Koskikara - vuoden lintu 2016

Koskikara. Kuva: Micha Fager.

BirdLifen vuoden 2016 lintu oli koskikara. Hankkeen tavoitteena on kerätä tietoa sekä Suomen pesimäkannasta että meillä talvehtivien karojen määrästä. Koskikaran epäillään taantuneen viime vuosina, mutta tarkkaa kuvaa kannankehityksestä ei ole. Hanke jatkuu vielä talven 2016 – 2017.

Pesivän karan voi tavata etelässäkin

Koskikaran pesimäkanta painottuu Koillismaalle sekä Itä- ja Pohjois-Lappiin, missä arvioidaan pesivän noin 300 paria. Valtaosa kannasta pesii Jäämereen laskevissa vesistöissä. Koskikaran voi kuitenkin tavata pesivänä mistä tahansa päin Suomea! Etelä- ja Keski-Suomen virtavesillä pesii pieni, korkeintaan muutaman kymmenen parin suuruinen kanta.

Koskikarat pesivät puhdasvetisten jokien ja purojen varsilla, mistä löytyy riittävästi pohjaeläimiä ravinnoksi ja suojaisia pesäpaikkoja, kuten kallionkoloja. Varsinkin Etelä-Suomessa suosittuja pesäpaikkoja ovat ihmisen tekemät rakenteet, kuten sillat, padot tai vanhat myllyt. Koskikaraa varten on asennettu myös runsaasti pönttöjä, jotka se mielihyvin kelpuuttaa. Koskikara on pesimäaikaan sangen piilotteleva, ja lajin havaitseminen on siksi hankalaa.

Talviretkeilyn piristys koko maassa

Talvisilla sulapaikoilla koskikara on sen sijaan näkyvä laji, joka kuitenkin tarpeen vaatiessa osaa piiloutua taitavasti. Talvella koskikaroja arvellaan olevan Suomessa noin 5 000 yksilöä. Pääosa linnuista saapuu meille rengaslöytöjen perusteella Skandien tunturialueelta, Keski- ja Pohjois-Ruotsista sekä Norjasta. Parhaimmilla talvehtimispaikoilla, kuten Kuusamon suurilla koskilla, voi kerralla havaita jopa yli 50 karaa!

Koskikaran syysmuutto alkaa lokakuussa, mutta suurimmilla koskilla määrät ovat huipussaan yleensä vasta tammi–helmikuussa. Ennen vesistöjen jäätymistä karat viihtyvät usein hyvinkin pienissä puropahasissa, ja siirtyvät vuolaammille virroille vasta pienempien vesien jäädyttyä umpeen. Karamäärät alkavat vähetä maaliskuun aikana, mutta yksittäisiä lintuja voi viihtyä talvehtimispaikoilla pitkälle huhtikuulle.

Koskikaran epäillään taantuneen

Koskikaran arvellaan Suomessa jonkin verran vähentyneen, ja lajin levinneisyysalue pohjoisessa on selvästi supistunut viimeisen sadan vuoden aikana. Monet Etelä-Suomen pesimäpaikat vaikuttaisivat autioituneen 1990-luvun jälkeen, toisaalta myös into lajin seurantaan ja pöntöttämiseen saattoi olla tuolloin suurimmillaan. Kolmessa valtakunnallisessa lintuatlaksessa 1970-luvulta 2000-luvulle koskikaran levinneisyydessä tai varmistettujen pesintöjen määrässä ei todettu muutosta.

Erityisen vakavia uhkia koskikaralle ei ole näköpiirissä, mutta laji on kuitenkin herkkä veden laadun muutoksille. Esimerkiksi talviset koskikarat näyttäisivät vähentyneen monissa turvetuotannon sameuttamissa vesissä pohjaeläinten määrien romahdettua. Laji on kärsinyt myös vesien säännöstelystä. Monet koskikaran pesimäpaikat ovat myös suosittuja virkistyskohteita, ja esimerkiksi kalastuksen aiheuttama häirintä voi johtaa pesintöjen epäonnistumiseen. Uusimmassa uhanalaisuusarviossa koskikara on luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi (VU) lajiksi.

Koskikaravuoden tavoitteet

Keväällä ja kesällä 2016 tavoitteena on saada mahdollisimman hyvä käsitys koskikaran Suomen pesimäkannasta ja luoda pohja pesimäkannan nykyistä tarkemmalle seurannalle. Erityisesti Pohjois-Suomessa retkeilevien toivotaan tarkastavan aktiivisesti koskikaralle sopivia pesäpaikkoja ja ilmoittamaan havainnot! Etelä-Suomessa toivotaan tarkastettavan varsinkin ne paikat, joilla karoja tiedetään viime vuosikymmeninä pesineen. Kesäisillä kararetkillä on hyvä mahdollisuus myös harvinaisen virtavästäräkin tapaamiseen!

Koskikaravuosi jatkuu vuodenvaihteen yli, koska lajin talvikanta selvitetään talven 2016–17 aikana. Sydäntalvella on tarkoitus järjestää karalaskenta yhtä aikaa kaikkialla Suomessa. Talvihavaintoja kerätään kuitenkin koko talven ajan, koska on mielenkiintoista tietää esimerkiksi, miten karamäärät muuttuvat talven edetessä esimerkiksi pienvesien jäätymisen myötä.