BirdLife Suomi Linturetkellä. Kuva: Lauri Hänninen.  
Järjestö
Liity tai tue
Tapahtumat
Tiedotteet
Lintuhavainnot
Linnut ja harrastus
Suojelu ja tutkimus
Julkaisut ja tuotteet

Lintuvaruste-kauppa
BirdLife International

på svenska
in English

BirdLife Suomi ry
Annankatu 29 A 16
00100 Helsinki
puh. (ark. klo 10–15)
(09) 4135 3300
fax (09) 4135 3322
toimisto@birdlife.fi
Henkilöstö
Osoitteenmuutos

 
Lintujen talviruokinta

Sisällys
 

Talviruokinnan merkitys

Suomen runsaasta 240 pesimälajista noin 70 jää sinnittelemään meille talveksi. Kylmyys, lyhyt valoisa aika, lumi ja jää heikentävät lintujen ravinnonsaantimahdollisuuksia. Talvehtiminen pesimäseuduilla voi kuitenkin olla linnuille turvallisempaa kuin raskaalle ja vaaralliselle muuttomatkalle lähteminen.

Ihmisen tarjoama talviruokinta auttaa monen talvehtivan linnun selviytymisessä kevääseen. Paljon energiaa sisältävä ruoka auttaa lintuja kestämään koviakin pakkasia. Esimerkiksi sinitiainen joutuu tankkaamaan moninkertaisesti oman painonsa verran ruokaa selvitäkseen hengissä pakkasyön yli. Lisäksi talven aikana hyvin ruokaa saaneet linnut ovat paremmassa kunnossa keväällä pesimäajan kynnyksellä.

Talviruokinnan vaikutukset näkyvät linnustossamme: talitiainen, sinitiainen ja viherpeippo ovat runsastuneet moninkertaisesti viime vuosikymmenten aikana ilmeisesti paljolti talviruokinnan vuoksi. Ruokintojen ansiosta myös yhä useampi mustarastas pystyy talvehtimaan Suomessa. Talviruokinta lienee vaikuttanut myös pikkuvarpusen runsastumiseen.

Talviruokinnalla käyvä lajisto on runsastunut viime vuosina ja ruokintaa hyödyntävät yhä enemmän myös puukiipijä, tikli, pikkukäpylintu, pyrstötiainen ja käpytikka. Takatalven iskiessä ruokinnalla näkee myös kevätmuutolta kotiutuneita punarintoja, kottaraisia, peippoja ja järripeippoja. Metsälinnuistamme kuusitiainen, hömötiainen, töyhtötiainen ja närhi varastoivat ruokaa talven varalle jo syksyllä, mutta vierailevat myös ahkeraan ruokintapaikoilla kovien pakkasten aikaan.

Uhanalaisista lajeista valkoselkätikka on saanut apua metsiin viedyistä läskinpaloista. Valkoselkätikka ja lukemattomat muut metsälintulajimme kärsivät sopivien ruokailu- ja pesimäalueiden puutteesta. Syynä on linnuille luontaisen monipuolisen metsäluontoympäristön häviäminen ja köyhtyminen.

Ruokinnan aloittaminen ja lopettaminen

Kun maa jäätyy tai peittyy lumeen, on sopiva aika aloittaa talviruokinta. Sinitiaisen ja mustarastaan ilmaantuminen pihapiiriin kertoo usein siitä, että luonnossa alkaa olla ravinto vähissä.

Aloitettua talviruokintaa pitäisi jatkaa yhtäjaksoisesti aina siihen asti kunnes keväällä maa on paljas ja sula. Tämä on hyvä pitää mielessä, jos päättää ryhtyä huolehtimaan kesämökin lintujen talviruokinnasta. Satunnaisesta ruokinnasta ei ole linnuille kuin hetkellistä apua. Pieneltä ruokintapaikalta voi ruoka loppua jo muutaman päivän kestävän lomamatkan aikana. Varsinkin harvaanasutuilla alueilla yhteen ruokintapaikkaan tottuneet linnut eivät ehkä löydä tarpeeksi nopeasti uutta paikkaa,  ja ne saattavat jopa menehtyä, jos ravinto loppuu kovien pakkasten aikaan.  Jos alueella on useita ruokintoja, linnut vaihtavat ruokintaa ruoan loppuessa. Mikäli uuden ruokinnan tarjonta on mieluista ja säännöllistä, voi olla että linnut eivät enää kuluvan talven aikana palaa vanhalle ruokinnalle.

Kesällä ei tarvitse ruokkia

Pitkälle kesään jatkuva ruokinta ei ole tarpeen. Linnut löytävät luonnosta ravintonsa. On mahdollista, että pesimäaikaan tarjottu helppo siemenravinto heikentää poikasten selviytymistä ja kasvua, koska luonnossa ne saavat myös hyönteisravintoa, minkä osuus ravinnosta voi vähentyä ruokinnan vuoksi.

Yksi keino vähentää ruokintapaikalla leviävien lintutautien riskiä on rajoittaa lintujen ruokinta vain talvikauteen.

Viime kesinä on pääkaupunkiseudulla havaittu nuoria kanadanhanhia, joilla on lentämisen estävä luuston kehitysvaurio siivessä. Tavallinen syy tällaisen parantumattoman vaurion syntyyn on kasvuvaiheessa saatu yksipuolinen ja väärä ravinto. Lähes poikkeuksetta nämä linnut löytyvät rannoilta ja puistoista, joissa ihmiset ovat ruokkineet niitä.

Vesilintujen poikasten leipäruokintaa olisikin hyvä välttää. Poikaset löytävät tarpeeksi ravintoa luonnosta.

Ruokintatavan valinta

Perinteisen lintulaudan ja maaruokinnan huonot puolet ovat, että linnut istuvat ruoan päällä ja pääsevät ulostamaan sen joukkoon, jolloin erilaiset taudit, kuten lintujen salmonella, voivat levitä lintujen keskuudessa. Lisäksi maaruokinta voi houkutella paikalle rottia.

Maaseudulla voi kokeilla tarjota maassa ruokaileville keltasirkuille ja peltopyille kauraa maassa olevan suurehkon automaatin avulla.

Ruokinta-automaatit

Suositeltavaa olisi käyttää ruokinta-automaattia, jonka säiliöstä ruoka valuu alareunassa oleviin kapeisiin kouruihin ruoan kulutuksen mukaan. Linnut istuvat kourun reunalla, jonka päällä oleva lippa räystäineen estää ruokaa kastumasta. Kun käytetään automaattia, jonka säiliö on suuri, ei ruokaa tarvitse olla lisäämässä koko ajan. Monissa tarjolla olevissa ruokinta-automaateissa on useita astinlautoja ja telinettä pystyy tällöin käyttämään samanaikaisesti useampi lintu.

Kovasta muovista tai metallin ja muovin yhdistelmästä valmistetuista telineistä on tullut suosittuja niiden helppohoitoisuuden vuoksi: tällaisen laitteen puhdistaminen on helpompaa kuin puusta valmistettujen. Lisäksi ruokintapaikan ”kuokkavieraat”, kuten oravat, harakat ja varikset, eivät pysty ruokailemaan kaikilla malleilla. Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua se, että osa linnuista saattaa vieroksua keinotekoisesta materiaalista tehtyjä telineitä. Ruokintapaikan lintujen käyttäytymistä seurannut on voinut huomata, että varpuset valitsevat usein puusta valmistetun telineen ja näyttävät vieroksuvan muovi- ja metallitelineitä.

Jos lintulaudan tai ruokinta-automaatin rakentaa itse, kyllästettyä puuta ei saa käyttää sen myrkyllisyyden vuoksi.

Innokkaimpia nikkaroijia varten olemme saaneet "Lintulautojen rakentamisen Suomen mestarin" lappeenrantalaisen Eero Kivimäen tekemät "mestaruusautomaatin" piirustukset. Katso valmiin automaatin kuva.

Erilaisia ruokinta-automaatteja voi ostaa myös BirdLife Suomen Lintuvarusteesta.

Talipallojen ja rasvasiemenseostankojen kiinnitys

Talipallot ja rasvasiemenseostangot myydään usein tiukalla muoviverkolla varustetuissa pakkauksissa. Verkot pitää poistaa ennen tarjolle asettamista, sillä linnut voivat tarttua niihin kiinni ja menehtyä. Pallot ja tangot laitetaan tarjolle muovitettuihin metalliverkkohäkkeihin. Alkuperäiset muoviverkot kuuluvat roskakoriin. Kätevintä on ostaa heti talipalloja, joissa ei ole muoviverkkoa ympärillä. Tällöin ei ole vaaraa, että linnut tarttuvat verkkoon, ja roskaa syntyy vähemmän.

Ruokintapaikan sijoittaminen

Ruokintapaikan olisi hyvä sijaita vähintään kymmenen metrin päästä rakennuksista. Linnut säikähtävät helposti ja voivat hädissään lentää ikkunoita päin, koska erehtyvät luulemaan ikkunapinnan heijastuksia metsäksi. Ikkunat olisi hyvä varustaa sälekaihtimilla tai rullaverhoilla, jotka pidetään osittain suljettuina.

Ruokintapaikan lähistöllä olisi hyvä olla tuuheita havupuita, pensaita tai pensasaitaa, jotka antavat linnuille suojaa pedoilta ja viimalta.

Hyvällä ruokintapaikalla on useita ruokintapisteitä, jotka on hajasijoitettu vähentämään lintujen keskinäistä kilpailua. Ruokinta voi koostua useasta pisteestä esimerkiksi seuraavanlaisesti:

  • Muutama suurempi ruokinta-automaatti riittävän välimatkan päähän toisistaan.
  • Talipallo- ja rasvapötkötelineitä.
  • Muutama pieni roikkuva ruokinta-automaatti, jotka voi helposti sijoittaa esimerkiksi pensasaidan sisään.

Ruokinta taloyhtiöissä tai oman pihan ulkopuolella

Taloyhtiöillä voi olla omat ohjeensa lintujen ruokinnasta. Ruokintaa ei pidä kiinnittää esimerkiksi kerrostalon seinään. Linnut voivat ulosteillaan tuhria seiniä ja naapurin ikkunalaudan. Jotta turhat kiistat vältettäisiin, kannattaa miettiä yhteisen ruokinnan perustamista muiden asukkaiden kanssa pihalle paikkaan, jossa ruokinta ei aiheuta kenellekään häiriötä.

Ruokintojen laittamista kuntien ja kaupunkien viheralueille koskeva säännöstö vaihtelee paikkakunnittain. Asia on hyvä selvittää ympäristöviranomaisilta ennen ruokinnan perustamista. Muutenkin ruokintaan pitäisi aina kysyä maanomistajan suostumus.

Mitä ruokaa tarjolle?

Linnuille kelpaa monenlainen ruoka, kunhan se ei ole pilaantunutta eikä liian suolaista. Suosituimpia talvilintujen herkkuja ovat auringonkukansiemenet, maapähkinät, kaura ja tali. Rypsiä, hirssiä ja pellavaakin voi kokeilla.

Kuorettomat auringonkukansiemenet vaikuttavat kalliimmilta kuin kuorelliset, mutta niillä on kiistaton etu: linnut voivat hyödyntää kaiken mitä tarjotaan eikä roskaa synny.

Pähkinät ovat suurta herkkua useille linnuille, mutta jos pähkinää ei ole tarjolla pieneksi murskattuna, jää se kokonaisena monelta lajilta syömättä.  Pähkinät voi murskata tehosekoittimessa ja siivilöidä hienontamisen yhteydessä syntynyt maapähkinäjauho erilleen. Jauhoa ei kuitenkaan pitäisi linnuille syöttää, koska se kostuu hyvin helposti ja vettynyt ruoka on huonoa ravintoa linnuille. Murskaus käy hyvin myös esimerkiksi perunanuijalla.

Lintuja ei pidä ruokkia kinkunrasvalla, vettyneillä kaurahiutaleilla, eikä millään mikä on homeista, maustettua tai erityisen suolaista. Linnut eivät yleensä syö ruista tai riisiä. Emme myöskään suosittele leivän tai leivänmurujen tarjoamista lintulaudalla, koska leipä vain täyttää vatsat, mutta ei ole linnuille kovin ravitsevaa.

Ruokinnalla tai sen läheisyydessä olisi hyvä olla tarjolla myös hienoa hiekkaa, jota linnut tarvitsevat lihasmahaansa ruoan jauhaantumisen edistämiseksi.

”Lempiruoat” vaihtelevat lajeittain. Tässä vinkkejä niistä:

  • Tiaiset: auringonkukansiemen, maapähkinä (pienet lajit suosivat murskattua pähkinää), rasva ja tali sekä rasvasiemenseospallot ja -pötköt.
  • Punatulkku, viherpeippo, peippo, järripeippo, nokkavarpunen, tikli ja urpiainen: auringonkukansiemen, maapähkinä (monille kelpaa parhaiten murskattuna).
  • Keltasirkku: kaura, auringonkukansiemen (kuorettomana), hirssi.
  • Varpunen ja pikkuvarpunen: auringonkukansiemen, maapähkinä (murskattuna), kaura, hirssi, rasvasiemenseospallot ja pötköt.
  • Mustarastas: auringonkukansiemen, maapähkinä (murskattuna helpompi syödä), rasva ja tali, hedelmät ja marjat.
  • Kuukkeli, närhi, varis ja harakka: auringonkukansiemen, maapähkinä, rasva ja tali.

Ruokavieraat

Monipuolisella ruokinnalla voi vierailla jopa kymmeniä lintulajeja.

Yleisimmät

talitiainen
punatulkku
hömötiainen
viherpeippo
sinitiainen
harakka
keltasirkku
urpiainen
käpytikka
varpunen
närhi
peippo
kuusitiainen
järripeippo
mustarastas
varpushaukka
varis
naakka
vihervarpunen
töyhtötiainen
tilhi
lapintiainen
fasaani
varpuspöllö
pikkuvarpunen
kuukkeli
puukiipijä
harmaapäätikka
tikli

Osa lajeista esiintyy vain Pohjois- ja osa Etelä-Suomessa.

Orava ja isot linnut

Ruokinnat houkuttelevat paikalle myös oravia, variksia, harakoita, närhiä ja fasaaneja, jotka voivat hyvinkin napata suuren osan tarjolla olevasta murkinasta, mikäli ruokaa ei ole pikkulinnuille tarjolla myös  siemenautomaateissa.

Varsinkin maaruokinta houkuttelee isoja lintuja. Oravat taas ovat eläinkunnan akrobaatteja ja selvittävät useimmat ihmisen sille asettamat esteet päästäkseen käsiksi ruokintapaikan antimiin.

Isojen lintujen ruokinnoilla aiheuttamaa verotusta pystyy vähentämään suojaamalla ruokintatelineet kanaverkolla, jonka silmäkoko on sellainen, etteivät suuret lajit mahdu aukoista.

Kun ruokinnan sijoittaa liukkaan metalli- tai muovitangon päähän, jonka yläosaan lisäksi virittää muovisen "kauluksen", järjestelyn pitäisi estää oravan pääsy käsiksi ruokaan. Tiedossa on silti oravia, jotka ovat tämänkin esteen selvittäneet ponnistamalla mahdollisimman korkealle tai hyppäämällä hurjan matkan telineen lähellä olevasta puusta tai pensaasta telineen katolle.

Lisäksi kun ruokaa on tarjolla useassa eri pisteessä (mm. pienistä roikkuvista automaateista), niin isot lajit eivät valtaa koko ruokintaa.

Toisaalta myös suurikokoiset lintulajit ja oravat tarvitsevat talvella ruokaa.


Petolinnut

Varpushaukka ja varpuspöllö syövät ruokinnoilla vierailevia lintuja. Ruokinnan turvallisella sijoittamisella petolintujen hyökkäyksiä voidaan vähentää, mutta väistämättömästi ruokinnoilla tapahtuu saalistusta.

Varpushaukka onnistuu saalistuksessaan keskimäärin joka kymmenes kerta. Petolintujen ruokinnoilla käynnistä ei pidä ahdistua, vaan ajatella petolintuja osana ruokinnan lintukantaa. Petolinnut tarvitsevat myös ruokaa kylmän talven aikana. Lintujen ruokinta ei lisää saalistusta ja petolintuja on vähän verrattuna pikkulintujen määrään. Usein petolinnut saavat saaliikseen sairaita tai heikkokuntoisia lintuja, mikä on eduksi muille linnuille.

Kutsumattomat vieraat: kissat

Vapaana kulkevat kissat ovat aina uhka linnuille. Ruokinta tulisi sijoittaa niin, että kissat eivät pääse väijymällä yllättämään lintuja. Tiheiden pensaitten alaoksille voi kasata lunta, mikä estää kissaa piiloutumasta pensaan suojiin. Kissa ei kuulu Suomen luonnonvaraiseen eläimistöön ja kotieläiminä niiden ei kuulu hankkia ravintoa luonnosta. Kissan saalistuksen estämiseksi ensimmäinen keino on ottaa yhteyttä kissan omistajiin ja kertoa tilanteesta.

Muualla sivustossamme: Mitä voi tehdä jos havaitsee kissan tappavan lintuja.

Kutsumattomat vieraat: rotat

Maahan putoava ruoka voi houkutella rottia. Käyttämällä ruokinta-automaattia ja siivoamalla automaatin alle kerääntyvä siemen- ja kuorimassa pois voi rottaongelmaa ehkäistä.

Lintujen talviruokinta on hyvin harvoin rottien esiintymisen pääsyy. Esimerkiksi taajamissa (mm. Helsingin keskustassa) rottia on, koska muu ihmistoiminta tarjoaa niille hyvät elinolosuhteet. Ruokintoja syytetään usein rottaongelmista, vaikka todellisuudessa ruokinnat vain tuovat rottien olemassaolon paremmin ihmisten tietoon. Muista syistä vahva rottakanta löytää ruokinnat.

Mikäli ruokinnalla on havaintoja tai selkeitä merkkejä, esimerkiksi käytäviä, runsaasta ruokintapaikkaa hyödyntävästä rottakannasta, kannattaa ruokinta keskeyttää seuraavan lauhan jakson aikana ja aloittaa ruokinta uudelleen jonkin ajan kuluttua. Näin rotat joutuvat etsimään muita ravintolähteitä.

 

Ruokintapaikan hygieniasta huolehtiminen

Ruokintapaikan ylläpito aiheuttaa jonkin verran puhtaanapitotyötä. Se on tärkeää tautien leviämisen estämiseksi. Samalla ehkäistään rottien kerääntymistä paikalle.

Tärkein ja helpoin keino huolehtia lintujen terveydestä on käyttää ruokinta-automaattia, jossa linnut eivät pääse ulostamaan ruoan joukkoon.

On tärkeää, että maaruokinta-alueet, ruokintatelineet ja telineiden alapuolelle jäävä maa puhdistetaan säännöllisesti vanhasta ruoasta ja lintujen ulosteista. Jos vain mahdollista, ruokintapaikan sijaintia voi vaihtaa muutaman metrin talven aikana.

Erityisen tärkeää on huolehtia hygieniasta lämpiminä ja kosteina sääjaksoina, koska tällöin olosuhteet tautien tarttumiselle ovat hyvät.

Telineet ja automaatit tulisi pestä kuumalla vedellä ja astianpesuaineella ja tarpeen vaatiessa (ks. alla) desinfioida. Tämän voi tehdä esimerkiksi 5 % hypokloriitilla (Domestos yms.), jossa puhtaita automaatteja pitäisi liottaa muutama minuutti. Yhtä hyvin voi käyttää erityisiä desinfiointiaineita (esim. Virkon-S). Huuhtele lopuksi vedellä ja anna kuivua hyvin.

Ruokinta-automaatin alle kertyvää siemen- ja kuorimassaa kannattaa poistaa pitkin talvea. Ruokintapaikka on huomattavasti helpompi puhdistaa, mikäli tarjoaa esimerkiksi auringonkukansiemenet kuorettomana. Kustannukset ovat jonkin verran korkeammat kuin kuorellisia siemeniä ostettaessa, mutta kuorettomat siemenet ovat kuitenkin täyttä tavaraa eikä roskaa synny.

 Salmonella ja Trichomonas-loinen

Erityisen tarkkana hygieniasta täytyy olla, mikäli havaitsee ruokinnalla heikkokuntoisia lintuja. Apaattiset, kesyt ja pienehkölläkin pakkasella kovin pörröiset lintuyksilöt kertovat ruokintapaikan tautiongelmista. Yleisin tauti on lintujen salmonella, jota tulee maahamme säännöllisesti erityisesti huonolaatuisten auringonkukansiementen seassa.

Salmonellaa esiintyy jonkin verran lintupopulaatioissa myös luontaisesti. Ruokintapaikalla linnut ovat hyvin runsaassa ja tiiviissä kanssakäymisessä keskenään. Tämä tiivis yhteiselo ja huono hygienia voivat laukaista salmonellaepidemian. Varsinkin punatulkku ja viherpeipot ovat alttiita sairastumaan salmonellaan. Tauti leviää sairastuneen linnun ulosteiden kautta.

Salmonellaan sairastunut lintu poikkeaa ulkonäöltään ja käytökseltään muista linnuista. Se näyttää hidasliikkeiseltä ja uneliaalta ja on usein pörhentänyt höyhenensä. Maassa paikoillaan pitkiäkin aikoja viettävä sairas lintu ei enää edes pakene ihmistä.

Jos lintu kuolee ruokintapaikalle, tulisi se haudata tarpeeksi syvälle maahan tai nostaa kertakäyttöhansikkailla tiiviiseen muovipussiin ja hävittää sekajätteen mukana.

Tämän jälkeen on huolehdittava pikaisesti ruokinta-automaattien (ks. yllä) puhdistamisesta ja desinfioinnista taudin leviämisen estämiseksi. Ruokinnan alla oleva pintamaa on hyvä poistaa salmonellabakteerin hävittämiseksi.

Mikäli ruokinnalla alkaa näkyä myös muita sairaita lintuja, on ruokinta lopetettava toistaiseksi.  Ruokintaa saa jatkaa vasta kun pihapiirissä ei ole vähään aikaan ollut sairastuneita yksilöitä. Tautitilanteesta kannattaa informoida myös lähitalojen lintujen ruokkijoita.

Samat ohjeet pätevät myös Trichomonas-lintuloiseen, joka on erityisesti kyyhkyjen, peippolintujen ja varpusen ongelma.

Jos samasta paikasta löytyy useita ilman näkyvää syytä kuolleita pikkulintuja, niistä on hyvä raportoida Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran Kala- ja riistaterveyden tutkimusyksikköön. Jos haluaa selvittää löytämänsä kuolleen luonnonvaraisen linnun kuolinsyyn, Eviralta kannattaa tiedustella voiko linnun lähettää tutkittavaksi.

Muista käsienpesu

Ruokintatelineet olisi hyvä puhdistaa ulkotiloissa, eikä tuoda niitä esimerkiksi keittiöön. Niissä on aina kuitenkin jonkin verran lintujen ulosteita. Puhdistamisessa on hyvä käyttää käsineitä ja pestä kädet huolellisesti, jos on joutunut kosketuksiin lintujen ulosteiden ja likaisen ruoan kanssa. Ruokintalaitteista ja pikkulintujen ulosteista lintujen salmonella tarttuu hyvin huonosti ihmiseen. Teoreettisen pienen riskinkin kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkkana ja huolehtia hygieniasta.

Lähteet

Ison-Britannian BirdLifen (RSPB) www-sivut osoitteessa www.rspb.org.uk/
Lasse J. Laine 2004: Lintuharrastajan opas. – Otava.
Lintulaudan vieraita. – Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin julkaisu.
Solonen, Tapio 2001: Talviruokinta tavaksi tai sitten ei. – Linnut-lehti 36(4): 6–9. BirdLife Suomi ry.

Talitiainen ja sinitiaisia. Kuva: Pekka Nurminen   Viherpeippo. Kuva: Pekka NurminenPikkuvarpunen. Kuva: Pekka NurminenMustarastas. Kuva: Pekka NurminenTikli. Kuva: Pekka NurminenKeltasirkku. Kuva: Jorma TenovuoPunatulkku. Kuva: Pekka NurminenKuusitiainen. Kuva: Pekka NurminenHömötiainen. Kuva: Pekka NurminenTöyhtötiainen. Kuva: Pekka NurminenPähkinänakkeli. Kuva: Jorma TenovuoUrpiainen. Kuva: Jorma TenovuoVihervarpunen. Kuva: Jorma TenovuoVaris. Kuva: Jorma TenovuoNärhi. Kuva: Pekka NurminenHarakka. Kuva: Jorma TenovuoVarpushaukka. Kuva: Jorma TenovuoVarpuspöllö. Kuva: Jorma TenovuoNokkavarpunen. Kuva: Jorma TenovuoHarmaapäätikka. Kuva: Jorma TenovuoValkoselkätikka. Kuva: Jorma TenovuoKäpytikka. Kuva: Pekka Nurminen Varpunen. Kuva: Hannu Eskonen