Vaelluslintusyksy 2025: paljon pyrstötiaisia, surkeasti urpiaisia
Lintusyksyt ovat aina yllätyksellisiä. Edellisenä syksynä runsas laji saattaa olla seuraavana lähes kateissa. Vuonna 2023 ihmeteltiin valtaisaa kuusitiaisvaellusta, käpytikat rynnistävät muutaman vuoden välein ja viime vuosituhannen lopulla koettiin poikkeuksellisen voimakkaita pähkinänakkelien ja -hakkien vaelluksia. Etukäteen ei voi tietää, mikä laji on vaellussyksyn tähti.
Vaellukset heijastelevat kannan runsautta ja kesän poikastuottoa Suomea laajemmalla alueella. Joidenkin lajien vaeltajat ovat lähes kaikki venäläistä alkuperää, mutta usein vaelluksissa on liikkeellä sekä kotimaisia että ulkomaisia voimia.
Syksyllä 2025 tavanomaista runsaammin havaittiin muun muassa pyrstö- ja hömötiaisia, puukiipijöitä ja pikkutikkoja. Poikkeuksellisen vähissä olivat esimerkiksi urpiainen ja hiiripöllö.
Pyrstötiainen syksyn päätähtenä
Pyrstötiaisen esiintyminen syys–lokakuussa oli vertailujakson 2007–2025 toiseksi runsain. Vaellus huipentui tällä kertaa tavallista aikaisemmin lokakuun alkupuolella, ja suurimmat lukemat laskettiin länsirannikolla, huippuna Uudessakaarlepyyssä 3.10. lasketut 2 320 lintua. Myös Hangon lintuasemalla havaittiin 9.10. yli 1 500 muuttavaa pyrstötiaista.
Suomessa pesivien pyrstötiaisten määrä vaihtelee suuresti, ja etenkin ankarat talvet johtavat usein kannan romahdukseen. Pitkällä aikavälillä kanta on kuitenkin selvästi kasvanut.
Pyrstötiaisen runsaus* syys–lokakuussa vuosina 2007–2025. Vain syksyllä 2016 pyrstötiaisia on ollut liikkeellä tätä syksyä enemmän.
Hömötiaisvaellus hiipui, puukiipijät liikkeellä
Ilmeisen hyvän pesimävuoden jälkeen uhanalaisen hömötiaisen liikehdintää havaittiin jo alkusyksystä monin paikoin pohjoisemmassa Suomessa. Syyskuun lopulla hömötiaisia oli liikkeellä paljon, huippuna Päijät-Hämeen ennätysmuutto 1 699 lintua Asikkalan Pulkkilanharjulla 27.9. Vaellus ei kuitenkaan näytä koskaan saavuttaneen rannikoita. Kulunutta syksyä enemmän hömötiaisia on havaittu edellisen kerran vuonna 2019.
Kaksi vuotta sitten huikean paljon havaittuja kuusitiaisia nähtiin nyt varsin tavanomaisesti, mikä tarkoittaa alle kahta prosenttia ennätysvuodesta 2023.
Puukiipijäkin on osittain muuttolintu, ja ilmeisesti hyvän pesimävuoden jälkeen niitä havaittiin syksyllä poikkeuksellisen runsain määrin ulkosaaristoa myöten.
Puukiipijän runsaus* syys–lokakuussa vuosina 2007–2025. Tämän vuoden määrä on vertailujakson suurin.
Ilahduttavasti pikkutikkoja, valkoselällä rauhallisempaa
Myös pikkutikkoja havaittiin vertailujakson suurin määrä. Pikkutikka hyötyy ilmaston lämpenemisestä, ja sen kanta on tyypillisesti suurimmillaan peräkkäisten lämpimien talvien jälkeen.
Valkoselkätikan havaintomäärät ovat sen sijaan olleet vuoden 2019 huippuvaelluksen jälkeen laskusuunnassa, eikä tämäkään syksy tuonut poikkeusta tilanteeseen.
Pikkutikan runsaus* syys–lokakuussa vuosina 2007–2025. Ennen tämän vuoden huippuesiintymistä lajilla on ollut vuosikymmenen verran vaisumpia vuosia.
Urpiaiset ja hiiripöllöt hukassa
Urpiainen on ollut koko vuoden vähissä, eikä syksy tuonut tilanteeseen muutosta, vaan lajia havaittiin lähes yhtä niukasti kuin edellissyksynä. Hyvin laajalla alueella liikkuvan urpiaisen runsaus vaihtelee Suomessa valtavasti ja epäennustettavasti.
Myyrätilanteen mukaan oleskeluseutujaan vaihtavia hiiripöllöjä havaittiin vertailujakson toiseksi pienin määrä, mikä jää viidesosaan tavanomaisesta ja vastaa korkeintaan viittä prosenttia parhaista vuosista.
Urpiaisen runsaus* syys–lokakuussa vuosina 2007–2025. Syksyllä 2018 urpiaisia havaittiin 30-kertaisesti kuluvaan vuoteen verrattuna.
*Vertailussa on tarkasteltu Tiira-lintutietopalveluun kirjattuja havaintoja 10×10 kilometrin suuruisissa ruuduissa, ja vertailuluku on muodostettu käyttäen kunkin ruudun päiväkohtaisia maksimimääriä. Menetelmällä suljetaan pois todennäköisesti samoja yksilöitä koskevat lähekkäiset havainnot ja parannetaan vuosien välisen vertailun luotettavuutta. Kiitos kaikille Tiiraan vaelluslintuhavaintojaan ilmoittaneille!