EtusivuSuojelu ja tutkimusLait ja vaikuttaminen

Lakiesitys on lainvastainen ja vahvistaa luontokatoa

Lähikuvat lentävästä valkoposkihanhesta ja lentävästä merimetsosta. Kuvat: Micha Fager

Lakiesitys, jolla sallittaisiin merimetson ja valkoposkihanhien laajamittainen tappaminen maataloudelle ja kalataloudelle aiheutuvien haittojen vähentämiseksi on EU-lainsäädännön vastainen, tutkimustietoa väheksyvä ja heikentää oikeusvaltiota. Lakiesityksestä annettiin 78 lausuntoa kaikille avoimessa lausuntopalvelussa, mutta kritiikki ei vaikuttanut esitykseen.

Eduskunta on hyväksymässä lain, jossa valkoposkihanhi ja merimetson siirretään luonnonsuojelulaista metsästyslakiin. Samalla sallittaisiin lajien laajamittainen tappaminen vahinkojen estämiseksi ilman tapauskohtaisia poikkeuslupia. Lakiesityksessä sallittaisiin valkoposkihanhien ampuminen yleispoikkeuksella koko maassa silloin, kun pellolla, jolla on korjaamatonta satoa, on vähintään viisi valkoposkihanhea. Kiinteän kalanpyydyksen kuten katiskan läheisyydessä saa ampua jopa  yksittäisen merimetson.

Sillä ei olisi merkitystä, onko kyse muuttomatkallaan Pieliselle pysähtyneestä Jäämerellä pesivästä merimetsosta tai Rovaniemellä pellolla muuttoaikaan levähtävästä viiden valkoposkihanhen parvesta. Valkoposkihanhien ampuminen sallittaisiin myös keväällä ja kesällä, mitä ei ole sallittu millekään muulle lajille. Esityksellä valkoposkihanhesta tehtäisiin Suomen heikoiten suojeltu lintulaji.

Tutkimustieto osoittaa, etteivät merimetsot aiheuta yleisesti vakavia vahinkoja kalastukselle. Maalaisjärjelläkin on selvää, ettei viiden hanhen joukkio aiheuta vakavia vahinkoja maataloudelle.

Esitys on lintudirektiivin vastainen. Direktiivi suojelee kaikkia lintulajeja. Se kieltää tappamisen keväällä ja kesällä. Kevätmuutto- ja lisääntymiskauden jälkeen saa metsästää vain tiettyjä lajeja, joihin merimetso ja valkoposkihanhi eivät kuulu.

Suojelusta poikkeaminen on mahdollista tiettyjen ehtojen toteutuessa. Poikkeukset ovat mahdollisia vain vakavien vahinkojen estämiseksi, kun niiden estäminen ei ole muin keinoin mahdollista. Vakavan vahingon riski on arvioitava tapauskohtaisesti. Yleispoikkeus suojelusta on mahdollinen vain tilanteissa, joissa vakavan vahingon riski syntyy aina. Tällainen tilanne on esimerkiksi lentoasemien kiitoteillä, joilla oleskelevat linnut aiheuttavat riskin lentoturvallisuudelle. Lakiesityksessä tappamista ei ole rajoitettu vakavan vahingon riskin tilanteisiin lintudirektiivin edellyttämällä tavalla.

Lakiesityksessä ei ole huomioitu muulle lajistolle kohdistuvia haittoja. Ampuminen häiritsee muita lajeja. Luonnonsuojelulain 70 § kieltää lintujen häiritsemisen, erityisesti lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla. Lintujen yleinen suojelutilanne heikkenisi perustavanlaatuisesti, sillä valkoposkihanhen kevät- ja kesäaikaisen ampumisen vaikutukset ulottuisivat kaikkiin muihin samoilla alueilla esiintyviin suojeltuihin lajeihin.

Kontrolloimaton metsästys häiritsisi linnustoa niiden vuodenkierron herkimpään aikaan linnuille tärkeillä levähdys- ja pesimäalueilla. Tämä lintudirektiivillä ja luonnonsuojelulailla kielletty häirintä johtaisi pesinnästä ja pesäpaikasta luopumiseen, heikkoon pesimätulokseen ja näiden kautta populaatioiden pienenemiseen. Vaikka lakia muutetaan vain kahden lajin osalta, se vaikuttaa kymmeniin muihin samoilla alueilla esiintyviin lajeihin ja uhkaa koko lintujen suojelujärjestelmää.

Esityksessä ei ole huomioitu hallinto-oikeuden poikkeuslupia koskevia EU-lainsäädännön tulkintoja ja reunaehtoja, eikä esityksestä ole kuultu lainkaan korkeinta hallinto-oikeutta. Lakiesityksestä annettiin 78 lausuntoa kaikille avoimessa lausuntopalvelussa. Useat viranomaiset ja asiantuntijatahot, kuten lupa- ja valvontavirasto, Suomen ympäristökeskus ja luonnonvarakeskus nostivat lausunnoissaan esiin ristiriidat EU-lainsäädännön, luonnonsuojelulain ja tutkimustiedon kanssa. Esityksen keskeiset ongelmat säilyivät eduskunnan päätettäväksi tuodussa lakiesityksessä. Asiaa käsitelleessä maa- ja metsätalousvaliokunnassa esitykseen kirjattiin yhden jäsenen vastalause.

BirdLife pitää esitystä lainvastaisena, oikeusvaltiota heikentävänä ja luontokatoa voimistavana. Tappaminen sallittaisiin tilanteissa, joissa vakavan vahingon riskiä ei ole. Muutoksen myötä häviäisi tapauskohtainen harkinta ja kansalaisten, järjestöjen ja muiden toimijoiden mahdollisuus vaikuttaa. Tämä on merkittävä heikennys oikeustilaan. Muutos on oikeusvaltioperiaatteen vastainen eikä kunnioita perustuslaissa ja Århusin sopimuksessa säädettyjä oikeuksia vaikuttaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon.

Yleisen kontrolloimattoman tappo-oikeuden sijaan on tarpeen tehostaa poikkeuslupakäytäntöjä ja lisättävä tuettuja hanhipeltoja alueilla, joilla valkoposkihanhet aiheuttavat merkittäviä maatalousvahinkoja. Lupien käsittelyn tehostamiseksi on kehitettävä sähköisiä hakupalveluja ja varmistettava riittävät resurssit lupien käsittelyyn.

Erityisesti valkoposkihanhien ja muiden hanhien esiintymisen huomattavan muuttumisen ja maatalousvahinkojen kasvun vuoksi Suomessa tarvittaisiin kaikkien keskeisten intressiryhmien yhdessä hyväksymiä ratkaisuja sen sijaan, että tilannetta kärjistetään.

 

EU-lainsäädännön reunaehdot

Esitys on ristiriidassa EU:n lintudirektiivin kanssa. Lintudirektiivin reunaehdot on kansallisesti toteutettu luonnonsuojelu- ja metsästyslaeissa. Kaikki lintulajit on lintudirektiivillä suojeltu, mutta se sallii tiettyjen lajien metsästämisen syys- ja talviaikaan. Minkään lintulajien tappaminen ei ole sallittua lintulajien kevätmuutto- ja lisääntymisaikana, ja myös tahallinen lajien tilaan vaikuttava häirintä on kielletty.

Tappaminen on sallittua vain silloin, kun tappamisella estetään vakavan vahingon syntyminen eikä vahinkoa voida muin keinoin estää. Vakavan vahingon riski on arvioitava tapauskohtaisesti ja poikkeuksen laajuus on sidottava siihen, mikä on välttämätöntä ongelman ratkaisemiseksi. Yleinen poikkeus voidaan myöntää lähinnä vain tarkkaan rajatuille alueille, kuten lentoasemille lentoturvallisuusperustein.

Valkoposkihanhi ja merimetso eivät kuulu direktiivin sallimiin metsästettäviin lajeihin. Suomi on ajanut aktiivisesti valkoposkihanhen ja merimetson siirtoa direktiivin metsästyslajeihin. Jos lajit siirrettäisiin, niiden syys- ja talviaikainen metsästäminen olisi sallittu, mutta kevätmuuton ja lisääntymiskauden aikana ne olisivat edelleen suojeltuja.

Ampumisäänet pelottavat valtaosaa lintulajeja häiriten niiden lepäilyä, ruokailua, valmistautumista pesintään ja pesimistä. Vaikka toiminnan tarkoituksena olisi valkoposkihanhien ampuminen, häiritään samalla rauhoitettuja lajeja. Valkoposkihanhien poikkeuslupia koskevien oikeuden päätösten mukaan ampuminen on muihin lintuihin kohdistuvaa, luonnonsuojelulaissa ja lintudirektiivissä kiellettyä tahallista häiritsemistä. Valkoposkihanhiparvien seassa ja läheisyydessä esiintyy runsaasti muita lintulajeja.

Lakiesityksessä on sivuutettu kokonaan häirintäkielto ja muiden lajien suojasta syntyvä vaatimus siitä, että esityksen mukainen valkoposkihanhien tappaminen keväällä ja kesällä vaatisi yleensä myös lupa- ja valvontaviraston luvan muiden rauhoitettujen lintulajien häirintään.

Valkoposkihanhi

Valkoposkihanhen esiintyminen Suomessa on voimistunut, mikä on johtanut maatalousvahinkojen kasvuun ja hanhikonfliktiin erityisesti Itä-Suomessa. Ongelmaa on liennytetty hanhien hallitun karkottamisen, hanhipeltojen ja vahingonkorvausten avulla. Maisematason hallinnalla on tutkimuksen mukaan voitu lieventää vahinkoja ja konfliktia.

Keskeisillä valkoposkihanhien levähdysalueilla Itä- ja Kaakkois-Suomessa ei ole lainkaan hanhien luontaisia ruokailualueita, kuten luonnonniittyjä. Hanhet eivät siis voi mennä ruokailemaan muualle kuin pelloille. Luontaisten ruokailualueiden puuttumisen vuoksi kattava hanhipeltoverkosto, joilla hanhet voivat vapaasti ruokailla on välttämätön viljelyvahinkojen vähentämiseksi.

Valkoposkihanhien aiheuttamat vakavat maatalousvahingot keskittyvät itäiseen Suomeen, ja aiheutuvat tuhansien hanhien ruokailusta erityisesti keväisin nurmillla ja syksyisin syysviljapelloilla. Lakiesityksen mukaan jo viisi valkoposkihanhea aiheuttaa riskin vakavalle maatalousvahingolle kaikkialla Suomessa.

Kontrolloimaton metsästys lisää todennäköisesti hanhivahinkoja, koska ne liikkuvat häiriön vuoksi enemmän ja laajemmin. Lisääntyvä häirintä, jonka vuoksi hanhien lentomäärät kasvavat, lisää energiankulutusta ja ravinnon tarvetta, mikä kasvattaa maataloudelle aiheutuvia vahinkoja. Luonnonvarakeskuksen hanhipeltotutkimuksessa asiasta todetaan, että “Karkottaminen joko kuolettavasti ampumalla tai muilla keinoin ei välttämättä vähennä satovahinkoja. Hanhien laidunnuspaine voi pienentyä karkotuspaikalla (Månsson 2017), mutta karkotettujen hanhien levitessä laajemmalle ja lentämiseen kuluvan energiantarpeen lisääntyessä, satovahingot voivat kasvaa alueellisesti (Nolet ym. 2016, Heldbjerg ym. 2022, de Jager ym. 2022). Riippuen karkottamisen intensiteetistä, hanhien energiantarve, eli satovahingot, voivat kasvaa 10–27 % (Nolet ym. 2016, Bauer ym. 2017).” Lakiesityksessä oletetaan tästä huolimatta, että metsästys sallimalla vahinkojen määrä pienenee.

Tanskassa ja Ruotsissa on käytössä moderneja äänipelotuslaitteita, jotka tunnistavat mikrofonien avulla laskeutumassa olevat hanhet ja soittavat tällöin hanhien varoitusääntä, jolloin linnut eivät laskeudu suojattavalle lohkolle. Lakiesityksessä muiden ennaltaehkäisevien keinojen käyttöä ei kuitenkaan edellytetä, vaikka ne ovat keskeisiä myös komission lintudirektiivin tulkintaohjeiden mukaan ja tappaminen vasta vihoviimeinen keino.

Merimetso

Tutkimusten perusteella ei voi yleistää merimetsolla olevan Suomessa merkittävää vaikutusta kalastoon. Esimerkiksi luonnonvarakeskuksen mukaan ”Merimetso ei uhkaa Suomen rannikkovesien ahvenkantoja”. Luonnonvarakeskuksen ylläpitämät kalastustilastot eivät myöskään tue esityksen väitteitä vaikutuksesta kalakantoihin ja kalastukseen. Edellisen 20 vuoden aikana rannikon päätoimisten ammattikalastajien määrä on huomattavasti vähentynyt, mutta ahvenen kokonaissaalis on pysynyt samalla tasolla. Kuhan kokonaissaalis on laskenut, mutta pyyntiponnistukseen suhteutettu saalis on pysynyt samalla tasolla muun muassa kuhan kalastukselle keskeisimmillä alueilla Suomenlahdella ja Saaristomerellä, joissa myös merimetsoja on runsaasti.

Luonnonvarakeskuksen, Turun ja yliopiston ja ammattikorkeakoulu Novian laajassa valtion rahoittamassa tutkimuksessa ”Merimetson ja harmaahaikaran suorat kalatalousvahingot: määrän ja laadun arviointi Suomen merialueilla”, todettiin, että merimetsojen vaikutukset kalastukselle ja kalanviljelylle olivat vähäiset tai korkeintaan maltilliset.

Tutkimuksen mukaan avorysät ovat merimetsolle alttiita ja niissä merimetsot saattavat vähentää kalasaaliita tuntuvasti. Hyvin suojatuissa kalanviljelykasseissa merimetsot eivät pääse aiheuttamaan vahinkoja. Vakavia vahinkoja voi syntyä, jos kalanviljelijä ei ole huolehtinut viljelykassien verkkosuojauksesta tai jättänyt verkon luukkua auki. Tutkimuksen mukaan vakavien vahinkojen riski rajoittuu siis avorysiin.

Tästä huolimatta esityksellä sallittaisiin merimetsojen tappaminen 1.8.–28.2. 300 metrin etäisyydellä mistä tahansa verkosta, pitkästä siimasta ja muusta koukkupyydyksestä, rysästä, katiskasta, muusta sulkupyydyksestä ja kalastukseen tarkoitetusta pysyväisluonteisesta rakennelmasta. Lakiesitys käytännössä mahdollistaa merimetsojen vapaan metsästämisen missä tahansa, kunhan laittaa ensin katiskan veteen.

Poikkeuslupakäytäntöjen kehittäminen

Hallituksen esitys murentaa lintujensuojelun perustaa. Lintujen aiheuttamia vakavia vahinkoja on vuosikymmenet hallittu tapauskohtaisin poikkeusluvin, joissa on arvioitu muun muassa vahingon merkittävyyttä, keinoja vahingon ehkäisemiseksi sekä määritelty ajankohdat ja keinot, jolloin poikkeuksia voi toteuttaa. Poikkeuslupia koskevassa lupaharkinnassa arvioidaan esimerkiksi, vaikuttaako toiminta haitallisesti ihmisiin, muihin eläinlajeihin, tärkeisiin luontokohteisiin, luonnonsuojelualueisiin tai EU:n Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden luontoarvoihin.

Luvat ovat viranomaispäätöksiä, joiden lainmukaisuuden muun muassa luvan hakijat ja järjestöt voivat hallinto-oikeudesta tarkistaa. Poikkeuslupien säädöspohja tulee lintudirektiivin lisäksi perustuslaista, jonka mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Mahdollisuus vaikuttaa viedään, jos ampuminen ilman poikkeuslupamenettelyä sallitaan lakiesityksen mukaisesti.

Valkoposkihanhelle on myönnetty alueellisesti laaja-alaisia poikkeuslupia hyvin nopeasti. Tämä on ollut mahdollista, koska suurten valkoposkihanhiparvien maatalousvahingot nurmille ja syysviljoille ovat yleisesti todettuja. Merimetsolla lupakynnys on ollut perustellusti tiukempi, koska merimetso aiheuttaa vakavia vahinkoja huomattavasti harvemmin. Lupaviranomainen on käyttänyt merimetsolupien harkinnassa Suomen ympäristökeskuksen ja luonnonvarakeskuksen asiantuntijalausuntoja varmistaakseen lupien lainmukaisuuden.

Poikkeusluvista voidaan tehdä edullisia, helposti ja nopeasti maatalousvahinkotilanteissa saatavia, ja luonnonsuojelulakia voidaan muuttaa siten, että poikkeusluvalla ammuttuja lintuja voidaan käyttää ravinnoksi. Yksinkertainen ja sosiaalisesti kestävä ratkaisu olisi merimetson ja valkoposkihanhen metsästyslakiin siirtämisen sijasta muuttaa luonnonsuojelulain 89 §:n ensimmäistä momenttia siten, että siihen lisätään lupa- ja valvontaviranomaisen mahdollisuus sallia poikkeusluvalla tapettujen yksilöiden syöminen. Lintudirektiivi ei kiellä poikkeusluvalla ammutun yksilön syömistä.

Hallinnosta on syytä poistaa päällekkäinen luvitusjärjestelmä. Tällä hetkellä säädöspohjaltaan samanlaisia lintuja koskevia poikkeuslupia myöntävät sekä lupa- ja valvontavirasto että Suomen riistakeskus. Kustannustehokkaampaa olisi käsitellä kaikki lintuja koskevat poikkeusluvat lupa- ja valvontavirastossa. Nykyään tarvitaan usein poikkeusluvat kummaltakin viranomaiselta.

Esityksen vaikutusten arviointi

Esityksen vaikutusten arvioinnissa ei ole tunnistettu kaikkia vaikutuksia, ja vaikutuksia on yleisesti vähätelty. Kyse on huomattavan suuresta muutoksesta, joka vaatii selvästi analyyttisemmän ja tutkimustietoon perustuvan riippumattoman asiantuntijatahon tekemän vaikutuksen arvioinnin sen sijaan, että lakiesitystä valmistelleet virkamiehet toteavat, ettei muutoksella ole juuri mitään, ainakaan haitallisia, vaikutuksia mihinkään. Esityksessä on kyse huomattavan suuresta lainsäädäntömuutoksesta, joka edellyttää riippumatonta, tutkimustietoon ja lainsääntöön perustuvaa analyyttistä asiantuntijoiden tekemää vaikutusten arviointia.

Lisää tietoa asiasta kiinnostuneille