Tiiran kevät 2026
Maalis–toukokuulta kirjattiin Tiiraan 311 lajista yhteensä lähes 700 000 havaintoa, joiden yksilömäärien summa on yli 28 miljoonaa. Havaintojen perusteella suurimmalla osalla lajeista kevään yksilömäärät olivat samalla tasolla edellisten vuosien kanssa.
Tiiraan kirjattujen havainto- ja yksilömäärien vaihtelut kertovat sekä lajin todellisesta runsaudenvaihtelusta että sääolosuhteista. Kylmät talvet verottavat esimerkiksi pyrstötiaisen ja viiksitimalin pesimäkantaa. Muuttoajan säät vaikuttavat esimerkiksi siihen, missä määrin linnut pysähtyvät ruokailemaan. Vähäinen havainto- ja yksilömäärä ei sen vuoksi kerro suoraan kaikkien lajien pesimä- tai läpimuuttavan kannan muutoksesta.
Vesilintuja, kahlaajia ja lokkeja havaittiin vähän
Alkukevät oli kuiva ja lämmin, minkä vuoksi peltoalueille ei kertynyt kummoisia tulvia. Tämä heijastui monien tulvapelloille mielellään kerääntyvien vesilintujen ja kahlaajien lukumääriin. Myös vesistöjen jääpeite suli aikaisin, minkä ansiosta monet lokit ja vesilinnut hajaantuivat nopeasti ympäri vesistöjä. Esimerkiksi nauru-, harmaa- ja merilokin yksilömäärän summat olivat Tiira-ajan pienimmät. Liron ja valkoviklon määrät jäivät hyvin vaatimattomiksi. Laulujoutsenen yksilömäärän summa jäi yllättäen Tiira-ajan (2007–2026) pienimmäksi. Myös punasotkan, heinätavin, härkälinnun ja silkkiuikun yksilösummat jäivät kauas keskiarvon alapuolelle. Harmaasorsien yksilömäärät olivat lähes ennätykselliset ja tundrahanhihavaintojen yksilösumma kaikkien aikojen suurin – tosin vain yhden prosentin verran kevättä 2025 suurempi. Valkoposkihanhien summa laski sen sijaan edellisvuodesta kahdeksan prosenttia.
Keväällä 2026 liroja havaittiin hyvin vähän, vain noin 40 prosenttia edellisten vuosien keskiarvosta.
Harmaasorsia havaittiin edellisten vuosien tapaan runsaasti. Enemmän harmaasorsia on havaittu vain keväinä 2024 ja 2025.
Petolinnut
Pitkät korkeapaineiset jaksot vaikeuttivat muuttavien petolintujen havaitsemista sinitaivaalta. Siitä huolimatta useimpien lajien yksilömäärät olivat lähellä keskiarvoa. Hyvin vähän havaittiin piekanoita, varpushaukkoja ja ampuhaukkoja. Haarahaukkoja ja hiirihaukkoja kirjattiin ennätyksellisesti, ja merikotkiakin selvästi keskimääräistä enemmän.
Haarahaukka oli keväällä 2026 runsaampi kuin koskaan aiemmin. Yksilömäärä oli 20 prosenttia suurempi kuin edelliskeväänä.
Piekanan kevään yksilömäärä jäi 20 vuoden aikasarjan pienimmäksi, vain noin 45 prosenttiin keskiarvosta.
Arktiset muuttajat
Arktisista kahlaajista nähtiin hyvin vähän tundrakurmitsoja ja suosirrejä. Punakuireja havaittiin sen sijaan verraten paljon. Punakuirien muuttoaika on selvästi kahta edellistä pidempi, minkä ansiosta lajin muuttokauteen osui monenlaista säätä. Tundrakurmitsan ja suosirrin päämuuttopäivät osuivat todennäköisesti korkeapaineisiin myötätuulisiin päiviin, jolloin parvet ovat muuttaneet hyvin korkealla ja olleet vaikeasti havaittavissa. Samasta syystä myös isosirrien summa jäi yhdeksi Tiira-ajan pienimmistä. Pikkukuovin yksilösumma oli sen sijaan lähes ennätyksellinen.
Arktikan vesilinnuista alleja ynnättiin hyvin paljon – Tiira-ajan toiseksi eniten. Pilkkasiipiä havaittiin noin 60 prosenttia ja mustalintujakin noin kolmannes keskimääräistä enemmän. Kevään sepelhanhisumma jäi sen sijaan noin 20 prosenttia keskiarvon alapuolelle. Kaakkurin kevään yksilömäärä oli 35 ja kuikan 40 prosenttia keskiarvoa suurempi.
Punakuireja havaittiin noin puolet keskimääräistä enemmän, vaikka runsaus jäikin verraten kauaksi parhaista vuosista.
Tundrakurmitsoja havaittiin vähemmän kuin kertaakaan Tiira-aikana. Määrä jäi vain reiluun kymmenesosaan keskiarvosta.
Suosirrejä havaittiin keväällä 2026 hyvin vähän. Kokonaismäärä jäin noin neljännekseen keskiarvosta ja oli vain kahdeksan prosenttia edelliskeväästä, joka oli Tiira-ajan toiseksi paras,
Lehtopöllöllä ja hiiripöllöllä poikkeuskeväät
Keväältä kirjattiin hiiripöllöhavaintoja vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Talven jäljiltä talvehtijamäärät olivat olemattomat, eikä pöllöjä löytynyt myöhemmin pohjoisemmilta pesimäalueeltakaan. Lehtopöllöhavaintoja tehtiin sen sijaan poikkeuksellisen runsaasti, selvästi enemmän kuin minään muuna vuonna. Lajin runsaus oli noin 50 prosenttia suurempi kuin keväällä 2025. Jännittävää nähdä, miten Tiiran havaintomäärän kasvu heijastuu pöllöseurannan tuloksissa.
Lehtopöllön yksilömäärät saavuttivat uuden ennätyksen keväällä 2026. Myös hiiripöllö teki ennätyksen – niitä havaittiin ennätysvähän.
Hiiripöllön havaintopaikat Tiira-ajan parhaana keväänä 2014 ja heikoimpana keväänä 2026 sekä lehtopöllön havaintopaikat heikoimpana keväänä 2010 ja parhaana keväänä 2026.
Varpuslinnuilla vaihtelevaa
Kevään lämpimien virtausten ansiosta toukokuussa nähtiin runsaasti idänuunilintuja ja viitakerttusia, joiden muutto jatkuu pitkälle kesäkuulle. Pensas- ja mustapääkerttuja kirjattiin runsaasti, samoin hemppoja. Myöhäisistä muuttajista selvästi keskimääräistä vähemmän havaittiin mm. harmaasieppoja. Hyvin vähissä olivat kuhankeittäjä, urpiainen, pikkukäpylintu, lapinsirkku, peltosirkku, pyrstötiainen, pulmunen ja mustaleppälintu. Kevään törmäpääskysumma oli hyvin pieni, mutta haarapääskyn yksilömäärä selvästi keskiarvoa suurempi ja räystäspääskynkin hieman keskiarvon paremmalla puolella. Rastaista kulo-, musta- ja laulurastaan yksilösummat olivat suuria, mutta punakylkirastaan ja räkättirastaan summat jäivät selvästi keskiarvon alapuolelle.
Viitakerttusia ja idänuunilintuja havaittiin toukokuussa runsaasti, vaikka kumpikaan laji ei rikkonut ennätyksiä.
Pyrstötiaisella oli edelliskeväänä ennätysesiintyminen ja syksyllä voimakasta vaellusta. Kylmä talvi oli lajille vaikea. Kevään runsaus putosi edellisvuodesta 60 prosenttia ja oli Tiira-ajan toiseksi pienin. Vain keväällä 2010 on havaittu vähemmän pyrstötiaisia.
Pohjois-Suomen sirkkujen, lapinsirkun ja pulmusen yksilömäärät jäivät keväällä 2026 hyvin pieniksi. Kummankin lajin runsaus oli Tiira-ajan toiseksi pienin.
Muita nostoja
Muista yleisistä lajeista selvästi keskimääräistä runsaampia olivat mm. uuttukyyhky, ruisrääkkä, sarvipöllö ja jalohaikara. Yksilömäärät jäivät sen sijaan hyvin vähäisiksi esimerkiksi riekolla ja kurjella.
Uuttukyyhkyjä havaittiin keväällä 2026 Tiira-ajan toiseksi eniten. Edelliskevään ennätyksestä jäätiin yhdeksän prosenttia.
Riekkoja havaittiin hyvin vähän. Runsaus oli Tiira-ajan pienin. Vain noin 60 prosenttia Tiira-ajan keskiarvosta.
Pikkumukavista havaittiin runsaasti pähkinänakkeleita, heinäkurppia, tunturikihuja, tulipäähippiäisiä, avosettejä, niittysuohaukkoja, ruokosirkkalintuja ja virtavästäräkkejä. Sen sijaan pussitiaisia, tunturikiuruja, muuttohaukkoja, jääkuikkia ja allihaahkoja havaittiin hyvin vähän.
Muuttohaukan kevään yksilömäärä oli selvästi Tiira-ajan pienin, vain noin puolet keskiarvosta. Muuttohaukka on viime vuosina vähentynyt. Laji on tutkimuksissa todettu herkäksi lintuinfluenssalle, mikä on todennäköisin syy vähenevään trendiin.
Tunturikiuruja ei ole minään Tiira-ajan keväänä havaittu yhtä vähän kuin keväällä 2026. Yksilömäärä jäi noin neljännekseen Tiira-ajan keskiarvosta.
Ruokosirkkalinnulla oli Tiira-ajan toiseksi paras kevätesiintyminen. Lajia on havaittu enemmän vain keväällä 2024.
Tutki itse lisää
Tämä on vain pieni katsaus Tiiran havaintoihin. Hakujen avulla voit selata Tiiran miljoonia havaintoja ja tarkastella sinua kiinnostavien lajien esiintymistä.
Vertailun metodologia: Vertailun kuvaajat perustuvat analyyseihin, joista on ruututarkastelun avulla poistettu samalta paikalta useiden havainnoijien toimesta samoista linnuista tehtyjen havaintojen aiheuttama vääristymä. Lajista riippuen tarkastelussa on käytetty neliökilometrin tai sadan neliökilometrin ruutujen lukumäärää, kauden suurimman tai päivän suurimman havainnon yksilömäärää.