21.10.2026

Pähkinänpurijoilla hieno vaellussyksy

Tänä syksynä sekä pähkinähakit että -nakkelit ovat vaeltaneet suurin joukoin. Vastaavaa menoa ei ole nähty sitten lajien supersyksyn 1995.

 

Hakkivaellus huipentui elo–syyskuun vaihteessa

Pähkinähakkeja havaittiin 1.7.–20.10.2026 muuttolennossa noin kahdeksankertainen määrä vuosien 2007–2025 keskiarvoon verrattuna ja yli kaksinkertaisesti vertailujakson parhaaseen syksyyn 2023 nähden.

 

Pähkinähakkivaelluksen huiput ovat yleensä osuneet jo elokuun puolelle, eikä tämäkään syksy tehnyt poikkeusta. Länsirannikolla, missä suurimmat summat laskettiin, huippu ajoittui välille 20.8.–12.9. Parhaat lukemat olivat 411 yksilöä Kristiinankaupungissa 22.8, 362 Kalajoella 29.8. ja 302 Luodossa 2.9.

Sisämaassa ja Suomenlahden rannikolla kovinta hakkimenoa nähtiin 24.–26.8, joskin summat jäivät parhaimmillaankin vain joihinkin kymmeniin yksilöihin, poikkeuksena 183 hakkia Espoon Laajalahdella 24.8.

Saaristoon hakkivaellus ehti hieman myöhemmin: paikkakohtaisina huippuina 14.9. Kökarissa nähtiin 189 hakkia ja Paraisten Utössä 111, 18.9. Hammarlandin Signilskärillä 62 ja Mustasaaren Valassaarilla 158. Hangon lintuasemalla syksyn huippu, 101 yksilöä, oli vasta 21.9.

 

Mistä hakit tulivat ja mihin menivät?

Havaintopaikkojen ja muuttosuuntien perusteella hakit ovat saapuneet Suomeen pääosin Laatokan pohjoispuolelta, ja kääntyneet seuraamaan Pohjanlahden rannikkoa jompaankumpaan suuntaan osan jatkaessa Ruotsiin. Selkämeren rannikolla hakkien suunta oli pääsääntöisesti etelä, kun Pohjois-Pohjanmaalla linnut saattoivat edetä jopa koilliseen. Pienempi määrä hakkeja lienee tullut Karjalan kannasta pitkin, mistä osoituksena Itäisen Suomenlahden rannikon ja Uudenmaan havainnot elokuun lopulla. Hangon lintuaseman huippu syyskuun lopulla edustanee sen sijaan vaelluksen jälkikaikua, pohjoisesta valuvia hakkeja.

 

Hurjempiakin hakkisyksyjä löytyy viime vuosituhannelta

Vaellus on vuosituhannen kovin, mutta kalpenee muutaman historiallisen vaellussyksyn rinnalla. Vuoden 1995 vaelluksen suurin päiväsumma on 2 200 yksilöä Korsnäsistä 15.8., ja tuhannen linnun raja ylittyi Merenkurkussa muutama muunakin elokuun puolenvälin päivänä. Hangon lintuasemalla muutti syksyn 1995 huippuna 2 022 tikarinokkaa ja syksyn yhteissumma kipusi noin 11 000 yksilöön.

Ehkä vielä hurjempaa hakkimeno on ollut 1968, jolloin Valassaarilla muutti 15.8. noin 3 000 lintua ja elokuun yhteissummaksi mainitaan 13 000 yksilöä. Lågskärin lintuasemallakin laskettiin 1.9.1968 461 hakkia. Hirmuinen hakkisyksy lienee ollut myös 1954, jolloin esimerkiksi Signilskärin syksyn summaksi kerrotaan 5 500 yksilöä!

 

Pähkinänakkelit rynnistivät loppusyksyllä

Pähkinänakkeli on runsastunut Suomessa pesimälintuna, mutta itäisten asiatica-nakkeleiden vaellukset ovat olleet viime vuosikymmeninä harvassa. Syksyllä 2026 nakkeleita havaittiin 21.8.–20.10. muuttolennossa seitsenkertainen määrä vuosien 2007–2025 keskiarvoon verrattuna ja paikallisena havaitut linnut mukaan lukienkin yli viisinkertaisesti. Vertailujakson parhaaseen muuttosyksyyn 2023 verrattuna muuttavien nakkeleiden määrä on kolminkertainen.

 

Vaellus alkoi räväkästi, kun 28.9. Joensuussa laskettiin peräti 74 Pyhäselän rantaa seurannutta nakkelia. Tämä jäi kuitenkin syksyn sisämaan ylivoimaiseksi huipuksi; esimerkiksi Asikkalan Pulkkilanharjulla yllettiin parhaimmillaan ”vain” 11 nakkeliin 11.10. Hangon lintuasemalla nakkeleita paukkui tasaisesti syyskuun lopulta lähtien, ja syksyn huippulukema on toistaiseksi 79 yksilöä 15.10. Nakkelimeno jatkunee yhä ainakin etelärannikolla.

 

Talvilintulaskenta auttaa pitkän aikavälin vertailussa

Selvästi tätä vuotta kovempi nakkelisyksy on epäilemättä ollut 1995, jolloin esimerkiksi 7.10. Pulkkilanharjulla nähtiin 94 yksilöä ja 12.10. Haliaksella 123 muuttavaa. Aiempien nakkelivaellusten dokumentointi on painottunut pitkälti paikallisten lintujen havainnointiin ja muuttolukemia on niukasti, mutta esimerkiksi vuoden 1976 suurvaelluksen aikana kerrotaan Kirkkonummen Porkkalanniemellä havaitun yhteensä 97 yksilöä. Nakkelivaellusten kalibrointiin muuttosummia parempi lähde lieneekin talvilintulaskennan syyslaskenta, missä vuodet 1976 ja 1995 erottuvat ylivoimaisina huippuina. Marraskuun puoleenväliin mennessä selviää, miten tämä nakkelisyksy pärjää vertailussa 1900-luvun lopun huippuvuosiin! Pienen harhan vaellusten voimakkuuden tulkintaan tuo pähkinänakkelin europaea-alalajin vakiintuminen säännölliseksi pesimälajiksi viime vuosina.

 

Paljonko nakkeleita löytyy pohjoisen Suomen ruokinnoilta?

Aiempien nakkelivaellusten yhteydessä havainnot ovat usein painottuneet maantieteellisesti Suomen keski- ja jopa pohjoisosiin. Epäilemättä valtaosa itäisistä nakkeleista saapuukin meille Laatokan pohjoispuolitse, ja tänäkin vuonna esimerkiksi Pohjois-Karjalan havainnot eteläisiin tai läntisiin suuntiin matkaavista linnuista tukevat oletusta pohjoisesta saapumisreitistä. Muuttohavaintoja pohjoisemman Suomen sisämaassa ei juuri ole mahdollista tehdä, mutta vaelluksen kokonaiskuva täsmentyy varmasti, kun linnut alkavat asettua esimerkiksi ruokinnoille syksyn edetessä. Todennäköisesti Pihabongauksessa 30.–31.1.2027 tehdään uusi nakkeliennätys.

 

Kiitos kaikille havaintoja Tiiraan kirjanneille! Ilman teitä tämäkään katsaus ei olisi ollut mahdollinen.

 

*Yksilömäärä on laskettu jakamalla Suomi neliökilometrin suuruisiin ruutuihin, joista jokaiselta on laskettu summaan suurin ruudulta Tiira-lintutietopalveluun kirjattu päiväkohtainen määrä. Näin vältetään samoja yksilöitä koskevien havaintojen laskemista uudelleen, kuitenkin pähkinänakkelin kohdalla paikallisten lintujen määrä lienee lievä yliarvio pitkään samalla paikalla viihtyvien lintujen johdosta.