Pönttöbongaus 2026: pesinnät edenneet hyvin, kirjosieppo teki ennätyksen
Pönttöbongauksessa 6.–7.6.2026 tarkkailtiin linnunpönttöjen elämää noin 5 100 paikalla ja osallistujat ilmoittivat yhteensä lähes 43 000 linnunpöntön tiedot. Aivan vuoden 2025 ennätyslukuihin ei nyt ylletty ehkä viikonlopun sateisen sään takia, mutta pitkällä aikavälillä Pönttöbongauksen osallistujamäärät ovat silti olleet vahvassa kasvussa.
Pönttöpesintöjä havaittiin hyvin. Tarkkailluista pöntöistä ilmoitettiin asutuksi 54 prosenttia. Osuus on paria viime vuotta suurempi ja 14-vuotisen pönttöbongaushistorian viidenneksi korkein. Kaikissa osissa Suomea yli puolet pöntöistä oli nyt asuttuja. Edellisenä vuonna toukokuun takatalvet johtivat vähäiseen asutusprosenttiin erityisesti Pohjois-Suomessa.
Pönttöbongauksessa 2026 havaitut pesinnät sekä 10 runsainta lajia (%-osuus tarkkailluista pöntöistä) eri osissa Suomea)
Kirjosieppo teki ennätyksen
Runsaimmat Pönttöbongauksessa havaittavat pönttöpesijät ovat vuodesta toiseen kirjosieppo, talitiainen ja sinitiainen.
Pönttöbongauksen runsaimman lajin, kirjosiepon, jo useita vuosia kestänyt runsastuminen jatkui yhä ja lajin pesintöjä havaittiin nyt ennätyksellisesti. Kirjosieppo pesi yli 22 prosentissa tarkkailluista pöntöistä ja laji havaittiin yli neljällä viidestä pönttöbongauspaikasta. Eniten kirjosieppoja havaittiin Itä-Suomessa, mutta kaikilla alueilla yllettiin yli 20 prosentin asutusosuuteen.
Tali- ja sinitiaisen pesintämäärät näyttävät pönttöbongausvuosien mittaan sen sijaan vähentyneen. Sinitiaisen pesintöjä ilmoitettiin Pönttöbongauksessa vähemmän kuin koskaan ja talitiaisenkin toiseksi vähiten. Viime vuosina tiaiskantoja lienevät koetellet sekä pakkastalvet että pesimäkauden alkuvaiheeseen osuneet takatalvet. Sinitiainen on pitkällä aikavälillä yksi Suomen nopeimmin runsastuneista lintulajeista, mutta ainakin Pönttöbongauksen tulosten perusteella runsastuminen näyttää toistaiseksi pysähtyneen.
Sinitiaisen tavoin myös pikkuvarpunen on ollut Suomessa suuresti runsastuva lintulaji. Pikkuvarpusen pesintöjä havaittiin edelleen keskimääräistä enemmän, mutta lajin huippuvuosien 2018-2021 tasolle ei ylletty.
Kirjosiepon, talitiaisen ja pikkuvarpusen runsaus (%-osuus tarkkailluista pöntöistä) Pönttöbongauksessa vuosina 2013-2026.
Kottaraiset taas vähissä, vuoden lintu tervapääsky petrasi
Kottarainen teki Pönttöbongauksessa edellisvuoden pohjalukeman jatkoksi jälleen uuden vähyysennätyksen. Vaikka eteläisimmässä Suomessa kottaraisella menee edelleen varsin hyvin, monet pohjoisemmat ja sisämaan pesimäpaikat ovat vuosien saatossa autioituneet. Kevät oli kuitenkin jälleen aikainen ja moni jo pesästä lähtenyt kottaraispoikue saattoi jäädä Pönttöbongauksessa havaitsematta.
Pönttöbongausvuosien mittaan vähentyneistä lajeista leppälintuja havaittiin nyt hieman viime vuosia paremmin, käenpiikoja taas varsin niukasti. Uhanalaisen räystäspääskyn pesintöjä ilmoitettiin sen sijaan ennätysmäärä, mikä kertonee lähinnä lajin pöntötyksen lisääntymisestä ja luonnollisesti myös siitä, että lajia voidaan sopivilla pöntöillä auttaa. BirdLifen vuoden linnun, tervapääskyn, pönttöpesintöjä havaittiin hieman viime vuosia enemmän mutta taantuva laji ei kuitenkaan yltänyt Pönttöbongauksen alkuvuosien tasolle.
Pesinnät edenneet hyvin, mutta kuivuus voi vielä vaikuttaa
Vaikka alkukevät olikin ollut harvinaisen lämmin, ei lintujen pesintöjen eteneminen juuri poikennut keskimääräisestä. Tiaisten pesinnät etenivät normaaliin tapaan, toukokuun alkupäivinä suurin joukoin ympäri Suomea saapuneen kirjosiepon ehkä hieman keskimääräistä ripeämmin. Merkillepantavaa oli esimerkiksi tali- ja sinitiaisella epäonnistuneiden pesintöjen hyvin pieni määrä, mikä kertoo kevään säiden olleen suotuisia pesinnälle. Kuitenkin vuoden 2026 poikkeuksellisen kuivuuden takia hyönteisravintoa lienee ollut tarjolla vähän, mikä voi haitata poikueiden selviytymistä suotuisasta alusta huolimatta.
Seuraavan kerran pönttöbongataan taas vuoden päästä. Tervetuloa silloin mukaan!