Valkoposkihanhi
Valkoposkihanhi on Suomessa uudistulokas, jonka kanta on parin viime vuosikymmenen aikana levinnyt koko rannikkoalueelle ja paikoin sisämaahankin. Linnut ruokailevat varsin yleisesti puistoissa. Kesyinä ihmisten joukossa kulkevat hanhet paitsi ihastuttavat myös vihastuttavat.
Oman pesimäkantamme lisäksi myös arktisten hanhien muuttokäyttäytyminen on muuttunut, minkä ansiosta pääosin itäisen Suomen pelloilla levähtää muuttoaikoina jopa satoja tuhansia valkoposikihanhia, jotka aiheuttavat maataloushaittoja erityisesti keväisin. Valkoposkihanhet ovat kasvinsyöjiä, minkä takia ne ruokailevat yleisesti nurmikoilla ja pelloilla.
Suomen valkoposkihanhikannan kasvua seurataan muun muassa syksyisin valkoposkihanhilaskennoin.
Kaupungeissa kesyt kauniit hanhet ovat tärkeitä luontokokemusten antajia kymmenille tuhansille kaupunkilaislapsille ja aikuisille. Ne ovat myös turistien ihastelun kohteita. Yleensä hanhet pitävät ihmisiin riittävää turvallisuusväliä ja lähtevät liian lähelle tulevaa ihmistä karkuun. Valkoposkihanhiemo saattaa kuitenkin suojella pesäänsä ja pienikokoisia poikasiaan suhisemalla ja käyttäytymällä aggressiivisesti liian lähelle tullutta ihmistä kohtaan. Silloin on syytä siirtyä kauammaksi. Emot ovat vain huolissaan ja kokevat ihmisen pedoksi.
Hanhia tai niiden ulosteita ei tarvitse terveyssyistä pelätä
Hanhien suosimilla nurmilla riittää ulostepötkylöitä, jotka ovat pääosin hajonnutta ruohoa ja hajoavat nopeasti. Ulosteet eivät aiheuta terveyshaittaa, mutta tuore uloste voi sotkea vaatteita. Kesäaikaan valkoposkihanhet lepäilevät yleisesti myös uimarannoilla. Sateiden aikana aivan rantaveden vedenlaatu saattaa lyhytaikaisesti heiketä hanhien suosimilla uimarannoilla sateen liottaessa ulosteita rannalta veteen. Hanhien oleskelusta tai ulosteista ei ole tutkimusten mukaan mainittavaa terveysriskiä – ei edes uimarannoilla.
Muuttoaikaan hanhet ruokailevat pelloilla, joilta ne syövät vihantaa ja keräävät vararavintoa muuttoa, pesintää ja talvehtimista varten. Keväällä valkoposkihanhia levähtää pelloilla huhtikuun lopulta toukokuun puoliväliin. Hanhet keskittyvät tällöin verraten pienelle alueelle itäiseen Suomeen. Maatalousvahinkoja aiheutuu erityisesti silloin, kun hanhet ruokailevat eläinten rehuksi viljellyillä nurmilla ja laitumilla. Tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien yksilöiden parvi voi syödä pellolta kaiken vihreän, mikä viivästyttää huomattavasti ensimmäisen rehusadon korjuuta.
Syksyisin selvästi kevättä laajemmalla alueella itäisessä ja eteläisessä Suomessa jopa kymmenien tuhansien yksilöiden parvina syys–lokakuussa levähtävät ja ruokailevat hanhet eivät aiheuta yleisesti kevään kaltaisia suuria satotappioita. Hanhet ruokailevat valtaosin sänkipelloilla, joille on jo tehty sadonkorjuu. Ne ruokailevat syksyisin mielellään myös syysviljan oraalla, jolloin syntyy vahinkoja maataloudelle.
Valtio maksaa korvauksia valkoposkihanhien aiheuttamista maatalousvahingoista sekä tukea pelotteiden, kuten äänikarkoittimien hankintaan. Hanhivahinkoja torjutaan poikkeusluvin, joilla linnut karkotetaan suojattavalta peltolohkolta pois. Vahinkojen ehkäisemiseksi ylläpidetään myös hanhipeltoja, joilta voidaan kesällä koota rehua, mutta joilla hanhien annetaan vapaasti ruokailla muuttoaikoina.
Valkoposkihanhi on tiukasti suojeltu laji
Valkoposkihanhi on luonnonsuojelulailla rauhoitettu. Sen tappaminen ja luvaton häiritseminenon laitonta. Hanhen tappamisesta saa sakot. Lisäksi hanhen arvon (237 euroa v. 2025) joutuu korvaamaan valtiolle sekä menettää rikoksentekovälineen, esimerkiksi haulikon, valtiolle.
Valkoposkihanhi on EU:n erityisesti suojelema laji, eli se kuuluu lintudirektiiviin I liitteeseen. Sitä ei ole myöskään mainittu lintudirektiivin liitteessä II, joka määrittelee EU:n alueella hyväksytyt riistalajit. Näin ollen mikään EU:n jäsenmaa ei voi säätää lajia riistalinnuksi.