Suomen runsain lintulaji tänä vuonna vähissä, uhanalaisia pohjansirkkuja paljon

Pohjansirkku. Kuva: Aleksi Lehikoinen

Mediatiedote 1.7.2022 (BirdLife Suomi ja Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus)

Lintuharrastajien tekemissä lintulaskennoissa on havaittu tänä kesänä erityisen runsaasti muun muassa harmaapäätikkoja ja maailmanlaajuisesti uhanalaisia pohjansirkkuja. Vähissä on ollut esimerkiksi pajulintu, joka on yleensä Suomen runsaslukuisin lintulaji. Erittäin uhanalaisen hömötiaisen taantuminen jatkuu.

 

Luonnontieteellisen keskusmuseon yhteistyössä BirdLifen kanssa koordinoimien pesimälinnustolaskentojen mukaan Suomessa pesii tänä kesänä erittäin runsaasti muun muassa käpy- ja harmaapäätikkoja, kottaraisia ja pohjansirkkuja. Harmaapäätikan pesimäkanta on moninkertaistunut tämän vuosituhannen aikana ja saavutti jälleen uuden huippulukeman.

Maailmanlaajuisesti uhanalainen pohjansirkku on toipumassa vuosikymmeniä kestäneestä taantumasta: Suomen kanta on jopa kolminkertaistunut kahdessa vuodessa. Runsastumista ei ole kuitenkaan tapahtunut Suomen eteläpuoliskossa, mistä laji on 1990-luvun jälkeen lähes kadonnut.

Viime vuosikymmeninä suuresti runsastuneita sepelkyyhkyjä, mustarastaita ja pikkuvarpusia on laskennoissa havaittu tänäkin kesänä ennätyksellisen paljon. Kurjen runsastuminen jatkuu Etelä-Suomessa.

Poikkeuksellisen vähän kesän 2022 laskennoissa havaittiin Suomen runsaimpiin lintulajeihin kuuluvia punarintoja ja pajulintuja. Viime kesään verrattuna pajulintujen määrä väheni jopa yli kolmanneksella. Afrikassa talvehtivan pajulinnun niukkuus voi johtua epäsuotuisista säistä lajin päämuuttoaikaan toukokuun lopulla tai tappioista talvehtimisalueella.

Monen lintulajin huolestuttava taantuminen jatkui myös kesällä 2022. Erittäin uhanalaisia hömötiaisia havaittiin vain puolet kymmenen vuoden takaisesta määrästä. Vähemmän tunnettu ilmiö on harakan väheneminen: senkin pesimäkanta on huvennut vuosikymmenessä lähes puoleen. Jyrkässä laskussa ovat myös esimerkiksi pensastaskun, lehtokertun ja punavarpusen pesimäkannat.

Edellisten kesien hyvästä poikastuotosta huolimatta kanalintukannat olivat Etelä-Suomessa korkeintaan keskimääräisellä tasolla. Sen sijaan Pohjois-Suomessa metsoja havaittiin runsaasti. Pohjois-Suomen myyräkantojen ja myyriä syövien petolintujen, kuten suo- ja hiiripöllön ja piekanan, määrien odotettiin nousevan jo täksi kesäksi, mutta petolintuja nähtiin laskennoissa vielä vähän. Hyvää myyrä- ja petolintukesää ennustetaan kuitenkin ensi vuodeksi.

Suomen pesimälinnuston seuranta perustuu ympäri maata sijaitseviin kuuden kilometrin mittaisiin laskentareitteihin. Reittejä on lähes 600, ja niistä lasketaan vuosittain noin puolet. Valtaosan laskennoista tekevät vapaaehtoiset lintuharrastajat.

 

Tiedotteen lintulajit ruotsiksi: videsparv (pohjansirkku), grå hackspett (harmaapäätikka), lövsångare (pajulintu), talltita (hömötiainen), större hackspett (käpytikka), stare (kottarainen), ringduva (sepelkyyhky), koltrast (mustarastas), pilfink (pikkuvarpunen), trana (kurki), rödhake (punarinta), skata (harakka), buskskvätta (pensastasku), trädsgårdssångare (lehtokerttu), rosenfink (punavarpunen), tjäder (metso), jorduggla (suopöllö), hökuggla (hiiripöllö), fjällvråk (piekana)

 

KUVIA vapaasti julkaistavaksi uutisen yhteydessä (kuvaajan nimi Aleksi Lehikoinen mainittava):

 

LISÄTIETOJA:

Yli-intendentti Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo, p. 045 137 5732, aleksi.lehikoinen(at)helsinki.fi

Suojeluasiantuntija Tero Toivanen, BirdLife Suomi ry, p. 010 406 6203, tero.toivanen(at)birdlife.fi