olla erityisen huolellisia.

Säännöt puuttuvat

Tuulivoimarakentamista ohjataan kansainvälisten luonnonsuojelusopimusten, kuten Itämeren suojelusopimuksen (HELCOM) ja Euroopan luonnonsuojelusopimuksen (Bernin sopimus) suosituksilla. Niiden mukaan linnuille tärkeille kerääntymisalueille ja muuton keskittymäalueille ei pidä rakentaa tuulivoimaa, ja riskialueiden tuntumaan suunniteltujen voimaloiden vaikutukset on arvioitava laaja-alaisesti koko vuosi- ja elinkierron alueella summautuvat vaikutukset huomioon ottaen. Suositukset perustuvat varovaisuusperiaatteeseen: linnuille tärkeimmät alueet on jätettävä vapaaksi, koska elinkierron ajan kokonaisvaikutuksia on mahdotonta arvioida, sillä tuulivoima on kaikkialla maailmassa lisääntyvä energiantuotantomuoto. Muuttolintupopulaatioihin vaikuttavat kaikki voimalat kaikissa maissa, joissa lajit vuosikiertonsa aikana liikkuvat.

Suomessa tuulivoiman sijoittumista ohjaava lainsäädäntöä on hyvin vähän, minkä vuoksi tuulivoimahankkeita suunnitellaan myös sellaisille alueille, joille niitä ei pidä lintuvaikutusten vuoksi toteuttaa. Myös vaikutusten arviointiprosesseissa on puutteita, koska Suomessa ei ole velvoittavia, lakiin perustuvia sääntöjä, standardeja tai merkittävän vaikutuksen raja-arvoja, joilla varmistettaisiin arviointien objektiivisuus, vertailukelpoisuus ja varovaisuusperiaatteen toteutuminen. Vaikutusten arviointien laadussa ja johtopäätösten objektiivisuudessa onkin paljon vaihtelua. Vaikka linnustoselvitys paljastaisi alueen linnustollisesti tärkeäksi, vaikutusten arvioinnissa saatetaan vähätellä vaikutuksia. Suomen lainsäädäntöä ja käytäntöjä pitää sekä selvitysvaatimusten että arviointien osalta kehittää. Lainsäädännöllä ja viranomaisohjeilla on varmistettava, että arvioinnit ovat keskenään vertailukelpoisia, objektiivisia ja varovaisuusperiaatetta noudatetaan.

Perustiedot hankkeiden linnustoselvitysten tekemisestä ja vaikutusten arvioinnista ovat raportissa: Mäkelä, K. & Salo, P. 2023: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi. Opas tekijälle, tilaajalle ja viranomaiselle. 2. korjattu painos. Suomen  ympäristökeskuksen raportteja 43 | 2023.

Hyödyllistä tietoa tuulivoiman linnustovaikutuksista